4.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 214/1

(1)

Yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikosta 28 päivänä huhtikuuta 1981 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1208/81 (3) on muutettu huomattavilta osilta (4). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu asetus.

(2)

Naudanliha-alan hintojen toteaminen ja interventiotoimenpiteet suoritetaan yhteisön täysikasvuisten nautojen ruhojen luokitteluasteikon perusteella.

(3)

Täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokittelu tehdään lihakkuuden ja rasvaisuuden perusteella. Näiden kahden perusteen yhteiskäyttö mahdollistaa ruhojen jaon eri luokkiin. Näin luokitellut ruhot olisi varustettava tunnistemerkinnällä.

(4)

Tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi yhteisössä on tarpeen säätää yhteisön tarkastuskomitean paikalla tekemistä tarkastuksista,

a)

’ruholla’ teurastettujen eläinten kokoruhoja, joista on laskettu veri, poistettu sisälmykset ja jotka on nyljetty ja jotka tarjotaan

b)

’puoliruholla’ tuotetta, joka on saatu halkaisemalla a alakohdassa tarkoitettu ruho symmetrisesti kunkin kaula-, selkä-, lanne- ja ristinikaman keskikohdasta sekä rintalastan ja häpyliitoksen keskikohdasta.

—

ilman munuaisia, munuaisrasvaa ja lantion rasvakasautumia,

—

ilman kuvelihaa ja pallealihaa,

—

ilman häntää,

—

ilman selkäydintä,

—

ilman takaneljänneksen kuverasvaa,

—

ilman reisilihakseen liittyvää pintarasvaa,

—

ilman kaulavaltimoa (suonirasvaa).

A.

Nuorempien kuin kaksivuotiaiden kuohitsemattomien sonnien ruhot.

B.

Muiden kuohitsemattomien sonnien ruhot.

C.

Kuohittujen sonnien ruhot.

D.

Lehmien ruhot.

E.

Muiden naaraspuolisten nautojen ruhot.

a)

lihakkuus, sellaisena kuin se määritellään liitteessä I;

b)

rasvaisuus, sellaisena kuin se määritellään liitteessä II.

4.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 214/7

(1)

Tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 4 päivänä huhtikuuta 1962 annettua neuvoston asetusta N:o 26 (2) on muutettu sisällöltään (3). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu asetus.

(2)

Perustamissopimuksen 36 artiklan mukaan yhteiseen maatalouspolitiikkaan kuuluu siitä päättäminen, onko perustamissopimuksen kilpailusääntöjä sovellettava maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan. Tämän asetuksen säännöksiä on täydennettävä tämän politiikan kehityksen mukaisesti.

(3)

Kilpailusääntöjä, jotka koskevat perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitettuja sopimuksia, päätöksiä ja menettelytapoja sekä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, on sovellettava maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan, jollei niiden soveltaminen estä kansallisten maatalouden markkinointijärjestelmien toimintaa tai vaaranna yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamista.

(4)

Erityistä huomiota on kiinnitettävä sellaisten maataloustuottajien yhteenliittymien asemaan, jotka nimenomaan pyrkivät tuottamaan tai markkinoimaan maataloustuotteitaan yhteisesti tai käyttämään yhteisiä laitoksia, sikäli kuin tällaisella yhteisellä toiminnalla ei estetä kilpailua tai vaaranneta perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteiden toteuttamista.

(5)

Sen välttämiseksi, että yhteisen maatalouspolitiikan kehittäminen vaarantuisi, sekä asianomaisten yritysten oikeusturvan ja tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi on, jollei yhteisöjen tuomioistuimen toimivallasta tutkia komission päätöksiä muuta johdu, ainoastaan komissiolla oltava toimivalta ratkaista, täyttyvätkö kahdessa edellisessä johdanto-osan kappaleessa mainitut edellytykset perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitettujen sopimusten, päätösten ja menettelytapojen osalta.

(6)

Pannakseen täytäntöön maataloustuotteiden tuotannon tai kaupan tukea koskevat määräykset osana yhteisen maatalouspolitiikan kehittämistä komission olisi annettava laatia luettelo nykyisistä, uusista tai ehdotetuista tukimuodoista, annettava jäsenvaltioille aiheelliset vastineet ja ehdotettava niille sopivia toimenpiteitä,

4.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 214/10

(1)

Euroopan talousyhteisön ja Angolan kansantasavallan välinen Angolan rannikon edustalla harjoitettavasta kalastuksesta tehty sopimus (2), jäljempänä ’sopimus’, allekirjoitettiin Luandassa 1 päivänä helmikuuta 1989 ja tuli voimaan samana päivänä sen 15 artiklan nojalla.

