30.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 350/1

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 74/2004 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin CN-koodeihin ex 6302 21 00, ex 6302 22 90, ex 6302 31 00 ja ex 6302 32 90 kuuluvien, Intiasta peräisin olevien puuvillan tyyppisten vuodeliinavaatteiden tuonnissa. Tulli on 4,4–10,4 prosenttia otokseen valittujen yksittäisten yritysten osalta, ja yhteistyössä toimineiden yritysten keskimääräinen tulli on 7,6 prosenttia ja jäännöstulli 10,4 prosenttia.

(2)

Lopullisen tasoitustullin käyttöönoton jälkeen Intian viranomaiset ilmoittivat, että kahta tukijärjestelmää (Duty Entitlement Passbook Scheme ja Income Tax Exemption under Section 80 HHC of the Income Tax Act) koskevat olosuhteet olivat muuttuneet ja että nämä muutokset olivat luonteeltaan pysyviä. Viranomaiset väittivät, että tuen taso oli tämän vuoksi todennäköisesti laskenut ja että näin ollen osittain näiden järjestelmien perusteella vahvistettuja toimenpiteitä olisi tarkistettava.

(3)

Komissio tutki Intian viranomaisten esittämän näytön ja katsoi sen riittäväksi perusteeksi panna vireille perusasetuksen 19 artiklan säännösten mukainen tarkastelu. Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio pani Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (3) omasta aloitteestaan vireille voimassa olevien toimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun.

(4)

Tässä osittaista välivaiheen tarkastelua koskevassa tutkimuksessa on tarkoitus arvioida, olisiko voimassa olevia toimenpiteitä jatkettava, olisiko ne poistettava tai olisiko niitä muutettava niiden yritysten osalta, jotka hyötyivät toisesta tai molemmista väitetysti muutetuista tukijärjestelmistä, jos esitetään riittävä näyttö menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen asiaankuuluvien vaatimusten mukaisesti. Tutkimuksen tuloksista riippuen siinä arvioidaan myös tarvetta tarkistaa toimenpiteitä, joita sovelletaan muihin yrityksiin, jotka toimivat yhteistyössä alkuperäisessä tutkimuksessa, ja/tai kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavia jäännöstoimenpiteitä.

(5)

Tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2006 ja 30 päivän syyskuuta 2007 välisen ajanjakson, jäljempänä ”tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso”.

(6)

Komissio ilmoitti virallisesti osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimuksen vireillepanosta Intian viranomaisille sekä niille intialaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka tekivät yhteistyötä aiemmassa tutkimuksessa, joiden todettiin saavan etua toisesta tai molemmista väitteen mukaan muutetusta tukijärjestelmästä ja jotka lueteltiin osittaisen välivaiheen tarkastelun aloittamista koskevassa ilmoituksessa, sekä yhteisön tuotannonalan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Osapuolten suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin ja otettiin tarvittaessa huomioon.

(7)

Koska tarkastelussa oli nähtävästi osallisena monia osapuolia, tukea koskevaa tutkimusta varten ehdotettiin otantamenetelmän käyttöä perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(8)

Jotta komissio voi valita otoksen, viejiä ja niiden edustajia pyydettiin perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittautumaan kolmen menettelyn aloittamista seuraavan viikon kuluessa ja antamaan perustiedot viennin ja kotimaan myynnin liikevaihdostaan, tietyistä erityistukijärjestelmistä sekä niihin etuyhteydessä olevien yritysten nimet ja tiedot niiden toiminnasta. Myös Intian viranomaisille ilmoitettiin asiasta.

(9)

Yli 80 yritystä ilmoittautui ja toimitti otantaa varten pyydetyt tiedot. Kyseiset yritykset edustivat 95:tä prosenttia Intian koko viennistä yhteisöön otosjaksolla.

(10)

Koska yrityksiä oli niin paljon, valittiin yhteisön tuotannonalaa, Intian tekstiilijärjestö Texprocilia ja Intian viranomaisia kuullen otos, johon kuului 11 vientiä harjoittavaa yritystä ja ryhmää, joiden yhteisöön suuntautuvan viennin määrä oli suurin.

(11)

Otos edusti 64:ää prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen koko viennistä Intiasta EU:hun otosjaksolla (1 päivän huhtikuuta 2006 ja 31 päivän maaliskuuta 2007 välinen aika). Valittu otos kattoi perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti suurimman mahdollisen edustavan vientimäärän, jota voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(12)

Neljä otokseen kuulumatonta yritystä esitti pyynnön yksilöllisen tukimarginaalin määrittämisestä perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Pyyntöjen ja otokseen valittujen yritysten suuri määrä johti kuitenkin siihen, että yksilölliset tarkastelut katsottiin perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti kohtuuttoman hankaliksi, ja ne olisivat estäneet tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa. Sen vuoksi neljän otokseen kuulumattoman yrityksen vaatimukset yksilöllisten tukimarginaalien määrittämisestä hylättiin.

(13)

Tutkimuksen aikana todettiin, että kaksi kahteen otokseen kuuluvaan vientiä harjoittavaan yritykseen etuyhteydessä olevaa yritystä ei tuottanut, vienyt eikä myynyt kotimarkkinoilla tarkasteltavana olevaa tuotetta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Ne eivät ilmaisseet aikovansa tehdä niin myöskään tulevaisuudessa. Sen vuoksi on päätetty jättää kyseiset etuyhteydessä olevat yritykset pois otoksesta ja yksilöllisten tukimarginaalien laskennasta.

(14)

Yrityksille, joita ei valittu otokseen, ilmoitettiin, että niiden viennin osalta tukien vastaiset tullit lasketaan perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti, eli tulli ei saa ylittää otokseen valittujen yritysten osalta määritetyn tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrän painotettua keskiarvoa.

(15)

Niitä yrityksiä, jotka eivät ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, ei pidetty asianomaisina osapuolina.

(16)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset kaikilta otokseen valituilta intialaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta.

(17)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuen määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien asianomaisten osapuolten toimitiloihin:

(18)

Intian viranomaisille ja muille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin esittää sovellettavien tullien tason muuttamista ja voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisen jatkamista. Niille annettiin myös kohtuullisesti aikaa esittää huomautuksia. Kaikki näkökannat ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon jäljempänä esitetyllä tavalla.

(19)

Tarkasteltavana oleva tuote on, sellaisena kuin se on määritelty alkuperäisessä tutkimuksessa, Intiasta peräisin olevat puhtaista puuvillakuiduista tai tekokuitujen tai pellavan kanssa siten, että pellava ei ole pääasiallinen kuitu, sekoitetuista puuvillakuiduista valmistetut vuodeliinavaatteet valkaistuina, värjättyinä tai painettuina, jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”, joka nykyisin luokitellaan CN-koodeihin ex 6302 21 00, ex 6302 22 90, ex 6302 31 00 ja ex 6302 32 90.

(20)

Komissio tutki käytettävissä olevien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joissa oli esitettyjen väitteiden mukaan myönnetty tukea:

(21)

Edellä 1–5 alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade (Development and Regulation) Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ”ulkomaankauppalaki”. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa (EXIM policy), jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Yksi vienti- ja tuontipolitiikkaa koskeva asiakirja on tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kannalta tärkeä tässä tapauksessa. Kyseessä on 1 päivän syyskuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2009 välistä aikaa koskeva viisivuotissuunnitelma (”EXIM policy 04–09”). Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät kyseistä viisivuotissuunnitelmaa koskevia menettelyjä käsikirjassa ”Handbook of Procedures – 1 September 2004 to 31 March 2009, Volume I” (”HOP I 04–09”). Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(22)

Tuloverosta vapauttamista koskeva järjestelmä perustuu vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain varainhoitolailla (Finance Act).

(23)

Tullinpalautusjärjestelmä perustuu vuonna 1962 annetun tullilain (Customs Act) 75 §:ään, vuonna 1944 annetun valmisteverolain (Excise Act) 37 §:n 2 momentin xvi kohtaan ja vuonna 1994 annetun varainhoitolain (Finance Act) 93A ja 94 §:ään. Kyseessä on uusi järjestelmä, jota ei ole aiemmin tutkittu.

(24)

Teknologian parantamista koskeva järjestelmä perustuu Intian tekstiiliministeriön päätökseen, joka on julkaistu Intian virallisessa lehdessä (Official Gazette of India Extraordinary Part I Section I) 31 päivänä maaliskuuta 1999. Kyseessä on uusi järjestelmä, jota ei ole aiemmin tutkittu.

(25)

Vientiluottojärjestelmä perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act 1949) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI) voi ohjata liikepankkien vientiluottotoimintaa.

(26)

Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan mukaisesti komissio ehdotti Intian viranomaisille lisäneuvottelujen aloittamista muutetuista ja muuttamattomista järjestelmistä sekä aiemmin tutkimattomista järjestelmistä tosiasiallisen tilanteen selvittämiseksi väitteiden kohteena olevien järjestelmien osalta ja molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Neuvotteluissa ei päästy yhteisymmärrykseen kyseisten järjestelmien suhteen, joten komissio sisällytti ne kaikki tukea koskevaan tutkimukseen.

(27)

DEPB-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 4.3 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 4.

(28)

Kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät ovat tukikelpoisia tässä järjestelmässä.

(29)

Tukikelpoinen viejä voi hakea DEPB-hyvityksiä, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPB-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Osuudet on määritetty tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien (Standard Input/Output Norms, SION) perusteella, ja niissä otetaan huomioon tuonnin oletettu osuus vientituotteeseen käytetyistä tuotantopanoksista ja kyseisestä oletetusta tuonnista kannettu tulli riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu vai ei.

(30)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille vientihetkellä, että vienti tapahtuu DEPB-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjassa ilmoitetaan kyseistä vientiä varten myönnettävä DEPB-hyvityksen määrä, joten viejä tietää tuolloin saamansa edun.

(31)

Sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa DEPB-hyvityksen myöntämiseen. Etua lasketaan vienti-ilmoituksen tekohetkellä voimassa olleen DEPB-prosentin mukaan. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtui epätavallinen DEPB-prosentin taannehtiva korotus, mikä lisäsi vientiin saatua DEPB-etua 1 päivän huhtikuuta 2007 ja 12 päivän heinäkuuta 2008 välisenä aikana. Ei kuitenkaan ole mahdollista olettaa, että DEPB-prosentin taannehtiva alennus voitaisiin toteuttaa oikeusvarmuusperiaatteen mukaisesti kielteisenä hallintopäätöksenä. Sen vuoksi voidaan päätellä, että Intian viranomaisten mahdollisuudet muuttaa taannehtivasti edun tasoa ovat rajalliset.

(32)

DEPB-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 12 kuukauden ajan niiden myöntämisestä. Niitä voidaan käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin.

(33)

DEPB-hyvityksiä koskevat hakemukset tehdään sähköisesti, ja ne voivat kattaa rajoittamattoman määrän vientitapahtumia. DEPB-hyvityksiä koskevien hakemusten jättämiselle ei tosiasiassa ole tiukkoja määräaikoja. DEPB-järjestelmän hallinnointiin käytettävä sähköinen järjestelmä ei sulje automaattisesti pois vientitapahtumia, jotka jäävät HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 4.47 mainittujen hakemusten jättämistä koskevien määräaikojen ulkopuolelle. Kuten HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 9.3 selvästi todetaan, hakemusten jättämistä koskevien määräaikojen umpeuduttua vastaanotetut hakemukset voidaan lisäksi aina ottaa tarkasteltavaksi vähäisellä rangaistusmaksulla (10 % hyvityksestä).

(34)

DEPB-prosenttiluku tarkasteltavana olevan tuotteen viennissä oli alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla 8 prosenttia, kun taas tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla se oli vain 3,7 prosenttia, jota oikaistiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 6,7 prosenttiin (12 päivänä heinäkuuta 2007), joka poikkeuksellisesti koski taannehtivasti vientiä 1 päivän huhtikuuta 2007 jälkeen.

(35)

Intian viranomaiset ja Texprocil väittivät, ettei DEPB-järjestelmän soveltamiseen liittynyt liiallisia palautuksia ja että sen vuoksi järjestelmä ei mahdollistanut tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa. Tämä väite hylätään johdanto-osan 38 kappaleen päätelmän johdosta; sen mukaan tätä järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Näin ollen kantamatta jääneiden tullien koko määrä on tasoitustoimenpiteiden alaista.

(36)

DEPB-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. DEPB-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi DEPB-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(37)

DEPB-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(38)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPB-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPB-järjestelmän mukaisia etuja.

(39)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Tuolla hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja luopuminen on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaista taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPB-hyvitys. Lisäksi yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat kirjasivat DEPB-hyvitykset suoritusperusteella tulona tileihin vientihetkellä.

(40)

Jotta otettiin huomioon prosenttiosuuksien taannehtivan korottamisen vaikutus, 1 päivän huhtikuuta ja 12 päivän heinäkuuta 2007 välisen ajan vientiin varattujen DEPB-hyvitysten arvoa nostettiin tarvittaessa, koska tosiasiallinen etu, johon yrityksillä on oikeus niiden saadessa hyvityksen Intian viranomaisilta, on korkeampi kuin virallisesti ilmoitettiin vientihetkellä.

(41)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä hyvityksistä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(42)

Tietyistä DEPB-järjestelmästä saadun edun laskentaan liittyvistä yksityiskohdista esitettiin useita kommentteja. Tämän tuloksena laskelmia oikaistiin, jos se todettiin perustelluksi.

(43)

Toisin kuin jotkin vientiä harjoittavat tuottajat esittivät, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa DEPB-hyvitystä määritettäessä oli otettava huomioon myös muista vientituotteista kuin tarkasteltavana olevasta tuotteesta saatu DEPB-hyvitys. DEPB-järjestelmässä ei mitenkään velvoiteta käyttämään hyvityksiä tiettyyn tuotteeseen liittyvien tuotantopanosten tullittomaan tuontiin. Sen sijaan DEPB-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä, niitä voidaan jopa myydä ja käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden tuontiin (tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantopanokset kuuluvat tähän ryhmään) tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote voi saada etua kaikista annetuista DEPB-hyvityksistä.

(44)

Viisi otokseen kuulunutta yritystä sai etua DEPB-järjestelmästä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, ja tukimarginaalit olivat 0,15–3,96 prosenttia.

(45)

DFIA-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM policy 04–09 -asiakirjan luvussa 4 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 4. Järjestelmä otettiin käyttöön 1 päivänä toukokuuta 2006, ja se korvasi DFRC-järjestelmän, johon sovellettiin tasoitustoimenpiteitä alkuperäisellä asetuksella.

(46)

DFIA myönnetään kaikille kauppiasviejille ja valmistajaviejille vientitavaroiden valmistuksessa käytettävien tuotantopanosten tuontiin ilman perustullia, lisätullia, koulutusveroa, polkumyyntitullia ja suojatullia, jos sellaisia on.

(47)

DFIA on ennen vientiä ja viennin jälkeen sovellettava järjestelmä, jossa on mahdollista tuoda SION-vakionormien mukaisesti määriteltyjä tavaroita, joita ei siirrettävissä olevan DFIA:n kyseessä ollessa kuitenkaan tarvitse välttämättä käyttää vientituotteen valmistuksessa.

(48)

DFIA kattaa ainoastaan SION-normeissa kuvattujen tuotantopanosten tuonnin. Tuontihyvitys on rajoitettu SION-normeissa mainittuun määrään ja arvoon, mutta alueviranomaiset voivat pyynnöstä tarkistaa sitä.

(49)

Vientivelvoitetta koskee vaatimus 20 prosentin vähimmäisarvonlisästä. Vienti voidaan toteuttaa DFIA-lupaa odotettaessa, missä tapauksessa tuontihyvitys määritetään suhteessa väliaikaiseen vientiin.

(50)

Kun vientivelvoite on täytetty, viejä voi hakea DFIA-luvan siirrettävyyttä, mikä tarkoittaa käytännössä lupaa myydä tullittoman tuonnin lupa markkinoilla.

(51)

Intian viranomaiset ja Texprocil väittivät, että DFRC on laillinen korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestely, koska järjestelmässä voidaan täydentää vientituotteessa käytettyjä tuotantopanoksia, ja sen katsottiin olevan tarkoituksenmukainen, tehokas ja Intiassa yleisesti hyväksyttyihin kaupallisiin käytäntöihin perustuva. Koska määrä, laatu, tekniset ominaisuudet ja vaatimukset vastaavat vientituotteessa käytettyjä tuotantopanoksia, järjestelmä on Intian viranomaisten ja Texprocilin mielestä tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen (Agreement on Subsidies and Countervailing Measures, ASCM) mukaisesti sallittu. Intian viranomaiset ja Texprocil väittivät myös, että arvioitaessa sitä, onko korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestely laillinen, on tarkasteltava, mitä tuodaan eikä sitä kuka tuo. Lisäksi väitettiin, että viranomaiset eivät myönnä lisäetua. Näin ollen väitettiin, että järjestelmä ei sen vuoksi mahdollistanut tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa. Näiden väitteiden tueksi ei esitetty mitään uutta näyttöä, ja sen vuoksi nämä väitteet hylätään johdanto-osan 52–55 kappaleessa esitettyjen tulosten perusteella; niiden mukaan kumpaakaan alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Näin ollen edun koko määrä on tasoitustoimenpiteiden alaista.

(52)

Vaikka uuden DFIA-järjestelmän soveltamisessa onkin joitain eroja aiempaan tasoitustoimenpiteiden alaiseen DFRC-järjestelmään verrattuna, uutta DFIA-järjestelmää on pidettävä DFRC-järjestelmän jatkajana, koska se sisältää DFRC-järjestelmän pääosat.

