15.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 10/1

(1)

Liettuan hakemus nimityksen ”Skilandis” rekisteröimisestä on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 509/2006 8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan nojalla.

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EY) N:o 509/2006 9 artiklan mukaisia vastaväitteitä, nimitys on rekisteröitävä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 509/2006 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua suojaa ei ole pyydetty,

15.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 10/3

(1)

Italian hakemus nimityksen ”Pesca di Verona” rekisteröimisestä julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan mukaisesti, nimitys olisi rekisteröitävä,

15.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 10/5

(1)

Slovenian hakemus nimityksen ”Idrijski žlikrofi” rekisteröimisestä on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 509/2006 8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan nojalla.

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EY) N:o 509/2006 9 artiklan mukaisia vastaväitteitä, nimitys on rekisteröitävä.

(3)

Hakemuksessa pyydettiin myös asetuksen (EY) N:o 509/2006 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua suojaa. Nimitykselle ”Idrijski žlikrofi” olisi annettava tällainen suoja, koska ei ole esitetty vastaväitteitä, joiden perusteella olisi voitu osoittaa, että nimeä käytetään laillisella, tunnustetulla ja taloudellisesti merkittävällä tavalla samankaltaisista maataloustuotteista tai elintarvikkeista,

15.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 10/7

(1)

Tšekin hakemus nimityksen ”Jihočeská Zlatá Niva” rekisteröimisestä julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja mainitun asetuksen 17 artiklan 2 kohdan nojalla.

(2)

Slovakia ilmoitti vastustavansa rekisteröintiä asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Vastaväite katsottiin voitavan ottaa tarkasteltavaksi mainitun asetuksen 7 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b ja c alakohdan nojalla.

(3)

Slovakia ilmaisee vastaväitteessään, että kyseisen nimen rekisteröinti olisi vastoin asetuksen (EY) N:o 510/2006 3 artiklan 4 kohtaa ja että se vaarantaisi Slovakian alueella rekisteröityjen tavaramerkkien olemassaolon.

(4)

Komissio kehotti 24 päivänä kesäkuuta 2008 päivätyllä kirjeellä kyseisiä jäsenvaltioita sopimaan asiasta keskenään noudattaen sisäisiä menettelyjään.

(5)

Koska Slovakian ja Tšekin välillä ei päästy sopimukseen vahvistetussa määräajassa, komission on tehtävä päätös asetuksen (EY) N:o 510/2006 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

(6)

Komissio ei Slovakian toimittamien tietojen perusteella voi päätellä, että nimityksen ”Jihočeská Zlatá Niva” rekisteröinti olisi vastoin asetuksen (EY) N:o 510/2006 3 artiklan 4 kohtaa. Vaikka vastaväitteen esittäjä osoittaa, että ”Jihočeská Zlatá Niva” saatetaan mieltää nimitykseen ”Niva”, ei ole esitetty minkäänlaista näyttöä siitä, missä määrin kyseinen tavaramerkki erottuu tunnettuutensa, maineensa ja käytössäoloaikansa pituuden perusteella. Käytettävissä olevien tietojen perusteella ei siis voida osoittaa, että nimityksen ”Jihočeská Zlatá Niva” rekisteröinti saattaisi johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa.

(7)

Komissiolle ei ole toimitettu sellaista näyttöä, jonka perusteella komissio voisi päätellä vakiintuneen käytännön sekä sekaannusten todennäköisyyden huomioon ottaen, että nimen ”Jihočeská Zlatá Niva” rekisteröinti suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi olisi 7 artiklan säännösten vastaista. Komissiolle esitetyn aineiston mukaan ilmaisua ”Niva” on käytetty Tšekin ja Slovakian tasavaltojen alueilla jo kymmeniä vuosia viittaamaan yleisluonteisesti tietyntyyppiseen juustoon. Mainitun nimen rekisteröinti suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi ei edellyttäisi tavaramerkkien peruuttamista tai mitätöintiä eikä estäisi niiden käytön jatkamista, koska niistä oli esitetty hakemukset ennen rekisteröintihakemuksen esittämistä komissiolle. Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan mainittujen tavaramerkkien haltijan yksinoikeus ei jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22 päivänä lokakuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY (3) 6 artiklan mukaisesti anna tälle mahdollisuutta kieltää toista käyttämästä maantieteellisen alkuperän osoittavaa merkintää kaupassa, jos tämä käyttö on hyvän liiketavan mukaista.