(2)

Sopimukseen liittyvää viimeistä pöytäkirjaa, jossa vahvistetaan sopimuksessa määrätyt kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus 3 päivän elokuuta 2002 ja 2 päivän elokuuta 2004 väliseksi ajaksi (3), ei ole uusittu, koska tietyt Angolan hallituksen lokakuussa 2004 antamassa biologisia vesiluonnonvaroja koskevassa uudessa puitelainsäädännössä säädetyt edellytykset eivät sovi yhteen yhteisön kalastusalusten Angolan vesillä harjoittamaa kalastusta koskevien yhteisön vaatimusten kanssa.

(3)

Sen vuoksi on aiheellista sanoa sopimus irti sen 14 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti.

(4)

Jäsenvaltiot voivat myöntää kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999 (4) nojalla korvauksia kalastajille ja alusten omistajille toiminnan väliaikaisesta keskeyttämisestä silloin kun kalastussopimusta ei uusita tai sen soveltaminen keskeytetään sopimuksesta riippuvaisten yhteisön laivastojen osalta. Korvaus voidaan myöntää enintään kuuden kuukauden ajan. Korvauksen maksamista voidaan jatkaa kuudella kuukaudella siinä tapauksessa, että kyseisen laivaston osalta toteutetaan komission hyväksymä toiminnan uudelleensuuntaamissuunnitelma.

(5)

Komissio teki 18 päivänä heinäkuuta 2005 Euroopan yhteisön ja Angolan tasavallan välisen kalastuspöytäkirjan uusimatta jäämisestä kärsineiden kalastusalusten toiminnan uudelleensuuntaamissuunnitelman hyväksymistä koskevan päätöksen Espanjan tavoite 1 -alueita kautena 2000–2006 koskeviin yhteisön kalatalousalan rakennetukiin liittyvän kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen (KOR) toimenpideohjelman puitteissa.

(6)

Toiminnan uudelleensuuntaamissuunnitelman täytäntöönpanon helpottamiseksi yhteisön kalastusalukset, joita suunnitelma koskee ja jotka tämän irtisanomisen vuoksi lopettavat sopimuksen mukaiset kalastustoimensa, olisi vapautettava tietyistä asetuksen (EY) N:o 2792/1999 säännöksistä. Erityisesti niitä ei olisi velvoitettava korvaamaan toiminnan väliaikaisesta lopettamisesta tai uusimisesta, nykyaikaistamisesta taikka varustamisesta saamaansa julkista tukea eikä osoittamaan kalastustoiminnan jatkuneen niiden yhteisön alusrekisteristä poistamista edeltäneenä vuonna,

4.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 214/12

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

4.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 214/14

(1)

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 (2) 21 artiklassa säädetään vähennyksistä, joita sovelletaan, jos tukihakemus jätetään myöhässä.

(2)

Useissa jäsenvaltioissa vuoden 2006 yhtenäishakemusten hallinnointi on tapahtunut poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tämä on puolestaan vaikuttanut enemmän tai vähemmän haitallisesti kyseisten jäsenvaltioiden viljelijöiden mahdollisuuksiin jättää yhtenäishakemus asetuksen (EY) N:o 796/2004 11 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa. Sen vuoksi tilanne vaarantaa todennäköisesti eräiden viljelijöiden oikeuden saada täysimääräisenä tuen, johon heillä normaalisti olisi oikeus.

(3)

Ranska, Italia, Alankomaat, Portugali, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat kohdanneet odottamattomia ongelmia tilatukijärjestelmän käytännön täytäntöönpanossa. Ongelmat johtuvat erityisesti ennalta aavistamattomista teknisistä ja hallinnollisista vaikeuksista. Myös oliiviöljyalan sisällyttäminen järjestelmään on lisännyt huomattavasti järjestelmän monimutkaisuutta. Hakemuksensa jättävien viljelijöiden suuri lukumäärä ja ilmoitettavien oliivinviljelyalojen monimutkainen laskemistapa ovat lisäksi vaikeuttaneet vuoden 2006 hakemusten käsittelyä Ranskassa, Italiassa, Portugalissa ja Espanjassa.

(4)

Tulvien Unkarissa aiheuttaman vakavan tilanteen ja Puolan graafisten tietojen painamisessa ensimmäisenä soveltamisvuonna kohtaamien odottamattomien teknisten vaikeuksien vuoksi kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille aiheutui huomattavia viivästyksiä täydellisten hakemuslomakkeiden jakamisessa viljelijöille, ja tämä haittasi viljelijöiden mahdollisuuksia esittää hakemuksensa määräajan kuluessa.

(5)

Tämän tilanteen perusteella on aiheellista olla soveltamatta vuoden 2006 osalta yhden prosentin vähennystä työpäivää kohti, eikä asetuksen (EY) N:o 796/2004 21 artiklan 1 kohdassa säädettyä hylkäämistä pitäisi soveltaa hakemuksiin, jotka jätetään kummankin asianomaisen jäsenvaltion erityisolosuhteiden mukaan erikseen vahvistettaviin määräpäiviin mennessä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suorien tukien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

ennen 31 päivänä toukokuuta 2006

b)

ennen 15 päivänä kesäkuuta 2006

4.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 214/19

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja tiettyjen siirappien edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2006/2007 vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 1002/2006 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EY) N:o 1174/2006 (4).