(53)

Sekä DFRC että DFIA ovat perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli avustuksen muodossa annettavaa taloudellista tukea. Niihin sisältyy suoria varojen siirtoja, sillä niitä voidaan joko myydä ja muuttaa käteiseksi rahaksi tai käyttää tuontitullien kuittaamiseen, minkä johdosta Intian viranomaiset joutuvat luopumaan tulosta, jonka ne muuten saisivat. Lisäksi DFRC- ja DFIA-järjestelmistä koituu etua viejälle, koska ne lisäävät tämän maksuvalmiutta.

(54)

Sekä DFRC että DFIA ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti ne ovat erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(55)

Lisäksi kumpaakaan järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Ne eivät ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tiukkojen sääntöjen mukaisia. Erityisesti i) niissä sallitaan tuontimaksujen palauttaminen jälkikäteen sellaisten tuotantopanosten osalta, jotka käytetään muun tuotteen valmistukseen, ii) käytössä ei ole järjestelyä tai menettelyä sen tarkistamiseksi, käytetäänkö tuotantopanoksia viedyn tuotteen tuotannossa, ja jos käytetään, mitä niistä, tai onko etua saatu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetun mukaisesti, ja iii) todistusten/lupien siirrettävyys tarkoittaa, että viejä, jolle on myönnetty DFRC tai DFIA, ei ole velvollinen tosiasiallisesti käyttämään todistusta tuotantopanosten tuontiin.

(56)

Edun määrittämiseksi on katsottu, että toisin kuin DEPB:n kohdalla, DFRC- ja DFIA-lisensseillä ei ole nimellisarvoa eikä hyvitysprosenttia. Lisenssistä käy ilmi tuontiin oikeutettujen tuotantopanosten kokonaismäärä ja kyseisen tuonnin kokonaisarvon enimmäismäärä CIF-arvona. Näin ollen etu ei ole tiedossa vientihetkellä, ja se voidaan määrittää ja kirjata tileihin vasta sitten, kun lisenssi käytetään tuontiin tai myydään.

(57)

Tästä syystä tapauksissa, joissa lisenssit käytettiin tuontiin, yrityksille koituva etu laskettiin kantamatta jääneiden tullien määrän perusteella. Tapauksissa, joissa lisenssit siirrettiin (myytiin), etu laskettiin kyseisestä myynnistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saatujen tulojen perusteella.

(58)

Tutkimuksessa todettiin, että viisi yritystä, jotka veivät joko DFRC- ja/tai DFIA-järjestelmässä, myivät lupansa/todistuksensa kolmansille osapuolille.

(59)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että se oli käyttänyt yhden DFIA-luvistaan korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyyn eikä sillä ollut liiallisia tuontitullien palautuksia kyseisestä lisenssistä. Tutkimuksessa todettiin, että kyseisen lisenssin mukaisia tuonti- ja vientimääriä ei ollut käytetty loppuun ja että lisenssiä ei ollut vielä suljettu ja tarkastettu EXIM policy -asiakirjassa kuvattujen sääntöjen mukaisesti. Sen vuoksi, ja ottaen huomioon johdanto-osan 55 kappaleessa esitetyt toteamukset, päätelmänä oli, ettei yritys kyennyt todistamaan, ettei liiallisia tullinpalautuksia ollut ollut kyseisen lisenssin yhteydessä. Kyseisen lisenssin nojalla tapahtuneessa tuonnissa säästyneiden tullien koko määrää pidetään näin ollen tukena, joten väite hylättiin.

(60)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä eduista, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(61)

DFRC-/DFIA-järjestelmästä saadun edun laskentaan liittyvistä tietyistä yksityiskohdista esitettiin useita kommentteja. Tämän tuloksena laskelmia oikaistiin, jos se todettiin perustelluksi.

(62)

Toisin kuin jotkin vientiä harjoittavat tuottajat esittivät, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa etua määritettäessä oli otettava huomioon myös muista vientituotteista kuin tarkasteltavana olevasta tuotteesta saatu DFRC-/DFIA-hyvitys. DFRC-/DFIA-järjestelmässä ei mitenkään velvoiteta käyttämään hyvityksiä tiettyyn tuotteeseen liittyvien tuotantopanosten tullittomaan tuontiin. Sen sijaan DFRC-/DFIA-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä, niitä voidaan jopa myydä ja käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden tuontiin (tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantopanokset kuuluvat tähän ryhmään) tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote voi saada etua kaikista saaduista DFRC-/DFIA-eduista.

(63)

Todettiin, että neljä otokseen kuulunutta yritystä sai etua näistä järjestelmistä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, ja tukimarginaalit olivat 0,09–2,03 prosenttia.

(64)

EPCG-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM policy 04–09 -asiakirjan luvussa 5 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 5.

(65)

Valmistajaviejät, kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin, ja palveluntarjoajat voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(66)

Intian viranomaiset myöntävät hakemuksesta ja maksusta EPCG-lisenssin vientivelvoitetta koskevan vaatimuksen mukaisesti. Lisenssin ansiosta yritys voi tuoda (uusia ja huhtikuusta 2003 myös käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Maaliskuun 31 päivään 2000 saakka sovellettiin tosiasiallista 11 prosentin tullia (johon sisältyy 10 prosentin lisämaksu) ja erityisen arvokkaassa tuonnissa nollatullia. Huhtikuusta 2000 järjestelmässä sovellettiin kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua 5 prosentin tuontitullia. Maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on vientivelvoitteen täyttämiseksi käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana. Intian viranomaiset ilmoittivat 9 päivänä toukokuuta 2008 – eli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ulkopuolella – että EPCG-järjestelmässä maksettava tuontitulli alennettiin 3 prosenttiin.

(67)

EPCG-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimarkkinoilta. Tällöin EPCG-lisenssin haltija hakee EPCG-lisenssinsä mitätöimistä. Mitätöintitodistuksessa täsmennettyjen tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tällöin saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa myönnettäviä etuja, ja kyseisellä valmistajalla on oikeus tällaisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavien aineksien tuontiin tullitta. EPCG-lisenssin haltijan maksettavaksi tuleva valmistevero tuotantohyödykkeen hankkimisesta kotimarkkinoilta voidaan kuitenkin palauttaa tai siitä voidaan vapauttaa. EPCG-lisenssin haltija on edelleen vastuussa vientivelvoitteen täyttämisestä; se määritetään tuotujen tavaroiden FOB-arvosta säästyneiden nimellistullien perusteella.

(68)

Intian viranomaiset väittivät, että mitään etua ei koitunut tapauksissa, joissa EPCG-lisenssin haltija haki EPCG-lisenssinsä mitätöintiä ja osti tuotantohyödykkeet kotimaasta, koska mitään vastaavaa viranomaisten säännöstä ei annettu, jolla olisi myönnetty vapautus valmisteveron maksamisesta tällaisista ostoista. Intian viranomaiset vahvistivat kuitenkin myös, että tietyissä olosuhteissa EPCG-lisenssin haltija voi ostaa tuotantohyödykkeitä maksamatta valmisteveroa, toisin sanoen tapauksissa, joissa kyseistä veroa ei olisi kuitattu Intian CENVAT (Central Value Added Tax) -järjestelmän mukaisesti. Lisäksi tällaisissa tapauksissa tuotantohyödykkeiden kotimainen toimittaja voi saada veroetuja, jotka otetaan huomioon toimitettavien tuotantohyödykkeiden hinnassa. Koska kyseessä on etu, joka voidaan saada vientiehdolla, koska EPCG-lisenssin haltijan vientivelvoite ei muutu mitätöintitapauksessa, on katsottu, että väite on hylättävä ja päätelmät pysyvät muuttumattomina.

(69)

EPCG-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus, tai kotimaisista lähteistä tehtyjen hankintojen kohdalla verojen palautus tai verovapautus, ovat Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion muutoin saamia tuloja.

(70)

Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää tämän maksuvalmiutta. Kun on kyse valmisteveron palautuksesta / valmisteverosta vapauttamisesta, kyseisestä palautuksesta tai vapauttamisesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuotantohyödykkeiden hankinnan yhteydessä lisää tämän maksuvalmiutta.

(71)

Lisäksi EPCG-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(72)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna aikaisemmissa vaiheissa kannettujen kasautuvien välillisten verojen palautusjärjestelmänä tai sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa h ja i kohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa. Kun on kyse aikaisemmissa vaiheissa kannettujen kasautuvien välillisten verojen palautuksesta, on syytä huomata, että viejillä ei olisi oikeutta samaan palautukseen, jos niitä ei sitoisi vientivelvoite.

(73)

Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tapauksen mukaan tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien tai kotimarkkinoilta hankittujen hyödykkeiden hankinnassa kantamattomien/palautettujen valmisteverojen perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa. Vakiintuneen käytännön mukaisesti näin laskettua tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Intiassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vallinnutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen. Tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin tästä määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jolloin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(74)

EPCG-järjestelmästä saadun edun laskentaan liittyvistä tietyistä yksityiskohdista esitettiin useita kommentteja. Tämän tuloksena laskelmia oikaistiin, jos se todettiin perustelluksi.

(75)

Toisin kuin jotkin vientiä harjoittavat tuottajat esittivät, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa etua määritettäessä oli otettava huomioon myös muista vientituotteista kuin tarkasteltavana olevasta tuotteesta saatu EPCG-etu. EPCG-järjestelmässä ei mitenkään velvoiteta käyttämään etua tiettyyn tuotteeseen liittyvien tuotantopanosten tullittomaan tuontiin. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote voi saada etua kaikista annetuista EPCG-eduista.

(76)

Neljä otokseen kuulunutta yritystä sai etua tästä järjestelmästä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, ja tukimarginaalit olivat enimmillään 1,45 prosenttia; yhden yrityksen saama etu todettiin vähäpätöiseksi.

(77)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM policy 04–09 -asiakirjan kohdissa 4.1.1–4.1.14 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvuissa 4.1–4.30. Järjestelmää kutsuttiin ennakkolisenssijärjestelmäksi (Advance Licence Scheme) aiemmassa tarkastelua koskevassa tutkimuksessa, jonka johdosta otettiin käyttöön nykyisin voimassa oleva lopullinen tasoitustulli.

(78)

AAS-järjestelmään kuuluu kuusi alajärjestelmää, joita kuvataan tarkemmin johdanto-osan 79 kappaleessa. Kyseiset alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuusvaatimusten suhteen. Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin, voivat hakea tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääasialliset tavarantoimittajat, jotka toimittavat tavaraa EXIM policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 8.2 mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille, kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat myös saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusta (ARO) sekä kotimaisia rembursseja ja vastarembursseja koskevien alajärjestelmien yhteydessä.

(79)

Ennakkolupien myöntämisperusteita voivat olla seuraavat:

(80)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kaksi yhteistyössä toiminutta viejää sai etuja kahdesta edellä mainitusta alajärjestelmästä, jotka liittyivät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen; nämä olivat i) tosiasiallisen maastaviennin ALS/AAS-tuki ja ii) välituotetoimituksia koskeva ALS-järjestelmä. Sen vuoksi ei ollut tarpeen määrittää tasoitustoimenpiteiden soveltamisen mahdollisuutta muiden alajärjestelmien suhteen.

(81)

Sen jälkeen, kun otettiin käyttöön nykyisin voimassa oleva lopullinen tasoitustulli, Intian viranomaiset ovat muuttaneet ALS/AAS-järjestelmään sovellettavaa tarkastusjärjestelmää. Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkoluvan haltija on laissa velvoitettu tekemään määrämuotoisen totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen tullitta tuotujen / kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 04–09 -käsikirjan luvut 4.26 ja 4.30 ja lisäys 23) eli pitämään rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Tämä rekisteri on tarkastettava ulkopuolisen laillistetun tilintarkastajan / määrä- ja kustannuslaskijan toimesta; tämä antaa todistuksen, jossa todetaan, että määrätyt rekisterit ja asiaankuuluva kirjanpito on tutkittu ja että lisäyksen 23 mukaisesti toimitetut tiedot ovat totuudenmukaiset ja paikkansapitävät kaikissa suhteissa. Edellä mainittuja säännöksiä sovelletaan kuitenkin vain niihin ennakkolupiin, jotka on myönnetty 13 päivänä toukokuuta 2005 tai sen jälkeen. Kaikkien ennen kyseistä päivää myönnettyjen ennakkolupien tai ennakkolisenssien osalta haltijoita pyydetään noudattamaan aiemmin sovellettuja tarkastussäännöksiä, eli tekemään lisäyksen 18 mukaisen määrämuotoisen totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen lisenssien mukaisesti tuotujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 02–07 -käsikirjan luku 4.30 ja lisäys 18).

(82)

Niiden alajärjestelmien osalta, joita kaksi otokseen kuuluvaa vientiä harjoittavaa tuottajaa käytti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana – eli tosiasiallinen maastavienti ja välituotetoimitukset – todettakoon, että Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrästä ja arvosta ja että ne on kirjattu lisensseihin. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat lisenssiin. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän SION-vakionormien perusteella. Useimmille tuotteille, tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna, on olemassa SION-vakionormit, ja ne on julkaistu HOP II 04–09 -käsikirjassa.

(83)

Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tuloksena olevan vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä lisenssin antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (24 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella).

(84)

Intian viranomaiset väittivät, että niillä oli asianmukainen tarkastusjärjestelmä järjestelmää varten HOP I 04–09 -käsikirjan lisäyksen 23 mukaisesti ja ettei ALS-/AAS-järjestelmän soveltamisessa ollut tapahtunut liiallisia palautuksia. Väitettiin, että järjestelmä ei sen vuoksi mahdollistanut tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa. Näiden väitteiden tueksi ei esitetty mitään uutta näyttöä, ja sen vuoksi tämä perustelu hylätään niiden päätelmien johdosta, joiden mukaan kumpaakaan alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, koska asianmukaista tarkastusjärjestelmää ei ollut.

(85)

Lisäksi perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohdan ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohdan mukaan on niin, että jos on todettu, ettei asianmukaista tarkastusjärjestelmää ole, viejämaa voi suorittaa uuden tutkimuksen sen määrittämiseksi, onko maksuja palautettu liikaa. Koska tällaista tutkimusta ei suoritettu ennen tarkastuskäyntejä eikä todistettu, ettei liiallisia palautuksia ollut saatu, väitteet hylätään.

(86)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua viejille.

(87)

Lisäksi tosiasiallisen maastaviennin ennakkolisenssi/-lupajärjestelmä (ALS/AAS) ja välituotetoimitusten ennakkolisenssijärjestelmä (ALS) ovat selkeästi oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti ne ovat erityisiä ja tasoitustoimenpiteiden alaisia. Yritys ei voi saada tukia näistä järjestelmistä ilman vientisitoumusta.

(88)

Kumpaakaan tässä tapauksessa käytetystä kahdesta alajärjestelmästä (tosiasiallisen maastaviennin ennakkolisenssi/-lupajärjestelmä (ALS/AAS) ja välituotetoimitusten ennakkolisenssijärjestelmä (ALS)) ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Ne eivät ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tiukkojen sääntöjen mukaisia.

(89)

AAS-järjestelmää käyttäneen vientiä harjoittavan tuottajan osalta tutkimuksessa todettiin, että Intian viranomaisten määräämiä uusia tarkastusvaatimuksia ei ollut vielä testattu käytännössä, koska lisenssejä ei ollut suljettu tarkastuksen ajankohtaan mennessä, eikä niitä sen vuoksi ollut tarkastettu EXIM policy -asiakirjassa kuvattujen sääntöjen mukaisesti. Sen vuoksi yritys ei kyennyt todistamaan, ettei liiallisia tullinpalautuksia ollut ollut kyseisen lisenssin yhteydessä. Kyseisen lisenssin nojalla tapahtuneessa tuonnissa säästyneiden tullien koko määrä katsotaan näin ollen tueksi.

(90)

Intian viranomaiset eivät soveltaneet tarkastusjärjestelmää tai -menettelyä tehokkaasti varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). SION-vakionormeja itsessään ei voida pitää todellisen kulutuksen tarkastusjärjestelmänä, koska erilaisten SION-vakionormien mukaisten lupien/lisenssien nojalla tuodaan tullitta tuotantopanoksia, jotka sekoitetaan samaan vientituotteen tuotantoprosessiin. Tämäntyyppinen prosessi ei anna Intian viranomaisille mahdollisuutta tarkastaa riittävän tarkasti, mikä määrä tuotantopanoksia käytettiin vientituotantoon ja minkä SION-viitearvon mukaisesti niitä olisi verrattava.

(91)

Lisäksi Intian viranomaiset eivät joko toteuttaneet asianmukaisesti pidettyyn todellista kulutusta koskevaan rekisteriin perustuvaa tehokasta tarkastusta tai eivät ole vielä saaneet sitä päätökseen. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellainen tavallisesti olisi tehtävä silloin, kun tehokasta tarkastusjärjestelmää ei ole käytetty (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta).

(92)

Kyseiset kaksi alajärjestelmää mahdollistavat siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(93)

Koska sallittua tullinpalautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alainen etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tässä suhteessa on huomattava, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i kohdan mukaan ainoastaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton edellyttäen, että perusasetuksen liitteiden II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Jos siis todetaan, ettei asianmukaista valvontamenettelyä ole olemassa, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eivätkä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkijaviranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkijaviranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen.