(8)

Näiden tietojen perusteella nimitys ”Jihočeská Zlatá Niva” olisi rekisteröitävä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

15.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 10/9

(1)

Kun luokitellaan jalkineita, joiden päälliset koostuvat kahdesta tai useammasta aineesta, asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön 64 ryhmän 4 huomautuksen a alakohdan ja 1 lisähuomautuksen mukaisesti, 64 ryhmän 1 lisähuomautuksen toista virkettä olisi täsmennettävä toteamalla, kuinka varmistetaan, että tietyillä aineilla on päällisen ominaisuudet.

(2)

Euroopan unionin tuomioistuin otti tässä tarkoituksessa asiassa C-165/07, Skatteministeriet v. Ecco Sko A/S (2), antamassaan tuomiossa käyttöön ”kävelytestin”. Testissä varmistetaan, tarjoavatko jalkineen yläosan aineet käyttäjän jalalle kävelyyn riittävää tukea.

(3)

Tämän vuoksi on aiheellista täsmentää 64 ryhmän 1 lisähuomautuksessa, että aineiden on tarjottava jalkineen käyttäjän jalalle kävelyyn riittävää tukea, jotta niillä olisi päällisen ominaisuudet.

(4)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ei täsmennä tuomiossaan, onko ”kävelytesti” suoritettava solkiremmien kanssa vai ilman niitä. Yhteisöjen tuomioistuin antaa kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi tehdä tarvittavat toteamukset. Tuomiota on mahdollista tulkita eri tavoin, koska se, jäävätkö solkiremmit paikoilleen, riippuu siitä, kuinka nahka poistetaan.

(5)

Yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi erilaisten kiinnitysten osalta on tarpeen täsmentää 64 ryhmän 1 lisähuomautuksessa, että kiinnityksen on oltava paikoillaan testin ajan. Kun kyseessä ovat nauhojen kaltaista kiinnitystä edellyttävät jalkineet, ”kävelytesti” epäonnistuisi kaikilla aineilla, koska käyttäjä ei pystyisi kävelemään ollenkaan kiinnityksen puuttuessa.

(6)

Sen vuoksi asetusta (ETY) N:o 2658/87 olisi muutettava.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

15.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 10/10

15.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 10/12

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja eräiden siirappien edustavien hintojen sekä niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2009/10 on vahvistettu komission asetuksessa (EY) N:o 877/2009 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EU) N:o 23/2010 (4).

(2)

Komissiolla tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseisiä määriä olisi muutettava asetuksessa (EY) N:o 951/2006 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

15.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 10/14

(1)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annettua neuvoston direktiiviä 2006/112/EY (3) olisi muutettava eräiden luonteeltaan pääasiassa teknisten muutosten sisällyttämiseksi siihen.

(2)

Kaasun ja sähkön maahantuontia sekä kaasun ja sähkön luovutuksen verotuspaikkaa koskevilta osilta direktiivin 2006/112/EY teksti tarkoittaa kirjaimellisesti luettuna, että direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta kaasun ja sähkön luovutuspaikkaa koskevien sääntöjen osalta 7 päivänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/92/EY (4) nojalla perustettua erityisjärjestelmää ei sovelleta jakeluverkkoon kuulumattomissa kaasuputkissa kuljetetun kaasun maahantuontiin tai luovutukseen, eikä etenkään siirtoverkon kaasuputkiin, joiden kautta kuitenkin toteutetaan suuri määrä kaasuputkien kautta tapahtuvia rajatylittäviä toimituksia. Direktiivin 2003/92/EY tavoitteena kuitenkin oli erityisjärjestelmän soveltaminen myös näihin rajatylittäviin toimituksiin. Jotta tekstin tavoite ja sanamuoto vastaisivat toisiaan, olisi siis täsmennettävä, että erityisjärjestelmää sovelletaan kaasun tuontiin ja luovutukseen minkä tahansa maakaasuverkon kautta, joka sijaitsee yhteisön alueella, tai minkä tahansa tällaiseen verkkoon yhdistetyn verkon kautta.

(3)

Aluksilla maahantuotu kaasu on ominaisuuksiltaan samanlaista kuin putkien kautta maahantuotava kaasu, ja se on määrä uudelleen kaasuttamisen jälkeen kuljettaa putkissa. Tasapuolisuussyistä vapautusta olisi sen vuoksi sovellettava maakaasun maahantuontiin aluksilla silloin, kun kaasu syötetään maakaasuverkkoon tai tuotantovaiheen kaasuputkistoon.