(2)

Tällä hetkellä komission käytettävissä olevien tietojen perusteella mainittuja määriä on muutettava asetuksessa (EY) N:o 951/2006 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

4.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 214/21

(1)

Asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I on luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita asetuksessa tarkoitettu varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee.

(2)

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston pakotekomitea päätti 25 päivänä heinäkuuta 2006 muuttaa luetteloa henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee. Tämän vuoksi liite I olisi muutettava vastaavasti,

4.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 214/29

(1)

Direktiivissä 2005/60/EY edellytetään, että mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvat laitokset ja henkilöt soveltavat riskialttiuden perusteella tehostettuja asiakkaan tuntemista koskevia toimenpiteitä liiketoimiin tai liikesuhteisiin toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa asuvien poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden kanssa. Tätä riskianalyysiä varten on asianmukaista keskittää direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten ja henkilöiden voimavarat erityisesti sellaisiin tuotteisiin ja liiketoimiin, jotka ovat alttiita suurelle rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskille. Poliittisesti vaikutusvaltaisina henkilöinä pidetään henkilöitä, jotka toimivat merkittävässä julkisessa tehtävässä, ja tällaisten henkilöiden perheenjäsenet tai henkilöt, joiden tiedetään olevan heidän läheisiä yhtiökumppaneitaan. Jotta voitaisiin varmistaa poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön käsitteen johdonmukainen soveltaminen määritettäessä sitä, mitkä henkilöryhmät kuuluvat direktiivin soveltamisalaan, on olennaisen tärkeää ottaa huomioon eri maiden yhteiskunnalliset, poliittiset ja taloudelliset erot.

(2)

Direktiivin 2005/60/EY soveltamisalaan kuuluvat laitokset ja henkilöt eivät ehkä aina havaitse, että asiakas kuuluu johonkin poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden luokkaan, vaikka ne olisivat toteuttaneet tältä osin kohtuullisia ja riittäviä toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden olisi näissä tilanteissa mainitun direktiivin soveltamiseen liittyviä toimivaltuuksia käyttäessään otettava asianmukaisesti huomioon, että on tarpeen varmistaa, että kyseiset henkilöt eivät automaattisesti joudu vastuuseen tällaisesta virheestä. Jäsenvaltioiden olisi myös harkittava direktiivin noudattamisen helpottamista antamalla laitoksille ja henkilöille tähän liittyviä tarvittavia ohjeita.

(3)

Julkisia tehtäviä, joita harjoitetaan kansallista tasoa alemmilla tasoilla, ei yleensä olisi pidettävä merkittävinä. Kuitenkin silloin kun tehtävät ovat niihin liittyvän poliittisen vaikutusvallan osalta verrattavissa samanlaisiin tehtäviin kansallisella tasolla, tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten ja henkilöiden olisi harkittava riskialttiuden perusteella, olisiko kyseisiä julkisia tehtäviä harjoittavia henkilöitä pidettävä poliittisesti vaikutusvaltaisina henkilöinä.

(4)

Direktiivin 2005/60/EY vaatimusta siitä, että sen soveltamisalaan kuuluvat laitokset ja henkilöt tunnistavat poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden läheiset yhtiökumppanit, sovelletaan siltä osin, kun yhtiökumppani on yleisesti tiedossa taikka kun laitoksella tai henkilöllä on perusteita uskoa, että tällainen liikesuhde on olemassa. Näin ollen ei edellytetä, että direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten ja henkilöiden olisi aktiivisesti suoritettava selvityksiä tämän yhteyden toteamiseksi.

(5)

Henkilöitä, jotka kuuluvat poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden käsitteen piiriin, ei olisi pidettävä sellaisina enää tietyn ajan kuluttua siitä, kun he ovat lakanneet toimimasta merkittävissä julkisissa tehtävissä.

(6)

Vaikka yleisten asiakkaan tuntemismenettelyjen mukauttaminen riskialttiuden perusteella on direktiivin 2005/60/EY mukaisesti tavanomaista tilanteissa, joissa rahanpesun riski on alhainen, ja yksinkertaistetut asiakkaan tuntemismenettelyt edellyttävät riittäviä tarkastusmenettelyjä muualla järjestelmässä, jolla pyritään estämään rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen, yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä olisi sovellettava ainoastaan tietyissä rajatuissa tapauksissa. Näissä tapauksissa mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluville laitoksille ja henkilöille asetetut vaatimukset eivät lakkaa vaan näiden odotetaan muun muassa suorittavan liikesuhteiden jatkuvaa seurantaa, jotta ne voisivat havaita monimutkaiset tai poikkeuksellisen suuret liiketoimet, joilla ei ole selvää taloudellista tai ilmeisen laillista tarkoitusta.