(94)

Tuen määrä laskettiin kahden alajärjestelmän mukaisesti tarkasteltavana olevaa tuotetta varten tuotujen ainesten tuonnissa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kantamatta jääneiden tullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella. Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen hankinnassa syntyneet välttämättömät kulut vähennettiin tuen määrästä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana tarkasteltavana olevasta tuotteesta syntyneen viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(95)

ALS-/AAS-järjestelmästä saadun edun laskentaan liittyvistä tietyistä yksityiskohdista esitettiin useita kommentteja. Tämän tuloksena laskelmia oikaistiin, jos se todettiin perustelluksi.

(96)

Toisin kuin jotkin vientiä harjoittavat tuottajat esittivät, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa etua määritettäessä oli otettava huomioon myös muista vientituotteista kuin tarkasteltavana olevasta tuotteesta saatu ALS-/AAS-etu. ALS-/AAS-järjestelmässä ei mitenkään velvoiteta käyttämään etua tiettyyn tuotteeseen liittyvien tuotantopanosten tullittomaan tuontiin. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote voi saada etua kaikista annetuista ALS-/AAS-eduista.

(97)

Kaksi otokseen kuuluvaa yritystä sai etua ALS- tai AAS-järjestelmästä, ja etu oli 0,17–1,74 prosenttia.

(98)

Todettiin, että yksikään yhteistyössä toimineista vientiä harjoittavista tuottajista ei sijainnut erityistalousalueella tai vientiteollisuuden vapaa-alueella eikä ollut vientiin suuntautunut yksikkö. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tämän tutkimuksen puitteissa.

(99)

Tässä järjestelmässä viejät voivat saada osittaisen vapautuksen tuloverosta vientimyynnin voittojen osalta. Tämän vapautuksen oikeusperusta on tuloverolain 80HHC §:ssä.

(100)

Tämä säännös poistettiin verovuodesta 2005–2006 (eli 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisestä tilikaudesta) alkaen, ja näin ollen tuloverolain 80HHC §:n perusteella ei saa etuja 31 päivän maaliskuuta 2004 jälkeen. Yksikään yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ei saanut etua tästä järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tämän tutkimuksen puitteissa.

(101)

Järjestelmä perustuu vuonna 1962 annetun tullilain (Customs Act) 75 §:ään, vuonna 1944 annetun valmisteverolain (Excise Act) 37 §:n 2 momentin xvi kohtaan ja vuonna 1994 annetun varainhoitolain (Finance Act) 93A ja 94 §:ään.

(102)

Kaikki viejät ovat tukikelpoisia tässä järjestelmässä.

(103)

Intian viranomaiset vahvistavat kahdentyyppisiä tullinpalautustasoja – ”koko toimialaan” sovellettavat tasot, joita sovelletaan kertasuoritusperusteisesti kaikkiin tietyn tuotteen viejiin, ja ”merkkikohtaisesti” sovellettavat tasot, joita sovelletaan yrityskohtaisesti tuotteisiin, joihin ei sovelleta ”koko toimialaan” sovellettavia tasoja. Tarkasteltavana olevaa tuotetta koskee ensimmäinen tyyppi (koko toimialaan sovellettava taso).

(104)

Koko toimialaan sovellettavat tullinpalautustasot lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset koko toimialaan sovellettavat tullinpalautustasot useille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Ne määritetään oletettujen vientituotteen valmistusprosessissa käytetyistä tavaroista ja palveluista veloitettavien välillisten verojen ja tuontimaksujen (tuontitullit, valmistevero, palveluvero jne.) perusteella, mukaan luettuna oletetut välilliset verot ja tuontimaksut, jotka veloitetaan tuotantopanosten valmistukseen käytetyistä tavaroista ja palveluista, ja riippumatta siitä, onko kyseiset verot tosiasiallisesti maksettu vai ei. DDS:n määrälle on asetettu enimmäisarvo vientituotteen yksikköä kohti. Jos yritys voi saada osan näistä tulleista takaisin CENVAT-järjestelmästä, palautusprosentti on alhaisempi.

(105)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tullinpalautustasoja on tarkistettu useaan kertaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Huhtikuun 1 päivään 2007 asti sovellettavat tasot olivat 6,4–6,9 prosenttia tuotetyypin mukaan, ja syyskuun 1 päivään 2007 asti ne olivat 9,1–9,8 prosenttia. Joulukuun 13 päivänä 2007 eli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen palautustasoja korotettiin 10,1–10,3 prosenttiin, ja korotusta sovellettiin taannehtivasti 1 päivän syyskuuta 2007 jälkeen tapahtuneeseen tuontiin, joka siis sisältyi tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon.

(106)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille vientihetkellä, että vienti tapahtuu DDS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy muun muassa ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DDS-hyvitys. Viejä tietää tuolloin saamansa edun ja kirjaa sen tileihin saamisena. Sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa DDS-hyvityksen myöntämiseen. DDS-prosenteista sovelletaan etua laskettaessa yleensä sitä, joka oli voimassa vienti-ilmoituksen tekohetkellä. Tutkimusajanjaksolla tapahtui palautusprosenttien taannehtiva korotus, joka otettiin huomioon tuen määrän laskennassa.

(107)

Useat osapuolet väittivät, ettei DDS-järjestelmä mahdollistanut tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa tässä tutkimuksessa, koska sitä ei mainittu nimenomaisesti tutkimuksen alussa toimitetuissa tukien vastaisen menettelyn kyselylomakkeissa. Tämä väite hylätään seuraavista syistä. Tämän tarkastelun tarkoituksena on menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti määrittää sen tuen taso, josta tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittavat tuottajat ovat saaneet etua, eli siihen sisältyvät kaikki Intian viranomaisten käyttämät tukijärjestelmät.

(108)

Väitettiin, ettei DDS-järjestelmä ollut vientituloksesta riippuvainen, koska tämän järjestelmän mukainen etu ei liittynyt viejien suorittaman viennin tasoon. Tämä väite hylätään, koska DDS-järjestelmästä saatavaa etua voidaan vaatia ainoastaan, jos tavarat viedään, mikä riittää täyttämään perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetyn vientitulokseen liittyvän ehdon. Tämän päätelmän johdosta ei ole tarpeen analysoida väitettä, jonka mukaan DDS-järjestelmä ei ole erityinen perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisessa merkityksessä.

(109)

Intian viranomaiset totesivat, että DDS on perusasetuksen säännösten mukainen palautusjärjestelmä ja että menettely koko toimialaan sovellettavien palautustasojen vahvistamiseksi on tarkoituksenmukainen ja tehokas ja perustuu viejämaassa yleisesti hyväksyttyihin kaupallisiin käytäntöihin liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohdan ja liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohdan mukaisesti. Kuten edellä johdanto-osan 104 kappaleessa myös todetaan, menettelyyn kuului koko toimialaa koskeva arvio tuotannossa käytetyistä tuotantopanoksista ja aiheutuneista tuontitulleista ja välillisistä veroista. Menettely ei kuitenkaan ollut riittävän täsmällinen edes Intian viranomaisten toimittamien tietojen mukaan. Intian viranomaiset itse asiassa vahvistivat, että oli kyse keskimäärän arvioimisesta, mikä merkitsisi, että tosiasiallisesti maksettu palautus oli suurempi kuin tosiasiallisesti maksetut tullit. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa uutta tutkimusta, vaikka sellainen tavallisesti olisi tehtävä silloin, kun tehokasta tarkastusjärjestelmää ei ole käytetty (liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta); viranomaiset eivät myöskään osoittaneet, että liiallisia palautuksia ei olisi tapahtunut. Tarkastuksen väitettyä samansuuntaisuutta perusasetuksessa säädettyjen otantatekniikoiden kanssa pidetään merkityksettömänä, koska niissä selvästi viitataan tukien vastaisiin tutkimuksiin eivätkä ne ole osa liitteissä II ja III vahvistettuja kriteerejä. Näin ollen nämä väitteet hylätään.

(110)

Lisäksi esitettiin, ettei liiallisten palautusten olemassaoloa voida olettaa sillä perusteella, että DDS-järjestelmässä Intian viranomaiset eivät sisällyttäneet kaikkia Intialle maksettavia välillisiä veroja DDS-järjestelmään, vaan ainoastaan keskitetysti kannetut välilliset verot. Tämä väite hylätään, koska liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohdan ja liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohdan mukaisesti liiallisia palautuksia on arvioitava tietyn tukijärjestelmän puitteissa.

(111)

DDS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinpalautusmäärä vastaa valtion tuloa, josta on luovuttu ja joka olisi muutoin kannettu ja maksettu Intian valtiolle. Lisäksi DDS-vientihyvityksestä koituu etua viejälle.

(112)

DDS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(113)

Useat menettelyn osapuolet väittivät, että DDS on perusasetuksen säännösten mukainen palautusjärjestelmä, eikä sen mukaisesti myönnetty etu saisi johtaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

(114)

Tutkimuksessa on todettu, ettei tätä järjestelmää voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna aikaisemmissa vaiheissa kannettujen kasautuvien välillisten verojen palautusjärjestelmänä tai sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan h ja i kohdan, liitteen II (tuotantopanosten käyttöä tuotantoprosessissa koskevat ohjeet) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejällä ei ole mitään velvollisuutta i) pitää kirjaa tulleista ja veroista, jotka on maksettu tuoduista/kotimarkkinoilta ostetuista tavaroista tai niihin sisältyvistä palveluista tai ii) tosiasiallisesti käyttää kyseisiä tavaroita ja palveluja tuotantoprosessissa, ja iii) palautuksen määrää ei lasketa suhteessa viejän tosiasiallisesti käyttämiin tuotantopanoksiin ja tosiasiallisesti maksettuihin tulleihin ja veroihin.

(115)

Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko kotimaisia välillisiä veroja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa h kohdassa ja liitteessä II tarkoitetulla tavalla tai tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla.

(116)

Viejä voi lisäksi saada DDS-järjestelmän edut siitä riippumatta, tuoko se maahan tai ostaako se kotimarkkinoilta lainkaan tuotantopanoksia ja onko se maksanut tulleja tai veroja kyseisistä ostoista. Edun saamiseksi riittää, että viejä yksinkertaisesti vie tavaroita ilman että pitäisi osoittaa, että tuotantopanoksia tuotiin maahan tai että tuotantopanoksia tai palveluja ostettiin kotimarkkinoilta ja että tuontitullit tai kotimaiset välilliset verot on maksettu. Näin ollen palautusprosentti ei vaihtele sen mukaan, omistaako yritys kaikki tuotantopanosten ja tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantovaiheet vai onko se pelkkä vientiä harjoittava kaupan alan toimija.

(117)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Tuosta hetkestä alkaen Intian viranomaisten on siis maksettava palautusmäärä asianomaisille viejille, ja se on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaista taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DDS-hyvitys. Lisäksi yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat kirjasivat DDS-hyvitykset suoritusperusteella tulona tileihin kunkin vientitapahtuman hetkellä.

(118)

Jotta otettiin huomioon prosenttien taannehtivan korottamisen vaikutus, 1 päivän syyskuuta ja 30 päivän syyskuuta 2007 välisen ajan vientiin varattujen DDS-hyvitysten arvoa nostettiin tarvittaessa, koska tosiasiallinen etu, joka yrityksillä on oikeus saada Intian viranomaisilta, on korkeampi kuin virallisesti ilmoitettiin vientihetkellä.

(119)

Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(120)

Seitsemän otokseen kuuluvaa yritystä esitti väitteen, jonka mukaan ne eivät saaneet liiallisia palautuksia vaikka saivatkin etua DDS-järjestelmästä, koska niille koituneet verot tai tuontitullit ylittivät palautusmäärät. Nämä väitteet on päätetty hylätä. Johdanto-osan 113 ja 115 kappaleessa päätelmänä oli, että Intian viranomaisilla ei ollut perusasetuksen liitteiden I, II ja III mukaista asianmukaista tarkastusjärjestelmää. Tutkimus osoitti myös, että yritykset eivät pitäneet kulutusta koskevia rekistereitä eikä niillä ollut mitään muutakaan sisäistä raportointijärjestelmää, jolla olisi voitu tehdä selkoa mahdollisista liiallisista palautuksista. Yritykset laativat tällaiset raportit tarkastuskäyntien aikana, ja ne sisältävät suureksi osaksi yritysten yleensä maksamat verot.

(121)

Koska sallittuja tullinpalautusjärjestelmiä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmiä ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alainen etu on DDS-järjestelmässä saatujen palautusten koko määrä. Toisin kuin Intian viranomaiset, Texprocil ja jotkin viejät esittävät, perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i kohdan mukaan ainoastaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton edellyttäen, että perusasetuksen liitteiden II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Jos siis todetaan, ettei asianmukaista tarkastusmenettelyä ole olemassa, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustoimenpiteet määräytyvät palautusten määrän mukaan eivätkä oletetun liiallisen palautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkijaviranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkijaviranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen. Olisi huomattava lisäksi, että jos tehokasta tarkastusjärjestelmää ei ole sovellettu, Intian viranomaisten on tehtävä lisätutkimuksensa ajoissa eli yleensä ennen tasoitustullitutkimukseen kuuluvaa paikalla tehtävää tarkastusta.

(122)

Toisin kuin jotkin vientiä harjoittavat tuottajat esittivät, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa etua määritettäessä oli otettava huomioon myös muusta kuin tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä saatu DDS-etu. DDS-järjestelmässä ei mitenkään velvoiteta rajaamaan edun käyttöä tiettyyn tuotteeseen. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote voi saada etua kaikista annetuista DDS-eduista.

(123)

Kaikki otokseen kuuluneet yritykset saivat etua DDS-järjestelmästä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, ja tukimarginaalit olivat 1,45–7,57 prosenttia.

(124)

TUFS otettiin käyttöön Intian tekstiiliministeriön päätöksellä, jäljempänä ”päätös”, joka on julkaistu Intian virallisessa lehdessä (Official Gazette of India Extraordinary Part I Section I) 31 päivänä maaliskuuta 1999. Järjestelmä hyväksyttiin olemaan voimassa 1 päivän huhtikuuta 1999 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välisen ajan. Sen voimassaoloa jatkettiin 31 päivään maaliskuuta 2007 ja myöhemmin uudelleen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun.

(125)

Puuvillanjalostuksen, tekstiilien ja juuttituotteiden valmistuksen alalla toimivat vanhat ja uudet tuottajat ovat tukikelpoisia tässä järjestelmässä.

(126)

Järjestelmän tarkoituksena on antaa tukea teknologian uudenaikaistamiseen tekstiilien ja juuttituotteiden valmistuksessa, mukaan luettuna yksiköt, jotka jalostavat kuituja, lankoja, kankaita, vaatteita ja sovitettuja tuotteita. Järjestelmä tarjoaa erilaisia etuja, jotka voivat olla muodoltaan pääomatukea tai korkotukea tai kattaa valuuttalainojen valuuttakurssivaihteluita. Järjestelmään kuuluvissa ohjelmissa tehdään ero tekstiili- ja juuttisektorin välillä ja konekutoma- ja käsinkutoma-alan välillä. TUFS käsittää seuraavat ohjelmat:

(127)

Tutkimuksessa todettiin, että kaksi otokseen kuuluvaa yritystä sai etua TUFS-järjestelmästä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa käytettyjen koneiden hankintaan. Kyseisistä yrityksistä toinen käytti koronpalautuslainoja (järjestelmä a) ja toinen 10 prosentin pääomatukea jalostuslaitteisiin yhdistettynä 5 prosentin koronpalautukseen (järjestelmä e).

(128)

Päätöksessä esitetään luettelo konetyypeistä, joiden hankintaa tuetaan TUFS-järjestelmästä. Saadakseen etua TUFS-järjestelmästä yritykset esittävät hakemuksen liikepankeille tai muille luottolaitoksille, jotka myöntävät lainoja yrityksille lainaajien luottokelpoisuutta koskevan oman riippumattoman arviointinsa perusteella. Jos lainaaja on kelpoinen saamaan korkotukea järjestelmästä, liikepankit siirtävät hakemuksen ”keskuslaitokselle”, joka sen jälkeen luovuttaa tukimäärän asianomaiselle liikepankille. Lopuksi liikepankit hyvittävät näin saadut varat lainaajan tilille. Keskuslaitokset saavat korvauksen Intian tekstiiliministeriöltä. Intian viranomaiset asettavat tarvittavat varat keskuslaitosten käytettäväksi neljännesvuosittain.

(129)

Asianomaisilta osapuolilta ei saatu kommentteja tästä järjestelmästä.

(130)

TUFS on 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua tukea, koska siinä viranomaiset suorittavat varojen suoran siirron avustuksen muodossa. Tuesta koituu etua, koska se alentaa koneiden ostosta aiheutuvia rahoitus- ja korkokustannuksia.

(131)

Tukea pidetään erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska sitä annetaan erityisesti tietylle tuotannonalalle tai tuotannonalojen ryhmälle, mukaan luettuna tarkasteltavana olevan tuotteen valmistus.

(132)

Pääomatuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vastaanottavien yritysten koneiden ostossa säästämän määrän perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa. Vakiintuneen käytännön mukaisesti näin laskettua tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Intiassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vallinnutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saatuun tekstiilien kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tukea ei ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(133)

Korkotuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti sen määrän perusteella, joka tosiasiallisesti maksettiin takaisin tutkimusajanjaksolla asianomaisille yrityksille ja joka liittyi asianomaisten koneiden ostoa varten otetuista kaupallisista lainoista maksettuihin korkoihin. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saatuun tekstiilien kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tukea ei ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(134)

Kaksi otokseen kuulunutta yritystä sai etua tästä järjestelmästä tutkimusajanjakson aikana, ja tukimarginaalit olivat 0,01–0,31 prosenttia.