(4)

Ensimmäiset rajatylittävät lämpö- ja jäähdytysverkot ovat jo käytössä. Samat kysymykset, jotka koskevat kaasun ja sähkön luovutusta ja maahantuontia, koskevat myös lämmön ja jäähdytyksen luovutusta ja maahantuontia. Voimassa olevien sääntöjen mukaan maakaasun ja sähkön osalta arvonlisävero kannetaan siinä paikassa, jossa asiakas tosiasiallisesti kuluttaa ne. Näiden sääntöjen avulla estetään siten kilpailun vääristyminen jäsenvaltioiden välillä. Sen vuoksi samaa järjestelmää, jota sovelletaan maakaasuun ja sähköön, olisi sovellettava myös lämpö- ja jäähdytysenergiaan.

(5)

Palvelusuoritusten arvonlisäverotuspaikan osalta direktiivin 2006/112/EY teksti tarkoittaa kirjaimellisesti luettuna sitä, että direktiivin 2003/92/EY nojalla perustettua erityisjärjestelmää sovelletaan vain pääsyn tarjoamiseen maakaasun ja sähkön jakeluverkkoihin ja että sen ulkopuolelle jäävät samankaltaiset suoritukset, jotka liittyvät siirtoverkkoon tai jopa tuotantovaiheen kaasuputkistoon. Direktiivin 2003/92/EY tarkoituksena oli kuitenkin erityisjärjestelmän soveltaminen myös näihin suorituksiin. Jotta tekstin tarkoitus ja sanamuoto vastaisivat toisiaan, olisi siis täsmennettävä, että tätä erityisjärjestelmää sovelletaan kaikkiin palvelusuorituksiin, jotka liittyvät pääsyn tarjoamiseen kaikkiin maakaasu- ja sähköverkkoihin sekä lämpö- ja jäähdytysverkkoihin.

(6)

Nykyisen menettelyn, jonka mukaan komission on todettava, onko kilpailu vaarassa vääristyä sen vuoksi, että maakaasuun, sähköön ja kaukolämpöön sovelletaan alennettua arvonlisäverokantaa, äskettäisestä käyttöönotosta saadut kokemukset ovat osoittaneet tämän menettelyn olevan vanhentunut ja tarpeeton. Verotuspaikan määrittämistä koskevilla säännöillä varmistetaan, että arvonlisävero kannetaan siinä paikassa, jossa asiakas tosiasiallisesti kuluttaa maakaasun, sähkön, lämmön ja jäähdytysenergian. Näiden sääntöjen avulla estetään siten kilpailun vääristyminen jäsenvaltioiden välillä. On kuitenkin yhä tärkeää, että komissiolle ja muille jäsenvaltioille ilmoitetaan asianmukaisesti, kun jokin jäsenvaltio ottaa käyttöön alennetun verokannan tällä hyvin herkällä alalla. Sen vuoksi tarvitaan menettelyä, jossa asiasta kuullaan ennakolta arvonlisäverokomiteaa.

(7)

Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8 päivänä huhtikuuta 1965 tehty pöytäkirja, joka on oikeusperusta yhteisöjen ja tiettyjen yhteisön erillisvirastojen ja muiden elinten määrättyjen virkakäyttöönsä tekemien hankintojen osalta myönnetylle välillisten verojen perimättä jättämisen tai palauttamisen muodossa tapahtuvalle vapautukselle, on tarkoin kohdennettu, ja se olisi erotettava kansainvälisten järjestöjen tiettyjen liiketoimien osalta yleensä saamien arvonlisäverovapautusten oikeusperustasta. Sen vuoksi on asianmukaista vielä täsmentää direktiivin 2006/112/EY sanamuotoa ja sisällyttää siihen säännös erityisvapautuksesta, joka voidaan toteuttaa veronpalautusmenetelmällä, millä vältettäisiin myös eräät vaikeudet, jotka koskevat vapautuksen soveltamista yhteisöjen perustamiin elimiin ja ennen kaikkea tiettyihin perustamissopimuksen 187 artiklan mukaisesti perustettuihin yhteisyrityksiin.

(8)

Bulgaria ja Romania saivat unioniin liittyessään luvan myöntää verovapautuksen pienille yrityksille ja jatkaa vapautuksen soveltamista kansainvälisiin henkilökuljetuksiin. Nämä vapautukset olisi selvyyden ja johdonmukaisuuden vuoksi sisällytettävä direktiiviin 2006/112/EY.

(9)

Vähennysoikeus syntyy perussäännön mukaan ainoastaan siltä osin kuin verovelvollinen käyttää kyseisiä tavaroita ja palveluja liiketoiminnassaan.