(7)

Jäsenvaltioiden omia viranomaisia pidetään yleensä asiakkaina, joiden osalta riski on alhainen, ja direktiivin 2005/60/EY mukaan niihin voidaan soveltaa yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä. Kuitenkaan mihinkään yhteisön toimielimeen, elimeen, laitokseen tai virastoon, mukaan lukien Euroopan keskuspankki, ei direktiivin 2005/60/EY perusteella voida suoraan soveltaa yksinkertaistettua asiakkaan tuntemisvelvollisuutta sen perusteella, että ne kuuluisivat luokkaan ”jäsenvaltioiden omat viranomaiset” tai Euroopan keskuspankin tapauksessa luokkaan ”luotto- ja rahoituslaitokset”. Koska näihin yhteisöihin ei kuitenkaan näytä liittyvän suurta rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riskiä, niitä olisi pidettävä asiakkaina, joihin liittyvä riski on alhainen, ja niihin voitaisiin soveltaa yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä edellyttäen, että asianmukaiset perusteet täyttyvät.

(8)

Lisäksi yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä olisi voitava soveltaa silloin, kun rahoitustoimintaa harjoittavat oikeussubjektit eivät kuulu direktiivin 2005/60/EY rahoituslaitoksen määritelmän soveltamisalaan mutta niihin sovelletaan mainitun direktiivin mukaista kansallista lainsäädäntöä ja ne täyttävät vaatimukset niiden henkilöllisyyttä koskevasta riittävästä avoimuudesta ja asianmukaisista valvontajärjestelyistä sekä erityisesti tehostetusta valvonnasta. Tämä voisi koskea yrityksiä, jotka tarjoavat yleisiä vakuutuspalveluja.

(9)

Yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä olisi voitava soveltaa tuotteisiin ja niihin liittyviin liiketoimiin tietyissä rajoitetuissa tapauksissa, esimerkiksi kun kyseessä olevasta rahoitustuotteesta saatavaa etua ei yleensä voida realisoida kolmansien eduksi ja kyseinen etu voidaan realisoida ainoastaan pitkällä aikavälillä, kuten silloin, kun kyseessä ovat tietyt sijoitusvakuutukset tai säästötuotteet tai kun rahoitustuotteella pyritään rahoittamaan aineellista omaisuutta käyttäen leasingsopimuksia, joissa kohde-etuuden laillinen sekä todellinen omistajuus säilyy leasingyhtiöllä, tai arvoltaan alhaisia kulutusluottoja, edellyttäen, että liiketoimet suoritetaan pankkitilien kautta ja ne jäävät asianmukaisen kynnysarvon alapuolelle. Valtion valvomiin tuotteisiin, jotka on yleensä osoitettu tietyille asiakasryhmille, kuten säästötuotteet lasten eduksi, olisi voitava soveltaa yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä, vaikka kaikki perusteet eivät täyttyisi. Valtion valvontana olisi pidettävä toimintaa, joka ylittää rahoitusmarkkinoiden tavanomaisen valvonnan, eikä sen olisi katsottava kattavan valtion suoraan liikkeeseen laskemia tuotteita, kuten velkapapereita.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi arvioitava ennen yksinkertaistettujen asiakkaan tuntemismenettelyjen käytön sallimista, onko kyseessä oleviin asiakkaisiin, tuotteisiin tai liiketoimiin liittyvä rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riski alhainen; niiden olisi varsinkin tutkittava erityisen huolellisesti kyseisten asiakkaiden kaikki toimet ja kaikentyyppiset tuotteet ja liiketoimet, joiden luonteen vuoksi voidaan pitää erityisen todennäköisenä sitä, että niitä käytetään tai väärinkäytetään rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen. Riskitekijänä ja mahdollisesti epäilyttävänä olisi erityisesti pidettävä kaikkia asiakkaiden yrityksiä toimia nimettöminä tai salata henkilöllisyytensä, kun kyseessä ovat tuotteet, joihin liittyvä riski on alhainen.

(11)

Tietyissä tilanteissa luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voivat harjoittaa taloudellista toimintaa satunnaisesti tai hyvin rajoitetusti muun toiminnan ohessa, kuten hotellit, jotka tarjoavat valuutanvaihtopalveluja asiakkailleen. Jäsenvaltiot voivat direktiivin 2005/60/EY mukaan päättää, että mainitunlainen rahoitustoiminta ei kuulu mainitun direktiivin soveltamisalaan. Toiminnan satunnaisen tai hyvin rajoitetusti harjoitetun luonteen arviointi olisi tehtävä kyseisen yrityksen liiketoimiin ja liikevaihtoon liittyvien määrällisten kynnysarvojen perusteella. Näistä kynnysarvoista olisi päätettävä kansallisella tasolla siten, että otetaan huomioon rahoitustoiminnan tyyppi, jotta voidaan ottaa huomioon maiden väliset erot.