(135)

Järjestelmää kuvataan yksityiskohtaisesti Intian keskuspankin (Reserve Bank of India, RBI) Master Circular IECD -yleiskirjeessä nro 02/04.02.02/2006–07 (valuuttamääräiset vientiluotot ulkomaanvaluuttana), Master Circular IECD -yleiskirjeessä nro 01/04.02.02/2006–07 (rupiamääräiset vientiluotot) ja Master Circular -yleiskirjeessä DBOD.DIR(Exp.)No.01/04.02.02/2007–08 (sekä rupiamääräisiä että ulkomaanvaluuttamääräisiä vientiluottoja koskeva) jotka osoitettiin kaikille Intian liikepankeille tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Yleiskirjeet tarkistetaan ja päivitetään säännöllisesti.

(136)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(137)

RBI asettaa tässä järjestelmässä sitovat enimmäistasot sekä Intian rupia- että ulkomaanvaluuttamääräisten vientiluottojen koroille, joita liikepankit voivat veloittaa viejiltä. ECS-järjestelmässä on kaksi alajärjestelmää: ennen vientiä sovellettava vientiluottojärjestelmä (Pre-Shipment Export Credit Scheme), joka kattaa viejälle ennen vientiä tuotteiden oston, käsittelyn, valmistuksen, pakkaamisen ja/tai kuljetuksen rahoittamista varten annetut luotot, ja viennin jälkeen sovellettava vientiluottojärjestelmä (Post-Shipment Export Credit Scheme), josta voi saada käyttöpääomalainoja vientisaamisten rahoittamiseen. RBI myös velvoittaa pankit osoittamaan tietyn määrän niiden nettopankkiluotoista vientirahoitukseen.

(138)

RBI:n yleiskirjeen ansiosta viejät voivat saada vientiluottoja puhtaasti markkinaehtojen mukaan annettavien tavanomaisten kaupallisten luottojen (käteisluottojen) korkoa edullisemmalla korolla.

(139)

Intian viranomaiset väittivät, että komissio ei tutkinut ECS-järjestelmää tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen liitteessä I olevan k alakohdan määräysten valossa ja että niin Intian rupia- kuin valuuttamääräiset vientiluotot eivät mahdollistaneet tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa erityisesti siksi, että valuuttamääräisten lainojen kyseessä ollessa pankit saivat lainata varoja ”kansainvälisesti kilpailukykyisillä koroilla”.

(140)

On syytä huomata, että johdanto-osan 135 kappaleessa mainitut vientiluottojärjestelyt eivät kuulu tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen liitteessä I olevan k alakohdan soveltamisalaan, koska ainoastaan vähintään kaksi vuotta kestävää vientirahoitusta voidaan pitää kyseisen säännöksen mukaisena vientiluottona sellaisena kuin se määritellään virallisesti tuettuja vientiluottoja koskeviin suuntaviivoihin liittyvässä OECD:n järjestelyssä. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(141)

Edellä johdanto-osan 135 kappaleessa mainituissa RBI:n yleiskirjeissä vahvistetut ECS-luottojen edulliset korot voivat vaikuttaa alentavasti viejän korkokustannuksiin verrattuna puhtaasti markkinaolosuhteiden mukaan määräytyviin korkokustannuksiin ja tässä tapauksessa antaa tällaiselle viejälle perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua. Vientirahoitus ei itsessään ole kotimarkkinoille suuntautuvaa rahoitusta varmempaa. Sen riskejä pidetään itse asiassa yleensä suurempina, ja tiettyyn luottoon edellytettävistä vakuuksista päättäminen on rahoituskohteesta riippumatta kunkin liikepankin puhtaassa kaupallisessa harkinnassa. Eri pankkien korkotason erot johtuvat RBI:n politiikasta, jonka mukaan lainojen enimmäiskorot vahvistetaan yksilöllisesti kunkin liikepankin osalta. Lisäksi liikepankeilla ei olisi velvollisuutta myöntää ulkomaanvaluuttamääräisiä vientiluottoja ottaville lainanottajille edullisempia korkoja.

(142)

Huolimatta siitä, että ECS-järjestelmässä näiden edullisten luottojen myöntäjinä ovat liikepankit, kyseessä on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettu viranomaisten taloudellinen tuki. Tässä yhteydessä huomattakoon, ettei perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa eikä WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa edellytetä, että tuen antamisesta koituisi julkisia menoja eli että Intian valtio maksaisi liikepankeille korvauksen, vaan riittää, että valtio ohjaa perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii tai iii alakohdassa tarkoitettuja toimintoja. RBI on julkinen elin ja kuuluu siis perusasetuksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin ”julkisiin viranomaisiin”. Se on täysin valtion omistuksessa, se toteuttaa poliittisia tavoitteita eli esimerkiksi rahapolitiikkaa, ja sen johdon nimittää Intian valtio. RBI ohjaa yksityisiä elimiä siten, että liikepankkeja sitovat sen asettamat ehdot, muun muassa RBI:n yleiskirjeessä vahvistetut vientiluottojen enimmäiskorot sekä RBI:n määräykset siitä, että liikepankkien on osoitettava tietty määrä nettopankkiluotoistaan vientirahoitukseen. RBI:n harjoittama ohjaus velvoittaa liikepankit toteuttamaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja toimia eli tässä tapauksessa antamaan edullisia vientiluottoja. Tällainen varojen suora siirto tiettyjen ehtojen mukaisten lainojen muodossa on yleensä valtiolle itselleen kuuluva tehtävä, eikä käytäntö tosiasiassa eroa valtioiden yleensä harjoittamasta toiminnasta, siten kuin perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetaan.

(143)

Tukea pidetään erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena, sillä edullisia korkoja myönnetään ainoastaan vientirahoitukseen, joten ne ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(144)

Tuen määrä on laskettu tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana käytettyjen vientiluottojen korkojen ja sellaisten korkojen, jotka olisi pitänyt maksaa tavanomaisista kaupallisista luotoista, määrien erotuksen perusteella. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(145)

Tietyistä ECS-järjestelmästä saadun edun laskentaan liittyvistä yksityiskohdista esitettiin useita kommentteja. Tämän tuloksena laskelmia oikaistiin, jos se todettiin perustelluksi.

(146)

Kaikki otokseen kuuluneet yritykset ja ryhmät saivat tukea tästä järjestelmästä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, enimmillään 1,05 prosenttia; yhden yrityksen saama etu todettiin vähäpätöiseksi.

(147)

Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna oli tutkimuksen kohteena olevien vientiä harjoittavien tuottajien osalta 5,2–9,7 prosenttia.

(148)

Perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti otokseen kuulumattomien yritysten tukimarginaali, joka laskettiin otoksessa mukana oleville yhteistyössä toimineille yrityksille vahvistetun painotetun keskimääräisen tukimarginaalin perusteella, on 7,7 prosenttia. Koska yhteistyön kokonaistaso Intian osalta oli korkea (95 prosenttia), kaikkien muiden yritysten jäännöstukimarginaali vahvistettiin sen yrityksen tasolle, jolla oli korkein yksilöllinen marginaali, eli 9,7 prosenttiin.

(149)

Perusasetuksen 19 artiklan säännösten ja menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 3 kohdassa esitettyjen tämän osittaisen välivaiheen tarkastelun perusteiden mukaisesti vahvistetaan, että tuen taso on muuttunut yhteistyössä toimineiden tuottajien osalta, ja sen vuoksi asetuksella (EY) N:o 74/2004 käyttöön otettu tasoitustulli on muutettava vastaavasti.

(150)

Nykyisin voimassa oleva lopullinen tulli määritettiin tasoitusmarginaalien perusteella, koska vahingon korjaava taso oli korkeampi. Koska tässä tarkastelussa määritetyt tukimarginaalit eivät myöskään ylittäneet vahingon korjaavaa tasoa, perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tullit määritetään tukimarginaalien perusteella.

(151)

Pasupati Fabrics -yrityksen, joka ei ollut osallisena tässä tarkastelussa, tukimarginaali säilytettiin alkuperäisessä tutkimuksessa määritellyllä tasolla, koska kyseisen yrityksen todettiin saavan etua tukijärjestelmästä, jota ei tarkasteltu tässä tutkimuksessa.

(152)

Yrityksiä, joiden todettiin olevan etuyhteydessä, on pidetty yhtenä oikeushenkilönä (ryhmä) tullin kantamista varten, ja niihin on sen vuoksi sovellettu samaa tasoitustullia. Kyseisten ryhmien tarkasteltavana olevan tuotteen vientimääriä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla käytettiin asianmukaisen painotuksen varmistamiseksi.

(153)

Otokseen kuuluva yritys Prem Textiles toimitti tarkastelua koskevan tutkimuksen aikana tiedot, joista ilmenee, että se oli muuttanut nimensä muotoon ”Prem Textiles (International) Pvt. Ltd”. Kun nämä tiedot oli tutkittu, ja päätelmänä oli, että nimenmuutos ei millään tavoin vaikuttanut tämän tarkastelun tuloksiin, päätettiin suostua tähän pyyntöön ja viitata yritykseen nimellä ”Prem Textiles (International) Pvt. Ltd” tässä asetuksessa.

(154)

Koska yhteistyön kokonaistaso Intian osalta oli korkea (95 prosenttia), kaikkien muiden yritysten jäännöstasoitustulli vahvistettiin sen yrityksen tasolle, jolla oli korkein yksilöllinen marginaali, eli 9,7 prosenttiin.

(155)

Tämän vuoksi sovelletaan seuraavia tulleja:

(156)

Tässä asetuksessa vahvistetut yrityskohtaiset tasoitustullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin liitteen I yrityksiin sovellettavaa keskimääräistä tullia ja koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan Intiasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Muiden yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(157)

Kaikki näiden yrityskohtaisten tasoitustullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle, ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan ja vientimyynnin muutoksia. Tarvittaessa komissio muuttaa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle,

30.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 350/24

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1628/2004 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin Intiasta peräisin olevien, joko yhdessä tai erikseen tuotujen, CN-koodiin ex 8545 11 00 kuuluvien sähköuuneissa käytettävien grafiittielektrodien, joiden näennäistiheys on vähintään 1,65 g/cm3 ja sähkövastus enintään 6,0 μΩ.m, ja kyseisissä elektrodeissa käytettävien, CN-koodiin ex 8545 90 90 kuuluvien jatkonippeleiden tuonnissa. Tiettyjen nimeltä mainittujen viejien tuontiin sovelletaan 7,0–15,7 prosentin tullia ja muiden viejien tuontiin 15,7 prosentin jäännöstullia.

(2)

Samaan aikaan neuvosto otti käyttöön asetuksella (EY) N:o 1629/2004 (3) lopullisen polkumyyntitullin Intiasta peräisin olevan saman tuotteen tuonnissa.

(3)

Lopullisen tasoitustullin käyttöönoton jälkeen Intian viranomaiset ovat esittäneet näkökantoja, joiden mukaan molempien tukijärjestelmien (tuontitullien hyvitysjärjestelmän ja tuloverolain 80 HHC pykälän mukaisen tuloverovapautuksen) olosuhteet olisivat muuttuneet ja muutokset olisivat pysyviä. Tällä perusteella on väitetty, että tuen taso olisi laskenut ja että osittain kyseisiin järjestelmiin perustuvia toimenpiteitä olisi tarkistettava.

(4)

Komissio on tutkinut Intian viranomaisten esittämän näytön ja katsonut sen riittäväksi perusteeksi panna vireille tuen vastaisia toimenpiteitä koskevan perusasetuksen 19 artiklan säännösten mukainen selvitys. Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio pani Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (4) omasta aloitteestaan vireille voimassa olevien toimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun.

(5)

Osittaisen välivaiheen tarkastelun tarkoituksena on arvioida, olisiko voimassa olevia toimenpiteitä jatkettava, olisiko ne poistettava tai olisiko niitä muutettava niiden yhtiöiden osalta, jotka ovat saaneet etua toisesta tai kummastakin muutetusta tukijärjestelmästä, sekä kyseisten yhtiöiden tapauksessa toisten järjestelmien osalta, joista on esitetty riittävää näyttöä vireillepanoilmoituksessa julkaistujen asiaa koskevien kohtien mukaisesti.

(6)

Tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2006 ja 30 päivän syyskuuta 2007 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’ tai ’tutkimusajanjakso’.

(7)

Komissio ilmoitti osittaisen välivaiheen tarkastelun käynnistämisestä virallisesti Intian viranomaisille, kummallekin intialaiselle vientiä harjoittavalle, osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoilmoituksessa mainitulle tuottajalle sekä yhteisön tuottajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Osapuolten suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin ja otettiin tarvittaessa huomioon.

(8)

Komissio lähetti kyselylomakkeet molemmille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille ja Intian viranomaisille. Vastaukset saatiin molemmilta yhteistyössä toimineilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja Intian viranomaisilta.

(9)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tuen määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien asianomaisten osapuolten toimitiloihin:

(10)

Intian viranomaisille ja muille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella oli tarkoitus esittää molempiin yhteistyössä toimineisiin intialaisiin tuottajiin sovellettavan tullin tarkistamista ja jatkaa voimassa olevien toimenpiteiden soveltamista kaikkiin muihin yhtiöihin, jotka eivät toimineet yhteistyössä tässä osittaisessa välivaiheen tarkastelussa. Niille annettiin myös kohtuullisesti aikaa esittää huomionsa. Kaikki näkökannat ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon jäljempänä esitetyllä tavalla.

(11)

Tarkasteltavana on asetuksen (EY) N:o 1628/2004 kohteena oleva tuote eli Intiasta peräisin olevat, joko yhdessä tai erikseen tuodut, CN-koodiin ex 8545 11 00 kuuluvat sähköuuneissa käytettävät grafiittielektrodit, joiden näennäistiheys on vähintään 1,65 g/cm3 ja sähkövastus enintään 6,0 μΩ.m, ja kyseisissä elektrodeissa käytettävät, CN-koodiin ex 8545 90 90 kuuluvat jatkonippelit.

(12)

Komissio tutki Intian viranomaisten ja yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen sekä komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joissa oli esitettyjen väitteiden mukaan myönnetty vientitukea:

(13)

Edellä a–c alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa (Export and Import Policy documents), jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Tämän tapauksen tarkastelun kannalta olennainen on 1 päivän syyskuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2009 välistä aikaa koskeva asiakirja, jäljempänä ’EXIM-policy 04–09’. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät kyseistä viisivuotissuunnitelmaa koskevia menettelyjä käsikirjassa ”Handbook of Procedures – 1 September 2004 to 31 March 2009, Volume I (HOP I 04–09)”. Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(14)

Edellä d alakohdassa tarkoitettu tuloverojärjestelmä perustuu vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain varainhoitolailla (Finance Act).

(15)

Edellä e alakohdassa tarkoitettu sähköverosta vapauttamisen järjestelmä perustuu Madhya Pradeshin vuoden 1949 sähköverolain 3-B pykälään.

(16)

Tuetun tuonnin haittavaikutuksia koskevan perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan mukaisesti komissio kutsui Intian viranomaiset sekä muutettuja että muuttamattomia järjestelmiä koskeviin lisäneuvotteluihin tilanteen selkiyttämiseksi väitettyjen järjestelmien osalta ja molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Neuvotteluissa ei päästy yhteisymmärrykseen kyseisten järjestelmien suhteen, joten komissio sisällytti ne tukea koskevaan tutkimukseen.

(17)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan asiakirjan (EXIM-policy 04–09) kohdissa 4.1.1–4.1.14 ja sitä täydentävän menetelmäkäsikirjan (HOP I 04–09) luvuissa 4.1–4.30. Nykyisin voimassa olevan lopullisen tasoitustullin käyttöönottoon asetuksella (EY) N:o 1628/2004 johtaneessa edellisessä tutkimusajanjaksossa tätä järjestelmää sanottiin ennakkolisenssijärjestelmäksi.

(18)

Ennakkolupajärjestelmään kuuluu kuusi alajärjestelmää, joita kuvataan tarkemmin jäljempänä. Alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuusvaatimusten suhteen. Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin, voivat hakea tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääurakoitsijat, jotka toimittavat tavaraa EXIM-policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 8.2 mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille, kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat myös saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusasiakirjoja (Advance Release Order, ARO) sekä kotimaisia rembursseja ja vastarembursseja koskevista alajärjestelmistä.

(19)

Ennakkolupien myöntämisperusteita voivat olla seuraavat:

(20)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana yksi yhteistyöhön osallistunut viejä sai etuja ensimmäisestä alajärjestelmästä, toisin sanoen AAS-järjestelmän tosiasiallisesta viennistä. Näin ollen ei ole tarpeen selvittää, oikeuttivatko muut alajärjestelmät tasoitustullin käyttöönottoon vai eivät.

(21)

Nykyisin voimassa olevan lopullisen tasoitustullin tultua otetuksi käyttöön asetuksen (EY) N:o 1628/2004 mukaisesti Intian viranomaiset ovat muuttaneet AAS-järjetelmään sovellettavaa tarkistusjärjestelmää. Käytännössä Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkoluvan haltija on laissa velvoitettu tekemään määrämuotoisen, totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen tullitta tuotujen / kotimarkkinoilta hankittujen tavaroiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 04–09 -käsikirjan luvut 4.26 ja 4.30 sekä lisäys 23) eli pitämään rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Rekisteri on annettava varmennettavaksi ulkopuoliselle laillistetulle tilintarkastajalle, jonka antamassa todistuksessa on osoitettava, että ennalta määrätyt rekisterit ja asianmukaiset varastoluettelot on tutkittu ja että lisäyksen 23 mukaisesti annetut tiedot ovat kaikin puolin totuudenmukaiset ja oikein laaditut. Edellä mainittuja säännöksiä sovelletaan kuitenkin vain 13 päivänä toukokuuta 2005 tai sen jälkeen annettuihin ennakkolupiin. Ennen kyseistä päivämäärää annettujen ennakkolisenssien tai ennakkolupien haltijoita pyydetään noudattamaan aiemmin sovellettua tarkastusjärjestelmää, toisin sanoen laatimaan totuudenmukainen ja asianmukainen selvitys lisenssien mukaisesti tuotujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 02–07 -käsikirjan luku 4.30 ja lisäys 18) eli pitämään lisäyksen 18 mukaista rekisteriä.