(10)

Tätä sääntöä olisi täsmennettävä ja tiukennettava kiinteän omaisuuden luovutuksen ja siihen liittyvien kulujen suhteen sen varmistamiseksi, että verovelvollisia kohdellaan samalla tavalla tapauksissa, joissa kiinteistöjä, joita verovelvollinen käyttää yrityksensä varsinaisiin tarkoituksiin, ei käytetä pelkästään tämän toiminnan tarkoituksiin.

(11)

Vaikka kiinteä omaisuus ja siihen liittyvät kulut ovat tärkeimpiä tapauksia, joissa säännön täsmentäminen ja tiukentaminen on aiheellista, kun otetaan huomioon tällaisen omaisuuden arvo ja taloudellinen käyttöikä sekä se seikka, että tällaista omaisuutta käytetään yleensä muuhunkin kuin yrityksen varsinaisiin tarkoituksiin, kysymys nousee esiin, tosin vähemmän tärkeänä ja epäyhtenäisemmin esitettynä, myös luonteeltaan kestävän irtaimen omaisuuden osalta. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioille pitäisi näin ollen antaa keinot tarvittaessa toteuttaa samat toimenpiteet tällaisen liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden osalta.

(12)

Jotta varmistetaan verovelvollisille oikeudenmukainen vähennysjärjestelmä uusien sääntöjen puitteissa, olisi säädettävä muiden vähennysten oikaisua koskevien sääntöjen mukaisesta oikaisujärjestelmästä, joka ottaa huomioon muutokset kyseisen omaisuuden käytössä yrityksen varsinaisiin tarkoituksiin ja muussa käytössä.

(13)

Direktiivi 2006/112/EY olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Korvataan 2 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   ’Valmisteveron alaisilla tuotteilla’ tarkoitetaan energiatuotteita, alkoholia, alkoholijuomia ja tupakkatuotteita sellaisina kuin ne on määritelty voimassa olevissa yhteisön säädöksissä, muttei kaasua, joka luovutetaan yhteisön alueella sijaitsevan maakaasuverkon kautta tai tällaiseen verkkoon yhdistetyn verkon kautta.”

2)

Korvataan 13 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltiot voivat pitää julkisoikeudellisten yhteisöjen harjoittamaa toimintaa, joka on vapautettu arvonlisäverosta 132, 135, 136 ja 371 artiklan, 374–377 artiklan, 378 artiklan 2 kohdan, 379 artiklan 2 kohdan tai 380–390 b artiklan nojalla, sellaisena toimintana, jota nämä harjoittavat viranomaisen ominaisuudessa.”

3)

Korvataan 15 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Sähkö ja kaasu sekä lämpö- ja jäähdytysenergia ja muut vastaavat rinnastetaan aineelliseen omaisuuteen.”

4)

Korvataan 17 artiklan 2 kohdan d alakohta seuraavasti:

5)

Korvataan V osaston 1 luvun 4 jakso seuraavasti:

”4   jakso

Kaasun luovutus maakaasuverkon kautta, sähkön luovutus sekä lämmön tai jäähdytysenergian luovutus lämpö- ja jäähdytysverkkojen kautta

38 artikla

1.   Kun on kyse kaasun luovutuksesta yhteisön alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai tällaiseen verkkoon yhdistetyn verkon kautta taikka sähkön luovutuksesta taikka lämpö- tai jäähdytysenergian luovutuksesta lämpö- tai jäähdytysverkkojen kautta verovelvolliselle jälleenmyyjälle, luovutuspaikkana pidetään paikkaa, jossa kyseisellä verovelvollisella jälleenmyyjällä on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, johon nämä tavarat luovutetaan, taikka jos tällaista liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, paikkaa, jossa verovelvollisen jälleenmyyjän kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on.

2.   Edellä 1 kohdassa ’verovelvollisella jälleenmyyjällä’ tarkoitetaan verovelvollista, jonka pääasiallisena toimintana kaasun, sähkön ja lämpö- tai jäähdytysenergian ostojen osalta on näiden tuotteiden jälleenmyynti ja jonka näiden tuotteiden oma kulutus on hyvin vähäistä.

39 artikla

Kun kyse on kaasun luovutuksesta yhteisön alueella sijaitsevan maakaasuverkon kautta tai tällaiseen verkkoon yhdistetyn verkon kautta taikka sähkön luovutuksesta taikka lämpö- tai jäähdytysenergian luovutuksesta lämpö- tai jäähdytysverkkojen kautta ja kun tällainen luovutus ei kuulu 38 artiklan soveltamisalaan, luovutuspaikkana pidetään paikkaa, jossa hankkija tosiasiallisesti käyttää ja kuluttaa nämä tavarat.