(12)

Lisäksi henkilön, jonka katsotaan harjoittavan rahoitustoimintaa satunnaisesti tai hyvin rajoitetusti, ei tulisi tarjota yleisölle kaikentyyppisiä rahoituspalveluja vaan ainoastaan niitä, joita tarvitaan sen pääasiallisen liiketoiminnan tulosten parantamiseen. Jos henkilön pääasiallinen liiketoiminta liittyy direktiivin 2005/60/EY soveltamisalaan kuuluvaan toimintaan, satunnaisesti tai rajoitetusti harjoitettavaan rahoitustoimintaan perustuvaa poikkeusta ei tulisi myöntää lukuun ottamatta tapauksia, joissa kyse on tavarakauppaa käyvistä henkilöistä.

(13)

Joihinkin rahoituspalveluihin, kuten maksunsiirtopalveluihin, liittyy tavanomaista suurempi todennäköisyys siitä, että niitä käytetään tai väärinkäytetään rahapesuun tai terrorismin rahoitukseen. Tämän vuoksi on tarpeen varmistaa, että näitä tai samanlaisia rahoitustoimia ei jätetä direktiivin 2005/60/EY soveltamisalan ulkopuolelle.

(14)

Direktiivin 2005/60/EY 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyt päätökset olisi voitava tarvittaessa kumota mahdollisimman nopeasti.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vapautuksia koskevia päätöksiä ei väärinkäytetä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta varten. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti vältettävä tekemästä direktiivin 2005/60/EY 2 artiklan 2 kohtaan perustuvia päätöksiä tapauksissa, joissa kansallisten viranomaisten seuranta- tai lainvalvontatoimiin liittyy yhden kuin useamman jäsenvaltion päällekkäisestä toimivallasta johtuvia erityisvaikeuksia, esimerkiksi kun kyse on rahoituspalveluista laivoilla, jotka tarjoavat liikennepalveluja eri jäsenvaltioissa sijaitsevien satamien välillä.

(16)

Tämän direktiivin soveltamisella ei rajoiteta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27 päivänä joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 (2) ja tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä Afganistaniin suuntautuvan tiettyjen tavaroiden ja palvelujen viennin kieltämisestä, Afganistanin Talebania koskevien lentokiellon ja varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttämisen laajentamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 467/2001 kumoamisesta 27 päivänä toukokuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 (3) soveltamista.

(17)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisen komitean lausunnon mukaiset,

1)

mainitun direktiivin 3 artiklan 8 kohdassa vahvistetun poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden määritelmän tekniset näkökohdat;

2)

tekniset perusteet sen arvioimiseksi, onko tilanteiden rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riski mainitun direktiivin 11 artiklan 2 ja 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla alhainen;

3)

tekniset perusteet sen arvioimiseksi, onko direktiivin 2005/60/EY 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti perusteltua olla soveltamatta mainittua direktiiviä tiettyihin oikeushenkilöihin tai luonnollisiin henkilöihin, jotka harjoittavat rahoitustoimintaa satunnaisesti tai hyvin rajoitetusti.

a)

valtionpäämiehet, hallitusten päämiehet, ministerit sekä vara- ja apulaisministerit;

b)

parlamenttien jäsenet;

c)

korkeimpien oikeuksien, perustuslakituomioistuimien tai muiden sellaisten korkean tason oikeuselinten jäsenet, joiden päätöksiin ei voida hakea muutosta, poikkeustapauksia lukuun ottamatta;

d)

tilintarkastustuomioistuinten tai keskuspankkien johtokuntien jäsenet;

e)

suurlähettiläät, asiainhoitajat sekä puolustusvoimien korkea-arvoiset upseerit;

f)

valtion omistamien yritysten hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet.

a)

aviopuoliso;

b)

kumppani, joka kansallisessa lainsäädännössä rinnastetaan aviopuolisoon;

c)

lapset ja heidän aviopuolisonsa tai kumppaninsa;

d)

vanhemmat.

a)

kaikki luonnolliset henkilöt, joiden tiedetään olevan oikeussubjektien tai oikeudellisten järjestelyjen todellisia yhteisomistajia ja edunsaajia tai joilla tiedetään olevan mikä tahansa muu läheinen liikesuhde 1 kohdassa tarkoitetun henkilön kanssa;

b)

kaikki luonnolliset henkilöt, jotka ovat sellaisten oikeussubjektien tai oikeudellisten järjestelyjen todellisia yksinomistajia ja edunsaajia joista tiedetään, että ne on tosiasiassa perustettu 1 kohdassa tarkoitetun henkilön eduksi.

a)

asiakas toimii Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, yhteisöjen perustamissopimusten tai yhteisön johdetun oikeuden mukaisessa julkisessa tehtävässä;

b)

asiakkaan henkilöllisyys on julkisesti saatavissa, avoin ja varma;

c)

asiakkaan toimet sekä sen kirjanpitokäytänteet ovat avoimia;

d)

asiakas vastaa toiminnastaan yhteisön toimielimelle tai jäsenvaltion viranomaisille tai käytössä on asianmukaiset tarkastusmenettelyt, joilla varmistetaan asiakkaan toiminnan valvonta.