(22)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan käyttämän alajärjestelmän (tosiasiallinen vienti) osalta Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrästä ja arvosta, ja ne kirjataan lupaan. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat lupaan. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän nk. SION-vakionormien perusteella. Useimmille tuotteille, tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna, on olemassa SION-vakionormi, ja ne on julkaistu menetelmäkäsikirjassa HOP II 04–09.

(23)

Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tuloksena olevan vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä lisenssin antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (24 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella).

(24)

Tutkimusajanjakson aikana todettiin, että raaka-aineiden tuontia varten kyseisenä aikana käytetyt ennakkolisenssit oli myönnetty ennen 13 päivää toukokuuta 2005. Tämän vuoksi Intian viranomaisten HOP I 04–09 -asiakirjassa asettamia uusia, edellä kappaleessa 21 selvitettyjä tarkastusvaatimuksia ei vielä ollut testattu käytännössä. Yhtiö ei myöskään ollut voinut osoittaa, että todellista kulutusta ja varastoja koskevaa välttämätöntä rekisteriä olisi pidetty HOP I 02–07 -asiakirjan luvun 4.30 lisäyksessä 18 vaaditussa muodossa kuten ennen 13 päivää toukokuuta 2005 annettujen ennakkolisenssien osalta olisi pitänyt tehdä. Tässä tilanteessa on katsottava, että tutkimuksen kohteena oleva viejä ei ollut pystynyt osoittamaan, että asianmukaiset EXIM-vaatimukset olisi täytetty ajoissa.

(25)

Kyseinen AAS-järjestelmää tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona käyttänyt yhteistyössä toiminut viejä väitti antaneensa käytetyt ennakkolisenssit, vaikka ne oli myönnetty ennen 13 päivää toukokuuta 2005, vapaaehtoisesti auktorisoidun tilintarkastajan tarkastettaviksi HOP I 04–09 -menetelmäkäsikirjan vaatimusten mukaisesti ja tämän osoittavan, että nykyisin, uusien HOP-määräysten vallitessa, on olemassa asianmukainen tarkastusjärjestelmä.

(26)

Auktorisoidun tilintarkastajan allekirjoittama ja 1 päivänä helmikuuta 2008 päivätty HOP-käsikirjan liitteen 23 mukainen todistus todellakin luovutettiin komission yksiköille yhtiön toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin yhteydessä. Koska ennakkolisenssit oli kuitenkin päivätty vuonna 2004 eivätkä uudet HOP-määräykset koskeneet niitä, on todettava, että kyseessä oli yhtiön vapaaehtoinen aloite, joka ei osoita, että Intian viranomaiset olisivat perustaneet todellisen tarkastusjärjestelmän. Ei myöskään ollut osoitettavissa, että auktorisoidun tilintarkastajan laskelmien mukainen liiallinen tullinpalautus olisi todella suoritettu viranomaisille.

(27)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua tutkituille viejille.

(28)

Lisäksi tosiasiallisen maastaviennin ennakkolupajärjestelmä on oikeudellisesti selkeästi sidoksissa vientitulokseen, joten se on perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista. Yritys ei voi saada tukia näistä järjestelmistä ilman vientisitoumusta.

(29)

Tässä tapauksessa sovellettua alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Intian viranomaiset eivät soveltaneet mitään tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä tehokkaasti varmistaakseen, onko tuotantopanoksia käytetty vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä on käytetty (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). SION-vakionormeja ei voida itsessään pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkistusjärjestelmänä, koska Intian viranomaiset eivät voi niiden perusteella arvioida riittävän tarkkaan sitä, millaisia tuotantopanosmääriä vientituotannossa on kulutettu. Intian viranomaiset eivät myöskään suorittaneet asianmukaisesti pidettyyn todellisen kulutuksen mukaiseen rekisteriin perustuvaa tehokasta valvontaa tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista olisi tavallisesti vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkastusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta).

(30)

Kyseinen alajärjestelmä mahdollistaa siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(31)

Koska sallittua tullinpalautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alainen etu on tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tässä suhteessa on huomattava, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i alakohdan mukaan ainoastaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton edellyttäen, että perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Jos siis todetaan, ettei asianmukaista valvontamenettelyä ole olemassa, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eikä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkijaviranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkijaviranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen.

(32)

AAS-järjestelmää käyttäneen viejän tuen määrä laskettiin tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sovellettavan alajärjestelmän mukaisesti tuotujen ainesten tuonnissa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kantamatta jääneiden tullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella (osoittaja). Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen hankinnassa syntyneet välttämättömät kulut vähennettiin tukien määristä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona kyseisen tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(33)

Tämän järjestelmän mukainen tuki on tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona kyseiselle yhteistyössä toimineelle tuottajalle 0,3 prosenttia.

(34)

DEPBS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM-policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 4.3 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 4.

(35)

Kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät ovat tukikelpoisia tässä järjestelmässä.

(36)

Tukikelpoinen viejä voi hakea DEPBS-hyvityksiä, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPBS-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Osuudet on määritetty SION-vakionormien perusteella, ja niissä otetaan huomioon tuonnin oletettu osuus vientituotteeseen käytetyistä tuotantopanoksista ja kyseisestä oletetusta tuonnista kannettu tulli riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu vai ei.

(37)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Vientihetkellä viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille, että vienti tapahtuu DEPBS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy ilmi muun muassa kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Tässä vaiheessa viejä tietää, kuinka suuren edun se saa. Intian viranomaiset eivät voi enää sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet kyseisen asiakirjan, vaikuttaa DEPBS-hyvityksen myöntämiseen. Etu lasketaan vienti-ilmoituksen tekohetkellä voimassa olleen DEPBS-prosentin mukaan.

(38)

DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 12 kuukauden ajan niiden myöntämisestä. Niitä voidaan käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden, tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta, myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin.

(39)

DEPBS-hyvitysten hakemukset tehdään sähköisesti, ja ne voivat kattaa rajoittamattoman määrän vientitapahtumia. DEPBS-hyvityksiin ei tosiasiallisesti sovelleta tiukkoja määräaikoja. DEPBS:in hallinnointiin käytettävä sähköinen järjestelmä ei automaattisesti sulje pois vientitapahtumia, jotka ovat tapahtuneet HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 4.47 mainittujen hakumääräaikojen ulkopuolella. HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 9.3 edellytetään niin ikään selvästi, että myös hakuajan umpeutumisen jälkeen saadut hakemukset voidaan ottaa huomioon edellyttäen, että myöhästymissakko maksetaan (10 prosenttia tullihyvityksestä).

(40)

Toinen yhteistyössä toimineista viejistä väitti, että kaikki yhtiön saamat DEPBS-hyvitykset oli käytetty tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa käytettyjen ainesten tuontiin, vaikka ne olisi periaatteessa voitu käyttää edellä todetulla tavalla muihin tarkoituksiin. Näin ollen viejä väitti, että se on joutunut käyttämään DEPBS-hyvitykset tosiasiassa normaalia tullinpalautusjärjestelmää vastaavalla tavalla ja että ainoastaan mahdollinen liiallinen palautus oikeuttaisi tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i alakohdan mukaan kuitenkin ainoastaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton vain silloin kun perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset ehdot eivät tässä tapauksessa täyttyneet, kuten jäljempänä kappaleessa 43 selvitetään. Näin ollen sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eikä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan.

(41)

DEPBS-järjestelmästä myönnetään perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. DEPBS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten myöntämästä taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi DEPBS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(42)

Lisäksi DEPBS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(43)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPBS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPBS-järjestelmän mukaisia etuja.

(44)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajan oli todettu saaneen tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu kuuluu vastaanottajalle järjestelmän mukaisella vientihetkellä. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja luopuminen on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaista taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen eivätkä tuen määrään sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Lisäksi yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat kirjasivat DEPBS-hyvitykset suoritusperusteella tulona tileihin vientihetkellä.

(45)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä hyvityksistä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kokonaisviennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(46)

Järjestelmän mukaiset tuet ovat tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille 6,2 ja 5,7 prosenttia.

(47)

EPCGS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM-policy 04–09 -asiakirjan luvussa 5 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 5.

(48)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin, voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(49)

Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja huhtikuusta 2003 myös käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Maaliskuun 31 päivään 2000 saakka sovellettiin tosiasiallista 11 prosentin tullia (johon sisältyy 10 prosentin lisämaksu) ja erityisen arvokkaassa tuonnissa nollatullia. Huhtikuusta 2000 järjestelmässä on sovellettu kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua 5 prosentin tuontitullia. Maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on vientivelvoitteen täyttämiseksi käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana.

(50)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimaasta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia aineksia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(51)

EPCGS-järjestelmästä myönnetään perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisilta saatavaa taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejille, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää niiden maksuvalmiutta.

(52)

EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(53)

Järjestelmää ei myöskään voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

(54)

Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa. Vakiintuneen käytännön mukaisesti näin laskettua tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä ilmentäisi ajan mittaan saavutetun edun koko arvoa. Intiassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vallinnutta pitkäaikaista kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen. Jos oli esitetty perusteltu pyyntö, tuen saamiseksi välttämättömät kustannukset vähennettiin perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jolloin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(55)

Järjestelmän mukaiset tuet ovat tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona yhteistyössä toimineille tuottajille 0,7 ja 0,3 prosenttia.

(56)

Toinen yhteistyössä toimineista viejistä huomautti EPCGS-etujen laskennassa alkujaan käytetyssä menetelmässä olleesta virheestä erityisesti sovelletun koron määrän osalta. Kyseinen virhe, joka kohdistui molempiin yhteistyössä toimineisiin viejiin, korjattiin.

(57)

Tässä järjestelmässä viejät voivat saada osittaisen vapautuksen tuloverosta vientimyynnin voittojen osalta. Vapautuksen oikeusperusta on tuloverolain 80 HHC pykälässä.

(58)

Tämä säännös poistettiin verotusvuodesta 2005/2006 (eli 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisestä tilikaudesta) alkaen, ja näin ollen tuloverolain 80 HHC pykälän perusteella ei voi saada etuja 31 päivän maaliskuuta 2004 jälkeen. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ei saanut etua tästä järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Näin ollen perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tasoitustoimenpiteisiin ei ole aihetta, koska järjestelmä on poistettu.

(59)

Järjestelmä perustuu tuloverolain 80 I A pykälään. Säännös sisällytettiin tuloverolakiin vuoden 2001 varainhoitolailla (Finance Act).

(60)

Tuloverolain 80 I A pykälää sovelletaan yhtiöihin, jotka rakentavat uusia infrastruktuureja, sähkön tuotanto ja jakelu mukaan luettuna, minne tahansa Intiaan.

(61)

Tuloverolain 80 I A pykälän säännösten mukaisesti sähkön tuotannosta saatua voittoa vastaava määrä on vapautettu liikevoiton verotuksesta kymmenenä peräkkäisenä vuonna voimalayksikön ensimmäisten 15 toimintavuoden aikana. Yksikön on oltava uusi, ja sen on ollut aloitettava toimintansa aikaisintaan 1 päivänä huhtikuuta 2003 ja viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2010.

(62)

Tuloverovähennyslaskelma on osa yhtiön vuotuista veroilmoitusta, ja se tarkastetaan yhdessä yhtiön voittojen ja tappioiden ja muun tilinpäätöksen kanssa. Laskelman on noudatettava tuloverolain säännöksiä etenkin siinä, että tuotetun sähkön laskennallisen arvostamisen on heijastettava sähkön markkina-arvoa. Tuloveroviranomaisten tehtävänä on tarkistaa, että tuloverovähennyslaskelma on tuloverolain ja yhtiöiden tilinpäätösten mukainen. Tutkimuksessa on ilmennyt, että viranomaiset ovat käytännössä tarkistaneet laskelmat ja tehneet niihin tarvittaessa oikaisuja.

(63)

Edelleen tutkimuksessa on ilmennyt, että molemmat tutkimuksen kohteena olevat vientiä harjoittavat tuottajat ovat rakentaneet grafiittituotantoyksikköjensä yhteyteen lisävoimaloita. Niinpä ne ovat tuloverolain säännösten mukaisesti hakeneet tuloveroonsa vastaavaa vähennystä.

(64)

Vapautus tuloverosta on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukainen tuki eli Intian viranomaisten myöntämää taloudellista tukea, joka tuottaa etua tutkituille viejille.

(65)

Tutkimuksessa on kuitenkin ilmennyt, että mahdollisuus tuloverolain 80 I A pykälän mukaiseen tuloverovapautukseen ei rajoitu koskemaan vain tiettyjä yrityksiä perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan tarkoittamalla tavalla. Järjestelmä näyttää olevan kaikkien yhtiöiden käytettävissä objektiivisten perusteiden pohjalta. Ei ole myöskään saatu muuta näyttöä siitä, että järjestelmä olisi erityinen.

(66)

Se on lisäksi sidottu muuhun tuotteeseen (sähköön) kuin siihen, joka on tarkasteltavana, ja järjestelmästä saatavat edut perustuvat näin ollen muuhun toimintaan kuin tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon tai myyntiin. Näin ollen on katsottava, että kyseisille viejille tästä järjestelmästä saatavien etujen ei pitäisi aiheuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa.

(67)

Vuoden 2004 teollisuuden edistämispolitiikan mukaisesti Madhya Pradeshin osavaltio tarjoaa sähköverovapautusta teollisuuslaitoksille, jotka investoivat kytkösmarkkinoita palvelevaan sähköntuotantoon.

(68)

Madhya Pradeshin osavaltion viranomaisten soveltama sähköverovapautus on selvitetty vuoden 1949 sähköverolain 3-B pykälässä.

(69)

Kaikki Madhya Pradeshin viranomaisten toimialueella sijaitsevat teollisuuslaitokset, jotka investoivat omiin kytkösvoimaloihin.

(70)

Madhya Pradeshin viranomaisten 29 päivänä syyskuuta 2004 antaman tiedonannon mukaan yhtiöt tai henkilöt, jotka investoivat uusiin, teholtaan yli 10 KW:n kytkösvoimaloihin, voivat saada Madhya Pradeshin sähkötarkastuskeskukselta todistuksen sähköverovapautuksesta. Vapautus myönnetään ainoastaan omaan kulutukseen tuotetusta sähköstä ja vain, jos uusi kytkösvoimala ei ole entisen korvike. Vapautus myönnetään viisivuotiskaudeksi.

(71)

Madhya Pradeshin viranomaisten 5 päivänä huhtikuuta 2005 antamalla tiedonannolla yhden tässä tutkimuksessa yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan rakentama uusi voimala vapautettiin sähköverosta kymmenvuotiskaudeksi.

(72)

Sähköverosta vapautettu yhteistyössä toiminut viejä väitti, että EDE-järjestelmä ei ole erityinen ja että sitä sovelletaan erotuksetta kaikkiin tukikelpoisiin yhtiöihin. Kyseisen viejän mukaan Madhya Pradeshin viranomaiset tarkistivat alkuperäistä tukipolitiikkaansa siten, että viiden vuoden verovapaus pidennettiin kymmenvuotiseksi. Yhteistyössä toiminut viejä enempää kuin Intian viranomaisetkaan eivät kuitenkaan toimittaneet vastaustensa yhteydessä kyseistä politiikan muutosta koskevaa julkaistua tiedonantoa.

(73)

Järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Kyseessä on Madhya Pradeshin osavaltion myöntämä taloudellinen tuki, koska kyseinen kannuste vähentää osavaltion tuloja, jotka se muutoin saisi. Lisäksi siitä koituu etua järjestelmää käyttävälle yritykselle.

(74)

Vaikka vuoden 2004 teollisuuden edistämispolitiikassa ja Madhya Pradeshin viranomaisten 29 päivänä syyskuuta 2004 antamassa tiedonannossa vahvistetaan viiden vuoden verovapauskausi, kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle myönnettiin kymmenen vuoden vapautus. Ei siis näytä siltä, että kyseinen kannustus olisi myönnetty laissa, asetuksessa tai muussa virallisessa asiakirjassa selkeästi asetettujen perusteiden ja ehtojen nojalla.

(75)

Vientiä harjoittavan tuottajan saama etu on laskettu sellaisen sähköveron määrän perusteella, joka normaalisti olisi kertynyt tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana mutta jota ei tämän järjestelmän mukaisesti ole kannettu. Tuen määrä (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kokonaismyynnille (nimittäjä), koska se koskee sekä kotimarkkina- että vientimyyntiä, eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(76)

Tämän perusteella yhden EDE-järjestelmästä etuja saaneen yrityksen tukimarginaaliksi vahvistettiin 0,7 prosenttia.

(77)

Asetuksessa (EY) N:o 1628/2004 tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määräksi arvo-osuutena ilmaistuna vahvistettiin 15,7 ja 7 prosenttia kahden osittaisessa välivaiheen tarkastelussa yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta.