Jos hankkija ei tosiasiallisesti kuluta kaikkea kaasua, sähköä, lämpö- tai jäähdytysenergiaa taikka osaa siitä, kuluttamattomat tavarat katsotaan käytetyiksi ja kulutetuiksi paikassa, jossa hankkijalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, johon nämä tavarat luovutetaan. Jos tällaista liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, hankkijan katsotaan käyttäneen ja kuluttaneen tavarat paikassa, jossa hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on.”

6)

Korvataan 59 artiklan h alakohta, sellaisena kuin se on vahvistettu direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta 12 päivänä helmikuuta 2008 annetussa neuvoston direktiivissä 2008/8/EY (5), seuraavasti:

7)

Korvataan 80 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ilmaisu ”380–390 artiklan” ilmaisulla ”380–390 b artiklan”.

8)

Korvataan 102 artikla seuraavasti:

”102 artikla

Arvonlisäverokomitean kuulemisen jälkeen kukin jäsenvaltio voi soveltaa alennettua verokantaa maakaasun, sähkön tai kaukolämmön luovutuksiin.”

9)

Korvataan 136 artiklan a alakohdassa oleva ilmaisu ”380–390 artiklan” ilmaisulla ”380–390 b artiklan”.

10)

Muutetaan 143 artikla seuraavasti:

11)

Muutetaan 151 artiklan 1 kohta seuraavasti:

12)

Lisätään X osaston 1 lukuun artikla seuraavasti:

”168 a artikla

1.   Jos kiinteä omaisuus kuuluu verovelvollisen liikeomaisuuteen ja sitä käytetään sekä verovelvollisen yrityksen varsinaisiin tarkoituksiin että hänen tai hänen henkilökuntansa yksityiskäyttöön tai yleisemmin muihin tarkoituksiin kuin hänen yrityksensä varsinaisiin tarkoituksiin, tätä omaisuutta koskeviin kustannuksiin liittyvä arvonlisävero on 167, 168, 169 ja 173 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti vähennyskelpoista vain siltä osin kuin kiinteää omaisuutta käytetään verovelvollisen yrityksen varsinaisiin tarkoituksiin.

Poiketen siitä, mitä 26 artiklassa säädetään, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kiinteän omaisuuden käytön osuudessa tapahtuvat muutokset otetaan huomioon noudattaen 184–192 artiklassa säädettyjä periaatteita sellaisina kuin niitä sovelletaan kussakin jäsenvaltiossa.

2.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa määrittelemällään tavalla 1 kohtaa myös arvonlisäveroon, joka liittyy muita liikeomaisuuteen kuuluvia tavaroita koskeviin kustannuksiin.”

13)

Korvataan 221 artiklan 2 kohdassa ilmaisu ”380–390 artiklan” ilmaisulla ”380–390 b artiklan”.

14)

Lisätään 287 artiklaan kohdat seuraavasti:

15)

Lisätään XIII osaston 1 luvun 2 jaksoon artiklat seuraavasti:

”390 a artikla

Bulgaria saa jatkaa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä, liitteessä X olevan B osan 10 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisten henkilökuljetusten vapautusta arvonlisäverosta niin kauan kuin jossakin 31 päivänä joulukuuta 2006 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samaa vapautusta.

390 b artikla

Romania saa jatkaa edellytyksin, jotka olivat voimassa tässä jäsenvaltiossa sen liittymispäivänä, liitteessä X olevan B osan 10 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisten henkilökuljetusten vapautusta arvonlisäverosta niin kauan kuin jossakin 31 päivänä joulukuuta 2006 yhteisöön kuuluneessa jäsenvaltiossa sovelletaan samaa vapautusta.”

16)

Korvataan 391 artiklassa ilmaisu ”380–390 artiklassa” ilmaisulla ”380–390 b artiklassa”.

17)

Korvataan liitteen X otsikko seuraavasti:

15.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 10/19

1.

pankin lisärahastot, yhteensä 5 379 241 000 euroa, pidetään vapaina rahastoina;

2.

vapaista rahastoista 2 000 000 000 euroa siirretään erityisvaraukseen tukemaan SFF-toimintaa ja siihen rinnastettavia toimia;

3.

1. huhtikuuta 2009 lukien pankin pääomaa korotetaan seuraavalla tavalla:

3.4

pankin perussääntöä muutetaan. Pankin perussäännön 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta kuuluu 1. huhtikuuta 2009 lukien seuraavasti:

”Pankin pääoma on 232 392 989 000 euroa, jonka jäsenvaltiot merkitsevät seuraavasti:

4.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.