a)

asiakas on oikeussubjekti, joka harjoittaa direktiivin 2005/60/EY 2 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jäävää taloudellista toimintaa, mutta siihen sovelletaan kansallista lainsäädäntöä mainitun direktiivin 4 artiklan perusteella;

b)

asiakkaan henkilöllisyys on julkisesti saatavissa, avoin ja varma;

c)

asiakkaalla on rahoitustoiminnan harjoittamiseksi oltava kansallisen lainsäädännön mukainen pakollinen toimilupa ja toimiluvan myöntämisestä voidaan kieltäytyä, jos toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty toteamaan, että kyseisen oikeussubjektin liiketoimintaa todellisuudessa tai tulevaisuudessa johtavat henkilöt tai sen todelliset omistajat ja edunsaajat ovat soveliaita ja luotettavia;

d)

toimivaltaiset viranomaiset valvovat asiakasta direktiivin 2005/60/EY 37 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla varmistaakseen mainitun direktiivin mukaisen kansallisen lainsäädännön sekä tarvittaessa kansallisen lainsäädännön mukaisten lisävelvoitteiden noudattamisen;

e)

jos asiakas ei noudata a alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita, tästä määrätään tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset, jotka sisältävät myös mahdollisuuden ryhtyä hallinnollisiin toimenpiteisiin tai määrätä hallinnollisia seuraamuksia.

a)

kyseinen tuote perustuu kirjalliseen sopimukseen;

b)

kyseessä olevat liiketoimet suoritetaan käyttäen asiakkaan tiliä direktiivin 2005/60/EY soveltamisalaan kuuluvassa luottolaitoksessa tai sellaisessa kolmannessa maassa sijaitsevassa luottolaitoksessa, jossa on säädetty mainitun direktiivin vaatimuksia vastaavista vaatimuksista;

c)

kyseessä oleva tuote tai liiketoimi ei ole anonyymi ja sen luonne mahdollistaa direktiivin 2005/60/EY 7 artiklan c alakohdan oikea-aikaisen soveltamisen;

d)

kyseessä olevaan tuotteeseen sovelletaan ennalta asetettua enimmäismäärää;

e)

kyseisen tuotteen tai liiketoimen etuja ei voida realisoida kolmannen eduksi, lukuun ottamatta tapauksia, joissa kyseessä on kuolema, vammautuminen, ennalta määritetyn korkean iän saavuttaminen tai vastaava tapahtuma;

f)

tapauksissa, joissa kyseessä olevat tuotteet tai liiketoimet mahdollistavat varojen sijoittamisen rahoitusvaroihin tai saataviin, mukaan lukien vakuutukset tai muunlaiset ehdolliset saatavat:

a)

rahoitustoiminta on rajallista absoluuttisina lukuina;

b)

rahoitustoiminta on rajallista liiketoimien perusteella;

c)

rahoitustoiminta ei ole pääasiallista toimintaa;

d)

rahoitustoiminta on oheistoimintaa, joka suoraan liittyy pääasialliseen toimintaan;

e)

pääasiallinen toiminta ei ole direktiivin 2005/60/EY 2 artiklan 1 kohdassa mainittua toimintaa, lukuun ottamatta mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan e alakohdassa tarkoitettu toiminta;

f)

rahoitustoimintaa tarjotaan ainoastaan pääasiallisen toiminnan asiakkaille eikä sitä yleisesti tarjota yleisölle.

4.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 214/35

(1)

Euroopan yhteisössä on jo luovuttu kloorifluorihiilivetyjen, muiden täysin halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen, halonien, hiilitetrakloridin, 1,1,1-trikloorietaanin, osittain halogenoitujen bromifluorihiilivetyjen ja bromikloorimetaanin tuotannosta ja käytöstä.

(2)

Komission on kuitenkin joka vuosi päätettävä näiden valvottavien aineiden välttämättömistä käyttötarkoituksista, sallituista käyttömääristä sekä yrityksistä, jotka voivat käyttää aineita.

(3)

Otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevan Montrealin pöytäkirjan, jäljempänä ’Montrealin pöytäkirja’, osapuolten päätöksessä IV/25 määrätään perusteista, joita komissio käyttää määrittäessään välttämättömiä käyttötarkoituksia ja salliessaan sellaisen tuotannon ja kulutuksen, joka on tarpeen valvottavien aineiden välttämättömiin käyttötarkoituksiin kunkin osapuolen osalta.