(78)

Tämän osittaisen välivaiheen tarkastelun aikana tasoitustullien alaisten tukien määrien todettiin olevan arvo-osuutena ilmaistuna seuraavan luettelon mukaiset:

(79)

Tuen vastaisia toimenpiteitä koskevan perusasetuksen 19 artiklan säännösten ja tämän osittaisen välivaiheen tarkastelun aloittamista koskevan ilmoituksen 3 kohdassa esitettyjen perusteiden mukaisesti vahvistetaan, että yhteistyössä toimineiden tuottajien saaman tuen taso on muuttunut ja että asetuksessa (EY) N:o 1628/2004 säädetyn tasoitustullin määrää on siis muutettava.

(80)

Tarkastelun kohteena oleva tasoitustulli oli tulos samanaikaisista tuen ja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevista tutkimuksista (jäljempänä ’alkuperäiset tutkimukset’). Perusasetuksen 24 artiklan 1 kohdan ja polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (5) 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetuksessa (EY) N:o 1629/2004 säädetyt polkumyyntitullit oikaistiin vastaamaan saman tilanteen edellyttämiä tukisummia ja polkumyyntimarginaaleja.

(81)

Tässä tarkastelussa tutkitut ja tasoitustullin käyttöönoton mahdollistaviksi todetut tukijärjestelmät olivat EDE-järjestelmää lukuun ottamatta perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja vientitukia.

(82)

Siksi on asianmukaista, että polkumyyntitulli tarkistetaan vastaamaan tässä tarkastelussa määritettyä uutta tukitasoa, kun kyse on vientituesta. Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tasoitustullit eivät kuitenkaan saisi ylittää alkuperäisessä tutkimuksessa määritettyä vahingon korjaavaa tasoa. Koska yhteistyötaso oli korkea (100 prosenttia) kuten alkuperäisessäkin tutkimuksessa, jäännöstukimarginaali vahvistettiin korkeimman yksilöllisen marginaalin saaneen yrityksen mukaan.

(83)

Tasoitus- ja polkumyyntitullien tasoa olisi näin ollen tarkistettava seuraavasti:

(84)

Toinen yhteistyössä toimineista viejistä väitti, että koska osittainen välivaiheen tarkastelu rajoittui tuen tasoon, polkumyyntitulleja ei pitäisi muuttaa.

(85)

Näiltä osin ilmoituksessa menettelyn aloittamisesta todetaan kuitenkin, että ”niiden yritysten osalta, joihin sovelletaan sekä polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä että tasoitustoimenpiteitä, polkumyynnin vastaista toimenpidettä voidaan tarkistaa vastaavasti, jos tasoitustoimenpidettä muutetaan”. Polkumyyntitullien muuttaminen ei johdu polkumyynnin tasoa koskevista uusista tiedoista vaan automaattisesti siitä, että alkuperäisiä polkumyyntimarginaaleja oli tarkistettu vastaamaan tiettyä vientitukitasoa ja että viimeksi mainittua nyt on muutettu.

(86)

Tässä asetuksessa eritellyt yksilölliset yrityskohtaiset tasoitustullit vastaavat osittaisessa tarkastelussa todettua tilannetta. Näin ollen niitä sovelletaan ainoastaan kyseisten yritysten tuottamien tarkasteltavana olevien tuotteiden tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan luettuina erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(87)

Kaikki näiden yksittäisten tasoitustullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle (6), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Komissiolla on täten valtuudet tarvittaessa muuttaa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattaakseen ajan tasalle luettelon niistä yrityksistä, joihin yksilöllisiä tulleja voidaan soveltaa,

30.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 350/35

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä20 päivänä lokakuuta 2007 julkaistulla ilmoituksella (2) tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden (mandariinien jne.) tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta. Komissio otti 4 päivänä heinäkuuta 2008 käyttöön tiettyjen Kiinasta peräisin olevien sitrushedelmävalmisteiden ja-säilykkeiden tuontia koskevan väliaikaisen polkumyyntitullin asetuksella (EY) N:o 642/2008 (3), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(2)

Menettelyn aloittaminen perustui Espanjan hedelmä- ja vihannesjalostealan järjestöjen kansallisen liiton (FNACV), jäljempänä ’valituksen tekijä’, 6 päivänä syyskuuta 2007 sellaisten tuottajien puolesta tekemään valitukseen, joiden tuotanto muodostaa 100 prosenttia tiettyjen sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden (kuten mandariinien) kokonaistuotannosta yhteisössä. Valituksessa esitetty näyttö tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiseksi.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2006 ja 30 päivän syyskuuta 2007 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän lokakuuta 2002 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Komissio saattoi 9. marraskuuta 2007 Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin 5 päivänä marraskuuta 2007 annetun asetuksen (EY) N:o 1295/2007 (4) mukaisen kirjaamisvelvoitteen alaiseksi.

(5)

Huomautettakoon, että kyseistä tuotetta koskevat suojatoimenpiteet olivat voimassa 8 päivään marraskuuta 2007 asti. Komissio otti käyttöön väliaikaiset suojatoimenpiteet tiettyjen sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden (mandariinien jne.) tuonnissa 7 päivänä marraskuuta 2003 annetulla asetuksella (EY) N:o 1964/2003 (5). Lopulliset suojatoimenpiteet otettiin käyttöön asetuksella (EY) N:o 658/2004 (6), jäljempänä ’suojatoimenpiteistä annettu asetus’. Sekä väliaikaiset että lopulliset suojatoimenpiteet muodostuivat tariffikiintiöistä, toisin sanoen tullia kannettiin vasta, kun tariffikiintiö oli käytetty loppuun.

(6)

Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevan väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönoton jälkeen useat intressitahot esittivät kirjallisia huomautuksia. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(7)

Komissio jatkoi lopullisten päätelmiensä tekoon tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Erityisesti se saattoi loppuun tutkimuksen yhteisön etuun liittyvistä näkökohdista. Tähän liittyen tehtiin tarkastuskäyntejä seuraavien etuyhteydettömien yhteisön tuojien toimitiloihin:

(8)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Osapuolille asetettiin myös määräaika, jossa ne voivat esittää huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta.

(9)

Eräät tuojat ehdottivat kaikkien intressitahojen yhteisen kokouksen järjestämistä perusasetuksen 6 artiklan 6 kohdan nojalla; yksi niistä kuitenkin kieltäytyi.

(10)

Kaikkia intressitahojen toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

(11)

Kaksi etuyhteydetöntä EU:n tuojaa väitti, että tietyntyyppiset mandariinit olisi jätettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle joko niiden makeusasteen tai vientipakkauksen takia. Tältä osin todetaan, että väitteiden tueksi ei esitetty mitään tarkistettavissa olevaa tietoa, joka osoittaisi kyseisten tyyppisillä mandariineilla olevan ominaisuuksia, jotka erottaisivat ne tarkasteltavana olevasta tuotteesta. Pakkauksissa olevia eroja ei myöskään voida pitää ratkaisevana tekijänä määriteltäessä tarkasteltavana olevaa tuotetta erityisesti siksi, että pakkausmuodot on jo otettu huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmässä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 16 kappaleen mukaisesti. Tämän vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(12)

Kaksi etuyhteydetöntä EU:n tuojaa kiisti, että otokseen valitut kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat edustaisivat 60:tä prosenttia yhteisöön suuntautuvasta kokonaisviennistä. Ne eivät kuitenkaan kyenneet toimittamaan varmistettavissa olevaa tietoa, joka epäisi niiden otantaa koskevien tietojen paikkansapitävyyden, jotka yhteistyössä toimineet kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimittivat ja jotka on suurelta osin vahvistettu lisätutkimusten aikana. Näin ollen väite hylätään.

(13)

Kolme yhteistyössä toiminutta kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että niihin etuyhteydessä olevat yritykset olivat tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittavia tuottajia ja että ne pitäisi siksi sisällyttää yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia koskevaan liitteeseen. Nämä väitteet katsottiin perustelluiksi, ja asianomaista liitettä päätettiin tarkistaa. Yksi etuyhteydetön EU:n tuoja väitti, että EU:hun kauppiaiden kautta kulkevan viennin pitäisi automaattisesti saada hyötyä kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavista toimenpiteistä. Tältä osin huomautetaan, että polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä sovelletaan tuotteisiin, jotka vientiä harjoittavat tuottajat ovat valmistaneet tutkimuksen kohteena olevassa maassa ja jotka viedään EU:hun (kauppaa käyvästä yrityksestä riippumatta) eikä pelkkää kauppaa harjoittaville liiketoimintayksiköille. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(14)

Yhteistyössä toiminut kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei esittänyt huomautuksia markkinatalouskohtelua koskevista päätelmistä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Koska asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29–33 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(15)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34–37 kappaleessa olevat yksilöllistä kohtelua koskevat päätelmät vahvistetaan.

(16)

Muistutetaan, että normaaliarvo määritetään yhteisön tuotannonalan toimittamien tietojen perusteella. Kyseiset tiedot on varmistettu yhteistyössä toimineiden yhteisön tuottajien toimitiloissa.

(17)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kaikki kolme kiinalaista otokseen valittua yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa ja kaksi etuyhteydetöntä EU:n tuojaa asettivat yhteisön tuotannonalan hintojen käyttämisen normaaliarvon laskemisessa kyseenalaiseksi. Ne esittivät, että normaaliarvo olisi pitänyt laskea Kiinan tuotantokustannusten perusteella ja ottaa huomioon EU:n ja Kiinan markkinoiden eroihin liittyvät mahdolliset aiheelliset mukautukset. Tältä osin huomautetaan, että olisi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan säännösten vastaista käyttää tietoja, jotka on saatu maasta, joka ei ole markkinatalousmaa, ja varsinkin yrityksiltä, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua. Näin ollen väite hylätään. Väitettiin myös, että kaikista muista tuojamaista saatujen hintatietojen tai asiaa koskevien julkaistujen tietojen käyttäminen olisi voinut olla vertailumaan yhteistyön puuttuessa järkevä ratkaisu. Toisin kuin komission käyttämien tietojen, tällaisten yleisten tietojen paikkansapitävyyttä ei olisi voitu tutkia ja ristiintarkistaa perusasetuksen 6 artiklan 8 kohdan säännösten mukaisesti. Näin ollen väite hylätään. Ei esitetty muita väitteitä, joiden perusteella olisi voitu kyseenalaistaa se, että komission käyttämät menetelmät ovat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisia ja erityisesti se, että ne muodostavat tässä tapauksessa ainoan mahdollisen järkevän perustan normaaliarvon laskemiselle.

(18)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38–45 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(19)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen eräs kiinalainen otokseen valittu yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja esitti, että sen vientihintaa olisi mukautettava tiettyjen kustannustekijöiden (eritoten merirahtikustannusten) huomioon ottamiseksi. Tältä osin todettiin, että asia oli käsitelty paikan päällä suoritetun tarkastuksen aikana sekä asianomaisen yrityksen että muiden otoksessa mukana olevien yritysten osalta. Tuolloin kukin yritys toimitti tiedot kyseisistä kustannuksistaan. Yrityksen nyt esittämä määrä on sen alun perin ilmoittamaa huomattavasti suurempi. Todettiin, että tämä uusi väite perustuu pelkästään huolitsijan ilmoitukseen eikä se heijasta todelliseen liiketapahtumaan liittyviä tietoja. Yksikään muista otokseen kuuluvista vientiä harjoittavista tuottajista ei kyseenalaistanut merirahdin osalta käytettyjä lukuja. Väitettä ei edes voida tarkistaa, koska se esitettiin myöhässä. Vaadittu mukautus ei myöskään liity asiakirjoissa jo oleviin tietoihin. Komissio on kuitenkin väitteen johdosta tarkistanut kyseisten kustannusten määrän, koska niiden merkitys yrityksen ilmoittamille EU:hun suuntautuvan viennin liiketapahtumille on suuri. Komissio tuli siihen johtopäätökseen, että on tarkoituksenmukaisempaa käyttää keskimääräistä merirahtikustannusta, joka on tarkistettu paikan päällä kaikkien otokseen kuuluvien kiinalaisyritysten osalta. Näin ollen yrityksen vientihintaa mukautettiin vastaavasti.

(20)

Eräs toinen kiinalainen otokseen kuuluva yhteistyötä tehnyt vientiä harjoittava tuottaja huomautti vientihintansa laskelmissa olevan kaksi laskuvirhettä verrattuna sen ilmoittamiin vientitapahtumiin. Väite katsottiin perustelluksi, ja tuottajan vientihinta korjattiin asianmukaisesti.

(21)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 46 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(22)

Koska tältä osin ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 47 ja 48 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(23)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen lopulliset polkumyyntimarginaalit prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna ovat seuraavat:

Kaikki muut yritykset 139,4 %.

(24)

Koska perusteltuja huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52–54 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(25)

Yksi viejistä väitti, että suojatoimenpiteistä annetussa asetuksessa (EY) N:o 658/2004 ja väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistetun kulutuksen määrän välillä on ero. On korostettava, että kulutuksen määrän ero johtuu pohjimmiltaan siitä, että nykyisessä tutkimuksessa tuotteen määritelmä on erilainen ja että kyseisten kahden tutkimuksen kohteena oli eri määrä jäsenvaltioita. Asiasta ei kuitenkaan saatu uusia perusteltuja tietoja. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 55–57 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan. Tästä seuraa, että myös kulutuksen analyysia koskevat myöhemmät osat vahvistetaan.

(26)

Mitä markkinaosuuteen tulee, eräät intressitahot vastustivat 58 kappaleessa olevaa komission toteamusta, jonka mukaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus oli kasvanut. Ne väittivät, että päinvastoin kuin komission päätelmässä, Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli pienentynyt. Kiinan tuonnin määrän ja markkinaosuuden arviot tarkistettiin. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58 kappaleessa todetaan, Kiinan tuonnin markkinaosuus laski ainoastaan yhtenä vuonna. Koko muun tutkitun ajanjakson Kiinan tuonnin markkinaosuus pysyi jatkuvasti suurena. Tämän vuoksi menettelyn väliaikaisessa vaiheessa tehdyt päätelmät vahvistetaan.

(27)

Eräät osapuolet väittivät, että tutkimusajanjakson jälkeiset määrät olisi myös tutkittava sen määrittämiseksi, onko tuonti Kiinasta kasvussa. On huomattava, että Kiinan tuonnin kehityskulku arvioitiin kaudelta 2002/2003–2006/2007 ja selkeää kasvua havaittiin. Perusasetuksen mukaisesti tietoja tutkimusajanjakson jälkeiseltä ajalta otetaan huomioon vain poikkeustapauksessa. Kuten jäljempänä 48 kappaleessa todetaan, tutkimusajanjakson jälkeinen tuonnin määrä kuitenkin tutkittiin, ja sen havaittiin olevan huomattava.

(28)

Kolme yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa kiisti hintojen alittavuutta koskevat komission päätelmät. Yksi niistä kiisti hintojen alittavuuden laskemisessa käytetyt menetelmät ja vaati niihin mukautuksia, jotka heijastavat kauppiaille niiden välillisestä myynnistä aiheutuvia kustannuksia. Laskelmia mukautettiin perustelluissa tapauksissa. Tarkistettu vertailu osoitti, että tutkimusajanjaksolla tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin yhteisön markkinoilla hinnoilla, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat 18,4–35,2 prosentilla, kun perustana käytettiin otokseen kuuluvien yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamia tietoja.

(29)

Kaksi tuojaa ja tuojia edustava järjestö kiistivät väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79 kappaleessa mainitun säilöntäkauden kestoajan. Ne väittivät, että säilöntäkausi kestää Espanjassa vain kolme kuukautta eikä neljästä viiteen, kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todetaan. Tämä väite liittyy kuitenkin (luonnostaan vaihtelevaan) satoon ja tuotettuun määrään, eikä sillä missään tapauksessa ole vaikutusta komission yksiköiden analysoimiin vahinkotekijöihin.

(30)

Koska muita perusteltuja tietoja tai väitteitä yhteisön tuotannonalan tilanteesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 63–86 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(31)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen eräät tuojat ja vientiä harjoittavat tuottajat viittasivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 83–86 kappaleeseen ja väittivät, että komission vahingon määrää laskiessaan käyttämät tiedot eivät olleet oikeat eivätkä puolueettomasti arvioidut. Ne väittivät, että lähes kaikki vahinkoon liittyvät indikaattorit osoittivat positiivista suuntausta eikä näyttöä vahingosta siis ollut.

(32)

Tältä osin huomautetaan, että vaikka jotkin indikaattorit osoittavat pientä parannusta, yhteisön tuotannonalan tilannetta on arvioitava kokonaisuudessaan ja ottaen huomioon, että suojatoimenpiteet olivat voimassa tutkimusajanjakson loppuun asti. Asiaa selitetään tarkemmin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51–86 kappaleessa. Syvä rakennemuutosprosessi, jonka nämä toimenpiteet mahdollistivat ja joka johti tuotannon ja kapasiteetin huomattavaan vähenemiseen, olisi normaaleissa oloissa parantanut merkittävästi yhteisön tuottajien yleistä tilannetta, myös tuotantoa, kapasiteetin käyttöä, myyntiä sekä hintojen ja kustannusten välistä eroa. Sen sijaan määräindikaattorit ovat edelleen heikkoja, varastot kasvaneet huomattavasti ja rahoitusindikaattorit pysyneet negatiivisina tai jopa huonontuneet.

(33)

Tämän perusteella katsotaan, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta tehtyjä päätelmiä ei muuteta. Koska asiasta ei esitetty muita perusteltuja tietoja tai väitteitä, päätelmät vahvistetaan lopullisesti.