(4)

Montrealin pöytäkirjan osapuolten päätöksessä XV/8 sallitaan tuotanto ja kulutus, joka on tarpeen Montrealin pöytäkirjan liitteissä A, B ja C mainittujen valvottavien aineiden (ryhmissä II ja III lueteltujen aineiden) välttämättömiin laboratorio- ja analyysikäyttötarkoituksiin, jotka on lueteltu osapuolten seitsemättä kokousta koskevan kertomuksen liitteessä IV, ellei osapuolten kuudetta kokousta koskevan kertomuksen liitteessä II ja Montrealin pöytäkirjan osapuolten päätöksissä VII/11, XI/15 ja XV/5 asetetuista edellytyksistä muuta johdu. Montrealin pöytäkirjan osapuolten päätöksessä XVII/10 sallitaan tuotanto ja kulutus, joka on tarpeen Montrealin pöytäkirjan liitteessä E mainitun valvottavan aineen (metyylibromidi) laboratorio- ja analyysikäyttötarkoituksiin.

(5)

Kaikki jäsenvaltiot ovat kloorifluorihiilivetyjä sisältämättömien inhalaatiosumutteiden käyttöön siirtymistä edistäviä toimenpiteitä koskevassa Montrealin pöytäkirjan osapuolten päätöksessä XII/2 olevan 3 kohdan mukaisesti ilmoittaneet (2) Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmalle, etteivät kloorifluorihiilivedyt (CFC-yhdisteet) ole enää välttämättömiä salbutamolia sisältävien, Euroopan yhteisön markkinoille saatettavien inhalaatiosumutteiden valmistuksessa.

Alankomaat, Belgia, Itävalta, Kreikka, Latvia, Liettua, Norja, Portugali, Saksa, Slovakian tasavalta, Slovenia, Tanska, Tšekin tasavalta, Unkari ja Viro ovat ilmoittaneet Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmalle, ettei CFC-yhdisteiden käyttöä katsota välttämättömäksi sellaisten Euroopan yhteisön markkinoille saatettavien inhalaatiosumutteiden valmistuksessa, jotka sisältävät vaikuttavina aineina lyhytvaikutteisia bronkodilatoivia beeta-agonisteja: terbutaliinia (3), fenoterolia, orsiprenaliinia, reproterolia, karbuterolia, heksoprenaliinia, pirbuterolia, klenbuterolia, bitolterolia tai prokaterolia.

Alankomaat, Belgia, Latvia, Ruotsi, Saksa, Slovakian tasavalta, Slovenia, Tšekin tasavalta, Unkari ja Viro ovat ilmoittaneet Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmalle, ettei CFC-yhdisteiden käyttöä katsota välttämättömäksi sellaisten Euroopan yhteisön markkinoille saatettavien inhalaatiosumutteiden valmistuksessa, jotka sisältävät vaikuttavina aineina inhaloitavia steroideja: beklometasonia, deksametasonia, flunisolidia, flutikasonia, budesonidia (4) tai triamsinolonia.

Espanja (beklometasoni, flutikasoni), Irlanti (beklometasoni, flutikasoni), Italia (beklometasoni, flutikasoni, budesonidi), Malta (flutikasoni, budesonidi), Portugali (flutikasoni, budesonidi), Ranska (beklometasoni, flutikasoni), Slovenia (beklometasoni, flutikasoni, budesonidi), Suomi (beklometasoni, flutikasoni) Tanska (beklometasoni, flutikasoni) ja Yhdistynyt kuningaskunta (flutikasoni) ovat ilmoittaneet Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmalle, ettei CFC-yhdisteiden käyttöä katsota välttämättömäksi sellaisten Euroopan yhteisön markkinoille saatettavien inhalaatiosumutteiden valmistuksessa, jotka sisältävät vaikuttavina aineina kunkin maan jäljessä suluissa mainittuja inhaloitavia steroideja.

Alankomaat, Belgia, Kreikka, Latvia, Ranska, Saksa, Slovakian tasavalta, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekin tasavalta ja Viro ovat ilmoittaneet Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmalle, ettei CFC-yhdisteiden käyttöä katsota välttämättömäksi sellaisten Euroopan yhteisön markkinoille saatettavien inhalaatiosumutteiden valmistuksessa, jotka sisältävät vaikuttavina aineina nonsteroidisia anti-inflammatorisia aineita: kromoglikaattia tai nedokromiilia.

Portugali on ilmoittanut Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmalle, ettei CFC-yhdisteiden käyttöä katsota välttämättömäksi sellaisten Euroopan yhteisön markkinoille saatettavien inhalaatiosumutteiden valmistuksessa, jotka sisältävät vaikuttavana aineena kromoglikaattia. Espanja on ilmoittanut Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmalle, ettei CFC-yhdisteiden käyttöä katsota välttämättömäksi sellaisten Euroopan yhteisön markkinoille saatettavien inhalaatiosumutteiden valmistuksessa, jotka sisältävät vaikuttavana aineena nedokromiilia.

Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Kreikka, Kypros, Latvia, Malta, Ruotsi, Saksa, Slovakian tasavalta, Suomi, Tanska, Tšekin tasavalta, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat ilmoittaneet Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmalle, ettei CFC-yhdisteiden käyttöä katsota välttämättömäksi sellaisten Euroopan yhteisön markkinoille saatettavien inhalaatiosumutteiden valmistuksessa, jotka sisältävät vaikuttavina aineina bronkodilatoivia antikolinergejä: ipratropiumbromidia tai oksitropiumbromidia.

Portugali on ilmoittanut Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmalle, ettei CFC-yhdisteiden käyttöä katsota välttämättömäksi sellaisten Euroopan yhteisön markkinoille saatettavien inhalaatiosumutteiden valmistuksessa, jotka sisältävät vaikuttavana aineena ipratropiumbromidia.

Saksa on ilmoittanut Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmalle, ettei CFC-yhdisteiden käyttöä katsota välttämättömäksi sellaisten Euroopan yhteisön markkinoille saatettavien inhalaatiosumutteiden valmistuksessa, jotka sisältävät vaikuttavina aineina pitkävaikutteisia bronkodilatoivia beeta-agonisteja: formoterolia tai salmeterolia.

Italia on ilmoittanut Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmalle, ettei CFC-yhdisteiden käyttöä katsota välttämättömäksi sellaisten Euroopan yhteisön markkinoille saatettavien inhalaatiosumutteiden valmistuksessa, jotka sisältävät vaikuttavana aineena formoterolia.

Alankomaat ja Saksa ovat ilmoittaneet Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmalle, ettei CFC-yhdisteiden käyttöä katsota välttämättömäksi sellaisten Euroopan yhteisön markkinoille saatettavien inhalaatiosumutteiden valmistuksessa, jotka sisältävät vaikuttavien aineiden yhdistelmiä.

Asetuksen (EY) N:o 2037/2000 4 artiklan 4 kohdan i alakohdan b alakohdassa kielletään CFC-yhdisteiden käyttö ja markkinoille saattaminen, jollei tätä katsota välttämättömäksi asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa määritellyissä olosuhteissa. Päätökset, joiden mukaan CFC-yhdisteiden käyttö ei ole välttämätöntä, ovat sen vuoksi vähentäneet CFC-yhdisteiden kysyntää Euroopan yhteisön markkinoille saatettavia inhalaatiosumutteita varten. Lisäksi asetuksen (EY) N:o 2037/2000 4 artiklan 6 kohdalla kielletään CFC-inhalaatiosumutteiden tuonti ja markkinoille saattaminen, jollei näiden tuotteiden sisältämiä CFC-yhdisteitä katsota välttämättömiksi asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa määritellyissä olosuhteissa.

(6)

Komissio julkaisi 8 päivänä heinäkuuta 2005 ilmoituksen (5) niille 25 jäsenvaltion yrityksille, jotka hakevat komissiolta lupaa käyttää valvottavia aineita välttämättömiin käyttötarkoituksiin yhteisössä vuonna 2006, ja komissio on tämän johdosta saanut ilmoituksia valvottavien aineiden aiotusta välttämättömästä käytöstä vuonna 2006.

(7)

Jotta voitaisiin varmistaa, että asianomaiset yritykset ja toiminnanharjoittajat voivat jatkossakin soveltaa lupajärjestelmää ajallaan, on aiheellista, että tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2006.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 2037/2000 18 artiklan 1 kohdalla perustetun hallintokomitean lausunnon mukaisia,

1)

Kloorifluorihiilivetyjen 11, 12, 113, 114 ja 115 kiintiöt välttämätöntä lääketieteellistä käyttöä varten myönnetään liitteessä II luetelluille yrityksille.

2)

Kloorifluorihiilivetyjen 11, 12, 113, 114 ja 115 ja muiden täysin halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen kiintiöt välttämätöntä laboratoriokäyttöä varten myönnetään liitteessä III luetelluille yrityksille.

3)

Halonien kiintiöt välttämätöntä laboratoriokäyttöä varten myönnetään liitteessä IV luetelluille yrityksille.

4)

Hiilitetrakloridin kiintiöt välttämätöntä laboratoriokäyttöä varten myönnetään liitteessä V luetelluille yrityksille.

5)

1,1,1-trikloorietaanin kiintiöt välttämätöntä laboratoriokäyttöä varten myönnetään liitteessä VI luetelluille yrityksille.

6)

Metyylibromidin kiintiöt kriittistä laboratorio- ja analyysikäyttöä varten myönnetään liitteessä VII luetelluille yrityksille.

7)

Osittain halogenoitujen bromifluorihiilivetyjen kiintiöt välttämätöntä laboratoriokäyttöä varten myönnetään liitteessä VIII luetelluille yrityksille.

8)

Bromikloorimetaanin kiintiöt välttämätöntä laboratoriokäyttöä varten myönnetään liitteessä IX luetelluille yrityksille.

9)

Kloorifluorihiilivetyjen 11, 12, 113, 114 ja 115, muiden täysin halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen, hiilitetrakloridin, 1,1,1-trikloorietaanin, osittain halogenoitujen bromifluorihiilivetyjen ja bromikloorimetaanin tuontikiintiöt ovat liitteen X mukaiset.

Ranskan Boehringer Ingelheim puolesta