(34)

Eräät osapuolet väittivät, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä on pysynyt vakaana vuodesta 1982, eikä tuonti siksi ole voinut aiheuttaa väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa selostettua vahinkoa (katso johdanto-osan 58 kappale). Kuten edellä 26 kappaleessa todetaan, tuonti Kiinasta on kasvanut tutkitulla ajanjaksolla merkittävästi pienentäen EU:n tuotannonalan markkinaosuutta. Lisäksi väitteessä viitataan paljon kyseistä jaksoa laaja-alaisempaan tuonnin kehitykseen, joten väite hylätään.

(35)

Kuten edellä 28 kappaleessa todetaan, voidaan lopullisesti päätellä, että tutkimusajanjaksolla otokseen kuuluvien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuontihinnat alittivat yhteisön tuotannonalan keskimääräiset hinnat 18,4–35,2 prosentilla. Alittavuusmarginaalin tarkistaminen ei vaikuta päätelmiin, jotka koskevat polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia ja jotka ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 100–101 kappaleessa.

(36)

Väliaikaisten tullien käyttöönoton jälkeen eräät tuojat väittivät valuuttakurssin vaikuttaneen kielteisesti hintatasoon. Ne väittivät, että valuuttakurssi on suurin syyllinen vahinkoon. Komission arvioinnissa viitataan kuitenkin pelkästään hintatasojen väliseen eroon, eikä edellytetä hintoihin vaikuttavien tekijöiden analysoimista. Tämän seurauksena löydettiin selkeä syy-yhteys polkumyynnin suuren määrän ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon välillä, ja siksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95 kappale voidaan vahvistaa.

(37)

Eräät intressitahot väittivät, että vahinkoa ei aiheuttanut polkumyynnillä tapahtunut tuonti vaan pikemminkin tuoreiden hedelmien, toisin sanoen mandariinisäilykkeiden raaka-aineen, niukka tarjonta.

(38)

Espanjan maatalousministeriöltä saadut viralliset tiedot kuitenkin vahvistavat, että säilöntäteollisuuden saatavissa oleva määrä on enemmän kuin riittävä täyttämään espanjalaisten tuottajien koko tuotantokapasiteetin.

(39)

Kyseiset tuottajat kilpailevat tuoreista hedelmistä jossain määrin tuoretuotteiden kuluttajamarkkinoiden kanssa. Tämä kilpailu ei kuitenkaan poista syy-yhteyttä. Selkeä ja merkittävä syy yhteisön tuotannonalan suhteellisen alhaiselle tuotannolle, myynnille ja markkinaosuudelle on pikemminkin paine, jota aiheuttaa Kiinasta erittäin mataliin hintoihin tuleva valtavan suuri tuonti. Kun markkinahinnan määrää tuonti, joka kattaa yli 70 prosenttia markkinoista, alittaa yhteisön hinnat ja painaa niitä alaspäin, olisi epätaloudellista lisätä tuotantoa ilman kohtuullisia mahdollisuuksia myydä tuotteet tavanomaisen voiton mahdollistavilla hinnoilla. Siksi Espanjan tuotannonala voisi tuottaa huomattavasti suurempia määriä sillä edellytyksellä, että markkinahinta ei pienentäisi sen taloudellista tulosta.

(40)

Toinen tämän analyysin vahvistava tosiasia on yhteisön tuottajien huomattavan suurten varastojen olemassaolo, mikä korostaa sitä, että yhteisön tuotannonalaa vahingoittava tilanne ei ole syntynyt riittämättömän tuotannon takia vaan siksi, että tuotantoa ei ole voitu myydä Kiinasta tulevan tuonnin paineen vuoksi.

(41)

Koska raaka-aine on maataloustuote, sen hinta vaihtelee kausittain. Komissio kuitenkin havaitsi, että analysoidulla viisivuotisjaksolla, joka sisälsi matalampien ja korkeampien hintojen sadonkorjuita, vahinkoa (taloudellisten menetysten muodossa) aiheutui näistä vaihteluista huolimatta, ja siksi yhteisön tuotannonalan taloudelliset tulokset eivät suoraan korreloi tällaisten kausivaihteluiden kanssa.

(42)

Eräät osapuolet väittivät, että kiinalainen tuote on laadukkaampi kuin yhteisön tuottama. Tästä mahdollisesti johtuvia hintaeroja ei kuitenkaan perusteltu riittävästi, eikä ole näyttöä siitä, että väitetty kuluttajien mieltymys kiinalaisiin tuotteisiin olisi niin suurta, että se olisi syynä yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemiseen. Joka tapauksessa tällainen väitetty hintaero suosisi kiinalaisia tuotteita, mikä lisäisi hintojen alittavuutta ja alihinnoittelua. Koska muita uusia ja perusteltuja tietoja tai väitteitä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(43)

Eräät osapuolet väittivät, että vahinkoon oli syynä eräille tuottajille aiheutunut epätavallisen suuri kustannusten nousu. Näitä väitteitä ei perusteltu riittävästi. Komission analyysissa ei havaittu mitään tällaisia tapahtumia, jotka voisivat muuttaa syy-yhteyden arviointia tai vaikuttaa vahingon korjaavan tason laskemiseen.

(44)

Eräät osapuolet esittivät kommentteja kasvaneista tuotantokustannuksista ja yhteisön tuotannonalan kyvyttömyydestä vähentää niitä. Tietyt kustannuserät (kuten energiakustannukset) ovat kasvaneet, mutta niiden vaikutus ei ole sellainen, että se poistaisi syy-yhteyden tilanteessa, jossa erittäin suuri määrä polkumyynnillä tuotuja kiinalaisia tuotteita laskee yhteisön tuotannonalan myyntiä ja tuotantoa (mikä nostaa yksikkökustannuksia) ja painaa hintoja alaspäin.

(45)

Väitettiin, että EU:n tukijärjestelmät ovat keinotekoisesti paisuttaneet jalostusta EU:ssa ja siten kannustaneet vähentämään tarkasteltavana olevan tuotteen raaka-aineen tarjontaa. Tämä väite on yleisluonteinen eikä riittävästi perusteltu. Joka tapauksessa kyseisiä järjestelmiä muutettiin vuonna 1996, kun tukea alettiin antaa tarkasteltavana olevan tuotteen viljelijöille jalostajien sijasta. Komission analyysissä ei havaittu tutkimusajanjaksolla mitään jälkivaikutuksia, jotka poistaisivat syy-yhteyden. Tarjonnan osalta viitataan edellä olevaan 40 ja 41 kappaleeseen.

(46)

Koska muita uusia ja perusteltuja tietoja tai väitteitä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87–101 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(47)

Edellä esitetyn perusteella yhteisön tuotannonalan kärsimän aineellisen vahingon ja Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välistä syy-yhteyttä koskevat väliaikaiset päätelmät voidaan vahvistaa.

(48)

Tuonti Kiinasta on ollut 9 päivästä marraskuuta 2007 kirjaamisvelvoitteen alaista tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden (mandariinien jne.) tuonnin kirjaamisvelvoitteesta 5 päivänä marraskuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1295/2007 nojalla, jäljempänä ’kirjaamisvelvoitetta koskeva asetus’ (7). Tarkoituksena on polkumyynnin vastaisten tullien mahdollinen taannehtiva käyttöönotto. Siksi myös tutkimusajanjakson jälkeinen kehityskulku on poikkeuksellisesti analysoitu. Eurostatin tiedoista käy ilmi, että tuonti Kiinasta pysyi suurena, minkä vahvistavat myös eräät tuojat. Tutkimusajanjakson jälkeisten viimeisten kymmenen kuukauden aikainen määrä oli 74 000 tonnia, ja hinnat vakaat ja matalat.

(49)

Eräät osapuolet huomauttivat Espanjan alhaisesta tuotannosta, jonka ne väittivät olevan riittämätön yhteisön markkinoiden kysynnän tyydyttämiseksi. Vaikka onkin totta, että nykytilanteessa yhteisön tuotannonala ei kykene täysin tyydyttämään EU:n koko markkinoita, on huomattava, että tämä liittyy vahinkoa tuottavan tuonnin vaikutuksiin, kuten edellä selostetaan. Joka tapauksessa toimenpiteillä ei pyritä sulkemaan yhteisön markkinoita kiinalaiselta tuonnilta, vaan poistamaan vahingollisen polkumyynnin vaikutukset. Koska kyseisten tuotteiden hankintalähteitä on ainoastaan kaksi, katsotaan, että vaikka lopulliset toimenpiteet otettaisiin käyttöön, kiinalaisten tuotteiden kysyntä yhteisössä olisi edelleen suurta.

(50)

Eräs tuojia edustava järjestö väitti, että polkumyynninvastaiset toimenpiteet ilman määrärajoituksia eivät auttaisi suojelemaan Espanjan tuotannonalaa, vaan johtaisivat automaattisesti laittomaan kaupankäyntiin. Tämä väite viittaa pikemminkin siihen, että toimielinten on taattava toimenpiteiden täytäntöönpanon asianmukainen seuranta, kuin niihin etuihin, joita toimenpiteistä voi yhteisön tuottajille olla.

(51)

Eräs tuoja väitti, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät parantaisi Espanjan tuottajien tilannetta, koska EU:n tuojat ovat koonneet suuret varastot, joilla voidaan tyydyttää markkinoiden kysyntä lähitulevaisuudessa. Toinen tuoja vahvisti varastojen koon ja kerryttämisen. Nämä huomautukset vahvistavat komission analyysin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ja muualla tässä asetuksessa. Muistutettakoon kuitenkin, että toimenpiteillä on tarkoitus saada helpotusta vahinkoa aiheuttavaan polkumyyntiin viiden eikä ainoastaan yhden vuoden ajalta.

(52)

Koska tältä osin ei esitetty muita uusia perusteltuja tietoja tai väitteitä, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103–106 ja 115 kappaleessa olevat päätelmät, jotka koskevat yhteisön tuotannonalan etua.

(53)

Yhteistyötä tehneet tuojat ilmaisivat olevansa yleisesti ottaen kiinnostuneita säilyttämään tarkasteltavana olevan tuotteen kaksi hankintalähdettä, eli Espanjan ja Kiinan, turvatakseen tarjonnan kilpailukykyisiin hintoihin.

(54)

Jos lopulliset toimenpiteet otetaan käyttöön, suurin osa tuojista pitäisi kuitenkin määrään vaikuttavaa toimenpidettä parempana. Tätä ei katsota riittäväksi, kuten jäljempänä 68 kappaleessa todetaan.

(55)

Otokseen kuuluvilta yhteistyötä tehneiltä tuojilta saadut tarkistetut tiedot vahvistivat, että mandariinisäilykesektori tuottaa alle 6 prosenttia kyseisten tuojien kokonaisliikevaihdosta ja että ne pääsivät keskimäärin yli 10 prosentin kannattavuuteen sekä tutkimusajanjaksolla että kaudella 2004–2008.

(56)

Edellä todettu korostaa sitä, että toimenpiteiden potentiaalinen vaikutus tuojiin ja kauppiaisiin olisi tasapainoisessa suhteessa toimenpiteiden myönteisiin vaikutuksiin.

(57)

Eräs käyttäjä, jonka osuus kulutuksesta on alle prosentti, esitti yleisiä kommentteja mandariinien heikentyneestä saatavuudesta EU:ssa ja kiinalaisten tuotteiden paremmasta laadusta. Käyttäjää kehotettiin jatkamaan yhteistyötä ja toimittamaan yksilöllisiä tietoja, mutta se kieltäytyi eikä perustellut väitteitään. Eräs vähittäismyyjä, joka kuuluu tärkeimpään tuojia edustavaa järjestöön, vastusti yleisesti ottaen hinnannousua. Käyttäjien ja vähittäismyyjien etuja koskevia muita huomautuksia ei toimitettu tutkimuksen aikana. Tässä tilanteessa ja koska käyttäjiltä tai kauppiailta ei saatu muita perusteltuja huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 109–112 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(58)

Päinvastoin kuin eräs tuoja väittää, kuluttajien etu otettiin huomioon alustavassa vaiheessa. Komission päätelmät on esitetty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 113 ja 114 kappaleessa. Muut osapuolet ehdottivat, että vaikutus kuluttajiin olisi huomattava. Ei kuitenkaan ole toimitettu tietoja, jotka asettaisivat edellä mainituissa johdanto-osan kappaleissa olevat päätelmät kyseenalaisiksi. Vaikka tullit johtaisivat kuluttajahintojen nousuun, yksikään osapuoli ei kiistänyt sitä tosiseikkaa, että kyseinen tuote on hyvin pieni osa kotitalouksien elintarvikemenoista. Koska kuluttajilta ei tullut kommentteja eikä muitakaan uusia perusteltuja tietoja toimitettu, kyseisten johdanto-osan kappaleiden päätelmät vahvistetaan.

(59)

Edellä esitetty lisäanalyysi ei ole muuttanut asiaa koskevia alustavia päätelmiä. Otokseen kuuluvilta yhteistyötä tehneiltä tuojilta saadut tarkistetut tiedot vahvistivat, että mandariinisäilykesektori tuottaa alle 6 prosenttia kyseisten tuojien kokonaisliikevaihdosta ja että ne pääsivät vähintäänkin kohtuulliseen tulokseen sekä tutkimusajanjaksolla että kaudella 2004–2008, joten toimenpiteiden vaikutus tuojiin tulee olemaan vähäinen. On myös varmistettu, että taloudellinen vaikutus loppukuluttajiin on mitätön, koska kuluttajamaissa ostetaan tuotetta erittäin vähäisiä määriä henkeä kohti. Katsotaan, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa olevat yhteisön etua koskevat päätelmät eivät ole muuttuneet. Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa olevat päätelmät voidaan vahvistaa.

(60)

Eräs tuoja väitti, että alustavassa vaiheessa vertailuarvona käytetty 6,8 prosentin voittomarginaali oli yliarvioitu. Tältä osin on huomattava, että samaa arvoa käytettiin ja se hyväksyttiin suojatoimenpiteiden osalta tosiasialliseksi voitoksi, jonka yhteisön tuotannonala saavutti kaudella 1998/1999–2001/2002. Se viittaa yhteisön tuottajien voittoon tavanomaisessa kaupankäynnissä ennen tuotannonalan vahinkoon johtanutta tuonnin kasvua. Näin ollen väite hylätään.

(61)

Yhteisön tuottajat väittivät, että väliaikaisissa tulleissa ei otettu huomioon mandariinisäilykemarkkinoilla vallinnutta epätavallista tilannetta, jossa tuotanto oli keskittynyt vain yhteen maahan ja suurin osa myynnistä ja tuonnista toiseen EU-maahan. Siksi vaadittiin, että lopullisissa laskelmissa otetaan huomioon kuljetuskustannukset tuotantomaasta kuluttajamaahan. Väite oli perusteltu ja oikeutettu, ja laskelmia mukautettiin siten, että ne heijastavat myynnin keskittymistä yhteisön asianomaisille alueille.

(62)

Eräs osapuoli esitti huomautuksia hintojen ja viitehintojen alittavuuden laskemisesta. Oikeutetut mukautukset tehtiin lopullisessa vaiheessa.

(63)

Tuloksena olevat vahinkomarginaalit, joissa otetaan perustelluissa tapauksissa huomioon intressitahojen vaatimukset ja jotka on ilmaistu prosentteina tuonnin CIF-kokonaisarvosta kunkin otokseen kuuluvan kiinalaisen viejän osalta, ovat pienemmät kuin todetut polkumyyntimarginaalit:

Kaikki muut yritykset, 100,1 %.

(64)

Kuten 4 kappaleessa täsmennetään, komissio asetti 9 päivänä marraskuuta 2007 yhteisön tuotannonalan pyynnöstä kirjaamisvelvoitteen Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnille. Tämä pyyntö on peruttu eikä asiaa ole tutkittu sen enempää.

(65)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja yhteisön edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli alhaisimman havaitun polkumyynti- ja vahinkomarginaalin suuruisena alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Tässä tapauksessa tulli olisi näin ollen määrättävä todettujen vahinkojen suuruiseksi.

(66)

Edellä todetun perusteella ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun oikaisun (8) mukaisesti lopullisten tullien määrien olisi oltava seuraavat:

Kaikki muut yritykset, 531,2 euroa/tonni.

(67)

Eräät osapuolet vaativat hinta- ja laatutekijät yhdistäviä toimenpiteitä, joiden mukaan ensimmäisestä tuontimäärästä ei maksettaisi ollenkaan tullia tai maksettaisiin alennettua tullia. Tietyissä tapauksissa tämä liittyy lupajärjestelmään.

(68)

Tätä vaihtoehtoa harkittiin, mutta se hylättiin erityisesti seuraavassa esitetyistä syistä. Polkumyynnin vastaiset tullit otetaan käyttöön, koska vientihinta on matalampi kuin normaaliarvo. Yhteisöön viedyt määrät ovat olennaisia sen analysoimiseksi, aiheuttaako polkumyynnillä tapahtuva tuonti vahinkoa. Nämä määrät eivät kuitenkaan yleensä ole merkityksellisiä käyttöön otettavan tullin suuruuden kannalta. Toisin sanoen jos havaitaan, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa vahinkoa, polkumyynnin vaikutus voidaan tasoittaa tullilla, jota sovelletaan tullin voimaantulon jälkeen tuodusta ensimmäisestä toimituksesta alkaen. Jos todettaisiin olevan yhteisön edun mukaista, että tuotteita saa tietyn ajan tuoda ilman polkumyyntitullien soveltamista, perusasetuksen 11 artiklan 4 kohta mahdollistaa soveltamatta jättämisen tietyn edellytyksin.

(69)

Eräät osapuolet väittivät, että ilman määrällisiä rajoituksia toteutettavat toimenpiteet johtavat tullien välttämiseen. Kyseiset osapuolet viittasivat jälleen varastojen kerryttämiseen, jota tapahtui Euroopan unionin 1 päivänä toukokuuta 2004 tapahtuneen laajentumisen jälkeen. Komission yksiköiden suorittama analyysi vahvistaa, että se oli selvä yritys välttää tulleja. Kun otetaan huomioon nämä lausunnot ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123 ja 125 kappaleessa kuvatut tosiasiat, komissio aikoo seurata kehitystä, jotta se voisi ryhtyä tarvittaviin toimiin toimenpiteiden asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

(70)

Toiset osapuolet väittivät, että voimassa olevien myyntisopimusten alaiset määrät pitäisi jättää toimenpiteiden ulkopuolelle. Käytännössä tämä merkitsisi vapautusta tulleista ja heikentäisi toimenpiteiden korjaavaa vaikutusta, minkä vuoksi väite hylättiin. Myös edellä olevaan johdanto-osan 51 ja 52 kappaleeseen viitataan.

(71)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa polkumyynnin vastainen tulli otettiin käyttöön kunkin yrityksen paljoustullina, joka saatiin soveltamalla vahingon korjaavaa marginaalia polkumyynnin laskemisessa käytettyihin vientihintoihin tutkimusajanjaksolla. Tämä menetelmä vahvistetaan lopullisten toimenpiteiden tasolla.

(72)

Tutkimuksen myöhäisessä vaiheessa moni kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi hintasitoumuksia. Niitä ei pidetty hyväksyttävinä tuotteen suuren hintavaihtelun ja tullien välttämis- ja kiertämisriskin takia (katso väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 ja 125 kappale) ja siksi, että tarjoukset eivät sisältäneet Kiinan viranomaisten takuita siitä, että yrityksiä, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua, voitaisiin valvoa riittävästi.

(73)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat huomattavat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi, että väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät kannetaan lopullisesti väliaikaisesti käyttöön otettujen tullien suuruisena. Niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joiden lopullinen tulli on hieman korkeampi kuin väliaikainen tulli, vakuutena olevat alustavat määrät olisi kannettava väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa määritellyllä tasolla perusasetuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

30.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 350/46

(1)

Euroopan lentoturvallisuusviraston perimistä maksuista ja palkkioista 31 päivänä toukokuuta 2007 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 593/2007 (2) säädettyjen maksujen ja palkkioiden laskemista koskevia sääntöjä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen, jotta voidaan varmistaa, että hakijoilta veloitettavien maksujen ja palkkioiden määrä vastaa viraston suorittamien tehtävien vaativuustasoa ja tehtävistä aiheutuvaa todellista työmäärää. Kyseisen asetuksen tulevilla muutoksilla tarkennetaan näitä sääntöjä, myös niiden tietojen perusteella, jotka tulevat saataville Euroopan lentoturvallisuusviraston, jäljempänä, ’virasto’, sisäisesti, kun sen toiminnanohjausjärjestelmä on otettu käyttöön.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 216/2008 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sopimusten perusteella pitäisi voida arvioida kolmansien maiden tuotteiden hyväksymisestä aiheutuva todellinen työmäärä. Kyseisissä sopimuksissa kuvaillaan periaatteessa prosessi, jonka mukaisesti virasto validoi yhteisön kanssa asianmukaisen sopimuksen tehneen kolmannen maan antamat todistukset. Siitä aiheutuvan työmäärän ei pitäisi olla sama kuin viraston hyväksyntätoiminnan edellyttämän prosessin työmäärä.

(3)

Jotta hyväksyntätehtävistä virastolle aiheutuvat kokonaismenot ja viraston perimistä maksuista ja palkkioista muodostuvat kokonaistulot olisivat tasapainossa, maksujen ja palkkioiden laskemista koskevat säännöt on säilytettävä tehokkaina ja kaikkia hakijoita kohtaan oikeudenmukaisina. Tämän on koskettava myös jäsenvaltioiden ulkopuolella matkustamisesta aiheutuvien kustannusten laskentaa. Nykyistä laskentakaavaa olisi täsmennettävä siten, että voidaan varmistaa sen koskevan ainoastaan kyseisistä matkoista aiheutuneita välittömiä kustannuksia.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 593/2007 soveltamisesta saatu kokemus on osoittanut, että on tarpeen selventää, milloin virasto voi veloittaa maksun, sekä vahvistaa menetelmä palautettavan määrän laskemiseksi siinä tapauksessa, että hyväksyntätehtävä keskeytetään. Vastaavia sääntöjä olisi säädettävä sellaisia tapauksia varten, joissa todistus palautetaan tai sen voimassaolo keskeytetään.

(5)

Teknisistä syistä olisi tehtävä asetuksen (EY) N:o 593/2007 liitteeseen muutoksia, joilla tehostetaan eräitä määrittelyjä ja luokitteluja.

(6)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 593/2007 olisi muutettava.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 216/2008 65 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaisia,

1)

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Jos hyväksyntätehtävä suoritetaan kokonaan tai osittain jäsenvaltioiden alueiden ulkopuolella, jäsenvaltioiden alueiden ulkopuolella toteutuvat matkakustannukset sisällytetään hakijalta veloitettavaan maksuun seuraavan kaavan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan soveltamista:

d = f + v + h – e

jossa:

2)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

3)

Poistetaan 12 artiklan viides kohta.

4)

Poistetaan 14 artiklan 3 kohta.

5)

Muutetaan liite tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

a)

Liitteessä olevan I osan taulukoissa 1–5 ilmoitettuja maksuja sovelletaan hyväksyntätehtäviä koskeviin hakemuksiin, jotka on otettu vastaan 1 päivän tammikuuta 2009 jälkeen.

b)

Liitteessä olevan I osan taulukossa 6 ilmoitettuja maksuja sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2009 jälkeen perittäviin vuosimaksuihin.

30.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 350/56

(1)

Marraskuun 15 marraskuuta 2006 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1720/2006/EY (3) perustettiin elinikäisen oppimisen toimintaohjelma vuosiksi 2007–2013.

(2)

Päätöksen N:o 1720/2006/EY 9 artiklan 2 kohdassa säädetään, että muista kuin 1 kohdassa luetelluista ohjelman täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä päätetään kyseisen päätöksen 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen eli menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyssä neuvoston päätöksessä 1999/468/EY (4) säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

(3)

Tämä päätöksen N:o 1720/2006/EY sanamuoto merkitsee muun muassa, että muihin kuin kyseisen päätöksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin valintapäätöksiin sovelletaan neuvoa-antavaa menettelyä ja että Euroopan parlamentilla on valvontaoikeus.

(4)

Tällaiset menettelysäännöt pidentävät avustusten myöntämismenettelyä kahdella–kolmella kuukaudella hakijoiden osalta. Ne aiheuttavat lukuisia viivästyksiä edunsaajille ja suhteettoman rasitteen ohjelman hallinnolle eivätkä ne tuota myönnettyjen avustusten luonteen vuoksi lisäarvoa.

(5)

Valintapäätösten nopeamman ja tehokkaamman täytäntöönpanon mahdollistamiseksi on siis tarpeen korvata neuvoa-antava menettely komission velvoitteella tiedottaa Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille viipymättä kaikista toimista, jotka on toteutettu päätöksen N:o 1720/2006/EY täytäntöönpanemiseksi ilman komitean avustusta,

1)

Korvataan 9 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Komissio ilmoittaa 10 artiklassa tarkoitetulle komitealle ja Euroopan parlamentille kaikista muista valintapäätöksistä, jotka se on tehnyt tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi, kahden työpäivän kuluessa kyseisten päätösten tekemisestä. Näihin tietoihin on sisällyttävä vastaanotettujen hakemusten kuvaukset ja analyysi, arviointi- ja valintamenettelyn kuvaus sekä luettelot rahoitettavaksi ehdotettavista hankkeista sekä hankkeista, joiden osalta rahoitus on evätty.”

2)

Kumotaan 10 artiklan 3 kohta.

30.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 350/58

(1)

Joulukuun 12 päivänä 2006 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1904/2006/EY (2) perustettiin Kansalaisten Eurooppa -ohjelma vuosiksi 2007–2013.

(2)

Päätöksen N:o 1904/2006/EY 8 artiklan 3 kohdassa säädetään, että muista kuin 2 kohdassa luetelluista ohjelman täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä päätetään kyseisen päätöksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen eli menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyssä neuvoston päätöksessä 1999/468/EY (3) säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

(3)

Tämä päätöksen N:o 1904/2006/EY sanamuoto merkitsee muun muassa, että muihin kuin kyseisen päätöksen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin valintapäätöksiin sovelletaan neuvoa-antavaa menettelyä ja että Euroopan parlamentilla on valvontaoikeus.

(4)

Nämä valintapäätökset koskevat kuitenkin lähinnä määrältään vähäisiä avustuksia eivätkä ne edellytä poliittisesti arkaluonteisten päätösten tekemistä.

(5)

Tällaiset menettelysäännöt pidentävät avustusten myöntämismenettelyä kahdella–kolmella kuukaudella hakijoiden osalta. Ne aiheuttavat lukuisia viivästyksiä edunsaajille ja suhteettoman rasitteen ohjelman hallinnolle eivätkä ne tuota myönnettyjen avustusten luonteen vuoksi lisäarvoa.

(6)

Valintapäätösten nopeamman ja tehokkaamman täytäntöönpanon mahdollistamiseksi on siis tarpeen korvata neuvoa-antava menettely komission velvoitteella tiedottaa Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille viipymättä kaikista toimista, jotka on toteutettu päätöksen N:o 1904/2006/EY täytäntöönpanemiseksi ilman komitean avustusta,

1)

Korvataan 8 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Komissio ilmoittaa 9 artiklassa tarkoitetulle komitealle ja Euroopan parlamentille kaikista muista valintapäätöksistä, jotka se on tehnyt tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi, kahden työpäivän kuluessa kyseisten päätösten tekemisestä. Näihin tietoihin on sisällyttävä vastaanotettujen hakemusten kuvaukset ja analyysi, arviointi- ja valintamenettelyn kuvaus sekä luettelot rahoitettavaksi ehdotettavista hankkeista sekä hankkeista, joiden osalta rahoitus on evätty.”

2)

Kumotaan 9 artiklan 3 kohta.

30.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 350/60

(1)

Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa korkea turvallisuuden taso on määrä varmistaa jäsenvaltioiden välisellä yhteisellä toiminnalla poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä rikosasioissa.

(2)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen poliisiyhteistyön yhteinen toiminta ja 31 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskeva yhteinen toiminta edellyttävät asiaa koskevien tietojen käsittelyä, jossa olisi otettava huomioon asianmukaiset henkilötietojen suojaa koskevat säännökset.

(3)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston alaan kuuluvalla lainsäädännöllä olisi edistettävä poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön tehokkuutta ja lainmukaisuutta sekä perusoikeuksien, erityisesti yksityisyyttä ja henkilötietojen suojaa koskevien oikeuksien noudattamista. Molempien tavoitteiden saavuttamista edistetään osaltaan rikollisuuden ehkäisemisessä ja torjunnassa käsiteltävien henkilötietojen käsittelyä ja tietosuojaa koskevilla yhteisillä normeilla.

(4)

Eurooppa-neuvoston 4 päivänä marraskuuta 2004 hyväksymässä Haagin ohjelmassa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittamisesta Euroopan unionissa korostettiin, että tarvitaan innovoiva lähestymistapa lainvalvontatietojen valtioiden rajat ylittävään vaihtoon siten, että samalla noudatetaan tiukasti tietosuojaan liittyviä keskeisiä edellytyksiä, ja kehotettiin komissiota esittämään asiaa koskevia ehdotuksia vuoden 2005 loppuun mennessä. Tämän vuoksi laadittiin neuvoston ja komission toimintasuunnitelma vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittamiseen Euroopan unionissa tähtäävän Haagin ohjelman toteuttamiseksi (2).

(5)

Henkilötietojen vaihtoa poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä rikosasioissa, erityisesti tietojen vaihtoa, joka tapahtuu Haagin ohjelmassa määritellyn tietojen saatavuutta koskevan periaatteen mukaisesti, olisi tuettava selkeillä (…) säännöksillä, jotka lisäävät toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä luottamusta ja joilla varmistetaan asiaa koskevien tietojen suojaaminen siten, että siihen ei sisälly minkäänlaista syrjintää kyseisen jäsenvaltioiden välisen yhteistyön suhteen ja että siinä samalla kunnioitetaan täysin asianomaisten henkilöiden perusoikeuksia. Voimassa olevat eurooppalaiset välineet eivät tähän riitä. Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (3) ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn silloin, kun toiminta ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastossa tarkoitettu toiminta, eikä missään tapauksessa tietojen käsittelyyn, joka koskee yleistä turvallisuutta, maanpuolustusta, valtion turvallisuutta tai rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa.

(6)

Tätä puitepäätöstä sovelletaan ainoastaan tietoihin, joita toimivaltaiset viranomaiset keräävät tai käsittelevät rikosten torjumiseksi, tutkimiseksi, selvittämiseksi tai niistä syyttämiseksi tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseksi. Puitepäätöksessä pitäisi jättää jäsenvaltioiden määriteltäväksi tarkemmin kansallisesti, mitä muita tarkoituksia on pidettävä yhteensopimattomina sen tarkoituksen kanssa, johon henkilötiedot alun perin kerättiin. Tietojen käsittelyn historiallisia, tilastollisia tai tieteellisiä tarkoituksia varten ei yleensä pitäisi katsoa olevan yhteensopimatonta käsittelyn alkuperäisen tarkoituksen kanssa.

(7)

Puitepäätöksen soveltamisala rajoittuu jäsenvaltioiden keskenään siirtämien tai saataville asettamien henkilötietojen käsittelyyn. Soveltamisalan rajoittamisesta ei pitäisi tehdä johtopäätöksiä unionin toimivallasta antaa säädöksiä, jotka liittyvät henkilötietojen keräämiseen ja käsittelyyn kansallisella tasolla, eikä siitä, onko unionin tarkoituksenmukaista antaa sellaisia tulevaisuudessa.

(8)

Tietojen vaihdon helpottamiseksi unionissa jäsenvaltiot aikovat varmistaa, että kansallisessa tietojenkäsittelyssä saavutettu tietosuojan taso vastaa tässä puitepäätöksessä edellytettyä tietosuojan tasoa. Kansallisen tietojenkäsittelyn osalta tämä puitepäätös ei estä jäsenvaltioita antamasta henkilötietojen suojaamiseksi säännöksiä, jotka ovat tässä puitepäätöksessä säädettyjä tiukempia.

(9)

Tätä puitepäätöstä ei pitäisi soveltaa henkilötietoihin, jotka jäsenvaltio on saanut tämän puitepäätöksen soveltamisalan rajoissa ja jotka ovat peräisin kyseisestä jäsenvaltiosta.

(10)

Jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentäminen ei saisi johtaa lainsäädännöllä turvattavan tietosuojan heikentymiseen, vaan sillä olisi päinvastoin pyrittävä varmistamaan tietosuojan korkea taso unionissa.

(11)

On tarpeen määrittää tietosuojan tavoitteet poliisi- ja oikeudellisessa toiminnassa sekä antaa henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuutta koskevat säännökset sen varmistamiseksi, että kaikki mahdollisesti vaihdettavat tiedot on käsitelty lainmukaisesti ja tietojen laatuun liittyviä perusperiaatteita noudattaen. Samalla ei saisi haitata poliisi-, tulli- ja oikeusviranomaisten sekä muiden toimivaltaisten viranomaisten lainmukaista toimintaa millään tavalla.

(12)

Tietojen oikeellisuuden periaatetta on sovellettava ottaen huomioon asianomaisen käsittelyn luonne ja tarkoitus. Esimerkiksi erityisesti oikeudenkäyntimenettelyissä tiedot perustuvat yksilöiden subjektiiviseen havaintoon eivätkä joissakin tapauksissa ole lainkaan todennettavissa. Näin ollen oikeellisuuden vaatimus ei voi koskea lausunnon oikeellisuutta, vaan ainoastaan sitä tosiseikkaa, että tietty lausunto on annettu.

(13)

Erilliseen tiedostoon arkistoinnin pitäisi voida olla sallittua vain, jos tietoja ei enää tarvita ja käytetä rikosten torjumiseen, tutkimiseen, selvittämiseen tai niistä syyttämiseen tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseen. Erilliseen tiedostoon arkistoinnin pitäisi voida olla sallittua myös, jos arkistoidut tiedot tallennetaan tietokantaan muiden tietojen kanssa sellaisella tavalla, että niitä ei voida enää käyttää rikosten torjumiseen, tutkimiseen, selvittämiseen tai niistä syyttämiseen tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanemiseen. Arkistointiajan asianmukaisen pituuden pitäisi riippua arkistoinnin tarkoituksista ja rekisteröityjen oikeutetuista eduista. Jos arkistoinnilla on historiallisia tarkoituksia, arkistointiaika voi olla hyvin pitkä.

(14)

Tiedot voidaan myös poistaa tuhoamalla tietoväline.

(15)

Jos toiselle jäsenvaltiolle siirretyt tai sen saataville asetetut tiedot, joita käsitellään edelleen tuomioistuintyyppisissä viranomaisissa eli viranomaisissa, joilla on valtuudet tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä, ovat virheellisiä tai puutteellisia tai eivät ole enää ajan tasalla, tietojen oikaiseminen, poistaminen tai suojaaminen olisi suoritettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti.