Euroopan unionin C 76/2020

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/2

P8_TA(2018)0210

EU:n kalatalousalan arvoketjun optimointi

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. toukokuuta 2018 EU:n kalatalousalan arvoketjun optimoinnista (2017/2119(INI))

(2020/C 76/02)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan, joissa määrätään kalastustuotealan yhteisen markkinajärjestelyn perustamisesta,

—	ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistämisestä EU:n syrjäisimmillä alueilla: SEUT 349 artiklan täytäntöönpano (1),

—	ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 ja erityisesti sen 35 artiklan yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteista,

—	ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013,

—	ottaa huomioon Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014 ja erityisesti sen 11, 13, 41–44 artiklan, 48, 63, 66, 68 sekä 70–73 artiklan,

—	ottaa huomioon Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) keskipitkän aikavälin strategian (2017–2020), jolla pyritään edistämään Välimeren ja Mustanmeren kalastuksen kestävyyttä,

—	ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kalakantojen tilasta ja kalastusalan sosioekonomisesta tilanteesta Välimerellä (2),

—	ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 julkaistun Euroopan komission uuden strategian ”Vahvempi ja uudistettu strateginen kumppanuus EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa” (COM(2017)0623),

—	ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jäljitettävyydestä ravintola-alalla ja vähittäiskaupassa (3),

—	ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman kalastuslaivastojen hallinnoinnista syrjäisimmillä alueilla (4),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0163/2018),

ottaa huomioon, että EU:n kalastusala kohtaa päivittäin entistä vaikeampia ja mutkikkaampia haasteita; toteaa, että kalavarojen tilanne ja kustannusten kasvu sekä erityisesti polttoaineen hinnanvaihtelut voivat vaikuttaa kalastajien tuloihin; toteaa, että kalastuskiintiöiden pienenemisen vuoksi paikallisyhteisöt joutuvat pyyntitoiminnan vähentyessä vaikeaan tilanteeseen; toteaa, että polttoaineen hintojen nousun aiheuttamasta kaksinkertaisesta vaikutuksesta johtuvaa kuljetuskustannusten kohoamista pahentaa edelleen kolmansista maista tuotavien tuotteiden aiheuttama kilpailu ja että vaikka nämä ja muitakin ongelmia on tunnustettu, monet alan sosioekonomista tilannetta pahentavat tekijät ovat yhä olemassa, esimerkiksi kalojen ensimyyntiarvon epäasianmukainen muodostuminen;

katsoo, että kalastusalalla on strateginen merkitys kalataloustuotteiden yleiselle saatavuudelle sekä elintarviketasapainolle eri jäsenvaltioissa ja unionissa ja että kalastusala edistää merkittävästi rannikkoyhteisöjen sosioekonomista hyvinvointia, paikallista kehitystä, työllisyyttä, taloudellisen toiminnan säilymistä ja luomista sen kaikissa vaiheissa sekä paikallisten kulttuuriperinteiden säilymistä;

ottaa huomioon, että pienimuotoista kalastusta ja rannikkokalastusta harjoittaa 83 prosenttia EU:n aktiivisista kalastusaluksista ja nämä kalastusmuodot edustavat 47:ä prosenttia kaikista EU:n kalastusalan työpaikoista; ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1380/2013 nojalla ”jäsenvaltioiden olisi pyrittävä antamaan etuuskohteluun perustuva pääsy pienimuotoista kalastusta harjoittaville ja rannikkoalueiden kalastajille” ja ettei tätä säännöstä tällä hetkellä noudateta;

D.	toteaa, että vaikka useimmat kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jakelijat, kuten supermarketit, vaativat EU:n säännösten noudattamista, sen vaikutus kalastajien työoloihin ja tuloihin vaihtelee, mikä voi olla epäoikeudenmukaista pienten kalastusalusten kannalta;

katsoo, että on otettava huomioon eri kalastusalueiden sosiaalisesta rakenteesta, kaupankäyntimuodoista ja rakenteellisista ja luonnollista eroista aiheutuvien kalastustoiminnan erityispiirteiden lisäksi laivastojen, laivastonosien, kohdelajien, pyydysten, tuottavuuden, kulutustottumusten ja EU:n eri jäsenvaltioiden asukaskohtaisen kalankulutuksen määrän huomattavat erot;

F.	toteaa, että pienimuotoisia kalastajia on autettava ja tuettava rahallisesti, jotta voidaan edistää heidän pääsyään uusille markkina-aloille;

ottaa huomioon ammattikalastajien tuloihin ja palkkaan liittyvän epävarmuuden, joka on seurausta alan kaupankäynnin ja ensimyynnin hintojen muodostumisen tavasta sekä toiminnan harjoittamiseen liittyvistä epäsäännöllisyyksistä ja edellyttää muun muassa alan riittävän julkisen, kansallisen ja yhteisön rahoituksen ylläpitämistä;

toteaa, että kalastustuotteiden arvoketjun keskeisten seikkojen analysointi voi saada aikaan sen, että suurempi osa arvosta jää paikallisille kalastajille ja tuottajille, kun avataan uusia paikallisia markkinoita ja saadaan paikalliset sidosryhmät mukaan toimintaan, mikä saattaa heijastua positiivisesti paikallisyhteisöihin alueella luotavan dynaamisen, kannattavan ja kestävän taloudellisen toiminnan ansiosta;

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tunnustetaan unionin syrjäisimpien alueiden taloudellinen ja sosiaalinen erityistilanne, jota vaikeuttavat tietyt tekijät (muun muassa syrjäinen sijainti, saaristoluonne, pieni koko, vaikea pinnanmuodostus ja ilmasto ja riippuvuus muutamista harvoista tuotteista), joiden pysyvyys ja yhteisvaikutukset haittaavat suuresti näiden alueiden kehitystä ja kalatalousalan arvoketjua;

J.	toteaa, että vaikka alkutuottajat ovat arvoketjussa merkittävässä asemassa, he eivät aina hyödy lisäarvosta, jota tuotetaan arvoketjun myöhemmissä vaiheissa;

K.	toteaa, että yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tarkoituksena on vahvistaa unionin kalastus- ja vesiviljelyalan kestävyyttä ja kilpailukykyä;

L.	toteaa, että syrjäisimpien alueiden kalastustuotteiden kilpailukyvyn takaamiseksi on varmistettava, etteivät kuljetuskustannukset nosta hintoja, kun näiltä alueilta pyydetyt kalat saapuvat tärkeimmille kohdemarkkinoille;

M.	toteaa, että EU on maailman suurin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden myyjä;

N.	toteaa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kauppavirtoihin vaikuttavat monet tekijät, kuten kuluttajien mieltymykset eri maantieteellisillä alueilla;

toteaa, että kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisen markkinajärjestelyn (YMJ) tavoitteena on lisätä markkinoiden avoimuutta ja vakautta erityisesti siltä osin kuin on kyse taloudellisesta tiedosta sekä unionin kalastus- ja vesiviljelytuotealan markkinoiden ymmärtämisestä koko toimitusketjun osalta;

katsoo, että kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1379/2013 38 artiklassa vahvistetaan, että pyynti- tai tuotantoaluetta koskevassa merkinnässä on ilmoitettava merestä pyydettyjen kalastustuotteiden tapauksessa FAO-kalastusalueiden luettelon mukaisen suuralueen tai alueen nimi kirjallisena;

ottaa huomioon, että avoimuus on yksi tapa valvoa kuluttajien oikeutta tietää mahdollisimman tarkasti hankkimiensa tuotteiden ominaisuudet; toteaa, että tämä edellyttää merkintöjen kehittämistä siten, että sekä tuoreena että jalostettuna tuotteena myytävän kalan merkinnöissä annetaan samat tarkat tiedot kalan alkuperästä;

R.	toteaa, että nykyinen myynnin dynamiikka ei salli tuotantokustannusten, kuten polttoaineiden hinnan, heilahtelun vaikutusten siirtämistä kalan hintaan ja että keskimääräisten ensimyyntihintojen kehitys ei ole vastannut loppukuluttajien maksamien hintojen kehitystä;

ottaa huomioon, että rakenne- ja koheesiopolitiikkayksikön vuonna 2016 julkaisemassa tutkimuksessa pienimuotoisen kalastuksen markkinoista ”Small-scale fisheries markets: value chain, promotion and labelling” todetaan selvästi, että EU:n kalatuotteiden merkinnät voivat aiheuttaa kuluttajissa hämmennystä;

T.	toteaa, että kalastustuotealan tuottajaorganisaatiot ja vesiviljelytuotealan tuottajaorganisaatiot ovat YKP:n ja YMJ:n tavoitteiden saavuttamisen ja niiden asianmukaisen hallinnoinnin kannalta keskeisessä asemassa;

U.	toteaa, että Euroopan unioni on sitoutunut turvaamaan kalatuotteiden korkeat laatunormit erityisesti kauppasuhteissa kolmansien maiden kanssa;

V.	ottaa huomioon jalostus- ja säilykealan merkityksen;

toteaa, että paikalliset kalastusalan toimintaryhmät ovat YKP:n puitteissa olennaisia, jotta voidaan laatia ja panna täytäntöön monialaisia ja yhdennettyjä paikallisia kehitysstrategioita, jotka vastaavat paikallisten kalastusalueiden tarpeita; katsoo, että niistä on havaittu olevan hyötyä kalastustoiminnan monipuolistamisessa;

X.	toteaa, että kalatalouden toimitusketju ei ole erillään muusta taloudesta ja että on erittäin tärkeää luoda monialaisia yhteyksiä, kun kehitetään ja edistetään innovatiivisia tuotteita uusille markkinoille pääsemiseksi;

Y.	ottaa huomioon kalastusalan yhteenkuuluvuuden ja yhdistystoiminnan puutteen joissakin unionin jäsenvaltioissa;

Z.	toteaa, että syrjäisimmillä alueilla kalastukseen liittyy erityisiä rajoitteita, jotka on tunnustettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa, ja että nämä rajoitteet vaikuttavat myös kalastusalan jäsentämiseen;

AA.	toteaa, että toimialakohtaiset organisaatiot (jotka mainitaan jo YMJ:ssä) voivat parantaa markkinointitoimien koordinointia koko toimitusketjussa ja kehittää toimenpiteitä, joista on hyötyä koko alalle;

AB.

toteaa, että koska kalakannat ovat yhteisiä luonnonvaroja, niiden kestävään ja tehokkaaseen hyödyntämiseen voivat joissakin tapauksissa päästä paremmin sellaiset organisaatiot, joiden jäsenet tulevat eri jäsenvaltioista ja unionin eri alueilta, ja niitä olisi sen vuoksi lähestyttävä ja tutkittava aluekohtaisesti;

AC.

muistuttaa kalastusalan merkityksestä syrjäisimpien alueiden sosioekonomiselle tilanteelle, työllisyydelle ja taloudellisen ja sosiaalisen koheesion edistämiselle, sillä näiden alueiden talouksiin kohdistuu pysyviä rakenteellisia rajoitteita ja niiden mahdollisuudet monipuolistaa talouttaan ovat niukat;

AD.	toteaa, että nuorten ammattilaisten puute jarruttaa kalastusalan uudistamista ja parantamista ja muodostaa suuren uhan monien rannikkoyhteisöjen selviytymiselle;

AE.	ottaa huomioon naisten roolin vähäisen näkyvyyden kalastusalalla, vaikka naiset tekevät usein taustatyötä, kuten toimintaan liittyvää logistista tukea tai hallinnollista työtä, ja toimivat myös kalastajina ja päällikköinä joillakin kalastusaluksilla;

AF.	toteaa, että saaliiden purkamisvelvoite on todellinen taloudellinen ja sosiaalinen rajoite, joka vähentää taloudellista kannattavuutta ja vaikuttaa arvoketjuun, ja että tätä velvoitetta olisi lievennettävä;

AG.	toteaa, että on tarpeen lisätä kuluttajien tietämystä terveellisestä ruokavaliosta ja kestävästä tuotannosta;

AH.	toteaa, että sosioekonomisen tilanteen heikentymisen syiksi on katsottava myös kalan ensimyyntihintojen aleneminen ja polttoainekustannusten nouseminen;

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan yhdessä alueviranomaisten kanssa asiantuntijaryhmiä, joiden tehtävänä on analysoida ja ehdottaa Euroopan meri- ja kalatalousrahaston eri budjettikohtien käyttöä koskevia korjaavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on etsiä vähäisen toteutusasteen ja mahdollisen varojen menettämisen syitä sekä taata riittävä valvonnan ja avoimuuden taso ja vaatia asianomaisia viranomaisia parantamaan hallinnointia;

kehottaa jäsenvaltioita täyttämään asetuksen (EU) N:o 1380/2013 vaatimukset ja antamaan pienimuotoista kalastusta harjoittaville ja rannikkoalueiden kalastajille todellisen etuuskohteluun perustuvan pääsyn kalastusmahdollisuuksiin;

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet tuottajaorganisaatioiden perustamisen helpottamiseksi ja poistamaan vahvistetulta menettelyltä byrokraattiset esteet sekä pienentämään vaadittua tuotannon vähimmäismäärää, jotta edistetään pientuottajien liittymistä; huomauttaa, että on myös tarpeen tehostaa tuottajaorganisaatioiden toimia, lisätä niiden vaikutusmahdollisuuksia ja helpottaa tarvittavan taloudellisen tuen saantia, jotta ne voivat hoitaa useampia eri tehtäviä kalastuksen päivittäisen hoidon lisäksi siten, että ne toimivat kuitenkin YKP: n tavoitteiden mukaisesti määritellyissä puitteissa, ja toteaa, että tämä on tarpeen erityisesti syrjäisimmillä alueilla, joiden on voitava mukauttaa paikallisesti sellaisten alueilla toimivien tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden toimintaa, joille on ominaista niiden saaristoluonne, eristyneisyys, pieni koko, pienimuotoisen kalastuksen yleisyys ja erityinen haavoittuvuus tuonnille;

korostaa, että toimintaohjelmilla on riittävää taloudellista tukea antamalla kannustettava tuottajaorganisaatioita harjoittamaan tuotteidensa suoramyyntiä osana arvoketjua siten, että ne voisivat hyödyntää omaa tuotantoaan ja kasvattaa omien kalataloustuotteidensa lisäarvoa;

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, etteivät aluksen turvallisuutta ja hygieniaa koskevat tuet joudu kilpailutilanteeseen ja että niihin osoitetaan enemmän määrärahoja pienimuotoisen kalastuksen alalla;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan ja edistämään sitä, että tuottajaorganisaatiot sisällyttävät arvoketjun tuotantoa ja markkinointia koskeviin suunnitelmiin, jotta tarjonta voidaan mukauttaa kysyntään, jotta kalastajille voidaan taata kohtuulliset tulot ja jotta eurooppalaiset kuluttajat voivat löytää tarpeitaan vastaavia tuotteita eroavaisuudet huomioon ottaen; huomauttaa, että tässä mielessä paikallisiin erityisoloihin mukautetut markkinointistrategiat ovat olennaisia välineitä ja niihin on sisällyttävä mahdollisuus suoramyyntiin, johon kuuluvat ala- ja/tai tuotekohtaiset kampanjat, ja että niillä autetaan parantamaan kuluttajille tiedottamista ja lisäämään heidän tietoisuuttaan myös sellaisten merkintöjen ja etikettien avulla, joiden tiedot ovat helposti ymmärrettävissä;

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallishallituksia parantamaan pienimuotoisen kalastuksen vaikutusmahdollisuuksia kannustamalla paikalliseen kulutukseen suoran ja erikoistuneemman markkinoinnin ja alle kilometrin etäisyydellä olevien myyntikanavien avulla, mukaan luettuina julkisen sektorin ja kalastusalan yhteistyön parantaminen siten, että koulujen ja sairaaloiden kaltaisiin julkisiin laitoksiin toimitetaan paikallisia kalatuotteita, sekä myynninedistämiskampanjoilla, joissa olisi myös tehtävä yhteistyötä sellaisten Slowfish-aloitteen kaltaisten yksityisten aloitteiden puitteissa, joilla edistetään paikallisia elintarvikkeita, ja kunnioittamaan tiettyjen saaliiden kausiluonteisuutta; kehottaa samalla komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kalastus- ja matkailualan välistä yhteistyötä ja laatimaan luettelon hyvistä käytännöistä, jotka liittyvät erilaisiin saatuihin kokemuksiin, joiden perusteella alalla voidaan luoda uusia yhteistyömahdollisuuksia;

korostaa, että yksi näiden markkinointistrategioiden peruselementeistä on, että sekä tuoreena että jalostettuna myytävien kalatuotteiden merkinnöissä on mainittava tuotteen alkuperä;

pyytää perustamaan mekanismeja, joilla parannetaan ensimyyntihintaa kalastajia hyödyttävällä tavalla siten, että lisätään heidän työstään saamaa korvausta sekä edistetään lisäarvon jakautumista alan koko arvoketjussa oikeudenmukaisesti ja riittävästi vähentämällä välittäjien marginaaleja, korottamalla tuottajille maksettavia hintoja ja hillitsemällä kuluttajien maksamia lopullisia hintoja; toteaa, että jäsenvaltiot voivat ryhtyä kunkin ketjun toimijan osalta välittäjien enimmäismarginaalien määräämisen kaltaisiin toimenpiteisiin, jos ketjussa on vakavaa epätasapainoa;

10.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan EU:n pienimuotoisen kalastuksen järjestöjen aloitetta, jossa ne kehittävät itselleen logon, jolla taataan esimerkiksi kalatuotteen tuoreus, erinomainen laatu, valvotut terveysnormit, 0 kilometrin vaatimuksen mukaisuus (suositaan paikallisia tuotteita kaukaa tuotuihin tuotteisiin nähden), pyynti tai tuotanto lähellä kuluttajaa ja perinteiden kunnioittaminen;

11.

toteaa, että avoimuuden takaamiseksi ja kuluttajien oikeuksien suojelemiseksi on tarkistettava säilykkeiden kaupan pitämisestä annetun asetuksen (ETY) N:o 1536/92 liitettä;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sekä tuoretta että jalostettua kalaa koskevat merkinnät, joissa alkuperämaa mainitaan selvästi;

13.

kehottaa voimakkaasti jäsenvaltioita edistämään yhteenkuuluvuutta ja yhdistystoimintaa kalastusalalla;

14.

kehottaa komissiota sisällyttämään kolmansien maiden kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin EU:n laatuvaatimukset sisältävän lausekkeen, jotta tuontitavaroiden edellytetään täyttävän samat vaatimukset kun EU:n kalastustuotteiden;

15.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan tarkasti, että EU:hun tuodut kalastus- ja vesiviljelytuotteet ovat EU:n nykyisten turvallisuus-, hygienia- ja laatuvaatimusten ja LIS-kalastusta koskevan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 (5) mukaisia, jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset tuotujen ja EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden välillä;

16.

pitää erittäin tärkeänä, että tuotemerkintöjä ja kuluttajille tiedottamista koskeva EU:n lainsäädäntö pannaan paremmin täytäntöön sekä vähittäismarkkinoilla että hotelli-, ravintola- ja ravitsemusalalla; pitää sitä tärkeänä kaikkien kalastustuotteiden, sekä tuotujen että EU:ssa tuotettujen, osalta; katsoo, että kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 täytäntöönpanoa olisi siksi vahvistettava kaikissa jäsenvaltioissa ja että säännöksiä olisi mukautettava niin, että ne kattavat toimitusketjun kaikki vaiheet;

17.

kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksen tuonnin vaikutuksista paikalliseen kalastukseen;

18.

kehottaa komissiota sallimaan alueellistamisen asianmukaisen käytön kiinnittäen erityistä huomiota syrjäisimpiin alueisiin ja tukivälineiden eriyttämisen sekä sen, että niitä mukautetaan erityyppisten tuottajaorganisaatioiden erityistarpeita vastaaviksi;

19.

korostaa, että on tärkeää laatia politiikkaa, jonka avulla rannikkoalueiden paikallisyhteisöt voivat toteuttaa yhdennettyä palvelutarjontaa ja hyötyä eri tuotannonalojen tuottamista synergiavaikutuksista, jotka voivat saada aikaan kehitystä paikallistasolla; kehottaa tätä varten yhdistämään YKP:stä saatavia varoja muihin nykyisiin joko Euroopan sosiaalirahastosta tai YMP:stä rahoitettaviin EU:n ohjelmiin; korostaa, että tällä varojen ja ohjelmien yhdistämisellä on tuettava paikallisten yhteisöjen ja yrittäjien aloitteita, joiden tavoitteena on maaseudun kehittäminen, elinolojen parantaminen sekä tulojen yhteensovittaminen ja etenkin niiden monipuolistaminen;

20.

on vahvasti sitä mieltä, että tuet syrjäisimpien alueiden kalojen kuljettamiseen kansainvälisille markkinoille asti on säilytettävä ja että niitä olisi mielellään lisättävä, jotta voidaan taata tasapuolinen kilpailu muiden seutujen tuotteiden kanssa;

21.

kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta luoda mahdollisimman pian rahoitusväline, jolla tuetaan erityisesti kalastusta, syrjäisimpien alueiden maatalousalaa koskevan Posei-järjestelmän pohjalta, ja jolla voidaan parantaa aidosti niiden kalastusmahdollisuuksia; katsoo, että olisi harkittava mahdollisuutta sisällyttää tähän erityisvälineeseen varsinkin nykyisen Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan asetuksen (EU) N:o 508/2014 8 artiklan (valtiontuki), 13 artiklan 5 kohdan (yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin piiriin kuuluvat talousarviovarat), 70 artiklan (korvausjärjestelmä), 71 artiklan (korvauksen laskeminen), 72 artiklan (korvaussuunnitelma) ja 73 artiklan (korvaussuunnitelmien toteuttamiseen myönnettävä valtiontuki) säännökset;

22.

toteaa, että näillä rannikkoalueiden yhteisöjen kehittämistä koskevilla paikallisilla suunnitelmilla on tuettava uusia toimintoja ja yrityksiä, joiden avulla arvoketjuun voidaan liittää laadukkaat raaka-aineet, erityiset jalostusprosessit sekä näiden yhteisöjen kulttuurinen ja historiallinen perintö; toteaa, että lisäksi näillä suunnitelmilla on edistettävä markkinointimekanismeja, kuten tuotteen alkuperän pakollista merkintää, sekä varmistettava tuotteiden hyötyjen näkyvyys markkinoilla ja se, että suurin osa saaduista tuloista ohjautuu takaisin näille yhteisöille;

23.

korostaa edelleen meren, meriluonnonvarojen ja kalastustuotteiden merkitystä yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistämisessä syrjäisimmillä alueilla ja SEUT-sopimuksen 349 artiklan täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota tässä yhteydessä noudattamaan SEUT-sopimuksen 349 artiklaa, myös kalastuksen osalta, palauttamalla kokonaan riippumattoman Posei-kalastusjärjestelmän, joka poistettiin osana nykyisen Euroopan meri- ja kalatalousrahaston uudistusta;

24.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia edistämään sellaisten toimialakohtaisten organisaatioiden sekä kansainvälisen ja EU:n tason tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien perustamista (kuten YMJ:ssä jo säädetään), jotka perustuvat luonnonmaantieteellisiin alueisiin; huomauttaa, että tämä on olennainen väline, jonka avulla voidaan parantaa tuottajaorganisaatioiden vaikutusmahdollisuuksia ja neuvotteluvoimaa;

25.

vaatii edistämään ja kehittämään tätä prosessia kiinnittäen erityistä huomiota tasa-arvopolitiikkaan, jotta taataan naisten riittävä edustus kyseisissä organisaatioissa; toteaa, että näin huomioidaan naisten nykyinen osuus ja edistetään heidän asemaansa tällä alalla;

26.

korostaa, että on tärkeää vahvistaa tieteen ja kalastuksen välistä yhteistyötä arvoketjun prosessien monimutkaisten riippuvuuksien ja heikkouksien käsittelemiseksi, jotta voidaan kehittyä ja tuottaa voittoa sidosryhmille;

27.

pyytää komissiota laajentamaan, edistämään ja yleistämään Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoiden EU-seurantakeskuksen (EUMOFA) toimittamien tietojen käyttöä siten, että kaikilla ketjun toimijoilla on saatavilla avointa, luotettavaa ja ajan tasalla olevaa tietoa liiketoimintaa koskevaa tehokasta päätöksentekoa varten; pyytää tältä osin komissiota saattamaan ajan tasalle tiedot uusista talouden toimijoiden kohtaamista haasteista, kuten verkkomyynnistä tai kulutustottumusten muutoksista;

28.

katsoo, että kalataloustuotteiden nykyinen YMJ on tarkistettava perusteellisesti, jotta sen myötävaikutuksella varmistetaan alan tulot, markkinoiden vakaus, kalataloustuotteiden entistä parempi kaupan pitäminen ja niiden suurempi lisäarvo;

29.

pyytää komissiota sisällyttämään kalastustuotteet tulevaan ehdotukseensa säännöiksi, joilla torjutaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä, jotka ovat yleisesti elintarvikkeisiin liittyvä ongelma;

30.

kehottaa komissiota tarkistamaan asetuksen (EU) N:o 1379/2013 mukaista kalastustuotteiden merkintäjärjestelmää, joka perustuu FAO-kalastusalueisiin, sillä nämä alueet on muodostettu yli 70 vuotta sitten ja niiden tarkoituksena oli antaa tietoja saaliista eikä opastaa kuluttajia, minkä vuoksi tämä järjestelmä aiheuttaa sekaannusta eikä edistä selkeää, avointa ja yksinkertaista tiedottamista;

31.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia selvittämään ammattipätevyyksien puutetta kalastusalalla, jotta kalastusalan ammattilaisten, erityisesti nuorten ammattilaisten, koulutusohjelmia voidaan taata ja mukauttaa alan todellisiin tarpeisiin ja edistää tämän avulla alan uudenaikaistamista ja tehostamista, väestön jäämistä kalastuspaikkakunnille ja asianmukaisten työmahdollisuuksien luomista vesiviljelyn alalla, maaseutu- ja rannikkoalueilla, syrjäisimmillä alueilla ja alueilla, jotka ovat riippuvaisia kalastustoiminnasta;

32.

korostaa, että on tärkeää luoda pienyritysten ja ravintoloitsijoiden kotimarkkinoita ja erityisen korkealaatuisten perinteisten tuotteiden markkinoita, joita tehdään tunnetuksi messuilla ja joilla kasvatetaan paikallisten kalataloustuotteiden lisäarvoa ja edistetään paikallista kehitystä;

33.

pitää tärkeänä laatia koulutusstrategioita digitaalisten valmiuksien kehittämiseksi hallinnoinnin ja erityisesti markkinoinnin aloilla perustyövälineenä, jolla voidaan parantaa tuottajien asemaa arvoketjussa;

34.

muistuttaa, että näihin valmiuksien lisäämistä koskeviin suunnitelmiin on sisällytettävä paitsi alan perinteiset ammatit, joita harjoittavat enimmäkseen naiset, myös erityissuunnitelmia, joissa keskitytään naisten työllisyyden ja yrittäjyyden lisäämiseen; korostaa, että kun tämä erityisosaaminen lisätään säänneltyyn koulutukseen, sillä on oltava myös oikeudellisia vaikutuksia ja parannettava näiden ammattilaisten asemaa työmarkkinoilla;

35.

kehottaa komissiota tutkimaan vahvistettuja mekanismeja suuren lisäarvon kalajalosteiden, erityisesti säilykkeiden, kaupan pitämisen edistämiseksi vastaavasti kuin tiettyjen maataloustuotteiden suhteen toimitaan, sekä unionin kalataloustuotteiden ulkoista markkinointia tukevia ohjelmia, etenkin niiden tunnetuksi tekemiseksi kansainvälisissä näyttelyissä ja messutapahtumissa;

36.

kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia tukemaan kalastusalan taloudellisia toimijoita niiden pyrkimyksissä saada käyttöönsä tarvittavia tietoja, verkostoja ja rahoitusta, jotta ne voivat harjoittaa innovatiivisia toimia ja suunnitella uusia tuotteita (uuselintarvikkeet), erityisesti lisäämällä sellaisten lajien arvostusta, joita jo pyydetään ja joilla on vähän taloudellista arvoa, ja ottaa tähän työhön mukaan esimerkiksi valtameritutkimukseen erikoistuneita tutkimusorganisaatioita ja -laitoksia hyödyntääkseen niiden laajaa tietämystä perusraaka-aineista ja niiden biologisista, ravitsemuksellisista ja aistinvaraisista ominaisuuksista; toteaa, että tarkoituksena on välttää hävikkiä, maksimoida tuoreiden tuotteiden arvo, edistää synergioita arvoketjun eri osien välillä ja parantaa alan kestokykyä;

37.

pyytää jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia kehittämään yhteistyössä kuluttajille tarkoitettuja tiedotuskampanjoita, jotka ovat tehokkaita ja joissa keskitytään konkreettisiin tuotteisiin siten, että levitetään tietoa paikallisten kalastustuotteiden käytön merkityksestä, tehdään näkyväksi niiden merkitys rannikkoalueiden paikalliselle työllisyydelle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle, korostetaan tuoreen kalan ravintoarvoa ja lisätään tietoisuutta kalatuotteiden tarpeellisuudesta terveellisessä ruokavaliossa;

38.

pyytää komissiota ehdottamaan selvää määritelmää ja laatimaan perustan tulevalle eurooppalaiselle pienimuotoista kalastusta tukevalle ohjelmalle, jolla autetaan parantamaan EU:n kalastusalan ympäristöön liittyvää ja sosioekonomista kestävyyttä, jonka avulla pienimuotoisen kalastuksen tuotteet voidaan niiden kulutuksen edistämiseksi tunnistaa, erotella ja hinnoitella, joka kannustaa uusia sukupolvia työskentelemään kalastusalalla siten, että tapahtuu sukupolvenvaihdos, ja takaa pienimuotoisen kalastuksen harjoittajille asianmukaiset kiintiöt sekä paremman kalavarojen hoidon, joiden avulla voidaan parantaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta EU:n rannikkoalueilla;

39.

kehottaa komissiota käynnistämään EU:n tasolla erityisiä julkisia verkkokuulemisia, joilla kerätään EU:n kalastusalan monilta sidosryhmiltä tietoa toimitusketjusta, markkinoiden avoimuutta koskevista kysymyksistä, arvon jakamisesta, merkinnöistä ja kuluttajien tarpeista;

40.

pyytää komissiota tutkimaan etuja, joita globaalit arvoketjut voivat tarjota pienimuotoiselle kalastukselle, jotta se voisi entistä helpommin yhdentyä maailmantalouteen, mikä kasvattaa sen tuotteiden lisäarvoa ja mahdollistaa sen toiminnan ja paikallisyhteisöjen toiminnan säilymisen; korostaa tässä yhteydessä digitaalisia valmiuksia koskevan koulutuksen merkitystä;

41.

katsoo, että kalastustuotteiden arvoketju on monimutkainen, koska se ulottuu tuottajasta eri välittäjien kautta vähittäismyyjiin tai ravintoloihin; korostaa, että kalojen ja äyriäisten välittäjillä ja jalostajilla on merkittävä osa arvoketjussa; toteaa, että marginaali on arvoketjussa keskimäärin sellainen, että tuottajat saavat vain 10 prosenttia ja loput 90 prosenttia menee välittäjille; korostaa, että arvoketjun lyhentäminen, erityisesti perustamalla tuottajaorganisaatioita, jotka ovat tuotanto- ja markkinointisuunnitelmineen keskeisiä toimijoita, on ensimmäinen keino parantaa pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien tuloja mutta myös keino toimittaa kuluttajille entistä parempia tuotteita (todennäköisesti parempaan hintaan);

42.

korostaa, että on investoitava nuoriin ammattilaisiin, jotta uusi kalastajien sukupolvi pääsee mukaan toimintaan ja saa lisää vaikutusmahdollisuuksia, ja kehottaa luomaan mahdollisuuksia nuorille kalastajille, niin että he voivat kehittää uusia taitoja, perustaa elinvoimaisia yrityksiä, olla aktiivisia jäseniä paikallisyhteisöissään ja antaa myönteisen panoksen kalastusalan arvoketjuun;

43.

kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia käyttämään hyväkseen mahdollisuuksia, joita paikallisten kalastusalan toimintaryhmien tukeminen tarjoaa toimien mukauttamiseksi paikallisiin tarpeisiin useilla aloilla, joita ovat muiden muassa koulutus ja innovointiin perustuvien toimien monipuolistaminen sekä kalastajien ja paikallisyhteisöjen jäsenten auttaminen nykyisiin EU:n tukiohjelmiin osallistumisessa ja rahoituksen saannissa;

44.

kehottaa Euroopan komissiota tarkastelemaan hyödyntämisketjun luomista purkamisvelvoitteeseen liittyville ei-toivotuille saaliille arvoketjun toimijoiden, erityisesti kalastajien, taloudellisen ja sosiaalisen edun mukaisesti sekä tukemaan paikallisia aloitteita;

45.

kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia tehostamaan tiedotusta olemassa olevista tukiohjelmista ja hallinnollista tukea, esimerkiksi tiedotusfoorumien avulla;

46.

kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan aloitteita, joilla edistetään valikoivuutta, jotta voidaan vähentää ei-toivottuja saaliita ja lopulta parantaa kalastuksen taloudellista kannattavuutta siten, että painopisteenä ovat kuluttajien odotuksia vastaavat lajit;

47.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolinäkökulman huomioon ottavan lähestymistavan kalastuspolitiikkaan siten, että naisten merkittävä rooli saadaan näkyväksi ja heidän asemansa vahvaksi unionin kalastusalalla;

48.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään työelämän ja koulujen välisiä yhteyksiä esimerkiksi takaamalla, että merenkulkualan teknisten oppilaitosten opetussuunnitelmiin sisällytetään kalastuksen ja vesiviljelyn kannalta merkityksellisiä aiheita;

49.

pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alueviranomaisia toteuttamaan yhteistyössä tässä mietinnössä ehdotetut toimenpiteet kalastustoiminnan kannattavuuden parantamiseksi;

50.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja neuvoa-antaville toimikunnille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0316.

(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0255.

(3) EUVL C 76, 28.2.2018, s. 40.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0195.

(5) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/11

P8_TA(2018)0211

YMP:n nuoria viljelijöitä koskevien välineiden täytäntöönpano EU:ssa vuoden 2013 uudistuksen jälkeen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. toukokuuta 2018 YMP:n nuoria viljelijöitä koskevien välineiden täytäntöönpanosta EU:ssa vuoden 2013 uudistuksen jälkeen (2017/2088(INI))

(2020/C 76/03)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (1),

—

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (2),

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2393 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) N:o 1305/2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annetun asetuksen (EU) N:o 1306/2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun asetuksen (EU) N:o 1307/2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja elintarvikeketjuun, eläinten terveyteen ja eläinten hyvinvointiin, kasvien terveyteen ja kasvien lisäysaineistoon liittyvien menojen hallinnointia koskevista säännöksistä annetun asetuksen (EU) N:o 652/2014 muuttamisesta (3),

—	ottaa huomioon parlamentin politiikkayksikkö B:n (rakenne- ja koheesiopolitiikka) teettämän tutkimuksen, joka koskee nuoria viljelijöitä ja YMP:n täytäntöönpanoa vuoden 2013 jälkeen ja joka esiteltiin 23. marraskuuta 2017 pidetyssä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kokouksessa,

—	ottaa huomioon 23. marraskuuta 2017 järjestetyn kuulemistilaisuuden, joka koskee nuoria viljelijöitä koskevien politiikkojen täytäntöönpanoa vuoden 2013 uudistuksen jälkeen,

—	ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityskertomuksen nro 10/2017 ”Nuorille viljelijöille tarkoitettu EU:n tuki olisi kohdennettava paremmin, jotta se edistäisi vaikuttavalla tavalla sukupolvenvaihdoksia”,

—	ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Viljelysmaiden keskittymistä koskeva tilanne EU:ssa: miten helpotetaan viljelijöiden mahdollisuuksia maan hankkimiseen?” (4),

—	ottaa huomioon Euroopan nuorten viljelijöiden järjestön (CEJA) 17. toukokuuta 2017 julkaiseman tutkimuksen, joka koskee nuorten viljelijöiden merkittävää roolia tulevassa YMP:ssä,

—	ottaa huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon, joka koskee Euroopan nuorten viljelijöiden tukemista (5),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—	ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0157/2018),

A.	panee merkille, että EU:ssa kaikista tilanhoitajista on alle 35-vuotiaita vain noin kuusi prosenttia ja yli 55-vuotiaita on yli puolet ja että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja;

katsoo, että nämä luvut eivät ole muuttuneet merkittävästi kymmenen viime vuoden aikana, vaan nuorten viljelijöiden osuus kutistuu ja viljelijäväestön ikääntyminen on suuri ongelma; ottaa huomioon, että maatalouden sukupolvenvaihdostilanteet eroavat huomattavasti toisistaan jäsenvaltiosta toiseen, mikä edellyttää joustavaa ja monipuolista lähestymistapaa;

ottaa huomioon, että yli 50 vuoden ajan YMP:llä tuettu maatalouden kehitys on edistänyt kaikkialla tilojen laajentamista ja keskittämistä sekä voimakkaasti pääomitettuja tuotantohyödykkeitä, minkä vuoksi tiettyjä tiloja on vaikea siirtää nuorille tai heidän on vaikea aloittaa tilanpitoa, koska siihen tarvitaan paljon pääomaa;

D.	ottaa huomioon, että maatalousväestön ikääntyminen on erityisen ajankohtainen kysymys kotieläintuotannon aloilla ja etenkin lammas- ja vuohialalla, mikä johtuu siitä, ettei toiminta ole taloudellisesti kovin kannattavaa;

E.	ottaa huomioon, että vuosina 2007–2013 nuorten viljelijöiden määrä koko unionissa väheni 3,3:sta 2,3 miljoonaan ja nuorten viljelijöiden maatilojen pinta-ala laski samanaikaisesti 57:stä 53 miljoonaan hehtaariin;

F.	ottaa huomioon, että väestörakenteen muutoksien, kuten maaseudun väestönkadon ja väestön ikääntymisen vuoksi on tärkeää, että maataloudelle luodaan mahdollisuuksia modernina ja houkuttelevana alana, jotta nuoria kannustetaan hakeutumaan maatalousammatteihin;

G.	ottaa huomioon, että tilan perustamisesta kiinnostuneiden nuorten ja asemansa vakiinnuttaneiden maanviljelijöiden välillä ja joskus jopa nuorten ja maataloudesta kiinnostuneiden investointiyritysten välillä vallitsee ankara kilpailu maasta;

H.	ottaa huomioon, että koko perheyrityksiin perustuvan maatalouden kehitysmallin tulevaisuus on vaarassa;

I.	ottaa huomioon, että YMP:llä on tässä asiassa edelleen välttämätön tehtävä;

katsoo, että sukupolvenvaihdos maataloudessa on kaksitahoinen ongelma, sillä uuden sukupolven on vaikea aloittaa toimintaa ja nykyisen viljelijäsukupolven lopettaa sitä, ja että maatalousammateissa toimivien nuorten vähäisyys vaarantaa maaseutualueiden taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden ja kasvun sekä unionin elintarvikeomavaraisuuden ja -turvan; ottaa huomioon, että tyydyttävä taloudellinen tilanne on ensimmäinen edellytys sille, että maataloustoiminta on houkuttelevaa;

ottaa huomioon, että edellisessä yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa vakiinnutettiin ja otettiin käyttöön välineitä, joita voidaan yhdistellä ja mukauttaa jäsenvaltioiden kansallisiin olosuhteisiin, mukaan lukien ensimmäiseen pilariin sisältyvä pakollinen tuki nuorille viljelijöille (6,9 miljardia euroa 180 000 nuoren viljelijän hyväksi) ja toisen pilarin toimenpiteet, kuten yrityksen perustamistuki, rahoituksen ja luottojen saatavuus sekä mahdollisuus perustaa temaattinen alaohjelma nuorille viljelijöille (2,6 miljardia euroa);

ottaa huomioon, että unionin kaikissa jäsenvaltioissa ei ole todellista maataloustoiminnan aloittamista edistävää tukipolitiikkaa ja että ne kaikki eivät käytä kaikkia YMP:n tarjoamia välineitä nuorten viljelijöiden tukemiseksi, etenkään toisen pilarin toimenpidettä ”yrityksen perustamistuki nuorille viljelijöille”;

M.	toteaa, että nuoria naisia, jotka ryhtyvät johtamaan maatalousyritystä, on vain pieni osuus nuorista viljelijöistä, mutta he eivät ole yhtenäinen ryhmä, minkä vuoksi heillä on erilaisia tarpeita uransa alussa;

toteaa, että sukupolvenvaihdoksen olisi oltava yksi tulevan YMP:n keskeisistä painopistealoista, sillä se tarjoaa yhteiset poliittiset puitteet räätälöidyille kansallisille strategioille, ja että sukupolvenvaihdokseen kannustaminen on yksi välttämättömistä perusedellytyksistä sille, että maatalous säilyy kaikkialla unionissa ja että maaseutualueet pysyvät houkuttelevina ja eloisina erityisesti tilojen monimuotoisuuden ja kestävän perheviljelyn edistämisen avulla;

ottaa huomioon, että maan saatavuus on todettu yhdeksi suurimmista nuorten viljelijöiden ja uusien yrittäjien esteistä, joka voi jatkua vuosia ja edellyttää aitoja ratkaisuja; toteaa, että maan saatavuutta heikentää erityisesti toisaalta maatalousmaan menettäminen maanperän sulkemisen, kaupungistumisen, matkailun, infrastruktuurihankkeiden, maankäytön muutosten ja ilmastonmuutoksesta johtuvan aavikoitumisen myötä sekä toisaalta maanomistuksen keskittyminen; toteaa, että keinottelusta johtuvat hinnannousut aiheuttavat monissa jäsenvaltioissa vakavia ja yhä huolestuttavampia ongelmia uusille tulokkaille ja nuorille viljelijöille; ottaa huomioon, että vaikka nykyiset tuet helpottavat rahoituksen tai pääoman saantia, ne eivät ratkaise uuden maatilan perustamiseen tarvittavan maan saatavuusongelmia, jotka ovat huomattavia;

P.	ottaa huomioon, että uusia tulokkaita, kuten nuoria viljelijöitä, uhkaavat erityisesti hintavaihtelut ja että heillä on edelleen vaikeuksia saada rahoitusta pankeilta tai muunlaisista lainaohjelmista, koska he eivät voi käyttää pääomaa vakuutena;

Q.	katsoo, että unionin nuorten viljelijöiden tuen pitäisi olla kohdennetumpaa, jotta varmistetaan sukupolvenvaihdos ja estetään tilojen tilanteen heikentyminen ja toiminnan keskittyminen;

R.	toteaa, että unionin tukitoimista huolimatta ratkaistavana on edelleen haasteita, jotka liittyvät nuorten viljelijöiden tilanpidon aloittamiseen ja sukupolvenvaihdokseen unionin maatalousalalla;

S.	toteaa, että uusista yrittäjistä on enemmän ensisijaisina viljelijöinä naisia kuin maatalousalalla yleensä;

T.	ottaa huomioon, että väestörakenne on joillain unionin alueilla hyvin epätasapainoinen ja nuoria asuu näillä alueilla vain vähän tai ei ollenkaan;

katsoo, että nuoret viljelijät ja uudet yrittäjät ovat tärkeitä innovoinnin ja yrittäjyyden lähteitä, joiden mukanaan tuomia hyötyjä ovat muun muassa uuden tietämyksen tai menetelmien käyttöönotto, loppukäyttäjien tarpeisiin perustuvien uusien liiketoimintamallien sekä aiempaa kestävämpien viljelyjärjestelmien kehittäminen, uusien organisaatiomallien (esimerkiksi yhteisviljely, ennakkorahoitus, joukkoistaminen) kehittäminen, viljelyn ja paikallisyhteisön välisten yhteyksien lisääminen sekä liiketoimintainnovaatioiden kehittäminen mukauttamalla perinteistä tietämystä (esimerkiksi artesaaniruoan tuotanto);

V.	toteaa, että lukuisilla vuoristoalueilla on erityisiä vaikeuksia investointien vähäisyyden, erityisten olosuhteiden ja hankalan pinnanmuodostuksen vuoksi ja että tämä ei kannusta nuoria jäämään tai aloittamaan yritystoimintaa näillä alueilla;

W.	katsoo tämä edellyttävän kansallisilta ja/tai alueviranomaisilta joustavamman lähestymistavan harkitsemista niiden soveltaessa nuorten viljelijöiden mekanismia maissa, joissa on tällaisia alueita;

X.	toteaa, että uudet yrittäjät hoitavat yleensä pieniä tiloja, minkä vuoksi heidän on vaikea saada tuotantopanoksia kilpailukykyisin hinnoin ja tuottaa mittakaavaetuihin tarvittavia määriä;

Y.	toteaa, että 80 prosenttia YMP:n tuista jakautuu ainoastaan 20 prosentille unionin maatiloista ja että tukien todellinen jakautuminen voi olla vieläkin epätasaisempaa, sillä saatavilla olevien tilastojen perusteella ei ole mahdollista päätellä mitään tilojen omistuksesta ja hallinnasta;

ottaa huomioon CEJA:n vuonna 2015 antaman nuorten viljelijöiden manifestin, jossa edellytetään maan ja luoton saatavuutta julkisten tukitoimenpiteiden avulla, sääntelyä elintarvikeketjussa ilmenevien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen hillitsemiseksi, toimenpiteitä nuorten viljelijöiden tulojen vaihtelevuuden vähentämiseksi ja investointien ja maan saatavuuden tukemiseksi, jotta voidaan turvata ja suojella maaperää ja optimoida se, miten nuoret viljelijät käyttävät maata elintarviketuotantoon;

AA.	toteaa, että nuoret viljelijät ovat keskeisiä toimijoita kestävän, monipuolisen ja osallistavan maatalouden alalla ja että edistämällä heidän pääsyään alalle voidaan taata elintarviketuotannon tulevaisuus sekä suojella ympäristöä ja maaseutumaisemaa;

AB.	toteaa, että maataloustuotteiden jyrkkä hintojen epävakaus on suuri haitta niille, jotka haluaisivat perustaa maatalousyrityksen, minkä vuoksi he keskittyvät usein kapean erikoisalan tuotteisiin, joilla voi saada varmempia voittomarginaaleja;

AC.	toteaa, että unionin lainsäädännössä tunnustetaan ”nuorten viljelijöiden” ja ”maataloustoimintansa aloittavien viljelijöiden” käsitteet;

AD.	toteaa, että maan keskittyminen on lisääntymässä merkittävästi; toteaa, että vuosina 2005–2015 maatalousyritysten määrä laski noin 3,8 miljoonalla ja keskimääräinen tilakoko kasvoi 36 prosenttia;

AE.

toteaa, että 6. syyskuuta 2016 annetussa Cork 2.0 -julistuksessa ollaan huolissaan maaltapaosta ja nuorten maaltamuutosta ja pidetään tarpeellisena varmistaa, että maaseutualueet ja -yhteisöt (maaseutu, maatilat, kylät ja pienet kaupungit) säilyvät houkuttavina asuin- ja työpaikkoina siten, että parannetaan palvelujen, kuten koulujen, sairaaloiden, mukaan lukien äitiyspalvelujen, laajakaistan ja virkistysmahdollisuuksien, saatavuutta ja muita mahdollisuuksia maaseudulla asuville yrittäjyyden edistämiseksi niin perinteisillä maaseutualoilla kuin uusilla talouden aloilla;

AF.

katsoo, että sukupolvenvaihdos on ennen kaikkea riippuvainen (unionin ja kansallisten) poliitikkojen ja asianomaisten ammattihenkilöiden sekä etenkin vanhempien henkilöiden todellisesta tahdosta; katsoo, että tämä edellyttää kunnianhimoista ja johdonmukaista yleistä politiikkaa – jota ei tällä hetkellä tosiasiassa ole olemassa – jossa yhdistetään sekä YMP:n välineet että erilaiset kansallisen politiikan välineet monilla eri aloilla, kuten maanomistus, rahoitus, maanhallinnan tyypit ja maatilan rakenteeseen liittyvät toimintalinjat, verotus, perintöoikeus, eläkejärjestelmät ja koulutus;

AG.

ottaa huomioon, että nykyisin unionin nuoret viljelijät kilpailevat nopeasti kehittyvällä maatalousalalla; toteaa, että innovointiin, tutkimukseen ja täsmäviljelyyn liittyy potentiaalia, jonka ansiosta voidaan parantaa maatalouden tuottavuutta ja samanaikaisesti mahdollistaa resurssien parempi hallinta;

AH.	ottaa huomioon, että YMP:n toisen pilarin mukaista nuorille viljelijöille tarkoitettua aloitustukea koskevien hakemusten määrä ylitti joissakin jäsenvaltioissa ohjelmakaudeksi 2014–2020 kaavaillun uusien maatalousyritysten kokonaismäärän arvon;

AI.	toteaa, että nuorilla viljelijöillä, jotka kaikkien muiden unionissa toimivien viljelijöiden tapaan tuottavat ja saattavat tuotteitaan Euroopan sisämarkkinoille, ei ole samoja liiketoiminnan edellytyksiä tai lainaehtoja kaikissa jäsenvaltioissa;

AJ.	ottaa huomioon, että on käynnistetty erilaisia aloitteita, kuten unionin älykkäiden kylien toimintaohjelma;

AK.	toteaa, että maaseutualueet on pidettävä asuttuina siten, että niillä pysyy sekä nuorempaa työikäistä väestöä että vanhempaa väestöä;

Suositukset

Talousarvio ja rahoituksen saatavuus

kannattaa YMP:n säilyttämistä vahvana tulevaa uudistusta ajatellen, koska se olisi kaikkein houkuttelevin kannustin nuorille, jotka haluavat ryhtyä maatalousyrittäjiksi;

pyytää panemaan täytäntöön asetuksessa (EU) 2017/2393 äskettäin tehdyt päätökset ja suosittaa, että olisi jatkettava YMP:n nuorten viljelijöiden välineeseen kohdennettavaa tukea kasvattamalla kansallisen rahoituksen enimmäismäärää yli kahteen prosenttiin ensimmäisen pilarin pakollisten tukien osalta ja lisäämällä toisen pilarin tuen tasoa, jotta voidaan kannustaa sukupolvenvaihdoksiin; korostaa, että tulevassa YMP:ssä olisi harkittava pakollisen nuorille viljelijöille tarkoitetun aloitustukitoimenpiteen tehostamista;

pitää myönteisenä, että asetuksen (EU) 2017/2393 nojalla jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus lisätä nuorten viljelijöiden ensimmäisen pilarin määrärahoja 50 prosenttiin nykyisten kynnysarvojen puitteissa (aikaisemmin 25 prosenttia); suosittaa pidentämään aikaa, jona maatila voi saada kyseistä tukea, jotta voidaan kannustaa sukupolvenvaihdokseen; suhtautuu myönteisesti päätökseen tarkastella uudelleen asetuksessa (EU) 2017/2393 ensimmäisen pilarin tukien saatavuutta koskevaa rajoitusta nostamalla sitä viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen yrityksen perustamisesta;

suhtautuu myönteisesti asetuksessa (EU) 2017/2393 nuorille annettavaan mahdollisuuteen saada maaseudun kehittämistukea ensimmäistä maatalousyritystä varten myös silloin, kun he perustavat yrityksen muiden viljelijöiden kanssa, jotka voivat olla yli 40-vuotiaita, jotta edistetään entistä laajemmin toiminnan siirtämistä seuraavalle sukupolvelle, tai nuoria viljelijöitä, jolloin hyödynnetään kaikki mahdollinen tuki;

huomauttaa, että YMP:n nuoria viljelijöitä koskevat välineet olisi suunnattava nuorten viljelijöiden erityisten tarpeiden, mukaan lukien taloudellisten ja sosiaalisten tarpeiden, mukaan;

suosittaa, että tukia mukautetaan myös nuorten viljelijöiden iän ja heidän koulutustasonsa mukaan;

pitää hyvänä komission ja Euroopan investointipankin (EIP) maaliskuussa 2015 ehdottamaa maatalouden vakuusvälinettä, jonka on määrä helpottaa nuorten maataloustuottajien lainansaantia; suosittaa, että rahoituksen saatavuutta parannetaan myöntämällä korkotukea lainaa – myös yksityisiltä rahoitusalan toimijoilta – ottaville uusille yrittäjille, erityisesti ottamalla käyttöön rahoitusvälineitä korottomien lainojen myöntämiseksi nuorten viljelijöiden investointeja varten; edellyttää EIP:n ja Euroopan investointirahaston kanssa tehtävän yhteistyön parantamista, jotta kaikissa jäsenvaltioissa voidaan edistää nuorille viljelijöille suunnattujen rahoitusvälineiden perustamista;

katsoo, että on välttämätöntä edistää sellaisia maatalousalan joukkorahoituksen uusia muotoja, joita on jo käytetty unionissa, kun maa ostetaan aluksi toisen nimiin, ja toteaa, että niitä voidaan yhdistää näihin uusiin rahoitusvälineisiin;

suosittaa, että parannetaan pankki- ja rahoituslaitosten suorittamaa maatalousyritysten luottokelpoisuuden arviointia, esimerkiksi kehittämällä YMP:n rahoitusvälineitä;

10.

suosittaa parantamaan YMP:n tukien ohella Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tarjoamia hyödyntämismahdollisuuksia, jotka liittyvät rahoitusvälineiden synergistiseen suunnitteluun ja käyttöönottoon lainan, vakuuden tai pääomasijoitusten muodossa, jotta parannetaan nuorten viljelijöiden rahoituksensaantia; toteaa, että rahoituksen saaminen edellyttää yleensä, että tilalla on vahva liiketoimintasuunnitelma, ja katsoo, että olisi sovellettava varovaisen luotonannon periaatteita; korostaa viljelijöiden tarvitsevan rahoitusvälitystä ja suosittaa siksi, että tukiin olisi yhdistettävä pätevät ja riippumattomat rahoitusneuvontapalvelut;

11.

korostaa, että jäsenvaltioiden olisi edistettävä tehokkaammin nuorten viljelijöiden välinettä, ja kehottaa lisäämään kansallisten, alue- ja paikallisviranomaisten välistä yhteistyötä nuorten viljelijöiden tukivälineitä koskevan tiedon levittämiseksi;

12.

kehottaa komissiota ehdottamaan tukitoimia älykkääseen maatalouteen tehtäviä investointeja varten, jotta edistynyt tekniikka olisi paremmin nuorten viljelijöiden saatavilla;

Täytäntöön pantujen toimenpiteiden hallinnointi ja yksinkertaistaminen

13.

pitää myönteisenä, että YMP:n 2014–2020 uudistuksessa otettiin käyttöön uusia toimenpiteitä, joilla tuetaan nuoria viljelijöitä tilojen perustamisessa; on huolissaan siitä, että hallinnollisten rasitteiden määrä estää usein näiden toimenpiteiden hyödyntämisen; toteaa, että suorien tukien ja maaseudun kehittämistä koskevan ohjelman toimenpiteiden yleistä hallinnointia pidetään hyvin monimutkaisena ja hankalana, mikä pätee erityisesti uusiin yrittäjiin, jotka eivät ole perehtyneet maksujärjestelmään; suosittaa, että pyritään tarmokkaammin yksinkertaistamaan menettelyjä ja lyhentämään maksun hyväksymiseen tarvittavaa aikaa;

14.

suhtautuu myönteisesti asetuksella (EU) 2017/2393 tehtyihin muutoksiin, joilla tuetaan nuoria parantamalla heidän mahdollisuuttaan hyötyä rahoitusvälineistä ja säätämällä tilatukien lisäämisestä ensimmäisessä pilarissa;

15.

kehottaa järjestämään neuvontaa erityisesti nuorille, jotka eivät ole peräisin maaseudulta;

16.

on tyytyväinen komission aikomukseen tehostaa toimenpiteitä, joilla edistetään sukupolvenvaihdosta tulevassa YMP n uudistuksessa, mutta katsoo, että näitä uusia aloitteita varten olisi varattava riittävästi unionin määrärahoja, sillä muuten niillä ei pystytä antamaan haluttua kannustavaa vaikutusta;

17.

pitää valitettavana, että nuorten viljelijöiden tuen ja toiminnan aloittamista koskevan toimenpiteen välillä ei ole koordinointia ja että niitä hallinnoivat eri viranomaiset;

18.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön kokonaisvaltaisemman lähestymistavan, jolla mahdollistetaan synergian lisääminen ensimmäisen ja toisen pilarin tuen välillä, ja toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi otettava nämä tuet käyttöön;

19.

toteaa, että useimmat äskettäin perustetut tilat toimivat kilpailuympäristössä, jonka olosuhteet muuttuvat nopeasti; suosittaa, että unionin viljelijöille annetaan mahdollisuus reagoida liiketoimintasuunnitelmissaan joustavammin muuttuviin markkinaolosuhteisiin; katsoo, että olisi harkittava maksuerien muuttamista;

20.

panee merkille, että jäsenvaltiot voivat soveltaa muita välineitä YMP:n kummankin pilarin kautta, ja kehottaa jäsenvaltioita, joilla on erityisiä maantieteellisiä haasteita, kuten vuoristoalueita tai joissain tapauksissa muita epäsuotuisia alueita, harkitsemaan sellaisen kertoimen (esimerkiksi 2) käyttöönottoa, jossa otetaan huomioon satojen määrä vuodessa tai alueelle soveltuvat viljelykasvit, kun ne myöntävät tukea nuorille viljelijöille, jotka haluavat toimia näillä alueilla, ja pyrkimään näin ratkaisemaan väestörakenteen haasteita kannustamalla harjoittamaan toimintaa näillä alueilla;

21.

toteaa, että elintarvikeketjussa ilmenevät hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt, joiden ansiosta ostaja ja/tai jalostaja tai kauppias voi käyttää väärin vahvaa neuvotteluasemaansa toimittajiinsa nähden, aiheuttavat vakavan uhan viljelijöiden yritysten vakaudelle; kehottaa komissiota hyväksymään asiaa koskevaa unionin tason sääntelyä;

22.

kehottaa jäsenvaltioita muuttamaan lainsäädäntöään sen varmistamiseksi, että tuki, jolla nuoria autetaan lähtemään maatalousalalle ja parannetaan maatiloja nuoria varten, luokitellaan kaikkien jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä pääomatueksi eikä tulotueksi;

23.

toteaa, että maanviljelijöiden on voitava hallita omia maitaan ja että maatalousyrityksille on kaikkien muiden yritystyyppien tapaan suotava vapautta ja joustavuutta, jotta ne voisivat toimia hyvin;

24.

korostaa, että nuorille viljelijöille tarkoitetut tuet eivät saa viivästyä, vaan ne olisi maksettava määräajoin ja ennakoitavasti, jotta estetään heidän velkaantumisensa ja heidän hankkeidensa vaikeutuminen;

25.

vaatii soveltamaan tuloslähtöistä lähestymistapaa, joka edistää uusien innovaatioiden kehittämistä ja parempaa resurssien hallintaa ja parantaa näin motivoituneiden nuorten viljelijöiden mahdollisuuksia;

26.

muistuttaa, että maatilan on taloudellisen elinkelpoisuuden vuoksi voitava laajentua, jotta se voi saavuttaa riittävän koon markkinoiden taloudellisen todellisuuden mukaisesti;

27.

painottaa tarvetta ottaa huomioon alueiden moninaisuus ja erityisesti vaikeuksissa olevat alueet, jotka tarvitsevat räätälöityä tukea;

Maan saatavuus ja maananastuksen torjunta

28.

toteaa, että maan saatavuus on yksi tärkeimmistä unionin nuorten viljelijöiden ja maatalousalan uusien yrittäjien esteistä ja maan saatavuutta rajoittaa se, että monilla alueilla on vain niukasti tarjolla maata ostettavaksi tai vuokrattavaksi, ja kilpailua käydään muiden viljelijöiden, investoijien ja maata asumistarkoitukseen hankkivien kanssa; toteaa, että myös rahoituksen saatavuudessa on ongelmia; katsoo, että olisi tutkittava edelleen niitä tekijöitä, jotka rajoittavat maan saatavuutta kussakin jäsenvaltiossa; katsoo, että maan saatavuuden ongelmaa pahentaa nykyinen suorien tukien rakenne, joka saattaa edistää maanvuokrakustannusten kasvua ja ostohintojen nousua ja edellyttää erittäin vähäistä maan aktiivista käyttämistä ja jossa tuet kohdennetaan pitkälti maanomistuksen perusteella; katsoo, että jotkut viljelijät, riippumatta siitä, ovatko he maanomistajia vai vuokraviljelijöitä, saavat kannustimen toimintansa jatkamiseen siitä, että he voivat edelleen hyödyntää tukia, vaikka käyttävät palveluntarjoajia maidensa kohentamiseen tai tekevät mahdollisimman vähän työtä maillaan; suosittaa uusien viljelymallien perusteella, että edellytettävän aktiivisuuden tasoa korotetaan ja että tukimaksut kohdennetaan tiettyjen tulosten saavuttamisen perusteella (esimerkiksi viljelyyn käytetty todellinen työaika, kun otetaan huomioon myös uudet innovaatiot, erityisten ympäristöhyödykkeiden tai yhteisen hyvän tuottaminen); suosittaa lisäksi, että kielletään tukien yhdistäminen vanhuuseläkkeen maksamiseen, koska sille ei ole mitään perustetta;

29.

muistuttaa, että kestävän maatalouden saavuttamiseksi nuorten viljelijöiden on voitava tehdä investointeja ja hankkia maatalousmaata sekä uusia tai käytettyjä koneita ja optimoida viljelytekniikoitaan;

30.

muistuttaa, että maanomistajien on voitava valita vapaasti, kenelle he maitaan myyvät, ja pyytää komissiota helpottamaan maanluovutusta, etenkin perintönä, jotta voidaan edistää nuorten tilan perustamista;

31.

katsoo, että koska maan saatavuus on nuorille viljelijöille ja maatalousalan uusille yrittäjille merkittävä ongelma, komission ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia maatalousmaalla keinottelun torjumiseksi;

32.

kehottaa komissiota laatimaan unionin tasolla suosituksia, joilla kannustetaan aktiivisempaan kansalliseen politiikkaan maan saatavuuden ja parhaiden käytänteiden alalla;

33.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan uudet yrittäjät ja nuoret viljelijät etusijalle maatalousmaan saannissa hyödyntämällä täysimittaisesti sääntelyvälineitä, joita on jo menestyksekkäästi otettu käyttöön eräissä jäsenvaltioissa maatalousmaan hankinnasta ja Euroopan unionin oikeudesta annetun komission tulkitsevan tiedonannon (6) mukaisesti; katsoo, että jäsenvaltiot voisivat kehittää välineitä, kuten maavarantoja, edistääkseen maan saatavuutta ja kartoittaakseen käyttämätöntä maata, joka olisi nuorten viljelijöiden saatavilla;

34.

pitää tärkeänä poiketa nuorten viljelijöiden kohdalla nykyisestä 10 prosentin rajasta maanhankintaa varten, josta on säädetty rakennerahastoista 3. maaliskuuta 2014 annetussa delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 480/2014 ja valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa;

35.

kehottaa, että tukia kohdennetaan enemmän syrjäisille tai harvaan asutuille alueille, tai alueille, joilla sukupolvenvaihdoksia ei ole tehty riittävästi;

36.

pyytää komissiota tukemaan maan saatavuutta koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamista jäsenvaltioissa;

37.

pyytää komissiota laatimaan arvioinnin siitä, mitä suoria ja epäsuoria vaikutuksia maan saatavuuteen ja hintaan on sillä, että unionin ulkopuolella asuvat henkilöt hankkivat omistukseensa maata ja maatiloja;

38.

ehdottaa, että jäsenvaltiot kannustavat kansallisessa politiikassaan maatilojen neuvonta- ja tilanhoitopalveluita, jotta voidaan tukea ja edistää maaomaisuuden siirtämistä ja sukupolvenvaihdoksen suunnittelemista koskevia palveluja;

39.

kehottaa, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön tilojen siirtämistä koskevan tuen, jotta tuetaan yli 55-vuotiaita tilanomistajia, joilla ei ole perillisiä ja jotka voivat joutua taloudellisesti epävarmaan tilanteeseen eläkkeellä, edellyttäen että nämä jättävät osan tilastaan tai koko tilan yhdelle tai useammalle nuorelle;

40.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla varmistetaan maatilojen yhteisomistus, kiinnittäen erityistä huomiota nuoriin naisiin ja heidän oikeuksiensa kunnioittamiseen;

41.

katsoo, ettei aktiiviviljelijän määritelmä saisi aiheuttaa uusia hallinnollisia rasitteita viimeisimmästä uudistuksesta aiheutuneiden rasitteiden lisäksi eikä rajoittaa nuorten pääsyä alalle asettamalla liiallisia ehtoja;

42.

toteaa, että sukupolvenvaihdoksen tekeminen myöhään vaikeuttaa monissa jäsenvaltioissa uuden sukupolven toiminnan käynnistämistä ja myös maatalousmaan saatavuutta nuorten kannalta; katsoo, että nykyisestä YMP:stä ei enää puutu kannustimia, jotta iäkkäämmät viljelijät siirtäisivät tiloja nuoremmille; suosittaa harkittavaksi sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joilla iäkkäitä tilallisia motivoitaisiin siirtämään tilat nuorille viljelijöille, kuten tilasta luopumisen järjestelmää ja muita eläkkeelle siirtymistä koskevia kannustimia, jotta vältetään maan siirtyminen kokonaisuudessaan naapuritiloille; pitää tärkeinä GEAC-maatalousryhmittymien (Groupements Agricoles d'Exploitation en Commun) kaltaisia oikeudellisia rakenteita, joiden avulla nuoret voivat perustaa tilan yhdessä ja jotka helpottavat sukupolvenvaihdoksia;

43.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään maaseudun kehittämisen suomien mahdollisuuksien hyödyntämistä sellaisten uusien toimien tukemiseen, joilla edistetään maaomaisuuden siirtämistä ja joihin kuuluvat esimerkiksi maavarannot, maatalousmaan välittämistä koskevat aloitteet ja muut paikallistason aloitteet, joilla parannetaan maan saatavuutta uusien yrittäjien kannalta;

44.

katsoo, että nuorten viljelijöiden kaikkialla unionissa olisi saatava lainoja samoilla ehdoilla ja koroilla ja että näiden ei pidä vaihdella; kehottaa tältä osin komissiota perustamaan yhdessä Euroopan investointipankin kanssa asiaankuuluvia tukitoimenpiteitä sekä lainajärjestelyjä nuoria viljelijöitä varten;

45.

kehottaa edistämään viljelijäsukupolvien välisiä uusia yhteistyömuotoja kumppanuuden, maatalouskoneosuuskuntien, pitkäaikaisen vuokraamisen ja muiden pitkäaikaisjärjestelyjen ja tilojen välisten järjestelyjen avulla sekä rahoittamalla kansallisia tai alueellisia järjestöjä, jotka edistävät ja helpottavat nuorten ja iäkkäiden viljelijöiden kohtaantopalveluja (esimerkiksi maaomaisuuden siirtämistä koskevat palvelut);

46.

painottaa, että viljelijöiden entistä laajempi ja vahvempi järjestäytyminen osuuskuntia perustamalla ja muodostamalla tuottajaorganisaatioita unionin tasolla yhteisestä markkinajärjestelystä annetulla asetuksella säännellyillä aloilla voivat edistää maataloustoiminnan tuottavuutta ja turvata viljelijöiden, erityisesti nuorten viljelijöiden, tulot tukemalla tuotantoon liittyviä valintoja ja hyödyntämällä maaseutualueiden piirteitä parhaalla mahdollisella tavalla; toteaa lisäksi, että uudistamalla tuottajaorganisaatioiden rakenne niin, että ne ovat entistä vastuullisempia, vahvempia ja tehokkaampia, sekä yhdistämällä paremmin niiden voimat voidaan ennen kaikkea suojella tehokkaasti alan tuottavuutta ja ajan mittaan lisätä sitä;

47.

panee merkille perheen sisäisen sukupolvenvaihdoksen ja uusien yrittäjien tilanteen välisen eron; katsoo, että ammattikoulutusta ja kursseja on mukautettava niiden tarpeisiin, jotka aikovat ryhtyä hoitamaan perheyritystä tai perustaa uuden yrityksen;

48.

korostaa, että nuoria naisia olisi kannustettava ottamaan vastuu maatilan hoidosta ja heille olisi annettava riittävästi tukea varmistamalla maan saatavuus, lainansaanti ja mahdollisuus saada lisätietoa säännöistä ja määräyksistä;

49.

katsoo, että on jäsenvaltioiden valinta, sääntelevätkö ne maatalousmaan saatavuutta ja asettavatko ne sitä varten kannustimia tai rajoituksia, etenkin voidakseen puuttua unionissa ilmenevään maananastukseen ja kannustaa nuoria viljelijöitä käynnistämään toimintansa;

50.

pyytää komissiota kehittämään jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa äskettäin hyväksyttyä tiedonantoa maamarkkinoiden kriteerijärjestelmästä, jotta unionin lainsäädännössä todella taattaisiin kaikille potentiaalisille maanostajille tasapuoliset toimintaedellytykset ja unionin viljelijöille myös positiivinen erityiskohtelu ja jotta jäsenvaltiot olisivat täysin selvillä siitä, mitä maamarkkinoiden sääntelytoimenpiteitä voidaan unionin neljän perusvapauden puitteissa panna täytäntöön viljelijöiden maahankintojen helpottamiseksi maa- ja metsätalouskäyttöä varten; kehottaa komissiota keskeyttämään meneillään olevat rikkomismenettelyt, joissa arvioidaan maatalousmaiden myyntiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön unionin oikeuden mukaisuutta, kunnes edellä mainitut kriteerit sisältävä lopullinen tiedonanto julkaistaan;

51.

pitää tarpeellisena, että kansallisessa maankäytön suunnittelua sekä kaupunki- ja aluesuunnittelua koskevassa politiikassa (esimerkiksi liikenneinfrastruktuurit) otetaan huomioon viljelysmaiden haaskaaminen ja niiden viljelystä luopuminen, jotta ne voidaan palauttaa viljelykelpoisiksi, jolloin nuorten viljelijöiden tilan perustamiseen on tarjolla enemmän maata;

52.

suhtautuu myönteisesti maatalousmaan hankinnasta ja Euroopan unionin oikeudesta annettuun komission tulkitsevaan tiedonantoon, mutta huomauttaa, että tiedonannossa ei käsitellä riittävästi keinoja säännellä usein kansainvälisesti toimivien konsernien tekemiä osakeostoja; kehottaa komissiota päivittämään tiedonantoa tältä osin;

53.

pitää tärkeänä nuoria viljelijöitä koskevien paikallisten, kansallisten ja unionin tason toimien välistä johdonmukaisuutta; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan sukupolvenvaihdosta esimerkiksi perimys- ja verotuslainsäädännön, maan saatavuutta koskevien määräysten, aluesuunnittelun sekä sukupolvenvaihdosta koskevien strategioiden avulla;

54.

kehottaa jäsenvaltioita takaamaan naisille tasapuolisen maan saatavuuden kannustaakseen heitä sijoittautumaan maaseudulle ja toimimaan aktiivisesti maatalousalalla;

55.

kehottaa komissiota rahoittamaan tutkimuksen maanomistuksen keskittymisen nykytilanteesta unionissa; kehottaa ottamaan tässä tutkimuksessa huomioon osakekaupat, joiden avulla tytäryhtiöitä omistavat konsernit hankkivat ja ottavat hallintaansa maata, sekä analysoimaan maanomistuksen keskittymisestä aiheutuvia riskejä, jotka liittyvät paitsi nuorten viljelijöiden ja uusien yrittäjien maansaantimahdollisuuksiin myös elintarvikehuoltoon, työllisyyteen, ympäristöön, maaperän laatuun ja maaseudun yleiseen kehitykseen;

56.

pitää välttämättömänä, että unioni antaa maaperän laatua koskevaa lainsäädäntöä, koska maaperä huonontuu edelleen epätarkoituksenmukaisen maatalouskehityksen vuoksi; katsoo, että maaperän huonontuminen vaikuttaa markkinoiden ja maan hinnan lisäksi tuleville viljelijäsukupolville siirrettävän maan tuotantokapasiteettiin;

57.

toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan tämänhetkinen tukijärjestelmä – ja varsinkin tuotannosta irrotettu tuki – ei edistä maatalousmaiden luovutusta eikä suojele riittävästi nuoria maatalousyrittäjiä maataloustuotteiden hintojen epävakaudelta, jolle he ovat muita alttiimpia selkeistä syistä, sillä he vasta käynnistävät toimintaansa ja heiltä puuttuu käytännön kokemus tai heidän käytettävissään saattaa olla rajallisesti rahoitusvälineitä;

Koulutus, innovointi ja viestintä

58.

toteaa, että maaseutualueilla annettavaa ammatillista koulutusta on nykyaikaistettava ja sitä on arvostettava enemmän ja kansallisten neuvontapalvelujen on oltava aktiivisesti mukana; katsoo, että Euroopan sosiaalirahaston käytettävyyttä olisi edistettävä ja että maaseutualueilla annettavaan ammatilliseen koulutukseen olisi kohdennettava lisää varoja;

59.

korostaa unionin uusinta aloitetta, Euroopan solidaarisuusjoukkoja, joka tarjoaa nuorille mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä tai työskennellä esimerkiksi luonnonvaroihin, maatalouteen, metsätalouteen tai kalastukseen liittyvissä hankkeissa;

60.

suosittelee edistämään näiden nuorten osallistumista osuuskuntiin, joissa he saavat automaattisesti tärkeää neuvontaa markkinoinnin, tuotannon ja muiden maatilaansa liittyvien näkökohtien alalla;

61.

korostaa tarvetta tarkistaa kriteerejä, joilla tuetaan nuorten liittymistä yhteiskuntaan, jota he eivät hallitse, ja varmistaa, että nuorten saama tuki on suhteutettu heidän merkitykseensä tässä yhteiskunnassa;

62.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan lisää koulutusmahdollisuuksia ja neuvontaa mahdollisille ja toimintansa jo aloittaneille nuorille viljelijöille, mukaan lukien maatalousteollisen toiminnan käynnistämistä koskevat taidot ja maanviljelys sekä tekniset ja yrittäjyyttä koskevat taidot, kuten markkinointi, verkostoituminen, viestintä, innovointi, monitoiminnallisuus ja monimuotoisuus sekä rahoitusalan asiantuntemus;

63.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan lisää koulutusmahdollisuuksia ja lisäämään kansainvälisen liikkuvuuden mahdollisuuksia ja kannustimia; kehottaa perustamaan ammatilliseen koulutukseen liittyvän Erasmus-tyyppisen järjestelmän nuorten viljelijöiden taitojen ja kokemuksen lisäämiseksi, myös uusien teknologioiden ja uusien liiketoimintamallien saralla, ja mahdollistamaan tehokkaan ja vaikuttavan osaamisen siirron;

64.

pitää tärkeänä edistää sellaisten tutkijoiden, johtajien ja nuorten eurooppalaisten viljelijöiden välisiä verkostoja, jotka ovat kiinnostuneita uusien talouden kehittämismallien määrittelemisestä, jotta löydetään innovatiivisia ratkaisuja sosiaalisiin ja markkinoihin liittyviin ongelmiin, joita tulee esiin uusien maatalousyritysten toiminnassa;

65.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan nuorten viljelijöiden ja uusien yrittäjien saataville tietoa uuden tilan perustamiseen parhaiten soveltuvista innovatiivisista ja epätavanomaisista lähestymistavoista, joita ovat esimerkiksi loppukäyttäjien tarpeisiin perustuvien uusien liiketoimintamallien sekä aiempaa kestävämpien viljelyjärjestelmien kehittäminen, uusien organisaatiomallien (esimerkiksi yhteisviljely, ennakkorahoitus, joukkoistaminen) kehittäminen, viljelyn ja paikallisyhteisön välisten yhteyksien lisääminen sekä liiketoimintainnovaatioiden kehittäminen mukauttamalla perinteistä tietämystä (esimerkiksi artesaaniruoan tuotanto);

66.

kehottaa ottamaan käyttöön toimintansa lopettavien yritysten määrän minimoimiseksi mekanismin, jolla seurataan tai neuvotaan yrityksiä ja tarjotaan siten nuorille ja heidän yritykselleen jatkuvaa tukea päätöksenteossa vähintään kolmen ensimmäisen toimintavuoden ajan;

67.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rohkaisemaan sellaisia maanviljelijöiksi ryhtymistä koskevia aloitteita kuin Ranskan ”Demain je serai paysan”, jolla pyritään edistämään viljelijän ammattia nuorten keskuudessa ja antamaan heille kaikki kouluttautumiseen ja tilanpidon aloittamiseen tarvittavat tiedot;

68.

pitää tärkeänä, että luodaan suotuisat olosuhteet nuorten osallistumiseksi maatalousalan ammatteihin kollektiivisilla ja solidaarisuuteen perustuvilla rakenteilla, kuten GEAC-maatalousryhmittymät (Groupements Agricoles d'Exploitation en Commun), osuuskunnat, joiden yhteiskäytössä on maatalouskoneita, maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen aloilla toimivat osuuskunnat, työvoimaa jakavat ryhmittymät, lomituspalvelut, keskinäisen avun ryhmät, maatalousneuvonta- ja innovointiryhmittymät, maataloustuottaja- ja kuluttajajärjestöt, maatalouden toimijoiden ja muiden toimijoiden väliset verkot (LEADER) jne.; korostaa, että tällaiset rakenteet auttavat ammattihenkilöitä jakamaan kokemuksia, neuvoja ja tiettyjä kustannuksia, mikä on tärkeää kassavirran ja nuorten tulojen kannalta, koska heidän on usein toimintaa aloittaessaan tehtävä merkittäviä investointeja;

69.

huomauttaa, että maaseutualueilla asuvien nuorten on saatava samat palvelut ja infrastruktuurit (esimerkiksi nopea laajakaista, koulut ja päiväkodit, tiet ym.) kuin kaupungeissa asuvien nuorten; pitää näin ollen tärkeänä taata, että maaseutualueilla asuvilla nuorilla viljelijöillä on mahdollisuus kehittää yritystään ja elättää perheensä;

70.

vaatii edistämään naisten yrittäjyyshenkeä ja aloitteita, erityisesti tukemalla naisten omistajuutta ja naispuolisten nuorten viljelijöiden ja uusien yrittäjien verkostoja sekä laatimalla sellaiset ehdot rahoitusalalle, että maaseudun naisyrittäjillä on mahdollisuus tehdä investointeja ja saada lainaa, jotta he voivat kehittää vakaan toimeentulon tuovaa liiketoimintaa;

71.

katsoo, että sukupolvenvaihdos perustuu viljelijän ammatin kiinnostavuuteen mutta ennen kaikkea siihen, että siitä on tulonlähteeksi viljelijöille, jotka haluavat elää maataloudesta; korostaa maatalouden kannattavuuden edellyttävän, että YMP:ssä sallitaan vähäinen markkinoiden ohjaaminen erityisesti, jos markkinat toimivat huonosti ja aiheuttavat kriisejä; korostaa, että markkinoiden nykyinen sääntelyn purkaminen vaikuttaa kielteisesti maatalouden kehitykseen, saa nuoret luopumaan maataloudesta ja yleensä vaikuttaa voimakkaammin tilan perustaneisiin nuoriin, jotka usein velkaantuvat merkittävästi käynnistysinvestointien vuoksi;

Julkiset palvelut

72.

katsoo, että nykyaikaisten agroekologisten maanviljelykäytäntöjen ja uusien liiketoimintamallien kehittäminen tekee maataloudesta houkuttelevamman nuorille viljelijöille; korostaa, että nuorten viljelijöiden on saatava uusinta tekniikkaa koskevaa koulutusta ja osaamista, jotta he voivat vastata etenkin nykyisiin ja tuleviin ympäristöhaasteisiin; korostaa, että on tuettava innovatiivisia ja epätavanomaisia lähestymistapoja, kuten agroekologiaa, loppukäyttäjien tarpeisiin perustuvia uusia liiketoimintamalleja ja digitaalista viljelytekniikkaa ja älykkäitä ratkaisuja, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että asia otetaan huomioon uudessa YMP:ssä;

73.

toteaa, että nuorilla viljelijöillä on merkittävät mahdollisuudet innovointiin ja toiminnan monipuolistamiseen, koska heillä on yleensä paremmat taidot ja johtamisvalmiudet ja he ovat taipuvaisempia siirtymään uusille markkinoille, kehittämään uusia tuotantomenetelmiä ja hyödyntämään maatalousalan tekniikan kehitystä ja innovointia, jotka voivat erityisesti auttaa vastaamaan maatalouden ympäristöhaasteisiin; pitää näin ollen tärkeänä, että tuetaan määrätietoisesti niitä nuoria, jotka haluavat ottaa käyttöön innovatiivisia tuotantotekniikoita ja -prosesseja, kuten täsmäviljely- ja CA-viljelyjärjestelmät, joilla pyritään parantamaan maatalousalan kustannustehokkuutta ja ympäristökestävyyttä; kehottaa komissiota lisäämään tutkimusta sellaisten teknologioiden ja viljelykäytäntöjen käytöstä, jotka mahdollistavat kestävän viljelyn, jonka ympäristövaikutukset ovat vähäisiä; korostaa, että uusien työpaikkojen luominen ja säilyttäminen, innovoinnin tukeminen sekä digitalisaatio maatalousalan ammattikoulutuksessa ovat välttämättömiä unionin maatalouden kilpailukyvyn kannalta;

74.

korostaa viljelijöiden edellyttävän, että infrastruktuuri, kohtuuhintaiset ja laadukkaat julkiset laitokset ja palvelut, mukaan lukien terveydenhuolto, koulutus, suurnopeuksinen laajakaista, avustajapalvelut, ammatillinen koulutus, kulttuuripalvelut, postitoimistot, julkinen liikenne ja paremmat tiet ovat saatavilla myös jatkossa; katsoo, että maaseutualueiden nuorille olisi varmistettava samanlaiset elinolot ja elintaso kuin kaupunkialueiden nuorille, jotta ei voimisteta entisestään maaltapakoa ja alueellista jakaantumista;

75.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan lujasti sellaisten suoramarkkinointikanavien perustamiseen, joiden avulla nuoret viljelijät voivat myydä tuotteitaan paikallisilla markkinoilla nykyistä kestävämmin ja niistä enemmän hyötyen;

76.

toteaa, että sukupolvenvaihdos on välttämätön, jotta maataloutta ja maaseutua voidaan kehittää edelleen kestävällä tavalla;

77.

kehottaa komissiota laatimaan maaseudun toimintaohjelman, johon on sisällyttävä erilaisiin unionin, kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin maaseudun kehittämistä koskeviin politiikkoihin liittyviä koordinoituja toimenpiteitä;

78.

korostaa, että YMP tarvitsee älykkäitä lähestymistapoja, sillä nämä uudet ratkaisut tekevät maaseutuelämästä ja kylistä houkuttelevia nuorille;

Toimenpiteet maaltapaon pysäyttämiseksi

79.

pitää tärkeänä pysäyttää maaltapako tarjoamalla nuorille viljelijöille tulevaisuudennäkymiä pitkällä aikavälillä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan uusia aloitteita uusien yrittäjien ja heidän perheidensä tukemisessa tarvittavan infrastruktuurin rakentamiseksi maaseudulle;

80.

suosittelee tältä osin, että maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteet, YMP:n ensimmäisen pilarin ja unionin koheesiopolitiikan toimenpiteet sekä kansalliset, alueelliset ja paikalliset toimenpiteet pyritään yhdenmukaistamaan niiden tehokkuuden parantamiseksi;

81.

muistuttaa, että innovointi ei koske pelkästään maataloustekniikoita ja uusia koneita vaan siihen kuuluu myös uusien liiketoimintamallien ja markkinointi- ja myyntivälineiden kehittämistä, koulutusta sekä tietojen keruuta;

82.

kehottaa komissiota suuntaamaan tulevassa YMP:n uudistuksessa suorat tuet pientiloille ja agroekologiseen viljelyyn, koska tämä hyödyttää erityisen paljon nuorempia viljelijöitä ja uusia yrittäjiä;

83.

huomauttaa, että maaseudulla olisi oltava myös maatalouden paineita helpottavia palveluja, kuten ammatillista neuvontaa, rahoitusneuvontaa ja tilanhoitoa koskevaa neuvontaa;

84.

painottaa, että on tarpeen ulottaa laajakaistayhteydet maaseutualueille ja syrjäisille alueille; suhtautuu myönteisesti älykkäitä kyliä koskeviin erilaisiin aloitteisiin, joiden perimmäisenä tavoitteena on oltava uusien työmahdollisuuksien luominen ja työllisyyden takaaminen nuorille maaseutualueilla joko tiloilla toteutettavilla täydentävillä toimilla tai tilojen ulkopuolisilla toimilla (sosiaaliturva, liikkuvuus, terveydenhuolto, matkailu, energia); katsoo, että jos maatalouden tuottavuus kasvaa ja maataloustuotteiden hinnat laskevat entisestään, on yhä vaikeampaa saada riittävästi tuloja tavanomaisesta maataloustoiminnasta erityisesti pienillä tiloilla;

85.

katsoo, että onnistuneessa sukupolvenvaihdosstrategiassa ja nuorten viljelijöiden tukemisessa olisi noudatettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka avulla parannetaan nuorten viljelijöiden mahdollisuuksia saada maata, rahoitusta, neuvontaa ja koulutusta, ja siinä olisi otettava huomioon sukupolvien välinen vaihdos nuorten ja vanhempien viljelijöiden hyödyksi; korostaa, että koska kyseessä on ihmiskunnan kannalta keskeinen toiminta, maataloudesta olisi näin saatava houkutteleva ammatti nuorten viljelijöiden sekä koko yhteiskunnan silmissä;

86.

toteaa, että vahva tuki nuorille viljelijöille ja uuden taloudellisen toiminnan kehittäminen unionin maatalousalalla on välttämätöntä maaseudun tulevaisuuden kannalta, ja katsoo, että tätä on edistettävä uuden YMP:n puitteissa vuoden 2020 jälkeen;

Ympäristö ja kestävä kehitys

87.

kehottaa komissiota takaamaan ympäristötoimien entistä suuremman johdonmukaisuuden ja varmistamaan, että kyseiset toimet yhdenmukaistetaan; muistuttaa, että toimien on oltava nuoria viljelijöitä varten selkeitä ja helposti toteutettavia;

88.

katsoo, että jotta voidaan säilyttää asutus maaseutualueilla ja varmistaa, että maaseudun asukkaiden elintaso vastaa kaupunkialueiden elintasoa, sääntelyyn liittyviä ja hallinnollisia esteitä on poistettava viipymättä, jotta tilojen hoitajat voivat toteuttaa täydentäviä maatalouteen liittyviä ja muita kuin maatalouteen liittyviä toimia pääasiassa sosiaaliturvan, terveydenhuollon, matkailun, iäkkäiden ihmisten liikkuvuuden ja energian aloilla, ja katsoo, että näin tilojen hoitajille ja heidän perheilleen voidaan taata asianmukaiset tulot ja vähentää maaseudun autioitumisen riskiä;

89.

vaatii maa- ja elintarviketalouden tulevaisuutta koskevaa uutta yhteiskunnallista keskustelua, jotta voidaan välittää realistinen kuva maataloustoiminnasta ja lisätä tietämystä viljelijän ammatista ja elintarvikkeiden tuotannosta;

Muut asiat

90.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä viljelijöiden tulojen turvaamiseksi ilmasto- ja terveysriskien sekä taloudellisten riskien varalta sekä vahvistamaan näin maatilojen kestävyyttä erityisesti ottamalla käyttöön uusia riskinhallintavälineitä ja vahvistamalla nykyisiä välineitä;

91.

palauttaa mieliin unionin syrjäisimpien alueiden erityispiirteet, koska niiden ainutlaatuinen ympäristö-, ilmasto- ja terveystilanne poikkeaa merkittävästi manner-Euroopan tilanteesta, ja vaatii siksi, kuten SEUT-sopimuksen 349 artiklassa todetaan, että nämä alueet ja niiden erityistarpeet ja vahvuudet otetaan paremmin huomioon YMP:n nuorille maanviljelijöille suunnattujen välineiden täytäntöönpanossa ja kehittämisessä, myös rahoituksen saannin osalta;

92.

korostaa, että olisi tuettava vielä enemmän pien- ja perheyrityksiä, jotka toimivat vaikeissa olosuhteissa ja etsivät lisätulonlähteitä, esimerkiksi rahoittamalla neuvontapalveluja tai innovatiivisia liiketoimintamalleja;

93.

suosittelee, että sukupolvenvaihdoksissa otetaan huomioon myös sukupolvien välinen vaihdos nuorten ja vanhempien viljelijöiden hyödyksi; toteaa, että viljelijöiden on tärkeää laatia sukupolvenvaihdossuunnitelma ja että sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi tarvitaan siirtymäkauden tukea;

o o

94.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487.

(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 608.

(3) EUVL L 350, 29.12.2017, s. 15.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0197.

(5) EUVL C 207, 30.6.2017, s. 57.

(6) EUVL C 350, 18.10.2017, s. 5.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/23

P8_TA(2018)0215

Kestävä rahoitus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. toukokuuta 2018 kestävästä rahoituksesta (2018/2007(INI))

(2020/C 76/04)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon G20-maiden sitoutumisen kestävään kasvuun Saksan puheenjohtajakaudella 1. joulukuuta 2016 – 30. marraskuuta 2017, ja erityisesti lausuman, jonka mukaan ne käyttävät jatkossakin kaikkia toimintapoliittisia välineitä – raha-, finanssi- ja rakennepolitiikkaa – erikseen ja yhdessä, jotta saavutetaan vahvaa, kestävää, tasapainoista ja osallistavaa kasvua koskeva tavoite ja samalla edistetään taloudellista ja rahoituksellista kestokykyä,

—	ottaa huomioon YK:n asettamat kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti sitoutumisen ryhtyä toimiin ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten torjumiseksi sekä kestävien kulutus- ja tuotantotapojen varmistamiseksi,

—	ottaa huomioon komission sitoutumisen asiaa koskeviin kestäviin investointeihin osana päämarkkinaunionia koskevaa suunnitelmaa sekä erityisesti kestävää rahoitusta käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän havainnot,

—

ottaa huomioon korkean tason asiantuntijaryhmän heinäkuussa 2017 julkaiseman väliraportin ”Financing a Sustainable European Economy”, jossa kuvaillaan jännitteitä, jotka vallitsevat lyhyen aikavälin voittoa tavoittelevan käyttäytymisen ja ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien pitkän aikavälin investointien välillä, ja ottaa erityisesti huomioon 5 kohdan, joka koskee rahoitusjärjestelmän ja poliittisen kehyksen riskejä ja antautumista ”näköpiirissä olevalle uhalle” (sivu 16),

—	ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2017 annetun komission tiedonannon pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman väliarvioinnista (COM(2017)0292),

—	ottaa huomioon tammikuussa 2018 julkaistun korkean tason asiantuntijaryhmän loppuraportin ”Financing a Sustainable European Economy”, joka koskee kestävän Euroopan talouden rahoittamista,

—	ottaa huomioon korkean tason työryhmän väliraportin sivun 14, jossa todetaan, että EU:n sijoittajien yhteisvastuut hiili-intensiivisillä aloilla ovat noin 45 prosenttia ja että alle yksi prosentti maailman yhteisösijoittajien investoinneista kohdistuu vihreään infrastruktuuriin,

—

ottaa huomioon, että vakavaraisuuskehykset, erityisesti vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25. marraskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY (Solvenssi II) (1), sekä sijoittajien kirjanpitosäännöt rajoittavat pitkän aikavälin lähestymistapaa ja että vakavaraisuussäännöt edellyttävät, että pääoman taso on oikeassa suhteessa riskiin yhden vuoden aikajänteellä, ja taloudellinen riski otetaan niissä huomioon vain pääomavaatimusten laskentaa varten,

—	ottaa huomioon energiakäänteestä vihreään kasvuun 17. elokuuta 2015 annettuun Ranskan säädökseen nro 2015–992 sisältyvän 173 pykälän,

—

ottaa huomioon Englannin keskuspankin pääjohtajan ja finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän puheenjohtajan Mark Carneyn 22. syyskuuta 2016 pitämän puheen sekä Carbon Tracker Initiative -ajatuspajan raportin vuodelta 2015 ja erityisesti sen, että Yhdysvaltojen neljän suurimman hiilentuottajan yhteenlaskettu markkina-arvo oli pienentynyt yli 99 prosenttia vuoden 2010 jälkeen,

—	ottaa huomioon syyskuussa 2016 perustetun Luxemburgin ja Euroopan investointipankin (EIP) välisen ilmastorahoitusta tarkastelevan foorumin,

—

ottaa huomioon E3G-konsulttiyhtiön toukokuussa 2016 julkaiseman tausta-asiakirjan ”Clean Energy Lift Off – Capitalising Europe’s Energy Union” sivun 9, jossa viitataan erityisesti siihen, että vuosien 2008 ja 2013 välisenä aikana Euroopan 20 suurinta energialaitosta oli menettänyt yli puolet niiden 1 biljoonan euron markkina-arvosta,

—

ottaa huomioon Carbon Tracker Initiative -ajatuspajan vuosina 2015 ja 2016 julkaisemat raportit, jotka osoittavat, että 1,1–2 biljoonan Yhdysvaltain dollarin arvoiset fossiilisten polttoaineiden käyttöomaisuusinvestoinnit ovat vaarassa menettää arvonsa ja että 500 miljardia dollaria näistä on Kiinan sähköntuotannossa,

—

ottaa huomioon OECD:n neuvoston suosituksen ympäristö- ja sosiaalisia asioita sekä julkisesti tuettuja vientiluottoja koskevista yhteisistä lähestymistavoista (jäljempänä ’yhteiset lähestymistavat’), joissa tunnustetaan osapuolten vastuu panna täytäntöön ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten tekemät sitoumukset sekä osapuolten vastuu tarkastella hankkeiden myönteisiä ja kielteisiä ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia, erityisesti herkillä aloilla tai herkillä alueilla tai niiden lähistöllä, ja ympäristöriskejä ja sosiaalisia riskejä, jotka liittyvät nykyiseen toimintaan, päättäessään tarjota virallista tukea vientiluottoa varten,

—

ottaa huomioon OECD:n vuoden 2017 suuntaviivat vastuullisesta liiketoiminnasta yhteisösijoittajille ja erityisesti niiden sivun 13, jossa todetaan, että sijoittajilla, myös vähemmistöosuuksien haltijoilla, saattaa olla suoria sidoksia kohdeyhtiöiden aiheuttamiin tai edistämiin haittavaikutuksiin, koska he omistavat tai hallinnoivat sellaisten yhtiöiden osakkeita, jotka aiheuttavat tai edistävät tiettyjä sosiaalisia tai ympäristövaikutuksia,

—

ottaa huomioon Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) vihreään talouteen siirtymistä koskevan Green Economy Transition approach (GET) -lähestymistavan, jonka tavoitteena on hillitä ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristön pilaantumismuotojen vaikutuksia ja/tai lisätä selviytymiskykyä niitä vastaan, ja viittaa erityisesti EBRD:n asiakirjoihin, joissa siirtymän vaikutukset ja ympäristö nivotaan yhteen ja otetaan tarvittaessa huomioon hankkeen arviointimenetelmän muutokset,

—	ottaa huomioon vuonna 2017 julkaistun, vastuullista liiketoimintaa koskevan OECD:n asiakirjan ”Responsible Business Conduct for Institutional Investors: Key Considerations for Due Diligence under the OECD Guidelines for Multinational Enterprises”,

—

ottaa huomioon vuonna 2018 julkaistun, sosiaaliseen infrastruktuuriin EU:ssa tehtäviä investointeja käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän kertomuksen ”Boosting Investment in Social Infrastructure in Europe”, joka koskee sosiaaliseen infrastruktuuriin EU:ssa tehtävien investointien lisäämistä,

—	ottaa huomioon yritysten tarkkaavaisuusvelvoitteesta 27. maaliskuuta 2017 annetun Ranskan lain, erityisesti sen 1 ja 2 pykälän,

—

ottaa huomioon neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/95/EU (2) (muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskeva direktiivi – NFRD) ja erityisesti direktiivin 2013/34/EU 19 ja 19 a artiklan ja direktiivin 2014/95/EU johdanto-osan 3, 6, 7 ja 8 kappaleet,

—	ottaa huomioon direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/828 (3) (osakkeenomistajien oikeuksia koskeva direktiivi),

—	ottaa huomioon ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta 14. joulukuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2341 (4),

—

ottaa huomioon tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (5),

—

ottaa huomioon yleisestä arvopaperistamista koskevasta kehyksestä ja eurooppalaisen kehyksen luomisesta yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle sekä direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY ja 2011/61/EU ja asetusten (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 12. joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2402 (6),

—

ottaa huomioon vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP- tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista 26. marraskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014 (7) (PRIIP-tuotteita koskeva asetus) 8 artiklan 4 kohdan, jossa todetaan, että jos vähittäismarkkinoille tarkoitetuilla paketoiduilla ja vakuutusmuotoisilla sijoitustuotteilla on osoitettu olevan ympäristöön liittyviä tai sosiaalisia tavoitteita, valmistajan on osoitettava mahdolliselle vähittäissijoittajalle ja laajemmille sidosryhmille, miten kyseiset tavoitteet saavutetaan investointiprosessin aikana,

—

ottaa huomioon Triodos-pankin ehdotuksen ”mallivaltuutuksista” joihin sisältyy vaatimus ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien tekijöiden huomioon ottamisesta kaikissa sijoituspäätöksissä, aktiivisesta osallistumisesta näihin kysymyksiin ja niistä äänestämisestä, kestävien vertailuarvojen valitsemisesta, omaisuudenhoitajien harvemmin tapahtuvasta mutta merkityksellisemmästä raportoinnista ja pitkän aikavälin palkkio- ja maksurakenteesta,

—	ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen uudelleentulkinnan luottamusvelvollisuudesta ja ottaa huomioon, että siinä heikennetään yhteyttä maksimaaliseen hyötyyn ja mahdollistetaan eettisten ja ekologisten näkökohtien huomioon ottaminen,

—	ottaa huomioon, että Euroopan investointipankki (EIP) toimi uranuurtajana, kun se laski liikkeeseen maailman ensimmäisen vihreän joukkovelkakirjan, ja siitä tuli tammikuussa 2018 maailman suurin vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskija,

—	ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman rahoitusaloitteen (UNEP FI) kehittämät myönteisesti vaikuttavan rahoituksen periaatteet,

—	ottaa huomioon 10. lokakuuta 2017 annetun alueiden komitean lausunnon ”Ilmastorahoitus: keskeinen väline Pariisin sopimuksen täytäntöönpanossa”, jossa korostetaan paikallis- ja alueviranomaisten roolia investointien hankkimisen edistämisessä Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi,

—	ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman (UNEP) selvityksen kestävän rahoitusjärjestelmän rakenteesta,

—	ottaa huomioon vuonna 2017 laaditun ilmastojoukkovelkakirjoja koskevaa aloitetta käsittelevän raportin, joka osoittaa, miten joukkovelkakirjoja käytetään edistämään siirtymistä vähähiiliseen maailmantalouteen,

—

ottaa huomioon vuonna 2016 julkaistun UNEP:n selvityksen, jossa todetaan, että useat kansalliset rahoitusalan sääntelyviranomaiset toteuttavat jo tai valmistelevat kestävyyttä koskevia arviointeja ja tällaisista aloitteista olisi saatava nopeasti yleinen käytäntö EU:n tasolla, ja ottaa huomioon, että tällaisten analyysien olisi perustuttava standardoituihin ilmastoskenaarioihin, myös siihen, jossa maapallon lämpötilan nousu pidetään selvästi alle kahdessa celsiusasteessa,

—	ottaa huomioon, että tammikuussa 2018 annetussa korkean tason asiantuntijaryhmän loppuraportissa suositetaan, että komission olisi toteutettava kestävyystesti kaikille lainsäädäntöehdotuksille,

—

ottaa huomioon pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman väliarvion (COM(2017)0292) ja komission selkeän lausuman että se ”tukee yksityisten investointien sovittamista ilmasto- ja resurssitehokkuustavoitteisiin ja muihin ympäristötavoitteisiin niin politiikkatoimien kuin julkisten investointien kautta” (COM(2016)0601),

—	ottaa huomioon huhtikuussa 2017 annetun Saksan keskuspankin selvityksen ja Englannin keskuspankin katsauksen (Quarterly Bulletin of 2014 Q4), joissa todetaan, että suurin osa kierrossa olevasta rahasta on luotu yksityisellä pankkisektorilla pankkien myöntäessä lainoja,

—	toteaa, että Pariisin sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa korostetaan tarvetta sovittaa rahoitusvirrat vähäpäästöiseen kehityskulkuun ja kehitykseen, jossa mukaudutaan joustavasti muuttuvaan ilmastoon,

—

ottaa huomioon ilmastokatastrofien aiheuttamia inhimillisiä menetyksiä koskevan UNISDR:n ja CRED:n raportin ”The Human Cost of Weather related Disasters 1995–2015”, jonka mukaan 90 prosenttia tuona aikana rekisteröidyistä luonnonuhkien aiheuttamista suurista katastrofeista liittyi ilmastoon ja säähän, minkä lisäksi katastrofit aiheuttavat maailmanlaajuisesti 300 miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruiset menetykset vuosittain (8),

—

ottaa huomioon katastrofiriskien vähentämistä vuosina 2015–2030 koskevan Sendain kehyksen ja sen painopistealueen 3, joka koskee investointeja katastrofiriskien vähentämiseen selviytymiskyvyn parantamiseksi, sekä 30 kohdan, jossa ilmaistaan tarve edistää tarvittaessa katastrofiriskien vähentämiseen liittyvien näkökohtien ja toimien sisällyttämistä rahoitus- ja finanssipoliittisiin välineisiin,

—	ottaa huomioon finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän kesäkuussa 2017 julkaiseman raportin ”Työryhmän suositukset ilmastoa koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta”,

—	ottaa huomioon Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) tekemän työn hukkainvestointien riskeistä ja tarpeen toteuttaa ”hiilen stressitestejä” EU:ssa,

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2016 erityiskertomuksen nro 31, jossa todetaan, että vaikka EU tekee kuluvalla varainhoitokaudella 2014–2020 poliittisen sitoumuksen joka viidennen euron (20 prosenttia) käyttämisestä ilmastoon liittyviin hankkeisiin, se ei kykenisi saavuttamaan tätä sitoumusta, koska nykyisen suunnittelun perusteella osuus olisi vain noin 18 prosenttia,

—

ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 julkaistun EIP:n vuoden 2016 tilastokertomuksen, josta ilmenee, että EIP:n ilmastotoimille antama tuki ilmentää edelleen unionin erilaisia markkinatilanteita ja vuonna 2016 se ei ollut saavuttanut 20 prosentin tasoa 16 jäsenvaltiossa ja että vaikka ilmastotoimia koskevat investoinnit vuonna 2016 kohdistuivat pääasiassa EU:n vahvempiin talouksiin, EIP rahoitti uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen liittyviä hankkeita 18 jäsenvaltiossa vuonna 2016,

—

ottaa huomioon sosiaaliseen infrastruktuuriin EU:ssa tehtäviä investointeja käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän raportin, jossa arvioidaan sosiaaliseen infrastruktuuriin EU:ssa tehtävien investointien vajeen olevan 100–150 miljardia euroa vuodessa ja yhteensä yli 1,5 biljoonaa euroa vuosina 2018–2030,

—	ottaa huomioon 8. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankin rahoitustoimintaa koskevasta vuosikertomuksesta (9),

—	ottaa huomioon 6. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2016 (10),

—	ottaa huomioon 14. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman vähittäisrahoituspalveluja koskevasta toimintasuunnitelmasta (11),

—	ottaa huomioon EIP:n investointikertomuksen vuosiksi 2017 ja 2018,

—	ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman innovointistrategiasta kestävää kasvua varten: biotalousstrategia Euroopalle (12),

—	ottaa huomioon komission kiertotalouspaketin vuodelta 2015 ja 9. heinäkuuta 2015 annetun parlamentin päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta (13),

—	ottaa huomioon YK:n ohjaavat periaatteet yritysten ihmisoikeusvastuusta ja suojelua, kunnioitusta ja korjaamista koskevasta vastuusta,

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen tavoitteet,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0164/2018),

ottaa huomioon, että rahoitusmarkkinat voivat olla ja niiden olisi oltava keskeisessä asemassa, kun helpotetaan EU:n siirtymistä kestävään talouteen, joka ulottuu ilmastonmuutosta ja ekologisia kysymyksiä pidemmälle ja koskee myös yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä kysymyksiä; ottaa huomioon, että on kiireellisesti puututtava asiaan liittyviin markkinoiden toimintapuutteisiin; ottaa huomioon, että ympäristöä, taloutta ja yhteiskuntaa koskevat haasteet kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa; ottaa huomioon, että heinäkuussa 2017 julkaistussa korkean tason asiantuntijaryhmän raportissa todetaan, että EU:n hiilipäästöjen vähentämispyrkimysten rahoitusvaje on lähes 180 miljardia euroa, lukuun ottamatta muita kestävän kehityksen tavoitteita;

ottaa huomioon, että ekologisen siirtymän on toimittava kannustimena yhteisvastuullisuuden ja yhteenkuuluvuuden edistämiselle; ottaa huomioon, että kestävän rahoituksen avulla on mahdollista vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin pitkän aikavälin kestävän kasvun aikaansaamiseksi ja kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi; toteaa, että ilmastonmuutosta hillitseviä investointeja koskevat perusteet vaikuttavat erittäin lupaavilta ja ne voivat olla hyvä lähtökohta; toteaa, että kestävä rahoitus ulottuu ilmastoinvestointeja ja vihreitä investointeja pidemmälle ja siinä olisi otettava kiireesti huomioon myös sosiaaliset ja hallintoperusteet;

ottaa huomioon, että ilmastonmuutokseen liittyvien investointien ennakoitavissa oleva ja vakaa sääntelyjärjestelmä on ensiarvoisen tärkeä, jotta edistetään yksityisen sektorin osallistumista ilmastorahoitukseen; ottaa huomioon, että Euroopan unioni voi asettaa kestävää rahoitusjärjestelmää koskevan standardin ottamalla käyttöön uskottavan ja kattavan kehyksen, jonka yksityiskohdat olisi toteutettava vaiheittain erityisissä lainsäädäntöaloitteissa;

katsoo, että kaikkien sidosryhmien on muutettava ajattelutapaansa, mikä edellyttää komissiolta monialaista sääntelyä; ottaa huomioon, että yhteisö- ja vähittäissijoittajat ovat entistä kiinnostuneempia sijoittamaan tuotteisiin, jotka ovat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien kriteereiden mukaisia;

E.	toteaa, että ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien yrityksiä koskevien tietojen avoimuutta on lisättävä ”viherpesun” torjumiseksi;

F.	toteaa, että vaikutustenarvioinnin olisi oltava osa kestäviä rahoitustuotteita koskevaa luokittelua; toteaa, että on olemassa entistä enemmän asiantuntemusta sen laskemiseksi, kuinka sijoitukset vaikuttavat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviin tavoitteisiin;

Tarve tarjota asianmukainen poliittinen kehys kestävään siirtymään tarvittavan pääoman saamiseksi

korostaa, että kestävän siirtymisen nopeuttaminen tarjoaa tilaisuuden suunnata pääomamarkkinoita ja rahoituksen välittäjiä kohti pitkän aikavälin innovatiivisia, yhteiskunnan kannalta myönteisiä, ympäristöä säästäviä ja tehokkaita investointeja; on tietoinen hiilestä irtautumista koskevasta nykysuuntauksesta mutta painottaa, että tarvitaan lisätoimia muista fossiilisista polttoaineista irtautumiseksi; pitää tärkeänä sitä, että EU:n pankit ja pääomamarkkinat hyötyvät alan innovoinnin eduista; toteaa, että ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä etuja ja riskejä ei usein ole otettu riittävästi huomioon hinnoissa ja että tämä tarjoaa markkinakannustimia kestämättömälle ja lyhytjänteiselle rahoitukselle, sillä tietyt markkinatoimijat keskittyvät nopeiden voittojen tavoitteluun; korostaa, että tarvitaan hyvin suunniteltu poliittinen, valvonta- ja sääntelykehys, jolla hallinnoidaan kestävää rahoitusta ja samalla otetaan huomioon EU:n alueiden erilaiset mahdollisuudet; toteaa, että tämän kehyksen avulla voitaisiin ottaa käyttöön laajasti pääomaa kestävän kehityksen edistämiseksi ja lisätä markkinoiden tehokkuutta pääomavirtojen ohjaamiseksi omaisuuseriin, joilla edistetään kestävää kehitystä; kehottaa komissiota ehdottamaan kunnianhimoista lainsäädäntökehystä, jossa otetaan huomioon komission kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmassa esitetyt ehdotukset;

Rahoitusalan rooli kestävyyden ja markkinoiden toimintapuutteiden korjaamiseksi tarvittavien toimien kannalta

tähdentää, että koko rahoitusalan ja sen tärkeimmän tehtävän, eli pääoman mahdollisimman tehokkaan kohdentamisen yhteiskunnan hyödyksi ja EU:n tavoitteiden mukaisesti, olisi noudatettava yhdenvertaisuuteen ja osallistavuuteen liittyviä arvoja sekä kestävyyden periaatetta ja että investointianalyyseihin ja -päätöksiin olisi sisällytettävä ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa koskevat indikaattorit sekä toimimatta jättämisen kustannukset; toteaa, että virheelliset arviot tai harhaanjohtavat esitykset rahoitustuotteiden ilmastoriskeistä ja muista ympäristöriskeistä voivat vaarantaa markkinoiden vakauden; tähdentää talous-, vero- ja rahapolitiikan keskeistä roolia kestävän finanssipolitiikan edistämisessä, kun helpotetaan pääoman kohdentamista ja investointien uudelleen suuntaamista kestävämpiin teknologioihin ja yrityksiin sekä vähähiiliseen, katastrofinkestävään ja resurssitehokkaaseen taloudelliseen toimintaan, jolla voidaan vähentää nykyistä tarvetta käyttää tulevia luonnonvaroja ja siten saavuttaa EU:n kestävän kehityksen ja Pariisin sopimuksen tavoitteet; on tietoinen, että asianmukainen ja nouseva hinta kasvihuonekaasupäästöille on tärkeä osa toimivaa ja tehokasta ympäristöalan ja sosiaalista markkinataloutta, koska sillä korjataan tämänhetkisiä markkinoiden toimintapuutteita; toteaa, että hinta Euroopan hiilimarkkinoilla on ollut epävakaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia fossiilisille polttoaineille myönnettyjen suorien ja epäsuorien tukien vaiheittaiseksi poistamiseksi;

Hukkainvestoinnit ja niihin liittyvät järjestelmäriskit

korostaa, että vaikka hiiliomaisuudella on vielä arvoa yritysten taseissa, arvon on laskettava, jos halutaan siirtyä vähähiiliseen yhteiskuntaan; korostaa siksi, että hiileen ja ympäristöä vahingoittavaan omaisuuteen liittyvät hukkainvestoinnit voisivat edustaa merkittävää järjestelmäriskiä rahoitusvakaudelle, jollei niitä hinnoitella pikaisesti ja asianmukaisesti niiden pitkän aikavälin riskiprofiilin mukaisesti; korostaa, että näihin hukkainvestointeihin liittyvien vastuiden havaitseminen, arviointi ja järkevä hoito sekä oikeasuhtainen pakollinen ilmoittaminen siirtymäkauden jälkeen on välttämätöntä siirryttäessä hallitusti, tasapainoisesti ja vakaasti ilmastomyönteisiin ja resurssitehokkaisiin investointeihin; suosittaa, että hukkainvestointien käsite ulotetaan koskemaan myös perustavanlaatuisia ekologisia järjestelmiä ja palveluita;

kehottaa ottamaan käyttöön Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) vuonna 2016 tekemän ehdotuksen mukaisesti EU:n ”hiilen stressitestit” pankeille ja muille rahoituksen välittäjille, jotta voidaan määrittää tällaisiin hukkainvestointeihin liittyvät riskit; suhtautuu myönteisesti EJRK:n ehdotuksiin, joiden mukaan olisi kehitettävä ilmastonmuutoksen kestävää vakavaraisuuspolitiikkaa, kuten erityisiä pääoman mukautuksia, jotka perustuvat sellaisten yksittäisten vastuiden hiili-intensiteettiin, joita arvioidaan sovellettavan liiallisesti sellaisiin omaisuuseriin tehtäviin kokonaisinvestointeihin, joita pidetään hyvin haavoittuvina äkilliselle siirtymiselle vähähiiliseen talouteen; huomauttaa, että Euroopan valvontaviranomaisten perustamisesta annettujen asetusten meneillään oleva tarkistus on tilaisuus harkita kyseisten valvontaviranomaisten roolia sellaisten vaatimusten tutkimisessa ja kehittämisessä, jotka koskevat hiileen ja muihin ympäristöön liittyvien riskien arviointia, niiden julkistamista ja sisällyttämistä pankkien sisäiseen riskinarviointiprosessiin siten, että otetaan huomioon instituutioiden nykyiset kestävää kehitystä koskevat raportointivaatimukset; kehottaa komissiota esittämään asiaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia;

Siirtymään vaadittavien julkisten investointien rahoitus

korostaa, että rahoitusjärjestelmän uudistaminen siten, että sillä edistetään aktiivisesti ekologisen siirtymän nopeuttamista, edellyttää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä; korostaa tässä yhteydessä vero- ja talouspolitiikan keskeistä roolia oikeiden signaalien ja kannustimien antamisessa; kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä komission, Euroopan valvontaviranomaisten ja EIP:n kanssa arvioimaan kansallisten ja yhteisten julkisten investointiensa tarvetta ja korjaamaan mahdolliset puutteet, jotta voidaan varmistaa, että EU on saavuttamassa ilmastonmuutosta koskevat tavoitteensa viiden seuraavan vuoden kuluessa samoin kuin YK:n kestävän kehityksen tavoitteet vuoteen 2030 mennessä; korostaa kansallisten kehityspankkien ja -laitosten roolia tässä asiassa; ehdottaa prosessin koordinointia unionin tasolla ja sellaisen järjestelmän käyttöönottoa, jolla voidaan jäljittää kestäviin julkisiin investointeihin kohdistuvia tosiasiallisia rahoitusvirtoja EU:n kestävän rahoituksen seurantakeskuksen puitteissa; suhtautuu myönteisesti innovatiivisiin rahoitusvälineisiin, joihin sisältyy tätä prosessia mahdollisesti helpottavia kestävyysindikaattoreita, kuten julkisesti liikkeeseen lasketut vihreät joukkovelkakirjat; on tyytyväinen Eurostatin selvennykseen, joka koskee energiatehokkuussopimusten kohtelua kansallisessa tilinpidossa, koska selvennetty kohtelu saattaa vapauttaa merkittäviä julkisen pääoman virtoja alalla, jonka tämänhetkinen osuus on kolme neljäsosaa EU:n puhtaan energian investointivajeesta, vuoteen 2030 mennessä; pyytää komissiota jatkamaan ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa koskeviin tavoitteisiin liittyvien julkisten investointien asianmukaisen kohtelun tutkimista, jotta hankkeiden kustannukset jaetaan asiaankuuluvien julkisten investointien koko elinkaaren ajalle;

Kestävyysindikaattorit ja luokittelu kestävän kasvun kannustimena

kehottaa komissiota johtamaan eri sidosryhmien yhteistä prosessia, johon osallistuu ilmastotieteen alan asiantuntijoita ja rahoitusalan edustajia, jotta vuoden 2019 loppuun mennessä voidaan vahvistaa vakaa, uskottava ja teknologianeutraali kestävyysluokittelu, joka perustuu indikaattoreihin, joilla tuodaan esiin investointien koko vaikutus kestävyyteen ja mahdollistetaan investointihankkeiden ja yritysten vertailu; painottaa tarvetta kehittää tällaisia kestävyysindikaattoreita EU:n kestävyysluokittelun kehittämisen ensimmäisenä vaiheena ja sisällyttää indikaattorit integroituun raportointiin; huomauttaa, että kestävyysluokittelun kehittämisen jälkeen olisi annettava uusia lainsäädäntöaloitteita, joiden aiheena ovat seuraavat: kattava ja pakollinen asianmukaista huolellisuutta koskeva kehys, johon sisältyy huolellisuusvelvollisuus, joka toteutetaan kokonaisuudessaan siirtymäkauden aikana suhteellisuusperiaatetta noudattaen, vastuullinen investointiluokittelu sekä ehdotus, joka koskee ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien ja tekijöiden integrointia rahoituslaitosten vakavaraisuuskehykseen;

toteaa, että kestävyysindikaattoreita on jo olemassa, mutta nykyisiä vapaaehtoisia raportointikehyksiä on vielä yhdenmukaistettava; kehottaa näin ollen komissiota ottamaan kestävyysluokittelunsa perustaksi kestävyysindikaattoreiden yhdenmukaistetun luettelon, joka perustuu muun muassa GRI-ohjeistoon ja YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin sekä komission, OECD:n ja yksityisen sektorin tämänhetkiseen työhön, ja erityisesti Eurostatin nykyisiin resurssitehokkuusindikaattoreihin; suosittaa, että nämä indikaattorit sisällytetään luokitteluun dynaamisella tavalla ja sijoittajille annetaan selvät ohjeet määräajoista, joihin mennessä tietyt vaatimukset on toteutettava; suosittaa myös, että komissio painottaa indikaattorit sen mukaan, kuinka kiireellisesti ne on käsiteltävä tiettynä ajankohtana; painottaa, että luokittelussa olisi tasapainotettava asianmukaisesti sitoutumista ja joustavuutta, mikä tarkoittaa, että siirtymäkaudella kehyksen olisi oltava pakollinen ja standardoitu mutta sitä olisi myös pidettävä muuttuvana välineenä, jonka avulla on mahdollista ottaa huomioon kehittyvät riskit ja/tai riskit, joita ole vielä asianmukaisesti kartoitettu;

katsoo, että ilmastoriskejä ja muita ympäristöriskejä koskevien valmiiden määrällisten indikaattorien ja laadullisten arviointien sisällyttäminen olisi tärkeä askel kohti vastuullista investointiluokittelua, joka on YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden, ihmisoikeuksia koskeva kansainvälisen oikeuden sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja työoikeuden mukainen; korostaa, että ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä riskejä ja tekijöitä koskeviin vähimmäisvaatimuksiin olisi kuuluttava tällaisten investointien sosiaaliset vähimmäisvaatimukset, jotka kattavat työntekijöiden oikeudet, terveydenhuollon ja turvallisuusnormit, ja sellaisten resurssien hylkääminen, jotka ovat peräisin konfliktialueilta tai joilla ei ole asianomaisten yhteisöjen tietoista ennakkosuostumusta, sekä hallinnolliset vähimmäisvaatimukset, jotka kattavat hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää ja raportointia koskevat EU:n vaatimukset ja ovat tilinpäätösraportointia sekä rahanpesun ja korruption torjuntaa ja verotuksen avoimuutta koskevien EU:n vaatimusten mukaisia;

Vihreän rahoituksen merkki

kehottaa komissiota johtamaan eri sidosryhmien välistä prosessia, jotta lainsäädäntöaloitteella voidaan perustaa vuoden 2019 loppuun mennessä ”vihreän rahoituksen merkki”, joka myönnetään kestävyysluokittelun korkeimmat vaatimukset täyttäville sijoitus-, pääoma- ja eläketuotteille, jotta voidaan ohjata sellaisten henkilöiden sijoituspäätöksiä, jotka asettavat kestävyyden kaikkien muiden tekijöiden yläpuolelle; suosittaa, että ”vihreän rahoituksen merkki” sisältäisi Pariisin sopimuksen ja haittavaikutusten välttämisperiaatteen mukaiset vähimmäisvaatimukset ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyville riskeille ja tekijöille niitä koskevan riskianalyysin mukaisesti, sekä toimet, joilla on todistettavasti ”myönteinen vaikutus” YK:n ympäristöohjelman rahoitusaloitteessa tarkoitetulla tavalla; toteaa, että luokittelun ja vihreän rahoituksen merkin tärkeänä tehtävänä on edistää rahoitusmarkkinoiden toimijoiden riskinarviointia tuottamalla porrastettu markkinoihin perustuva luokitus; suhtautuu myönteisesti luottoluokituslaitosten kaltaisten uusien markkinatoimijoiden innovaatioihin kehitettäessä ja hallinnoitaessa tällaisia markkinoihin perustuvia luokituksia;

Kestävän rahoituksen perusteiden sisällyttäminen kaikkeen rahoitusalaan liittyvään lainsäädäntöön

10.

panee merkille kestävää kehitystä koskevien kysymysten äskettäisen sisällyttämisen PRIIP-tuotteita (vähittäismarkkinoille tarkoitettu paketoitu ja vakuutusmuotoinen sijoitustuote) ja YLS-arvopaperistamista (yksinkertainen, läpinäkyvä ja standardoitu arvopaperistaminen) koskeviin asetuksiin sekä osakkeenomistajien oikeuksista annettuun direktiiviin sekä muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevaan direktiiviin; korostaa, että on varmistettava vihreisiin ja kestäviin omaisuuseriin liittyvien riskien riittävä huomioon ottaminen säädöksissä; panee tyytyväisenä merkille, että hukkainvestoinnit on sisällytetty ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten tunnustamisesta annettuun direktiiviin, samoin kuin varovaisuusperiaatteen laajentamisen ja viittauksen YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin; pyytää kestävän rahoituksen indikaattoreiden sisällyttämistä asianmukaisesti ja oikeasuhteisesti kaikkeen uuteen ja tarkistettuun rahoitusalaa koskevaan lainsäädäntöön kokoomaehdotuksen tai erillisten ehdotusten avulla; kehottaa antamaan yhteisiä suuntaviivoja, jotta yhdenmukaistetaan ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien tekijöiden määritelmää ja niiden sisällyttämistä kaikkeen uuteen ja tarkistettuun lainsäädäntöön;

11.

kehottaa tältä osin komissiota käyttämään asetuksessa (EU) N:o 1286/2014 määritettyjä valtuuksia ja hyväksymään mahdollisimman nopeasti ja ennen kestävyysluokittelun kehittämistä delegoidun säädöksen, joka koskee niiden menettelyjen yksityiskohtien määrittämistä, joita käytetään selvitettäessä, liittyykö vähittäismarkkinoille tarkoitettuihin paketoituihin ja vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin erityisiä ympäristöön liittyviä tai yhteiskunnallisia tavoitteita; kehottaa myös laatimaan vastuullisesta liiketoiminnasta yhteisösijoittajille annettuihin OECD:n vuoden 2017 suuntaviivoihin perustuvan asianmukaista huolellisuutta koskevan kattavan ja pakollisen kehyksen, jolla sijoittajat velvoitetaan tunnistamaan, torjumaan ja hillitsemään ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä tekijöitä siirtymäkauden jälkeen; katsoo, että tämän yleiseurooppalaisen kehyksen olisi perustuttava yritysten tarkkaavaisuusvelvoitteesta annettuun Ranskan lakiin, jota sovelletaan yrityksiin ja sijoittajiin, pankit mukaan lukien; kehottaa myös sisällyttämään tuotehallinnan alalla kaikkeen uuteen ja tarkistettuun, myös parhaillaan käsiteltävänä olevaan, lainsäädäntöön suoran viittauksen ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviin kriteereihin, kun on kyse; suhtautuu myönteisesti kestävää rahoitusta käsittelevän komission korkean tason asiantuntijaryhmän suositukseen, että kestävyyden etusijalle asettamista koskeva ”Think Sustainability First” -periaate sisällytetään EU:n koko päätöksentekoa, täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa koskevaan prosessiin;

Kestävyysriskit omien varojen riittävyyttä koskevien sääntöjen vakavaraisuuskehyksessä

12.

toteaa, että kestävyysriskeihin voi sisältyä myös taloudellisia riskejä ja niiden ollessa merkittäviä ne olisi otettava huomioon pankkien pääoma- ja vakavaraisuusvaatimuksissa; kehottaa siksi komissiota hyväksymään strategian ja etenemissuunnitelman, joilla pyritään muun muassa kestävyysriskien mittaamiseen vakavaraisuuskehyksessä sekä edistämään kestävyysriskien sisällyttämistä Basel IV -kehykseen riittävien pääomavarauksien varmistamiseksi; korostaa, että kaikkien omien varojen riittävyyttä koskevien sääntöjen on perustuttava osoitettuihin riskeihin, jotka on otettava täysimääräisesti huomioon; pyrkii käynnistämään seuraavan vuotuisen talousarvion puitteissa EU:n pilottihankkeen kehittääkseen metodologisia vertailuarvoja tätä tarkoitusta varten;

Tietojen julkistaminen

13.

korostaa, että tietojen julkistaminen on ratkaiseva ennakkoedellytys kestävälle rahoitukselle; suhtautuu myönteisesti ilmastoon liittyvien taloudellisten tietojen julkistamista käsittelevän työryhmän työhön ja kehottaa komissiota ja neuvostoa hyväksymään sen suositukset; kehottaa sisällyttämään julkistamisvaatimuksiin ilmasto- ja ympäristötoimien toteuttamatta jättämisestä ja muiden kestävyysriskien käsittelemättä jättämisestä aiheutuvat kustannukset; ehdottaa, että komissio sisällyttää oikeasuhteisen ja pakollisen julkistamisvelvollisuuden tilinpäätösdirektiivin ja muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin tarkistamiseen vuodesta 2020 alkaen, mihin sisältyisi siirtymäkausi, jolloin yritykset voisivat valmistautua täytäntöönpanoon; toteaa, että energiakäänteestä annetun Ranskan lain 173 pykälässä annetaan mahdollinen malli sijoittajia koskevan pakollisen ilmastoriskin julkistamisvelvollisuuden sääntelylle; kehottaa harkitsemaan muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin soveltamisalan laajentamista; painottaa tässä yhteydessä, että raportointikehyksen vaatimusten olisi oltava suhteessa laitoksen riskeihin, sen kokoon ja monimutkaisuuden asteeseen; suosittaa, että PRIIP-tuotteita koskevassa asetuksessa ja avaintietoasiakirjassa nykyisin edellytetty tietojen julkistaminen ulotetaan koskemaan kaikkia vähittäismarkkinoille tarkoitettuja rahoitustuotteita;

Luottamusvelvollisuus

14.

toteaa, että luottamusvelvollisuudet on jo sisällytetty unionin rahoitussääntelykehykseen, mutta painottaa, että niitä olisi selvennettävä, kun määritetään, otetaan käyttöön ja testataan vankkaa ja uskottavaa kestävyysluokittelua, joka kattaa keskeiset investointitoimet, kuten investointistrategian, riskinhallinnan, varojen allokoinnin, hallinnon ja käytön hallinnan, joka koskee kaikkia sijoitusketjun toimijoita, kuten omaisuudenhoitajia ja riippumattomia sijoitusneuvojia tai muita sijoituspalvelujen välittäjiä; suosittaa, että luottamusvelvollisuutta olisi laajennettava kattamaan pakollinen kaksisuuntainen integrointiprosessi, jossa kaikki sijoitusketjun toimijat, mukaan lukien omaisuudenhoitajat ja riippumattomat sijoitusneuvojat tai muut sijoituspalvelujen välittäjät, velvoitetaan sisällyttämään päätöksiinsä taloudellisesti merkitykselliset tekijät, jotka liittyvät ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan, sekä harkitsemaan asiakkaiden ja edunsaajien tai viime kädessä loppusijoittajien muita kuin taloudellisesti merkityksellisiä toiveita, jotka liittyvät ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan ja että heiltä olisi kysyttävä ennalta heidän aikataulustaan ja kestävyyttä koskevista toiveistaan; kehottaa sisällyttämään ilmasto- ja ympäristötoimien toteuttamatta jättämisestä ja muista kestävyysriskeistä aiheutuvat kustannukset yritysten johtokuntien ja viranomaisten riskinhallintaa ja asianmukaista huolellisuutta koskevaan arviointiin sekä sijoittajia koskevaan luottamusvelvollisuuteen;

Ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien kriteereiden tunnistamista koskevat vakiosopimukset

15.

kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia laatimaan ohjeet, jotka koskevat vakiosopimuksia omaisuuden omistajien ja hoitajien sekä riippumattomien sijoitusneuvojien ja muiden sijoituspalvelujen välittäjien välillä ja joihin olisi selvästi sisällytettävä tuensaajan edun siirtäminen, sekä selkeitä odotuksia ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien tunnistamisesta ja integroimisesta; kehottaa EU:n toimielimiä varmistamaan, että Euroopan valvontaviranomaisia koskevan asetuksen tarkistamisen yhteydessä valvontaviranomaisille myönnetään riittävästi määrärahoja; kehottaa sisällyttämään ilmastotoimien toteuttamatta jättämisestä ja muista kestävyysriskeistä aiheutuvat kustannukset kaikkiin tuleviin EU:n säädöksiin ja lainsäädännön tarkistuksiin sekä rahoitukseen liittyviin vaikutustenarviointeihin;

Hallinta

16.

pyytää, että aktiivisista ja vastuuvelvollisesta hallinnasta tehdään erottamattoman osa sijoittajien oikeudellisia velvollisuuksia ja että hallintatoimia koskeva selvitys asetetaan edunsaajien ja yleisön saataville, muun muassa huomattavien omistusosuuksien julkisen ja pakollisen julkistamisen, sitouttamistoiminnan, valtakirjaneuvonantajien käyttämisen ja passiivisten sijoitusvälineiden käyttämisen välityksellä; suosittaa, että indeksipohjaisilla sijoituksilla ohjattavia passiivisia rahastoja kannustetaan ilmoittamaan hallintatoimensa ja sen, missä määrin passiivisen indeksoinnin ja vertaisarvioinnin käyttö mahdollistaa ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa koskevien riskien asianmukaisen määrittämisen kohdeyhtiöissä; katsoo, että indeksin laatijoita olisi pyydettävä erittelemään yksityiskohtaisesti, ovatko laajasti käytetyt ja viitatut vertailuarvot ilmasto- ja kestävyysparametrien mukaisia;

Tarve kehittää edelleen ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa koskevia ilmoitusvelvoitteita muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin puitteissa

17.

toteaa, että muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin mukaiset ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa koskevat ilmoitusvelvoitteet eivät ole riittävän yhtenäisiä ja että yhdenmukaistaminen on tarpeen, jotta voidaan edistää johdonmukaisuutta ja määritellä asianmukaisimmat ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa koskevat mittaustavat julkistamiselle käyttäen kestävyys- ja resurssitehokkuusindikaattoreita; kehottaa komissiota luomaan EU:n laajuisen sidosryhmien yhteenliittymän, johon kuuluu rahoituspalvelualan, tiedeyhteisön ja kansalaisyhteiskunnan edustajia, jotka arvioivat ja ehdottavat asianmukaisen luettelon mittaustavoista, mukaan lukien luettelon indikaattoreista, joilla mitataan kestävyysvaikutuksia ja katetaan tärkeimmät kestävyysriskit; katsoo, että tällaiseen uudistukseen olisi sisällyttävä vaatimus kolmannen osapuolen tarkastamasta ilmoituksesta;

Vihreät joukkovelkakirjat

18.

toteaa, että vihreät joukkovelkakirjat ovat vain murto-osa investointimarkkinoista eikä niitä ole säädelty riittävästi, ja ne ovat siksi alttiita harhaanjohtavalle markkinoinnille ja että EU:lla ei ole tällä hetkellä ole yhtenäisiä normeja vihreille joukkovelkakirjoille, joiden olisi perustuttava EU:n tulevaan kestävyysluokitteluun; toteaa, että viranomaisten olisi tarkastettava ja valvottava vihreitä joukkovelkakirjoja ja että niihin olisi sisällyttävä säännöllinen raportointi kohde-etuutena olevien omaisuuserien ympäristövaikutuksista; korostaa, että vihreisiin joukkovelkakirjalainoihin olisi sisällyttävä myös käänteinen ympäristövaikutus ja niillä olisi tuettava fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä; korostaa, että vihreät joukkovelkakirjat eivät saisi kattaa tiettyjä aloja – erityisesti toimialoja, jotka vaikuttavat erittäin kielteisesti ilmastoon – eivätkä rikkoa keskeisiä sosiaalisia ja ihmisoikeusnormeja; ehdottaa, että EU:n vihreitä joukkovelkakirjoja koskevia normeja olisi kehitettävä täysin avoimesti komission erityistyöryhmässä ja Euroopan parlamentin olisi valvottava kehitystyötä; kehottaa komissiota arvioimaan säännöllisesti vihreiden joukkovelkakirjojen vaikutusta, tehokkuutta ja valvontaa; kehottaa siksi esittämään lainsäädäntöaloitteen, jolla kannustetaan, edistetään ja markkinoidaan EIP:n kaltaisten nykyisten ja tulevien EU:n toimielinten toteuttamaa vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskua unionissa;

Luottoluokituslaitokset

19.

toteaa, että luottoluokituslaitokset eivät sisällytä riittävästi ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä häiritseviä riskejä ja tekijöitä liikkeeseenlaskijoiden tulevaan luottokelpoisuuteen; kehottaa hyväksymään selkeitä EU:n normeja ja valvontaa ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien indikaattoreiden sisällyttämiseksi kaikkiin EU:n alueella toimivien luottoluokituslaitosten luokituksiin; huomauttaa, että taustalla olevaan näiden yritysten väliseen vähäiseen kilpailuun ja niiden kapea-alaiseen taloudelliseen katsantokantaan ei vieläkään ole täysin puututtu; kehottaa perustamaan vihreän rahoituksen merkille akkreditointimenettelyn, josta vastaavat Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen valvomat sertifiointiviranomaiset; suosittaa, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen valtuutetaan vaatimaan luottoluokituslaitoksilta kestävyysriskien sisällyttämistä niiden metodologioihin; kehottaa komissiota esittämään luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen tarkistamista, koska tämä todennäköisesti toteutuu tulevaisuudessa; painottaa kestävyysindeksien sekä ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa tarkastelevien luokituslaitosten laatiman kestävyystutkimuksen merkitystä, kun kaikille talouden toimijoille annetaan tarvittavaa tietoa, jotta ne voivat täyttää raportointi- ja luottamusvelvollisuutensa siirryttäessä kestävämpään rahoitusjärjestelmään;

Rahoituspalveluiden merkintäjärjestelmät

20.

ehdottaa, että komissio perustaa sitovan ja oikeasuhteisen merkintäjärjestelmän, jonka olisi oltava vapaaehtoinen siirtymäkauden aikana, yksityispankkitilejä tarjoaville laitoksille, sijoitusrahastoille sekä vakuutus- ja rahoitustuotteille siten, että niissä ilmoitetaan missä määrin perustana olevat varat noudattavat Pariisin sopimuksen sekä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä tavoitteita;

Euroopan valvontaviranomaisten toimeksianto

21.

aikoo selventää entisestään Euroopan valvontaviranomaisten ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten toimeksiantoa Euroopan valvontaviranomaisista annettujen asetusten meneillään olevan tarkistuksen yhteydessä, jotta niihin voidaan sisällyttää ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät riskit ja tekijät sekä niiden seuranta, jolloin rahoitusmarkkinoiden toiminta noudattaa paremmin kestävän kehityksen tavoitteita; katsoo näin ollen, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi

—

sisällytettävä kestävyysnäkökohdat osaksi sen ”soveltuvuuden” arviointia koskevia ohjeitaan, kuten komissio ehdotti kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmassaan, ja annettava yleisemmin ohjeita siitä, kuinka kestävyysnäkökohdat voidaan tehokkaasti sisällyttää asiaankuuluvaan EU:n rahoitusalan lainsäädäntöön, sekä edistettävä kyseisten säädösten johdonmukaista täytäntöönpanoa niiden hyväksymisen jälkeen;

—	perustettava oikeasuhteinen, ja siirtymäkauden jälkeen pakollinen seurantajärjestelmä, jotta voidaan arvioida ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä merkittäviä riskejä ja tekijöitä vuodesta 2018 alkaen siten, että kestävyysskenaarioiden analysointi suuntautuu tulevaisuuteen;

—	saatava valtuudet valvoa osakesalkkujen mukauttamista Pariisin sopimukseen ja ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviin riskeihin ja tekijöihin, jotta varmistetaan ilmastoon liittyvien taloudellisten tietojen julkistamista käsittelevän työryhmän suositusten noudattaminen;

katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisilla olisi oltava riittävät määrärahat tehtäviensä hoitamiseksi; kannustaa Euroopan valvontaviranomaisia tekemään yhteistyötä näissä kysymyksissä asiaankuuluvien virastojen ja kansainvälisten järjestöjen kanssa;

EIP:n rooli kestävässä rahoituksessa

22.

painottaa, että EU:n toimielimien olisi näytettävä esimerkkiä, kun rahoituksesta pyritään tekemään kestävää; toteaa, että vaikka 26 prosenttia kaikesta EIP:n rahoituksesta kohdistuu ilmastotoimiin ja vaikka EIP oli vihreiden joukkovelkakirjalainamarkkinoiden edelläkävijä vuonna 2007 ja on saavuttamassa ilmoittamansa niihin liittyvät tavoitteet, se rahoittaa edelleen hiili-intensiivisiä hankkeita, joten parantamisen varaa on yhä; kehottaa siksi painokkaasti EIP:tä mukauttamaan ja priorisoimaan tulevaa lainanantoaan siten, että se noudattaa Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 celsiusasteen rajaa; kehottaa vahvistamaan ja tasapainottamaan EIP:n lainanantotoimintaa ja Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) annettua asetusta, jotta voidaan lopettaa hiili-intensiivisiin hankkeisiin sijoittaminen ja asettaa etusijalle resurssitehokkaat ja vähähiiliset hankkeet muiden innovatiivisten alojen ja aineettomien hankkeiden ohella; toteaa, että EIP pystyy myöntämään enemmän riskipääomaa vihreää siirtymää varten alueiden kannalta tasapainoisella tavalla; katsoo, että tällä alalla olisi toteutettava lisätoimia, esimerkiksi yhdessä EU:n rahoitusvälineiden kanssa seuraavaan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä;

Euroopan keskuspankin (EKP) rooli kestävässä rahoituksessa

23.

on tietoinen, että EKP on riippumaton ja sen tärkein tehtävä on turvata hintavakaus, mutta muistuttaa, että koska EKP on unionin toimielin, Pariisin sopimus sitoo myös sitä; on siksi huolissaan siitä, että 62,1 prosenttia EKP:n yrityslainaostoista liittyy aloihin, joiden osuus euroalueen kasvihuonekaasupäästöistä on 58,5 prosenttia (14), ja toteaa, että tämä ohjelma hyödyttää suoraan pääasiassa suuria yrityksiä; suosittaa, että EKP ottaa nimenomaisesti huomioon Pariisin sopimuksen sekä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tavoitteet sen osto-ohjelmia ohjaavissa suuntaviivoissa; korostaa, että tällaisilla suuntaviivoilla voidaan näyttää esimerkkiä sellaisen tulevan ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan suuntautuvan sijoituspolitiikan perustamisessa, joka on EU:n kestävyysluokittelun tiukkojen vaatimusten mukainen;

Muut kysymykset

24.

korostaa, että kestävien rahoitustuotteiden merkityksellinen tarjonta voi vaikuttaa myönteisesti myös EU:n sosiaaliseen infrastruktuuriin, jolla tarkoitetaan sellaisten aloitteiden ja hankkeiden kokonaisuutta, joiden tavoitteena on tuottaa julkista arvoa lisäämällä investointia ja innovointia ihmisten ja yhteisöjen hyvinvoinnin ja selviytymiskyvyn kannalta tärkeillä ja strategisilla aloilla, kuten opetuksessa, terveydenhuollossa ja asumisessa;

25.

suhtautuu myönteisesti korkean tason asiantuntijaryhmän toimiin, jotka ovat arvokkaita osasia laadittaessa kestävää rahoitusalaa koskevia uusia vaatimuksia; korostaa kuitenkin tarvetta ottaa pankkiala aktiivisesti mukaan toimintaan, koska se on EU:n rahoitusalan hallitsevana tekijänä edelleen ratkaisevassa asemassa pyrittäessä lisäämään rahoituksen kestävyyttä;

26.

painottaa, että ilmastotoimiin käytettyjen varojen jäljittämismenetelmä aiheuttaa epäjohdonmukaisuutta ohjelmien välillä, minkä vuoksi hankkeet, joiden kohdalla on epäselvää, millaista ympäristö- ja ilmastohyötyä ne tuottavat, on voitu määrittää ilmastotoimiin liittyviksi menoiksi (esim. yhteisen maatalouspolitiikan viherryttävä osa-alue);

27.

korostaa, että kaikkien yleisesti käytössä olevien rahoitusalan vertailuarvojen metodologiassa ei oteta huomioon ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä tekijöitä; kehottaa kehittämään vähintään yhden EU:n kestävyysvertailuarvon käyttäen EU:n kestävyysluokittelua, jotta voidaan mitata unionin liikkeeseenlaskijoiden suorituskykyä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien ja tekijöiden perusteella;

28.

kehottaa analysoimaan ja kannustamaan yksityisiä aloitteita, kuten ”vihreitä kiinnelainoja” koskevaa EeMAP-hanketta, jotta voidaan arvioida ja osoittaa, millaisin edellytyksin vihreiden omaisuuserien avulla voidaan vähentää investointiriskiä ja lisätä samalla ympäristön kestävyyttä;

29.

kehottaa EU:ta edistämään aktiivisesti kestävyysindikaattoreiden sisällyttämistä kansainvälisten tilinpäätösstandardien kehykseen kansainvälisesti;

30.

korostaa, että yrityshallinnon avulla olisi edistettävä pitkän aikavälin arvon luomista esimerkiksi pitkän aikavälin osakkeenomistajille tarkoitetuilla lojaalisuusosakkeilla ja sisällyttämällä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät näkökohdat johtajien ja johtokunnan palkitsemispaketteihin; toteaa, että selventämällä asiaan liittyviä johtajien velvoitteita tuettaisiin kestäviä sijoittajia niiden vuorovaikutuksessa johtokuntien kanssa;

31.

kehottaa ottamaan käyttöön pakollisen ympäristövastuuvakuutuksen kaikelle kaupalliselle ja julkiselle toiminnalle toimintaluvan antamisen ennakkoedellytyksenä;

32.

korostaa, että kestävä rahoitus edellyttää, että selvennetään unionin yritysten johtajien velvoitteita, jotka liittyvät pitkän aikavälin kestävän arvon luomiseen, ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa koskeviin asioihin ja järjestelmäriskeihin osana johtajien yleisvelvoitetta edistää yrityksen menestystä;

33.

kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia laatimaan ohjeet, jotka koskevat tilastotietojen keräämistä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien tunnistamisesta ja integroimisesta rahoitukseen, ja kehottaa julkaisemaan tilastoja mahdollisuuksien mukaan;

34.

kehottaa kansallisia pankki- ja rahoitusmarkkinaviranomaisia laatimaan selkeät ja ytimekkäät ohjeet siitä, miten uusi luokittelu ja muut tähän lainsäädäntöön liittyvät muutokset voidaan ottaa käyttöön ilman, että siitä aiheutuu turhia kustannuksia ja viivästyksiä;

35.

katsoo, että hinnoittelutoimien avulla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti EU:n hiilivapaaksi saattamista koskeviin toimiin liittyvän 180 miljardin euron suuruisen rahoitusvajeen korjaamiseen, siten, että suunnataan sijoituksia kohti pitkän aikavälin kestävyystavoitteita;

36.

toteaa, että pk-yritykset unohdetaan innovoivasta luonteestaan huolimatta usein kestävää rahoitusta koskevissa keskusteluissa; ottaa huomioon digitalisointiin ja vihreään rahoitusteknologiaan liittyvät merkittävät mahdollisuudet; suosittaa, että komissio tarkastelee mekanismeja, joiden avulla pk-yritykset voivat yhdistää hankkeita päästäkseen vihreiden joukkovelkakirjojen markkinoille;

37.

painottaa kestävään rahoitukseen liittyvää yhteiskunnallista osatekijää; panee merkille mahdollisuudet, jotka liittyvät erityisesti sosiaalisia infrastruktuureja koskevien uusien rahoitusvälineiden, kuten sosiaalivaikutteisten joukkovelkakirjalainojen, kehittämiseen vuonna 2017 julkistettujen sosiaalivaikutteisten joukkovelkakirjalainojen periaatteiden mukaisesti;

38.

painottaa, että ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien määrittely, hallinta ja julkistaminen ovat kuluttajansuojan ja rahoitusvakauden keskeisiä osatekijöitä, minkä vuoksi niiden olisi kuuluttava Euroopan valvontaviranomaisten valvontatoimien piiriin; pyytää Euroopan järjestelmäriskikomiteaa tutkimaan aktiivisesti ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien tekijöiden ja järjestelmäriskin välistä vuorovaikutusta muillakin kuin ilmastonmuutokseen liittyvillä aloilla;

39.

muistuttaa, että parlamentti kehotti vähittäisrahoituspalveluja koskevasta toimintasuunnitelmasta 14. marraskuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa ottamaan käyttöön EU:n säästötilin vihreän talouden rahoittamiseksi;

40.

edellyttää, että kaikkien EU:n tulevien menojen on täytettävä Pariisin sopimuksen vaatimukset ja että talouden hiilivapaaksi saattamiseen liittyvät tavoitteet on sisällytettävä oikeudellisiin välineisiin, joilla säännellään Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (koheesiorahastot mukaan lukien), ulkoisia toimia ja kehitysyhteistyötä koskevia rahastoja ja muita monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolisia välineitä, kuten ESIR:iä;

41.

kehottaa komissiota toteuttamaan toteutettavuustutkimuksen siitä, miten valvojien ja sääntelyn avulla voidaan paremmin palkita pitkälle aikavälille suuntautuvista toimeksiannoista;

42.

kehottaa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista (EIOPA) esittämään parhaita käytäntöjä ja suuntaviivoja, jotka koskevat sitä, miten lisäeläkejärjestelmien ja yksityisten eläketuotteiden tarjoajat voivat olla yhteydessä edunsaajiin ennen sopimuksen tekoa ja sijoituksen koko elinkaaren aikana; kehottaa EIOPAa esittämään suuntaviivoja, jotka koskevat Yhdistyneen kuningaskunnan Environmental Agency Fund -rahaston kaltaisia parhaita käytäntöjä yhteydenpidosta edunsaajiin ja yksityisasiakkaisiin ja heidän taloudellisten ja muiden kuin taloudellisten etujensa turvaamisesta;

43.

ottaa huomioon korkean tason asiantuntijaryhmän suosituksen, jonka mukaan Euroopan ympäristökeskuksen olisi yhteistyössä Euroopan valvontaviranomaisten kanssa perustettava kestävän rahoituksen EU:n seurantakeskus kirjaamaan EU:n kestäviä sijoituksia ja raportoimaan niistä sekä julkistamaan niitä koskevia tietoja; suosittaa Euroopan unionin edelläkävijän tehtävän vahvistamiseksi, että seurantakeskukselle annetaan myös tehtäväksi kirjata ja tukea EU:n rahastojen ja EU:n toimielinten, kuten ESIR:n, EIP:n ja EKP:n, kestäviä sijoituksia sekä julkistaa niitä koskevia tietoja; pyytää seurantakeskusta raportoimaan toiminnastaan parlamentille;

44.

suosittaa, että EIP tekee yhteistyötä pienten markkinaosapuolten ja alueellisten osuuskuntien kanssa, jotta uusiutuvaa energiaa koskevat pienimuotoiset hankkeet voitaisiin yhdistää ja jotta ne voisivat näin saada EIP:n tukea osana yrityssektorin osto-ohjelmaa;

45.

on samaa mieltä korkean tason asiantuntijaryhmän kanssa siitä, että on ensiarvoisen tärkeää voimaannuttaa EU:n kansalaisia ja tiedottaa heille kestävään rahoitukseen liittyvistä kysymyksistä; painottaa tarvetta parantaa tiedonsaantia kestävyyteen liittyvästä suorituskyvystä ja edistää finanssiosaamista;

46.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan poliittinen johdonmukaisuus rahoitusalojen ja muiden kuin rahoitusalojen välillä; muistuttaa, että kestävää rahoituspolitiikkaa on täydennettävä muilla aloilla, kuten energian, liikenteen, teollisuuden ja maatalouden aloilla, tehtävillä johdonmukaisilla poliittisilla valinnoilla;

47.

kehottaa komissiota julkaisemaan säännöllisesti edistymiskertomuksen tässä päätöslauselmassa käsitellyistä kysymyksistä;

48.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään EU:n vaikutusvaltaa ja osoittamaan johtajuutta kestävän rahoituksen alalla sekä korottamaan kestävyyttä koskevia vaatimuksia maailmanlaajuisella rahoitusalalla, myös kolmansien maiden kanssa tehtävillä kahdenvälisillä sopimuksilla, monenvälisillä poliittisilla foorumeilla, kuten YK:ssa, G7:ssä ja G20:ssa, ja kansainvälisissä standardeja asettavissa organisaatioissa, kuten kansainvälisessä arvopaperimarkkinavalvojien yhteisössä (IOSCO);

o o

49.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1.

(2) EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1.

(3) EUVL L 132, 20.5.2017, s. 1.

(4) EUVL L 354, 23.12.2016, s. 37.

(5) EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19.

(6) EUVL L 347, 28.12.2017, s. 35.

(7) EUVL L 352, 9.12.2014, s. 1.

(8) YK:n katastrofiriskin vähentämisen tukitoimisto https://www.unisdr.org/files/46796_cop21weatherdisastersreport2015.pdf.

(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0039.

(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0025.

(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0428.

(12) EUVL C 75, 26.2.2016, s. 41.

(13) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 65.

(14) Sini Matikainen, Emanuele Campiglio ja Dimitri Zenghelis, ”The climate impact of quantitative easing”, Grantham Institute on climate change and the environment, toukokuu 2017.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/36

P8_TA(2018)0216

EU:n oikeusalan tulostaulu 2017

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. toukokuuta 2018 EU:n oikeusalan tulostaulusta 2017 (2018/2009(INI))

(2020/C 76/05)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 2, 6 ja 7 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 70, 85, 86, 258, 259 ja 260 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—	ottaa huomioon asiaankuuluvat päätöslauselmansa oikeusvaltioperiaatteesta ja oikeuslaitoksesta,

—	ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”EU:n oikeusalan tulostaulu 2017” (COM(2017)0167),

—	ottaa huomioon Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen vuonna 2017 julkaiseman tutkimuksen ”The judicial system and economic development across EU Member States” (1),

—	ottaa huomioon US Chamber Institute for Legal Reform -instituutin vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen nimeltä ”The Growth of Collective Redress in the EU” (2),

—	ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) sukupuolen perusteella eriytetyn tilastotietokannan (3),

—	ottaa huomioon Demokratiaa oikeusteitse -komission (Venetsian komissio) raportit, erityisesti sen luettelon oikeusvaltion arviointiperusteista (4),

—	ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman oikeudenkäytön arvioinnista rikosoikeuden ja oikeusvaltion yhteydessä (5),

—	ottaa huomioon vertailevan tutkimuksen ”Comparative study on access to justice in gender equality and anti-discrimination law”, Milieu Ltd 2011 (6),

—	ottaa huomioon tuomareiden riippumattomuutta, tehokkuutta ja vastuualueita koskevan Euroopan neuvoston suosituksen (CM/Rec(2010)12) (7),

—	ottaa huomioon vuonna 2017 julkaistun Euroopan parlamentin kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön tutkimuksen ”Mapping the Representation of Women and Men in Legal Professions Across the EU” (8),

—	ottaa huomioon oikeuslaitoksen toimivuutta tarkastelevan Euroopan neuvoston pysyvän komitean (CEPEJ) vuosittain tekemät arviointiraportit Euroopan oikeusjärjestelmistä (9),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0161/2018),

ottaa huomioon, että riippumattomat, tehokkaat ja laadukkaat oikeusjärjestelmät ovat keskeisessä asemassa oikeusvaltioperiaatteen, oikeudenkäyntien oikeudenmukaisuuden sekä kansalaisten ja yritysten oikeuslaitosta kohtaan tunteman luottamuksen ylläpitämiseksi, ja niiden avulla varmistetaan, että yksittäiset henkilöt ja yritykset voivat nauttia täysimääräisesti oikeuksistaan; toteaa, että tehokasta oikeusjärjestelmää ei voida erottaa oikeuslaitoksen riippumattomuudesta, ja se tukee taloudellista kasvua, puolustaa perusoikeuksia ja muodostaa perustan EU:n lainsäädännön asianmukaiselle soveltamiselle; katsoo, että oikeuslaitos on itsessään arvokas asia, erityisesti kun on kyse kansalaisten mahdollisuuksista saada oikeutta ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sääntöjen noudattamisesta;

ottaa huomioon, että komissio on julkaissut vuoden 2017 EU:n oikeusalan tulostaulun, joka on ei-velvoittava tieto- ja vertailuväline pääasiassa kansallisten oikeusjärjestelmien tehokkuuden, riippumattomuuden ja laadun arvioimiseksi ja jonka avulla selvitetään mahdollisia puutteita ja toteutetaan hyviä käytäntöjä ja parannuksia sekä pyritään määrittämään jäsenvaltioiden oikeusalan politiikkaa entistä paremmin; toteaa, että tämän vuoksi siinä keskitytään sellaisiin oikeusjärjestelmien parametreihin, jotka auttavat parantamaan liiketoiminta-, investointi- ja kuluttajailmapiiriä unionissa;

katsoo, että EU:n oikeusalan viidennessä tulostaulussa analysoidaan erityisesti kuluttajien pääsyä tuomioistuinmenettelyihin, oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevia asioita kansalaisten ja yritysten näkökulmasta, tieto- ja viestintätekniikan tämänhetkistä käyttöä oikeuslaitoksissa, kansallisten oikeuslaitosten toimintaa tietyillä aloilla, joilla on merkitystä sisämarkkinoille ja liiketoimintaympäristölle, ja esitetään samalla ensimmäinen yleiskatsaus kansallisten oikeuslaitosten toimintatapoihin niiden soveltaessa EU:n rahanpesun torjuntaa koskevaa lainsäädäntöä rikosoikeudessa;

D.	ottaa huomioon, että EU:n oikeusalan tulostaulussa ei esitetä kansallisia oikeusjärjestelmiä paremmuusjärjestyksessä eikä pyritä asettamaan yhtä järjestelmää muiden edelle;

E.	ottaa huomioon myös sen, että oikeusalan tulostaulun olisi oltava hyödyllinen käsikirja, joka tarjoaa katsauksen parhaisiin käytäntöihin, joita jäsenvaltioiden olisi käytettävä siviili-, kauppa- ja hallinto-oikeuden alalla;

F.	toteaa, että edelleen on olemassa paljon saavuttamatonta tietoa sekä eroja jäsenvaltioiden toimittamien tietojen määrässä ja yksityiskohtaisuudessa;

G.	ottaa huomioon, että EU:n vuoden 2017 oikeusalan tulostaulussa keskitytään pääasiassa siviili-, kauppa- ja hallinto-oikeuteen, mutta että siinä esitetään myös alustava katsaus kansallisten järjestelmien toimintaan sovellettaessa EU:n rahanpesun vastaista lainsäädäntöä rikosoikeudessa;

H.	ottaa huomioon, että tämän ei-sitovan toimenpiteen ansiona on, että voidaan yksilöidä sekä myönteiset että kielteiset suuntaukset ja tarjota foorumi vertaisoppimiselle ja parhaiden käytäntöjen vaihdolle koko unionissa oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen edistämiseksi ja takaamiseksi;

I.	katsoo, että tietojen antaminen oikeusjärjestelmästä käyttäjäystävällisellä tavalla on oikeussuojan toteutumisen ennakkoedellytys;

J.	katsoo, että oikeusjärjestelmiä on mukautettava niin, että ne pystyvät vastaamaan unionin uusiin haasteisiin;

Yleisiä huomautuksia

korostaa, että oikeuslaitos vahvistaa oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen yhteiskunnassa ja varmistaa, että jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikissa oikeuslaitoksen uudistuksissa noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta sekä oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevia eurooppalaisia vaatimuksia; kehottaa komissiota jatkamaan tässä yhteydessä kansallisten oikeuslaitosuudistusten seurantaa eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä, joka perustuu myös EU:n oikeusalan tulostaulun tietoihin; kehottaa lisäksi komissiota kehittämään uusia kriteereitä, joilla pyritään arvioimaan entistä paremmin, ovatko oikeusjärjestelmät oikeusvaltioperiaatteen mukaisia, ja perustamaan ne erityisesti Venetsian komission laatimaan luetteloon oikeusvaltion arviointiperusteista;

kehottaa komissiota keräämään entistä tarkempia tietoja tavoista, joilla käsitellään oikeusvaltioperiaatteen loukkaamista ja perusoikeuksiin kohdistuvia uhkia, kuten korruptiota ja syrjintää sekä yksityisyyden, ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden, ilmaisunvapauden sekä kokoontumis- ja järjestäytymisvapauden loukkaamista;

palauttaa mieliin 25. lokakuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta esittämänsä pyynnön ja pyytää jälleen komissiota tekemään ehdotuksen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaksi unionin sopimukseksi; kehottaa komissiota yhdistämään nykyiset raportit, myös oikeusalan tulostaulun, siihen saakka, kunnes demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva sopimus on saatu aikaiseksi;

panee mielenkiinnolla merkille EU:n vuoden 2017 oikeusalan tulostaulun ja kehottaa komissiota edistämään edelleen tätä perussopimusten määräysten mukaisesti ja jäsenvaltioita kuullen;

korostaa, että rikosasioita koskevan erillisen oikeusalan tulostaulun perustaminen edistää merkittävästi tuomareiden ja syyttäjien keskeistä yhteisymmärrystä unionin lainsäädännöstä rikosoikeuden alalla, mikä parantaa keskinäistä luottamusta;

kehottaa komissiota ottamaan huomioon korruption torjunnan ja pitää tämän aiheen sisällyttämistä oikeusalan tulostauluun ensisijaisen tärkeänä;

tukee tämän toimen päämäärää ja korostaa, että riippumaton, toimiva ja korkealaatuinen oikeusjärjestelmä voisi tarjota liiketoimintakannustimia, joiden avulla voidaan kehittää ja investoida sekä jäsenvaltioiden sisällä että rajojen yli samalla, kun suojellaan kansalaisten perusoikeuksia ja lujitetaan kuluttajien ja työntekijöiden oikeuksia ja edistetään näin heidän taloudellista osallistumistaan;

panee merkille, että oikeudellinen vertailuanalyysi on tärkeää rajatylittävän keskinäisen luottamuksen, oikeudellisten instituutioiden toimivan yhteistyön sekä yhteisen oikeudellisen alueen ja eurooppalaisen oikeudellisen kulttuurin luomisen kannalta; kannustaa tästä syystä komissiota jatkamaan konkreettisten indikaattoreiden kehittämistä, jotta voidaan käytännössä arvioida EU:n arvojen, kuten oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien, noudattamista;

katsoo, että tällaisen vertailun on perustuttava objektiivisiin kriteereihin ja tarkasti kerättyyn, vertailtuun ja analysoituun näyttöön samalla, kun otetaan huomioon erilaiset perustuslailliset ja oikeudelliset puitteet; korostaa, että on tärkeää varmistaa kaikkien jäsenvaltioiden yhtäläinen kohtelu, kun arvioidaan puolueettomasti niiden oikeusjärjestelmiä;

10.

suhtautuu myönteisesti komission toimiin, joilla ensimmäistä kertaa arvioidaan rahanpesun torjuntaa koskevan rikosoikeuden tiettyjä näkökohtia, ja suosittelee, että komissio toteuttaisi tarvittavat toimet, joilla kannustetaan jäsenvaltioita toimittamaan tietoja tämän alan oikeudenkäyntien kestosta, kun otetaan huomioon neljännen ja myöhemmin viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin voimaantulo;

11.

pitää myönteisinä komission ponnisteluja esittää mitattavissa olevaa tietoa ja tehdä konkreettisia johtopäätöksiä siitä, millä tavoin jäsenvaltiot ovat parantaneet tai voivat vielä parantaa oikeusjärjestelmiensä laatua ja tehokkuutta erityisesti tuomareiden aseman ja nimittämisen sekä heidän riippumattomuutensa ja sukupuolten tasa-arvon osalta; toteaa, että tiedoissa on yhä vähemmän puutteita erityisesti oikeuslaitosten toimivuutta koskevista indikaattoreista; pitää kuitenkin valitettavana, että joissakin tapauksissa eräät jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet tietoja, vaikka ne ovat käytettävissä tai saatavilla; vaatii tästä syystä jäsenvaltioita vahvistamaan ponnistelujaan tietojen saamiseksi vertailukelpoisiksi ja tekemään kattavaa yhteistyötä komission kanssa jakamalla pyydettyä tietoa; korostaa, että jäsenvaltioiden on jatkettava työtään tietojen puutteellisuuden vähentämiseksi, jotta ne voivat saavuttaa tehokkaita oikeusjärjestelmiä koskevat painopisteensä; kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan neuvoston pysyvän komitean (CEPEJ) ja Euroopan komission kanssa erityisesti ministeriöiden ja oikeusjärjestelmien kansallisten asiantuntijoiden epävirallisen ryhmän kautta oikeusalan tulostaulun joidenkin luokkien vielä puutteellisten tietojen täydentämiseksi;

12.

kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan huolellisesti vuoden 2017 oikeusalan tulostaulua, määrittämään, mistä on syytä ottaa oppia, sekä arvioimaan, tarvitaanko kansallisia toimia kansallisen oikeusjärjestelmän laatuun, tehokkuuteen ja riippumattomuuteen liittyvien sääntöjenvastaisuuksien korjaamiseksi;

13.

panee merkille, että useat jäsenvaltiot jatkoivat toimiaan oikeuslaitostensa tehostamiseksi uudistusten avulla; pitää myönteisenä, että julkistettuja uusia uudistuksia, jotka koskevat oikeusapua, vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä, tuomioistuinten erikoistumista ja tuomioistuinverkostoa, on runsaasti;

Tehokkuus

14.

korostaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja EU:n perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisten tehokkaiden ja oikea-aikaisten menettelyjen tärkeyttä; korostaa lisäksi nopeiden ja tehokkaiden menettelyjen merkitystä kuluttajansuojan vahvistamisessa ja teollis- ja tekijänoikeuksien sekä tietosuojaoikeuksien suojelemisessa; panee huolestuneena merkille, että tällaiset menettelyt kestävät joissakin jäsenvaltioissa edelleen liian pitkään; korostaa, että myös käsiteltävänä olevien tapausten suuri määrä voi heikentää kansalaisten ja yritysten luottamusta oikeusjärjestelmään ja heikentää oikeusvarmuutta, koska luottamus on oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen kulmakivi;

15.

rohkaisee jäsenvaltioita investoimaan tieto- ja viestintäteknisten työkalujen käyttöön ja kehittämiseen oikeusjärjestelmissään, jotta kaikkien unionin kansalaisten ja erityisesti eri tavoin vammaisten ja haavoittuvassa tilanteessa olevien ryhmien, myös kansallisten vähemmistöjen ja/tai muuttajien, on helpompi käyttää niitä; korostaa tieto- ja viestintäjärjestelmien etuja jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten välisessä rajat ylittävässä yhteistyössä ja kansallisella tasolla kaikkien sidosryhmien kustannusten alentamisessa ja myös oikeusjärjestelmien yleisen tehokkuuden ja laadun parantamisessa esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuus toimittaa vaateita sähköisesti, seurata menettelyjä ja viedä niitä eteenpäin verkossa sekä mahdollistamalla sähköinen viestintä tuomioistuinten ja asianajajien välillä; pitää valitettavana, että tieto- ja viestintäjärjestelmien täyttä potentiaalia ei ole saatu valjastettua käyttöön kaikkialla EU:ssa; panee tyytyväisenä merkille useimpien jäsenvaltioiden avoimuuden tuomioistuinten päätösten julkaisussa; korostaa, että sähköisten tietojen saatavuus käyttäjäystävällisellä tavalla edistää merkittävästi kansalaisten ja yritysten oikeussuojan saatavuutta; kehottaa jäsenvaltioita julkaisemaan verkossa kaikki tuomioistuinten päätökset, koska tämä auttaa kansalaisia ja yrityksiä tutustumaan paremmin oikeusjärjestelmään ja tekemään siitä avoimemman; toteaa lisäksi, että tämä saattaisi edistää oikeuskäytännön johdonmukaisuutta;

16.

painottaa tarvetta tehostaa ja monipuolistaa tuomareille tarjottua koulutusta, koska tämä on myös tehokkaan, riippumattoman ja puolueettoman oikeusjärjestelmän perusta; korostaa erityisesti tarvetta koulutukseen sukupuoliroolien, -normien ja -stereotypioiden, oikeusalan etiikan, tieto- ja viestintätekniikan taitojen, oikeusjärjestelmän hallinnoinnin, sovittelun sekä eri osapuolten ja lehdistön kanssa tapahtuvan viestinnän aloilla; painottaa lisäksi EU:n lainsäädännöstä ja erilaisista EU:n yhteistyörakenteista, kuten Eurojustista, annettavan riittävän koulutuksen merkitystä; toteaa, että tietyt unionin lainsäädännön erityisalat, kuten tekijänoikeuksia ja yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö, voivat edellyttää sekä lainsäädännön että teknologian kehityksen ymmärtämistä; panee merkille, että tuomareiden ja tuomioistuinten erikoistumisella vaikuttaa olevan myönteinen vaikutus oikeusjärjestelmien tehokkuuteen ja laatuun; kehottaa komissiota tarkastelemaan tätä asiaa tarkemmin seuraavan vuoden tulostaulun yhteydessä; painottaa, että tuomareita ja muita oikeudellisia asiantuntijoita on koulutettava jatkuvasti ja järjestelmällisesti sen varmistamiseksi, että lainsäädäntöä sovelletaan ja sen täytäntöönpanoa valvotaan johdonmukaisella ja laadukkaalla tavalla; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan enemmän oikeusalan koulutukseen ja oikeusalan ammattilaisten, kuten tuomareiden, jatkuvaan koulutukseen, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia ja parhaita käytäntöjä;

17.

kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä tukemaan välitysmenettelyjen kehittämistä edelleen EU:n tasolla; kehottaa komissiota arvioimaan järjestelmällisesti välitysmenettelyn vaikutuksia EU:n oikeusjärjestelmiin;

Laatu

18.

vaatii komissiota lisäämään kollektiiviset oikeussuojamenettelyt seuraavan vuoden oikeusjärjestelmien esteettömyystekijöitä koskevaan vertailuun, sillä oikeussuojan ja tehokkaiden riidanratkaisumenettelyjen saatavuus on erittäin tärkeää; pitää näitä menettelyjä tärkeinä työkaluina kuluttajansuojan sekä ympäristön ja terveyden suojelun vahvistamiseksi koko EU:ssa aloilla, joilla on suoraa vaikutusta suureen määrään kantajia; katsoo, että kollektiiviset oikeussuojakeinot helpottavat kansalaisten oikeussuojan saatavuutta ja tehokasta riitojenratkaisua sekä poistavat kohtuuttomat esteet erityisesti köyhyysrajan alapuolella elävien tai rajatylittäviä ulottuvuuksia sisältävien tapausten osapuolten osalta;

19.

toteaa, että useimmissa jäsenvaltioissa asianosaisten on maksettava oikeudenkäyntimaksu oikeudenkäynnin vireillepanosta; korostaa, että oikeusavun saatavuudella ja oikeudenkäyntimaksujen suuruudella on merkittävä vaikutus erityisesti vähävaraisten kansalaisten oikeussuojan saatavuuteen, joka on perusoikeus EU:ssa, ja korostaa oikeusavun merkitystä oikeussuojan yhtäläisen saatavuuden takaamisessa; korostaa, että köyhyysrajan alapuolella elävien kuluttajien saama oikeusapu on edelleen olennainen tasapainottava tekijä; kiinnittää huomiota siihen, että oikeusavun saamisen vaikeus voi johtaa oikeudenkäynnistä luopumiseen erityisesti silloin, kun oikeudenkäyntimaksujen / oikeudellisten kulujen osuus vaatimuksen arvosta on merkittävä; katsoo, että oikeusapu olisi sidottava jäsenvaltioiden köyhyysrajaan; korostaa yleisesti ottaen, että oikeudenkäyntikustannuksia on yhä alennettava esimerkiksi käyttämällä kansallisia sähköisen oikeuden portaaleja; pyytää jäsenvaltioita parantamaan verkossa tarjottavien tietojen käyttäjäystävällisyyttä, sillä niiden avulla kansalaiset saavat tietoa siitä, ovatko he oikeutettuja oikeusapuun, mukaan luettuina esteettömät verkossa tarjottavat tiedot näkövammaisille;

20.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön ennen ensi vuotta koskevan tulostaulun laatimista uuden indikaattorin, joka koskee mahdollisesti heikommassa tai syrjityssä asemassa olevien ryhmien oikeusavun saantia, jotta voidaan havaita mahdolliset esteet;

21.

korostaa tarvetta puuttua edelleen vallitseviin sukupuolten välisiin eroihin ja huomattaviin eroihin suhteellisessa osuudessa etenkin ylemmän oikeusasteen tuomioistuimissa / korkeimmassa oikeudessa sekä kansallisella että EU:n tasolla; pitää valitettavana, että naispuolisten ammattituomareiden suhteellinen osuus on joissakin jäsenvaltioissa kehittynyt viime aikoina kielteiseen suuntaan;

22.

painottaa, että sukupuolten tasa-arvon alalla on oikeusalan ammateissa koko Euroopassa vielä paljon tehtävää erityisesti tuomarinvirkoihin pääsyn sukupuolistereotypioiden, nimitysten avoimuuden, työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen sekä mentorin antamaa ohjausta koskevien käytäntöjen saralla; painottaa, että naisten suhteellinen osuus oikeuslaitosten alempien tasojen työntekijöistä (myös muut kuin oikeusvirkamiehet) poikkeaa selvästi heidän osuudestaan ylemmissä oikeusasteissa sekä syyttäjätasolla; kannustaa jäsenvaltioita vahvistamaan erityisesti oikeusalan ammatteihin liittyvää naisten korkeakoulutusta sekä edistämään myönteistä suhtautumistapaa naistuomareihin;

23.

muistuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2015 antamasta yhteisestä julkilausumasta (10), jossa todetaan, että naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiseksi, mikä on Euroopan unionin tavoite Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden olisi varmistettava mahdollisimman laajasti naisten ja miesten tasapuolinen edustus asettaessaan ehdolle henkilöitä Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiksi; kehottaa jäsenvaltioita näyttämään tässä hyvää esimerkkiä;

24.

korostaa, että samaan aikaan, kun yli puolet jäsenvaltioista lisäsi oikeusjärjestelmää koskevia menojaan asukasta kohden vuonna 2015, taloudelliset resurssit määräytyvät edelleen useimmiten historiallisten kustannusten eivätkä todellisen työtaakan tai käsiteltävien tapausten määrän pyyntöjen perusteella;

25.

pitää myönteisenä vaihtoehtoisten riidanratkaisumekanismien käytön lisääntymistä useimmissa jäsenvaltioissa, etenkin kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille tarkoitetun verkkovälitteisen riidanratkaisun eurooppalaisen foorumin lisääntyvää käyttöä;

26.

panee merkille, että tietoja ei ole saatavilla avioliittoasioiden ja vanhempainvastuun osalta; kehottaa komissiota sisällyttämään nämä tiedot EU:n oikeusalan tulostauluun, kun jäsenvaltiot asettavat ne saataville, mahdollisesti välivaiheen tavoitteena toteutettavaksi sen jälkeen kun neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa on tarkistettu;

Riippumattomuus

27.

painottaa, että riippumattomuus, laatu ja toimivuus vaikuttavat keskeisesti tehokkaaseen oikeuslaitokseen, joka puolestaan on keskeinen oikeusvaltioperiaatteen, oikeudenkäyntien oikeudenmukaisuuden sekä kansalaisten ja yritysten oikeuslaitosta kohtaan tunteman luottamuksen ylläpitämiseksi; painottaa lisäksi, että oikeuslaitoksen riippumattomuus on erottamaton osa demokratiaa; katsoo, että riippumaton oikeusjärjestelmä riippuu toisaalta siitä, ettei siihen puututa tai sitä painosteta hallitusten ja poliitikkojen toimesta tai osapuolten erityisten taloudellisten etujen vuoksi, ja toisaalta tuomareiden aseman sekä heidän taloudellisen tilanteensa antamista tehokkaista takuista; korostaa, että on varmistettava riittävä riippumattomuus syyttäjäviranomaisten suojelemiseksi asiattomalta poliittiselta vaikutusvallalta; kehottaa tämän vuoksi komissiota sisällyttämään tulostauluun alaotsikon, joka koskee syyttäjien asemaa ja heidän riippumattomuuttaan; kehottaa lisäksi komissiota jatkamaan oikeuslaitoksen riippumattomuutta turvaavien oikeudellisten takeiden tutkimista myös yhteistyössä korkeimpien oikeuksien presidenttien verkoston ja tuomarineuvostojen verkoston kanssa;

28.

huomauttaa, että on tärkeää nimittää, arvioida, siirtää tai erottaa tuomarit puolueettomasti eli käyttämättä mielivaltaista täytäntöönpanovaltaa ja kattaviin mekanismeihin turvautuen;

o o

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) http://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/bitstream/JRC104594/jrc104594__2017_the_judicial_system_and_economic_development_ across_eu_member_states.pdf

(2) http://www.instituteforlegalreform.com/uploads/sites/1/The_Growth_of_Collective_Redress_in_the_EU_A_Survey_of_Developments_in_10_ Member_States_April_2017.pdf

(3) http://eige.europa.eu/gender-statistics/dgs

(4) http://www.venice.coe.int/webforms/documents/default.aspx?pdffile=CDL-AD(2016)007-e

(5) EUVL C 378, 9.11.2017, s. 136.

(6) Milieu Ltd (2011), ’Comparative study on access to justice in gender equality and anti-discrimination law’, yhteenvetoraportti, Euroopan komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto, Bryssel.

(7) https://wcd.coe.int/ViewDoc.jsp?p=&Ref=CM/Rec(2010)12&Language=lanEnglish&Ver=original&BackColorInternet=C3C3C3&BackColor Intranet=EDB021&BackColorLogged=F5D383&direct=true

(8) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2017/596804/IPOL_STU(2017)596804_EN.pdf

(9) https://www.coe.int/t/dghl/cooperation/cepej/evaluation/default_en.asp

(10) EUVL C 436, 24.12.2015, s. 1.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/42

P8_TA(2018)0221

Muuntogeeninen maissi GA21 (MON-ØØØ21-9)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 esityksestä komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia GA21 (MON-ØØØ21-9) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D056125-02 – 2018/2698(RSP))

(2020/C 76/06)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon esityksen komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia GA21 (MON-ØØØ21-9) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D056125-02),

—	ottaa huomioon muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22. syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (1) ja erityisesti sen 11 artiklan 3 kohdan ja 23 artiklan 3 kohdan,

—	ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 23. huhtikuuta 2018 toimitetun äänestyksen, jossa päätettiin olla antamatta lausuntoa,

—	ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (2) 11 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 21. syyskuuta 2017 hyväksymän lausunnon, joka julkaistiin 24. lokakuuta 2017 (3),

—	ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun asetuksen (EU) N:o 182/2011 muuttamisesta (COM(2017)0085, COD(2017)0035),

—	ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa, joissa vastustetaan luvan myöntämistä muuntogeenisille organismeille (4),

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

ottaa huomioon, että komission päätöksellä 2008/280/EY (5) sallittiin muuntogeenistä maissia GA21 sisältävien, niistä koostuvien tai valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen markkinoille saattaminen; toteaa, että lupa kattoi myös muut maissia GA21 sisältävät tai siitä koostuvat tuotteet kuin elintarvikkeet ja rehut, joita viljelyä lukuun ottamatta käytetään samoihin käyttötarkoituksiin kuin mitä tahansa muuta maissia;

ottaa huomioon, että ennen komission päätöstä 2008/280/EY Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) hyväksyi 13. syyskuuta 2007 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti puoltavan lausunnon, joka julkaistiin 2. lokakuuta 2007 (6) (jäljempänä ”EFSAn vuonna 2007 antama lausunto”);

C.	ottaa huomioon, että Syngenta France SAS toimitti 6. lokakuuta 2016 sveitsiläisen Syngenta Crop Protection AG -yrityksen puolesta komissiolle hakemuksen asetuksen (EY) N:o 1829/2003 11 ja 23 artiklan mukaisesti edellä mainitun luvan uusimisesta;

D.	ottaa huomioon, että EFSA hyväksyi 21. syyskuuta 2017 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti puoltavan lausunnon, joka julkaistiin 24. lokakuuta 2017 (7) (jäljempänä ”EFSAn vuonna 2017 antama lausunto”);

E.	toteaa, että maissia GA21 on jalostettu ilmentämään EPSPS-proteiinia, jonka ansiosta se sietää glyfosaattia;

toteaa, että täydentävien rikkakasvien torjunta-aineen, tässä tapauksessa glyfosaatin, käyttö kuuluu tavanomaiseen maatalouskäytäntöön viljeltäessä torjunta-aineita sietäviä kasveja ja siksi voidaan odottaa, että ruiskutuksista peräisin olevia jäämiä esiintyy sadoissa ja ne ovat väistämättömiä ainesosia; toteaa, että rikkakasvien torjunta-aineita sietävien muuntogeenisten kasvien viljelyn on osoitettu johtavan siihen, että täydentäviä torjunta-aineita käytetään enemmän kuin niiden tavanomaisia vastineita;

G.	toteaa, että siten on odotettavissa, että maissi GA21 altistuu suuremmille ja toistuville glyfosaattiannoksille, mikä johtaa sadon suurempaan jäämäpitoisuuteen ja saattaa lisäksi vaikuttaa muuntogeenisen maissin koostumukseen ja viljelyominaisuuksiin;

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot esittivät monia kriittisiä huomioita kolmen kuukauden kuulemisjakson aikana sekä EFSAn vuonna 2007 antaman lausunnon (8) että sen vuonna 2017 antaman lausunnon (9) osalta; toteaa, että jäsenvaltiot katsoivat, että tarvitaan lisätietoja ennen kuin maissin GA21 riskinarvioinnin perusteella voidaan tehdä päätelmiä, ja kritisoivat esimerkiksi sitä, ettei turvallisen käyttöhistorian osoittavia tietoja ole toimitettu, että luvan voimassaolokaudella maissia GA21 koskevissa valvontakertomuksissa oli vakavia puutteita ja että seurannassa noudatettu lähestymistapa ei ollut täysin direktiivin 2001/18/EY mukainen;

ottaa huomioon, että muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta katsoo, että luvan hakijoiden ja riskinhallinnasta vastaavien tahojen kanssa on keskusteltava lisää siitä, miten markkinoille saattamisen jälkeen käytännössä toteutettaisiin muuntogeenisten kasvien tuontiin ja käsittelyyn liittyviä ympäristönseurantasuunnitelmia;

toteaa, että kysymystä glyfosaatin karsinogeenisuudesta ei ole ratkaistu; ottaa huomioon, että EFSA totesi marraskuussa 2015, että glyfosaatti ei todennäköisesti ole karsinogeeninen, ja Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) totesi maaliskuussa 2017, että vaaraluokitus ei ollut aiheellinen; toteaa, että Maailman terveysjärjestön Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos sitä vastoin luokitteli vuonna 2015 glyfosaatin todennäköisesti ihmisille syöpää aiheuttavaksi aineeksi;

toteaa, että parlamentti on asettanut torjunta-aineiden lupamenettelyä unionissa käsittelevän erityisvaliokunnan, joka auttaa selvittämään, noudatettiinko riskinarviointimenettelyssä asiaa koskevia EU:n tieteellisiä vaatimuksia ja onko toimiala vaikuttanut asiattomasti unionin virastojen päätelmiin glyfosaatin karsinogeenisyydestä;

toteaa, että EFSAn torjunta-aineita käsittelevän paneelin mukaan ei yleisesti ottaen voida tehdä päätelmiä siitä, ovatko jäämät, jotka syntyvät muuntogeenisten viljelykasvien ruiskutuksista glyfosaattivalmisteilla, turvallisia (10); ottaa huomioon, että glyfosaatin ruiskuttamiseen tarkoitetuissa kaupallisissa valmisteissa käytettävien lisäaineiden ja niiden seosten toksisuus voi olla suurempi kuin pelkän vaikuttavan aineen (11);

toteaa, että EU on jo vetänyt markkinoilta polyetoksyloituna talialkyyliamiinina tunnetun glyfosaatin lisäaineen, jonka myrkyllisyys aiheutti huolta; toteaa, että ongelmalliset lisäaineet ja seokset saattavat kuitenkin olla edelleen sallittuja maissa, joissa viljellään maissia GA21 (Argentiina, Brasilia, Kanada, Japani, Paraguay, Filippiinit, Etelä-Afrikka, Yhdysvallat, Uruguay ja Vietnam);

katsoo, että rikkakasvien torjunta-aineiden ja niiden aineenvaihduntatuotteiden jäämäpitoisuuksia koskevat tiedot ovat olennaisia, jotta torjunta-aineita kestävien muuntogeenisten kasvien riskejä voidaan arvioida perusteellisesti; toteaa, että torjunta-aineiden ruiskutuksista peräisin olevien jäämien ei katsota kuuluvan EFSAn GMO-paneelin toimivaltaan; toteaa, että maissin GA21 glyfosaatilla ruiskuttamisen vaikutuksia ei ole arvioitu;

toteaa, että jäsenvaltioiden ei edellytetä mittaavan tuontimaissin glyfosaattijäämiä, jotta voitaisiin komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/660 (12) mukaisesti varmistaa, että enimmäisjäämäpitoisuuksia noudatetaan osana yhteensovitettua monivuotista valvontaohjelmaa vuosiksi 2018, 2019 ja 2020, eikä niiltä edellytetä sitä myöskään vuosina 2019, 2020 ja 2021 (13); toteaa, että tästä syystä ei tiedetä, noudatetaanko unioniin tuotavalle maissille GA21 EU:ssa asetettuja glyfosaatin jäämien enimmäispitoisuuksia;

toteaa, että maissia GA21 viljellään muun muassa Argentiinassa; ottaa huomioon, että glyfosaatin käytön tuhoisia terveysvaikutuksia on dokumentoitu laajalti; ottaa huomioon, että EU on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, joihin sisältyy sitoumus vähentää vuoteen 2030 mennessä merkittävästi vaarallisista kemikaaleista sekä ilman, veden ja maaperän saastumisesta ja pilaantumisesta johtuvia kuolemia ja sairauksia (tavoite 3, alatavoite 3.9) (14);

ottaa huomioon, että EU on sitoutunut kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen, jossa pyritään minimoimaan ristiriidat ja luomaan synergiaa EU:n eri politiikkojen välillä, muun muassa kaupan, ympäristön ja maatalouden alalla, jotta kehitysmaat hyötyisivät ja kehitysyhteistyö tehostuisi;

ottaa huomioon, että EFSA on todennut, että yhtä lukuun ottamatta kaikki tavanomaisia viljelykasveja (eli viljelykasveja, joissa ei ole muuntogeenistä ainesta) koskevat glyfosaatin edustavat käyttötavat merkitsevät riskiä muille kuin torjuttaville luonnonvaraisille selkärankaisille ja että eräät tärkeimmät tavanomaisia kasveja koskevat glyfosaatin käyttötavat merkitsevät suurta pitkän aikavälin riskiä nisäkkäille (15); ottaa huomioon, että ECHA on luokitellut glyfosaatin vedeneläville myrkylliseksi aineeksi, jonka vaikutukset ovat pitkäkestoisia; toteaa, että glyfosaatin käytön kielteiset vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen ja ympäristöön on dokumentoitu laajalti; toteaa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin kielteinen korrelaatio glyfosaatin käytön ja aikuisten monarkkiperhosten runsauden välillä, etenkin maatalousvaltaisilla alueilla (16);

ottaa huomioon, että jos lupa maissin GA21 markkinoille saattamiselle myönnetään uudelleen, myös kysyntä sen viljelylle kasvaa kolmansissa maissa; toteaa, että kuten edellä on mainittu, voidaan olettaa, että torjunta-aineita kestäviin muuntogeenisiin kasveihin käytetään torjunta-aineita suurempina annoksina ja useammin (kuin kasveihin, joissa ei ole muuntogeenistä ainesta), koska ne on tietoisesti jalostettu tätä tarkoitusta varten;

toteaa EU:n olevan biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen osapuoli ja että sopimuksen mukaan osapuolten vastuulla on varmistaa, etteivät niiden lainkäyttövallan piiriin kuuluvat toimet vahingoita ympäristöä toisen valtion alueella (17); toteaa, että päätös maissin GA21 luvan jatkamisesta tai jatkamatta jättämisestä kuuluu EU:n lainkäyttövaltaan;

ottaa huomioon, että useita valikoivia torjunta-aineita sietävien muuntogeenisten viljelykasvien kehittäminen johtuu pääasiassa siitä, että rikkakasvien kyky sietää glyfosaattia on kasvanut nopeasti maissa, jotka ovat tukeutuneet suuressa määrin muuntogeenisiin viljelykasveihin; toteaa, että vuonna 2015 koko maailmassa oli ainakin 29 glyfosaatille vastustuskykyistä rikkakasvilajia (18);

V.	ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 23. huhtikuuta 2018 toimitetussa äänestyksessä päätettiin olla antamatta lausuntoa;

katsoo, että komissio on useaan otteeseen pahoitellut sitä, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 voimaantulon jälkeen sen on hyväksyttävä lupapäätökset ilman elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean tukea ja että asian palauttamisesta komissiolle lopullista päätöstä varten, mikä on hyvin pitkälti poikkeus tämän prosessin kokonaisuudessa, on tullut yleinen käytäntö muuntogeenisille elintarvikkeille ja rehuille annettavia lupia koskevassa päätöksenteossa; toteaa, että myös puheenjohtaja Juncker on pitänyt valitettavana kyseistä käytäntöä ja katsonut sen olevan epädemokraattinen (19);

X.	ottaa huomioon, että parlamentti hylkäsi 28. lokakuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta 22. huhtikuuta 2015 annetun lainsäädäntöehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä (20) ja kehotti komissiota peruuttamaan ehdotuksen ja esittämään uuden;

ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 182/2011 johdanto-osan 14 kappaleessa todetaan, että komission olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan erityisesti, kun säädös koskee arkoja aloja, kuten kuluttajien terveyttä, elintarviketurvallisuutta ja ympäristöä, koskevissa asioissa välttämään poikkeamasta muutoksenhakukomiteassa mahdollisesti esiin tulevasta täytäntöönpanosäädöksen aiheellisuutta vastustavasta vallitsevasta kannasta;

ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetään, että muuntogeeniset elintarvikkeet tai rehut eivät saa vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen, eläinten terveyteen tai ympäristöön ja että komissio ottaa luvan uusimista koskevaa päätöstään laatiessaan huomioon kaikki EU:n lainsäädännön asiaa koskevat säännökset sekä muut perustellut tekijät, jotka liittyvät tarkasteltavaan asiaan;

katsoo, että esitys komission täytäntöönpanopäätökseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetyn täytäntöönpanovallan;

katsoo, että esitys komission täytäntöönpanopäätökseksi ei ole EU:n oikeuden mukainen eikä se ole sopusoinnussa asetuksen (EY) N:o 1829/2003 tarkoituksen kanssa; toteaa, että kyseisenä tarkoituksena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (21) säädettyjen yleisperiaatteiden mukaisesti luoda perusta ihmisten elämän ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin, ympäristön sekä kuluttajien etujen korkeatasoisen suojelun varmistamiselle muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen suhteen ja varmistaa samalla sisämarkkinoiden tehokas toiminta;

pyytää komissiota peruuttamaan esityksen täytäntöönpanopäätökseksi;

kehottaa komissiota lykkäämään täytäntöönpanopäätösten antamista muuntogeenisten organismien lupahakemuksista, kunnes lupamenettelyä on tarkistettu siten, että korjataan nykyisen riittämättömäksi osoittautuneen menettelyn puutteet;

kehottaa erityisesti komissiota noudattamaan biologista monimuotoisuutta koskevaan YK:n yleissopimukseen perustuvia sitoumuksia ja keskeyttämään kaikkien glyfosaattia kestävien muuntogeenisten kasvien maahantuonnin;

vaatii, että komissio ei hyväksy rikkakasvien torjunta-aineita kestäviä muuntogeenisiä kasveja tekemättä täydellistä arviointia jäämistä, jotka ovat peräisin ruiskutuksista täydentävillä torjunta-aineilla sekä viljelymaissa käytettävillä niistä tehdyillä kaupallisilla valmisteilla;

kehottaa komissiota liittämään rikkakasvien torjunta-aineita kestävien muuntogeenisten kasvien riskinarviointiin täydentävien rikkakasvien torjunta-aineiden käyttöä ja niiden jäämiä kaikilta osin koskevan riskinarvioinnin riippumatta siitä, onko kyseistä muuntogeenistä kasvia tarkoitus viljellä EU:n alueella vai tuoda sinne elintarvike- ja rehukäyttöön;

toistaa sitoutuneensa edistämään asetuksen (EU) N:o 182/2011 muuttamisesta annettua komission ehdotusta koskevaa työtä ja varmistamaan muun muassa sen, että jos elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea ei anna lausuntoa joko viljelytarkoituksiin tai elintarvikkeisiin tai rehuihin käytettävien muuntogeenisten organismien hyväksymisestä, komissio peruuttaa ehdotuksen; kehottaa neuvostoa jouduttamaan kyseistä komission ehdotusta koskevaa työtä kiireellisenä asiana;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.

(2) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(3) https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2017.5006

(4)

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2014 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi muuntogeenisen maissin (Zea mays L., linja 1 507), joka on vastustuskykyinen tiettyjä perhostuholaisia kohtaan, markkinoille saattamisesta viljelyä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY mukaisesti (EUVL C 482, 23.12.2016, s. 110).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 20154. joulukuuta 2015 annetusta komission täytäntöönpanopäätöksestä (EU) 2015/2279 muuntogeenistä maissia NK603 × T25 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 399, 24.11.2017, s. 71).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87705 × MON 89788 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 19).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87708 × MON 89788 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 17).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa FG72 (MST-FGØ72-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 15).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi, muuntogeenistä maissia Bt11 × MIR162 × MIR604 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, MIR162, MIR604 ja GA21 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 86, 6.3.2018, s. 108).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 esityksestä komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen neilikan (Dianthus caryophyllus L., linja SHD-27531-4) markkinoille saattamisesta (EUVL C 86, 6.3.2018, s. 111).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin MON 810 siementen markkinoille saattamista viljelyä varten koskevan luvan uusimisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0388).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia MON 810 sisältävien tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0389).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin Bt11 siementen markkinoille saattamisesta viljelyä varten (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0386).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin 1 507 siementen markkinoille saattamisesta markkinoille viljelyä varten (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0387).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä puuvillaa 281-24-236 × 3006-210-23 × MON 88913 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0390).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. huhtikuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia Bt11 × 59122 × MIR604 × 1 507 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, 59122, MIR604, 1 507 ja GA21 kahta, kolmea tai neljää yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0123).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia DAS-40278-9 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0215).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä puuvillaa GHB119 (BCS-GHØØ5-8) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0214).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa DAS-68416-4 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0341.).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa FG72 × A5547-127 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0377.).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa DAS-44406-6 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0378).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia 1 507 (DAS-Ø15Ø7-1) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0396).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa 305 423 × 40-3-2 (DP-3Ø5423-1 × MON-Ø4Ø32-6) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0397).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisiä rapseja MON 88302 × Ms8 × Rf3 (MON-883Ø2-9 × ACSBNØØ5-8 × ACS-BNØØ3-6), MON 88302 × Ms8 (MON-883Ø2-9 × ACSBNØØ5-8) ja MON 88302 × Rf3 (MON-883Ø2-9 × ACS-BNØØ3-6) sisältävien, niistä koostuvien tai niistä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0398).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia 59122 (DAS-59122-7) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0051).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi luvan myöntämisestä muuntogeenistä maissia MON 87427 × MON 89034 × NK603 (MON-87427-7 × MON-89Ø34-3 × MON-ØØ6Ø3-6 ja muunnostapahtumista MON 87427, MON 89034 ja NK603 kahta yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamiseen ja päätöksen 2010/420/EU kumoamisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0052).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisestä sokerijuurikkaasta H7-1 (KM-ØØØH71-4) valmistettujen elintarvikkeiden tai rehujen markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit P8_TA(2018)0197).

(5) Komission päätös 2008/280/EY, tehty 28. maaliskuuta 2008, muuntogeenistä maissia GA21 (MON-ØØØ21-9) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (EUVL L 87, 29.3.2008, s. 19).

(6) https://www.efsa.europa.eu/fr/efsajournal/pub/541

(7) https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2017.5006

(8) Liite G – Jäsenvaltioiden huomautukset: http://registerofquestions.efsa.europa.eu/roqFrontend/questionLoader?question=EFSA-Q-2005-226

(9) Liite G – Jäsenvaltioiden huomautukset: http://registerofquestions.efsa.europa.eu/roqFrontend/questionDocumentsLoader?question=EFSA-Q-2016-00714

(10) EFSA conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance glyphosate. EFSA journal 2015, 13 (11):4302, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2015.4302/epdf

(11) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3955666

(12) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/660, annettu 6. huhtikuuta 2017, unionin yhteensovitetusta monivuotisesta valvontaohjelmasta vuosiksi 2018, 2019 ja 2020 kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja niiden pinnalla olevien torjunta-ainejäämien enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi ja kuluttajien kyseisille torjunta-ainejäämille altistumisen arvioimiseksi (EUVL L 94, 7.4.2017, s. 12).

(13) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/555, annettu 9. huhtikuuta 2018, unionin yhteensovitetusta monivuotisesta valvontaohjelmasta vuosiksi 2019, 2020 ja 2021 kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja niiden pinnalla olevien torjunta-ainejäämien enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi ja kuluttajien kyseisille torjunta-ainejäämille altistumisen arvioimiseksi (EUVL L 92, 10.4.2018, s. 6).

(14) https://sustainabledevelopment.un.org/sdg3

(15) https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.2903/j.efsa.2015.4302

(16) https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/ecog.02719

(17) 3 artikla, http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1994/19940078

(18) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5606642/

(19) Esimerkiksi Euroopan parlamentin täysistunnon avauspuheenvuorossa, jossa hän esitti seuraavan komission poliittiset suuntaviivat (Strasbourg 15. heinäkuuta 2014), tai unionin tilaa vuonna 2016 koskevassa puheessa (Strasbourg 14. syyskuuta 2016).

(20) EUVL C 355, 20.10.2017, s. 165.

(21) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/48

P8_TA(2018)0222

Muuntogeeninen maissi 1 507 × 59 122 × MON 810 × NK603 ja muunnostapahtumista 1 507, 59 122, MON 810 ja NK603 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatu muuntogeeninen maissi

Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 esityksestä komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia 1507× 59 122 × MON 810 × NK603 ja muunnostapahtumista 1 507, 59 122, MON 810 ja NK603 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta ja päätösten 2009/815/EY, 2010/428/EU ja 2010/432/EU kumoamisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D056123-02 – 2018/2699(RSP))

(2020/C 76/07)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon esityksen komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia 1507× 59 122 × MON 810 × NK603 ja muunnostapahtumista 1 507, 59 122, MON 810 ja NK603 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta ja päätösten 2009/815/EY, 2010/428/EU ja 2010/432/EU kumoamisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D056123-02),

—	ottaa huomioon muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22. syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 3 kohdan ja 19 artiklan 3 kohdan,

—	ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 23. huhtikuuta 2018 toimitetun äänestyksen, jossa päätettiin olla antamatta lausuntoa,

—	ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (2) 11 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 14. marraskuuta 2017 hyväksymän lausunnon, joka julkaistiin 28. marraskuuta 2017 (3),

—	ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun asetuksen (EU) N:o 182/2011 muuttamisesta (COM(2017)0085, COD(2017)0035),

—	ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa, joissa vastustetaan luvan myöntämistä muuntogeenisille organismeille (4),

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

ottaa huomioon, että Pioneer Overseas Corporation toimitti 3. helmikuuta 2011 yhdysvaltalaisen Pioneer Hi-Bred International Inc. -yrityksen puolesta Alankomaiden kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1829/2003 5 ja 17 artiklan mukaisesti hakemuksen (jäljempänä ”hakemus”) muuntogeenistä maissia 1 507 × 59 122 × MON 810 × NK603 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen elintarvikkeiden, elintarvikkeiden ainesosien ja rehun saattamiseksi markkinoille; ottaa huomioon, että hakemus kattoi myös muuntogeenistä maissia 1 507 × 59 122 × MON 810 × NK603 (jäljempänä ”muuntogeeninen maissi”) sisältävien tai siitä koostuvien tuotteiden saattamisen markkinoille muuhun kuin elintarvike- ja rehukäyttöön, viljelyä lukuun ottamatta;

ottaa huomioon, että hakemus koski kymmentä yksittäisten geenimuunnostapahtumien alayhdistelmää, joita muuntogeenisessä maississa esiintyy ja joista viidelle on jo myönnetty lupa; ottaa huomioon, että esitys komission täytäntöönpanopäätökseksi kattaa jo kahdeksan näistä alayhdistelmistä; ottaa huomioon, että alayhdistelmät 1 507 × NK603 ja NK603 × MON 810 on jo hyväksytty muilla komission päätöksillä;

C.	ottaa huomioon, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) hyväksyi 14. marraskuuta 2017 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti puoltavan lausunnon, joka julkaistiin 28. marraskuuta 2017 (5);

ottaa huomioon, että muuntogeenistä maissia saadaan risteyttämällä neljä maissin geenimuunnostapahtumaa: 1 507 tuottaa hyönteisiä torjuvaa proteiinia Cr1F ja sietää hyvin glufosinaattia sisältäviä torjunta-aineita, 59 122 tuottaa hyönteisiä torjuvia proteiineja Cry34Ab1 ja Cry35Ab1 ja sietää myös hyvin glufosinaattia sisältäviä torjunta-aineita, MON 810 tuottaa hyönteisiä torjuvaa proteiinia Cr1Ab ja NK603 tuottaa kahta entsyymiä, jotka parantavat kykyä sietää glyfosaattia sisältäviä torjunta-aineita.

toteaa, että täydentävien rikkakasvien torjunta-aineiden, tässä tapauksessa glyfosaatin ja glufosinaatin, käyttö kuuluu tavanomaiseen maatalouskäytäntöön viljeltäessä torjunta-aineita sietäviä kasveja ja siksi voidaan odottaa, että ruiskutuksista peräisin olevia jäämiä esiintyy sadoissa ja ne ovat väistämättömiä ainesosia; toteaa, että rikkakasvien torjunta-aineita sietävien muuntogeenisten kasvien viljelyn on osoitettu johtavan siihen, että täydentäviä torjunta-aineita käytetään enemmän kuin niiden tavanomaisia vastineita;

F.	toteaa, että siten on odotettavissa, että muuntogeeninen maissi altistuu suuremmille ja toistuville glyfosaatti- ja glufosinaattiannoksille, mikä johtaa sadon suurempaan jäämäpitoisuuteen ja saattaa lisäksi vaikuttaa muuntogeenisen maissin koostumukseen ja viljelyominaisuuksiin;

toteaa, että riippumattoman tutkimuksen mukaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) riskinarviointia ei pitäisi hyväksyä muun muassa siksi, että EFSA ei pyytänyt empiirisiä tietoja toksisuudesta tai vaikutuksista immuunijärjestelmään, yhteisvaikutukset ja täydentävien torjunta-aineiden suurina annoksina ruiskuttamisen seuraukset jätettiin huomiotta, ympäristöriskien arviointi perustui virheellisiin oletuksiin eikä sitä voida hyväksyä ja minkäänlaista järjestelmää valumien ja mahdollisten terveysvaikutusten tapauskohtaiseen seurantaan ei suunniteltu (6);

toteaa, ettei hakija esittänyt testaustuloksiin perustuvia tietoja yhdestä tällä hetkellä luvattomasta muunnostapahtuman alayhdistelmästä (59 122 × MON 810 × NK603); katsoo, että luvan myöntämistä muunnostapahtumalle ei saisi harkita arvioimatta perusteellisesti jokaista alayhdistelmää koskevia testaustuloksiin perustuvia tietoja;

ottaa huomioon, että glufosinaatti on luokiteltu lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi ja sen tähden se kuuluu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 säädettyjen poissulkemisperusteiden soveltamisalaan (7); ottaa huomioon, että glufosinaatin hyväksynnän voimassaolo päättyy EU:ssa 31. heinäkuuta 2018 (8);

toteaa, että EFSAn torjunta-aineita käsittelevän paneelin mukaan ei yleisesti ottaen voida tehdä päätelmiä siitä, ovatko jäämät, jotka syntyvät muuntogeenisten viljelykasvien ruiskutuksista glyfosaattivalmisteilla, turvallisia (9); ottaa huomioon, että glyfosaatin ruiskuttamiseen tarkoitetuissa kaupallisissa valmisteissa käytettävien lisäaineiden ja niiden seosten toksisuus voi olla suurempi kuin pelkän vaikuttavan aineen (10);

katsoo, että rikkakasvien torjunta-aineiden ja niiden aineenvaihduntatuotteiden jäämäpitoisuuksia koskevat tiedot ovat olennaisia, jotta torjunta-aineita kestävien muuntogeenisten kasvien riskejä voidaan arvioida perusteellisesti; toteaa, että torjunta-aineiden ruiskutuksista peräisin olevien jäämien ei katsota kuuluvan EFSAn GMO-paneelin toimivaltaan; toteaa, että muuntogeenisen maissin torjunta-aineruiskutusten vaikutuksia ei ole arvioitu eikä myöskään sekä glyfosaatilla että glufosinaatilla ruiskuttamisen kumulatiivisia vaikutuksia;

toteaa, että jäsenvaltioiden ei edellytetä mittaavan tuontimaissin glyfosaatti- tai glufosinaattijäämiä, jotta voitaisiin komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/660 (11) mukaisesti varmistaa, että enimmäisjäämäpitoisuuksia noudatetaan osana yhteensovitettua monivuotista valvontaohjelmaa vuosiksi 2018, 2019 ja 2020, eikä niiltä edellytetä sitä myöskään vuosina 2019, 2020 ja 2021 (12); toteaa, että tästä syystä ei tiedetä, noudatetaanko muuntogeeniselle tuontimaissille EU:ssa asetettuja glyfosaatin ja glufosinaatin jäämien enimmäispitoisuuksia;

toteaa, että muunnostapahtumassa syntyy neljää hyönteisiä torjuvaa ainetta (Cry1F ja Cry1Ab torjuvat perhoshyönteisiä, ja Cry34Ab1 ja Cry35Ab1 kovakuoriaisia); ottaa huomioon, että vuonna 2017 tehdyssä Bt-toksiinien ja täydentävien torjunta-aineiden ruiskutuksista aiheutuvia mahdollisia terveysvaikutuksia käsittelevässä tutkimuksessa todettiin, että olisi syytä ottaa erityisesti huomioon torjunta-aineiden jäämät ja niiden vuorovaikutus Bt-toksiinien kanssa (13); toteaa, että EFSA ei ole tutkinut tätä seikkaa;

ottaa huomioon, että EFSA on todennut, että yhtä lukuun ottamatta kaikki tavanomaisia viljelykasveja (eli viljelykasveja, joissa ei ole muuntogeenistä ainesta) koskevat glyfosaatin edustavat käyttötavat merkitsevät riskiä muille kuin torjuttaville luonnonvaraisille selkärankaisille ja että eräät tärkeimmät tavanomaisia viljelykasveja koskevat glyfosaatin käyttötavat merkitsevät suurta pitkän aikavälin riskiä nisäkkäille (14); ottaa huomioon, että ECHA on luokitellut glyfosaatin vedeneläville myrkylliseksi aineeksi, jonka vaikutukset ovat pitkäkestoisia; toteaa, että glyfosaatin käytön kielteiset vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen ja ympäristöön on dokumentoitu laajalti; toteaa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin kielteinen korrelaatio glyfosaatin käytön ja aikuisten monarkkiperhosten runsauden välillä, etenkin maatalousvaltaisilla alueilla (15);

ottaa huomioon, että jos lupa myönnetään muuntogeenisen maissin markkinoille saattamiselle, sen viljelyn kysyntä kasvaa kolmansissa maissa; toteaa, että kuten edellä on mainittu, torjunta-aineita kestäviin muuntogeenisiin kasveihin käytetään torjunta-aineita suurempina annoksina ja useammin (kuin kasveihin, joissa ei ole muuntogeenistä ainesta), koska ne on tietoisesti jalostettu tätä tarkoitusta varten;

toteaa EU:n olevan biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen osapuoli ja että sopimuksen mukaan osapuolten vastuulla on varmistaa, etteivät niiden lainkäyttövallan piiriin kuuluvat toimet vahingoita ympäristöä toisen valtion alueella (16); toteaa, että päätös muuntogeenisen maissin luvan myöntämisestä tai myöntämättä jättämisestä kuuluu EU:n lainkäyttövaltaan;

T.	ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 23. huhtikuuta 2018 toimitetussa äänestyksessä päätettiin olla antamatta lausuntoa;

V.	ottaa huomioon, että parlamentti hylkäsi 28. lokakuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta 22. huhtikuuta 2015 annetun lainsäädäntöehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä (19) ja kehotti komissiota peruuttamaan ehdotuksen ja esittämään uuden;

katsoo, että esitys komission täytäntöönpanopäätökseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetyn täytäntöönpanovallan;

katsoo, että esitys komission täytäntöönpanopäätökseksi ei ole EU:n oikeuden mukainen eikä se ole sopusoinnussa asetuksen (EY) N:o 1829/2003 tarkoituksen kanssa; toteaa, että kyseisenä tarkoituksena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (20) säädettyjen yleisperiaatteiden mukaisesti luoda perusta ihmisten elämän ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin, ympäristön sekä kuluttajien etujen korkeatasoisen suojelun varmistamiselle muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen suhteen ja varmistaa samalla sisämarkkinoiden tehokas toiminta;

pyytää komissiota peruuttamaan esityksen täytäntöönpanopäätökseksi;

pyytää erityisesti, ettei komissio myönnä lupaa tuoda elintarvike- tai rehukäyttöön mitään sellaisia muuntogeenisiä kasveja, joista on tehty EU:ssa luvattomia torjunta-aineita (tässä tapauksessa glufosinaattia, jonka käyttölupa päättyy 31. heinäkuuta 2018) sietäviä;

vaatii, ettei komissio hyväksy rikkakasvien torjunta-aineita kestäviä muuntogeenisiä kasveja tekemättä täydellistä arviointia jäämistä, jotka ovat peräisin ruiskutuksista täydentävillä torjunta-aineilla sekä viljelymaissa käytettävillä niistä tehdyillä kaupallisilla valmisteilla;

10.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.

(2) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(3) https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2017.5000

(4)

—

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87705 × MON 89788 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 19).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87708 × MON 89788 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 17).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa FG72 (MST-FGØ72-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 15).

—

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 esityksestä komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen neilikan (Dianthus caryophyllus L., linja SHD-27531-4) markkinoille saattamisesta (EUVL C 86, 6.3.2018, s. 111).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin MON 810 siementen markkinoille saattamista viljelyä varten koskevan luvan uusimisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0388).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia MON 810 sisältävien tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0389).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin Bt11 siementen markkinoille saattamisesta viljelyä varten (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0386).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin 1 507 siementen markkinoille saattamisesta markkinoille viljelyä varten (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0387).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. huhtikuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia Bt11 × 59 122 × MIR604 × 1 507 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, 59 122, MIR604, 1 507 ja GA21 kahta, kolmea tai neljää yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0123).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia 59 122 (DAS-59 122-7) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0051).

—

(5) https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2017.5000

(6) https://www.testbiotech.org/node/2130

(7) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.

(8) Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/404 liitteessä oleva kohta 7 (EUVL L 67, 12.3.2015, s. 6).

(9) EFSA conclusion of the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance glyphosate. EFSA Journal 2015;13(11):4302, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2015.4302/epdf

(10) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3955666

(11) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/660, annettu 6. huhtikuuta 2017, unionin yhteensovitetusta monivuotisesta valvontaohjelmasta vuosiksi 2018, 2019 ja 2020 kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja niiden pinnalla olevien torjunta-ainejäämien enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi ja kuluttajien kyseisille torjunta-ainejäämille altistumisen arvioimiseksi (EUVL L 94, 7.4.2017, s. 12).

(12) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/555, annettu 9. huhtikuuta 2018, unionin yhteensovitetusta monivuotisesta valvontaohjelmasta vuosiksi 2019, 2020 ja 2021 kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja niiden pinnalla olevien torjunta-ainejäämien enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi ja kuluttajien kyseisille torjunta-ainejäämille altistumisen arvioimiseksi (EUVL L 92, 10.4.2018, s. 6).

(13) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5236067/

(14) https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.2903/j.efsa.2015.4302

(15) https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/ecog.02719

(16) 3 artikla, http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1994/19940078

(17) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5606642/

(18) Esimerkiksi Euroopan parlamentin täysistunnon avauspuheenvuorossa, jossa hän esitti seuraavan komission poliittiset suuntaviivat (Strasbourg 15. heinäkuuta 2014), tai unionin tilaa vuonna 2016 koskevassa puheessa (Strasbourg 14. syyskuuta 2016).

(19) EUVL C 355, 20.10.2017, s. 165.

(20) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/54

P8_TA(2018)0223

Kalastustuotteiden EU:n markkinoille pääsyä koskeva vaatimusten mukaisuus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 sellaisten valvontatoimenpiteiden toteuttamisesta, joilla osoitetaan, että kalastustuotteet ovat EU:n markkinoille pääsyä koskevien vaatimusten mukaisia (2017/2129(INI))

(2020/C 76/08)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (1),

—	ottaa huomioon yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) valvontajärjestelmän, johon kuuluvat neuvoston asetukset (EY) N:o 1224/2009 (2) ja (EY) N:o 1005/2008 (3) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403 (4),

—

ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013 (5),

—	ottaa huomioon ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 854/2004 (6),

—	ottaa huomioon tietyistä kalakantojen säilyttämiseksi toteutettavista kestämättömän kalastuksen salliviin maihin liittyvistä toimenpiteistä 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1026/2012 (7),

—	ottaa huomioon joulukuussa 2017 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 19/2017 ”Tuontimenettelyt: oikeudellisen kehyksen puutteet ja tehoton toteutus vaikuttavat EU:n taloudellisiin etuihin”,

—	ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman kalastuslaivastojen hallinnoinnista syrjäisimmillä alueilla (8),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—	ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0156/2018),

A.	toteaa, että EU on maailman suurin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkina-alue, jonka osuus maailmanlaajuisesta tuonnista vuonna 2016 oli 24 prosenttia ja jonka riippuvuus tuonnista tällaisten tuotteiden kulutuksen osalta on yli 60 prosenttia;

toteaa, että 8. heinäkuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa EU:hun tuotavia kala- ja vesiviljelytuotteita koskevista tuontijärjestelyistä (9) parlamentti korosti, että yksi keskeisistä EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuontia koskevista tavoitteista on sen varmistaminen, että tuodut tuotteet täyttävät kaikilta osin samat vaatimukset, joita sovelletaan EU:n tuotantoon, ja että EU:n toimet, joiden avulla kalastuksesta tehdään kestävää, eivät sovi yhteen sen kanssa, että tuotteita tuodaan maista, jotka kalastavat kiinnittämättä minkäänlaista huomiota kestävyyteen;

C.	toteaa, että 14. lokakuuta 2015 annetussa komission tiedonannossa ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497) EU velvoitetaan harjoittamaan vastuullisempaa investointipolitiikkaa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanemiseksi;

toteaa, että sen tarkastaminen, että EU:n tuottajilta peräisin oleva kala täyttää EU:n terveysvaatimukset, kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle, mutta tuodun kalan osalta komissio antaa kolmansille maille luvan päättää, mitkä laitokset voivat viedä kalatuotteita EU:hun edellyttäen, että ne voivat taata vastaavat normit;

toteaa, että EU:n syrjäisimmillä alueilla Karibialla, Intian valtamerellä ja Atlantin valtamerellä naapureina olevien kolmansien maiden kalastus-, tuotanto- ja kaupanpitoedellytykset eivät aina ole eurooppalaisten normien mukaisia, minkä seurauksena epäterve kauppa kohdistuu paikalliseen tuotantoon;

toteaa, että useat kansainväliset kalastajia koskevat oikeudelliset välineet, kuten Kansainvälisen työjärjestön kalastusalan työtä koskeva yleissopimus nro 188 (ILO C188), vuonna 2012 tehty Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) Kapkaupungin sopimus ja kalastusaluksen laivaväen koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva IMO:n kansainvälinen yleissopimus (STCW-F), olisi ratifioitava ja pantava täytäntöön;

toteaa, että 29. marraskuuta 2017 annetun tieteellisen lausunnon ”Food from the Oceans” päätelmissä suositellaan kestävän kehityksen tavoitteiden sisällyttämistä kaikkiin unionin toimintapolitiikkoihin ja saman lähestymistavan soveltamista muilla kansainvälisillä areenoilla ja maailman muiden alueiden tukemisessa, jotta voidaan löytää tasapaino elintarviketuotannon ja meriympäristön sisältävien taloudellisten ja ekologisten tavoitteiden välillä;

toteaa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoille saattamiseksi EU:n toimijoiden on noudatettava useita säädöksiä ja täytettävä ankarat kriteerit, YKP:n säännöt sekä terveyttä, työelämää, alusten turvallisuutta ja ympäristöä koskevat normit mukaan luettuina, joiden kaikkien tukena ovat noudattamisen varmistavat järjestelyt; on vakuuttunut siitä, että nämä muodostavat yhdessä tuotteen laatua ja kestävyyttä koskevat korkeatasoiset vaatimukset, joita EU:n kuluttajat voivat oikeutetusti odottaa;

katsoo, että kolmansista maista peräisin olevien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden vaatimustenmukaisuus ympäristöä ja sosiaalista kestävyyttä koskevien EU:n normien kanssa edistäisi kestävyyttä kyseisissä maissa ja auttaisi tekemään EU:n tuotteiden ja kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden välisestä kilpailusta oikeudenmukaisempaa;

on huolestunut siitä, että tällaisten tuotteiden tuontia valvotaan vähemmän ja että ensisijaisen valvonnan muodostavat terveyttä koskevat normit sekä laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (LIS) koskeva asetus (10), jonka tarkoituksena on ainoastaan varmistaa, että tuote on pyydystetty sovellettavia sääntöjä noudattaen;

korostaa, että sen varmistamiseksi, että tuotuja ja eurooppalaisia kalastus- ja vesiviljelytuotteita kohdellaan tasapuolisesti, minkä olisi oltava EU:n kalastuspolitiikan keskeinen tavoite, EU:n olisi edellytettävä, että kaikki tuodut tuotteet ovat säilyttämistä ja hoitoa koskevien EU:n vaatimusten sekä EU:n lainsäädännössä asetettujen terveysvaatimusten mukaisia; toteaa, että tämä auttaisi tekemään kilpailusta oikeudenmukaisempaa ja tiukentamaan meren luonnonvarojen hyödyntämistä koskevia normeja kolmansissa maissa;

katsoo, että Euroopan unionin kalakantojen säilyttämistä ja kestävää kalastusta koskevat, yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa toteutettavat toimet ovat ristiriidassa sen kanssa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteita tuodaan maista, jotka lisäävät kalastustaan huolehtimatta sen kestävyydestä ja tavoitellen ainoastaan nopeita voittoja;

ilmaisee huolensa siitä, että erilaiset kalan saattamista markkinoille koskevat säännöt luovat syrjivät markkinat, jotka vaikuttavat kielteisesti EU:n kalastajiin ja vesiviljelijöihin, minkä vuoksi kalastus- ja vesiviljelytuotteiden valvontaa olisi lisättävä ja parannettava;

katsoo, että valvonta-asetuksen (11) täytäntöönpanoa olisi tehostettava kaikissa jäsenvaltioissa, jotta sitä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla sekä EU:n tuotteisiin että tuontituotteisiin toimitusketjun kaikissa vaiheissa, vähittäismyynti- ja ravintolapalvelut mukaan luettuina; toteaa, että tätä sovelletaan myös merkintää koskeviin säännöksiin;

Terveysvaatimukset

on huolissaan siitä, että unionin käyttöön ottama ja kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten käyttämä järjestelmä EU:hun tuotujen kalastustuotteiden terveyttä koskevien kriteerien tarkistamiseksi ei anna riittäviä takeita siitä, että näitä kriteerejä aina noudatetaan;

kehottaa komissiota tarjoamaan enemmän koulutusta, teknistä tukea ja tiloja institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen auttaakseen kehitysmaita noudattamaan EU:n sääntöjä; tukee ”Koulutuksen parantaminen elintarvikkeiden turvallisuuden lisäämiseksi” -ohjelman kaltaisia aloitteita, joita on toteuttanut terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto, joka järjestää kehitysmaiden viralliselle valvontahenkilöstölle koulutustilaisuuksia kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevista EU:n normeista;

10.

korostaa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden, rehu ja rehun raaka-aineet mukaan lukien, tuontiin on sovellettava tiukasti ja kaikilta osin terveysnormeja ja -tarkastuksia koskevaa unionin lainsäädäntöä (elintarvikkeiden turvallisuus, jäljitettävyys, ennaltaehkäisy jne.), sillä nämä ovat keskeisiä näkökohtia kuluttajien suojelussa; tässä mielessä vaatii komissiota parantamaan tarkastusohjelmaansa kolmansissa maissa kehittämällä EU:n elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastuskierroksia erityisesti lisäämällä kullakin tarkastuskierroksella tarkastettavien laitosten määrää, jotta voidaan saada kolmannen maan tilannetta paremmin vastaavia tuloksia;

11.

panee merkille, että jopa terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston tekemät tarkastukset osoittavat, että joissakin kolmansissa maissa on suuria puutteita sen varmistamisessa, että tuotteet täyttävät tarvittavat terveysvaatimukset, ainakin kalastus- ja tehdasalusten ja kylmäkuljetusalusten osalta, mikä vaikeuttaa EU:n rajatarkastusasemilla tehtävissä tarkastuksissa terveysvaatimusten noudattamisen tarkastamista;

12.

on huolissaan havainnoista, joiden mukaan Länsi-Afrikan rannikolla toimintaa harjoittavien EU:n ulkopuolisten kalastusalusten on vaikeaa varmistaa tuotteiden jäljitettävyyttä ja terveysvaatimusten noudattamista; katsoo, että niiden sertifikaattien paikkansapitävyyteen, joita kolmannet maat ovat myöntäneet aluksille ja laitoksille, joilla on vientilupa EU:hun, ei voida täysin luottaa;

13.

katsoo, että se, että kolmannet maat saavat antaa toisille valikoiduille kolmansille maille, jopa rannikkovaltioille, oikeuden myöntää tällaisia sertifikaatteja, on ristiriidassa YKP:tä ja myös LIS-asetusta tukevan lippuvaltion vastuun käsitteen kanssa erityisesti saalistodistuksen varmentavan lippuvaltion vastuun osalta; katsoo, että komission olisi lopetettava käytäntö, jonka mukaan kolmansien maiden sallitaan antaa tällaiset valtuudet toisille maille;

14.

katsoo lisäksi, että toimivaltaisten viranomaisten olisi suoritettava alusten terveystarkastus vähintään kerran vuodessa;

Työelämän oikeudet

15.

kiinnittää huomiota ristiriitaan, että jäsenvaltiot ovat kiitettävästi ratifioineet merenkulkijoita koskevia työelämän yleissopimuksia mutta ne ovat ratifioineet äärimmäisen vähän kalastajia koskevia yleissopimuksia, ja kehottaa niitä ratifioimaan asiaa koskevat välineet pikaisesti, ILO C188, Kapkaupungin sopimus ja STCW-F mukaan luettuina;

16.

onnittelee työmarkkinaosapuolia siitä, että ne ovat onnistuneet käyttämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 155 artiklaa neuvotteluissa neuvoston direktiivistä (EU) 2017/159 (12), jolla pannaan osittain täytäntöön ILO C188, mutta pitää valitettavana, että tämä ei kata itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia kalastajia; kehottaa komissiota saattamaan prosessin päätökseen ja tekemään ehdotuksen täydentävästä direktiivistä, johon sisältyvät täytäntöönpanon valvontaa koskevat säännökset, kuten se on tehnyt merenkulun osalta;

17.

kehottaa komissiota tässä yhteydessä käynnistämään menettelyt SEUT:n 155 artiklan käyttämisestä STCW-F-sopimukseen liittyen, jotta voidaan parantaa meriturvallisuutta kalastuksessa, joka on laajalti tunnustettu yhdeksi vaarallisimmista ammateista maailmassa;

18.

tukee jatkuvia toimia, joilla parannetaan EU:n kalastuspolitiikkaa, jotta siitä tehdään ympäristön kannalta kestävämpi, ja varmistetaan rannikkoyhteisöjen pitkän aikavälin selviytyminen ja merkittävä ravinnon lähde; vastustaa puolestaan EU:n markkinoiden avoimuuden lisäämistä kalastustuotteille, jotka ovat peräisin kolmansista maista, joiden hoitojärjestelmät eivät ole yhtä vaativia; katsoo, että tämä heikentää kalastuspolitiikan ja kauppapolitiikan välistä johdonmukaisuutta;

Kauppapolitiikka

19.

pitää valitettavana, että komissio antaa toisinaan ristiriitaisia signaaleja kolmansille maille esimerkiksi vapaakauppasopimuksista käytävissä neuvotteluissa tai laajentaa muuten EU:n markkinoille pääsyä maihin, jotka on luokiteltu alustavasti LIS-asetuksen tai kestämätöntä kalastusta koskevan asetuksen (13) mukaisesti;

20.

kehottaa komissiota varmistamaan tiiviin koordinoinnin unionin kauppa- ja kalastuspolitiikan välillä myös neuvoteltaessa kauppasopimuksista, joihin sisältyy kalastukseen liittyviä kysymyksiä; katsoo, että on tärkeää analysoida EU:n kalastustuotteita koskevien vapaakauppasopimusten taloudellista ja sosiaalista vaikutusta, ottaa tarvittaessa käyttöön asianmukaisia suojatoimenpiteitä ja kohdella tiettyjä kalastustuotteita herkkinä tuotteina;

21.

katsoo, että EU on maailman suurimpana kalastustuotteiden tuojana yhdessä muiden suurten kalantuojamaiden kanssa poliittisesti vastuussa sen varmistamisesta, että Maailman kauppajärjestön (WTO) kauppasäännöt ovat mahdollisimman korkeiden maailmanlaajuisten kalastuksenhoidon ja kalavarojen säilyttämiseen tähtäävien standardien mukaisia; pyytää siksi komissiota varmistamaan, että kalatuotteiden syrjimätöntä, avointa ja kestävää kauppaa vahvistetaan EU:n kahden- ja monenvälisissä kauppasopimuksissa;

22.

vaatii, että komission neuvottelemiin vapaakauppasopimuksiin ja muihin kaupallisia määräyksiä sisältäviin monenvälisiin sopimuksiin sisällytetään kestävää kehitystä koskevia parannettuja lukuja, joissa käsitellään kalastusta koskevia erityisiä huolenaiheita ja joissa

—	vahvistetaan yksiselitteisesti LIS-asetuksen vaatimukset ja velvoitetaan kolmansia maita aloittamaan menettelyn, jolla estetään LIS-kalastuksesta peräisin olevan kalan pääsy niiden markkinoille, jotta voidaan estää sen saapuminen välikäsien kautta EU:hun;

—

edellytetään kolmansia maita ratifioimaan ja panemaan tehokkaasti täytäntöön keskeiset kalastusta koskevat kansainväliset välineet, kuten YK:n merioikeusyleissopimus, YK:n kalakantasopimus, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) satamavaltion toimenpiteitä koskeva sopimus ja FAO:n noudattamissopimus, ja noudattamaan asianomaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen normeja;

23.

kehottaa ottamaan tarkasti huomioon syrjäisimpien alueiden intressit, kun kolmansien maiden kanssa tehdään kestävää kalastusta koskevia kumppanuussopimuksia tai kauppasopimuksia, ja jättämään herkät tuotteet tarvittaessa niiden ulkopuolelle;

24.

kehottaa komissiota brexitin jälkeistä sopimusta laatiessaan asettamaan Yhdistyneen kuningaskunnan EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoille pääsyn ehdoksi EU:n kalastusalusten pääsyn Britannian vesille ja YKP:n soveltamisen;

25.

kehottaa komissiota ehdottamaan GSP-asetuksen (14) muuttamista, jotta siihen sisällytetään tärkeät kalastusta koskevat säädökset, kuten YK:n merioikeusyleissopimus, YK:n kalakantasopimus, FAO:n noudattamissopimus ja FAO:n satamavaltion toimenpiteitä koskeva sopimus, niiden säädösten joukosta, jotka on ratifioitava ja joita on sovellettava, sekä säännökset, joiden avulla GSP+-asema voidaan keskeyttää tapauksissa, joissa näiden säädösten säännöksiä ei sovelleta;

26.

korostaa, että vapaakauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanoon liittyvien puutteiden korjaamiseksi ja näiden määräysten voimaan saattamiseksi sopimuksiin olisi sisällytettävä sitova riitojenratkaisumekanismi (johon sisältyvät hallitustenväliset kuulemiset, paneelimenettely, asiakirjojen julkisuus ja kansalaisyhteiskunnan kuuleminen) ja täydennettävä mahdollisuudella soveltaa seuraamuksia tapauksissa, joissa niiden kansainvälisiä sitoumuksia ei noudateta;

27.

pitää hälyttävänä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 19/2017 kuvattuja tullitarkastusten heikkouksia ja aukkokohtia ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön siihen sisältyvät suositukset mahdollisimman nopeasti;

28.

panee merkille, että suurten yritysten muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevien yleisten velvoitteiden lisäksi kaiken kokoisille toimijoille (pk-yritykset mukaan luettuina) on asetettu due diligence -vastuiden lisäämistä koskevia täydentäviä vaatimuksia kahdella ongelmallisella alalla – puutavara ja konfliktimineraalit – joita on noudatettava kaikkialla säilytysketjussa; katsoo, että kalastustuotteet hyötyisivät vastaavista velvoitteista, ja kehottaa komissiota selvittämään due diligence -vaatimusten käyttöönoton mahdollisuutta näiden tuotteiden osalta;

Kaupan pitämisen vaatimukset

29.

toteaa, että vaikka kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1379/2013 säännöksiä sovelletaan kaikkiin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, kuluttajille tarkoitettuja merkintöjä koskevia säännöksiä sovelletaan ainoastaan suhteellisen pieneen tuoteryhmään, johon eivät kuulu valmistetut, säilötyt tai jalostetut tuotteet; katsoo, että kuluttajille annettavia tietoja olisi parannettava myös näiden tuotteiden osalta siten, että niiden merkintöihin sisällytetään uusia pakollisia tietoja; katsoo, että näiden tuotteiden merkintöjä on parannettava, jotta kuluttajat saavat tietoa ja jotta varmistetaan, että kalastus- ja vesiviljelytuotteet ovat jäljitettävissä;

30.

kehottaa komissiota edistämään EU:n kalastajien ja vesiviljelijöiden kestävyyttä parantavista toimia koskevia tiedotuskampanjoita, joissa korostetaan EU:n lainsäädännön edellyttämiä korkeatasoisia laatu- ja ympäristövaatimuksia kolmansien maiden vaatimuksiin verrattuna;

31.

katsoo, että yhteisen kalastuspolitiikan ja EU:n muun lainsäädännön ehdoton noudattaminen takaa sen, että EU:n laivasto noudattaa korkeatasoisia vaatimuksia ympäristön, hygienian ja terveyden alalla sekä sosiaalialalla, ja kehottaa sen vuoksi komissiota selvittämään nopeasti mahdollisuutta ottaa käyttöön EU:n kalastustuotteiden tunnistamista koskeva merkintä;

32.

on vakuuttunut siitä, että EU:n kuluttajat valitsisivat usein toisin, jos heillä olisi parempaa tietoa markkinoilla tarjolla olevien tuotteiden todellisesta luonteesta, maantieteellisestä alkuperästä, laadusta sekä tuotanto- tai pyyntiolosuhteista;

33.

katsoo, että kalastustuotteiden merkintöjä koskeviin pakollisiin tietoihin olisi myös sisällytettävä tuotteen pyytäneen aluksen lippuvaltio;

34.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on hiljattain ryhtynyt arviomaan ensimmäisen kerran vuosikymmeniä sitten hyväksyttyjä kaupan pitämisen vaatimuksia, jotta voidaan määritellä, mitä normeja olisi sovellettava nykypäivän kaupan pitämisen käytännöt ja tuotteen jäljitettävyyttä varten käytettävissä olevat tekniikat huomioon ottaen;

Valvontajärjestely

35.

katsoo, että valvontajärjestelyn muodostavat kolme asetusta ovat tasapainoinen paketti ja niiden avulla on saatu aikaan merkittäviä parannuksia EU:n kalastuksenhoidossa;

36.

antaa komissiolle tunnustusta tavasta, jolla se on pannut täytäntöön LIS-asetuksen kolmansien maiden osalta ja osoittanut, että EU:lla voi olla merkittävä vaikutus kalastukseen maailmanlaajuisesti vastuullisen markkinavaltion roolinsa mukaisesti; kehottaa komissiota painostamaan edelleen muita markkinavaltioita toteuttamaan toimia estääkseen LIS-kalastuksesta peräisin olevan kalan pääsyn markkinoilleen;

37.

korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen äskettäin julkaisemaa raporttia, jossa analysoidaan kalojen ja äyriäisten tuontia EU-maihin vuodesta 2010, jolloin LIS-asetus tuli voimaan, ja jossa osoitetaan, miten kolmansista maista jäsenvaltioihin tulevan tuonnin valvonnan puute ja säännöt, joita eivät on yhdenmukaisia, voivat mahdollistaa vaatimustenvastaisten tuotteiden pääsyn EU:n markkinoille; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita sekä kauttakulku- ja kohdemaita tehostamaan koordinointiaan varmistaakseen, että kalojen tuontia varten myönnetyt saalistodistukset tarkastetaan huolellisemmin; pitää tärkeänä, että otetaan käyttöön eurooppalainen tietokonepohjainen järjestelmä, jolla voidaan helpottaa kalojen tuonnin valvontaa jäsenvaltioissa;

38.

katsoo, että komissio ja jotkut jäsenvaltiot eivät ole panneet täysimääräisesti täytäntöön kaikkia kolmea asetusta eivätkä valvo niiden täytäntöönpanoa, kuten todetaan komission, tilintarkastustuomioistuimen ja riippumattomien tarkkailijoiden laatimissa asiakirjoissa;

39.

katsoo, että sen lisäksi, että sovelletaan LIS-asetusta, on valvottava tiukemmin tällaisen kalan markkinointia toimitusketjun loppupäässä, erityisesti toteuttamalla perusteellisempia tarkastuksia jäsenvaltioissa ja yrityksissä, joiden epäillään toimittavan laittomasta kalastuksesta peräisin olevia tuotteita;

40.

pyytää komissiota hyödyntämään kaikkia käytössään olevia keinoja sen varmistamiseksi, että kaikki maat, jotka vievät kalastus- ja vesiviljelytuotteita EU:hun, toteuttavat kalakantojen suojelua koskevia tiukkoja toimia; kannustaa komissiota tekemään yhteistyötä näiden maiden kanssa kaikilla asianmukaisilla foorumeilla ja erityisesti alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä;

41.

toteaa, että täytäntöönpanon epäonnistumiseen sisältyy monia näkökohtia, kuten

—	seuraamusten epäyhtenäinen taso ja pistejärjestelmän puutteellinen täytäntöönpano eri jäsenvaltioissa

—	seuraamukset, jotka eivät ole aina riittävän varoittavia, tehokkaita tai oikeasuhteisia rikkomusten toistumisen ehkäisemiseksi

—	erityisesti yhteisen ja yhteensopivan tietokannan puutteesta johtuva epätyydyttävä tietojen keruu ja vaihto jäsenvaltioissa ja niiden välillä

—	kalan heikko jäljitettävyys myös silloin, kun se ylittää kansalliset rajat

—	punnituskäytäntöjen heikko valvonta

—	merkittävät erot tuonnin ja maahantulopisteiden tarkastamisessa, saalistodistukset mukaan luettuna

—	vakavia rikkomuksia koskevan selkeän ja yhdenmukaisen määritelmän puute jäsenvaltioissa;

42.

korostaa tarvetta varmistaa, että kun tuotu tuote hylätään yhden jäsenvaltion satamassa, se ei voi päästä EU:n markkinoille toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan toisen sataman kautta;

43.

on samaa mieltä siitä, että valvontajärjestelmistä annettujen asetusten tietyt säännökset ovat tulkinnanvaraisia ja ne ovat estäneet yhdenmukaisen täytäntöönpanon, mutta katsoo, että riittävää avoimuutta noudattaen ja poliittista tahtoa osoittaen komissio ja jäsenvaltiot voisivat tehostaa toimiaan varmistaakseen voimassa olevan lainsäädännön yhdenmukaisemman täytäntöönpanon esimerkiksi suuntaviivojen ja tulkintojen avulla;

44.

toteaa, että tämä oli Euroopan unionin kalastuksenvalvontajärjestelmän velvoitteiden noudattamista tarkkailevan asiantuntijaryhmän taustalla oleva tarkoitus, kun ryhmä perustettiin YKP:n uudistuksen yhteydessä foorumiksi, jossa käydään suoraan ja tuomitsematta keskustelua toimijoiden keskuudessa vallitsevista puutteista, ja pitää valitettavana, että ryhmä ei ole kehittynyt vielä tällaiseksi;

45.

katsoo, että on tehtävä paljon enemmän valvontajärjestelmän täysimääräisen täytäntöönpanon edistämiseksi, mukaan luettuina havaittujen rikkomusten asianmukainen seuranta, toteutettuja toimia koskevan jäsenvaltioiden raportoinnin parantaminen sekä tietojen vaihto jäsenvaltioiden välillä ja komission kanssa;

46.

kehottaa komissiota käyttämään täysimääräisesti kaikkia saatavillaan olevia välineitä kannustaakseen jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin täytäntöön valvontajärjestelmää koskevat säännökset, myös tarvittaessa pidättämällä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston varoja;

47.

muistuttaa 25. lokakuuta 2016 kalastuksen valvonnan yhdenmukaistamisesta Euroopassa antamassaan päätöslauselmassa (15) esitetystä päätelmästä, että valvonta-asetuksen tai LIS-asetuksen uudelleentarkastelun on oltava rajattua ja kohdennettua siten, että siinä käsitellään ainoastaan niitä näkökohtia, jotka estävät tehokkaan ja tasapuolisen valvonnan kaikissa unionin jäsenvaltioissa;

48.

kehottaa laajentamaan Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) valtuuksia kattamaan kalastussopimusten mukaisten alusten tarkastukset myös yhteistyössä allekirjoittajavaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja myöntämään EFCAlle resurssit tämän toteuttamiseen;

49.

pitää hyvin valitettavana komission päätöstä aloittaa huomattavien muutosten tekeminen koko valvontajärjestelmään järjestämättä asianmukaisia julkisia kuulemisia LIS-asetuksen täytäntöönpanosta, EFCAn valtuuksista tai koko paketin tarkistamisesta, kuten paremman sääntelyn suuntaviivoissa edellytetään; katsoo, että virallinen julkinen kuuleminen kaikista näistä osatekijöistä ennen tarkistamista koskevan ehdotuksen tekemistä antaisi kaikille sidosryhmille mahdollisuuden saada riittävästi tietoa tästä YKP:n keskeisimmän pilarin tarkistamisesta;

50.

vaatii painokkaasti, että uudelleentarkastelulla ei pidä heikentää nykyisiä toimenpiteitä vaan pikemminkin parantaa ja tehostaa tasapuolisia toimintaedellytyksiä kalastuksenvalvonnassa ainoana mahdollisena tapana varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan ”yhteinen” ulottuvuus;

51.

korostaa, että tarkistettuun valvontajärjestelmän perusperiaatteisiin on kuuluttava

—	EU:n laajuiset standardit ja normit, jotka koskevat tarkastuksia merellä, satamissa ja kaikkialla säilytysketjussa

—	kalojen täysi jäljitettävyys niiden liikkuessa säilytysketjussa aluksesta lopulliseen myyntipisteeseen

—	toimijoiden antamat täydelliset tiedot, alle 10 metrin pituiset alukset ja virkistyskalastajat mukaan luettuina

—	yhtenäinen seuraamusten taso kaikissa jäsenvaltioissa

—	rikkomuksen yhteinen määritelmä

—	kaikkien jäsenvaltioiden yhdenmukaisesti soveltama pistejärjestelmä

—	seuraamukset, jotka ovat riittävän varoittavia, tehokkaita ja oikeasuhteisia

—	komission ja kaikkien jäsenvaltioiden käytettävissä oleva järjestelmä havaittuja rikkomuksia sekä oikeudellista ja lainsäädännöllistä seurantaa koskevien kaikkien tietojen vaihtoa varten

—	saatavilla olevia tekniikoita koskevien parannusten täysimääräinen käyttöönotto ja mahdollisuus ottaa käyttöön tulevia tekniikoita niiden kehittyessä tarvitsematta muuttaa lainsäädäntöä

—	komission ja jäsenvaltioiden sekä tarvittaessa jäsenvaltioiden alueiden tehtävien yksiselitteinen vahvistaminen

—	valvonta-asetuksen alueellistamisesta pidättyminen;

52.

kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen valvonta-asetuksen muuttamisesta mahdollisimman pian;

53.

korostaa, että LIS-asetuksen säännöksiä ja periaatteita ei saa muuttaa tai heikentää mitenkään, kun otetaan huomioon tämän asetuksen huomattavan menestyksen ja sen vaikutuksen kalastukseen kaikkialla maailmassa;

54.

korostaa, että kolmansien maiden sisällyttämisen LIS-asetuksen mukaisiin alustavaa luokittelua, luokittelua ja luettelointia koskeviin prosesseihin on tapahduttava ilman minkäänlaisia poliittisia vaikutteita ja että luettelosta poistamisen on perustuttava tiukasti siihen, että asianomainen maa on toteuttanut täysimääräisesti komission tarpeellisiksi katsomat parannukset;

55.

katsoo, että EFCAn roolia olisi tehostettava, jotta voidaan lisätä sen osallistumista valvonta-asetuksen ja LIS-asetuksen täytäntöönpanoon, mukaan luettuina tietojen todentaminen ja ristiintarkistaminen säilytysketjun kaikissa vaiheissa, komission ja jäsenvaltioiden tarkastusten suunnittelu ja koordinointi sekä saalistodistusten tarkistaminen;

o o

56.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.

(2) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20. marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta. (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(3) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29. syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta. (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403, annettu 12. joulukuuta 2017, ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta. (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 81).

(5) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1.

(6) EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206.

(7) EUVL L 316, 14.11.2012, s. 34.

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0195.

(9) EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 119.

(10) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008.

(11) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009.

(12) EUVL L 25, 31.1.2017, s. 12.

(13) Asetus (EU) N:o 1026/2012.

(14) Asetus (EU) N:o 978/2012 (EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1).

(15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0407.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/62

P8_TA(2018)0224

Ruoan ja maanviljelyn tulevaisuus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta (2018/2037(INI))

(2020/C 76/09)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 29. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta (COM(2017)0713),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 38 ja 39 artiklan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ja sen tavoitteiden toteuttamisesta,

—	ottaa huomioon SEUT:n 40 ja 42 artiklan maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä sekä sen, missä määrin kilpailusääntöjä sovelletaan maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan,

—	ottaa huomioon SEUT:n 13 artiklan,

—	ottaa huomioon SEUT:n 349 artiklan, jossa määritetään syrjäisimpien alueiden asema ja esitetään edellytykset, joilla perussopimuksia sovelletaan kyseisiin alueisiin,

—

ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) N:o 1305/2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annetun asetuksen (EU) N:o 1306/2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun asetuksen (EU) N:o 1307/2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja elintarvikeketjuun, eläinten terveyteen ja eläinten hyvinvointiin, kasvien terveyteen ja kasvien lisäysaineistoon liittyvien menojen hallinnointia koskevista säännöksistä annetun asetuksen (EU) N:o 652/2014 muuttamisesta 13. joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2393 (1) (koontiasetus),

—	ottaa huomioon tuotantoeläinten suojelusta 20. heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/58/EY (2),

—	ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen 19. maaliskuuta 2018 julkaiseman katsauksen YMP:n tulevaisuudesta,

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi (3) sekä 10. lokakuuta 2017 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle jäsenvaltioiden kansallisista toimintasuunnitelmista ja torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan direktiivin 2009/128/EY täytäntöönpanon edistymisestä (COM(2017)0587),

—	ottaa huomioon 6. helmikuuta 2018 tekemänsä päätöksen torjunta-aineiden lupamenettelyä unionissa käsittelevän erityisvaliokunnan asettamisesta, sen tehtävistä, jäsenten määrästä ja toimikaudesta (4),

—	ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset nro 16/2017 ”Maaseudun kehittämisohjelmat: selkiyttäminen ja tulospainotteisuuden lisääminen tarpeen” ja nro 21/2017 ”Viherryttäminen: monimutkaisempi tulotukijärjestelmä ei ole vielä ympäristön kannalta vaikuttava”,

—	ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan EU:n rahoituksen tulevaisuudesta (COM(2017)0358),

—	ottaa huomioon 14. helmikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Uuden, modernin monivuotisen rahoituskehyksen avulla tuloksiin EU:n painopistealoilla vuoden 2020 jälkeen” (COM(2018)0098),

—	ottaa huomioon maaseudun kehittämisestä vuonna 2016 järjestetyssä eurooppalaisessa konferenssissa annetun Cork 2.0 -julistuksen ”Parempi elämä maaseutualueilla”,

—	ottaa huomioon 3. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n lampaan- ja vuohenliha-alan nykytilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä (5),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman unionin strategiasta valkuaiskasvien viljelyn edistämiseksi: valkuais- ja palkokasvien tuotannon lisääminen unionin maataloudessa (6),

—	ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu (7),

—	ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n mehiläishoitoalan näkymistä ja haasteista (8),

—	ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Viljelysmaiden keskittymistä koskeva tilanne EU:ssa: miten helpotetaan viljelijöiden mahdollisuuksia maan hankkimiseen?” (9),

—	ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisista ja heidän asemastaan maaseutualueilla (10),

—	ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman YMP-välineistä hintojen epävakauden vähentämiseksi maatalousmarkkinoilla (11),

—	ottaa huomioon 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Miten YMP voi edistää työpaikkojen luomista maaseutualueilla?” (12),

—	ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman innovoinnin ja talouskehityksen tehostamisesta tulevaisuuden tilanhoidossa EU:ssa (13),

—	ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n maitoalan tulevaisuudennäkymistä: maitoalan paketin täytäntöönpanon tarkastelu (14),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Yhteisen maatalouspolitiikan mahdollinen uudelleenmuotoilu” (15),

—	ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon aiheesta ”YMP vuoden 2020 jälkeen” (16),

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, josta useimmat ovat merkityksellisiä YMP:n kannalta,

—	ottaa huomioon maatalousmarkkinoiden työryhmän marraskuussa 2016 antaman raportin ja päätelmät, jotka koskevat markkinatulosten parantamista ja viljelijöiden aseman vahvistamista tuotantoketjussa (”Improving Market Outcomes: enhancing the position of farmers in the supply chain”),

—	ottaa huomioon vuonna 2015 järjestetyssä YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa (COP21) tehdyn Pariisin sopimuksen ja erityisesti Euroopan unionin tekemät sitoumukset ”kansallisesti määriteltyinä panoksina” (NDC) sopimuksen maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamiseksi,

—	ottaa huomioon 15. joulukuuta 2016 annetun komission kertomuksen unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavien maatalousalan erityistoimenpiteiden järjestelmän (Posei) täytäntöönpanosta (COM(2016)0797),

—	ottaa huomioon vuonna 2016 ilmoitetun (COM(2016)0316) ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin, joka on väline EU:n ympäristölainsäädännön ja -politiikan tavoitteiden tukemiseksi yrityksiä ja kansalaisia hyödyttävän paremman täytäntöönpanon avulla,

—	ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan kirjeen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, budjettivaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A8-0178/2018),

ottaa huomioon, että ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta annetussa komission tiedonannossa todetaan, että YMP on yksi EU:n vanhimmista ja yhdennetyimmistä politiikoista, sillä on maailmanlaajuista strategista merkitystä ja se olisi suunniteltava niin, että sen avulla EU:n maa- ja metsätalousala voi vastata kansalaisten perusteltuihin vaatimuksiin, jotka koskevat elintarviketurvan ja elintarvikkeiden turvallisuuden, laadun ja kestävyyden lisäksi myös ympäristönsuojelua, biologisen monimuotoisuuden ja luonnonvarojen suojelua, ilmastonmuutostoimia, maaseudun kehittämistä, terveyttä, eläinten hyvinvointia koskevia tiukkoja vaatimuksia ja työllisyyttä;

B.	katsoo, että YMP:tä on uudistettava nyt, jotta sillä voidaan vastata paremmin sen ensisijaisena kohteena olevien viljelijöiden mutta myös kaikkien kansalaisten tarpeisiin;

C.	toteaa, että YMP:llä on valtava merkitys kaikkialla Euroopassa noin 12 miljoonalle maatilalle;

D.	toteaa, että maatalousmaa kattaa 47 prosenttia Euroopan alueesta ja että EU:ssa on 22 miljoonaa viljelijää ja maataloustyöntekijää;

E.	toteaa, että YMP:n tavoitteiden olisi oltava elintarviketurvallisuuden ja -omavaraisuuden takaaminen sekä EU:n maatalousjärjestelmien ja -alueiden kestokyvyn ja kestävän kehityksen varmistaminen;

toteaa, että EU:n yleisenä tavoitteena on monimuotoinen ja monipuolinen maa- ja metsätalous, joka luo työpaikkoja, on oikeudenmukainen, perustuu kestäviin maatalouskäytänteisiin ja mahdollistaa sellaisten elinkelpoisten pientilojen ja perheviljelmien säilyttämisen, jotka ovat saatavilla ja jotka voidaan siirtää seuraaville sukupolville; katsoo tämän yleisen tavoitteen olevan edelleen keskeisessä asemassa, jotta saadaan aikaan myönteisiä ulkoisvaikutuksia ja tuotetaan yhteistä hyvää (elintarvikkeita ja muita tuotteita sekä palveluja), jota Euroopan kansalaiset haluavat;

G.	katsoo, että on erittäin tärkeää jarruttaa nykyistä vallan keskittymistä suurille kauppaketjuille ja suurille teollisille toimijoille ja kääntää tämä suuntaus;

H.	toteaa, että nykyisen YMP:n muutosten on perustuttava strategisiin tavoitteisiin vahvistaa kilpailukykyä ja varmistaa terveelliset ja turvalliset elintarvikkeet;

ottaa huomioon, että yli 25 vuoden aikana YMP:tä on uudistettu säännöllisesti, mihin ovat olleet syynä EU:n maatalouden avaaminen kansainvälisille markkinoille ja uusien haasteiden syntyminen esimerkiksi ympäristön ja ilmastonmuutoksen aloilla; katsoo, että tässä jatkuvassa mukautusprosessissa on nyt otettava uusi askel, jotta YMP:tä voidaan yksinkertaistaa ja nykyaikaistaa ja jotta sen suuntaa voidaan muuttaa siten, että sillä turvataan viljelijöiden tulot ja vastataan tehokkaammin koko yhteiskunnan odotuksiin etenkin elintarvikkeiden laadun ja elintarviketurvan, ilmastonmuutoksen, kansanterveyden ja työllisyyden aloilla ja varmistetaan samalla politiikan varmuus ja alan taloudellinen turva, jotta voidaan tehdä maaseutualueista kestäviä, käsitellä elintarviketurvaa, varmistaa EU:n ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttaminen ja lisätä EU:n tuomaa lisäarvoa;

toteaa, että vaikka komissio on antanut YMP:n uudistusta käsittelevälle tiedonannolleen otsikon ”Ruoan ja maanviljelyn tulevaisuus”, se ei ole antanut minkäänlaisia takeita YMP:n määrärahojen säilyttämisestä, ja katsoo, että tätä asiaa on käsiteltävä ennen kuin annetaan uusia lainsäädäntöehdotuksia; katsoo, että näissä ehdotuksissa on varmistettava, että YMP:tä ei kansallisteta uudelleen, ei vaaranneta sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa, YMP:tä yksinkertaistetaan tosiasiallisesti tuensaajien kannalta EU:n tason lisäksi myös jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla sekä tilojen tasolla ja lisätään joustavuutta ja oikeusvarmuutta viljelijöiden ja metsänomistajien kannalta; katsoo, että ehdotuksissa on myös asetettava kunnianhimoiset ympäristötavoitteet ja varmistettava, että uuden YMP:n tavoitteet saavutetaan lisäämättä jäsenvaltioita koskevia uusia rajoitteita ja näin ollen uusia mutkikkaita rakenteita, jotka johtaisivat viivästyksiin kansallisten strategioiden täytäntöönpanossa;

K.	katsoo, että uudella täytäntöönpanomallilla olisi varmistettava EU:n ja eurooppalaisten viljelijöiden välinen suora suhde;

katsoo, että YMP:llä on oltava tärkeä rooli alan pitkän aikavälin tuottavuuden ja kilpailukyvyn vahvistamisessa ja maataloustulojen pysähtyneisyyden ja epävakauden ehkäisemisessä, koska tuotannon keskittymisestä ja tehostumisesta sekä tuottavuuden kasvusta huolimatta ne ovat edelleen keskimäärin alhaisemmat kuin muilla toimialoilla;

toteaa, että suorilla tuilla mahdollistetaan vakauden ensimmäinen merkittävä kerros ja maataloustulojen turvaverkko, koska ne muodostavat merkittävän osan vuotuisesta maataloustulosta tai jopa 100 prosenttia maataloustulosta tietyillä alueilla; katsoo, että niiden olisi edelleen mahdollistettava viljelijöille tasapuoliset toimintaedellytykset kolmansien maiden kanssa;

N.	toteaa, että biotalouden uudet maaseudun arvoketjut voivat tarjota maaseutualueille hyviä kasvu- ja työllisyysnäkymiä;

O.	katsoo, että suorat tuet olisi kohdennettava paremmin viljelijöille, koska juuri he edistävät osaltaan maaseutualueiden vakautta ja tulevaisuutta ja kohtaavat taloudellisia markkinariskejä;

ottaa huomioon, että viime vuosina viljelijät ovat joutuneet tekemisiin entistä epävakaampien hintojen kanssa, ja toteaa, että hintojen epävakaus on heijastanut hintavaihteluita maailmanlaajuisilla markkinoilla ja makrotalouden kehityksen, ulkoisten toimien, kuten kauppaan, politiikkaan ja diplomatiaan liittyvien ongelmien, elintarvikehygieniaan liittyvien kriisien, eräiden eurooppalaisten alojen ylituotannon, ilmastonmuutoksen ja EU:ssa entistä tavallisempien äärimmäisten sääolojen aiheuttamaa epävarmuutta;

Q.	katsoo, että Välimeren aloja koskevat erityisvälineet olisi säilytettävä ensimmäisessä pilarissa;

R.	katsoo, että on olennaisen tärkeää tarjota joustavia ja reagoivia välineitä herkkien ja strategisten alojen auttamiseksi selviytymään rakennemuutoksista, kuten brexitin mahdollisista vaikutuksista tai EU:n tärkeimpien kumppanien kanssa hyväksyttyjen kahdenvälisten kauppasopimusten vaikutuksista;

S.	toteaa, että hedelmiä ja vihanneksia, viiniä ja mehiläishoitoa koskevien alakohtaisten strategioiden olisi oltava jatkossakin pakollisia tuottajamaille ja että asiaa koskevien välineiden ja sääntöjen erityispiirteet olisi säilytettävä;

katsoo, että on tärkeää varmistaa kaikille viljelijöille tasapuoliset toimintaedellytykset, oikeudenmukaiset hinnat ja kohtuullinen elintaso eri alueilla ja kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, millä varmistetaan, että maatalous säilyy kaikissa EU:n osissa, myös luonnonhaitta-alueilla, sekä kohtuulliset hinnat kansalaisille ja kuluttajille; katsoo, että on tärkeää edistää laadukkaiden elintarvikkeiden kulutusta ja saatavuutta sekä mahdollisuutta terveelliseen ja kestäväpohjaiseen ruokavalioon ja edistää samalla sosiaalista ja ympäristön kestävyyttä, ilmastotoimia, terveyttä sekä eläinten ja kasvien terveyttä ja hyvinvointia koskevien sitoumusten toteutumista sekä maaseutualueiden tasapainoista kehittämistä;

U.	toteaa, että vesi ja maatalous liittyvät olennaisesti toisiinsa ja että vesivarojen kestävä hoito maatalousalalla on olennainen tekijä hyvälaatuisen ja riittävän elintarviketuotannon takaamisessa ja vesivarojen säilymisen varmistamisessa;

V.	toteaa, että YMP:ssä tarvitaan asianmukaisia välineitä, jotta voidaan puuttua maatalouden haavoittuvuuteen ilmastonmuutokselle ja samalla vähentää alan sisävesivaroihin kohdistamaa painetta, koska alan osuus EU:n makean veden käytöstä on 50 prosenttia;

W.	toteaa, että tarvitaan päivitetty, yksinkertaistettu ja entistä oikeudenmukaisempi tukijärjestelmä tasapuolisuuden ja legitiimiyden lisäämiseksi;

X.	toteaa, että nykyisestä YMP:stä puuttuvat tarvittavat välineet asianmukaisten tulojen varmistamiseksi, jotta ikääntyneet viljelijät voisivat elää ihmisarvoista elämää;

Y.	toteaa, että saatavilla ei ole asianmukaisia välineitä, joilla rohkaistaisiin tilojen sukupolvenvaihdokseen;

toteaa, että maaliskuussa 2018 annetun YMP:n tulevaisuutta koskevan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen katsauksen mukaan vuonna 2010 sataa yli 55-vuotiasta tilanhoitajaa kohti oli 14 alle 35-vuotiasta tilanhoitajaa; toteaa, että vuonna 2013 suhdeluku laski entisestään ja oli 10,8 alle 35-vuotiasta tilanhoitajaa sataa yli 55-vuotiasta kohti; toteaa, että vuosina 2004–2013 viljelijöiden keski-ikä nousi unionissa 49,2 vuodesta 51,4 vuoteen; toteaa, että pienimmät tilat ovat useimmiten iäkkäämpien viljelijöiden omistuksessa;

AA.

katsoo, että maailmanlaajuisen kaupan lisääntyminen tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita, jotka liittyvät muun muassa ympäristöön, ilmastonmuutokseen, vesien suojeluun, maatalousmaan puutteeseen ja maaperän huonontumiseen; toteaa tämän edellyttävän kansainvälisen kaupan sääntöjen mukauttamista siten, että voidaan luoda tavaroiden ja palvelujen vaihdolle tiukkoihin vaatimuksiin ja oikeudenmukaisiin ja kestäviin ehtoihin perustuvat tasapuoliset toimintaedellytykset, ja sellaisten uudistettujen ja tehokkaiden kaupan suojatoimien käyttöön ottoa, jotka vastaavat nykyisiä EU:n sosiaali-, talous-, ympäristö-, terveys-, hygienia- ja kasvinterveysnormeja sekä eläinten hyvinvointia koskevia normeja;

AB.

katsoo, että näitä tiukkoja normeja on ylläpidettävä ja niitä on edistettävä maailmanlaajuisesti erityisesti Maailman kauppajärjestön (WTO) puitteissa ja että on turvattava eurooppalaisten tuottajien ja kuluttajien edut varmistamalla EU:n normien noudattaminen maahantuontia koskevissa kauppasopimuksissa;

AC.	toteaa, että noin 80 prosenttia EU:ssa tarvitusta valkuaisesta tuodaan kolmansista maista eikä YMP:ssä ole tähän mennessä toteutettu lähimainkaan riittävää valkuaisstrategiaa;

AD.

katsoo, että vaikka keskittyminen sekä resursseja säästävän tuoteinnovoinnin että prosessi-innovoinnin tutkimukseen ja kehittämiseen on tervetullutta, lisätoimet ovat tarpeen tutkimusvalmiuksien ja infrastruktuurin kehittämiseksi, jotta tutkimustulokset voidaan muuntaa elintarvike- ja viljelyalan käytännöiksi ja kestäviksi peltometsätalouden käytännöiksi riittävän tuen avulla, ja sellaisen useisiin toimijoihin perustuvan lähestymistavan edistämiseksi, jonka keskiössä ovat viljelijät ja jonka tukena ovat riippumattomat, avoimet ja riittävillä määrärahoilla varustetut, kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikilla alueilla tarjottavat EU:n laajuiset maatalouden neuvontapalvelut sekä jäsenvaltioiden tasolla tietojenvaihto- ja koulutuspalvelut;

AE.	katsoo, että suora investointituki olisi kohdennettava paremmin taloudellisen tuloksen ja ympäristönsuojelun tason paranemisen tarpeisiin ja että olisi otettava huomioon tilojen omat tarpeet;

AF.

toteaa, että Euroopan unioni on kehittänyt useita avaruusohjelmia (EGNOS ja Galileo) sekä maanhavainnointiohjelmia (Copernicus), joita olisi hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti seurattaessa YMP:n täytäntöönpanoa, Euroopan maatalouden siirtymistä kohti täsmäviljelyä sekä tilojen ympäristönsuojelun tasoa ja taloudellista suorituskykyä;

AG.	toteaa, että suurin osa bioteknologian tutkimuksesta tehdään nykyisin EU:n ulkopuolella, jossa tavallisesti tutkitaan sellaisia maatalouteen liittyviä kysymyksiä, jotka eivät ole merkityksellisiä EU:n maataloudelle, ja tämä taas saattaa johtaa investointitappioihin ja vääriin painopisteisiin;

AH.	toteaa, että nykyisten kokemusten perusteella katsotaan, että luonnollisten prosessien hyödyntäminen ja siihen rohkaiseminen tuotoksen ja kestokyvyn lisäämiseksi todennäköisesti auttavat laskemaan tuotantokustannuksia;

AI.

katsoo, että kilpailukykyisellä maatalous-, elintarvike- ja metsätalousalalla on oltava jatkossakin vahva asema niiden EU:n ympäristönsuojelu- ja ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, jotka on vahvistettu kansainvälisissä sopimuksissa, kuten Pariisin sopimuksessa ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa, ja että viljelijöitä on kannustettava antamaan oma panoksensa, heidät on palkittava panoksestaan ja heitä on tuettava vähentämällä heidän toteuttamiinsa toimenpiteisiin liittyvää tarpeetonta sääntelytaakkaa ja hallinnollista tarpeetonta rasitetta;

AJ.

ottaa huomioon, että 2000-luvulle ennustettu maapallon pinnan keskilämpötilan nousu ja sen välittömät seuraukset ilmasto-olosuhteille ovat niin merkittävät, että ne edellyttävät ekologisesti kestävää elintarvikejärjestelmää, joka takaa turvallisen ja runsaan tuotannon eikä jätä unionia riippuvaiseksi muista markkinoista;

AK.	toteaa, että tulevan YMP:n on tärkeää olla johdonmukainen YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden, Pariisin sopimuksen ja unionin politiikkatoimien kanssa, erityisesti kestävän kehityksen, ympäristön, ilmaston, kansanterveyden ja elintarvikkeiden aloilla;

AL.	toteaa, että maatalous on yksi niistä talouden aloista, joiden odotetaan edistävän osaltaan vuoden 2030 tavoitetta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 30 prosentilla vuoden 2005 tasoihin verrattuna taakanjakoasetuksen mukaisesti;

AM.	toteaa, että pientilojen osuus EU:n tiloista on lähes 40 prosenttia mutta ne saavat ainoastaan kahdeksan prosenttia YMP:n tuista;

AN.	toteaa, että 17 kestävän kehityksen tavoitetta merkitsevät uusia ja selkeitä tavoitteita vuoden 2020 jälkeiselle YMP:lle;

AO.	katsoo, että ympäristötavoitteet on sisällytetty vaiheittain YMP:hen, kun on varmistettu, että sen säännöt ovat unionin lainsäädännön ympäristövaatimusten mukaisia ja että viljelijät noudattavat niitä ja edistävät kestäviä viljelykäytäntöjä, joilla vaalitaan ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta;

AP.	toteaa, että tyydyttyneiden rasvojen ja punaisen lihan kulutus ylittää unionissa edelleen reilusti suositellut ravintoaineiden saannin arvot ja elintarviketeollisuus edistää edelleen merkittävästi kasvihuonekaasujen syntymistä ja typpipäästöjä;

AQ.	katsoo, että suljetut tuotantoprosessit, joissa tuotanto-, jalostus- ja pakkausprosessit tapahtuvat samalla alueella, säilyttävät lisäarvon kyseisellä alueella ja turvaavat näin enemmän paikallista työllistymistä, mikä voi auttaa elvyttämään maaseutualueita;

AR.

ottaa huomioon, että YMP:llä pyritään saavuttamaan toisistaan erottamattomia taloudellisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita ja että tämä kahdenlaisiin tavoitteisiin perustuva lähestymistapa on säilytettävä ja sitä on jopa vahvistettava ensimmäisen pilarin ja viherryttämisvälineen yhteydessä ja edistettävä siten siirtymistä kohti kestävää ja tehokasta eurooppalaista maatalousmallia;

AS.	katsoo, että EU:n on tulevassa YMP:ssä pyrittävä rajoittamaan tiukasti antibioottien käyttöä maatalous- ja elintarvikealalla kestävän maanviljelyn vahvistamiseksi;

AT.	toteaa, että maatalousjärjestelmien ja alueiden pitkän aikavälin sietokyvyn ja kestävyyden lisäämisestä on hyötyä koko EU:lle;

AU.

ottaa huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on korostanut, että viherryttämisvaatimukset ilmentävät usein lähinnä tavanomaisia käytäntöjä, minkä vuoksi vuoden 2013 uudistuksen osana käyttöön otetut viherryttämistuet lisäsivät monimutkaisuutta ja byrokratiaa, niitä on vaikea ymmärtää ja tilintarkastustuomioistuimen mukaan ne eivät rakenteensa vuoksi lisää riittävästi YMP:n tuloksellisuutta ympäristön ja ilmaston kannalta, mikä on tärkeää pitää mielessä suunniteltaessa YMP:n uutta vihreää rakennetta;

AV.	toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on todennut toisen pilarin täytäntöönpanossa merkittäviä puutteita ja erityisesti sen, että hyväksymisprosessi on pitkä ja että maaseudun kehittämisohjelmat ovat luonteeltaan monimutkaisia ja byrokraattisia;

AW.	toteaa, että näyttöön perustuvassa tieteellisten tutkimusten meta-arvioinnissa (fitness check) todettiin, että viherryttämistoimenpiteet eivät parantaneet merkittävästi ympäristönsuojelun tasoa, mikä johtui pitkälti siitä, että kyseiset vaatimukset oli jo täytetty;

AX.

ottaa huomioon, että parempaa elämää maaseutualueilla koskevan Cork 2.0 -julistuksen tavoitteet koskevat elinvoimaisia maaseutualueita, älykästä monitoiminnallisuutta, biologista monimuotoisuutta maa- ja metsätalousalalla ja sen ulkopuolella, harvinaisia eläinrotuja ja ympäristöä säästäviä viljelykasveja sekä luonnonmukaista viljelyä, epäsuotuisten alueiden tukemista ja Natura 2000 -ohjelman yhteydessä tehtyjä sitoumuksia; ottaa huomioon, että julistuksessa korostetaan myös tarvetta pyrkiä pysäyttämään maaseutualueiden väestökato, naisten ja nuorten roolia tässä prosessissa sekä tarvetta hyödyntää entistä paremmin maaseutualueiden omia resursseja panemalla täytäntöön integroituja strategioita ja monialaisia toimintatapoja, joilla vahvistetaan alhaalta ylös suuntautuvaa lähestymistapaa ja sidosryhmien välisiä synergioita ja jotka edellyttävät investoimista maaseutualueiden elinkelpoisuuteen, luonnonvarojen säilyttämistä ja entistä parempaa hallintaa, ilmastotoimiin kannustamista, osaamisen ja innovoinnin edistämistä, maaseutualueiden hallinnon vahvistamista ja maaseudun kehittämispolitiikan yksinkertaistamista ja täytäntöönpanoa;

AY.

katsoo, että maatalouden säilyttämiseksi myös epäsuotuisammilla alueilla YMP:ssä olisi otettava huomioon nämä alueet, ja toteaa, että epäsuotuisampia alueita ovat esimerkiksi sellaiset alueet, joilla kaupunkikehitys ja maatalous kilpailevat voimakkaasti toisiaan vastaan, sillä tästä aiheutuu lisärajoituksia maan saantiin;

AZ.	katsoo, että maatalouden säilyttämiseksi vuoristoisten ja syrjäisten alueiden kaltaisilla epäsuotuisilla alueilla YMP:stä olisi jatkossakin maksettava korvausta näille alueille niiden erityisiin rajoitteisiin liittyvistä ylimääräisistä kustannuksista;

BA.	katsoo, että YMP:ssä olisi tunnustettava tiettyjen alojen, kuten lampaiden, vuohien ja valkuaiskasvien kasvattamisen, tuottamat suuret ympäristöhyödyt;

BB.	toteaa, että mehiläishoitoala on EU:lle elintärkeä ala ja edistää merkittävästi yhteiskunnan kehitystä sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta;

BC.

katsoo, että on tärkeää vahvistaa edelleen viljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa ja varmistaa reilu kilpailu sisämarkkinoilla laatimalla oikeudenmukaiset ja avoimet säännöt, joissa otetaan huomioon maatalouden erityinen luonne tuottajien ja elintarvikeketjun muiden toimijoiden välisissä suhteissa ketjun alku- ja loppupäässä; katsoo, että olisi tarjottava kannustimia riskien vähentämiseksi ja kriisien ehkäisemiseksi tehokkaasti, myös aktiivisilla hallintavälineillä, joilla tarjonta voidaan sovittaa vastaamaan paremmin kysyntää ja joita viranomaiset voivat ottaa käyttöön alakohtaisesti, kuten maatalousmarkkinoiden työryhmän raportissa todettiin; toteaa, että myös sellaiset kilpailukykyyn ja viljelijöiden tasapuolisiin toimintaedellytyksiin vaikuttavat näkökohdat, jotka eivät kuulu YMP:n soveltamisalaan, on otettava asianmukaisesti huomioon ja niitä on seurattava;

BD.

ottaa huomioon EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevassa komission pohdinta-asiakirjassa ilmoitetut EU:n poliittiset painopisteet ja toteaa, että niihin kuuluviin elintarviketurvaan ja -omavaraisuuteen liittyvät Euroopan maatalouden uudet haasteet edellyttävät, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä maatalouden kiinteähintaiset määrärahat säilytetään ennallaan tai niitä lisätään sekä nykyisiä että uusia haasteita varten;

BE.	toteaa, että yhteiskunta odottaa viljelijöiden muuttavan käytäntöjään, jotta ne olisivat täysin kestäviä, ja katsoo, että viljelijöitä olisi tuettava tässä siirtymässä julkisin varoin;

BF.	katsoo, että nykyistä YMP:tä koskevat mahdolliset muutokset on tehtävä siten, että varmistetaan alan vakaus sekä viljelijöiden ja metsänomistajien oikeusvarmuus ja suunnitteluvarmuus asianmukaisilla siirtymäajoilla ja -toimenpiteillä;

BG.

katsoo, että parlamentin on toimittava merkittävässä roolissa laadittaessa selkeää politiikkakehystä, jonka avulla säilytetään yhteiset pyrkimykset Euroopan tasolla ja jatketaan demokraattista keskustelua strategisista kysymyksistä, joilla on vaikutusta kaikkien kansalaisten jokapäiväiseen elämään, kun kyseessä ovat kestävä luonnonvarojen käyttö, vesi, maa ja ilma mukaan luettuina, elintarvikkeiden laatu, maataloustuottajien rahoitusvakaus, elintarvikkeiden turvallisuus, terveys sekä maatalous- ja hygieniakäytäntöjen nykyaikaistaminen kestävällä tavalla, kun tavoitteena on saada aikaan EU:n tason yhteiskuntasopimus tuottajien ja kuluttajien kesken;

BH.	katsoo, että YMP olisi laadittava uudelleen, jotta se toimisi niin kuin pitää, ja että on ehdottoman tärkeää antaa lainsäädäntövallan käyttäjille keinot tehdä työnsä kokonaan määrätyn aikarajan puitteissa; ottaa huomioon myös brexitiin liittyvät epävarmuustekijät;

BI.

toteaa, että elintarviketurva on varmistettava Euroopassa sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että 27 jäsenvaltion EU:ssa ja että on pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan se, että elintarvikkeiden tuotannossa ja saatavuudessa aiheutuu molemmissa mahdollisimman vähän häiriöitä; toteaa, että on pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan yhtenäiset ympäristöä ja elintarviketurvallisuutta koskevat normit sen varmistamiseksi, että niin Yhdistyneen kuningaskunnan kuin EU:nkaan kansalaiset eivät kohtaa minkäänlaisia heikennyksiä elintarvikkeiden laadun ja turvallisuuden suhteen;

BJ.	toteaa, että yksi maaseudun kehittämisen kuudesta keskeisestä painopisteestä EU:ssa on maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien palauttaminen, säilyttäminen ja parantaminen myös Natura 2000 -alueilla;

BK.	toteaa, että EU laatii parhaillaan valkuaisstrategiaa edistääkseen valkuaiskasvien omavaraisuutta;

BL.	ottaa huomioon, että vuonna 2017 kohonnut puutteellinen elintarviketurva vaikutti 124 miljoonaan henkilöön 51 valtiossa, ja toteaa, että kasvu on 16 miljoonaa henkilöä vuoteen 2016 verrattuna; toteaa, että puutteellinen elintarviketurva vaikuttaa pääasiassa maaseutualueiden asukkaisiin;

BM.

toteaa, että naisten ja miesten tasa-arvo on yksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden keskeisistä tavoitteista; katsoo, että monet maaseutualueiden naisten tehtävät auttavat pitämään maatalousyritykset ja maaseutuyhteisöt elinkelpoisina; toteaa, että pyrkimykset pysäyttää maaseudun väestökato ovat yhteydessä naisille ja nuorille tarjottaviin mahdollisuuksiin; toteaa, että maaseutualueiden naiset kohtaavat edelleen useita haasteita, koska maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikassa ei ole riittävän vahvaa sukupuoliulottuvuutta; toteaa, että naiset ovat hakijoiden ja tuensaajien joukossa edelleen aliedustettuina, vaikka suorien tukien tai maaseudun kehittämistuen saajien sukupuoli ei olekaan luotettava ohjelmien vaikutusten indikaattori;

BN.

katsoo, että YMP:n määrärahojen perustelemiseksi eurooppalaisille veronmaksajille YMP:n tuleva rahoitus on yhdistettävä turvallisten ja laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantoon ja selkeään yhteiskunnalliseen lisäarvoon, joka liittyy kestävään maatalouteen, kunnianhimoisten ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen, kansanterveyttä ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeviin vaatimuksiin sekä YMP:n muihin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, jotta voidaan luoda aidosti tasapuoliset toimintaedellytykset EU:ssa ja sen ulkopuolella;

BO.	toteaa, että Eurobarometri-tutkimuksessa 442, joka koski eurooppalaisten suhtautumista eläinten hyvinvointiin, todettiin, että 82 prosenttia Euroopan kansalaisista katsoo, että tuotantoeläinten hyvinvointia olisi parannettava;

BP.

toteaa, että torjunta-aineiden käytöllä, biologisen monimuotoisuuden heikkenemisellä ja muutoksilla maatalousympäristöön voi olla kielteinen vaikutus pölyttäjien ja pölyttäjälajien määrään; toteaa, että pölyttäjiä, sekä kasvatettuja että luonnonvaraisia pölyttäjiä, koskevat haasteet ovat merkittäviä ja vaikutukset EU:n maatalouteen ja elintarviketurvaan voivat olla haitallisia, koska EU:n tuotanto on pääosin riippuvaista pölyttäjien palveluista; toteaa, että pölyttäjiä koskevan EU:n aloitteen yhteydessä tammikuussa 2018 käynnistettiin julkinen kuuleminen, jotta voidaan määrittää paras lähestymistapa ja tarvittavat toimenpiteet, joilla torjutaan pölyttäjien määrän vähenemistä EU:ssa;

BQ.	katsoo, että maaseudun kehittämisessä on suunniteltava erityinen toimenpide, jossa keskitytään EU:n integroidun tuholaisten torjunnan kahdeksaan periaatteeseen, jotta voidaan kannustaa vähentämään torjunta-aineiden käyttöä ja edistää muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen käyttöön ottamista;

BR.	katsoo, että vuoristoisten ja syrjäisten alueiden kaltaisten epäsuotuisien alueiden olisi edelleen saatava YMP:stä korvausta niiden erityisiin rajoitteisiin liittyvistä ylimääräisistä kustannuksista maanviljelyn säilyttämiseksi näillä alueilla;

BS.

katsoo, että sovellettaessa YMP:n kehystä syrjäisimpiin alueisiin olisi hyödynnettävä täysimääräisesti SEUT:n 349 artiklaa, koska nämä alueet ovat erityisen epäsuotuisassa asemassa sosioekonomisen kehityksen kannalta esimerkiksi väestön ikääntymisen ja väestökadon vuoksi; toteaa, että Posei on tehokas väline, jonka tarkoituksena on kehittää ja vahvistaa tuotannonalojen rakennejärjestelyjä ja vastata siten syrjäisimpien alueiden maatalouden erityisongelmiin; muistuttaa, että komissio totesi parlamentille ja neuvostolle 15. joulukuuta 2016 antamassaan kertomuksessa Posein täytäntöönpanosta, että ”kun otetaan huomioon […] järjestelmän arviointi, perusasetuksen (EU) N:o 228/2013 muuttamista ei katsota tarpeelliseksi”;

BT.

katsoo, että sekä metsänhoito että peltometsätalous, jossa ylemmän kerroksen muodostava puukasvusto yhdistetään laidunmaahan tai kasvinviljelymaahan, voivat edistää tilojen ja lähiseutujen sietokykyä ja vaadittuja ympäristötoimia ja ilmastonmuutoksen hillintätoimia; toteaa, että lisäksi ne tuottavat metsä- tai maataloustuotteita tai muita ekosysteemiin liittyviä palveluja ja edistävät siten YMP:n tavoitteita ja mahdollistavat kierto- ja biotalouden, jotka edistävät uusia viljelijöitä, metsänhoitajia ja maaseutualueita hyödyttäviä liiketoimintamalleja; toteaa, että EU:n metsästrategialla edistetään johdonmukaista ja kokonaisvaltaista näkemystä metsänhoidosta ja metsistä saatavia monenlaisia hyötyjä ja siinä käsitellään koko metsäalan arvoketjua; painottaa, että YMP:llä on keskeinen rooli metsästrategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta, ja kiinnittää erityistä huomiota Välimeren alueen metsiin, jotka kärsivät muita enemmän ilmastonmuutoksesta ja metsäpaloista, jotka vaarantavat mahdollisen maataloustuotannon ja biologisen monimuotoisuuden;

Euroopan unionin, jäsenvaltioiden, alueiden ja viljelijöiden välinen uusi suhde

suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin yksinkertaistaa ja nykyaikaistaa YMP:tä taloudellisen hyödyn tuottamiseksi viljelijöille ja kansalaisten odotuksiin vastaamiseksi mutta painottaa, että uudistuksen ensisijaisina tavoitteina on oltava Rooman sopimuksessa vahvistetut periaatteet, sisämarkkinoiden eheys ja aidosti yhteinen politiikka, jota EU asianmukaisesti rahoittaa, joka on nykyaikainen ja tulospainotteinen ja jolla tuetaan kestävää maataloutta ja varmistetaan turvalliset, laadukkaat ja monipuoliset elintarvikkeet sekä maaseutualueiden työpaikat ja kehitys;

panee merkille komission tiedonannon ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta ja on tyytyväinen tietoisuuteen siitä, että YMP:n tavoitteisiin olisi kuuluttava luonnonvarojen kestävä hallinta sekä EU:n ympäristö- ja ilmastotavoitteiden edistäminen;

edellyttää YMP:tä, jonka ensisijaisena tavoitteena on, että jokainen EU:n tila muuttuu yritykseksi, jossa yhdistyvät taloudellista suorituskykyä ja ympäristönsuojelun tasoa koskevat vaatimukset;

painottaa, että YMP:n yhteydessä on ylläpidettävä EU:n lainsäätäjien, viljelijöiden ja kansalaisten välistä keskeistä suhdetta; torjuu mahdollisuuden kansallistaa YMP uudelleen, koska se lisäisi kilpailun epätasapainoa sisämarkkinoilla;

kiinnittää huomiota pienten ja keskisuurten tilojen erittäin merkittävään rooliin, joka on tunnustettava ja jota on arvostettava;

korostaa, että jäsenvaltioilla tällä hetkellä oleva liikkumavara perussäännöissä määriteltyjen vaihtoehtojen puitteissa mahdollistaa puuttumisen erityisiin tilanteisiin mutta samalla osoittaa, että joitakin YMP:n osia ei enää voida pitää yhteisinä; korostaa, että sisämarkkinoilla on noudatettava kilpailun ehtoja ja on varmistettava viljelijöiden yhdenvertainen tuensaanti eri jäsenvaltioissa ja eri alueilla; korostaa, että tarvitaan myös tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita ratkaisuja, jotta varmistetaan, että mahdolliset kilpailun vääristymisen riskit ja koheesiota uhkaavat riskit pysyvät mahdollisimman vähäisinä;

katsoo, että jäsenvaltioilla olisi oltava kohtuullinen liikkumavara EU:n säännöistä, perusvaatimuksista, toimintavälineistä, valvonnasta ja varoista koostuvassa vahvassa yhteisessä kehyksessä, jonka EU:n lainsäätäjät ovat hyväksyneet EU:n tasolla, jotta varmistetaan viljelijöille tasapuoliset toimintaedellytykset ja erityisesti ensimmäisestä pilarista annettavaa tukea koskeva EU:n lähestymistapa ja jotta taataan reilun kilpailun ehtojen noudattaminen;

katsoo, että olisi virtaviivaistettava ensimmäisessä ja toisessa pilarissa saatavilla olevien EU:n tasolla määritettyjen välineiden puitteissa tehtäviä kansallisia valintoja YMP:n täytäntöönpanon vaikuttavuuden lisäämiseksi ja sen mukauttamiseksi vastaamaan entistä paremmin Euroopassa harjoitettavien maatalouden tyyppien realiteetteja; katsoo myös, että jäsenvaltioiden olisi yhdessä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa suunniteltava omat johdonmukaiset ja näyttöön perustuvat kansalliset strategiansa, jotka pohjautuvat EU:n tavoitteisiin ja mahdollisten toimintavälineiden, jotka olisi myös määritettävä EU:n tasolla, tärkeimpiä tyyppejä ja niiden valintaperusteita koskeviin indikaattoreihin, selkeiden ja yhteisten, koko EU:ssa sovellettavien sääntöjen puitteissa noudattaen asianmukaisesti sisämarkkinasääntöjä ja -periaatteita;

korostaa, että jäsenvaltioille olisi annettava lisää päätösvaltaa vain sillä ehdolla, että on vahvistettu vahvat ja yhteiset EU:n säännöt, tavoitteet, indikaattorit ja tarkastukset;

10.

kehottaa komissiota tekemään seuraavaan YMP:hen tarvittavat mukautukset, jotta voidaan toteuttaa parlamentin pyyntö, ettei mitään maataloustukia käytetä härkätaisteluihin käytettävien härkien jalostukseen;

11.

korostaa kansallisen ja alueellisen tason ylisääntelyn riskejä ja viljelijöille aiheutuvaa suurta epävarmuutta, joka liittyy mahdollisuuteen, että jäsenvaltiot voivat itse laatia kansalliset suunnitelmansa ja tarkastella päätöksiään uudelleen vuosittain, sillä tämä riippuu kulloinkin vallassa olevan hallituksen kannasta; kehottaa siksi komissiota toimittamaan lainsäätäjille lainsäädäntöehdotustensa ohessa selkeän ja yksinkertaisen kansallisen strategisen suunnitelman mallin, jotta lainsäätäjät voivat arvioida tällaisten suunnitelmien laajuutta, yksityiskohtaisuutta ja sisältöä, jotka ovat komission tulevan ehdotuksen keskeisiä osia, ja selkeyttämään perusteita, joiden mukaisesti näitä kansallisia strategioita arvioidaan;

12.

kehottaa komissiota asettamaan käyttöön välineitä, joilla pyritään lisäämään synergioiden käyttöä YMP:n ja koheesiopolitiikan rahoituksen välillä;

13.

korostaa, että tulevan YMP:n yhteydessä on noudatettava kussakin jäsenvaltiossa täysimääräisesti vallanjakoa, josta on usein säädetty niiden perustuslaissa, ja kunnioitettava erityisesti EU:n alueiden oikeudellista toimivaltaa, kun toimintapolitiikkoja, kuten Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa, suunnitellaan, hallinnoidaan ja pannaan täytäntöön; painottaa tarvetta varmistaa, että viljelijät ja muut tuensaajat otetaan asianmukaisesti mukaan kaikkiin politiikan kehittämisen vaiheisiin;

14.

suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin ottaa käyttöön tulosperusteinen lähestymistapa ohjelmien suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja valvonnassa, jotta edistetään pikemminkin tuloksellisuutta kuin vaatimusten noudattamista, samalla kun varmistetaan asianmukainen ja riskiperusteinen seuranta EU:n tasolla selkeästi määriteltyjen, aiempaa yksinkertaisempien ja vähemmän byrokraattisten (mukaan luettuna ylisääntelyn ehkäisy), vankkojen, avointen ja mitattavissa olevien indikaattoreiden avulla, jäsenvaltioiden toimenpiteiden sekä ohjelmien suunnittelun ja täytäntöönpanon ja seuraamusten asianmukainen valvonta mukaan luettuna; katsoo, että on otettava käyttöön yhtenäiset peruskriteerit, joiden perusteella määrätään samanlaisia seuraamuksia samanlaisista vaatimusten noudattamatta jättämisistä, joita havaitaan jäsenvaltioiden tai alueiden EU:n vahvistamien yhteisten yleistavoitteiden saavuttamiseksi toteuttamien erilaisten toimenpiteiden täytäntöönpanossa;

15.

painottaa, että pelkästään tulosperusteiseen lähestymistapaan liittyisi riski siitä, että sellaisten jäsenvaltioiden, jotka eivät pystyisi tietyissä tilanteissa saavuttamaan kaikkia niiden kansallisissa suunnitelmissa esitettyjä tuloksia, kansallisia määrärahoja vähennettäisiin jälkikäteen ja niille myönnetty rahoitus keskeytettäisiin;

16.

toteaa, että uusi täytäntöönpanomalli edellyttää hienosäätöä ja tarkistamista useiden vuosien aikana, jotta voidaan varmistaa, että viljelijöitä ei rangaista tulosperusteiseen malliin siirtymisen seurauksena;

17.

toteaa kuitenkin, että YMP:n strategisten suunnitelmien hyväksymisen mahdollinen viivästyminen saattaa aiheuttaa maksujen viivästymistä, mikä on estettävä;

18.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot voivat ensimmäisessä pilarissa valita ohjelmia EU:n laatimasta painopisteiden luettelosta;

19.

vaatii sellaisen järjestelmän laatimista, jossa on asianmukaiset institutionaaliset ja oikeudelliset mukautukset täytäntöönpanomallin muuttamista varten, jotta vältetään lisäkustannusten muodostuminen ja varojen käytön väheneminen jäsenvaltioissa;

20.

katsoo, että tiedonkeruun olisi perustuttava pikemminkin satelliittikuviin ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tietokantoihin kuin yksittäisten viljelijöiden ilmoittamiin tietoihin;

21.

kehottaa komissiota kehittämään asiaan liittyviä synergioita EU:n avaruusalan lippulaivaohjelmien ja YMP:n välille ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon erityisesti Copernicus-ohjelman, joka on erityisen merkittävä viljelijäyhteisölle ilmastonmuutoksen ja ympäristön seurannan kannalta;

22.

kehottaa ottamaan käyttöön toimenpiteitä ravinteiden kierrätyksen lisäämiseksi; kehottaa mukauttamaan maatalouden rakennepolitiikan ympäristötukijärjestelmään esimerkiksi yhdistämällä kasvi- ja eläintuotanto aiempaa paremmin;

23.

pyytää säilyttämään yksinkertaistetun pienviljelijäjärjestelmän;

24.

katsoo, että viljelijöiden, joiden tilan pinta-ala on alle viisi hehtaaria, olisi voitava osallistua vapaaehtoisesti järjestelmään;

25.

kehottaa komissiota valvomaan rahoitusta ja tuloksellisuutta ja tekemään tilintarkastuksia sen varmistamiseksi, että tehtäviä hoidetaan samojen tiukkojen normien mukaisesti ja samoin perustein kaikissa jäsenvaltioissa, vaikka jäsenvaltioille olisi annettu enemmän liikkumavaraa ohjelman suunnittelussa ja hallinnoinnissa; katsoo, että tällöin on erityisesti varmistettava, että varat maksetaan ajoissa kaikissa jäsenvaltioissa kaikille tukikelpoisille viljelijöille ja maaseutuyhteisöille siten, että tuensaajille aiheutuu mahdollisimman vähän hallinnollista rasitetta;

26.

muistuttaa, että edellisen uudistuksen yhteydessä oli vaikeaa päästä sopimukseen ”aktiiviviljelijän” määritelmästä, katsoo siksi, että tilan panos (esimerkiksi maan pitäminen hyvässä viljelytilassa, hyvän kotieläintalouden harjoittaminen, kiertotalouden edistäminen) saattaisi soveltua paremmin kohdennetuksi ja mitattavissa olevaksi ratkaisuksi kyseiseen määritelmään;

27.

torjuu maatalouden kehittämisen talousarviota koskevan 25 prosentin leikkauksen, jota on esitetty 2. toukokuuta 2018 annetussa ehdotuksessa monivuotiseksi rahoituskehykseksi 2021–2027; edellyttää, että mikään maatalouden ja maaseudun kehittämisen talousarvioon tehtävä leikkaus ei saa johtaa nykyiseen YMP:hen verrattuna vähemmän kunnianhimoisiin tavoitteisiin;

28.

katsoo, että kaikilla toimijoilla, jotka osallistuvat unionin varainhoidon valvontaan, mukaan lukien tilintarkastustuomioistuin, on oltava sama näkemys suoritusperusteisesta valvontajärjestelmästä, jotta jäsenvaltiot tai edunsaajat eivät joudu odottamattomien rahoitusoikaisujen kohteiksi;

29.

korostaa, että viljelijät ovat yrittäjiä ja siksi heille on annettava yrittäjän vapaudet, jotta he saavat tuotteistaan markkinoilla asianmukaisen hinnan;

30.

painottaa, että osa-aikaisia viljelijöitä ja tulojen yhdistämistä hyödyntäviä viljelijöitä ei pidä sulkea soveltamisalan ulkopuolelle;

31.

on tyytyväinen komission ehdotukseen myöntää jäsenvaltioille, alueille ja viljelijöille enemmän liikkumavaraa maatalouden de minimis -sääntöjen korkeamman taloudellisen kynnysarvon puitteissa, samalla kun turvataan sisämarkkinoiden eheys;

32.

kehottaa lisäksi komissiota antamaan jäsenvaltioille lisää joustoa maatalouden valtiontukea koskevien sääntöjen kehyksessä, jotta kannustetaan viljelijöitä toteuttamaan vapaaehtoisia säästöjärjestelyjä, jotta he voivat paremmin selvitä ilmastosta johtuvien riskien ja terveysriskien sekä talouskriisien lisääntymisestä;

33.

kehottaa kuitenkin maksamaan oikeudenmukaisia korvauksia mikro- ja pientilayrityksien tuottamasta yhteisestä hyvästä, mukaan lukien niiden osallistuminen osuuskunnallisiin ja yhteisöllisiin pyrkimyksiin;

34.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan synergioita YMP:n ja muiden politiikkojen ja rahastojen, kuten koheesio- ja rakennerahastojen sekä muiden investointirahastojen, välillä kerrannaisvaikutuksen luomiseksi maaseutualueita varten;

35.

kehottaa parantamaan YMP:n ja EU:n muiden politiikkojen ja toimien välistä koordinointia ja erityisesti YMP:n ja direktiivin 2000/60/EY, direktiivin 91/676/ETY ja asetuksen (EY) N:o 1107/2009 välistä koordinointia keinona suojella kestävästi vesivaroja, joiden määrään ja laatuun maatalous vaikuttaa kielteisesti; kehottaa kehittämään kannustimia, joilla tuetaan viljelijöiden ja veden toimittajien välisiä, vesivarojen suojelun tehostamiseen tähtääviä paikallisia yhteistyöhankkeita;

36.

toteaa, että lukuisat kylät ja alueet joutuvat maaseutumaisesta luonteestaan huolimatta epäedulliseen asemaan, koska ne jätetään hallinnollisista syistä joissain jäsenvaltioissa maaseudun kehittämisohjelmien ulkopuolelle;

37.

kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan joustavampia lähestymistapoja, jotta näille alueille ja niiden tuottajille ei aiheudu haittaa;

Älykäs, tehokas, kestävä ja oikeudenmukainen YMP viljelijöiden, kansalaisten, maaseutualueiden ja ympäristön palveluksessa

38.

katsoo, että on säilytettävä nykyinen kahden pilarin rakenne, ja painottaa, että pilareiden on oltava johdonmukaisia ja toisiaan täydentäviä; katsoo, että ensimmäinen pilari olisi rahoitettava kokonaan EU:n varoista ja sen olisi oltava tehokas keino myöntää tulotukea sekä tukea perustason ympäristötoimia ja nykyisten markkinatoimenpiteiden jatkamista varten ja että toisella pilarilla olisi vastattava jäsenvaltioiden erityistarpeisiin; pitää kuitenkin tarpeellisena, että samalla kannustetaan viljelijöitä ja muita tuensaajia toteuttamaan toimia, joilla tuotetaan ympäristöön liittyvää ja sosiaalista yhteistä hyvää, josta ei saa korvausta markkinoilla, ja noudattamaan sekä uusia että vakiintuneita viljelykäytäntöjä yhteisin, yhdenmukaisin ja objektiivisin perustein; pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot voivat edelleen noudattaa erityistä lähestymistapaa paikallisten ja alakohtaisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi; katsoo ensisijaiseksi painopisteeksi, että kaikista EU:n tiloista tehdään aiempaa kestävämpiä ja kaikki EU:n tilat integroidaan täysin kiertotalouteen yhdistämällä taloudellista suorituskykyä ja ympäristönsuojelun tasoa koskevat vaatimukset heikentämättä kuitenkaan sosiaalisia tai työoloja koskevia normeja;

39.

muistuttaa komissiota siitä, että SEUT:n 39 artiklan mukaan YMP:n tavoitteena on lisätä maatalouden tuottavuutta, taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso, vakauttaa markkinat, varmistaa tarvikkeiden saatavuus ja taata kohtuulliset kuluttajahinnat;

40.

korostaa teknisiin innovointeihin liittyvää mahdollisuutta luoda älykäs ja tehokas ala, joka panostaa kestävyyteen, erityisesti tehokkaaseen resurssien käyttöön, sadon ja eläinten terveyden seurantaan sekä ympäristöön;

41.

kehottaa toteuttamaan toimia, jotta YMP:n avulla helpotetaan ja tuetaan näiden innovointien soveltamista;

42.

katsoo, että tulevaan rakenteeseen perustuva YMP voi saavuttaa tavoitteensa ainoastaan riittävän rahoituksen turvin; kehottaa sen vuoksi säilyttämään YMP:n kiinteähintaiset määrärahat tai lisäämään niitä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta voidaan saavuttaa uudistetun ja tehokkaan YMP:n tavoitteet vuoden 2020 jälkeen;

43.

katsoo, että markkinoiden vapauttamisen jatkaminen ja siihen liittyvä viljelijöiden suojelun vähentäminen edellyttää korvausten maksamista maatalousalalle ja erityisesti tiloille, jotka ovat epäedullisessa kilpailuasemassa johtuen erityisesti viljelymaan käyttöön liittyvistä tai vuoristoalueilla esiintyvistä ongelmista; katsoo, että laajamittainen viljelymaan hoito ja kulttuurimaiseman säilyttäminen voidaan varmistaa ainoastaan tällaisilla kompensoivilla toimenpiteillä;

44.

painottaa, että YMP:n talousarviota olisi mukautettava tuleviin tarpeisiin ja haasteisiin, kuten niihin, jotka johtuvat brexitin ja niiden vapaakauppasopimuksien vaikutuksesta, joita EU tekee tärkeimpien kauppakumppaniensa kanssa;

45.

huomauttaa erilaisten alueiden ja jäsenvaltioiden välisistä yhä jatkuvista eroista maaseudun kehityksessä ja katsoo, että koheesiolla tulisi edelleen olla tärkeä rooli kriteerinä toisen pilarin varojen jakamisessa jäsenvaltioiden välillä;

46.

korostaa, että on tärkeää osoittaa YMP:n koko budjetista merkittävästi varoja toiseen pilariin (maaseudun kehittämispolitiikka);

47.

katsoo, että viljelijöitä olisi tuettava siirryttäessä täysimääräiseen kestävyyteen;

48.

katsoo, että EU:n uusia politiikkoja ja tavoitteita kehitettäessä ei pidä vaikuttaa haitallisesti menestyksekkääseen YMP:hen eikä sen varoihin;

49.

toteaa, että YMP:n tulevaan talousarvioon liittyy nykyisellään epävarmuustekijöitä;

50.

painottaa, että YMP:n varat ovat peräisin kunkin jäsenvaltion veronmaksajilta ja että kaikilla EU:n veronmaksajilla on oikeus saada takeet siitä, että varoja käytetään yksinomaan kohdennetusti ja avoimesti;

51.

katsoo, että olisi vältettävä uusia maaseudun kehittämistä koskevia budjettikohtia, jos rahoitusta ei lisätä vastaavasti;

52.

katsoo, että tarvitaan paremmin eri maatalousjärjestelmiin ja erityisesti pieniin ja keskisuuriin perheviljelmiin ja nuorille viljelijöille kohdennettua tukea, jotta vahvistetaan alueellisia talouksia taloudellisesti, ympäristön kannalta ja sosiaalisesti tuottavan maatalousalan avulla; katsoo, että tämä voidaan toteuttaa jakamalla tuki uudelleen niin, että tilojen ensimmäisiin hehtaareihin sovelletaan entistä korkeampaa pakollista tukiastetta; toteaa, että hehtaarimäärä olisi määritettävä jäsenvaltioissa tilojen keskikoon perusteella, jotta otetaan huomioon tilojen vaihtelevat koot eri puolilla EU:ta; painottaa, että suurempia tiloja koskevaa tukea olisi pienennettävä mittakaavaedut huomioon ottaen siten, että EU:ssa päätetään pakollisesta tukikatosta ja sovelletaan joustavuuskriteerejä, jotta voidaan ottaa huomioon tilojen ja osuuskuntien valmiudet tarjota vakaita työpaikkoja, joiden ansiosta ihmiset jäävät maaseutualueille; katsoo, että tukikaton ja tukien pienentämisen seurauksena käytettävissä olevat varat olisi säilytettävä siinä jäsenvaltiossa tai sillä alueella, jolta ne ovat peräisin;

53.

katsoo, että on olennaista varmistaa tuen kohdentaminen todellisille viljelijöille keskittyen niihin, jotka harjoittavat aktiivisesti maanviljelyä elantonsa ansaitakseen;

54.

katsoo, että on tärkeää säilyttää pieniä tuottajia koskeva järjestelmä yksinkertaisena niin, että niiden on helpompi saada ja hallinnoida YMP:n suoria tukia;

55.

korostaa, että on kartoitettava keskeisiä tekijöitä tasapainoisessa, avoimessa, yksinkertaisessa ja objektiivisessa seuraamus- ja kannustinjärjestelmässä yhdistettynä avoimeen ja oikea-aikaiseen järjestelmään, jonka avulla määritetään viljelijöiden kelpoisuus yhteisen hyvän tuottamista koskevan julkisen tuen saantiin, jonka olisi koostuttava yksinkertaisista vapaaehtoisista ja pakollisista toimenpiteistä ja jossa olisi keskityttävä tuloksiin, jotta painopiste siirtyisi vaatimusten noudattamisesta tosiasialliseen tuloksellisuuteen;

56.

korostaa, että myös maaseutua monipuolisesti elävöittävät osa-aikaiset viljelijät ja tilat, joissa maanviljely on vain yksi tulonlähteistä, harjoittavat maanviljelyä ansaitakseen elantonsa ja ovat tiedonannossa tarkoitettuja todellisia viljelijöitä;

57.

kehottaa nykyaikaistamaan ensimmäisen pilarin mukaisten suorien tukien laskemista koskevaa olemassa olevaa järjestelmää erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa tukioikeuksien arvo lasketaan edelleen aiempien tietojen perusteella, ja korvaamaan sen EU:n laajuisella tukien laskentamenetelmällä, jolla pääasiassa tuetaan viljelijöiden tuloja tiettyyn rajaan asti ja jossa tukea voidaan lisätä viljelijöiden osallistuessa yhteisen hyvän tarjoamiseen vuoteen 2030 ulottuvien EU:n tavoitteiden ja päämäärien mukaisesti, jotta järjestelmästä saadaan aiempaa yksinkertaisempi ja avoimempi;

58.

pitää myönteisenä yhteistä pinta-alatukijärjestelmää, joka on yksinkertainen, oikeutettu, avoin ja helposti toteutettavissa ja jota sovelletaan menestyksekkäästi monissa jäsenvaltioissa; kehottaa sen vuoksi säilyttämään yhteisen pinta-alatukijärjestelmän vuoden 2020 jälkeen ja ehdottaa, että se olisi kaikkien jäsenvaltioiden tai EU:n kaikkien viljelijöiden käytössä;

59.

korostaa, että tällaisen järjestelmän avulla voidaan korvata hallinnollisesti monimutkainen tukioikeuksien järjestelmä, mikä vähentää byrokratiaa huomattavasti;

60.

katsoo, että näistä uusista tuista ei pitäisi tulla kaupallistettavissa olevia hyödykkeitä, jotta varmistetaan niiden vaikuttavuus pitkällä aikavälillä;

61.

pyytää komissiota tutkimaan maksupyyntöjen tarpeellisuutta WTO:n sääntöjen noudattamisen kannalta;

62.

korostaa, että viljelijöiden todelliseen toimintaan kohdennettaviin nykyisen YMP:n määrärahoihin sovelletaan hyvin täsmällisiä ja pienimuotoisia valvontatoimia;

63.

katsoo, että tukiin olisi myös sisällytettävä painokas yleinen ehto, joka koskee ympäristöalan tuotoksia ja muuta yhteistä hyvää, kuten laadukkaita työpaikkoja;

64.

muistuttaa, että sen päätöslauselmassa ”Viljelysmaiden keskittymistä koskeva tilanne EU:ssa: miten helpotetaan viljelijöiden mahdollisuuksia maan hankkimiseen?” todetaan, että maatuet, joihin ei sovelleta selkeitä ehtoja, johtavat maamarkkinoiden vääristymiin ja edistävät siten entistä laajemman maa-alan keskittymistä pienen tuottajajoukon käsiin;

65.

selventää, että yhteinen hyvä tarkoittaa palveluja, jotka ylittävät ympäristöä, ilmastoa ja eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön, mukaan lukien erityisesti vesivarojen suojelun, biologisen monimuotoisuuden suojelun, viljavuuden suojelun, pölyttäjien suojelun, humuksen suojelun ja eläinten hyvinvoinnin alalla;

66.

korostaa, että sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi suorat tuet on jaettava jäsenvaltioiden välillä oikeudenmukaisesti siten, että otetaan huomioon objektiiviset kriteerit, kuten jäsenvaltioiden ensimmäisen ja toisen pilarin mukaisesti saamat määrät, ja se, että luonnonolot, työllisyystilanne, sosioekonomiset olot, yleinen elintaso, tuotantokustannukset, erityisesti maan hinnat, ja ostovoima vaihtelevat eri jäsenvaltioissa;

67.

korostaa, että suorien tukien määriä eri jäsenvaltioiden välillä voidaan lähentää vain, jos määrärahoja lisätään riittävästi;

68.

korostaa, että suorien tukien tarkoituksena on tukea viljelijöitä elintarviketuotannossa sekä ympäristönsuojelua ja eläinten hyvinvointia koskevien normien suojelussa;

69.

katsoo, että vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki olisi säilytettävä, mikä edellyttää ehdottomasti, että varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla, ehkäistään kilpailun vääristymistä erityisesti perushyödykkeiden osalta ja varmistetaan yhdenmukaisuus WTO:n sääntöjen kanssa ja se, ettei vaaranneta ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista; katsoo, että tuki olisi otettava käyttöön vasta komission arvioinnin jälkeen; katsoo, että vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki on väline, jolla voidaan vastata herkkien alojen tarpeisiin sekä edistää ympäristöön, ilmastoon ja laatuun ja maataloustuotteiden markkinointiin liittyviä erityistavoitteita, jolla voidaan kannustaa viljelykäytäntöihin, joissa noudatetaan tiukkoja eläinten hyvinvointia ja ympäristöä koskevia vaatimuksia; toteaa, että tällä tuella voidaan torjua erityisiä vaikeuksia, jotka johtuvat etenkin epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden ja vuoristoalueiden rakenteellisesti epäedullisesta kilpailuasemasta, ja vaikeuksia, jotka ovat luonteeltaan tilapäisiä ja johtuvat esimerkiksi siirtymisestä pois vanhasta tukijärjestelmästä; katsoo myös, että vapaaehtoisella tuotantosidonnaisella tuella voidaan edistää tulevaisuudessa strategisesti tärkeää tuotantoa, kuten valkuaiskasvien tuotantoa, ja kompensoida vapaakauppasopimusten vaikutuksia; painottaa lisäksi, että vapaaehtoisella tuotantosidonnaisella tuella on suuri merkitys EU:n maataloustuotannon monimuotoisuuden, maatalouden työpaikkojen ja kestävien tuotantojärjestelmien säilyttämisessä;

70.

kehottaa rajoittamaan ensimmäisen pilarin mukaisia tukia, myös tuotantosidonnaisia tukia, hehtaari- ja tuensaajakohtaisesti niin, että niiden ylärajaksi asetetaan unionin suorien tukien keskimääräinen taso hehtaaria kohti kerrottuna kahdella, jotta voidaan estää kilpailun vääristyminen;

71.

palauttaa mieliin, että sukupolvenvaihdosten varmistaminen ja uusien toimijoiden saaminen alalle on useita jäsenvaltioita koskeva maatalouden haaste ja että kussakin kansallisessa tai alueellisessa strategiassa on siksi käsiteltävä tätä kysymystä kattavan lähestymistavan avulla ottamalla käyttöön kaikki YMP:n taloudelliset resurssit, mukaan luettuina ensimmäisen pilarin mukaiset lisämaksut nuorille viljelijöille ja toisen pilarin mukaiset toimenpiteet nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamisen tukemiseksi, joista molempien olisi oltava pakollisia jäsenvaltioille, sekä uusien rahoitusvälineiden avulla, kuten välineen, jolla mahdollistetaan pääoman saatavuus tilanteissa, joissa resurssit ovat vähäiset; painottaa lisäksi sellaisten kansallisten toimien merkitystä, joilla poistetaan sääntelystä johtuvia ja taloudellisia esteitä ja edistetään sukupolvenvaihdoksen suunnittelua, eläkepaketteja ja maan saantia sekä helpotetaan ja edistetään iäkkään ja nuoren viljelijän välisiä yhteistyöjärjestelyjä, kuten kumppanuuksia, osaviljelyä, sopimuskasvatusta ja vuokrasopimuksia; katsoo, että myös valtiontukisäännöissä olisi otettava huomioon sukupolvenvaihdosten merkitys ja niillä olisi ehkäistävä perheviljelmien kuihtumista;

72.

katsoo, että uudessa lainsäädännössä on erotettava selkeämmin toistaan kriteerit, joihin ”nuorille viljelijöille” ja ”maataloustuotannon käynnistäville uusille tulijoille” tarjotut kannustimet perustuvat (nuoret viljelijät määritetään iän perusteella ja uudet tulijat sen mukaan, miten kauan tilan perustamisesta on), jotta voidaan tehostaa molempien ryhmien mahdollisuuksia saada aikaan sukupolvenvaihdoksia ja parantaa elämää maaseutualueilla;

73.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että uudet yhteiskunnalliset, teknologiset ja taloudelliset muutokset, kuten puhdas energia, digitalisaatio ja älykkäät ratkaisut, vaikuttavat maaseutuelämään;

74.

kehottaa komissiota tukemaan elinolojen parantamista maaseudulla, rohkaisemaan kansalaisia, varsinkin nuoria, jäämään tai palaamaan maaseudulle, ja kannustaa niin komissiota kuin jäsenvaltioita tukemaan uusia palveluja tarjoavan, etupäässä naisten ja nuorten yrittäjyyden kehittämistä;

75.

pitää huolestuttavana, että monilla maatalouden aloilla ilmenevä työvoimapula johtaa viljelytoiminnan lopettamiseen; edellyttää, että järjestetään tukea, jolla houkutellaan työntekijöitä maatalouteen;

76.

korostaa, että on tärkeää jakaa jäsenvaltioiden onnistuneita malleja, joissa nuoret ja iäkkäät viljelijät pyrkivät yhdessä sukupolvenvaihdokseen;

77.

suosittaa, että rahoituksen saatavuutta parannetaan myöntämällä lainaa ottaville uusille yrittäjille korkotukea;

78.

palauttaa mieliin, että maaseutualueet ja asutusalueet tarvitsevat erityistä huomiota ja yhdennettyjä toimenpiteitä älykkäiden kylien luomiseksi;

79.

kehottaa parantamaan EIP:n ja Euroopan investointirahaston kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta kaikissa jäsenvaltioissa voidaan edistää nuorille viljelijöille suunnattujen rahoitusvälineiden luomista;

80.

kehottaa varmistamaan tasapuoliset mahdollisuudet erityisille teknologisille parannuksille maaseutukeskuksissa ja -verkoissa;

81.

korostaa maaseudun kehittämisen ja myös Leader-aloitteen merkitystä eri politiikanalojen välisten synergioiden parantamisessa ja kilpailukyvyn lisäämisessä, tehokkaiden ja kestävien talouksien edistämisessä, kestävän ja monitoiminnallisen maa- ja metsätalouden tukemisessa ja sellaisten elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden ja palvelujen tuottamisessa, jotka tuottavat lisäarvoa ja luovat työpaikkoja; korostaa maaseudun kehittämisen merkitystä viljelijöiden, paikallisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan välisten kumppanuuksien edistämisessä ja sellaisen yritystoiminnan ja yritystoimintamahdollisuuksien edistämisessä, joita ei yleensä voi siirtää muualle, maatalouden liiketoiminnan, maatilamatkailun, suoramarkkinoinnin, yhteisön tukeman maatalouden, biotalouden sekä bioenergian ja uusiutuvan energian kestävän tuotannon aloilla, jotka kaikki edistävät alueiden taloudellisen toiminnan säilyttämistä; painottaa siksi toisen pilarin rahoituksen lisäämisen merkitystä, jotta lisätään mahdollisuuksia tulojen saamiseen, väestökadon, työttömyyden ja köyhyyden torjuntaan ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseen, lisätään sosiaalipalvelujen tarjoamista ja vahvistetaan maaseutualueiden sosioekonomista verkostoa ja edistetään näin yleistä tavoitetta parantaa elämänlaatua maaseutualueilla;

82.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön useista lähteistä rahoitettavia investointeja koskevan lähestymistavan vuoden 2020 jälkeisellä vaalikaudella, jotta varmistetaan yhdennettyjen maaseudun kehittämistyökalujen, kuten älykkäitä kyliä koskevan aloitteen, sujuva täytäntöönpano;

83.

kehottaa perustamaan paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita (CLLD) varten uuden rahaston, joka perustuu Leader-aloitteeseen ja alalta saatuihin kokemuksiin ja jota varten varataan 10 prosenttia kaikista rakennerahastoista paikallisyhteisöjen omissa strategioissa asetettuihin tavoitteisiin erottelematta rakennerahastoja, joita käytetään hajautetusti;

84.

korostaa, että maaseudun kehittämisohjelmilla olisi luotava lisäarvoa tilojen tasolla ja niiden avulla olisi säilytettävä tilojen tärkeä tehtävä innovatiivisia käytäntöjä ja maatalouden ympäristötoimia koskevien pitkän aikavälin toimien mahdollistamisessa;

85.

katsoo, että Leader-aloitteessa olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota erittäin pienten perhetilojen tarpeisiin ja hankkeisiin sen lisäksi, että niille annetaan tarvittavaa rahoitustukea;

86.

korostaa, että maaseutualueet tarvitsevat nais- ja miesviljelijöiden pienillä ja keskisuurilla tiloilla harjoittamaa maataloustoimintaa;

87.

korostaa, että on tärkeä säilyttää epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla sijaitsevien tilojen erityinen tasaustuki niiden edellytysten perusteella, jotka jäsenvaltiot ovat määrittäneet paikallisten olojensa mukaan;

88.

korostaa myös, että rahoitusvälineiden täytäntöönpanon maaseudun kehittämisessä olisi perustuttava vapaaehtoisuuteen ja että maaseutualueisiin tehtäviä investointeja olisi vahvistettava;

89.

kehottaa komissiota käynnistämään toimenpiteitä älykkäitä kyliä koskevaa aloitetta varten ja asettamaan älykkäiden kylien perustamisen seuraavan maaseudun kehittämispolitiikan ensisijaiseksi tavoitteeksi;

90.

katsoo, että toisen pilarin rahoitus mehiläistenhoidolle olisi kohdennettava aiempaa paremmin ja sitä olisi tehostettava ja että uudessa oikeudellisessa kehyksessä olisi säädettävä uudesta ensimmäisen pilarin tukijärjestelmästä mehiläishoitajille, myös suorasta tuesta mehiläisyhteisöä kohti;

91.

korostaa, että toimenpiteisiin, jotka eivät liity läheisesti viljelyyn, on sovellettava suurempaa yhteisrahoitusosuutta;

92.

kehottaa komissiota ottamaan ensimmäisessä pilarissa käyttöön uuden, yhdenmukaisen, vahvistetun ja yksinkertaistetun ehdollisen järjestelmän, jonka avulla voidaan integroida ja panna täytäntöön täydentävien ehtojen ja viherryttämistoimien kaltaiset erityyppiset nykyiset ympäristötoimet; painottaa, että ensimmäisen pilarin kestävää maatalouden kehittämistä koskevan perustason olisi oltava pakollinen ja siinä olisi selkeästi määriteltävä viljelijöiltä odotettavat toimet ja tulokset tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi ja varmistettava tiloille koituvan byrokratian minimoiminen ja jäsenvaltioiden suorittama riittävä valvonta paikalliset olosuhteet huomioon ottaen; kehottaa lisäksi perustamaan uuden ja yksinkertaisen, jäsenvaltioille pakollisen ja viljelijöille vapaaehtoisen järjestelmän, joka pohjautuu EU:n sääntöihin, jotka menevät viljelijöiden kannustamista kestäviin ympäristö- ja ilmastoystävällisiin menetelmiin ja käytäntöihin koskevaa perustasoa pidemmälle ja jotka ovat toisen pilarin maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteiden mukaisia; katsoo, että tämän järjestelmän toteuttamisesta olisi päätettävä EU:n kehyksessä laadittavissa kansallisissa strategisissa suunnitelmissa;

93.

kehottaa komissiota varmistamaan, että toisen pilarin maaseudun kehittämiseen tarkoitetuilla maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteillä korvattaisiin edelleen lisäkustannukset ja vajeet, jotka liittyvät viljelijöiden vapaaehtoisesti käyttöön ottamiin ympäristö- ja ilmastoystävällisiin käytäntöihin, ja että niillä olisi mahdollista tarjota lisäkannustimia ympäristönsuojeluun, biologiseen monimuotoisuuteen ja resurssitehokkuuteen tehtäviin investointeihin; katsoo, että näitä ohjelmia olisi yksinkertaistettava, kohdennettava paremmin ja tehostettava, jotta viljelijät voivat vaikuttaa tehokkaasti ympäristönsuojelua, biologista monimuotoisuutta, vesienhoitoa, ilmastotoimia ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskeviin kunnianhimoisiin toimintapoliittisiin tavoitteisiin ja jotta varmistetaan tiloille koituvan byrokratian minimointi ja jäsenvaltioiden suorittama riittävä valvonta paikalliset olosuhteet huomioon ottaen;

94.

kehottaa vapauttamaan niiden tilojen lisäksi, jotka EU:n asetuksen (EY) N:o 834/2007 11 artiklan mukaisesti hoitavat koko tilaa luonnonmukaisesti ja ovat vapautettuja EU:n asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklan mukaisista ”viherryttämissitoumuksista”, myös tilat, jotka toteuttavat EU:n asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 tarkoitettuja maatalouden ympäristötoimia;

95.

korostaa, että EU:n Välimeren alueet ovat alttiimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille, joita ovat muun muassa kuivuus, maastopalot ja aavikoituminen, ja että näiden alueiden viljelijöiltä vaaditaan siksi suurempia ponnistuksia, jotta he voivat sopeuttaa toimintansa muuttuneeseen ympäristöön;

96.

katsoo, että komission tulevilla lainsäädäntöehdotuksilla olisi voitava tukea mahdollisimman monia viljelijöitä heidän pyrkimyksissään nykyaikaistaa toimintaansa kohti kestävämmän maatalouden kehittämistä;

97.

vaatii YMP:n yksinkertaistamisvaatimuksen ohjaamana säilyttämään nykyisen poikkeuksen, jonka mukaan pienimpiä, alle 15 hehtaarin tiloja ei rasiteta YMP:n ympäristöön ja ilmastoon liittyvillä lisätoimenpiteillä;

98.

ehdottaa, että tämän uudentyyppisen viherryttämisen lisäksi toisessa pilarissa tarvittaisiin merkittäviä, koordinoituja ja tehokkaampia keinoja ja näin ollen muutosta olisi pyrittävä saamaan aikaan myös kohdennetuilla aineellisilla ja aineettomilla investoinneilla (tietämyksen siirto, koulutus, neuvonta, tietotaidon vaihto, verkostoituminen ja innovointi eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien kautta);

99.

kehottaa komissiota varmistamaan, että sen YMP:n uudistusta koskevat lainsäädäntöehdotukset sisältävät sopivia toimenpiteitä ja välineitä, joilla valkuaiskasvituotanto voidaan liittää parannettuihin viljelykiertojärjestelmiin, jotta voidaan korjata nykyinen valkuaisvaje, parantaa viljelijöiden tuloja ja vastata maatalouden kohtaamiin keskeisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden ja viljavuuden katoamiseen ja vesivarojen suojeluun ja kestävään hoitoon;

100.

katsoo, että vähimmäismäärä toisen pilarin kokonaismäärärahoista olisi kohdennettava maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimiin, myös luonnonmukaiseen viljelyyn, hiilidioksidin talteenottoon, maaperän terveyteen, kestävän metsänhoidon toimenpiteisiin, ravintoaineiden hallinnan suunnitteluun biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi, pölytykseen sekä eläinten ja kasvien geneettiseen monimuotoisuuteen; painottaa tässä yhteydessä, että Natura 2000 -ohjelman tuet on säilytettävä ja on varmistettava niiden riittävyys, jotta niillä voidaan aidosti kannustaa viljelijöitä;

101.

korostaa, että maaseudun kehittämisessä tarvitaan sellaisille viljelijöille maksettavia tukia, jotka toimivat luonnonolosuhteista johtuvista rajoitteista, vaikeista ilmasto-olosuhteista, jyrkistä rinteistä tai maaperän laatuun liittyvistä rajoituksista kärsivillä alueilla; pyytää yksinkertaistamaan ja kohdentamaan paremmin luonnonhaitta-alueita koskevaa suunnitelmaa vuoden 2020 jälkeen;

102.

muistuttaa painottaneensa jo aiemmin, että Natura-direktiivin toimivuustarkastuksessa korostui tarve parantaa johdonmukaisuutta YMP:n kanssa, ja painottaa, että maatalouteen liittyvä lajien ja elinympäristöjen hupeneminen on huolestuttavaa; kehottaa komissiota laatimaan arvion YMP:n vaikutuksista biologiseen monimuotoisuuteen; kehottaa lisäksi korottamaan Natura 2000 -maksuja, jotta ne kannustaisivat paremmin hyvin huonossa kunnossa olevien maatalouden Natura 2000 -kohteiden suojeluun;

103.

kehottaa vahvistamaan ja panemaan täytäntöön ilmastoälykkääseen maatalouteen liittyviä toimenpiteitä, koska Euroopan maatalouteen kohdistuvat ilmastonmuutoksen vaikutukset lisääntyvät tulevaisuudessa;

104.

katsoo, että YMP:ssä on hallittava ilmastonmuutokseen ja maaperän huonontumiseen liittyviä riskejä koko viljely-ympäristössä investoimalla maatalouden ekosysteemien vastustuskykyisiksi ja elinvoimaisiksi tekemiseen ja ekologiseen infrastruktuuriin, jotta voidaan lisätä ruokamultaa, pysäyttää maaperän eroosio, ottaa käyttöön viljelykiertoja ja pidentää niitä sekä lisätä maisemien puustoa ja parantaa tilojen biologista ja rakenteellista monimuotoisuutta;

105.

katsoo, että olisi tuettava ja edistettävä sadonkorjuujätteen käytön lisäämistä uusiutuvana, tehokkaana ja kestävänä energialähteenä maaseudulla;

106.

kehottaa komissiota edistämään innovointia, tutkimusta ja nykyaikaistamista maataloudessa, peltometsätaloudessa ja elintarvikealalla tukemalla vankkaa neuvontajärjestelmää ja koulutusta, joka mukautetaan entistä paremmin YMP:n tuensaajien tarpeisiin, jotka liittyvät käytäntöjen kehittämiseen kestävämpään ja paremmin resursseja suojelevaan suuntaan, ja tukemalla älykkäiden teknologioiden käyttöä, jotta voidaan vastata aiempaa vaikuttavammin terveyteen, ympäristöön ja kilpailukykyyn liittyviin haasteisiin; painottaa, että koulutuksen ja laajentamisen on oltava ohjelmien suunnittelun ja täytäntöönpanon ennakkoedellytyksenä kaikissa jäsenvaltioissa ja että on välttämätöntä tukea osaamisen siirtämistä, parhaiden käytäntöjen malleja ja tiedonvaihtoa eri jäsenvaltioiden osuuskuntien ja tuottajajärjestöjen välillä esimerkiksi eurooppalaisen maatalouden tieto- ja innovointijärjestelmän (AKIS) avulla; katsoo, että maatalouden ekologisten menetelmien ja täsmäviljelyn perustana olevien periaatteiden avulla voidaan tuottaa merkittäviä etuja ympäristölle, lisätä viljelijöiden tuloja, järkiperäistää maatalouskoneiden käyttöä ja lisätä merkittävästi resurssitehokkuutta;

107.

korostaa, että YMP:n, Horisontti 2020 -ohjelman ja muiden tukien rahoitusohjelmien kautta on ehdottomasti kannustettava viljelijöitä investoimaan uusiin teknologioihin, jotka on mukautettu heidän tilansa kokoon, kuten täsmäviljelyn ja digitaalisen viljelyn välineisiin, jotka parantavat maatalouden kestokykyä ja ympäristövaikutuksia;

108.

kehottaa komissiota vauhdittamaan innovatiivisten teknologioiden kehittämistä ja käyttöä kaiken tyyppisillä tiloilla riippumatta niiden koosta ja tuotannosta ja siitä, ovatko ne perinteisiä vai luonnonmukaisia, harjoitetaanko niillä kotieläintaloutta vai viljelyä ja ovatko ne pieniä vai suuria;

109.

kehottaa komissiota rakentamaan sellaisen YMP:n, jolla lisätään innovointia ja tuetaan biotalouden edistymistä ja tarjotaan biologiseen monimuotoisuuteen, ympäristöön ja ilmastoon liittyviä ratkaisuja;

110.

kehottaa komissiota keskittymään maaseutualueiden elämänlaatuun ja tekemään maaseudusta houkuttelevan kaikille, etenkin nuorelle sukupolvelle;

111.

katsoo, että YMP:ssä edistettävä digitalisaatio ja täsmäviljely eivät saa lisätä viljelijöiden riippuvuutta tuotannon lisäämisestä tai ulkoisesta rahoituksesta eivätkä haitata viljelijöiden mahdollisuuksia käyttää resursseja, vaan niiden olisi perustuttava avoimeen lähdekoodiin ja niitä olisi kehitettävä osallistavasti viljelijöiden kanssa;

112.

kehottaa jatkamaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen nykyisten maaseudun kehittämisohjelmien soveltamista vuoteen 2024 asti tai siihen asti, kunnes on hyväksytty uusi uudistus, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta EU:n maaseudun kehittämistuen kokonaismäärän uudelleenmäärittelyyn;

113.

suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen edistää EU:ssa ”älykkäiden kylien” mallia, jonka avulla voidaan eri toimintapolitiikkojen koordinoidumman kehittämisen ansiosta puuttua kokonaisvaltaisesti laajakaistayhteyksien, työmahdollisuuksien ja palveluntarjonnan riittämättömyyteen maaseutualueilla;

114.

kehottaa ryhtymään toimiin, joilla puututaan vammoihin ja kuolemiin johtaviin tapaturmiin EU:n maatiloilla liittyvään vakavaan ongelmaan, toteuttamalla toisen pilarin mukaisia toimenpiteitä turvallisuustoimiin ja -koulutukseen tehtävien investointien tukemiseksi;

115.

kehottaa sallimaan EU:n valkuaiskasvistrategian laatimisen yhteydessä kertaluontoisen kasvinsuojeluaineiden käytön ennen sadonkorjuuta tai hieman sen jälkeen kaikilla valkuaiskasvien viljelyaloilla;

116.

katsoo, että innovointiin ja koulutukseen investoiminen on elintärkeää Euroopan maatalouden tulevaisuuden kannalta;

117.

korostaa, että tulosperusteista lähestymistapaa jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla ja sertifiointijärjestelmien tarjoamia innovatiivisia ratkaisuja olisi tutkittava tarkemmin tulevan YMP:n kehyksessä lisäämättä byrokratiaa ja paikan päällä tehtäviä tarkastuksia;

118.

kannattaa nykyaikaistamista ja rakenteen parantamista koskevien kohdennettujen toimenpiteiden käyttöönottoa toisessa pilarissa ensisijaisten tavoitteiden (esimerkiksi Digital Farming 4.0) toteuttamiseksi;

119.

vaatii komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla turvataan ja edistetään pienviljelijöiden ja syrjäytyneiden ryhmien mahdollisuuksia saada siemeniä ja maatalouden tuotantopanoksia ja helpotetaan siementen vaihtamista ja niiden julkista omistusta sekä kestäviä perinteisiä tekniikoita, jotka takaavat ihmisoikeuden kunnolliseen ruokaan ja ravitsemukseen;

120.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota yritysmahdollisuuksiin kylille tarjottavia ja kylien itsensä tarjoamia palveluja varten;

121.

panee merkille, että jokainen tila on erilainen, minkä vuoksi tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja;

Vahva asema viljelijöille maailmanlaajuisessa elintarvikejärjestelmässä

122.

kehottaa komissiota säilyttämään ensimmäiseen pilariin kuuluvan yhteisen markkinajärjestelyn nykyiset puitteet, mukaan luettuina erityiset toimintapoliittiset välineet ja markkinointivaatimukset, ja parantamaan EU:n kouluhedelmä- ja vihannesohjelmia sekä koulumaitojärjestelmää; painottaa nykyisten tiettyjen tuotteiden tuotannon hallintajärjestelmien merkitystä ja katsoo, että on säilytettävä tuottajamaita koskevat pakolliset yksittäiset alakohtaiset ohjelmat (viini, hedelmät ja vihannekset, oliiviöljy ja mehiläishoito), joiden keskeisenä tavoitteena on vahvistaa kunkin alan kestävyyttä ja kilpailukykyä ja säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset sekä samalla mahdollistaa kaikille viljelijöille niiden käyttömahdollisuus;

123.

katsoo, että myönteiset ja markkinasuuntautuneet kokemukset yhteisen markkinajärjestelyn hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmista, jotka tuottajajärjestöt ovat toteuttaneet ja jotka on rahoitettu niiden kaupan pidetyn tuotannon arvon perusteella, ovat osoittaneet ohjelmien tehokkuuden kohdealojen kilpailukyvyn ja rakenteen tehostamisessa sekä niiden kestävyyden parantamisessa; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan vastaavien toimintaohjelmien ottamista käyttöön muilla aloilla; katsoo, että tästä voisi olla hyötyä erityisesti tuottajajärjestöille, jotka edustavat EU:n vuoristoalueiden ja syrjäisten alueiden maidontuottajia, jotka jalostavat ja saattavat markkinoille korkealaatuisia tuotteita ja ylläpitävät maidontuotantoa näillä vaikeasti viljeltävillä alueilla;

124.

palauttaa mieliin, että epätasainen markkinavoima on erityinen haittatekijä kustannukset kattavalle tuotannolle maitoalalla;

125.

kiinnittää huomiota mahdollisuuteen ottaa käyttöön vapaaehtoinen maidontuotannon vähentämisohjelma yhteisen markkinajärjestelyn alaisuudessa;

126.

kehottaa ottamaan oliiviöljyalalla käyttöön uuden omatoimisesti käytettävän hallinnointivälineen, joka mahdollistaisi oliiviöljyn varastoinnin sellaisina vuosina, kun siitä on liikatuotantoa, ja vapauttamaan sen markkinoille, kun tuotanto on kysyntää pienempi;

127.

korostaa, että tulevassa YMP:ssä viljelijöitä on tuettava ehdottomasti entistä tehokkaammin, reilummin ja nopeammin, jotta he selviytyvät ilmastosta, epäsuotuisista sääoloista sekä hygienia- ja markkinariskeistä johtuvista hintojen ja tulojen vaihteluista, luomalla täydentäviä kannustimia ja markkinaedellytyksiä riskienhallinta- ja vakauttamisvälineiden (vakuutukset, tulojen vakauttamisvälineet, yksilölliset tarjontamekanismit ja keskinäiset rahastot) kehittämisen ja vapaaehtoisen käytön kannustamiseksi ja varmistamalla samalla, että kaikki viljelijät voivat käyttää niitä ja että ne ovat yhteensopivia nykyisten kansallisten järjestelmien kanssa;

128.

kehottaa osoittamaan parempaa tukea palkokasvien tuotannon lisäämiseen EU:ssa ja erityistukia lampaiden ja vuohien laajaperäiselle kasvatukselle, ottaen huomioon näiden alojen myönteiset ympäristövaikutukset ja tarve vähentää EU:n riippuvuutta rehuproteiinien tuonnista;

129.

painottaa, että tulevaisuuteen suuntautuva YMP olisi suunniteltava niin, että sillä voidaan käsitellä entistä paremmin merkittäviä terveyteen liittyviä kysymyksiä, kuten mikrobilääkeresistenssiä, ilmanlaatua ja terveellisempää ravintoa;

130.

korostaa, että mikrobilääkeresistenssi aiheuttaa haasteita eläinten ja ihmisten terveydelle; katsoo, että uudella oikeudellisella kehyksellä olisi edistettävä aktiivisesti eläinten terveyden ja hyvinvoinnin parantamista keinona torjua antibioottiresistenssiä ja että siten kansanterveyttä ja koko maatalousalaa voidaan suojella tehokkaammin;

131.

kiinnittää huomiota siihen, että markkinariskejä voidaan hallita myös mahdollistamalla EU:n maataloustuotteille ja elintarvikkeille parempi pääsy vientimarkkinoille;

132.

korostaa, että on tärkeää vahvistaa alkutuottajien asemaa elintarvikeketjussa erityisesti siten, että lisäarvo jaetaan reilusti tuottajien, jalostajien ja vähittäismyyjien välillä, tarjotaan tarvittavia taloudellisia resursseja ja kannustimia vertikaalisten ja horisontaalisten taloudellisten järjestöjen, kuten tuottajajärjestöjen, osuuskunnat mukaan luettuina, niiden liittojen ja toimialakohtaisten järjestöjen, perustamisen ja kehittämisen tukemiseksi, laaditaan yhdenmukaistetut vähimmäisvaatimukset hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen ja epäreilujen kaupan käytäntöjen torjumiseksi elintarvikeketjussa, vahvistetaan markkinoiden avoimuutta ja käytetään kriisien ehkäisemiseen tarkoitettuja välineitä;

133.

painottaa, että SEUT:n 39 artiklan tavoitteiden ja SEUT:n 42 artiklassa vahvistetun poikkeuksen mukaisesti koontiasetus on selkeyttänyt yhteistä markkinajärjestelyä koskevien säännösten ja EU:n kilpailusääntöjen oikeudellista suhdetta ja antanut viljelijöille uusia kollektiivisia mahdollisuuksia parantaa neuvotteluvoimaansa elintarvikeketjussa; katsoo, että nämä säännökset ovat keskeisiä tulevan YMP:n kannalta ja niitä olisi parannettava entisestään;

134.

katsoo, että EU:n eri markkinoiden seurantakeskusten (maito, liha, sokeri ja viljelykasvit) toiminnasta saatujen kokemusten perusteella näitä välineitä olisi laajennettava aloille, joita ne eivät vielä kata, ja niitä olisi kehitettävä edelleen, jotta voidaan tarjota luotettavaa tietoa ja ennusteita markkinatoimijoille ja antaa siten varhaisia varoituksia ja mahdollistaa nopeat ja ennalta ehkäisevät toimet markkinahäiriöiden ilmaantuessa kriisien ehkäisemiseksi;

135.

kehottaa tehostamaan paikallisten markkinoiden ja elintarvikkeiden lyhyiden toimitusketjujen tukemista ja edistämään niitä; painottaa tarvetta kehittää lyhyisiin toimitusketjuihin liittyviä paikallisia palveluja;

136.

kehottaa komissiota selkeyttämään entisestään ja päivittämään tarvittaessa tuottajaorganisaatioita ja toimialakohtaisia organisaatioita koskevia sääntöjä, etenkin kilpailupolitiikan osalta, ja ottamaan huomioon toimialakohtaisten organisaatioiden toimet ja sopimukset, jotta voidaan vastata yhteiskunnallisiin vaatimuksiin;

137.

painottaa, että YMP:n vanhoilla markkinoiden hallintavälineillä eli julkisilla interventioilla ja yksityisellä varastoinnilla on rajallinen ja riittämätön vaikutus globaaleissa talouksissa ja että riskinhallintavälineet eivät aina ole riittäviä hintojen merkittävien vaihtelujen ja vakavien markkinahäiriöiden korjaamiseen;

138.

painottaa, että yhteisellä markkinajärjestelyllä on siksi oltava merkittävä rooli myös YMP:n tulevassa rakenteessa ja sitä olisi käytettävä turvaverkkona maatalousmarkkinoiden vakauttamiseksi nopeasti ja kriisien ennakoimiseksi; korostaa koontiasetuksen merkitystä, sillä se mahdollistaa viimeisimmistä markkinakriiseistä erityisesti maitoalalta saatua kokemusta hyödyntäen innovatiivisten markkina- ja kriisinhallintavälineiden, kuten vapaaehtoisten alakohtaisten sopimusten, täydentävän käytön ja edistää sitä, jotta voidaan hallita ja tarvittaessa vähentää tarjontaa määrällisesti tuottajien, tuottajajärjestöjen ja tuottajajärjestöjen liittojen sekä toimialakohtaisten järjestöjen ja jalostajien kesken (esimerkiksi EU:n maidontuotannon vähentämisjärjestelmä);

139.

suhtautuu myönteisesti työhön, jota on tehty EU:n kestävän valkuaisstrategian hyväksi;

140.

panee merkille tarpeen luoda paikalliset ja alueelliset markkinat palkokasveille koko EU:n alueella, parantaa ympäristönsuojelun tasoa viljelemällä niitä viljelykierrossa samalla, kun vähennetään riippuvuutta tuontirehusta ja -lannoitteista ja torjunta-aineiden käytöstä, ja lisätä elinkelpoisuutta ja taloudellisia kannustimia entistä kestävämpiin viljelykäytäntöihin siirtymiseksi;

141.

toteaa, että juustoja ja kinkkua, joilla on suojattu alkuperämerkintä tai suojattu maantieteellinen merkintä, tai viiniä koskevat tarjonnan sääntelyä koskevat toimet ovat osoittautuneet tehokkaiksi kohdennettujen tuotteiden kestävyyden, kilpailukyvyn ja laadun parantamisessa, ja katsoo näin ollen, että ne olisi säilytettävä ja tarvittaessa laajennettava koskemaan kaikkia laatumerkittyjä tuotteita YMP:n tavoitteiden mukaisesti;

142.

kehottaa tarkistamaan perusteellisesti nykyistä kriisivarausjärjestelmää, jotta voidaan luoda maatalouden kriisejä varten toimiva ja riippumaton EU:n rahasto, johon ei sovelleta talousarvion vuotuisuusperiaatetta, jotta voidaan sallia määrärahasiirrot varainhoitovuodelta toiselle erityisesti silloin, kun markkinahinnat ovat riittävän korkealla, ja pitää samalla kriisivaraus samalla tasolla koko monivuotisen rahoituskehyksen ajan ja mahdollistaa tällä tavoin markkinoiden ja riskien hallintavälineiden käyttöä täydentävät entistä nopeammat, yhdenmukaisemmat ja tehokkaammat ehkäisytoimet ja vastatoimet vakavissa kriisitilanteissa, mukaan luettuina eläinten terveysongelmista, kasvitaudeista ja elintarvikkeiden turvallisuudesta johtuvat kriisit, joista aiheutuu taloudellisia seurauksia viljelijöille, ja maatalouteen vaikuttavista ulkoisista häiriöistä aiheutuvat kriisit;

143.

katsoo, että vaikka kauppasopimukset ovat hyödyllisiä joillekin EU:n maatalouden aloille ja tarpeellisia EU:n aseman vahvistamiseksi maailmanlaajuisilla maatalousmarkkinoilla ja ne hyödyttävät EU:n taloutta yleensä, niistä aiheutuu erityisesti pienille ja keskisuurille tiloille ja herkille aloille myös useita haasteita, esimerkkinä EU:n hygienia-, kasvinterveys-, ympäristö- ja sosiaalinormien sekä eläinten hyvinvointia koskevien normien noudattaminen, jotka on otettava huomioon, mikä edellyttää yhdenmukaisuutta kauppapolitiikan ja tiettyjen YMP:n tavoitteiden välillä mutta minkä myötä ei pidä heikentää EU:n tiukkoja normeja tai vaarantaa sen maaseutualueita;

144.

painottaa, että erilaisten normien soveltaminen lisäisi riskiä, että EU:n kotimainen tuotanto viedään ulkomaille, mikä tapahtuisi maaseudun kehityksen, ympäristön ja joissakin tapauksissa elintarvikkeiden laadun kustannuksella;

145.

korostaa, että tehostettujen turvamekanismien tarve olisi myös otettava huomioon keskusteluissa, joita käydään tulevista kauppasopimuksista (esimerkiksi Mercosur, Uusi-Seelanti, Australia) ja niiden vaikutuksista Euroopan maatalouteen;

146.

korostaa, että on edelleen pyrittävä lisäämään eurooppalaisten maataloustuotteiden pääsyä markkinoille mutta lisäksi EU:n maatalouden suojelemiseksi tarvitaan riittäviä toimenpiteitä, joissa otetaan huomioon alakohtaiset huolenaiheet, kuten turvamekanismeja, joilla vältetään unionin ja kolmansien maiden pienten ja keskisuurten tilojen viljelijöihin kohdistuvat kielteiset sosioekonomiset vaikutukset, herkimpien alojen jättämistä neuvottelujen ulkopuolelle ja vastavuoroisuusperiaatteen soveltamista tuotanto-olosuhteisiin, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n viljelijöille ja heidän ulkomaisille kilpailijoilleen; toteaa painokkaasti, että eurooppalaista tuotantoa ei saa vaarantaa huonommilla ja heikkolaatuisilla tuontituotteilla;

147.

kehottaa komissiota tarkastelemaan maataloutta strategisena toimintana ja lähestymään vapaakauppasopimuksia siten, ettei maataloutta enää pidetä kaupankäynnissä mukana olevien muiden alojen mukauttamisvälineenä ja että keskeisiä aloja, kuten raakamaidon tuotantoa, suojellaan;

148.

katsoo, että kansainvälisen kaupan ja WTO:n vaatimuksilla on ollut huomattavan suuri vaikutus 1990-luvulta alkaen toteutettuihin YMP:n uudistuksiin; katsoo, että näillä uudistuksilla on lisätty eurooppalaisten maataloustuotteiden ja Euroopan maatalouselintarvikealan kilpailukykyä mutta myös heikennetty suurta osaa maatalousalasta altistamalla se maailmanmarkkinoiden epävakaudelle; on sitä mieltä, että nyt on tullut aika, kuten komission tiedonannossa ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta ehdotetaan, keskittyä muihin YMP:n tavoitteisiin, muun muassa viljelijöiden elintasoon sekä terveyttä, työllisyyttä, ympäristöä ja ilmastoa koskeviin kysymyksiin;

149.

korostaa, että EU:n kauppapolitiikan on oltava johdonmukainen muiden EU:n politiikanalojen, kuten kehitys- ja ympäristöpolitiikan, kanssa ja sen avulla on tuettava kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja että sillä voidaan edistää YMP:n tavoitteiden saavuttamista, erityisesti varmistamalla maatalousväestön kohtuullinen elintaso ja kohtuulliset kuluttajahinnat; korostaa, että EU:n maatalouselintarvikealan olisi hyödynnettävä viennin kasvumahdollisuudet, sillä on arvioitu, että maatalouselintarvikkeiden maailmanlaajuisen kysynnän kasvusta ensi vuosikymmenellä 90 prosenttia tapahtuu Euroopan ulkopuolella; korostaa, että YMP:n on vastattava eurooppalaisen yhteiskunnan elintarvikkeisiin, ympäristöön ja ilmastoon liittyviin tarpeisiin ennen kuin keskitytään maataloustuotteiden tuottamiseen kansainvälisillä markkinoilla myytäväksi; painottaa, että kehitysmaiksi luokitelluilla mailla olisi oltava tarpeeksi mahdollisuuksia vahvan maatalouselintarvikealan luomiseen ja ylläpitämiseen itsenäisesti;

150.

katsoo lisäksi, että EU:n markkinoille ei saisi päästää tuotteita, joiden tuottamiseksi on hävitetty metsää, anastettu maata tai luonnonvaroja tai rikottu ihmisoikeuksia;

151.

muistuttaa uudesta kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta, jossa unioni ja sen jäsenvaltiot vahvistavat sitoutumisensa SEUT:n 208 artiklassa tarkoitettuun kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatteeseen ja toteavat sen ehdottoman tärkeyden, mikä merkitsee, että kaikki kehitysyhteistyön tavoitteet otetaan huomioon kaikissa sellaisissa EU:n politiikoissa, myös maatalouspolitiikassa ja rahoituksessa, joilla on todennäköisesti kielteisiä vaikutuksia kehitysmaihin; katsoo tässä yhteydessä, että YMP:n uudistuksessa tulisi kunnioittaa kehitysmaiden oikeutta muotoilla omat maatalous- ja elintarvikepolitiikkansa heikentämättä niiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden, elintarvikkeiden tuotantokapasiteettia ja elintarviketurvaa pitkällä aikavälillä;

152.

muistuttaa unionin ja sen jäsenvaltioiden sitoutumisesta kestävän kehityksen tavoitteisiin ja painottaa, että YMP:n on oltava johdonmukainen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa, erityisesti tavoitteiden 2 (nälän poistaminen), 5 (sukupuolten välinen tasa-arvo), 12 (kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys), 13 (ilmastotoimet) ja 15 (maaekosysteemien suojeleminen), ja että tulevassa YMP:ssä on noudatettava näitä tavoitteita;

153.

kehottaa talousarvion tehokkuuden periaatteen mukaisesti johdonmukaisuuteen ja parempaan synergiaan yhteisen maatalouspolitiikan ja kaikkien muiden unionin politiikkojen ja kansainvälisten sitoumusten välillä, erityisesti energian, vesihuollon, maankäytön, biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien sekä syrjäisten alueiden ja vuoristoalueiden kehittämisen aloilla;

154.

kehottaa komissiota tekemään maatalousalan säännöksiä koskevan järjestelmällisen vaikutusarvioinnin kaikissa kauppasopimuksissa ja tarjoamaan erityisstrategioita, jotta varmistetaan, että mikään maatalouden ala ei kärsi kolmannen maan kanssa tehdyn kauppasopimuksen vuoksi;

155.

on vakuuttunut siitä, että valmistus- ja tuotantomenetelmät ovat olennainen osa sosiaali- , talous- ja ympäristönormeja globaalissa maataloustuotteiden kaupassa, ja kannustaa komissiota vaatimaan, että WTO hyväksyy ne sellaisiksi;

156.

painottaa, että Pariisin ilmastosopimuksen päämäärien ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen on oltava aina yksi maataloustuotteita koskevan kauppapolitiikan ohjaavista periaatteista; panee merkille, että komissio mainitsee globalisaation hallintaa koskevassa pohdinta-asiakirjassaan hyvällä syyllä oikeudenmukaisemman kaupankäynnin sekä kestävien ja paikallisten tuotteiden tarpeen globalisaation muuttuvana suuntauksena; korostaa, että EU:n kauppapolitiikalla voidaan edistää laajalti kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen ilmastotavoitteiden saavuttamista;

157.

palauttaa mieliin, että EU on omalta puoleltaan poistanut vientitukia ja että nykyisessä EU:n talousarviossa ei ole enää budjettikohtaa vientituille; kehottaa EU:n kauppakumppaneita sitoutumaan tässä yhteydessä kauppaa vääristävän kotimaisen tuen vähentämiseen; kehottaa niitä WTO:n jäseniä, jotka edelleenkin myöntävät vientitukia, noudattamaan Nairobissa 19. joulukuuta 2015 pidetyssä ministerikokouksessa tehtyä päätöstä vientikilpailusta;

158.

kehottaa komissiota pysymään valppaana ja tehostamaan EU:n puolustustoimia, jotta kolmansissa maissa poistetaan markkinoille pääsyn nykyiset ja tulevat esteet, joita on yhä enemmän, ja kunnioittamaan samalla ympäristöä ja ihmisoikeuksia sekä oikeutta ravintoon; painottaa, että enin osa esteistä vaikuttaa maataloustuotteisiin (komission markkinoille pääsyä koskevan tietokannan mukaan 27 prosenttia), ja ne liittyvät ensisijaisesti terveys- ja kasvinsuojelualan markkinoille pääsyä koskeviin toimiin;

159.

kehottaa komissiota ennakoimaan ja ottamaan huomioon brexitin vaikutukset tarjousten vaihdon valmistelussa ja kiintiöiden laskennassa;

160.

kehottaa komissiota tekemään selkeitä ja avoimia aloitteita, joilla tehostetaan entisestään EU:n tuotanto-, turvallisuus- ja ympäristönormien sekä eläinten hyvinvointia koskevien normien ja lyhyiden toimitusketjujen edistämistä ja tuetaan laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantojärjestelmiä, jotka voitaisiin toteuttaa esimerkiksi eurooppalaisen alkuperän merkintäjärjestelmien sekä sisämarkkinoilla ja kolmansien maiden markkinoilla toteutettavien markkinointi- ja myynninedistämistoimien avulla niillä aloilla, joille on YMP:ssä erityisiä toimintapoliittisia välineitä; toteaa painokkaasti, että on vähennettävä byrokratiaa ja tarpeettomia ehtoja, jotta myös pienemmät tuottajat voivat osallistua näihin järjestelmiin; on tyytyväinen myynninedistämisohjelmia varten käytettävissä olevien määrärahojen vakaaseen kasvuun ja kehottaa komissiota säilyttämään näiden määrärahojen kasvutahdin tuottajien kasvavan mielenkiinnon vuoksi;

161.

korostaa paikallisten ja alueellisten lyhyiden toimitusketjujen merkitystä, sillä ne ovat ympäristön kannalta kestävämpiä, koska pienemmän kuljetustarpeen vuoksi niissä syntyy vähemmän päästöjä, minkä vuoksi tuotteet ovat tuoreempia ja niiden jäljitettävyys on parempi;

162.

muistuttaa, kuinka tärkeää on parantaa paikallisten viljelijöiden mahdollisuuksia päästä arvoketjussa ylöspäin tarjoamalla heille luonnonmukaisia ja lisäarvoa tuovia tuotteita koskevaa apua ja tukea sekä uutta tietoa ja teknologiaa, sillä kestävyyden saavuttaminen edellyttää suoria toimia luonnonvarojen säilyttämiseksi, suojelemiseksi ja parantamiseksi;

163.

palauttaa mieliin, että paikallinen tuotanto tukee paikallista ruokakulttuuria ja taloutta;

164.

korostaa, että maanviljelyn tulevaisuuden painopisteenä olisi oltava laadukkaiden elintarvikkeiden tuotanto, jossa EU:lla on kilpailuetu; korostaa, että unionin standardit on säilytettävä ja niitä on vahvistettava mahdollisuuksien mukaan; kehottaa toimenpiteisiin, joilla elintarvikealan pitkän aikavälin tuottavuutta ja kilpailukykyä voidaan parantaa, ja ottamaan käyttöön uusia teknologioita ja käyttämään resursseja entistä tehokkaammin ja vahvistamaan siten unionin asemaa edelläkävijänä maailmassa;

165.

katsoo, että on mahdotonta hyväksyä sitä, että unionin sisämarkkinoilla samalla merkillä ja samanlaisessa pakkauksessa mainostettavien ja jaeltavien elintarvikkeiden laadussa on eroja; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio kannustaa puuttumaan elintarvikkeiden laatueroihin sisämarkkinoilla ja työstää yhteistä testausmenettelyä;

166.

pitää myönteisenä EU:n maatalouden etujen edistämisessä viimeaikaisissa kahdenvälisissä kauppaneuvotteluissa saavutettua menestystä varsinkin EU:n korkealaatuisten maatalouselintarviketuotteiden markkinoille pääsyssä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisessa kolmansissa maissa; uskoo, että tätä suuntausta pystytään pitämään yllä ja vieläpä tukemaan;

Avoin päätöksentekoprosessi vuosia 2021–2028 koskevan vakaasti perustellun YMP-ehdotuksen takeena

167.

korostaa, että parlamentin ja neuvoston olisi määritettävä yhteispäätösmenettelyllä yhteiset yleistavoitteet, perusvaatimukset, toimenpiteet ja rahoitusosuudet ja sopiva liikkumavara, jota tarvitaan, jotta jäsenvaltiot ja niiden alueet pystyvät huolehtimaan erityispiirteistään ja tarpeistaan sisämarkkinoiden vaatimusten mukaisesti ja vältetään kansallisista valinnoista johtuvat kilpailun vääristymät;

168.

pitää valitettavana, että koko YMP:n vuoden 2020 jälkeinen ohjelmasuunnitteluprosessi – kuuleminen, tiedottaminen, vaikutustenarviointi ja lainsäädäntöehdotukset – alkaa taas merkittävästi myöhässä, koska kahdeksannen vaalikauden loppu on lähestymässä, minkä vaarana on se, että tulevasta YMP:stä käytävä keskustelu jää vaalikeskustelujen varjoon ja vaarantaa mahdollisuuden saavuttaa lopullinen sopimus ennen Euroopan parlamentin vaaleja;

169.

pyytää komissiota laatimaan siirtymäsäädöksen, jonka avulla viljelijät voivat edelleen hyötyä maaseudun kehittämisohjelman toimenpiteistä ja erityisesti ympäristöä ja investointeja koskevista toimenpiteistä myös siinä tapauksessa, että uuden YMP:n hyväksyminen viivästyy;

170.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan uutta uudistusta täytäntöön pannessaan, että viljelijöille tarkoitetut maksut eivät viivästy ja ottamaan siitä vastuun sekä maksamaan viljelijöille asianmukaista korvausta, jos viivästyksiä ilmenee;

171.

korostaa kuitenkin, että asioissa on edettävä mahdollisimman pitkälle ennen tämän kauden päättymistä ja että tätä asiaa on painotettava Euroopan parlamentin vaalien kampanjan aikana;

172.

toteaa, että on tärkeää ottaa mukaan YMP:tä koskevaan päätöksentekoprosessiin instituutiot ja asiantuntijat, jotka vastaavat biologiseen monimuotoisuuteen, ilmastonmuutokseen ja ilman, maaperän ja veden pilaantumiseen vaikuttavista terveys- ja ympäristöalan toimintapolitiikoista;

173.

kehottaa komissiota ehdottamaan ennen merkittävien muutosten tekemistä YMP:n malliin ja/tai täytäntöönpanoon riittävän pitkää siirtymäaikaa, jotta varmistetaan pehmeä lasku ja annetaan jäsenvaltioille aikaa panna uusi politiikka täytäntöön asianmukaisesti ja hallitusti, jotta vältetään kaikki viivästykset viljelijöiden vuotuisissa maksuissa ja maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanossa;

174.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään vuoropuhelua kehitysmaiden kanssa ja tarjoamaan asiantuntemustaan ja taloudellista tukeaan pienviljelmiin ja perhetiloihin perustuvan kestävän maatalouden edistämiseksi kohdistaen tämän erityisesti nuoriin ja naisiin, mitä koskeva sitoumus esitettiin Afrikan unionin ja Euroopan unionin vuoden 2017 huippukokouksessa annetussa yhteisessä julistuksessa ”Investing in Youth for Accelerated Inclusive Growth and Sustainable Development”; muistuttaa naisten roolista maaseutualueilla yrittäjinä ja kestävän kehityksen edistäjinä; painottaa, että on lisättävä heidän potentiaaliaan kestävässä maataloudessa ja tuettava heidän sinnikkyyttään maaseutualueilla;

175.

muistuttaa, että nälkä ja aliravitsemus kehitysmaissa liittyvät suurelta osin ostovoiman puutteeseen ja/tai siihen, että maaseudun köyhät eivät ole omavaraisia; kehottaa tämän vuoksi EU:ta auttamaan aktiivisesti kehitysmaita poistamaan niiden oman maataloustuotantonsa esteet (esimerkiksi heikko infrastruktuuri ja logistiikka);

176.

huomauttaa, että yli puolet vähiten kehittyneiden maiden väestöstä asuu yhä maaseudulla vuonna 2050 ja että kehittämällä kestävää maataloutta kehitysmaissa autetaan vapauttamaan maaseutuyhteisöjen potentiaali, tuetaan väestön jäämistä maaseudulle sekä vähennetään alityöllisyyttä, köyhyyttä ja puutteellista ruokaturvaa, mikä puolestaan auttaa torjumaan pakkomuuton perimmäisiä syitä;

177.

toteaa, että esimerkiksi Euroopan GNSS-viraston hallinnoimissa EU:n avaruus- ja satelliittiohjelmissa (Galileo, EGNOS ja Copernicus) kehitetyllä avaruusteknologialla voi olla ratkaiseva asema YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, koska ne tarjoavat kohtuuhintaisia ratkaisuja kohti täsmäviljelyä ja näin myös jätteiden vähentämistä, ajan säästämistä, uupumuksen vähentämistä ja laitteiden käytön optimointia;

178.

kehottaa komissiota kartoittamaan avaruustieteen teknologiaa ja sovelluksia sekä tehokasta kehitysyhteistyötä koskevaa maailmanlaajuista kumppanuutta mekanismeina, joilla voidaan auttaa seuraamaan satoa, karjaa, metsätaloutta, kalataloutta ja vesiviljelyä sekä tukemaan viljelijöitä, kalastajia, metsänhoitajia ja päätöksentekijöitä, kun he pyrkivät hyödyntämään erilaisia menetelmiä kestävän elintarviketuotannon saavuttamiseksi ja siihen liittyviin haasteisiin vastaamiseksi;

179.

kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot turvaavat toimintasuunnitelmissaan naisten ja miesten tasa-arvon maaseutualueilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan naisten yhtäläistä edustusta alan kanssa vuoropuhelua käyvissä instituutioissa ja myös alan ammattijärjestöjen, osuuskuntien ja liittojen päätöksentekoelimissä; katsoo, että uudessa EU:n lainsäädännössä olisi parannettava huomattavasti maaseutualueiden naisia koskevia aihekohtaisia alaohjelmia;

180.

painottaa, että komission olisi myös jatkossa varmistettava eläinten hyvinvointia koskevan EU:n lainsäädännön tinkimätön täytäntöönpano kaikkina aikoina yhtäläisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja varmistettava myös asianmukainen valvonta ja seuraamukset; kehottaa komissiota seuraamaan eläinten terveyttä ja hyvinvointia, myös eläinkuljetuksia, ja raportoimaan niistä; muistuttaa, että EU:hun tulevien tuotteiden on täytettävä eläinten hyvinvointia koskevat EU:n normit sekä ympäristö- ja sosiaalinormit; kehottaa ottamaan käyttöön taloudellisia kannustimia, joita sovelletaan sellaisten eläinten hyvinvointia koskevien toimien vapaaehtoiseen toteuttamiseen, joissa ylitetään vähimmäistason sääntelynormit;

181.

kehottaa komissiota panemaan täytäntöön ja soveltamaan asiaankuuluvaa EU:n lainsäädäntöä, etenkin 22. joulukuuta 2004 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1/2005 eläinten suojelusta kuljetuksen aikana; pitää tässä tapauksessa tarpeellisena noudattaa EU:n tuomioistuimen antamaa tuomiota, jossa todettiin, ettei eläinten hyvinvoinnin suojelu pääty EU:n ulkorajoilla ja että eläimiä Euroopan unionista vievien on sen vuoksi noudatettava eläinten hyvinvointia koskevia EU:n sääntöjä, myös EU:n ulkopuolella;

182.

korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota viljelijöihin, joille aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia erittäin arvokkaisiin luonnonalueisiin, kuten vuoristoalueisiin, saariin, syrjäisimpiin alueisiin ja muihin epäsuotuisassa asemassa oleviin alueisiin, liittyvistä erityisistä rajoituksista; katsoo, että näiden alueiden erityisten rajoitusten vuoksi YMP:stä osoitettava rahoitus on elintärkeää näille alueille, ja rahoituksen mahdollinen vähentäminen vaikuttaisi erittäin haitallisesti moniin maataloustuotteisiin; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja ottamaan käyttöön laatujärjestelmiä, jotta annetaan asiasta kiinnostuneille viljelijöille mahdollisuus ottaa ne nopeasti käyttöön;

183.

katsoo, että Posei-ohjelman määrärahat olisi pidettävä riittävällä tasolla, jotta voidaan vastata maatalouden haasteisiin syrjäisimmillä alueilla, ja muistuttaa vaatineensa tätä useaan kertaan; suhtautuu myönteisesti tuoreimman Posei-ohjelman täytäntöönpanoa koskevan komission kertomuksen tuloksiin ja katsoo, että syrjäisimpiä alueita ja Egeanmeren pienempiä saaria koskevat ohjelmat olisi pidettävä erillään yleisestä EU:n suorien tukien järjestelmästä, jotta varmistetaan tasapainoinen alueellinen kehitys ehkäisemällä tuotantotoiminnasta luopumisen riskiä syrjäisyyden, saariaseman, pienen koon, vaikean pinnanmuodostuksen tai ilmaston aiheuttamien haasteiden takia tai siksi, että talous on riippuvainen muutamista tuotteista;

184.

kehottaa komissiota sisällyttämään Euroopan maitomarkkinoiden seurantakeskukseen erillisen osaston, joka tutkii hintoja syrjäisimmillä alueilla, jotta alan kriiseihin kyetään reagoimaan ripeästi; katsoo, että ”kriisin” määritelmä ja komission myöhemmät toimet olisi mukautettava syrjäisimpiin alueisiin siten, että otetaan huomioon markkinoiden koko, riippuvuus vain muutamasta tuotantoalasta ja huonommat valmiudet monipuolistaa toimintaa;

185.

kehottaa integroimaan kiertotalouden nykyistä paremmin, jotta varmistetaan, että raaka-aineita ja sivutuotteita käytetään mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti kehittyvässä biotaloudessa ja että samalla noudatetaan biomassan, maan ja muiden ekosysteemipalvelujen saatavuuden rajoituksia; katsoo, että biopohjaisen teollisuuden kehittäminen maaseutualueilla voisi synnyttää uusia liiketoimintamalleja, jotka voisivat auttaa viljelijöitä ja metsänomistajia löytämään tuotteilleen uusia markkinoita ja luomaan uusia työpaikkoja; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita antamaan maa- ja metsätalousalalle tarvittavaa tukea, jotta se voi edistää entistä paremmin biotalouden kehittämistä EU:ssa; korostaa tarvetta edistää peltometsätaloutta, joka voi tarjota monikäyttöisiä, virkistyskäyttöön sopivia ja tuottavia ekosysteemejä ja mikroilmastoja, ja korjata puutteita, jotka voisivat haitata sen kehittämistä;

186.

katsoo, että maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimien tuen, jota täydennetään jäsenvaltiotason ympäristöohjelmilla, olisi katettava ne kustannukset, joita viljelijöille aiheutuu uusiin kestäviin käytäntöihin siirtymisestä, esimerkiksi edistämällä ja tukemalla peltometsätaloutta ja muita biologista monimuotoisuutta sekä eläin- ja kasvilajien monimuotoisuutta tukevia metsänhoitotoimenpiteitä, ja muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin mukautumisesta;

187.

kehottaa komissiota varmistamaan innovoinnin, tutkimuksen ja nykyaikaistamisen peltometsätalouden ja metsätalouden alalla tukemalla vahvaa ja räätälöityä neuvontajärjestelmää, kohdistettua koulutusta ja räätälöityjä ratkaisuja, joilla edistetään innovointia sekä osaamisen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä, ja keskittymään yleisesti asiaankuuluviin uusiin teknologioihin ja digitalisaatioon; korostaa samaan aikaan metsänomistajayhdistysten ratkaisevaa roolia tiedon ja innovaatioiden siirtämisessä, pienimuotoisten metsänomistajien koulutuksessa ja jatkokoulutuksessa sekä aktiivisen monitoiminnallisen metsänhoidon toteuttamisessa;

o o

188.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 350, 29.12.2017, s. 15.

(2) EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23.

(3) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0022.

(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0203.

(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0095.

(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0075.

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0057.

(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0197.

(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0099.

(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0504.

(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0427.

(13) EUVL C 86, 6.3.2018, s. 62.

(14) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 7.

(15) EUVL C 288, 31.8.2017, s. 10.

(16) EUVL C 342, 12.10.2017, s. 10.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/86

P8_TA(2018)0225

Parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinta ja täytäntöönpano

Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta (2016/2018(INI))

(2020/C 76/10)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 295 artiklan,

—	ottaa huomioon paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (1) (jäljempänä ”uusi sopimus”),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista 20. lokakuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen (2) (jäljempänä ”vuoden 2010 puitesopimus”),

—	ottaa huomioon paremmasta lainsäädännöstä 16. joulukuuta 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (3) (jäljempänä ”vuoden 2003 sopimus”),

—	ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (4),

—	ottaa huomioon yhteisön lainsäädännön valmistelun laatua koskevista yhteisistä suuntaviivoista 22. joulukuuta 1998 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (5),

—	ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (6),

—	ottaa huomioon yhteispäätösmenettelyyn sovellettavista käytännön menettelytavoista 13. kesäkuuta 2007 annetun yhteisen julistuksen (7),

—	ottaa huomioon selittävistä asiakirjoista 27. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen poliittisen lausuman (8),

—	ottaa huomioon yhteisen julistuksen EU:n lainsäädännöllisistä prioriteeteista 2017 (9),

—	ottaa huomioon yhteisen julistuksen EU:n lainsäädäntöprioriteeteista 2018–2019 (10),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 18. maaliskuuta 2014 (biosidivalmisteita koskeva asia), 16. heinäkuuta 2015 (viisumien vastavuoroisuutta koskeva asia), 17. maaliskuuta 2016 (Verkkojen Eurooppa -välineestä annettua delegoitua säädöstä koskeva asia), 14. kesäkuuta 2016 (Tansaniaa koskeva asia) ja 24. kesäkuuta 2014 (Mauritiusta koskeva asia) antamat tuomiot (11),

—	ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin työjärjestyksen yleisestä tarkistamisesta (12),

—	ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskeva ohjelma (REFIT): tilanne ja näkymät” (13),

—	ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman komission vuoden 2017 työohjelmaa koskevista strategisista painopisteistä (14),

—	ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2016 antamansa päätöksen parempaa lainsäädäntöä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen tekemisestä (15),

—	ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja pk-yritystestin roolista (16),

—	ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa (17),

—	ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”EU:n sääntelyn tila ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet – 19. kertomus, Parempi säädöskäytäntö vuonna 2011” (18),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista EU:n säädöskäytäntöön koskevasta 18. vuosikertomuksesta (2010) (19),

—	ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista sekä järkevästä sääntelystä (20),

—	ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman riippumattoman vaikutustenarvioinnin takaamisesta (21),

—	ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Paremman sääntelyn agendan toteuttaminen: Parempia ratkaisuja ja parempia tuloksia” (COM(2017)0651),

—	ottaa huomioon SEUT:n 294 artiklan, joka koskee yhteispäätösmenettelyä,

—	ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan unionin toimista sääntelytaakan yksinkertaistamiseksi ja keventämiseksi ”Overview of the Union’s Efforts to Simplify and to Reduce Regulatory Burdens” (SWD(2017)0675),

—	ottaa huomioon 21. joulukuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla” (22),

—	ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Parempi sääntely: paremmilla tuloksilla saadaan aikaan vahvempi unioni” (COM(2016)0615),

—	ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (COM(2015)0215),

—	ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan paremman sääntelyn suuntaviivoista (SWD(2017)0350),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisestijärjestämät yhteiskokoukset,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0170/2018),

A.	ottaa huomioon, että uusi sopimus tuli voimaan sen allekirjoittamispäivänä 13. huhtikuuta 2016;

ottaa huomioon, että parlamentti ja komissio antoivat uuden sopimuksen hyväksymisen yhteydessä lausuman, jossa todettiin, että uudessa sopimuksessa ”otetaan huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission keskinäinen tasapaino ja toimivaltuudet perussopimusten mukaisesti” ja että ”sopimus ei rajoita Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista 20 päivänä lokakuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen soveltamista” (23);

ottaa huomioon, että parlamentti tarkisti uuteen sopimukseen sisältyvien toimielinten välistä ohjelmasuunnittelua koskevien määräysten täytäntöönpanemiseksi työjärjestystään muun muassa vahvistaakseen sisäiset menettelyt, joita sovelletaan neuvoteltaessa ja hyväksyttäessä yhteisiä päätelmiä monivuotisesta ohjelmasuunnittelusta ja yhteisiä julistuksia toimielinten välisestä vuotuisesta ohjelmasuunnittelusta;

D.	ottaa huomioon, että kolme toimielintä sopivat toimielinten välisen vuotuisen ohjelmasuunnittelun yhteydessä kahdesta EU:n lainsäädäntöprioriteetteja koskevasta yhteisestä julistuksesta, joista toinen koski vuotta 2017 ja toinen vuosia 2018–2019;

E.	ottaa huomioon, että toisin kuin vuoden 2003 sopimukseen uuteen sopimukseen ei enää sisälly vaihtoehtoisten sääntelymuotojen, kuten yhteissääntelyn ja itsesääntelyn, käyttöä koskevaa oikeudellista kehystä, joten siihen ei sisälly minkäänlaisia viittauksia tällaisiin sääntelymuotoihin;

ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 13 kohdassa edellytetään, että komissio suorittaa omassa vaikutustenarviointiprosessissaan mahdollisimman laajan kuulemisen; ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 19 kohdassa vastaavasti edellytetään, että komissio järjestää ennen ehdotuksensa hyväksymistä eikä sen jälkeen avoimia ja läpinäkyviä julkisia kuulemisia ja varmistaa, että näitä kuulemisia koskevat menettelysäännöt ja määräajat sallivat mahdollisimman laajan osallistumisen, joka ei rajoitu yksittäisiin intresseihin ja niitä ajaviin edunvalvojiin;

ottaa huomioon, että komissio tarkisti heinäkuussa 2017 paremman sääntelyn suuntaviivojaan tarkoituksenaan selittää ja hyödyntää paremmin politiikan suunnittelun eri vaiheiden välisiä kytköksiä komissiossa ja korvasi aiemmat itsenäiset suuntaviivat, joissa käsiteltiin erikseen vaikutustenarviointia, arviointia ja täytäntöönpanoa, sekä sisällytti suuntaviivoihin uusia ohjeita suunnittelusta ja sidosryhmien kuulemisesta;

H.	toteaa, että uuden sopimuksen 16 kohdan mukaisesti komissio voi omasta aloitteestaan tai parlamentin tai neuvoston pyynnöstä täydentää omaa vaikutustenarviointiaan tai tehdä muuta tarpeelliseksi katsomaansa analysointityötä;

ottaa huomioon, että uudessa sopimuksessa otetaan huomioon aiemman vaikutustenarviointilautakunnan korvaaminen komission sääntelyntarkastelulautakunnalla; toteaa, että jälkimmäisen tehtävänä on muun muassa objektiivisen laaduntarkastuksen tekeminen komission vaikutustenarvioinneille; toteaa, että sääntelyntarkastelulautakunnalta on saatava myönteinen lausunto ennen kuin komissio voi esittää hyväksyttäväksi aloitteen ja sitä koskevan vaikutustenarvioinnin; toteaa, että jos lautakunta antaa kielteisen lausunnon, kertomusluonnosta on tarkasteltava uudelleen ja se on toimitettava uudelleen lautakunnalle, ja jos toinen lausuntokin on kielteinen, tarvitaan poliittinen päätös, jotta aloite voisi vielä edetä; toteaa, että lautakunnan lausunto julkaistaan komission verkkosivustolla samaan aikaan kuin kyseistä aloitetta koskeva kertomus ja vaikutustenarviointi puolestaan sitten, kun komissio on hyväksynyt asiaa koskevan toimintapoliittisen aloitteen (24);

ottaa huomioon, että sääntelyntarkastelulautakunta saattoi vuoden 2017 alussa päätökseen henkilöstönsä palvelukseenottomenettelyt ja otti muun muassa palvelukseen kolme jäsentä unionin toimielinten ulkopuolelta; ottaa huomioon, että vuonna 2016 lautakunta arvioi 60 erillistä vaikutustenarviointia, joista 25 (42 prosenttia) sai ensin kielteisen arvion, minkä seurauksena niitä oli tarkistettava ja ne oli jätettävä uudelleen lautakunnan käsiteltäviksi; toteaa, että lautakunta on sen jälkeen antanut yhtä lukuun ottamatta kaikista sen saamista tarkistetuista vaikutustenarvioinneista myönteisen yleisarvion; ottaa huomioon, että lautakunta on vaihtanut parlamentin yksiköiden kanssa tietoa vaikutustenarviointeja koskevista parhaista käytännöistä ja menetelmistä;

ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 25 kohdassa määrätään, että jos oikeusperustaa aiotaan muuttaa siten, että tavallisen lainsäätämisjärjestyksen sijasta on noudatettava erityistä lainsäätämisjärjestystä tai muuta kuin lainsäätämisjärjestystä, toimielimet vaihtavat asiasta näkemyksiä; toteaa, että parlamentti on tarkistanut työjärjestystään tämän määräyksen täytäntöönpanemiseksi; toteaa, että tätä määräystä ei ole vielä jouduttu soveltamaan;

ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 27 kohdassa toimielimet toteavat, että koko voimassa oleva lainsäädäntö on tarpeen mukauttaa Lissabonin sopimuksella käyttöön otettuun lainsäädäntökehykseen ja että erityisesti on tarpeen mukauttaa pikaisesti kaikki perussäädökset, joissa vielä viitataan valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn; ottaa huomioon, että komissio ehdotti jälkimmäistä mukauttamista joulukuussa 2016 (25); toteaa, että parlamentti ja neuvosto tarkastelevat tätä ehdotusta parhaillaan hyvin yksityiskohtaisesti;

ottaa huomioon, että uuteen sopimukseen on liitetty uusi versio delegoituja säädöksiä koskevasta yhteisymmärrysasiakirjasta ja niihin liittyvistä vakiolausekkeista; ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 28 kohdan mukaisesti toimielimet aloittavat ilman aiheetonta viivytystä sopimuksen voimaantulon jälkeen neuvottelut täydentääkseen tätä yhteisymmärrysasiakirjaa vahvistamalla ei-sitovia perusteita, jotka koskevat SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamista; toteaa, että nämä neuvottelut aloitettiin pitkällisen valmistelun jälkeen lopulta syyskuussa 2017;

ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 29 kohdassa toimielimet sitoutuivat perustamaan viimeistään vuoden 2017 loppuun mennessä yhteisen delegoitujen säädösten erityisrekisterin, josta saa tietoa jäsennellysti ja käyttäjäystävällisessä muodossa, jotta lisätään avoimuutta, helpotetaan suunnittelua ja mahdollistetaan delegoidun säädöksen kaikkien eri vaiheiden seuranta; ottaa huomioon, että rekisteri on nyt perustettu ja se otettiin käyttöön joulukuussa 2017;

O.	ottaa huomioon, että toimielinten välisen sopimuksen 32 kohdassa määrätään, että ”komissio toteuttaa välittäjän tehtäväänsä kohtelemalla lainsäädäntövallan käyttäjiä tasa-arvoisesti kunnioittaen täysimääräisesti toimielimille perussopimuksilla annettuja tehtäviä”;

muistuttaa, että uuden sopimuksen 34 kohdassa parlamentti ja neuvosto lainsäädäntövallan käyttäjinä korostivat, että jo ennen toimielinten välisiä neuvotteluja on tärkeää ylläpitää tiiviitä yhteyksiä paremman keskinäisen ymmärtämyksen aikaansaamiseksi kunkin lainsäädäntövallan käyttäjän kannoista, ja sopivat tätä tarkoitusta varten myös siitä, että ne helpottavat keskinäistä näkemysten vaihtoa ja tiedottamista myös kutsumalla säännöllisesti muiden toimielinten edustajia epävirallisiin näkemysten vaihtoihin; toteaa, että nämä määräykset eivät ole johtaneet minkään erityisten uusien menettelyjen tai rakenteiden käyttöönottoon; toteaa, että vaikka toimielinten välinen yhteydenpito on lisääntynyt lainsäädäntöprioriteeteista annetun yhteisen julistuksen puitteissa, valiokuntien kokemusten perusteella ei ole minkäänlaista järjestelmällistä toimintamallia, jolla pyrittäisiin helpottamaan tällaista keskinäistä näkemystenvaihtoa, ja että neuvostolta on edelleen vaikea saada tietoa ja palautetta asioista, joita jäsenvaltiot ovat neuvostossa ottaneet esille; toteaa, että tilanne on parlamentin mielestä erittäin epätyydyttävä;

toteaa, että parlamentti halusi edelleen vahvistaa lainsäädäntöprosessin avoimuutta ja tarkisti tätä tarkoitusta varten työjärjestystään mukauttaakseen tavallisen lainsäätämisjärjestyksen yhteydessä käytäviä toimielinten välisiä neuvotteluja koskevia sääntöjä vuonna 2012 käyttöön otettujen määräysten pohjalta; toteaa, että vaikka kaikki parlamentin neuvotteluvaltuutukset ovat julkisia, sama ei päde neuvoston valtuutuksiin; toteaa, että tilanne on parlamentin mielestä erittäin epätyydyttävä;

ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 39 artiklassa määrätään, että lainsäädäntöprosessin eri vaiheiden seurannan helpottamiseksi toimielimet kartoittavat 31. joulukuuta 2016 mennessä siihen tarkoitettujen foorumien ja välineiden jatkokehittämistapoja, tarkoituksena perustaa tätä varten erityinen yhteinen tietokanta lainsäädäntöasioiden käsittelytilanteen seurantaa varten; toteaa, että tällaista yhteistä tietokantaa ei ole vielä perustettu;

ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 40 kohdassa määrätään kansainvälisten sopimusten neuvottelemiseen ja tekemiseen liittyen, että toimielimet sitoutuvat kokoontumaan kuuden kuukauden kuluessa uuden sopimuksen voimaantulosta neuvotellakseen käytännön yhteistyöjärjestelyjen ja tietojenvaihdon parantamisesta perussopimusten puitteissa, sellaisina kuin Euroopan unionin tuomioistuin niitä tulkitsee; toteaa, että tällaiset neuvottelut aloitettiin marraskuussa 2016 ja ne jatkuvat edelleen;

toteaa, että sääntely-yhteistyöstä on tullut keskeinen väline kansainvälisissä kauppasopimuksissa pyrittäessä kauppakumppanien väliseen sääntelyä koskevaan vuoropuheluun ja johdonmukaisuuteen; katsoo, että komission olisi edelleen sitouduttava tähän prosessiin, joka koskee kaikkien sidosryhmien oikeudenmukaisia ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä, ja takaamaan päätöksenteon parhaan mahdollisen avoimuuden;

ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 46 kohdassa toimielimet vahvistavat sitoutumisensa siihen, että voimassa olevaa lainsäädäntöä muutettaessa lainsäädäntötekniikkana käytetään useammin uudelleenlaadintaa ja noudatetaan kaikilta osin säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehtyä toimielinten välistä sopimusta;

ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 48 kohdan mukaisesti komissio esittää sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelmansa (REFIT) osana vuosittain yleiskatsauksen tuloksista, joita unionin toimilla lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja ylisääntelyn välttämiseksi sekä hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi on saavutettu, ja että siihen sisältyy vuotuinen selvitys rasituksesta; toteaa, että ensimmäisen rasituksesta tehdyn vuotuisen selvityksen tulokset esitettiin 24. lokakuuta 2017 osana komission vuoden 2018 työohjelmaa;

pitää rasitusta koskevaa vuotuista selvitystä ainutlaatuisena tilaisuutena kartoittaa ja seurata, millaisia tuloksia on saatu EU:n toimista ylisääntelyn välttämiseksi ja hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi; katsoo, että selvitys tarjoaa erinomaisen tilaisuuden osoittaa EU:n lainsäädännön tuoma lisäarvo ja lisätä avoimuutta unionin kansalaisille;

toteaa, että uudessa sopimuksessa kehotetaan toimielimiä tekemään yhteistyötä unionin lainsäädännön yksinkertaistamiseksi sekä ylisääntelyn ja kansalaisille, viranomaisille ja yrityksille aiheutuvan hallinnollisen taakan välttämiseksi; toteaa parlamentin korostavan, että kansainvälisissä kauppasopimuksissa nämä tavoitteet eivät saisi johtaa ympäristönsuojelua, kansanterveyttä, työntekijöiden terveyttä, turvallisuutta, Kansainvälisen työjärjestön työelämän normeja tai kuluttajan oikeuksia koskeviin alhaisempiin vaatimuksiin;

ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 50 kohdan mukaisesti toimielimet seuraavat uuden sopimuksen täytäntöönpanoa yhdessä ja säännöllisesti sekä poliittisella tasolla vuosittaisin keskusteluin että teknisellä tasolla toimielinten välisestä koordinoinnista vastaavassa työryhmässä; ottaa huomioon, että poliittisella tasolla tapahtuva seuranta käsittää valiokuntien puheenjohtajakokouksessa käytävät säännölliset keskustelut ja tilannetta kartoittavan vuotuisen korkean tason kokouksen; ottaa lisäksi huomioon, että seurantaa koskevat erityisjärjestelyt vahvistettiin EU:n lainsäädäntöprioriteetteja koskevissa yhteisissä julistuksissa, joista toinen koski vuotta 2017 ja toinen vuosia 2018–2019; toteaa myös, että valiokuntien tähän mennessä keräämä kokemus on arvokasta, kun arvioidaan uuden sopimuksen täytäntöönpanoa; toteaa, että oikeudellisten asioiden valiokunnalla on lainsäädännön parantamista ja unionin oikeuden yksinkertaistamista koskevaa erityistä toimivaltaa;

Yhteinen sitoutuminen ja yhteiset tavoitteet

toteaa, että uusi sopimus on toimielinten välinen hanke, jolla pyritään parantamaan unionin lainsäädännön laatua; muistuttaa, että monissa tapauksissa unionin lainsäädännöllä yhdenmukaistetaan tai korvataan 28 jäsenvaltion erilaisia sääntöjä, millä mahdollistetaan vastavuoroinen ja tasa-arvoinen pääsy kansallisille markkinoille ja vähennetään yleisiä hallinnollisia kustannuksia täysin toimivien sisämarkkinoiden toteuttamiseksi;

on tyytyväinen uuden sopimuksen ensimmäisen puolentoista soveltamisvuoden aikana saavutettuun edistykseen ja saatuihin kokemuksiin ja kannustaa toimielimiä toteuttamaan edelleen uusia toimia, joiden avulla sopimus voidaan panna täytäntöön kaikilta osin ja etenkin niiltä osin kuin kyseessä ovat toimielintenväliset neuvottelut, joissa käsitellään ei-sitovia perusteita SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamiseksi, kaikkien niiden perussäädösten mukauttaminen, joissa vielä viitataan valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn, toimielintenväliset neuvottelut, joissa käsitellään käytännön yhteistyöjärjestelyjä ja tietojenvaihtoa kansainvälisistä sopimuksista neuvoteltaessa ja niitä tehtäessä, sekä yhteisen tietokannan perustaminen lainsäädäntöasioiden käsittelytilanteen seurantaa varten;

muistuttaa, että uuden sopimuksen tarkoituksena on luoda kolmen toimielimen välille entistä avoimempi ja läpinäkyvämpi suhde, kun tavoitteena on tehdä EU:n kansalaisten etuja palvelevaa laadukasta lainsäädäntötyötä; katsoo, että vaikka toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön periaate mainitaan uuden sopimuksen kattamiin aloihin liittyen ainoastaan sopimuksen 9 ja 32 kohdassa, sitä olisi noudatettava lainsäädäntösyklin kaikissa vaiheissa yhtenä SEU:n 13 artiklassa vahvistetuista periaatteista;

Ohjelmasuunnittelu

pitää myönteisenä, että toimielimet ovat sopineet tehostavansa unionin vuotuista ja monivuotista ohjelmasuunnittelua noudattaen SEUT:n 17 artiklan 1 kohtaa ja pyrkivänsä siihen sellaisen paremmin jäsennellyn menettelyn avulla, jolla on täsmällinen aikataulu; panee tyytyväisenä merkille, että toimielimet osallistuivat aktiivisesti ensimmäiseen uuden sopimuksen alaiseen toimielinten väliseen vuotuiseen ohjelmasuunnitteluun, ja toteaa, että sen jälkeen annettiin EU:n lainsäädäntöprioriteetteja 2017 koskeva yhteinen julistus, jonka yhteydessä määriteltiin 59 keskeistä lainsäädäntöehdotusta vuoden 2017 prioriteeteiksi, sekä myöhemmin lainsäädäntöprioriteetteja 2018–2019 koskeva yhteinen julistus, jonka yhteydessä määriteltiin 31 keskeistä lainsäädäntöehdotusta prioriteeteiksi nykyisen kauden loppuun asti; pitää tässä yhteydessä erityisen myönteisenä neuvoston aktiivista osallistumista ja uskoo, että se jatkuu myös tulevaisuudessa esimerkiksi uutta kautta koskevan monivuotisen ohjelmasuunnittelun yhteydessä; katsoo kuitenkin, että vaikka yhteisissä julistuksissa sovittiin tiettyjen lainsäädäntömenettelyjen pitämisestä ensisijaisina, asialla ei saisi tarpeettomasti painostaa lainsäädäntövallan käyttäjiä eikä näiden menettelyjen nopeaa etenemistä saisi korostaa lainsäädännön laadun kustannuksella; pitää tärkeänä arvioida, miten yhteisten julistusten hyväksymistä koskevia käytäntöjä ja sääntöjä sovelletaan, ja voidaanko parlamentin työjärjestykseen tehdä tiettyjä muutoksia ohjelmasuunnittelua koskevia toimielinten välisiä neuvotteluja varten, esimerkiksi siten, että vahvistetaan poliittisten ryhmien puhemiehelle antamia valtuuksia;

pitää äärimmäisen tärkeänä, että parlamentin valiokuntia kuullaan kattavasti yhteisen julistuksen valmistelu- ja täytäntöönpanoprosessin aikana;

huomauttaa, että uudella sopimuksella ei rajoiteta parlamentin ja komission keskinäisiä toimia, joista ne sopivat vuoden 2010 puitesopimuksessa; muistuttaa erityisesti, että vuoden 2010 puitesopimuksen liitteessä IV vahvistettuja komission työohjelman aikataulua koskevia järjestelyjä on noudatettava uuden sopimuksen 6–11 kohtaa täytäntöönpantaessa;

katsoo, että komission olisi työohjelmaansa esittäessään mainittava uuden sopimuksen 8 kohdassa tarkoitettujen seikkojen lisäksi, miten suunniteltu lainsäädäntö on perusteltavissa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen kannalta, ja täsmennettävä siitä saatava eurooppalainen lisäarvo;

on tyytyväinen siihen, että on perustettu toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden sekä ”tehdään vähemmän mutta tehokkaammin”-periaatteen toteutumista tarkasteleva komission työryhmä, jonka on toimielinten välisen sopimuksen ohella pyrittävä lisäämään niiden kansalaisten luottamusta, jotka pitävät toissijaisuusperiaatetta demokraattisen prosessin kulmakivenä;

kehottaa komissiota esittämään osallistavampia, yksityiskohtaisempia ja luotettavampia työohjelmia; vaatii erityisesti sitä, että komission työohjelmissa osoitetaan selvästi kunkin ehdotuksen oikeudellinen luonne ja esitetään tarkat ja realistiset aikataulut; kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevat lainsäädäntöehdotukset – erityisesti keskeiset lainsäädäntöpaketit – esitetään hyvissä ajoin ennen tämän lainsäädäntökauden loppua, jotta lainsäädäntövallan käyttäjillä on riittävästi aikaa käyttää oikeuksiaan täysimääräisesti;

10.

kannustaa kehittämään tehokasta lainsäädäntöä, jolla pyritään kehittämään työsuhdeturvaa ja Euroopan kilpailukykyä siten, että painopiste on erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä talouden kaikilla aloilla;

11.

pitää myönteisenä, että komissio vastasi SEUT:n 225 artiklan mukaisia ehdotuksia unionin säädöksiksi koskeviin parlamentin pyyntöihin enimmäkseen uuden sopimuksen 10 kohdassa tarkoitetussa kolmen kuukauden määräajassa; huomauttaa kuitenkin, että komissio ei antanut kyseisessä kohdassa määrättyä erityistä tiedonantoa; kehottaa komissiota antamaan tällaiset tiedonannot, jotta varmistetaan täysi avoimuus ja saadaan poliittinen vastaus parlamentin päätöslauselmissaan esittämiin pyyntöihin, ja ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin tekemät asiaa koskevat analyysit eurooppalaisesta lisäarvosta ja Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksista;

12.

pitää tärkeänä parlamentin, neuvoston ja komission välistä avointa ja vilpitöntä yhteistyötä, jonka pitäisi näkyä käytännössä niin, että komissio sitoutuu ottamaan parlamentin ja neuvoston todella samantasoisesti mukaan ohjelmasuunnittelujärjestelyjensä toteuttamiseen; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta vastata välittömästi lainsäädäntömietintöihin ja muihin kuin lainsäädäntöä koskeviin valiokunta-aloitteisiin mietintöihin; pitää valitettavana, että moniin valiokunta-aloitteisiin mietintöihin ei ole vastattu, ja kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntövallan käyttäjille tekstin peruuttamisen perustelut sekä perustellun vastauksen lainsäädäntömietintöjä tai muita kuin lainsäädäntömietintöjä koskeviin pyyntöihin kolmen kuukauden kuluessa;

13.

toteaa, että kaikkien vaihtoehtoisten sääntelymuotojen käyttöä koskevien viittausten poistaminen uudesta sopimuksesta ei vaikuta parlamentin kantaan, että ei-sitovia säädöksiä olisi sovellettava vain hyvin varovasti ja perustellusti oikeusvarmuutta ja voimassa olevan lainsäädännön selkeyttä vahingoittamatta sekä parlamentin kuulemisen jälkeen (26); on lisäksi huolissaan, että jos ei-sitovien säädösten käyttöä ei ole selkeästi rajattu, tämä voi jopa kannustaa käyttämään niitä ja että tällöin ei ole mitään takeita siitä, että parlamentti voisi harjoittaa valvontaa;

14.

kehottaa neuvostoa ja komissiota sopimaan, että vaihtoehtoiset sääntelymuodot olisi siinä tapauksessa, että ne ovat ehdottoman välttämättömiä, sisällytettävä monivuotista ja vuotuista ohjelmasuunnittelua koskeviin asiakirjoihin, jotta lainsäätäjät voivat panna ne asianmukaisesti merkille ja harjoittaa valvontaa;

Paremman lainsäädännön välineet

15.

korostaa, että vaikutustenarvioinnit voivat antaa tietoa poliittisten päätösten tekemiseksi mutta eivät missään tapauksessa korvata niitä taikka johtaa aiheettomiin viivästyksiin lainsäädäntöprosessissa; korostaa, että lainsäädäntömenettelyn kaikissa vaiheissa ja kaikissa ehdotetun lainsäädännön vaikutustenarvioinneissa on kiinnitettävä erityistä huomiota mahdollisiin vaikutuksiin, joita kohdistuu sidosryhmiin, joilla on vähiten mahdollisuuksia esittää huolenaiheitaan päätöksentekijöille, mukaan lukien pk-yritykset, kansalaisyhteiskunta, ammattiliitot ja muut, joilla ei ole puolellaan sitä etua, että ne pystyisivät helposti lähestymään toimielimiä; katsoo, että vaikutustenarvioinneissa on otettava huomioon erityisesti myös sosiaaliset sekä terveyteen ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ja että on tarkasteltava vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksiin ja naisten ja miesten tasa-arvoon;

16.

muistuttaa, että 99 prosenttia EU:n kaikista yrityksistä on pk-yrityksiä, jotka tuottavat 58 prosenttia EU:ssa tuotetusta liikevaihdosta ja työllistävät kaksi kolmasosaa kaikista yksityisen sektorin työntekijöistä; palauttaa mieliin, että komissio sitoutui eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa Small Business Act -aloitteessa panemaan täytäntöön ”pienet ensin”-periaatteen politiikan suunnittelussa ja että tähän sisältyy pk-yritystesti, jolla arvioidaan tulevan lainsäädännön ja hallinnollisten aloitteiden vaikutusta pk-yrityksiin (27); palauttaa mieliin, että parlamentti totesi uudesta sopimuksesta 9. maaliskuuta 2016 tekemässään päätöksessä, että vaikutustenarviointeja koskeva uuden sopimuksen sanamuoto ei sitouta kolmea toimielintä riittävästi siihen, että niiden vaikutustenarvioinnit käsittävät myös pk-yritykset ja kilpailukykytestit (28); korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon vaikutukset kilpailukykyyn ja innovointiin ja pk-yritysten tarpeet ja kiinnittää niihin huomiota kaikissa lainsäädäntösyklin vaiheissa, ja on tyytyväinen, että komission paremman sääntelyn suuntaviivoissa määrätään, että kaikissa vaikutustenarvioinneissa on käsiteltävä järjestelmällisesti mahdollisia vaikutuksia pk-yrityksiin ja kilpailukykyyn ja raportoitava niistä; muistuttaa, että pk-yritystestien laadussa ja johdonmukaisessa soveltamisessa ilmenee usein puutteellisuuksia; kehottaa komissiota miettimään, miten vaikutus pk-yrityksiin voitaisiin ottaa paremmin huomioon, ja aikoo seurata tätä asiaa tarkasti tulevina vuosina;

17.

kehottaa komissiota arvioimaan paremman lainsäädännön yhteydessä paremmin politiikkansa sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia seurauksia sekä vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksiin pitäen mielessä myös sääntelemättä jättämisen kustannukset unionin tasolla sekä sen, että kustannus-hyötyanalyysit ovat vain yksi kriteeri muiden joukossa;

18.

toistaa kehotuksensa keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisia, sosiaalisia vaikutuksia sekä ympäristö- ja terveysvaikutuksia koskevan tasapainoisen analyysin pakollisesta sisällyttämisestä kaikkiin vaikutustenarviointeihin;

19.

kehottaa komissiota tarkastelemaan vaikutustenarviointien ja jälkiarviointien avulla, ovatko aloitteet, ehdotukset tai voimassa olevat säädökset yhteensopivia kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa ja miten ne vaikuttavat näiden tavoitteiden etenemiseen ja täytäntöönpanoon;

20.

palauttaa mieliin, että uudesta sopimuksesta tehtyyn komission alkuperäiseen ehdotukseen sisältynyttä ajatusta erityisestä ylimääräisestä riippumattomasta teknisestä asiantuntijaryhmästä ei viety enää eteenpäin neuvotteluissa; huomauttaa, että tällaisen asiantuntijaryhmän perustamisen tarkoituksena oli edistää vaikutustenarviointien riippumattomuutta, avoimuutta ja objektiivisuutta; muistuttaa, että uuden sopimuksen 15 kohdassa sovittiin, että parlamentti ja neuvosto tekevät vaikutustenarviointeja komission ehdotukseen esittämistään olennaisista muutoksista, jos ne katsovat sen asianmukaiseksi ja tarpeelliseksi tietoon perustuvien ja perusteltujen päätösten tekemiseksi; muistuttaa valiokuntiaan siitä, että niiden on tärkeää käyttää tätä välinettä tarvittaessa;

21.

pitää myönteisenä, että uudessa toimielinten välisessä sopimuksessa on viitattu siihen, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet sisällytetään vaikutustenarviointien soveltamisalaan; korostaa tässä yhteydessä, että vaikutustenarviointeihin olisi aina sisällyttävä perusteellinen ja tarkka analyysi siitä, onko ehdotus toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen, ja niissä olisi aina täsmennettävä ehdotuksesta saatava eurooppalainen lisäarvo;

22.

toteaa, että huomattava määrä komission ehdotuksia ei sisältänyt minkäänlaista vaikutustenarviointia ja että valiokunnat ovat huolissaan siitä, että vaikutustenarviointien laatu ja yksityiskohtaisuus vaihtelee kattavasta melko ylimalkaiseen; huomauttaa, että uuden sopimuksen ensimmäisessä soveltamisvaiheessa niistä kaikkiaan 59:stä komission ehdotuksesta, jotka oli sisällytetty vuotta 2017 koskevaan yhteiseen julistukseen, 20:een ei ollut liitetty vaikutustenarviointia; muistuttaa tässä yhteydessä, että vaikka on joka tapauksessa olemassa määräykset siitä, että aloitteisiin, joilla odotetaan olevan merkittäviä sosiaalisia, taloudellisia tai ympäristövaikutuksia, olisi liitettävä vaikutustenarviointi, toimielinten välisen sopimuksen 13 kohdassa todetaan, että myös komission työohjelmaan tai yhteiseen julistukseen sisällytettyihin aloitteisiin olisi yleensä liitettävä vaikutustenarviointi;

23.

suhtautuu myönteisesti siihen, että toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään, että lainsäädäntöohjelmaa laadittaessa olisi otettava huomioon jokaisen ehdotetun unionin toimen mahdollinen ”eurooppalainen lisäarvo” ja ”Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvat kustannukset” tapauksissa, joissa unionin tason toimia ei toteuteta; korostaa, että Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvien kustannusten arvioidaan olevan 1,75 biljoonaa euroa vuodessa, mikä on 12 prosenttia EU:n BKT:stä (2016); antaa tunnustuksen Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) vaikutustenarvioinnin ja Euroopan tason lisäarvon osaston tähän liittyen tekemälle työlle;

24.

kehottaa komissiota kertomaan vielä tarkemmin, miten se aikoo arvioida (uuden sopimuksen 10 ja 12 kohdassa tarkoitettuja) Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvia kustannuksia – muun muassa tuottajille, kuluttajille, työntekijöille, hallinnoille ja ympäristölle aiheutuvia kustannuksia siitä, ettei ole olemassa EU-tasolla yhdenmukaistettua lainsäädäntöä, jolloin toisistaan eroavat kansalliset säännöt aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia ja vaikuttavat niin, että toimintapolitiikka on tehottomampaa; huomauttaa, että tällaista arviointia ei pitäisi tehdä vain raukeamislausekkeiden tapauksessa ohjelman loppupuolella tai kun suunnitteilla on kumoaminen, vaan sitä olisi harkittava myös tapauksissa, joissa EU-tason toimea tai lainsäädäntöä ei vielä ole toteutettu tai sitä vasta tarkastellaan;

25.

muistuttaa, että aiempi vaikutustenarviointilautakunta on korvattu uudella sääntelyntarkastelulautakunnalla, mikä lujittaa lautakunnan riippumattomuutta; muistuttaa, että sääntelyntarkastelulautakunnan ja sen työn riippumattomuus, avoimuus ja objektiivisuus on varmistettava ja että sen jäseniä ei saisi alistaa minkäänlaisen poliittisen valvonnan alaisuuteen (29); korostaa, että komission olisi varmistettava, että kaikki lautakunnan lausunnot, myös kielteiset, julkistetaan ja asetetaan saataville samaan aikaan kuin asiaa koskevat vaikutustenarvioinnit julkaistaan; kehottaa arvioimaan sääntelyntarkastelulautakuntaa sen hoitaessa tehtäväänsä, joka koskee vaikutustenarviointien valvontaa ja niitä koskevien puolueettomien neuvojen antamista;

26.

huomauttaa, että parlamentin hallintoon perustettu vaikutustenarvioinnin ja Euroopan tason lisäarvon osasto avustaa parlamentin valiokuntia ja tarjoaa niille erinäisiä palveluita, joita varten on oltava käytettävissä riittävästi resursseja, jotta varmistetaan, että jäsenet ja valiokunnat saavat parasta mahdollista saatavilla olevaa tukea; panee tyytyväisenä merkille, että valiokuntien puheenjohtajakokous hyväksyi 12. syyskuuta 2017 päivitetyn version ohjeita valiokunnille sisältävästä vaikutustenarvioinnin käsikirjasta ”Impact Assessment Handbook – Guidelines for Committees”;

27.

kehottaa kaikkia valiokuntiaan arvioimaan komission vaikutustenarviointeja ja tarkastelemaan parlamentin tekemiä vaikutusten ennakkoarviointeja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lainsäädäntömenettelyä;

28.

muistuttaa, että uuden sopimuksen 14 kohdan mukaisesti parlamentti ottaa komission vaikutustenarvioinnit täysimääräisesti huomioon, kun se käsittelee komission säädösehdotuksia; muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentin valiokunnat voivat kutsua komission esittelemään vaikutustenarviointinsa ja valitun politiikkavaihtoehtonsa kokoukseen, jossa koko valiokunta on koolla, ja kehottaa valiokuntia käyttämään tätä mahdollisuutta säännöllisemmin samoin kuin mahdollisuutta tutustua parlamentin omien yksiköiden tekemään alustavaan arvioon komission vaikutustenarvioinnista; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei saa johtaa lainsäädäntövallan käyttäjien toimintavapauden rajoittamiseen;

29.

panee tyytyväisenä merkille komission mahdollisuuden täydentää omia vaikutustenarviointejaan lainsäädäntöprosessin aikana; katsoo, että uuden sopimuksen 16 kohtaa olisi tulkittava siten, että komission olisi parlamentin tai neuvoston sitä pyytäessä pääsääntöisesti esitettävä pikaisesti tällaisia täydentäviä vaikutustenarviointeja;

30.

korostaa sen merkitystä, että sidosryhmiä osallistetaan oikea-aikaisesti, julkisesti ja avoimesti ja että sidosryhmiä kuullaan siten, että niillä on tarpeeksi aikaa antaa hyödyllisiä vastauksia; pitää tärkeänä, että komissio järjestää julkisia kuulemisia kaikilla virallisilla kielillä valmisteluvaiheen aikana;

31.

toteaa, että uuden sopimuksen 17 kohdan perusteella kukin toimielin vastaa oman vaikutustenarviointityönsä järjestämisestä sekä siihen tarvittavista sisäisistä resursseista ja laadunvarmistuksesta;

32.

pitää myönteisenä, että toimielimet sitoutuivat uuden sopimuksen 17 kohdassa vaihtamaan tietoja vaikutustenarviointeihin liittyvistä parhaista käytännöistä ja menetelmistä; katsoo, että tähän olisi sisällyttävä myös komission vaikutustenarvioinnin perustana olevat käsittelemättömät tiedot aina, kun se on mahdollista, ja etenkin aina, kun parlamentti päättää täydentää komission vaikutustenarviointia omilla lisäselvityksillä; kannustaa toimielinten yksiköitä tätä tarkoitusta varten tekemään mahdollisimman paljon yhteistyötä, myös asioissa, jotka koskevat yhteisten koulutustilaisuuksien järjestämistä vaikutustenarviointimenetelmistä, jotta tulevaisuudessa saataisiin aikaan toimielinten yhteiset menetelmät;

33.

korostaa uuden sopimuksen 18 kohdan mukaisesti, että komission ensimmäinen vaikutustenarviointi ja toimielinten lainsäädäntöprosessin aikana tekemä mahdollinen muu vaikutustenarviointityö on julkistettava viimeistään lainsäädäntöprosessin loppuun mennessä, jotta varmistetaan avoimuus kansalaisiin ja sidosryhmiin nähden;

34.

toistaa kantansa, että sidosryhmien, kuten ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan, olisi voitava tarjota oma vaikuttava panoksensa vaikutustenarviointiprosessiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kuulemista, ja kannustaa komissiota tätä varten käyttämään järjestelmällisemmin etenemissuunnitelmia ja alustavia vaikutustenarviointeja sekä julkaisemaan ne hyvissä ajoin vaikutustenarviointiprosessin alussa;

35.

pitää myönteisenä, että komissio sitoutui suorittamaan laajan kuulemisen ennen ehdotuksen antamista ja kannustamaan erityisesti pk-yrityksiä, kansalaisyhteiskuntaa ja muita loppukäyttäjiä osallistumaan kuulemisiin suoraan; panee tyytyväisenä merkille, että komission tarkistetuissa paremman sääntelyn suuntaviivoissa on menty tähän suuntaan;

36.

korostaa julkisia kuulemisia ja sidosryhmien kuulemisia koskevia uusia määräyksiä, jotka ovat tärkeitä välineitä, joita olisi käytettävä sekä säädösten valmisteluvaiheessa että koko lainsäädäntöprosessin ajan;

37.

kehottaa komissiota noudattamaan direktiivien ja asetusten täytäntöönpanokertomuksia ja uudelleentarkastelua varten asetettuja pakollisia määräaikoja;

38.

korostaa, että voimassa olevasta lainsäädännöstä on tärkeää tehdä jälkiarviointi ”arvioi ensin”-periaatteen mukaisesti, ja suosittelee, että tämä tehdään mahdollisuuksien mukaan vaikutusten jälkiarviointien muodossa käyttäen samoja menetelmiä kuin samaan lainsäädäntöön liittyvissä vaikutusten ennakkoarvioinneissa, jotta viimeksi mainitun toimivuutta voidaan arvioida paremmin;

39.

panee tyytyväisenä merkille uuden sopimuksen 22 kohdan, jossa toimielimet sopivat voimassa olevan lainsäädännön arviointiprosessin tukemiseksi säätävänsä tarvittaessa raportointi-, seuranta- ja arviointivaatimuksista välttäen kuitenkin ylisääntelyä ja varsinkin jäsenvaltioille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta; panee merkille haasteet, joita liittyy lainsäädännön toimivuutta koskevien tietojen keruuseen jäsenvaltioissa, ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tätä koskevia toimiaan;

40.

panee tyytyväisenä merkille uuden sopimuksen 23 kohdan, jossa toimielimet sopivat harkitsevansa järjestelmällisesti uudelleentarkastelulausekkeen käyttöä lainsäädännössä; kehottaa komissiota sisällyttämään uudelleentarkastelulausekkeen ehdotuksiinsa aina tarvittaessa ja esittämään tästä pääsäännöstä poikkeamisen syyt, jos se ei niin tee;

Lainsäädäntöinstrumentit

41.

panee tyytyväisenä merkille sitoumukset, joita komissio on antanut sen kuhunkin ehdotukseen liitettävien perustelujen sisällöstä; on erityisen tyytyväinen siihen, että komissio selittää perusteluissaan myös, miksi ehdotetut toimenpiteet ovat perusteltuja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden kannalta; korostaa tässä yhteydessä, että kyseisten periaatteiden noudattamisesta ja ehdotetun toimenpiteen tuottamasta eurooppalaisesta lisäarvosta on tärkeää tehdä tarkempi ja kattava arvio ja esittää sitä koskevat perustelut;

42.

katsoo, että perustelujen ja samaan ehdotukseen liittyvän vaikutustenarvioinnin on oltava johdonmukaisia keskenään; kehottaa sen vuoksi komissiota varmistamaan tämän johdonmukaisuuden ja perustelemaan valintansa, jos se poikkeaa vaikutustenarvioinnin päätelmistä;

43.

kiinnittää huomiota siihen, että uuden sopimuksen 25 kohdassa komissio sitoutui vain ottamaan ”asianmukaisesti huomioon asetusten ja direktiivien luonteen ja vaikutusten erot”; toistaa pyyntönsä, että Montin mietinnössä esitetyn toimintamallin mukaisesti lainsäädännössä olisi käytettävä entistä enemmän asetuksia (30) niiden oikeudellisten vaatimusten mukaisesti, jotka perussopimuksissa on niiden käytöstä vahvistettu, jotta varmistetaan johdonmukaisuus, yksinkertaisuus ja oikeusvarmuus kaikkialla unionissa;

44.

pitää myönteisenä, että toimielimet ovat uuden sopimuksen 25 kohdassa sitoutuneet vaihtamaan näkemyksiä oikeusperustaan tehtävistä muutoksista; korostaa oikeudellisten asioiden valiokunnan roolia ja asiantuntemusta oikeusperustojen tarkistamisessa (31); palauttaa mieliin parlamentin kannan, että se vastustaa kaikkia yrityksiä kaventaa parlamentin lainsäädäntövaltaa muuttamalla oikeusperustaa perusteettomasti; kehottaa neuvostoa noudattamaan kaikilta osin sitoumustaan, jonka mukaan parlamentin kanssa käynnistetään vuoropuhelu, kun ehdotetusta oikeusperustasta ollaan eri mieltä, etenkin poliittisesti arkaluontoisten kokonaisuuksien kohdalla;

45.

korostaa, että komission ehdotuksen oikeusperusta olisi valittava objektiivisin perustein, joihin voidaan soveltaa tuomioistuinvalvontaa; korostaa kuitenkin, että parlamentilla on lainsäädäntövallan käyttäjänä oikeus ehdottaa oikeusperustan muutoksia perussopimusten tulkintansa pohjalta;

Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset

46.

korostaa uuden sopimuksen 26 kohdassa vahvistetun periaatteen merkitystä ja toteaa jälleen kerran, että lainsäätäjällä on toimivalta päättää perussopimusten puitteissa ja tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, käytetäänkö delegoitua säädöstä ja missä laajuudessa vai käytetäänkö täytäntöönpanosäädöstä ja missä laajuudessa (32);

47.

toteaa, että säädösvallan siirtäminen komissiolle ei ole pelkästään tekninen kysymys, vaan siihen voi liittyä poliittisesti arkaluonteisia kysymyksiä, jotka ovat erittäin tärkeitä EU:n kansalaisille, kuluttajille ja yrityksille;

48.

panee tyytyväisenä merkille komission pyrkimykset noudattaa uuden sopimuksen 27 kohdassa mainittua määräaikaa kaikkien niiden perussäädösten mukauttamiselle, joissa vielä viitataan valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn; katsoo lisäksi, että pääsääntöisesti kaikki tapaukset, joihin aiemmin sovellettiin valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, olisi nyt saatettava vastaamaan SEUT:n 290 artiklaa ja muunnettava siten delegoiduiksi säädöksiksi (33);

49.

varoittaa, että kun komissio on velvoitettu käyttämään järjestelmällisesti jäsenvaltioiden asiantuntijoita delegoitujen säädösten valmistelun yhteydessä, se ei saisi johtaa siihen, että asianomainen menettely muuttuu hyvin samanlaiseksi kuin täytäntöönpanosäädösten valmistelua varten vahvistettu menettely ellei peräti identtiseksi sen kanssa, erityisesti asiantuntijoille myönnettävien menettelyä koskevien oikeuksien osalta; katsoo, että tämä voi myös hämärtää näiden kahden säädöstyypin välisiä eroja siinä määrin, että se saattaisi käytännössä merkitä ennen Lissabonin sopimusta sovelletun komiteamenettelyn paluuta;

50.

on tyytymätön siihen, että parlamentin tekemistä myönnytyksistä huolimatta neuvosto on edelleen erittäin haluton hyväksymään delegoituja säädöksiä, kun SEUT:n 290 artiklan mukaiset perusteet täyttyvät; muistuttaa, että uudella sopimuksella on määrä helpottaa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudatettaessa käytäviä neuvotteluja sekä SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamista, kuten uuden sopimuksen johdanto-osan 7 kappaleessa todetaan; huomauttaa, että neuvosto on useiden lainsäädäntömenettelyjen yhteydessä kuitenkin vaatinut joko SEUT:n 291 artiklan mukaista täytäntöönpanovallan siirtoa tai sitä, että itse perussäädökseen sisällytetään kaikki seikat, joiden perusteella säädösvallan siirto tai täytäntöönpanovallan siirto on yleisesti ottaen mahdollinen; on pettynyt siihen, että komissio ei näissä tapauksissa ole puolustanut omia alkuperäisiä ehdotuksiaan;

51.

on erittäin huolissaan siitä, että neuvosto yrittää miltei järjestelmällisesti korvata delegoidut säädökset täytäntöönpanosäädöksillä; pitää erityisen mahdottomana hyväksyä sitä, että neuvosto pyrkii käyttämään Lissabonin sopimuksen jälkeistä mukautusta siihen, että valvonnan käsittävä sääntelymenettely korvataan täytäntöönpanosäädöksillä eikä delegoiduilla säädöksillä;

52.

pitää myönteisenä uuden sopimuksen 28 kohdassa tarkoitettujen toimielinten välisten neuvottelujen aloittamista; toteaa pysyvänsä edelleen 25. helmikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa esittämässään kannassa ei-sitovista perusteista, jotka koskevat SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamista (34); katsoo, että sitä olisi pidettävä kyseisten neuvottelujen perustana;

53.

muistuttaa, että poliittisesti tärkeät osatekijät, kuten tuotteita tai aineita koskevat unionin luettelot tai rekisterit, olisi liitettävä edelleen kiinteästi perussäädökseen – tarpeen vaatiessa liitteiden muodossa – ja niitä olisi siksi muutettava vain delegoiduilla säädöksillä; korostaa, että erillisten luetteloiden laatimista olisi oikeusvarmuuden nimissä vältettävä;

54.

katsoo, että SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamisperusteissa on otettava huomioon tuomioistuimen ratkaisut, kuten biosidivalmisteita koskevassa asiassa, Verkkojen Eurooppa -välineestä annettua delegoitua säädöstä koskevassa asiassa ja viisumien vastavuoroisuutta koskevassa asiassa annetut ratkaisut (35),

55.

pitää myönteisenä komission antamaa sitoumusta, että jos täytäntöönpanosäädösten valmistelutyön varhaisessa vaiheessa tarvitaan laajempaa asiantuntemusta, komissio hyödyntää asiantuntijaryhmiä, kuulee sidosryhmiä kohdennetusti ja järjestää julkisia kuulemisia tarvittaessa; katsoo, että parlamentille olisi tiedotettava asianmukaisesti aina, kun tällainen kuulemisprosessi käynnistetään;

56.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio lupautui uuden sopimuksen 28 kohdassa varmistamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston yhdenvertaisuuden kaikkien delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevien tietojen saannissa ja että niille näin ollen toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille; on tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joihin kutsutaan jäsenvaltioiden asiantuntijoita ja jotka koskevat delegoitujen säädösten valmistelua; kehottaa komissiota noudattamaan tätä sitoumusta aidosti ja johdonmukaisesti; toteaa, että tässä asiassa on jo saatu parannusta aikaan;

57.

korostaa tarvetta parantaa epävirallista yhteistyötä delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten valmisteluvaiheessa; varoittaa vaarasta unohtaa lainsäätäjien tarkoitus, sellaisena kuin se on ilmaistu säädöksessä ja osana sen päämäärää, delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten valmistelussa; painottaa delegoitujen säädösten rekisterin tärkeyttä ja toteaa sen olevan toiminnassa;

58.

pitää valitettavana, että usein komissio katsoo kolmen rahoituspalveluviranomaisen (ESMA, EPV ja EIOPA) ehdottamat tason 2 toimet hyväksytyiksi ilman muutoksia, mikä vähentää parlamentin valvonta-aikaa, kun tehdään tärkeitä tai merkittävä määrä muutoksia;

59.

antaa kiitosta siitä, että toimielinten välisellä tasolla on edetty nopeasti yhteisen delegoitujen säädösten erityisrekisterin perustamisessa, ja pitää myönteisenä, että se otettiin virallisesti käyttöön 12. joulukuuta 2017;

60.

odottaa mielenkiinnolla parlamentin pyytämän 12. joulukuuta 2017 julkaistun selkeästi jäsennellyn ja helppokäyttöisen delegoitujen säädösten erityisrekisterin käyttöä;

61.

toteaa, että toimielinten välisen oikea-aikaisen ja syvemmän yhteistyön avulla toteutettava lainsäädäntömenettelyjen parantaminen EU:n tasolla voi johtaa EU:n oikeuden johdonmukaisempaan ja yhdenmukaisempaan soveltamiseen;

Lainsäädäntöprosessin avoimuus ja koordinointi

62.

pitää myönteisenä, että uuden sopimuksen 32 kohdan mukaisesti lainsäädäntövallan käyttäjinä parlamentti ja neuvosto käyttävät toimivaltaansa tasavertaisesti ja että komission on toteutettava välittäjän tehtäväänsä kohtelemalla lainsäädäntövallan käyttäjiä tasa-arvoisesti; muistuttaa, että tämä periaate on vahvistettu jo Lissabonin sopimuksessa; pyytää tämän vuoksi, että komissio asettaa saataville ja, siltä osin kuin se on toteutettavissa, julkistaa samanaikaisesti kummallekin lainsäätäjälle kaikki asiaankuuluvat asiakirjat, jotka liittyvät lainsäädäntöehdotuksiin, mukaan luettuina epäviralliset asiakirjat;

63.

pitää valitettavana, että uuden sopimuksen 33 ja 34 kohdasta huolimatta tiedonkulku neuvostosta ei ole parantunut, erityisesti siksi, että jäsenvaltioiden neuvostossa esille ottamista asioista ei yleisesti ottaen näytä olevan tietoa eikä myöskään ole minkäänlaista järjestelmällistä toimintamallia, jolla pyrittäisiin helpottamaan keskinäistä näkemystenvaihtoa; panee huolestuneena merkille, että tiedonkulku yleensä vaihtelee suuresti puheenjohtajavaltion mukaan ja myös sen mukaan, mistä neuvoston pääsihteeristön yksiköstä on kyse; korostaa lainsäädäntövallan käyttäjien tiedonsaannin epäsymmetriaa, sillä neuvosto voi osallistua parlamentin valiokuntien kokouksiin, kun taas parlamentin edustajia ei kutsuta neuvoston työryhmien kokouksiin; pitää siksi johdonmukaisen avointa lähestymistapaa suotavana; ehdottaa, että neuvoston olisi parlamentin tapaan pidettävä kaikki kokouksensa lähtökohtaisesti julkisina;

64.

vaatii, että uuden sopimuksen 33 ja 34 kohta pannaan täysimääräisesti täytäntöön; pyytää neuvostolta erityisesti, että työryhmien ja jäsenvaltioiden hallitusten pysyvien edustajien komitean (Coreper) esityslistat, työasiakirjat ja puheenjohtajavaltion ehdotukset välitetään parlamentille säännöllisesti ja jäsennellysti, jotta lainsäädäntövallan käyttäjien tiedot ovat samalla tasolla; katsoo, että uuden sopimuksen 33 ja 34 kohtaa olisi tulkittava niin, että parlamenttia voidaan pyytää lähettämään edustaja neuvoston työryhmien ja Coreperin kokouksiin sen lisäksi, että sen kanssa käydään epävirallista näkemystenvaihtoa;

65.

korostaa, että uuden sopimuksen 35 ja 36 kohdan sisällön mukaan lainsäädäntöprosessia voidaan yhteensovittaa ja vauhdittaa vain, jos samalla huolehditaan siitä, että kunkin toimielimen oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti; katsoo näin ollen, että yhteensovittaminen tai vauhdittaminen ei missään nimessä tarkoita sitä, että toiset toimielimet määräisivät parlamentille tietyn aikataulun;

66.

kehottaa vauhdittamaan toimia, joiden tarkoituksena on perustaa uuden sopimuksen 39 kohdassa tarkoitettu yhteinen tietokanta lainsäädäntöasioiden käsittelytilanteen seurantaa varten; muistuttaa, että tietokantaan olisi sisällytettävä tietoja lainsäädäntömenettelyn kaikista vaiheista menettelyn seurattavuuden helpottamiseksi; ehdottaa, että siihen sisällytettäisiin myös tietoja vaikutustenarviointiprosessista;

67.

muistuttaa EU:n kolmelle toimielimelle, että lainsäädäntöasioiden käsittelytilannetta koskevan yhteisen tietokannan perustamisessa on saatava aikaan edistystä;

68.

ehdottaa, että neuvosto kokoontuisi vähintään kerran parlamentin kanssa kuulemismenettelyn puitteissa, jotta parlamentti voisi esittää ja perustella hyväksytyt tarkistukset ja jotta neuvosto voisi esittää kantansa kuhunkin tarkistukseen; ehdottaa, että neuvosto toimittaisi joka tapauksessa vastauksen kirjallisesti;

69.

ehdottaa, että parlamentti laatisi määrällisen tutkimuksen kuulemismenettelyn tehokkuusasteesta;

70.

kehottaa komissiota noudattamaan Euroopan valvontaviranomaisia koskevassa asetuksessa asetettua aikataulua tehdessään päätöksiä teknisten standardien luonnosten hyväksymisestä, muuttamisesta tai hyväksymättä jättämisestä ja vähintäänkin ilmoittamaan virallisesti lainsäätäjille hyvissä ajoin, jos se poikkeuksellisesti ei voi noudattaa aikataulua, sekä esittämään syyt siihen; painottaa, että komissio on viime aikoina useaan otteeseen jättänyt noudattamatta määräaikoja; muistuttaa komissiota siitä, että menettelyjä, joilla parlamentti ilmoittaa, ettei se vastusta säädöstä, ei ole tarkoitettu komission puolelta aiheutuvien viiveiden kompensointia varten ja että nämä menettelyt vaikuttavat merkittävästi siihen aikaan, joka parlamentilla on käytössään valvontaoikeuksiensa toteuttamista varten;

71.

pitää myönteisenä, että uuden sopimuksen 40 kohdassa tarkoitetut toimielinten väliset neuvottelut aloitettiin marraskuussa 2016; pitää valitettavana, että vaikka keskusteluja on käyty jo yli vuoden ajan, poliittisella tasolla on käyty kolme neuvottelukierrosta ja teknisellä tasolla on järjestetty joitakin kokouksia, minkäänlaiseen sopimukseen ei ole vielä päästy huolimatta selvästä ja vakiintuneesta oikeuskäytännöstä; panee merkille tähän mennessä saavutetun edistyksen ja vaatii painokkaasti näiden neuvottelujen saattamista päätökseen vielä Bulgarian puheenjohtajuuskauden aikana;

72.

panee tyytyväisenä merkille komission ennen kansainvälisiä konferensseja toimittamat kirjalliset katsaukset sekä neuvoston puheenjohtajavaltion ja komission kyseisten konferenssien aikana antamat päivittäiset suulliset katsaukset;

73.

pitää valitettavana, ettei parlamentti saa osallistua tarkkailijana EU:n koordinointikokouksiin kansainvälisten konferenssien aikana;

74.

muistuttaa neuvostoa ja komissiota siitä, että kansainvälisiä sopimuksia koskevissa käytännön järjestelyissä on noudatettava perussopimusten määräyksiä, etenkin SEUT:n 218 artiklan 10 kohtaa, ja otettava huomioon tuomioistuimen ratkaisut, kuten Tansaniaa ja Mauritiusta koskevissa asioissa annetut ratkaisut (36);

75.

kehottaa muita toimielimiä noudattamaan perussopimuksia ja säädöksiä sekä asiaankuuluvaa oikeuskäytäntöä sen varmistamiseksi, että parlamentille;

annetaan välittömästi, täysimääräisesti ja asianmukaisesti tietoa kansainvälisten sopimusten koko elinkaaren aikana ennakoivalla, jäsennellyllä ja selkeällä tavalla unionin neuvotteluasemaa heikentämättä ja sille annetaan riittävästi aikaa ilmaista näkemyksensä kaikissa vaiheissa ja ne otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon;

b)	annetaan asianmukaisesti tietoa ja se otetaan mukaan sopimusten täytäntöönpanovaiheeseen etenkin sopimuksella perustettujen elinten tekemien päätösten osalta ja sille annetaan mahdollisuus käyttää täysimääräisesti oikeuksiaan lainsäätäjänä, kun sopimukset vaikuttavat EU:n lainsäädäntöön;

c)	annetaan ennakoivasti tietoa komission kannasta kansainvälisillä foorumeilla, joita ovat esimerkiksi WTO, UNCTAD, OECD, UNDP, FAO ja UNHRC;

76.

katsoo, että on välttämätöntä noudattaa yleisesti pitkäaikaista käytäntöä, jonka mukaan poliittisesti merkittävien sopimusten kauppaa ja investointeja koskevia määräyksiä ei sovelleta väliaikaisesti ennen kuin parlamentti on antanut hyväksyntänsä, mihin myös komission jäsen Malmström sitoutui kuulemisessaan 29. syyskuuta 2014; kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa laajentamaan tämän käytännön koskemaan kaikkia kansainvälisiä sopimuksia;

77.

toteaa, että parlamentti on valmis viemään asian uudelleen Euroopan unionin tuomioistuimeen, jotta varmistetaan, että parlamentin oikeuksia kunnioitetaan, jos lähitulevaisuudessa ei saavuteta ratkaisevaa edistystä uuden sopimuksen 40 kohtaa koskevissa neuvotteluissa;

78.

toteaa, että kaikkien toimielinten olisi otettava huomioon, että niiden vastuu lainsäätäjinä ei pääty kansainvälisten sopimusten tekemiseen; korostaa, että täytäntöönpanoa on seurattava tiiviisti ja on jatkuvasti pyrittävä varmistamaan, että sopimuksilla saavutetaan niiden tavoitteet; kehottaa toimielimiä laajentamaan parhaita käytäntöjä ja yhteistoimintaan perustuvan menettelytavan koskemaan kansainvälisten sopimusten täytäntöönpano- ja arviointivaiheita;

79.

toteaa, että vaikutustenarvioinnit, joihin sisältyy analyysi ihmisoikeustilanteesta, voivat olla tärkeä väline neuvoteltaessa kauppa- ja investointisopimuksia ja auttaa osapuolia noudattamaan ihmisoikeusvelvoitteitaan; muistuttaa, että sopimukset, kuten taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, ovat luonteeltaan sitovia;

80.

kehottaa komissiota ja neuvostoa kunnioittamaan kaikilta osin EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimivallan jakoa, kuten voidaan päätellä unionin tuomioistuimen 16. toukokuuta 2017 annetusta lausunnosta 2/15, neuvotteluohjeiden hyväksymisen, neuvottelujen sekä allekirjoittamista ja tekemistä koskevien ehdotusten oikeusperustan osalta ja erityisesti kansainvälisten kauppasopimusten allekirjoittamista ja tekemistä koskevan neuvoston toimivallan osalta;

81.

kehottaa eurooppalaisia edustajia kiinnittämään erityistä huomiota kansainvälisten normien/vaatimusten ja hyväksytyn sitovan EU:n lainsäädännön väliseen johdonmukaisuuteen;

82.

kehottaa komissiota toimittamaan asiakirjoja, joissa hahmotellaan sen kanta kansainvälisissä organisaatioissa, joissa määritetään finanssi- ja sääntelynormit sekä rahapoliittiset normit, kuten erityisesti Baselin pankkivalvontakomiteassa; pyytää, että parlamentille tiedotetaan kattavasti sellaisten kansainvälisten normien kehityksen kaikissa vaiheissa, joilla voi olla vaikutusta EU:n lainsäädäntöön;

83.

kehottaa perustamaan ja virallistamaan rahoituskeskustelun unionin kannoista päättämiseksi ja niiden johdonmukaisuuden varmistamiseksi ennen suuria kansainvälisiä neuvotteluja, EU:n roolista kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman (37) mukaisesti; korostaa, että kannoista on keskusteltava yksityiskohtaisten suuntaviivojen perusteella ja suuntaviivoja voitaisiin täydentää proaktiivisilla ”ohjaavilla” päätöslauselmilla, että kannat olisi tiedettävä ja niistä olisi keskusteltava ennen neuvotteluja ja että niiden seuranta olisi taattava; korostaa myös, että komission on tehtävä säännöllisesti selkoa näiden suuntaviivojen soveltamisesta;

84.

muistuttaa 15. maaliskuuta 2018 hyväksymästään lausumasta, joka koskee Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijaintia (38) ja jossa Euroopan parlamentti pitää valitettavana, ettei sen asemaa lainsäädäntövallan käyttäjänä ole otettu asianmukaisesti huomioon;

85.

ottaa huomioon Coreperin 6. joulukuuta 2017 hyväksymän neuvoston neuvottelukannan komission ehdotukseen pakollisesta avoimuusrekisteristä; kehottaa kaikkia osapuolia saattamaan neuvottelut päätökseen hyvän yhteistyön hengessä, jotta voidaan parantaa lainsäädäntöprosessin avoimuutta;

86.

Panee asianmukaisesti merkille asiassa De Capitani vastaan Euroopan parlamentti annetun tuomion (39), jossa vahvistetaan, että julkisuus- ja avoimuusperiaatteet ovat unionin lainsäädäntömenettelyn luontainen osa ja ettei yleistä olettamaa, jonka mukaan lainsäädäntöasiakirjat eivät olisi julkisia, voida hyväksyä, myöskään trilogiasiakirjojen osalta.

Unionin lainsäädännön täytäntöönpano ja soveltaminen

87.

korostaa pitävänsä tärkeänä uuden sopimuksen 43 kohdassa esitettyä periaatetta, että jos jäsenvaltiot saattaessaan direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä päättävät lisätä elementtejä, jotka eivät millään tavoin liity kyseiseen unionin lainsäädäntöön, tällaiset lisäykset olisi tehtävä tunnistettaviksi joko täytäntöönpanosäädöksessä tai -säädöksissä taikka niihin liittyvissä asiakirjoissa; toteaa, että nämä tiedot usein edelleen puuttuvat; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan johdonmukaisesti yhdessä avoimuuden puutteen ja muiden ylisääntelyyn (”gold plating”) liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi (40);

88.

katsoo, että EU:n säädösten täytäntöönpanossa ja osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisessa on erotettava selvästi toisistaan ylisääntelytapaukset, joissa jäsenvaltiot ottavat käyttöön EU:n säädöksiin kuulumattomia hallinnollisia lisävaatimuksia, ja tapaukset, joissa asetetaan EU:n laajuisia vähimmäisvaatimuksia tiukempia normeja ympäristönsuojelun ja kuluttajansuojan sekä terveydenhuollon ja elintarviketurvallisuuden aloilla;

89.

katsoo, että toimielinten olisi ylisääntelyyn liittyvien ongelmien vähentämiseksi sitouduttava antamaan selkeää ja helposti osaksi kansallista lainsäädäntöä saatettavissa olevaa EU:n lainsäädäntöä, jolla on erityistä eurooppalaista lisäarvoa; muistuttaa, että vaikka olisi vältettävä tarpeetonta hallinnollista rasitusta, se ei saisi estää jäsenvaltioita jatkamasta tai käynnistämästä kunnianhimoisempia toimia eikä hyväksymästä tiukempia sosiaalisia normeja sekä ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa koskevia normeja silloin, kun unionin lainsäädännössä määritellään vain vähimmäisvaatimukset;

90.

kehottaa jäsenvaltioita olemaan mahdollisuuksien mukaan luomatta hallinnollisia lisävaatimuksia saattaessaan EU:n säädöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään ja tekemään nämä lisäykset tunnistettaviksi täytäntöönpanosäädöksessä tai siihen liittyvissä asiakirjoissa toimielinten välisen sopimuksen 43 kohdan mukaisesti;

91.

muistuttaa, että uuden sopimuksen 44 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kehotetaan tekemään yhteistyötä komission kanssa sellaisten tietojen hankkimisessa, joita tarvitaan unionin oikeuden täytäntöönpanon seuraamiseksi ja arvioimiseksi; kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sitoumustensa noudattamiseksi ja muun muassa esittämään vastaavuustaulukot, jotka sisältävät selkeät ja täsmälliset tiedot kansallisista toimenpiteistä, joilla direktiivit saatetaan osaksi niiden kansallista oikeusjärjestystä, kuten on sovittu 28. syyskuuta 2011 annetussa jäsenvaltioiden ja komission yhteisessä poliittisessa lausumassa selittävistä asiakirjoista sekä 27. lokakuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisessä poliittisessa lausumassa selittävistä asiakirjoista;

92.

katsoo, että komission uuden sopimuksen 45 kohdassa antama sitoumus olisi tulkittava siten, että parlamentin oikeus saada rikkomusmenettelyä edeltävään vaiheeseen ja rikkomusmenettelyyn liittyviä tietoja paranee huomattavasti, ja toteaa, että samalla huolehditaan luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen asianmukaisesta noudattamisesta; muistuttaa tästä syystä komissiolle jo pitkään esittämistään pyynnöistä, jotka koskevat tietoja, joita parlamentilla on oikeus saada (41);

93.

toistaa pitävänsä hyödyllisenä EU Pilot -ongelmanratkaisumekanismia, koska se on epävirallisempi mutta kuitenkin vaikuttava tapa varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat unionin lainsäädäntöä (42); pitää valitettavana komission ilmoitusta, että se aloittaa tästä lähin rikkomusmenettelyt pääsääntöisesti käyttämättä kyseistä mekanismia (43);

94.

muistuttaa, että komission jäsenet ovat velvollisia kunnioittamaan Euroopan parlamentin lainsäädäntöoikeuksia; katsoo, että komission on annettava parlamentille kaikki riippumattomat tutkimukset, joiden perusteella komissio on tehnyt päätöksensä, ja että sen on julkistettava myös ne tutkimukset, jotka ovat ristiriidassa sen omien päätelmien kanssa;

95.

pitää valitettavana, että kaikkia lainsäädäntöehdotusten käännöksiä ei saada samanaikaisesti, mikä viivästyttää lainsäädäntäprosessia;

96.

korostaa, että tehokkaan EU:n lainsäädännön soveltamisessa on pyrittävä varmistamaan, että säädöksiin sisältyvät menettelyt vastaavat kulloisenkin säädöksen tarkoitusta ja erityisesti ympäristönsuojelua koskevaa päätavoitetta, kun on kyse korkeatasoisen ympäristönsuojelun varmistamisesta;

97.

kiinnittää huomiota vetoomusvaliokunnan tekemään tärkeään työhön EU:n lainlaadinnan laadun arvioimiseksi sen varsinaisen täytäntöönpanon kannalta sekä säädösten ja menettelyjen parantamiseksi; panee tässä suhteessa merkille toimielinten ja komission välisen todellisen yhteistyön merkityksen, kun pyritään varmistamaan vetoomusten asianmukainen käsittely;

Yksinkertaistaminen

98.

pitää myönteisenä uuden sopimuksen 46 kohdassa annettua sitoumusta, että lainsäädäntötekniikkana käytetään useammin uudelleenlaadintaa; muistuttaa, että tätä tekniikkaa olisi pidettävä tavallisena lainsäädäntötekniikkana, koska se on yksinkertaistamisen kannalta korvaamaton väline (44); katsoo kuitenkin, että jos toimintapolitiikkaa halutaan uudistaa perusteellisesti, komission olisi uudelleenlaadinnan sijasta tehtävä ehdotus kokonaan uudesta säädöksestä, jolla kumotaan voimassa oleva lainsäädäntö, jotta lainsäädäntövallan käyttäjät voivat käydä laajoja ja vaikuttavia poliittisia keskusteluja ja käyttää täysimääräisesti perussopimuksissa vahvistettuja oikeuksiaan;

99.

muistuttaa, että kun arvioidaan tarpeetonta sääntelyä ja hallinnollista rasitusta uuden sopimuksen 47 ja 48 kohdan mukaisesti ja arvioidaan yritysten, myös pk-yritysten, hallintokulujen pienentämiseksi mahdollisia rasituksen vähentämistä koskevia tavoitteita, parempi lainsäädäntö voi asianmukaisissa tapauksissa tarkoittaa myös EU-lainsäädännön lisäämistä, mukaan lukien kansallisten lainsäädäntöjen erojen tasaaminen, kun otetaan huomioon lainsäädäntötoimenpiteiden edut ja EU:n tason toimimattomuudesta koituvat seuraukset sosiaalisille normeille, ympäristönormeille ja kuluttajansuojaa koskeville normeille ja muistetaan, että jäsenvaltiot voivat vapaasti soveltaa tiukempia vaatimuksia, jos unionin oikeudessa määritellään pelkästään vähimmäisvaatimukset; muistuttaa lisäksi, että SEUT:n 9 artiklaan kirjattu horisontaalinen sosiaalinen lauseke edellyttää, että EU harkitsee huolellisesti EU-lainsäädännön vaikutuksia sosiaaliturvaan ja työllisyyteen ja kuulee asianmukaisesti sidosryhmiä ja kuluttajia, etenkin ammattiliittoja, kuluttajia ja haavoittuvassa asemassa olevien etuja ajavia edustajia, kunnioittaen samalla työmarkkinaosapuolten itsemääräämisoikeutta ja sopimuksia, joita ne ovat saattaneet tehdä SEUT:n 155 artiklan mukaisesti; korostaa siksi, että hallinnollisen rasituksen vähentäminen ei välttämättä tarkoita sääntelyn purkamista, ja että se ei saa missään tapauksessa vaarantaa perusoikeuksia eikä normeja, jotka koskevat ympäristöä, sosiaalialaa, työelämää, terveyttä ja turvallisuutta, sukupuolten tasa-arvoa tai eläinten hyvinvointia, mihin sisältyvät myös näitä seikkoja koskevat tiedottamisvaatimukset; toteaa siten, että se ei saa, yrityksen koosta riippumatta, kaventaa työntekijöiden oikeuksia tai johtaa epävarmoja työsuhteita koskevien sopimusten yleistymiseen;

100.

panee tyytyväisenä merkille EU:n lainsäädännön yksinkertaistamiseen liittyvän ensimmäisen komission vuotuisen selvityksen rasituksesta ja toteaa, että komissio teetti sitä varten Flash-eurobarometritutkimuksen sääntelyä koskevista liike-elämän käsityksistä ja teki 28 jäsenvaltiossa haastatteluja yli 10 000 yrityksessä, pääasiassa pk-yrityksissä, jotka edustivat liike-elämän koko kirjoa EU:ssa; kiinnittää huomiota tutkimuksessa havaittuihin seikkoihin, jotka vahvistavat sen, että keskittyminen tarpeettomien kustannusten leikkaamiseen on edelleen aiheellista, ja joiden perusteella näyttää siltä, että yritysten käsityksiin vaikuttaa monien eri tekijöiden monitahoinen keskinäinen vuorovaikutus ja että myös lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevien kansallisten hallinnollisten ja oikeudellisten rakenteiden erot voivat vaikuttaa niihin; huomauttaa, että ylisääntely ja jopa tiedotusvälineissä esitetyt virheelliset tiedot voivat vaikuttaa näihin käsityksiin; katsoo, että rasitusta koskeva vuotuinen selvitys on tärkeä väline EU-lainsäädännön täytäntöönpanossa ja soveltamisessa ilmenevien ongelmien havaitsemiseen, mutta sen perusteella ei ole syytä olettaa, että sääntely johtaa luonnostaan liialliseen hallinnolliseen rasitukseen; on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että ainoa tapa selvittää konkreettisesti, mitä voidaan tosiasiassa yksinkertaistaa, järkeistää tai poistaa, on hankkia kaikilta sidosryhmiltä, myös niiltä sidosryhmiltä, jotka eivät ole niin hyvin edustettuina, näkemyksiä yksittäisistä säädöksistä tai tiettyyn alaan sovellettavista eri säädöksistä; kehottaa komissiota hiomaan rasituksesta tehtävää vuotuista selvitystä ensimmäisestä selvityksestä saatujen kokemusten perusteella, soveltamaan avoimia ja todennettavissa olevia tiedonkeruumenetelmiä, kiinnittämään erityistä huomiota pk-yritysten tarpeisiin ja sisällyttämään selvitykseen todellisen ja mielletyn rasituksen;

101.

panee lisäksi merkille tulokset, joita komissio sai arvioidessaan mahdollisuutta vahvistaa tavoitteet rasituksen vähentämiselle tietyillä aloilla ilman, että lainsäädännön tarkoitus kärsii; kannustaa komissiota asettamaan rasituksen vähentämistä koskevat tavoitteet kullekin aloitteelle joustavalla mutta näyttöön perustuvalla ja luotettavalla tavalla ja kuulemaan samalla kattavasti sidosryhmiä, kuten se jo tekee REFIT-ohjelmassa;

102.

korostaa, että EU:n normilla korvataan yleensä 28 kansallista normia, mikä vahvistaa sisämarkkinoita ja vähentää byrokratiaa;

103.

korostaa, että on tärkeää välttää tarpeetonta byrokratiaa ja ottaa huomioon yrityksen koon ja vaadittujen velvoitteiden täytäntöönpanoon tarvittavien resurssien välinen korrelaatio;

Uuden sopimuksen täytäntöönpano ja seuranta

104.

panee merkille, että puheenjohtajakokous saa säännöllisesti puhemiehen laatiman selvityksen täytäntöönpanotilanteesta sekä parlamentin sisällä että toimielinten välillä; katsoo, että selvityksessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon arvio, jonka valiokuntien puheenjohtajakokous tekee eri valiokuntien kokemusten ja etenkin lainsäädännön parantamista ja unionin oikeuden yksinkertaistamista koskevista asioista vastaavan oikeudellisten asioiden valiokunnan kokemusten perusteella (45);

105.

panee tyytyväisenä merkille toimielinten välisen sopimuksen täytäntöönpanotilannetta kartoittavan ensimmäisen vuotuisen korkean tason kokouksen, joka pidettiin 12. joulukuuta 2017; kannustaa valiokuntien puheenjohtajakokousta esittämään puheenjohtajakokoukselle aiheellisiksi katsomiaan suosituksia uuden sopimuksen täytäntöönpanosta;

o o

106.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(2) EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47.

(3) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(4) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.

(5) EYVL C 73, 17.3.1999, s. 1.

(6) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

(7) EUVL C 145, 30.6.2007, s. 5.

(8) EUVL C 369, 17.12.2011, s. 15.

(9) EUVL C 484, 24.12.2016, s. 7.

(10) EUVL C 446, 29.12.2017, s. 1.

(11) Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.3.2014 asiassa C-427/12, Euroopan komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, ECLI:EU:C:2014:170; unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 16.7.2015 asiassa C-88/14, Euroopan komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, ECLI:EU:C:2015:499; unionin tuomioistuimen tuomio 17.3.2016 asiassa C-286/14, Euroopan parlamentti v. Euroopan komissio, ECLI:EU:C:2016:183; unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.6.2016 asiassa C-263/14, parlamentti v. neuvosto, ECLI:EU:C:2016:435; unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 24.6.2014 asiassa C-658/11, parlamentti v. neuvosto, ECLI:EU:C:2014:2025.

(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0484.

(13) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 39.

(14) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 116.

(15) EUVL C 50, 9.2.2018, s. 91.

(16) EUVL C 289, 9.8.2016, s. 53.

(17) EUVL C 285, 29.8.2017, s. 11.

(18) EUVL C 93, 24.3.2017, s. 14.

(19) EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 117.

(20) EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 87.

(21) EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 31.

(22) EUVL C 50, 9.2.2018, s. 91.

(23) Euroopan parlamentin päätös 9. maaliskuuta 2016 parempaa lainsäädäntöä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen tekemisestä, liite II.

(24) Riippumattoman sääntelyntarkastelulautakunnan perustamisesta 19. toukokuuta 2015 tehdyn Euroopan komission puheenjohtajan päätöksen (C(2015)3263) 6 artiklan 2 kohta.

(25) COM(2016)0798 ja COM(2016)0799.

(26) Parlamentin 9. syyskuuta 2010 antama päätöslauselma paremmasta säädöskäytännöstä – Euroopan komission 15. vuosikertomus toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan 9 kohdan mukaisesti (EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 66), 47 kohta.

(27) Parlamentin 27. marraskuuta 2014 antama päätöslauselma komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja pk-yritystestin roolista, 16 kohta.

(28) Parlamentin 9. maaliskuuta 2016 antama päätös parempaa lainsäädäntöä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen tekemisestä, 4 kohta.

(29) Edellä mainittu parlamentin 27. marraskuuta 2014 antama päätöslauselma, 12 kohta ja edellä mainittu parlamentin 9. maaliskuuta 2016 antama päätös, 6 kohta.

(30) Edellä mainittu parlamentin 14. syyskuuta 2011 antama päätöslauselma paremmasta säädöskäytännöstä, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista sekä järkevästä sääntelystä, 5 kohta.

(31) Euroopan parlamentin työjärjestys, liite V, XVI kohdan 1 kohta.

(32) Edellä mainittu parlamentin 25. helmikuuta 2014 antama päätöslauselma säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa, johdanto-osan D kappale.

(33) Edellä mainittu parlamentin 25. helmikuuta 2014 antama päätöslauselma säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa, 6 kohta.

(34) Kuten edellä, 1 kohta.

(35) Edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.3.2014, Euroopan komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto; edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio 17.3.2016, Euroopan parlamentti v. Euroopan komissio; edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.6.2016, parlamentti v. neuvosto.

(36) Edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.6.2016, parlamentti v. neuvosto; edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 24.6.2014, parlamentti v. neuvosto.

(37) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 76.

(38) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0086.

(39) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu seitsemäs jaosto) 22.3.2018, Emilio De Capitani vastaan Euroopan parlamentti, asia T-540/15, ECLI:EU:T:2018:167.

(40) Parlamentin 21. marraskuuta 2012 antama päätöslauselma 28. vuosikertomuksesta EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2010) (EUVL C 419, 16.12.2015, s. 73), 7 kohta.

(41) Parlamentin 4. helmikuuta 2014 antama päätöslauselma 29. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2011), 21 ja 22 kohta.

(42) Parlamentin 6. lokakuuta 2016 antama päätöslauselma aiheesta ”Unionin lainsäädännön soveltamisen valvonta: vuosikertomus 2014” (hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0385), 16 kohta.

(43) Edellä mainittu komission tiedonanto ”EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla”, kohta 2 (ks. EUVL C 18, 19.1.2017, sivu 12).

(44) Edellä mainittu parlamentin 14. syyskuuta 2011 antama päätöslauselma, 41 kohta.

(45) Euroopan parlamentin työjärjestys, liite V, XVI kohdan 3 kohta.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/106

P8_TA(2018)0228

Schengen-alueen toimintaa koskeva vuosikertomus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 Schengen-alueen toimintaa koskevasta vuosikertomuksesta (2017/2256(INI))

(2020/C 76/12)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 27. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon Schengen-alueen säilyttämisestä ja vahvistamisesta (COM(2017)0570),

—	ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2016 annetun komission tiedonannon etenemissuunnitelmasta Schengen-järjestelmän normaalin toiminnan palauttamiseksi (COM(2016)0120),

—	ottaa huomioon Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta 14. syyskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1624 (1),

—	ottaa huomioon Schengenin rajasäännöstön ja etenkin sen 14 ja 17 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794 (2),

—	ottaa huomioon Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisesta 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1052/2013 (3),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0160/2018),

ottaa huomioon, että Schengen-alue on ainutlaatuinen järjestely ja yksi Euroopan unionin suurimmista saavutuksista, sillä se mahdollistaa ihmisille vapaan liikkuvuuden Schengen-alueella ilman tarkastuksia sisärajoilla; ottaa huomioon, että tämä on tehty mahdolliseksi useilla korvaavilla toimenpiteillä, kuten tiedonvaihdon lisääminen perustamalla Schengenin tietojärjestelmä (SIS) ja arviointimekanismin perustaminen, jotta voidaan valvoa Schengenin säännöstön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja edistää keskinäistä luottamusta Schengen-alueen toimintaan; ottaa huomioon, että keskinäinen luottamus edellyttää myös solidaarisuutta, turvallisuutta, oikeudellista ja poliisiyhteistyötä rikosasioissa, EU:n ulkorajojen yhteistä suojelua, yhteisiä näkemyksiä ja yhteisiä toimintalinjoja muuttoliike-, viisumi- ja turvapaikka-asioissa sekä kansainvälisen oikeuden ja unionin oikeuden kunnioittamista tällä alalla;

ottaa huomioon, että viime vuosina useat tekijät ovat vaikuttaneet Schengen-alueen toimintaan; ottaa huomioon, että näihin tekijöihin sisältyvät kansainvälisen liikkumisen ja matkailijavirtojen vaikutus – nämä olivat alun perin peruste niin kutsutulle älykkäitä rajoja koskevalle lainsäädännölle – sekä turvapaikanhakijoiden ja laittomien muuttajien merkittävä määrä ja näiden edelleen liikkuminen ja tästä seurannut sisärajavalvonnan palauttaminen ja jatkaminen joissakin jäsenvaltioissa vuodesta 2014 alkaen; ottaa huomioon, että sisärajatarkastusten palauttaminen vaikuttaa pikemminkin olevan yhteydessä miellettyihin yleiseen järjestykseen ja sisäiseen turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin, jotka liittyvät ihmisten liikkuvuuteen ja terrorismiin ja saapuvien kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden ja laittomien muuttajien määriin, sen sijaan, että olisi vankkaa näyttöä vakavan uhan tosiasiallisesta olemassaolosta tai tosiasiallisesti saapuvien määristä; ottaa huomioon, että näihin tekijöihin sisältyvät myös terrorismi ja kasvava uhka yleiselle järjestykselle ja sisäiselle turvallisuudelle jäsenvaltioissa;

C.	ottaa huomioon, että unionin ulkorajojen vahvistaminen ja asiaankuuluvien tietokantojen käyttöön perustuvien järjestelmällisten tarkastusten käyttöönotto, myös EU:n kansalaisten kohdalla, olivat osa Schengen-alueen suojelemiseksi käyttöön otettuja toimenpiteitä;

ottaa huomioon, että jotkut jäsenvaltiot ovat reagoineet turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten tuloon palauttamalla tarkastukset sisärajoilleen ”säännelläkseen” kansainvälistä suojelua hakevien kolmansien maiden kansalaisten liikkumista, vaikka Schengenin rajasäännöstön 14 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan, että normaalit rajamenettelyt eivät koske turvapaikanhakijoita; ottaa huomioon tarpeen ottaa käyttöön oikeudenmukainen järjestelmä turvapaikkahakemusten arviointia koskevan vastuun jakamiseksi;

ottaa huomioon, että komissio on maaliskuusta 2016 alkaen ehdottanut useita toimenpiteitä Schengen-alueen normaalin toiminnan palauttamiseksi; ottaa huomioon, että Schengen-alueen asianmukainen toiminta ei ole vielä palautunut ja on riippuvainen ensisijaisesti jäsenvaltioista, niiden keskinäisestä luottamuksesta, niiden ensimmäisiä maahantulovaltioita kohtaan osoittamasta solidaarisuudesta, asianmukaisten toimenpiteiden hyväksymisestä ja niiden käyttöönotosta erityisesti jäsenvaltioissa;

F.	ottaa huomioon, että jäsenvaltioille annetut kannustimet ryhtyä toimiin Schengen-alueen asianmukaisen toiminnan palauttamiseksi riippuvat pääasiassa siitä, että rajatarkastuspyyntöjä ei uusita;

ottaa huomioon, että sisärajatarkastusten säilyttämisellä unionissa tai tällaisten tarkastusten palauttamisella Schengen-alueelle on vakava vaikutus EU:n kansalaisten ja kaikkien niiden elämään, jotka hyötyvät vapaan liikkuvuuden periaatteesta EU:n sisällä, ja se heikentää merkittävästi heidän luottamustaan unionin toimielimiin ja yhdentymiseen; ottaa huomioon, että sisärajavalvonnan säilyttäminen tai palauttaminen merkitsee suoria operatiivisia kustannuksia ja investointikustannuksia rajatylittäville työntekijöille, matkailijoille, maanteiden tavaraliikenteelle ja julkishallinnolle, millä olisi lamauttava vaikutus jäsenvaltioiden talouksiin; ottaa huomioon, että arvioiden mukaan rajatarkastusten palauttamiseen liittyvät kustannukset ovat 0,05–20 miljardia euroa kertaluonteisina kustannuksina ja 2 miljardia euroa vuotuisina toimintakustannuksina (4); ottaa huomioon, että tämä koskee erityisesti raja-alueita;

ottaa huomioon, että eri jäsenvaltiot rakentavat yhä enemmän muureja ja aitauksia EU:n ulko- ja sisärajoille ja että niillä halutaan estää turvapaikanhakijoiden maahantulo ja kauttakulku EU:n alueella; muistuttaa, että Transnational Institute -tutkimuslaitos on arvioinut, että Euroopan maat ovat rakentaneet yli 1 200 kilometriä muureja ja rajoja, jotka ovat maksaneet vähintään 500 miljoonaa euroa, ja että vuosina 2007–2010 EU:n varoilla otettiin käyttöön 545 rajavalvontajärjestelmää, jotka kattavat 8 279 kilometriä EU:n ulkorajoista, ja 22 347 valvontalaitetta;

ottaa huomioon, että Schengen-alue on tienhaarassa ja että tarvitaan määrätietoisia ja yhteisiä toimia, jotta sen kansalaisille tuomat edut saadaan täysimääräisesti takaisin; ottaa huomioon, että se edellyttää myös jäsenvaltioiden välistä luottamusta, yhteistyötä ja solidaarisuutta; ottaa huomioon, että on vältettävä Schengeniä mustamaalaavaa poliittista diskurssia;

ottaa huomioon, että Schengen-alueen laajentaminen on keskeinen keino laajentaa oikeudesta ihmisten, palvelujen, tavaroiden ja pääoman vapaaseen liikkuvuuteen saatavia taloudellisia ja sosiaalisia etuja uudempiin jäsenvaltioihin, edistää yhteenkuuluvuutta ja rakentaa siltoja valtioiden ja alueiden välille; ottaa huomioon, että Schengenin säännöstön soveltaminen täysimääräisesti kaikissa jäsenvaltioissa, jotka täyttävät kriteerit, joita Schengen-arviointiprosessin onnistunut päättäminen edellyttää, on tärkeää koordinoidun ja vankan oikeusvarmuuskehyksen luomiseksi; ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja on ilmoittanut useaan otteeseen Romanian ja Bulgarian valmiudesta liittyä Schengen-alueeseen ja että tämä on todettu myös Euroopan parlamentin 8. kesäkuuta 2011 antamassa kannassa esityksestä neuvoston päätökseksi Schengenin säännöstön määräysten soveltamisesta Bulgarian tasavallassa ja Romaniassa (5) sekä neuvoston antamissa päätelmissä;

ottaa huomioon, että Schengenin valvontaa käsittelevä työryhmä on seurannut tiiviisti Schengenin säännöstön täytäntöönpanoa Schengenin arviointimekanismista, haavoittuvuusarviointimetodologiasta, valiokuntien kuulemistilaisuuksista ja virkamatkoista jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin saatujen tulosten avulla; ottaa huomioon, että työryhmä on pannut merkille toteutetut tai suunnitteilla olevat toimenpiteet, Schengen-alueen toiminnan suurimmat puutteet ja tarvittavat tulevat toimet;

Keskeiset seikat

Edistyminen havaittujen puutteiden korjaamisessa

painottaa, että EU:n lainsäätäjä on hyväksynyt viimeisten kolmen vuoden aikana useita toimenpiteitä, joilla on pyritty vahvistamaan Schengen-alueen yhtenäisyyttä ilman sisärajatarkastuksia; suhtautuu myönteisesti ulkorajoilla toteutettujen toimenpiteiden tehokkuuteen ja Euroopan raja- ja merivartioviraston perustamiseen; panee merkille viraston ponnistelut uuden asetuksen täytäntöönpanossa erityisesti yhteisten rajavalvonta- ja palautusoperaatioiden avulla sekä tukemalla jäsenvaltioita, joihin kohdistuu yhä laajempi muuttoliike, samalla kun säilytetään kaikkien perusoikeuksien kunnioittaminen, kuten eurooppalaisesta raja- ja merivartiosta annetussa asetuksessa säädetään; pitää äskettäin käyttöönotettua haavoittuvuusarviointimekanismia tärkeänä heikkouksien löytämisessä yhteisiltä ulkorajoilta ja kriisien ehkäisemisessä; korostaa virastojen ja muiden sidosryhmien yhteisiä ponnisteluja ja yhteistyötä hotspot-lähestymistavan organisoinnissa koulutuksen alalla;

suhtautuu myönteisesti toimiin, joihin on ryhdytty muuttamalla Schengenin rajasäännöstöä ja ottamalla käyttöön asiaankuuluvien tietokantojen käyttöön perustuvat kolmansien maiden kansalaisten ja EU:n kansalaisten pakolliset ja järjestelmälliset tarkastukset ulkorajojen tulo- ja lähtöpisteissä, mutta kehottaa valvomaan näiden toimenpiteiden vaikutuksia, tarpeellisuutta ja suhteellisuutta EU:n kansalaisten rajanylitysten kannalta; korostaa, että pakolliset ja järjestelmälliset tarkastukset Schengen-rajoilla on toisinaan korvattu kohdennetuilla tarkastuksilla, koska niillä on suhteeton vaikutus liikennevirtoihin; muistuttaa, että komission olisi otettava nämä seuraukset huomioon toteuttaessaan asetuksen (EU) 2017/458 mukaista arviointia;

panee tyytyväisenä merkille Schengenin tietojärjestelmän käynnissä olevan uudistuksen ja sen, että eu-LISA otti 5. maaliskuuta 2018 käyttöön SIS II:n sormenjälkien automaattisen tunnistusjärjestelmän (AFIS), johon sisältyy biometrinen hakumahdollisuus, mikä vahvistaa osaltaan rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa;

painottaa, että on hyödynnettävä paremmin nykyisiä välineitä, erityisesti nykyisten järjestelmien hyötyjen maksimoimiseksi ja rakenteellisiin tietovajeisiin puuttumiseksi, noudattaen täysimääräisesti tietosuojavaatimuksia sekä oikeutta yksityisyyteen ja syrjimättömyyteen koskevia periaatteita ja tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;

suhtautuu myönteisesti rajat ylittävään poliisi- ja oikeudelliseen yhteistyöhön sekä lainvalvontaviranomaisten väliseen yhteistyöhön ja Eurojustissa ja Europolissa tehtyyn työhön rajat ylittävän ja järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjumiseksi tiedustelun, tiedonvaihdon ja yhteisten tutkimusten avulla;

pitää huolestuttavina komission pyrkimyksiä kehittää edelleen Euroopan unionin yhdennetyn rajaturvallisuuden käsitettä ja strategiaa sen pohjalta, mitä 14. maaliskuuta 2018 julkaistiin, eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen säännösten noudattamiseksi; ilmaisee epäilyksensä sen tehokkuudesta toivottujen tavoitteiden asettamisessa Euroopan unionin yhdennetyn rajaturvallisuuden alalla ja erityisesti perusoikeuksien ja strategian muiden osa-alueiden tehostamisessa ja täytäntöönpanossa;

pitää erittäin arvokkaana uudistettua Schengenin arviointimekanismia, sillä se edistää avoimuutta, keskinäistä luottamusta ja vastuuvelvollisuutta jäsenvaltioiden välillä valvomalla tapaa, jolla ne panevat täytäntöön Schengenin säännöstön eri alat;

Havaitut kriittiset puutteet

on huolissaan Schengenin arviointimekanismin ja haavoittuvuusarvioinnin avulla havaituista kriittisistä puutteista;

on erittäin huolissaan Schengenin säännöstön soveltamisessa ilmenneistä vakavista puutteista, jotka havaittiin arvioitaessa Schengenin tietojärjestelmän väliaikaista käyttöä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja kehottaa tämän järjestelmän eheyden turvaamiseksi neuvostoa ja komissiota aloittamaan parlamentin kanssa keskustelut kyseisten havaintojen asianmukaisesta seurannasta;

10.

tuomitsee sisärajatarkastusten jatkamisen, sillä tämä horjuttaa Schengen-alueen perusperiaatteita; katsoo, että monessa tapauksessa tarkastusten jatkaminen ei ole laajuutensa, tarpeellisuutensa ja suhteellisuutensa vuoksi nykyisten sääntöjen mukaista ja on siksi laitonta; pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole ryhtyneet asianmukaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen yhteistyön muiden asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa, jotta minimoitaisiin kyseisten toimenpiteiden vaikutukset, eivätkä ne ole perustelleet tarkastuksia riittävästi eivätkä antaneet tietoja niiden tuloksista, mikä on hankaloittanut komission analysointia ja parlamentin valvontaa; pitää myös valitettavana jäsenvaltioiden käytäntöä, jossa ne muuttavat keinotekoisesti tarkastusten palauttamisen oikeusperustaa jatkaakseen niitä enimmäisajan ylittäväksi ajaksi, vaikka olosuhteet eivät muutu; katsoo, että tämän käytännön taloudelliset, poliittiset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ovat haitallisia Schengen-alueen yhtenäisyydelle ja heikentävät myös unionin kansalaisten hyvinvointia ja vapaan liikkuvuuden periaatetta; muistuttaa, että unionin lainsäätäjä on hyväksynyt viimeisten kolmen vuoden aikana useita toimenpiteitä vahvistaakseen ulkorajoja ja ulkorajavalvontaa; painottaa, että tämä ei ole johtanut vastaavasti sisärajatarkastusten poistamiseen;

11.

painottaa, että rajatarkastusten palauttaminen sisärajoille on osoittautunut paljon helpommaksi kuin niistä luopuminen sen jälkeen kun ne on palautettu;

12.

on huolissaan siitä, että asetusta ei ole pantu täytäntöön joillakin osa-alueilla, jotka koskevat ulkorajavalvonnan tiettyjä näkökohtia, kuten tietokantojen järjestelmällistä konsultointia rajatarkastusten yhteydessä ja vaadittujen maahantuloehtojen perusteellista tarkistamista; on myös huolestunut siitä, että tietyt tietokannat, kuten SIS ja VIS, ovat toisinaan poissa käytöstä tietyissä rajanylityspaikoissa; panee merkille, että monissa jäsenvaltioissa on laiminlyöty kansallisten koordinointikeskusten perustaminen Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisesta annetun asetuksen mukaisesti; korostaa jälleen, että sisä- ja ulkorajoista annettu lainsäädäntö voi olla tehokasta vain, jos jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisesti unionin tasolla sovitut toimenpiteet;

13.

muistuttaa, että jäsenvaltioilla on käytössään muitakin välineitä kuin sisärajatarkastukset, kuten komission suosittelema kohdennettu poliisivalvonta, edellyttäen että valvonnan tavoitteena ei ole rajavalvonta, että se perustuu poliisin yleisiin tietoihin tai kokemuksiin, jotka koskevat yleiseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia, ja että sen erityisenä tarkoituksena on torjua rajat ylittävää rikollisuutta ja se suunnitellaan ja toteutetaan henkilöihin ulkorajoilla järjestelmällisesti kohdistuvista tarkastuksista selkeästi poikkeavalla tavalla; muistuttaa, että nämä tarkastukset voivat osoittautua tehokkaammiksi kuin sisärajoilla tehtävät tarkastukset erityisesti siksi, että ne ovat joustavampia ja niitä voidaan helpommin mukauttaa muuttuviin riskeihin;

14.

muistuttaa, että sisärajoilla Schengen-arviointikäyntejä voidaan tehdä paikan päälle ilmoittamatta niistä etukäteen kyseiselle jäsenvaltiolle;

15.

tuomitsee fyysisten esteiden, kuten aitojen, rakentamisen jäsenvaltioiden välille ja epäilee tällaisten toimien yhteensopivuutta Schengenin rajasäännöstön kanssa; kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti nykyiset ja tulevat rakennushankkeet ja raportoimaan niistä parlamentille;

16.

panee osana Schengenin normaalin toiminnan palauttamista merkille ehdotuksen muuttaa Schengenin rajasäännöstöä sisärajoille väliaikaisesti palautettavia tarkastuksia koskevien sääntöjen osalta; korostaa tarvetta asettaa selkeät säännöt ja toteaa, että kyseiset muutokset voisivat ainoastaan heijastaa uusia haasteita ja sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia eivätkä ne saisi kannustaa sisärajatarkastusten palauttamiseen; muistuttaa, että muutokset eivät saisi olla keino pitkittää sisärajatarkastuksia entisestään; ilmaisee huolensa siitä, että komission esittämä sisärajatarkastusten palauttamista koskeva ehdotus perustuu miellettyyn riskiin pikemminkin kuin tiukkoihin ja vankkoihin todisteisiin ja vakavan uhan olemassaoloon ja että tällainen niin sanottu riskinarviointi on tarkoitus antaa kokonaan sen valtion tehtäväksi, joka haluaa ottaa rajatarkastukset uudelleen käyttöön; katsoo, että nämä toimet olisi toteutettava varovaisesti, jotta ei aiheuteta peruuttamatonta vahinkoa vapaan liikkuvuuden perusajatukselle, etenkin vahvistamalla merkittävät menettelyä koskevat takeet erityisesti, jotta säilytetään tiukka ajallinen rajoitus sisärajatarkastusten palauttamisen yhteydessä;

17.

painottaa, että nykyisten sisärajatarkastusten jatkaminen edelleen tai uusien tarkastusten käyttöönotto aiheuttaisi merkittäviä taloudellisia kustannuksia koko EU:lle vahingoittaessaan vakavasti sisämarkkinoita;

Toteutettavat toimet

18.

korostaa, että on kiireesti ja viipymättä puututtava havaittuihin kriittisiin puutteisiin, jotta voidaan palauttaa Schengenin normaali toiminta ilman sisärajatarkastuksia;

19.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön olemassa olevat asetukset ja kehottaa komissiota toimimaan määrätietoisesti yhteisesti sovittujen sääntöjen rikkomistapauksissa määräämällä, että kyseiset jäsenvaltiot toteuttavat oikeasuhteiset ja tarvittavat toimenpiteet, jotta turvataan muiden jäsenvaltioiden ja koko unionin intressit, myös rikkomismenettelyt;

20.

korostaa, että on tärkeää uudistaa ja mukauttaa Schengenin tietojärjestelmää vastaamaan nopeasti uusiin haasteisiin, joita ovat muun muassa vaarassa olevien tai kadonneiden lasten suojelu, terrorismia koskevien tietojen välitön ja pakollinen vaihtaminen noudattaen samalla EU:n kansalaisten ja kolmansien maiden kansalaisten perusoikeuksia ja säilyttäen tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevat takeet sekä palauttamispäätöksiä koskevien tietojen pakollinen vaihtaminen; painottaa, että uudistuksella ei pidä vaarantaa tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita; painottaa, että jos järjestelmän halutaan toimivan asianmukaisesti, kuulutusten on edellytettävä toimia ja niiden olisi oltava perusteltuja, jotta ne voidaan sisällyttää järjestelmään; korostaa ennakoitua lisätietopyyntöjen merkittävää lisääntymistä Sirene-järjestelmässä ja kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan käytössään olevia keinoja varmistamalla, että pyynnöistä huolehtivalla toimistolla on uusien tehtävien edellyttämät riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit;

21.

korostaa Schengenin arviointimekanismin tulosten kriittistä luonnetta ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan niille annetut suositukset asianmukaisesti täytäntöön; korostaa myös haavoittuvuusarviointia ja kehottaa jäsenvaltioita toimimaan eurooppalaisen raja- ja merivartioviraston suositusten mukaisesti;

22.

kehottaa komissiota esittämään Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kattavan kertomuksen asetuksen (EU) N:o 1053/2013 nojalla suoritetuista arvioinneista;

23.

kehottaa päättäväisesti komissiota olemaan enää uusimatta pyyntöjä poikkeuksista Schengenin säännöstöön, jos asianomainen jäsenvaltio ei ole pannut täytäntöön sille Schengenin arviointimekanismin yhteydessä osoitettuja suosituksia;

24.

korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden, myös niiden, jotka eivät sijaitse ulkoisilla maarajoilla, olisi tehtävä parhaansa varmistaakseen ulkorajojensa valvonnan korkean tason kohdentamalla riittävästi resursseja eli henkilökuntaa, kalustoa ja asiantuntemusta varmistaen samalla perusoikeuksien tinkimätön kunnioittaminen, myös kansainväliseen suojeluun ja palauttamiskieltoon liittyvissä kysymyksissä, perustamalla tarvittavat hallinto- ja valvontarakenteet ja laatimalla ajantasaisia riskianalyyseja asetuksen (EU) 2016/1624 mukaisesti kaikille komentotasoille tehokkaiden operaatioiden helpottamiseksi ja riittävien infrastruktuurien tarjoamiseksi turvallisia, hallittuja ja sujuvia rajanylityksiä varten;

25.

katsoo, että jos Schengenin arviointimekanismia tarkistetaan, kaikissa ehdotuksissa olisi puututtava siihen, että paikalle tehtyjen tarkastuskäyntien ja täytäntöönpanopäätösten ja toimintasuunnitelmien välillä on merkittäviä viivästyksiä, ja niissä olisi edistettävä jäsenvaltioiden ripeitä korjaavia toimenpiteitä; katsoo, että Schengenin arviointimekanismin puitteissa ilman ennakkoilmoitusta paikalle tehtyjä tarkastuksia voitaisiin tehostaa siten, että niistä todella ei ilmoitettaisi etukäteen (ei ilmoitusta 24 tuntia etukäteen);

26.

muistuttaa, että parlamentin olisi saatava välittömästi ja täysimääräisesti tietoa kaikista ehdotuksista, jotka koskevat Schengenin arviointimekanismin muuttamista tai korvaamista; toteaa, että komission olisi tarkasteltava Schengenin arviointimekanismin toimintaa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun kaikki ensimmäisen monivuotisen arviointiohjelman kattamia arviointeja koskevat kertomukset on hyväksytty, ja toimitettava tarkastelun tulokset parlamentille;

27.

korostaa, että Schengenin arviointimekanismia on kehitettävä yhdessä haavoittuvuusarviointia koskevan välineen kanssa siten, että vältetään ennakoimattomat ongelmat ja parannetaan ulkorajojen kokonaisvalvontaa, edistetään Schengenin säännöstön ja perusoikeuksien noudattamista, kaikkien jäsenvaltioiden allekirjoittama Geneven yleissopimus mukaan luettuna, ja edistetään jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten ja etenkin parlamentin välistä perusteellista valvontaa ja avoimuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ohjaamaan riittävästi resursseja Schengenin arvioinnin täytäntöönpanoon ja seurantaan sekä haavoittuvuusarviointiin; kehottaa komissiota järjestämään sisärajoille tarkastuskäyntejä, joista ei todella ilmoiteta etukäteen, ja arvioimaan käytössä olevien toimenpiteiden luonnetta ja vaikutusta;

28.

kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia parantamaan tietojen ja tilastojen keruuta rajavalvontaan liittyvien resurssien ja valmiuksien kansallisesta hallinnoinnista; kehottaa jäsenvaltioita antamaan hyvissä ajoin kaikki tarvittavat tiedot haavoittuvuusarviointimekanismiin;

29.

kehottaa erityisesti niitä jäsenvaltioita, joita asia suoraan koskee, valmistelemaan ja testaamaan riittävästi tarvittavia varautumissuunnitelmia, jotta lievennetään lisääntyneestä muuttoliikkeestä aiheutuvia tilanteita, ja vahvistamaan rekisteröinti- ja majoituskapasiteettiaan tällaisten tilanteiden sattuessa; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan valmiuksiaan havaita asiakirjapetoksia ja laittomia maahantuloja noudattaen samalla täysimääräisesti palauttamiskiellon periaatetta ja perusoikeuksia; kehottaa ryhtymään yhteisiin toimiin ihmiskaupan ja terrorismin torjumiseksi, jotta voidaan paremmin tunnistaa rikollisjärjestöt ja niiden rahoituksen alkuperä;

30.

painottaa, että laillinen ja turvallinen pääsy EU:n alueelle, myös Schengen-alueen ulkorajoilla, edistää yleisen vakauden saavuttamista Schengen-alueella;

31.

pitää yhdennetyn rajaturvallisuuden strategian täytäntöönpanon nykytilaa riittämättömänä; kehottaa komissiota ja eurooppalaista raja- ja merivartiovirastoa tukemaan jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä vastata asetuksen (EU) 2016/1624 vaatimuksiin ja aloittaa jäsenvaltioissa ajallaan strategian mukaiset temaattiset arvioinnit; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan rajavalvontansa yhdennetyn rajaturvallisuuden käsitteen mukaiseksi soveltamalla rajavalvontaan kattavaa lähestymistapaa sen perusperiaatteiden pohjalta ja erityisesti takaamalla perusoikeuksien täyden noudattamisen ja keskittymällä erityisesti haavoittuviin ryhmiin ja alaikäisiin kaikessa rajavalvonta- ja palautustoiminnassa, palauttamiskieltoa koskevan periaatteen noudattaminen mukaan luettuna; korostaa, että on varmistettava yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan strategian täysimääräinen täytäntöönpano unionin tasolla ja jäsenvaltioissa sekä kansainvälisten sopimusten noudattaminen ja siten tehostettava ulkorajojen valvontaa perusoikeuksia noudattaen;

32.

korostaa tarvetta ottaa nopeasti käyttöön toimielinten välillä sovittu täysimittainen yhdennetyn rajaturvallisuuden strategia, eurooppalaisen raja- ja merivartioviraston tekninen ja operatiivinen strategia ja jäsenvaltioiden kansalliset strategiat; on täysin tietoinen yhdennetyn rajaturvallisuuden strategian täytäntöönpanon epäjohdonmukaisuuksista jäsenvaltioissa ja korostaa, että strategian täysimääräinen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa on erittäin tärkeää Schengen-alueen asianmukaisen toiminnan kannalta;

33.

kehottaa komissiota hyväksymään säädösehdotuksen Eurosur-asetuksen muuttamiseksi, kun otetaan huomioon nykyisen asetuksen täytäntöönpanossa ilmenneet huomattavat puutteet, ja katsoo, että ehdotuksella olisi rohkaistava hyödyntämään enemmän Eurosuria tiedonvaihdossa, riskianalyysissa ja etsintä- ja pelastusoperaatioissa ja niiden tukemisessa;

34.

muistuttaa kannattavansa Bulgarian ja Romanian välitöntä liittymistä Schengen-alueeseen sekä Kroatian liittymistä heti, kun se täyttää liittymisen kriteerit; kehottaa neuvostoa hyväksymään Bulgarian ja Romanian liittymisen Schengen-alueeseen sen täysivaltaisina jäseninä;

Muut Schengeniin vaikuttavat seikat

35.

korostaa, että Schengenin nykytila ja sisärajatarkastusten jatkuminen eivät johdu ensisijaisesti ongelmista itse Schengen-alueen rakenteessa tai sen säännöissä vaan pikemminkin siihen liittyvistä säännöstön aloista, kuten puutteista Euroopan yhteisessä turvapaikkajärjestelmässä, mukaan luettuna poliittisen tahdon, solidaarisuuden ja vastuunjaon puute, Dublin-asetuksessa ja ulkorajojen valvonnassa;

Edistyminen havaittujen puutteiden korjaamisessa

36.

painottaa toteutettuja tukitoimenpiteitä ja valmiuksien kehittämistoimenpiteitä, joilla pyritään puuttumaan laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ja parantamaan elinoloja alkuperämaissa;

37.

pitää kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä yhtenä osatekijänä pakkosiirtoihin ja laittomaan muuttoliikkeeseen johtavien olosuhteiden lieventämisessä; korostaa toivottuihin tavoitteisiin pääsemiseksi tarvittavien toimenpiteiden kattavaa luonnetta;

Havaitut kriittiset puutteet

38.

pitää valitettavana, että monien ihmisten on viime vuosina ilmoitettu kuolleen tai kadonneen Välimerellä; painottaa lisäksi, että etsintä- ja pelastuspalvelu on eurooppalaisesta raja- ja merivartiovirastosta annetun asetuksen mukaan Euroopan unionin yhdennetyn rajaturvallisuuden itsenäinen osatekijä; katsoo, että unionin pysyvä, luja ja tehokas vastaus etsintä- ja pelastustoimiin merellä on erittäin tärkeää merillä tapahtuvien ihmishenkien menetysten estämiseksi; pitää erittäin tärkeänä, että kaikkeen merirajojen rajavalvonnan operatiiviseen suunnitteluun ja eurooppalaisen raja- ja merivartioviraston tällaisten operaatioiden täytäntöönpanoon sisällytetään riittävät etsintä- ja pelastuspalvelua merellä koskevat näkökohdat ja valmiudet, kuten asetuksessa (EU) N:o 656/2014 säädetään;

39.

on erittäin huolissaan eurooppalaisesta raja- ja merivartiovirastosta annetun asetuksen täytäntöönpanosta ja korostaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava asetuksessa säädettyjä vaatimuksia erityisesti, kun kyse on riittävien henkilöresurssien ja teknisen kaluston osoittamisesta yhteisiin operaatioihin ja sitoumuksista nopean toiminnan kalustoreserviin, ja kohdennettava riittävästi resursseja haavoittuvuusarvioinnin täytäntöönpanoon; on huolissaan eurooppalaisen raja- ja merivartioviraston resursseista ja rahoituksen suunnittelusta sekä arvioista, joihin operaatioiden rahoitus ja jäsenvaltiolta edellytetyt rahoitusosuudet perustuvat; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan asianmukaisen perusoikeuskoulutuksen jäsenvaltioiden rajavartijoille;

40.

katsoo, että kansallisen tason yhteistyö eri lainvalvontaviranomaisten, armeijan, rajavartijoiden, tulliviranomaisten ja etsintä- ja pelastuspalveluun merellä osallistuvien viranomaisten välillä on usein riittämätöntä, mikä johtaa hajanaiseen tilannetietoisuuteen ja alhaiseen tehokkuuteen; toteaa, että yhteistyörakenteiden puuttuminen saattaa johtaa tehottomiin ja/tai suhteettomiin toimiin; muistuttaa, että mikään määrä hyvää tarkoittavia unionin tason toimenpiteitä ei voi korvata jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten välisen sisäisen yhteistyön puutetta;

41.

panee merkille muiden laaja-alaisten tietojärjestelmien perustamisen ja tavoitteen parantaa niiden yhteentoimivuutta samalla, kun säilytetään tarvittavat tietosuojaan ja yksityisyyteen liittyvät suojatoimet;

42.

katsoo, että tietojärjestelmien yhteentoimivuutta koskeviin ehdotuksiin liittyvä työ olisi käytettävä tilaisuutena parantaa ja osittain yhdenmukaistaa kansallisia tietojärjestelmiä ja kansallisia infrastruktuureja rajanylityspaikoissa;

Toteutettavat toimet

43.

rohkaisee virastoja ja jäsenvaltioita jatkamaan monialaisten operaatioiden täytäntöönpanoa ja varmistamaan, että asianmukaiset toimet toteutetaan etsintä- ja pelastuspalvelun sisällyttämiseksi operaatioihin asianmukaisin varoin ja henkilöstöresurssein; kannustaa virastoa varmistamaan valitusmekanismin täytäntöönpanon ja perusoikeusvaltuutetun tueksi tarvittavat henkilö- ja muut resurssit;

44.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan nopeat ja tehokkaat palautusmenettelyt heti, kun palautuspäätös on tehty, noudattaen täysimääräisesti perusoikeuksia sekä toteuttamaan palautukset inhimillisissä ja ihmisarvoisissa olosuhteissa;

45.

panee merkille, että jäsenvaltioilla on direktiivin 2001/40/EY mukaisesti mahdollisuus tunnustaa ja panna täytäntöön toisen jäsenvaltion tekemä palautuspäätös sen sijaan, että tehdään uusi palautuspäätös tai lähetetään laiton maahanmuuttaja ensimmäiseen päätöksen antaneeseen jäsenvaltioon;

46.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään erityistoimiin riittävien infrastruktuurien, majoituksen ja elinolojen varmistamiseksi kaikille turvapaikanhakijoille ja ottamaan erityisesti huomioon ilman huoltajaa saapuvien alaikäisten sekä sellaisten perheiden, joissa on alaikäisiä lapsia, sekä haavoittuvassa asemassa olevien naisten tarpeet; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan säilöönottolaitoksensa kansainvälisten parhaiden käytäntöjen ja ihmisoikeusnormien ja -yleissopimusten vaatimusten mukaisiksi, täyttämään kapasiteettitarpeet ottaen huomioon, että säilöönotto on viimeinen keino eikä ole lapsen edun mukaista, ja lisäämään säilöönotolle vaihtoehtoisten toimenpiteiden käyttöä; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan uudelleensijoittamista koskevia sitoumuksiaan, jotka Eurooppa-neuvosto hyväksyi syyskuussa 2015 ja jotka Euroopan unionin tuomioistuin vahvisti syyskuussa 2017, jotta muuttoliikkeen hallinta saadaan kuntoon ja edistetään solidaarisuutta ja yhteistyötä EU:ssa;

47.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kansallisten tietosuojaviranomaisten riippumattomuuden erityisesti antamalla riittävät taloudelliset resurssit ja riittävän henkilöstön huolehtimaan lisääntyvistä tehtävistä; kehottaa jäsenvaltioiden riippumattomia valvontaviranomaisia varmistamaan tietojärjestelmiä ja niiden käyttöä koskevat tarvittavat tarkastukset; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön toimet, joilla taataan rekisteröityjen oikeudet tehdä valituksia ja pyytää henkilötietojaan, sekä lisäämään yleistä tietoisuutta tietojärjestelmistä;

48.

vaatii, että eurooppalainen raja- ja merivartiovirasto toteuttaa monialaisia operaatioita, joilla pyritään huolehtimaan siitä, että etsintä- ja pelastuspalvelua merellä (kuten asetuksessa (EU) N:o 656/2014 säädetään) on tarjolla asiaankuuluvilla alueilla; muistuttaa, että kansallisten rajavalvontaviranomaisten on myös varattava riittävät resurssit toiminnalleen, erityisesti etsintä- ja pelastustehtäviin; korostaa, että rajavalvonnan olisi oltava koulutetun rajavartiolaitoksen virkamiehen tehtävä tai se olisi toteutettava toimivaltaisen viranomaisen tiukassa valvonnassa;

49.

toteaa, että eurooppalaiselle raja- ja merivartiovirastolle on annettu laajemmat valtuudet, joita se voi käyttää jäsenvaltioiden tukemiseksi koordinoiduissa palauttamisoperaatioissa;

50.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään edelleen vastavuoroista rajat ylittävää poliisiyhteistyötä yhteisillä uhka-arvioinneilla, riskianalyyseilla ja vartiointikierroksilla; kehottaa panemaan kokonaisvaltaisesti täytäntöön Prümin sopimuksen ja neuvoston päätöksen 2008/615/YOS ja liittymään eurooppalaiseen tiedonvaihtomalliin ja Ruotsin aloitteeseen; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan kansallisia lainvalvontayhteistyön ja tiedonjakamisen rakenteitaan ja parantamaan käytännön yhteistyötä erityisesti naapurijäsenvaltioiden kanssa;

51.

muistuttaa, että Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää koskevalle uudistukselle on annettu ensisijainen asema osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla puututaan pakolais-, turvapaikanhakija- ja muuttoliikepolitiikkaan ja käsitellään komission muuttoliikeagendaa; muistuttaa tuoneensa useampaan kertaan esiin, että laillisten väylien avaaminen muuttajille ja pakolaisille on paras keino torjua ihmiskauppaa ja siten myös laitonta muuttoliikettä; kehottaa neuvostoa seuraamaan nopeasti parlamentin esimerkkiä ja hyväksymään neuvotteluvaltuutuksen jokaisen tähän liittyvän ehdotuksen yhteydessä, erityisesti Dublin-asetuksen osalta; korostaa, että uusi Euroopan unionin turvapaikkavirasto on vielä hyväksyttävä, ja kehottaa neuvostoa jatkamaan kiireesti tämän asian käsittelyä;

52.

painottaa tarvetta parantaa jäsenvaltioiden unionin kansalaisille antamien henkilökorttien turvallisuutta; kehottaa komissiota ehdottamaan vaatimuksia henkilökortteihin sisällytettyjä turva- ja biometrisiä tietoja varten, kuten passien kohdalla on jo tehty;

o o

53.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, kansallisille parlamenteille ja eurooppalaiselle raja- ja merivartiovirastolle.

(1) EUVL L 251, 16.9.2016, s. 1.

(2) EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53.

(3) EUVL L 295, 6.11.2013, s. 11.

(4) Wouter van Ballegooij, ”The Cost of Non-Schengen: Civil Liberties, Justice and Home Affairs aspects”, Cost of Non-Europe Report, Euroopan tason lisäarvoyksikkö, 2016, s. 32.

(5) EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 160.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/114

P8_TA(2018)0229

Rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset

Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU täytäntöönpanosta (2016/2328(INI))

(2020/C 76/13)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 10, 18, 19, 21, 79 ja 82 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3, 6, 20, 21, 23, 24, 41 ja 47 artiklan,

—	ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus),

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa vuonna 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—	ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

—	ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta (CEDAW),

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa 29. marraskuuta 1985 hyväksytyn julistuksen rikosten ja vallan väärinkäytön uhreja koskevista oikeusperiaatteista,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus) sekä 11. toukokuuta 2017 annetut neuvoston päätökset (EU) 2017/865 (1) ja (EU) 2017/866 (2) naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta,

—	ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2006)8 jäsenvaltioille avusta rikoksen uhreille,

—	ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2010)5 jäsenvaltioille toimista seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi,

—	ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2001 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä (3),

—	ottaa huomioon 6. joulukuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät viharikosten torjumisesta EU:ssa ja 5. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikenlaisen väkivallan, myös sukuelinten silpomisen, ehkäisystä ja torjunnasta,

—	ottaa huomioon terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta 15. maaliskuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/541 (4),

—	ottaa huomioon rikoksesta epäiltyjä tai syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/800 (5),

—	ottaa huomioon yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 606/2013 (6),

—	ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU (7),

—	ottaa huomioon eurooppalaisesta suojelumääräyksestä 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/99/EU (8),

—	ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU (9),

—	ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU (10),

—	ottaa huomioon 14. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU täytäntöönpanosta (11),

—	ottaa huomioon rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/42/EU (12),

—	ottaa huomioon rikoksen uhreille maksettavista korvauksista 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/80/EY (13),

—	ottaa huomioon syyskuussa 2017 julkaistun terrorismin uhreja koskevan kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön tutkimuksen ”How can the EU and the Member States better help victims of terrorism?”,

—	ottaa huomioon joulukuussa 2017 julkaistun vähemmistöjä ja syrjintää koskevan Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen ”Second European Union minorities and discrimination survey”,

—	ottaa huomioon helmikuussa 2017 julkaistun lapsiystävällistä oikeudenkäyttöä koskevan Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen ”Child-friendly justice: Perspectives and experiences of children involved in judicial proceedings as victims, witnesses or parties in nine EU Member States”,

—	ottaa huomioon toukokuussa 2017 julkaistun Euroopan unionin perusoikeusviraston perusoikeusraportin 2017,

—	ottaa huomioon toukokuussa 2016 julkaistun Euroopan unionin perusoikeusviraston perusoikeusraportin 2016,

—	ottaa huomioon tammikuussa 2015 julkaistun rikoksen uhreja koskevan Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen ”Victims of crime in the EU: the extent and nature of support for victims”,

—	ottaa huomioon kesäkuussa 2015 julkaistun työntekijöiden vakavaa hyväksikäyttöä koskevan Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen ”Severe labour exploitation: workers moving within or into the European Union”,

—	ottaa huomioon maaliskuussa 2014 julkaistun naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan Euroopan unionin perusoikeusviraston raportin ”Violence against women: an EU-wide survey”,

—	ottaa huomioon 6. toukokuuta 2016 julkaistun IVOR-hanketta koskevan kertomuksen ”Implementing victim-oriented reform of the criminal justice system in the European Union”,

—	ottaa huomioon uhrien oikeuksia koskevasta direktiivistä laaditun Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) raportin ”An analysis of the Victims’ Rights Directive from a gender perspective”,

—

ottaa huomioon 10. marraskuuta 2017 hyväksytyt Yogyakartan periaatteiden 10 lisäperiaatetta, jotka koskevat seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun ja seksuaalisiin ominaisuuksiin liittyvän ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden soveltamista koskevia periaatteita ja valtioiden sitoumuksia,

—	ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta (14),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun jälkiarviointiyksikön tekemän arvioinnin direktiivin 2012/29/EU Euroopan tason täytäntöönpanosta,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0168/2018),

ottaa huomioon, että rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa direktiivissä 2012/29/EU (”uhrien oikeuksia koskeva direktiivi”) pyritään asettamaan uhri rikosoikeusjärjestelmän keskiöön ja tavoitteena on lujittaa rikoksen uhrien oikeuksia, jotta rikoksen uhri voi luottaa saavansa samat oikeudet rikospaikasta, kansalaisuudestaan tai oleskeluoikeudestaan riippumatta;

ottaa huomioon, että vain 23 jäsenvaltiota 27:stä oli saattanut uhrien oikeuksia koskevan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään syyskuuhun 2017 mennessä; ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt 16 rikkomusmenettelyä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät vielä kaikilta osin noudata direktiiviä käytännössä; ottaa huomioon, että direktiivillä on saavutettu edistystä rikoksen uhriksi toisessa jäsenvaltiossa joutuneiden henkilöiden tapausten käsittelyssä; ottaa huomioon, että rajatylittävissä tapauksissa esiintyy edelleen puutteita;

C.	ottaa huomioon, että unionin tasolla on käytössä yhdenmukaisia normeja ja välineitä, jotka parantavat unionin kansalaisten elämää, mutta rikoksen uhrien kohtelu vaihtelee edelleen maasta toiseen;

D.	ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa tehdyistä useista muutoksista huolimatta uhreilla ei usein edelleenkään ole tietoa oikeuksistaan, mikä heikentää uhrien oikeuksia koskevan direktiivin vaikuttavuutta paikan päällä ja erityisesti tiedonsaantivaatimuksen täyttymistä;

E.	ottaa huomioon, että oikeusavun ohella uhrien tukiryhmät jakavat uhrien tarpeet neljään ryhmään: oikeus oikeuskäsittelyyn, oikeus ihmisarvoon, oikeus totuuteen ja oikeus muistamiseen, joista viimeksi mainittu merkitsee terrorismin ehdotonta tuomitsemista;

F.	ottaa huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa uhrien tukipalvelut ovat puutteellisia eikä niitä koordinoida paikallisella, alueellisella, kansallisella eikä kansainvälisellä tasolla, minkä vuoksi uhrien on vaikea käyttää olemassa olevia tukipalveluja;

katsoo, että naisten turvakodit ja -keskukset sekä auttavat puhelimet ovat keskeisiä tekijöitä väkivallan uhriksi joutuneiden naisten ja heidän lastensa tukemisessa; toteaa, että unionissa ei ole riittävästi naisten turvakoteja ja -keskuksia; katsoo, että naisten turvakoteja tarvitaan pikaisesti lisää, koska ne tarjoavat turvaa, asunnon, neuvontaa ja tukea perheväkivallasta selviytyneille naisille ja heidän lapsilleen; katsoo, että naisten turvakotien puute voi vaarantaa ihmishenkiä;

H.	katsoo, että tapauksissa, joissa terrori-isku tehdään yhdessä jäsenvaltiossa ja sen uhri asuu toisessa jäsenvaltiossa, molempien jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä helpottaakseen avun antamista uhrille;

I.	katsoo, että jos hallintoelimet ja kansalliset toimijat auttaisivat uhreja tehokkaasti ja suojelisivat heitä, kansalaiset tukisivat toimijoita ja luottaisivat niihin, mikä parantaisi niiden mainetta;

ottaa huomioon, että monet terveydenhuollon ammattihenkilöt joutuvat todennäköisesti kosketuksiin uhrien kanssa, erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien kanssa, ja usein rikoksen uhri ottaa ensiksi yhteyttä heihin rikoksesta ilmoittaakseen; ottaa huomioon, että on näyttöä siitä, että terveydenhuollon ammattihenkilöt, kuten lääkärit ja muut kliinistä työtä tekevät ammattihenkilöt, saavat vain vähän koulutusta siihen, miten sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa käsitellään tehokkaasti;

K.	katsoo, että sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhrit tarvitsevat aina erityistä tukea ja suojelua, koska he ovat erityisen alttiita toissijaiselle tai toistuvalle uhriksi joutumiselle;

ottaa huomioon, että väkivallanteot ja niihin syyllistyneet jäävät yhä usein järjestelmällisesti ilmoittamatta EU:ssa, erityisesti tapauksissa, jotka koskevat vähemmistöjä, maahanmuuttajia, ihmisiä, joiden oleskeluoikeus on riippuvuussuhteeseen perustuva tai epävarma, hlbti-ihmisiä, antisemiittisiä rikoksia, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, perheväkivaltaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, ihmiskauppaa ja pakkotyön uhreja; ottaa huomioon, että noin kaksi kolmasosaa sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhreista ei ilmoita siitä viranomaisille, koska he pelkäävät kostotoimia, häpeää ja sosiaalista leimautumista;

M.	ottaa huomioon, että hlbti-ihmisiin kohdistuvat viharikokset ovat tosiasia koko EU:ssa; ottaa huomioon, että nämä rikokset jäävät usein ilmoittamatta eikä uhrien oikeuksia siksi kunnioiteta;

N.	ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksessa ”Making hate crime visible in the European Union: acknowledging victims’ rights” todetaan, että maahanmuuttajatausta lisää riskiä joutua rikoksen uhriksi riippumatta muista tunnetuista riskitekijöistä;

O.	ottaa huomioon, että maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuvat rasistiset viharikokset ovat lisääntyneet kaikissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että vain harvat näiden viharikosten tekijöistä saadaan oikeuden eteen;

ottaa huomioon, että vaikka direktiivin 1 artiklan nojalla kaikille rikoksen uhreille taataan samat oikeudet syrjimättömästi, todellisuudessa useimmissa jäsenvaltioissa ei ole otettu käyttöön politiikkatoimia tai prosesseja sen varmistamiseksi, että paperittomat uhrit voivat turvallisesti ilmoittaa vakavasta työvoiman hyväksikäytöstä, sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ja muista hyväksikäytön muodoista ilman pelkoa maahanmuuttoon liittyvistä seuraamuksista; ottaa huomioon, että tämä vaikuttaa suhteettomasti naisiin ja tyttöihin, jotka ovat myös alttiimpia ihmiskaupalle ja seksuaaliselle riistolle; ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksessa ”Second European Union minorities and discrimination survey” todetaan, että vain yksi kahdeksasta vastaajasta on ilmoittanut tai tehnyt rikosilmoituksen viimeisimmästä kokemastaan syrjintätilanteesta, jonka syynä on ollut heidän etninen tai maahanmuuttajataustansa;

Q.	ottaa huomioon, että direktiivin 1 artiklan mukaan direktiivissä vahvistettuja oikeuksia sovelletaan uhreihin syrjimättömästi, myös siltä osin kuin kyse on heidän oleskeluoikeudestaan;

R.	ottaa huomioon, että #MeToo-kampanja on tuonut esiin sen, että oikeusjärjestelmä ei tarjoa riittävästi oikeutta ja suojelua naisille ja tytöille ja että sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrit eivät siksi saa tarvittavaa tukea;

ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksen ratifiointi ja täysimääräinen täytäntöönpano tarjoaa yhdenmukaisen eurooppalaisen oikeuskehyksen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä sen uhrien suojelemiseksi; katsoo, että sukupuoleen perustuvan väkivallan määritelmän olisi perustuttava Istanbulin yleissopimukseen ja siinä olisi tunnustettava naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan muiden muotojen rakenteellinen luonne sekä niiden yhteys yhteiskunnassa edelleen vallitsevaan naisten ja miesten väliseen epätasa-arvoon; katsoo, että läheisväkivaltaa on tarkasteltava sukupuolinäkökulmasta, koska se vaikuttaa naisiin suhteettomasti;

T.	toteaa, että naiset ovat altteimpia vainoamiselle, joka on yleinen sukupuoleen perustuvan väkivallan muoto, ja ottaa huomioon, että vainoamista erillisenä rikosnimikkeenä ei ole otettu huomioon seitsemän jäsenvaltion rikoslainsäädännössä;

U.	katsoo, että erityistä huomiota on kiinnitettävä sukupuoleen perustuvan väkivallan ja perheväkivallan naisuhrien lasten turvallisuuteen ja suojeluun;

V.	ottaa huomioon, että uhrit eivät usein saa riittävästi tietoja oikeudenkäynnistä ja sen tuloksista; ottaa huomioon, että uhrit saavat aivan liian usein yllättäen tietää rikoksentekijän vapauttamisesta median tai muiden ulkoisten toimijoiden kautta toimivaltaisten viranomaisten sijasta;

ottaa huomioon, että uhrit ja perheenjäsenet eivät saa riittävästi tietoja oikeuksiaan, jos rikos tapahtuu muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa uhri asuu; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat määritelleet ”uhrin” käsitteen eri tavalla; ottaa huomioon, että tämän vuoksi kansallisen lainsäädännön soveltamisaloissa on eroja (toisinaan se laajennetaan koskemaan esimerkiksi perheenjäseniä);

X.	ottaa huomioon, että helposti saatavilla olevat ja laajasti tunnetuksi tehdyt auttavat puhelimet ovat monille naisille ensimmäinen keino saada apua ja tukea, kun he kokevat läheisväkivaltaa;

Y.	ottaa huomioon, että vain 27 prosenttia eurooppalaisista tuntee yhteisen eurooppalaisen hätänumeron 112; toteaa, että kaikilla ei edelleenkään ole mahdollisuutta käyttää sitä;

katsoo, että huomattavan monessa tapauksessa uhri on myös oikeudenkäynnin tärkein todistaja ja häntä on suojeltava syytetyn mahdollisilta kostotoimilta tai uhkaavalta käyttäytymiseltä, esimerkiksi estämällä toistuva tai toissijainen uhriksi joutuminen; katsoo, että todistajanlausunto on ratkaiseva rikosoikeusjärjestelmän asianmukaisen toiminnan ja sitä kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta ja tärkeä järjestäytyneen rikollisuuden ja terroristiryhmien tehokkaan tutkinnan ja syytteeseenpanon kannalta, koska se saattaa johtaa niiden hajottamiseen; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimia todistajien suojelemiseksi tehokkaasti ja lisättävä parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja kansainvälistä yhteistyötä tällä alalla;

AA.

ottaa huomioon, että uhrien oikeuksia koskevan direktiivin täytäntöönpanon puutteista on ilmoitettu erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

—	asianmukaisten palvelujen tarjoaminen uhreille heidän erityistarpeidensa mukaisesti,

—	uhrien henkilökohtaisen arvioinnin takaavien vaatimusten asianmukainen täytäntöönpano,

—	asianmukaisten mekanismien käyttöönotto rikosilmoituksen jäljennöksen toimittamiseksi rikoksesta epäillylle,

—

uhrien tukipalvelujen ja asiantuntijatukipalvelujen yhdenvertaisten käyttömahdollisuuksien varmistaminen kaikille uhreille, myös vammaisille henkilöille, hlbti-ihmisille, lapsiuhreille, sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille, myös seksuaalisen väkivallan uhreille, sekä viha- ja kunniarikosten uhreille riippumatta heidän oleskeluoikeudestaan,

—	sellaisten nopeiden, tehokkaiden ja uhrin huomioivien menettelyjen takaaminen rikosoikeudenkäynneissä, joissa otetaan huomioon haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien erityistarpeet,

—

väkivaltaan, naisvihaan ja sukupuolistereotypioihin perustuvaa kulttuuria sekä niiden yhteyttä viharikoksiin koskevien tietojen kerääminen ja analysoiminen,

—	uhreille tiedottaminen rikoksen tekijöiden tilanteesta rikosoikeuden tai prosessioikeuden nojalla;

AB.

ottaa huomioon, että rikoksen uhrit ilmoittavat yleisesti, että oikeusprosessi sinänsä on yksi uhriksi joutumisen muoto – toissijainen tai toistuva uhriksi joutuminen; ottaa huomioon, että siihen, miten uhrit kokevat järjestelmän, vaikuttaa se, miten heitä kohdellaan prosessin aikana, ja se, missä määrin he voivat itse valvoa prosessia ja osallistua siihen;

AC.

ottaa huomioon, että terrorismin uhrit ovat kärsineet iskuista, joiden perimmäisenä tarkoituksena on ollut yhteiskunnan tai uhrien edustaman suuremman ryhmän vahingoittaminen; ottaa huomioon, että heihin kohdistuneen rikoksen erityisestä luonteesta johtuen he tarvitsevat erityistä huomiota, tukea ja huomioon ottamista yhteiskunnassa;

AD.	ottaa huomioon, että tiettyjä oikeuksia, kuten oikeutta taloudelliseen apuun ja korvaukseen, ei ollut pantu asianmukaisesti täytäntöön tai myönnetty Brysselin vuoden 2016 terrori-iskujen uhreille uhrien oikeuksia koskevan direktiivin säännösten mukaisesti;

Direktiivin täytäntöönpanon arviointi

pitää valitettavana, ettei komissio esittänyt parlamentille ja neuvostolle kertomusta uhrien oikeuksia koskevan direktiivin soveltamisesta viimeistään marraskuussa 2017, kuten direktiivin 29 artiklassa säädetään; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä ja lähettämään kaikki asiaankuuluvat tiedot ja tilastot komissiolle sen direktiivin täytäntöönpanoa koskevan arvioinnin helpottamiseksi;

pitää valitettavana, että kaksi vuotta sen jälkeen, kun direktiivi oli määrä saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä, vain 23 jäsenvaltiota 27:stä oli saattanut uhrien oikeuksia koskevan direktiivin virallisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään syyskuussa 2017 ja jotkut niistä vain osittain ja vain joidenkin säännösten osalta;

panee merkille, että eräissä jäsenvaltioissa on pantu onnistuneesti täytäntöön tiettyjä uhrien oikeuksia koskevan direktiivin säännöksiä eli

—	oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin

—	oikeus tulla kuulluksi

—	lapsiuhrien suojelu

—	uhrin oikeudet rikosilmoituksen tekemisen yhteydessä

—	oikeus saada tietoja alkaen ensimmäisestä yhteydenotosta toimivaltaiseen viranomaiseen;

pitää kuitenkin valitettavana jäljellä olevia merkittäviä puutteita direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanossa monissa jäsenvaltioissa, erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

—	monimutkaiset menettelyt tukipalvelujen käytössä ja uhrien tukijärjestelmien puutteet, mukaan lukien riittämätön oikeusavun ja korvausten saanti, tukipalvelujen taloudellisen tuen ja koordinoinnin puute sekä epäjohdonmukaiset mekanismit uhrien ohjaamiseksi tukipalvelujen pariin,

—	selkeitä tietoja ei useinkaan anneta useammalla kuin yhdellä kielellä, minkä vuoksi uhrien on tosiasiassa vaikea hakea suojelua ulkomailla toisessa jäsenvaltiossa,

—

lainsäädännön puuttuminen rajatylittävissä tapauksissa ja muissa jäsenvaltioissa asuvien uhrien oikeudet sekä sellaisten toimien toteuttamatta jättäminen, joilla varmistettaisiin, ettei oleskeluoikeuden puuttuminen tai epävarmuus muodosta esteitä uhrien kyvylle puolustaa oikeuksiaan tämän direktiivin nojalla;

pitää erittäin tärkeänä, että ensimmäinen yhteydenotto uhriin tapahtuu asianmukaisesti, erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien tapauksessa; toteaa kuitenkin, että eräillä heikoimmassa asemassa olevilla uhreilla, kuten alaikäisillä ja kouluttamattomilla, vammaisilla tai ikääntyneillä uhreilla sekä (kielellisistä syistä) maahanmuuttajilla ja ihmiskaupan uhreilla, voi olla vaikeuksia ymmärtää heille annettuja tietoja ja näin ollen heidän direktiivin 4 artiklan mukainen oikeutensa saada tietoja ei toteudu täysimääräisesti, minkä vuoksi on varmistettava pätevän asiantuntijan läsnäolo uhrin auttamiseksi; toteaa, että 4 artikla on yksi direktiivin vahvuuksista, koska se auttaa uhreja käyttämään oikeuttaan direktiivissä vahvistettuun saatavilla olevaan tukeen ja suojeluun;

kehottaa jäsenvaltioita edistämään oikeussuojan ja asianmukaisen maksuttoman oikeusavun helppoa saatavuutta, sillä näin rikotaan hiljaisuus ja lisätään uhrin luottamusta rikosoikeusjärjestelmään, vähennetään rankaisemattomuuden mahdollisuutta ja annetaan uhrille mahdollisuus henkiseen toipumiseen;

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita panemaan täytäntöön uhrien oikeuksia koskevan direktiivin 4 artiklassa säädetyn kaikkien uhrien tai mahdollisten uhrien oikeuden saada tietoja ja valvomaan sen täytäntöönpanoa tehokkaasti; korostaa, että jäsenvaltioiden sisäisiä tiedotusmekanismeja on parannettava, jotta uhrit eivät ole ainoastaan tietoisia oikeuksistaan vaan myös tietävät, mihin heidän on otettava yhteyttä voidakseen käyttää niitä; huomauttaa, että uhria ensimmäisinä auttavien ammattihenkilöiden olisi oltava myös uhrien ensimmäinen yhteyspiste, josta he saavat tietoja oikeuksistaan ja ohjelmista, jotka on tarkoitettu ratkaisemaan uhriksi joutumiseen johtaneita tilanteita; korostaa, että puutteellinen tietojen antaminen uhrille ennen rikosoikeudellista menettelyä, sen aikana ja sen jälkeen johtaa uhrin oikeuksien heikkoon toteutumiseen ja tyytymättömyyteen oikeusjärjestelmää kohtaan eikä kannusta uhreja osallistumaan aktiivisesti rikosoikeudellisiin menettelyihin;

pitää valitettavana, että liian monet jäsenvaltiot eivät ole kyenneet sisällyttämään uhrin henkilökohtaista arviointia lainsäädäntöönsä, minkä vuoksi uhrien erityistarpeiden havaitseminen ja tunnistaminen, uhrien kunnioittava ja ihmisarvoinen kohtelu sekä heidän erityistarpeidensa mukaisen suojelun saaminen on ollut tehotonta;

katsoo, että jos tietyt jäsenvaltiot eivät saata uhrien oikeuksia koskevaa direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään, näiden maiden kansalaiset kärsivät syrjinnästä, kun on kyse heidän oikeuksistaan unionin kansalaisina;

10.

pitää valitettavana, että uhrien oikeuksia koskeva direktiivi rajoittaa uhrin oikeutta oikeusapuun, koska säännökset velvoittavat jäsenvaltioita antamaan oikeusapua ainoastaan, jos uhrilla on rikosoikeudellisen menettelyn osapuolen asema, ja niissä säädetään, että edellytykset tai menettelymääräykset, joiden nojalla uhri voi saada oikeusapua, määritetään kansallisessa oikeudessa; korostaa, että tällaiset rajoitukset saattavat olla erityisen raskaita sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille, jotka eivät tee rikosilmoitusta ja joiden tapauksia ei koskaan käsitellä rikosoikeusjärjestelmässä;

11.

toteaa, että muut säädökset, jotka koskevat vastaavia myöhempiä lisäyksiä uhrien oikeuksiin, hankaloittavat yhdenmukaisuutta uhrien oikeuksia koskevan direktiivin kanssa;

12.

muistuttaa, että kolmansien maiden kansalaisilla ja unionin kansalaisilla, jotka ovat joutuneet rikoksen uhriksi toisessa jäsenvaltiossa, on myös mahdollisuus nauttia tämän direktiivin tarjoamista samoista oikeuksista, tuesta ja suojelusta riippumatta heidän oleskeluoikeudestaan ja että jos rikoksen uhrit asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa rikos tehtiin, he voivat tehdä rikosilmoituksen asuinjäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille; toteaa kuitenkin, että ekstraterritoriaalisuutta koskevien jäsenvaltioiden säännösten epävarmuus usein heikentää tätä oikeutta; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että oleskeluoikeus ei ole edellytys uhrien oikeuksien täysimääräiselle nauttimiselle, ja selkiyttämään ekstraterritoriaalisuutta koskevia kansallisia säännöksiään; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan toisessa jäsenvaltiossa asuville rikoksen uhreille mahdollisuuden käyttää tukipalveluja ja saada tietoja oikeuksistaan ja hyväksymään toimia, joiden painopisteenä on erityisesti kaikkien uhrien oikeudet korvauksiin ja heidän oikeutensa rikosoikeudellisissa menettelyissä; kehottaa jäsenvaltioita tältä osin toteuttamaan asianmukaisia toimia helpottaakseen toimivaltaisten viranomaistensa tai asiantuntijatukea antavien yksiköidensä välistä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että uhreilla on tosiasiallinen mahdollisuus saada näitä tietoja ja palveluja;

13.

muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ilman oleskelulupaa maassa olevilla uhreilla olisi myös oltava mahdollisuus käyttää oikeuksia ja palveluja, myös turvakoteja ja muita direktiivin mukaisia erityispalveluja, kuten jäsenvaltioiden tarjoama oikeudellinen suojelu ja psykososiaalinen ja taloudellinen tuki ilman pelkoa siitä, että heidät karkotetaan; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan, että nämä oikeudet ja palvelut ovat käytettävissä syrjimättömästi; suhtautuu myönteisesti joidenkin jäsenvaltioiden toteuttamiin toimiin, joilla paperittomille uhreille myönnetään oleskelulupa humanitaarisin perustein rikosoikeudellisen menettelyn ajaksi, mikä saattaisi kannustaa uhreja ilmoittamaan rikoksista ja auttaa pääsemään eroon rankaisemattomuuden ilmapiiristä; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan lainsäädäntöä, joka tarjoaa uhreille, joilla on riippuvuussuhteeseen perustuva oleskeluoikeus, väyliä päästä eroon hyväksikäyttötilanteista tekemällä mahdolliseksi erillisen oleskeluoikeuden saamisen; kehottaa komissiota kannustamaan ja edistämään olemassa olevien hyvien käytäntöjen vaihtamista ja arvioimista jäsenvaltioiden kesken ja yhdistämään näin uhrien ja kansalaisyhteiskunnan näkökulmat;

Suositukset

Henkilökohtainen arviointi

14.

muistuttaa, että yksi uhrien oikeuksia koskevan direktiivin tärkeimmistä tavoitteista on parantaa rikoksen uhrien asemaa kaikkialla EU:ssa ja sijoittaa uhri rikosoikeudellisen järjestelmän keskiöön;

15.

kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan viharikosten uhrien, myös hlbti-ihmisten tai rasismiin perustuvien viharikosten uhrien, oikeuksia;

16.

korostaa, että henkilökohtaiset arvioinnit ovat tärkeitä kaikkien uhrien voimaannuttamiseksi niin, että he saavat tietoja oikeuksistaan ja oikeudesta tehdä päätöksiä menettelyissä, joissa he ovat mukana, ja, jos on kyse lapsesta, oikeudesta saada häntä koskevat erityiset menettelytakeet, joita sovelletaan heti oikeudellisen menettelyn alusta alkaen; kehottaa jäsenvaltioita panemaan lainsäädännössään täytäntöön uhrien oikea-aikaisen henkilökohtaisen arvioinnin, myös tarvittaessa silloin, kun he ovat ensimmäisen kerran yhteydessä toimivaltaiseen viranomaiseen, tärkeänä menettelyvaiheena uhrin erityistarpeiden havaitsemiseksi ja tunnistamiseksi, ja tämän jälkeen myöntämään erityissuojelua uhrin tarpeiden mukaisesti ja estämään toissijaisen tai toistuvan uhriksi joutumisen, pelottelun ja kostotoimet; painottaa, että henkilökohtaiset arvioinnit on tarkistettava säännöllisesti, jotta voidaan määritellä jatkuvat tukitarpeet, ja että uhreille olisi tarjottava sopivan ajan kuluttua rikoksesta seurantatarkistus, joka perustuu olemassa olevaan tietämykseen traumareaktioista; muistuttaa, että henkilökohtaiset arvioinnit ovat erityisesti tarpeen ihmiskaupan uhriksi joutuneille ja seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneille lapsille, kun otetaan huomioon näiden rikosten sosiaaliset, fyysiset ja psykologiset seuraukset; muistuttaa, että kaikissa henkilökohtaisissa arvioinneissa olisi otettava huomioon sukupuoli, sillä sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneet naiset ja hlbti-ihmiset vaativat erityistä huomiota ja suojelua, koska heillä on suuri vaara joutua uudelleen uhriksi, ja siksi olisi taattava erityistoimet ja asiantuntijatuki;

Uhrien tukipalvelut

17.

pitää huolestuttavana, että uhreilla on ollut vaikeuksia tukipalvelujen saannissa; pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole vielä perustettu uhrien tukipalveluja; korostaa, että uhrien tukipalveluja ja oikeuksia olisi annettava kaikille uhreille koko EU:ssa ja niiden olisi oltava käytettävissä, vaikka henkilö ei olisi vielä todistanut rikoksen uhriksi joutumistaan tai ennen kuin virallista menettelyä tai toimenpidettä on aloitettu; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan naisten turvakoteja ja -keskuksia ja lisäämään niiden määrää sekä parantamaan niiden käyttömahdollisuutta ja huolehtimaan siitä, että niissä avustetaan kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhreja, sekä varmistamaan, että väkivallasta selviytyneiltä naisilta ei koskaan evätä paikkaa niissä; painottaa, että palveluja on laajennettava, jotta ne täyttäisivät tarkoituksenmukaisemmin kaikkien naisten ja erityisesti vammaisten naisten ja maahanmuuttajanaisten, myös paperittomien maahanmuuttajanaisten, tarpeet; korostaa, että näihin palveluihin olisi kuuluttava myös muille kuin niissä asuville naisille tarkoitettuja erityistukipalveluja, kuten tietoja, neuvontaa, tukihenkilö tuomioistuimeen ja tiedotuspalveluja; katsoo, että naisten turvakodeissa olisi autettava kaikkia läheisväkivallan kohteeksi joutuneita naisia ja niiden olisi oltava naisten ja heidän lastensa käytettävissä ympäri vuorokauden maksutta, jotta naiset voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja ilmoittaa sukupuoleen perustuvasta väkivallasta;

18.

kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota lasten henkilökohtaiseen arviointiin ja kaikenlaisten rikosten, erityisesti ihmiskaupan, myös seksuaalisen hyväksikäytön, ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston lapsiuhrien henkilökohtaiseen arviointiin; muistuttaa, että lapsiuhrien on aina katsottava olevan erityissuojelun tarpeessa heidän haavoittuvuutensa vuoksi direktiivin 22 artiklan 4 kohdan mukaisesti; korostaa tarvetta ottaa lapsista ja nuorista uhreista huolehdittaessa asianmukaisesti huomioon heidän haavoittuvuutensa;

Koulutus

19.

korostaa, että unionin tason täydennyskoulutusohjelmien varmistaminen on erittäin tärkeää menettelyjen yhdenmukaistamiseksi ja standardoimiseksi kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikkien unionin kansalaisten yhtäläisen kohtelun varmistamiseksi;

20.

kehottaa jäsenvaltioita järjestämään erityiskoulutusta terroritekojen uhrien tukemisesta vastaaville henkilöille ja myöntämään tähän tarkoitukseen tarvittavat voimavarat;

21.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan sukupuolinäkökulman huomioon ottavia koulutusohjelmia ja suuntaviivoja kaikille ammattihenkilöille, kuten oikeusalan toimijoille, poliiseille, syyttäjille, tuomareille, terveydenhuollon ammattihenkilöille, sosiaalityöntekijöille ja kansalaisyhteiskunnan järjestöille, jotka ovat tekemisissä rikosten uhrien kanssa; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään asianmukaisesti EU:n rahoitusta näihin koulutustarkoituksiin; kehottaa jäsenvaltioita erityisesti varmistamaan, että ne täyttävät kaikki poliisien kouluttamista koskevat velvoitteensa, jotta poliisit voivat tehdä henkilökohtaisen arvioinnin paremmin ja oikea-aikaisesti heti rikoksen tapahduttua; kehottaa jäsenvaltioita estämään rikoksen uhrien lisäkärsimykset tai toissijaisen uhriksi joutumisen, antamaan uhreille tietoja heidän oikeuksistaan ja palveluista, joita heillä on mahdollisuus saada, sekä voimaannuttamaan heitä keinona vähentää jälkitraumaattista stressiä; korostaa, että kyseinen koulutus olisi myös sisällytettävä opetusohjelmiin yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen kanssa ja että pakollisen koulutuksen ja erityiskoulutuksen olisi oltava säännöllisesti kaikkien rikoksen uhrien kanssa tekemisissä olevien ammattihenkilöiden saatavilla, jotta voidaan kehittää erilaisten uhrien erityispiirteisiin ja tarpeisiin soveltuva ajattelutapa, auttaa ammattihenkilöitä estämään väkivaltaa ja tarjota asianmukaista tukea haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, kuten lapsille, sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhreille, ihmiskaupan uhreille, hlbti-ihmisille ja vammaisille henkilöille; palauttaa mieliin, että henkilöstön koulutus on tärkeää, jotta tämän direktiivin tavoitteet voidaan panna tehokkaasti täytäntöön; katsoo, että koulutukseen olisi kuuluttava ohjausta siinä, miten varmistetaan, että uhrit saavat suojaa pakottamiselta, hyväksikäytöltä ja väkivallalta ja että heidän fyysistä ja psyykkistä koskemattomuuttaan kunnioitetaan; painottaa lisäksi, että kaiken koulutuksen olisi korostettava syrjimättömyyttä, joka on direktiivin kulmakivi;

22.

muistuttaa, että rikosten lapsiuhrit ovat erityisen haavoittuvaisia ja että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota niiden ammattihenkilöiden kouluttamiseen, jotka ovat tekemisissä lapsiin liittyvien rikosten uhrien kanssa, erityisesti seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston tapauksissa, ottaen huomioon eri ikäryhmien tarpeet; korostaa, että näiden ammattihenkilöiden olisi kommunikoitava lapsiystävällisellä tavalla;

23.

kannustaa komissiota luomaan terrorismin uhrien kansainväliselle päivälle käytännön sisällön järjestämällä vähintään kahdesti vuodessa kansainvälisen kokouksen, jonka tarkoituksena on jäsenvaltioiden paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten välinen kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtaminen ja uhrien todistajalausuntojen kerääminen; toteaa, että näin olisi varmistettava direktiivin saattaminen nopeasti, yhdenmukaisesti ja täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhteisten soveltamiseen liittyvien ongelmien havaitseminen varhaisessa vaiheessa ja jatkuva arviointiprosessi siitä, miten sen avulla pystytään lisäämään tietoisuutta, ja lisättävä toiminnallinen ulottuvuus solidaarisuuden osoituksiin ja uhreille annettavaan institutionaaliseen ja sosiaaliseen tukeen;

24.

korostaa, että terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat keskeisessä asemassa perheväkivallan uhrien tunnistamisessa, koska naisiin kohdistuva läheisväkivalta vaikuttaa sekä fyysiseen terveyteen että mielenterveyteen pitkällä aikavälillä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tiedot uhrien tukipalveluista ja uhrien oikeuksista ovat terveydenhuollon ammattihenkilöiden saatavilla, ja järjestämään kohdennettua koulutusta eri terveydenhuollon ammattihenkilöille, kuten yleislääkäreille, ensiapuun erikoistuneille lääkäreille, sairaanhoitajille, lähihoitajille, sairaaloiden sosiaalityöntekijöille ja vastaanottohenkilöstölle, jotta uhrille voidaan tarjota tehokkaasti apua erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan tapauksissa ja jotta terveydenhuollon ammattihenkilöt osaavat tunnistaa mahdolliset pahoinpitelytapaukset ja kannustaa naisuhreja ottamaan yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen;

Rajatylittävä ulottuvuus

25.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan taloudellista ja oikeusapua perheenjäsenille, jos vakava rikos on tapahtunut – esimerkiksi, jos uhri on kuollut tai loukkaantunut vakavasti – muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa uhri asuu, erityisesti tapauksissa, joissa perheellä ei ole taloudellisia edellytyksiä matkustaa kyseiseen jäsenvaltioon oikeudenkäyntiin tai maksaa psykologista tukea uhrille tai kotiuttaa uhria;

26.

pyytää jäsenvaltioita tekemään menettelyistä joustavampia ja vauhdittamaan yhdessä maassa sukupuoleen perustuvasta väkivallasta annettujen tuomioiden toimittamista edelleen erityisesti kansainvälisten pariskuntien tapauksessa, jotta molempien puolisoiden kotimaiden viranomaiset voivat toimia mahdollisimman pian sen mukaisesti ja jotta vältytään myöntämästä lasten huoltajuutta toisessa maassa sukupuoleen perustuvasta väkivallasta syytetylle isälle;

27.

pyytää komissiota ja neuvostoa kehittämään uhrien oikeuksia edelleen niin, että EU voi olla johtavassa asemassa uhrien oikeuksien suojelussa;

Menettelylliset oikeudet

28.

korostaa, että on tärkeää tarjota maksutonta oikeusapua samalla kun varmistetaan, että byrokraattinen rasite uhrille on mahdollisimman pieni;

29.

kehottaa erityisesti jäsenvaltioita luomaan luottamuksellisen ja anonyymin menettelyn rikoksesta ilmoittamiseen erityisesti seksuaalisen hyväksikäytön ja vammaisten henkilöiden ja alaikäisten hyväksikäytön tapauksissa rikosilmoitusten määrän seuraamiseksi ja arvioimiseksi ja sen varmistamiseksi, että paperittomat uhrit voivat tehdä rikosilmoituksen, ilman että heille voi aiheutua maahanmuuttoon liittyviä seurauksia;

30.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan rikosprosesseissaan oikeudellisia toimenpiteitä, joilla taataan koko rikosoikeudellisen menettelyn ajan lapsiuhrien suojelu, myös sukupuoleen perustuvan väkivallan lapsiuhrien erityistarpeet, erityisesti tapauksissa, joissa kumppani on surmannut lapsen äidin, ja varmistamaan, että he saavat apua ja sosiaalista ja psykologista tukea sen jälkeen, jotta vältetään lapsiuhrien altistuminen toissijaiselle uhriksi joutumiselle; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan erityistoimia lapsiuhrien suojelemiseksi tehokkaammin parantamalla kansallisten auttavien puhelinten roolia, koska lasten itsensä tekemät ilmoitukset ovat harvinaisia;

31.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon merkittävät sukupuoleen perustuvat väkivallanteot, myös perheväkivallan, määrittäessään huoltajuus- ja vierailuoikeuksia ja katsoo, että myös lapsitodistajien oikeudet ja tarpeet olisi otettava huomioon, kun uhreille tarjotaan suojelu- ja tukipalveluja;

32.

muistuttaa jäsenvaltioita vaatimuksesta tarjota käännös- ja tulkkauspalveluja maksutta, ja toteaa, että puutteellinen tietojen saanti muilla kielillä voi muodostaa esteen uhrin tosiasialliselle suojelulle ja on yksi uhriin kohdistuvan syrjinnän muoto;

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti tiedotuskampanjoihin ja tekemään tiivistä yhteistyötä suuren yleisön valistamiseksi EU:n oikeuteen perustuvista uhrien oikeuksista, myös lapsiuhrien erityistarpeista; korostaa, että valistuskampanjoita olisi järjestettävä myös kouluissa, jotta lapset saavat tietoja oikeuksistaan ja jotta heille voidaan antaa välineet, joiden avulla he voivat tunnistaa kaikki sellaiset rikoksen muodot, joiden uhreiksi tai todistajiksi he ovat saattaneet joutua; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään kampanjoita naisten ja hlbti-ihmisten rohkaisemiseksi ilmoittamaan kaikenlaisesta sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, jotta heitä voidaan suojella ja he voivat saada tarvitsemaansa tukea;

34.

kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä, jotka liittyvät uhrilähtöiseen lähestymistapaan poliisin päivittäisessä työssä;

35.

kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään aktiivisesti valistuskampanjoita sekä alueellisella että kansallisella tasolla sukupuoleen perustuvan väkivallan ja oikeusjärjestelmässä ja mediassa uudelleen uhriksi joutumisen ehkäisemiseksi ja kulttuurin muutoksen edistämiseksi yleisessä mielipiteessä, jotta vältetään uhria syyttävä asennoituminen tai käyttäytyminen, joka voi aiheuttaa tiettyjen rikosten, kuten sukupuoleen perustuvan väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön, uhrille lisätrauman; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan yksityistä sektoria, tietotekniikka-alaa ja mediaa hyödyntämään parhaalla tavalla mahdollisuutensa ja osallistumaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseen;

36.

kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä, jotka koskevat sellaisten mekanismien perustamista, joilla kannustetaan ja avustetaan uhreja ilmoittamaan heihin kohdistuneista rikoksista;

37.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön erityistoimia runsaasti kuolonuhreja aiheuttavien iskujen tapauksessa, niin että rikosoikeudellisiin menettelyihin voi osallistua suuri määrä uhreja;

38.

muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota pelottelun ja kostotoimien riskiin ja tarpeeseen suojella uhrien ihmisarvoa ja fyysistä koskemattomuutta, myös kuulustelun ja todistajalausunnon antamisen yhteydessä, jotta voidaan määrittää, hyötyisikö uhri ja missä määrin rikosoikeudellisen menettelyn kuluessa toteutettavista suojelutoimista;

39.

korostaa sen merkitystä, että uhreille on ilmoitettava rikoksen tekijöiden rikosoikeudellisten menettelyjen etenemisestä, erityisesti silloin, jos rikoksen tekijöille esitetään vankeusrangaistusta tai he suorittavat sitä;

Institutionaalinen näkökulma

40.

kehottaa komissiota täyttämään direktiivissä vahvistetut kertomuksen laatimista koskevat velvoitteensa;

41.

korostaa kaikkia rikoksia koskevien merkityksellisten eriytettyjen vertailukelpoisten tietojen merkitystä erityisesti, kun on kyse naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja ihmiskaupasta, jotta voidaan varmistaa ongelman ymmärtäminen paremmin ja antaa tietoja jäsenvaltioiden toimista uhrien tukemiseksi sekä arvioida ja parantaa niitä;

42.

kehottaa komissiota torjumaan tämän direktiivin täytäntöönpanossa esiintyviä oikeudellisia ja käytännön puutteita panostamalla asianmukaiseen vuorovaikutukseen uhrien suojeluun liittyvillä EU:n eri välineillä, kuten eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annettu direktiivi 2011/99/EU, ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annettu direktiivi 2011/36/EU, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annettu direktiivi 2011/93/EU ja, rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa annettu direktiivi 2014/42/EU; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja EU:ta ratifioimaan ja panemaan kaikilta osin täytäntöön Euroopan neuvoston Istanbulin yleissopimuksen (15), ehkäisemään ja torjumaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja panemaan nämä tärkeät välineet täytäntöön johdonmukaisesti, jotta varmistetaan, että uhrien oikeudet toteutuvat Euroopassa täysimääräisesti;

43.

kehottaa komissiota sisällyttämään seurantaansa ja raportointiinsa alakohtaisia tutkimuksia ja varmistamaan direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen kaikkien uhrien suojelemiseksi riippumatta uhriksi joutumisen syystä tai erityispiirteistä, kuten rodusta, ihonväristä, uskonnosta, sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta, sukupuoliominaisuuksista, vammaisuudesta, maahanmuuttaja-asemasta tai muusta asemasta;

44.

muistuttaa, että uhrien perheenjäsenet kuuluvat ”uhrin” määritelmään, ja kehottaa jäsenvaltioita tulkitsemaan käsitettä ”perheenjäsenet” – ja muita keskeisiä käsitteitä, kuten ”erityisen haavoittuva” – laajasti, jotta mahdollisten oikeudenhaltijoiden luetteloa ei rajoitettaisi tarpeettomasti;

45.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että kirjallinen ja suullinen viestintä on yksinkertaista kieltä koskevien vaatimusten mukaista, että se on mukautettu alaikäisille ja vammaisille henkilöille ja että se esitetään kielellä, jota uhri voi ymmärtää, jotta uhreille voidaan tiedottaa heidän oikeuksistaan ymmärrettävästi, riittävästi ja kohdennetusti ennen rikosoikeudellista menettelyä, sen aikana ja sen jälkeen;

46.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että silloin, kun oikeuksien käyttö on sidoksissa vanhentumisaikoihin, otetaan huomioon käännös- ja tulkkausongelmien aiheuttamat viipeet;

47.

toteaa, että vainoaminen on sukupuoleen perustuvan väkivallan yleinen muoto, joka vaatii erinäisiä ehkäisytoimia, ja kehottaa siksi niitä seitsemää jäsenvaltiota, joissa vainoaminen ei ole vielä rikos, säätämään sen rangaistavaksi, kuten Istanbulin yleissopimuksen 34 artiklassa vaaditaan, ja ottamaan tällöin huomioon, mitä direktiivin asiaa koskevissa säännöksissä säädetään oikeudesta yksityisyyden suojaan, oikeudesta suojeluun ja erityisesti oikeudesta välttää rikoksentekijän tai muiden mahdollisten rikoksentekijöiden tai rikoskumppaneiden kohtaamista;

48.

pyytää jäsenvaltioita estämään uhrin lisäkärsimykset, joita aiheutuu, jos uhri joutuu alkuperäisen hyökkääjän sosiaalisiin piireihin kuuluvien henkilöiden nöyryytyksen ja kunnianloukkausten kohteeksi; muistuttaa, että tällaisissa teoissa on kyse lisäkärsimysten tuottamisesta, eivätkä ne kuulu sananvapauden piiriin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdan tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti (16);

49.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että toiminnassa on hätänumero terrori-iskun tapahduttua, tai mieluummin sisällyttämään tällaisen palvelun eurooppalaisesta hätänumerosta 112 saataviin palveluihin ja varmistamaan, että vierailla kielillä annettavasta avusta on olemassa säännökset; kehottaa siksi kaikkia jäsenvaltioita välittömästi saattamaan uhrien oikeuksia koskevan direktiivin 22 artiklan osaksi kansallista lainsäädäntöään;

50.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että jos terrorismin uhri ei asu siinä jäsenvaltiossa, jossa terroriteko tapahtui, tämän jäsenvaltion olisi tehtävä yhteistyötä asuinjäsenvaltion kanssa helpottaakseen avun antamista uhrille;

51.

kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kansallinen ympäri vuorokauden toimivan maksuttoman auttavan puhelimen sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneille naisille ja hlbtqi-ihmisille;

52.

kehottaa jäsenvaltioita takaamaan uhreille avun, myös psykologisen tuen, uhrien tukipalveluista ennen rikosoikeudellista menettelyä, sen aikana ja sen jälkeen; korostaa myös kansalaisyhteiskunnan tärkeää roolia uhrin tukemisessa; katsoo kuitenkin, että hallitukset eivät saa luottaa ainoastaan kansalaisjärjestöihin keskeisten tukipalvelujen tarjoamisessa uhreille (vapaaehtoistyö); vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että naisten oikeuksia ja uhrien oikeuksia ajavien kansalaisjärjestöjen rahoitusta ja voimavaroja lisätään, ja luomaan valmiudet kehittää uhrien tukimekanismeja, joihin osallistuvat lainvalvontaviranomaiset, terveys- ja sosiaalipalvelut ja kansalaisyhteiskunta;

53.

kehottaa jäsenvaltioita osana hätätilannesuunnitteluaan tarjoamaan terrorismin uhreille asiantuntijatukea sen varmistamiseksi, että asianmukaisia tukipalveluja voidaan tarjota sekä heti iskun jälkeen että pitkällä aikavälillä;

54.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityistoimia sen varmistamiseksi, että tietoja annetaan myös uhreille, jotka eivät asu siinä jäsenvaltiossa, jossa terrori-isku on tapahtunut; katsoo, että näiden toimien painopisteenä olisi oltava erityisesti toisessa jäsenvaltiossa asuvien uhrien oikeudet rikosoikeudellisissa menettelyissä ja heidän oikeutensa korvauksiin;

55.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita torjumaan rankaisemattomuutta kaiken aikaa ja varmistamaan, että tekijät joutuvat oikeuden eteen, jotta uhrit voivat kokea olevansa turvassa; kehottaa lisäksi kaikkia jäsenvaltioita työskentelemään monialaisesti, jotta tunnistetaan systeemiset tekijät, jotka vaikuttavat haavoittuvassa asemassa olevien ja/tai paljon syrjintää kokevien ihmisten toistuvasti uhriksi joutumiseen, ja voidaan puuttua niihin, sillä jos näin ei tehdä, uhrin henkinen toipumisprosessi saattaa vaikeutua merkittävästi;

56.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan oikeudellisia mekanismeja terroriteon ihannoinnin kriminalisoimiseksi, jos se nöyryyttää uhreja ja saattaa aiheuttaa toissijaista uhriksi joutumista heikentämällä terroriteon uhriksi joutuneen ihmisarvoa ja toipumista;

57.

katsoo, että terrorismin uhreilla on oltava eurooppalaisessa yhteiskunnassa keskeinen asema, joka symboloi moniarvoista demokratiaa; vaatii tätä varten konferensseja, muistomerkkejä ja audiovisuaalista materiaalia, joilla valistetaan unionin kansalaisia, ja rekisterin eurooppalaisista uhreista hallinnollista käyttöä varten;

58.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan sukupuoleen perustuvan väkivallan, myös seksuaalisen väkivallan, uhrien vahvemman suojelun keinona parantaa oikeussuojan saatavuutta ja tehostaa rikosoikeudellisia menettelyjä;

59.

muistuttaa terrori-iskujen uhrien erityisluonteesta, sillä he kuuluvat omaan ryhmäänsä ja heillä on erityistarpeita; pyytää komissiota laatimaan direktiivin terrorismin uhrien suojelusta;

60.

kehottaa jäsenvaltioita takaamaan tukipalvelut, kuten avun ja neuvonnan trauman yhteydessä, ja tarpeelliset terveyspalvelut, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut, osana kohdennettua tukea uhreille, joilla on erityistarpeita, kuten lapsille, sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhreille, ihmiskaupan uhreille, hlbti-ihmisille ja vammaisille henkilöille;

61.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön riittävät laadunvalvontamekanismit sen arvioimiseksi, miten ne ovat täyttäneet sukupuolen huomioon ottamista sekä nais- ja lapsiystävällisyyttä koskevat vaatimukset niiden toimien osalta, joita uhrien tukipalveluissa toteutetaan uhrien rikoksista ilmoittamisen edistämiseksi ja uhrien tosiasialliseksi suojelemiseksi;

62.

kehottaa jäsenvaltioita auttamaan uhreja käsittelemään oikeudellisia, taloudellisia ja käytännön kysymyksiä sekä vaaraa joutua kokemaan lisäkärsimyksiä;

63.

kehottaa komissiota korostamaan EU:n rahoittaman ”Infovictims”-hankkeen mahdollista käyttöä keinona, jolla pyritään tavoittamaan uhrit ja tiedottamaan heille rikosprosessista käyttämällä erilaisia viestintäkeinoja, kuten esitteitä ja julisteita; katsoo, että tämä hanke tehostaa rikoksen uhreille tiedottamista koskevien hyvien käytäntöjen jakamista;

64.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan koordinoituja mekanismeja tietojen keräämiseksi niiden alueella tapahtuneiden terrori-iskujen uhreista ja luomaan ja kehittämään keskitetyn palvelupisteen, joka tarjoaa uhreille internetportaalin ja hätänumeron tai muita viestintävälineitä, kuten sähköpostin tai multimediaviestipalvelun, jossa tarjotaan suojattua, henkilökohtaista ja käyttäjän tarpeiden kannalta olennaista tietoa luottamuksellisen, maksuttoman ja helposti saatavilla olevan tukipalvelun kautta; korostaa, että tämän tukipalvelun on kyettävä antamaan terrorismin uhreille heidän erityistarpeidensa mukaista apua ja tukea, kuten emotionaalista ja psykologista tukea, neuvontaa ja tietoja asiaan liittyvistä oikeudellisista, käytännöllisistä tai taloudellisista asioista, auttamaan uhreja heidän kanssakäymisessään eri viranomaisten kanssa ja tarvittaessa toimimaan uhrien edustajana viranomaisiin nähden heti iskun jälkeen ja myös mahdollisten rikosoikeudellisten menettelyjen aikana sekä antamaan apua korvausvaatimusten esittämisessä kansallisissa menettelyissä;

65.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asianmukaisia toimia, jotta voidaan estää mahdollisuuksien mukaan uhrin yksityiselämään ja perheenjäseniin kohdistuvat hyökkäykset, erityisesti tutkintatoimien yhteydessä ja oikeudellisten menettelyjen aikana;

66.

kehottaa komissiota muuttamaan nykyisen e-Justice-portaalin käyttäjäystävällisemmäksi alustaksi, jolla annetaan uhreille tiiviisti ja yksinkertaisesti tietoja heidän oikeuksistaan ja noudatettavista menettelyistä;

67.

kehottaa jäsenvaltioita ilmaisunvapautta täysimääräisesti kunnioittaen yhdessä median ja toimittajien kanssa ottamaan käyttöön itsesääntelytoimia terroristihyökkäyksen jälkeen, jotta taataan uhrien ja heidän perheenjäseniensä yksityiselämän suojelu; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi tunnustamaan uhreja auttamaan erikoistuneiden palvelujen kanssa tehtävän yhteistyön merkityksen ja niiden antaman tuen autettaessa uhreja selviytymään heidän saamastaan mediahuomiosta;

68.

kehottaa jäsenvaltioita luomaan koordinointimekanismeja, joilla varmistetaan uhreille annettavan tuen yhteydessä tuloksellinen siirtyminen rikoksen jälkeisestä välittömästä sukupuolen huomioon ottavasta hoidosta pitemmällä aikavälillä tarvittaviin hoitomuotoihin; muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset, jotka antavat tavallisesti suurimman osan uhrien tarvitsemista tukipalveluista, olisi olettava mukaan kaikkiin suunnittelu-, päätöksenteko- ja toteutusvaiheisiin; korostaa, että tällaisilla mekanismeilla olisi erityisesti varmistettava uhrien ohjaaminen pitkäaikaisiin palveluihin, joissa eri järjestöt antavat tukea eri vaiheissa; katsoo, että näiden mekanismien olisi toimittava myös rajojen yli uhrien tukipalvelujen varmistamiseksi ja taattava uhrin oikeus saada tietoja, apua ja korvauksia asuinpaikassaan siinä tapauksessa, että rikos on tapahtunut muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa uhri asuu;

69.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan terrori-iskun tapahtuessa koordinointikeskuksen kootakseen yhteen organisaatioita ja asiantuntijoita, jotka ovat päteviä tarjoamaan tietoja, tukea ja käytännön palveluja uhreille ja heidän perheilleen ja sukulaisilleen; korostaa, että näiden palvelujen olisi oltava luottamuksellisia, maksuttomia ja helposti kaikkien terrorismin uhrien saatavilla ja niihin olisi kuuluttava erityisesti

a)	asiantuntijoiden emotionaalinen ja psykologinen tuki, kuten terrorismin uhrien tarpeisiin mukautettu apu ja neuvonta trauman yhteydessä

b)	ammatilliset kuntoutuspalvelut niiden uhrien auttamiseksi, jotka ovat saaneet vammoja ja joiden vaikea löytää uutta työpaikkaa tai vaihtaa ammattia

c)	uhrien välisten turvallisten virtuaalisten yhteyksien luomisen ja uhrien ohjaamien tukiryhmien perustamisen helpottaminen

d)	yhteisöperusteiset tukipalvelut

e)	palvelut, joilla ilmoitetaan perheenjäsenille uhrien ja heidän jäännöstensä tunnistamisesta ja jäännösten palauttamisesta kotimaahan;

70.

pitää valitettavana, että Istanbulin yleissopimukseen verrattuna uhrien oikeuksia koskevan direktiivin soveltamisala on sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien (myös naisten sukuelinten silpomisen kohteeksi joutuneiden) suojelun suhteen rajoitetumpi; on kuitenkin tyytyväinen uhrien oikeuksia koskevan direktiivin vahvempaan vastuumekanismiin ja painottaa, että näitä kahta välinettä olisi edistettävä yhdessä, jotta sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille tarjottaisiin mahdollisimman paljon suojelua;

71.

kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaista tiedotusmateriaalia ja maksutonta oikeusapua terrorismin uhreille, jotka ovat myös osapuolina rikosoikeudellisessa menettelyssä, jotta he voivat saada korvauspäätöksen;

72.

kehottaa komissiota ehdottamaan, että terrorismin uhrien avustamista varten perustetaan eurooppalainen tukirahasto;

73.

kehottaa jäsenvaltioita

perustamaan pysyvän verkkosivuston, jossa voi tutustua kaikkiin julkisiin tietoihin kyseisessä jäsenvaltiossa tapahtuneen terrori-iskun jälkeen perustetusta tukipalvelusta ja jolla olisi asetettava pikaisesti saataville seuraavat tiedot: niiden järjestöjen yhteystiedot, jotka vastaavat tuen ja tietojen antamisesta uhreille, perheenjäsenille ja suurelle yleisölle terrori-iskun jälkeen, sekä tiedot iskusta ja sen seurauksena toteutetuista toimista, kuten tiedot kateissa olevien uhrien etsimisestä ja yhteyden saamisesta heihin ja uhrien avustamisesta kotiin palaamisessa; näihin tietoihin olisi kuuluttava seuraavat:

i.	miten iskun seurauksena kadonneen omaisuuden saa takaisin;

ii.	iskun uhrien tavanomaiset psykologiset reaktiot ja kielteisten reaktioiden lieventämistä koskevat ohjeet uhreille sekä tiedot mahdollisista näkymättömistä vammoista, kuten kuulonalenemasta;

iii.	tiedot siitä, miten voi hankkia uudet henkilöllisyysasiakirjat;

iv.	tiedot siitä, miten voi saada taloudellista tukea, korvauksia tai julkisia etuuksia;

v.	tiedot terrorismin uhrien ja heidän perheenjäsentensä erityisoikeuksista, mukaan lukien rikoksen uhrien oikeuksia koskevan direktiivin mukaiset oikeudet rikosoikeudellisissa menettelyissä;

vi.	mahdolliset muut tiedot, joiden katsotaan olevan tarpeellisia sen varmistamiseksi, että uhrit saavat riittävästi tietoja oikeuksistaan, turvallisuudestaan tai käytettävissään olevista palveluista;

b)	takaamaan yksityisen pääsyn verkkosivustolle, joka on terrori-iskujen uhrien ja heidän perheenjäsentensä käytettävissä ja jolla annetaan uhreille tietoja, jotka eivät ole julkisesti nähtävillä;

c)	suunnittelemaan, miten perheenjäsenille tiedotetaan uhrien tilanteesta;

d)	kokoamaan yhteen kaikkien uhrien vastaanotosta, hoidosta ja avustamisesta vastaavien viranomaisten ja järjestöjen uhreja koskevat tiedot; tiedot olisi kerättävä kaikkien terrori-iskun jälkeiseen toimintaan sekä uhrien ja heidän perheidensä tukemiseen osallistuvien järjestöjen tarpeiden mukaisesti;

74.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisen uhrien tukipalvelujen verkoston näiden organisaatioiden välisen yhteistyön tehostamiseksi ja käynnistämään työryhmiä, joissa jaetaan hyviä käytäntöjä, kehitetään koulutusta ja parannetaan viranomaisten ja rikoksen uhrien välistä kommunikointia;

75.

kehottaa komissiota käymään vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan vähentää kunkin jäsenvaltion terrori-iskun uhreille myöntämien rahallisten korvausten huomattavia eroja (17);

76.

pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot auttavat rikoksen uhreja kunnioittavasti, huomaavaisesti ja ammattimaisesti, jotta rikoksen uhrit rohkaistuisivat ilmoittamaan rikoksesta lainvalvontaviranomaisille tai lääketieteelliselle henkilöstölle;

77.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vammaiset henkilöt voivat käyttää hätänumeroa 112 esteettä ja että numeroa tehdään paremmin tunnetuksi kampanjoilla;

78.

kehottaa komissiota esittelemään mahdollisimman pian kattavan sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan eurooppalaisen strategian, johon olisi kuuluttava säädös, jolla tuetaan jäsenvaltioita kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemisessä ja torjumisessa; pyytää neuvostoa uudelleen käyttämään ”yhdyskäytävälauseketta” päättämällä yksimielisesti, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta (ja muu sukupuoleen perustuva väkivalta) katsotaan SEUT:n 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi rikokseksi;

79.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan mekanismeja asianmukaisten korvausten perimiseksi tekijöiltä;

80.

kehottaa jäsenvaltioita täydessä yhteistyössä komission ja muiden asiaankuuluvien toimijoiden, myös kansalaisyhteiskunnan, kanssa panemaan kaikilta osin ja asianmukaisesti täytäntöön uhrien oikeuksia koskevan direktiivin;

81.

kehottaa komissiota sisällyttämään Euroopan turvallisuusagendaan ensisijaisena tavoitteena kaikkien henkilöiden henkilökohtaisen turvallisuuden takaamisen ja sukupuoleen perustuvalta ja ihmisten väliseltä väkivallalta suojelun;

o o

82.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 131, 20.5.2017, s. 11.

(2) EUVL L 131, 20.5.2017, s. 13.

(3) EYVL L 82, 22.3.2001, s. 1.

(4) EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6.

(5) EUVL L 132, 21.5.2016, s. 1.

(6) EUVL L 181, 29.6.2013, s. 4.

(7) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.

(8) EUVL L 338, 21.12.2011, s. 2.

(9) EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.

(10) EUVL L 335, 17.12.2011, s.1.

(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0501.

(12) EUVL L 127, 29.4.2014, s. 39.

(13) EUVL L 261, 6.8.2004, s. 15.

(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0329.

(15) Ks. parlamentin 12. syyskuuta 2017 antama päätöslauselma Istanbulin yleissopimuksen tekemisestä.

(16) 16. heinäkuuta 2009 annettu tuomio, Féret v. Belgia, C-573.

(17) Kansalliset rahalliset korvaukset vaihtelevat joidenkin jäsenvaltioiden symbolisesta yhdestä eurosta toisten jäsenvaltioiden yli 250 000 euroon.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/128

P8_TA(2018)0230

Vuosikertomus yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanosta

Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 vuosikertomuksesta yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanosta (2017/2070(INI))

(2020/C 76/14)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa”,

—	ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman uudesta eteenpäin suuntautuvasta ja innovatiivisesta tulevaisuuden kauppa- ja investointistrategiasta (1),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun komission kertomuksen ”Kaikkien kauppa” -strategian täytäntöönpanoa koskevasta kertomuksesta (COM(2017)0491),

—	ottaa huomioon 9. marraskuuta 2017 annetun komission kertomuksen vapaakauppasopimusten täytäntöönpanosta 1. tammikuuta 2016–31. joulukuuta 2016 (COM(2017)0654),

—	ottaa huomioon 25. syyskuuta 2015 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman kestävästä kehityksestä ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”,

—	ottaa huomioon komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin 13. syyskuuta 2017 unionin tilasta pitämän puheen,

—	ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman Buenos Airesissa 10.–13. joulukuuta 2017 pidettävää WTO:n 11. ministerikokousta edeltävistä monenvälisistä neuvotteluista (2),

—	ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman parlamentin vuonna 2010 antamien sosiaali- ja ympäristönormeja, ihmisoikeuksia ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien suositusten täytäntöönpanosta (3),

—	ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman, johon sisältyvät Euroopan parlamentin suositukset komissiolle palvelukauppasopimusta (TiSA) koskeviin neuvotteluihin (4),

—	ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman kansainvälisen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan vaikutuksesta globaaleihin arvoketjuihin (5),

—

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 15. marraskuuta 2017 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EU) 2016/1036 ja muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EU) 2016/1037 muuttamisesta (6),

—	ottaa huomioon 12. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Kohti sähköisen kaupankäynnin strategiaa” (7),

—

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 16. maaliskuuta 2017 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta (8),

—

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 4. lokakuuta 2016 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta (9),

—	ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa (10),

—	ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista (11),

—	ottaa huomioon 24. toukokuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Ihmisarvoista työtä kaikille – Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (COM(2006)0249, SEC(2006)0643),

—	ottaa huomioon 18. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Korean tasavallan välisen vapaakauppasopimuksen täytäntöönpanosta (12),

—	ottaa huomioon 16. toukokuuta 2017 annetun unionin tuomioistuimen lausunnon 2/15 unionin toimivallasta allekirjoittaa ja tehdä vapaakauppasopimus Singaporen kanssa,

—	ottaa huomioon kauppasopimusten vaikutuksesta maatalouteen 15. marraskuuta 2016 julkaistun komission tutkimuksen ”Cumulative economic impact of future trade agreements on EU agriculture”,

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 21 artiklan,

—	ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevista YK:n periaatteista ”Implementing the UN Guiding Principles on Business and Human Rights – State of Play” (SWD(2015)0144),

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) ja erityisesti sen orjuuden ja pakkotyön kieltävän 4 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207, 208 ja 218 artiklan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0166/2018),

ottaa huomioon, että yhteinen kauppapolitiikka koostuu kauppasopimuksista ja säädöksistä, joilla taataan unionin offensiiviset ja defensiiviset kaupalliset edut, edistetään kestävää kasvua ja ihmisarvoisten työpaikkojen luomista, varmistetaan unionin sääntöjen ja normien noudattaminen, taataan valtioiden sääntelyoikeus ja kansalaisten hyvinvointi sekä edistetään unionin arvoja; toteaa, että näiden tavoitteiden noudattaminen edellyttää unionin kauppapolitiikan hyvää suuntaamista ja täysimääräistä ja tehokasta täytäntöönpanoa sekä sen valvontaa entistä oikeudenmukaisemmalla ja avoimemmalla tavalla;

toteaa, että unioni on sitoutunut vuoden 2017 kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa varmistamaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden, tähtäämään kestävään kehitykseen sekä nopeuttamaan siirtymää painottamalla kehityspolitiikan kaikenkattavia osatekijöitä, kuten sukupuolten tasa-arvoa, nuoria, investointeja ja kauppaa, kestävää energiaa ja ilmastotoimia, hyvää hallintoa, demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia, muuttoliikettä ja liikkuvuutta, jotta sen ulkopolitiikka, johon kuuluu myös yhteinen kauppapolitiikka, kokonaisuudessaan edistäisi Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa määritettyjä tavoitteita;

toteaa, että unioni on sitoutunut edistämään myös kauppasuhteissaan ihmisarvoista työtä kaikille sellaisena kuin se esitettiin Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2005 huippukokouksen tuloksissa ja Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston vuoden 2006 istunnon korkean tason osuudessa; toteaa, että Eurooppa-neuvosto on painottanut toistuvasti globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamisen merkitystä sekä sitä, että se on tärkeää ottaa huomioon sisä- ja ulkopolitiikan eri aloilla ja kansainvälisessä yhteistyössä;

D.	toteaa, että unioni on maailman tärkein kaupan alan toimija ja suurin yksittäinen markkina-alue maailmassa ja että se on myös maailman suurin tavaroiden ja palvelujen viejä, ja Euroopassa 31 miljoonaa työpaikkaa on riippuvaisia viennistä, mikä on 67 prosenttia enemmän kuin 1990-luvun puolivälissä;

E.	toteaa, että Maailman kauppajärjestö (WTO) on ainoa kansainvälinen ja maailmanlaajuinen järjestö, joka käsittelee eri talousalueiden tai maiden välisen kaupan globaaleja sääntöjä;

F.	pitää täytäntöönpano- ja valvontavaihetta erittäin tärkeinä unionin kauppapolitiikan tehokkuuden varmistamisen kannalta;

G.	toteaa unionin kansalaisten vaativan yhä äänekkäämmin, että unionin kauppapolitiikalla varmistetaan, että EU:n markkinoille saapuvat tavarat on tuotettu ihmisarvoisissa ja kestävissä olosuhteissa;

ottaa huomioon, että eurooppalaiset yritykset käyttävät kauppasopimusten mukaisia vähennysoikeuksia noin 70 prosentissa sellaisesta viennistä, jossa niitä voitaisiin hyödyntää, kun taas kumppanit käyttävät kyseisiä oikeuksia noin 90 prosentissa tapauksista, ja pitää välttämättömänä, että eurooppalaiset yritykset hyödyntävät näitä etuja kattavasti, jotta voidaan lisätä työllisyyttä, kasvua ja investointeja;

ottaa huomioon, että pk-yritykset toimivat Euroopan talouden vetureina ja edustavat 30:tä prosenttia unionin viennistä ja 90:tä prosenttia EU:n työllisyydestä, ja pitää tärkeänä, että niillä on keskeinen rooli unionin kauppapolitiikan täytäntöönpanossa, mikä vahvistaisi sen roolia viennin, innovoinnin ja kansainvälistymisen yhteydessä;

J.	toteaa, että unioni on maailman suurin palvelujen viejä ja sen kaupan ylijäämä on tältä osin kymmenkertaistunut vuodesta 2000 ja se oli 120 miljardia euroa vuonna 2016;

K.	katsoo, että yhteistä kauppapolitiikkaa ja sen täytäntöönpanoa koskevassa julkisessa keskustelussa esitettyihin kysymyksiin on vastattava selvästi ja täsmällisesti;

L.	katsoo, että Kaikkien kauppa -strategian mukainen yhteinen kauppapolitiikka on arvoihin perustuvaa politiikkaa, jolla pyritään edistämään muun muassa hyvää hallintoa, avoimuutta, kestävää kehitystä ja reilun kaupan käytäntöjä;

katsoo, että kauppapolitiikan on oltava johdonmukaista unionin ulko- ja sisäpolitiikan kanssa ja noudatettava kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatetta, jotta varmistetaan avoimuus, vakaus ja oikeudenmukaisemmat kilpailuedellytykset, ja että on pidettävä mielessä muun muassa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

Kauppapolitiikan nykytilanne

muistuttaa, että kansainvälinen tilanne on muuttunut merkittävästi Kaikkien kauppa -strategian julkaisun jälkeen ja että uusiin kaupan alan haasteisiin ja konkreettisiin tehtäviin on vastattava; pitää huolestuttavana WTO:n sääntöjen vastaisten protektionististen kauppatapojen lisääntymistä ympäri maailmaa ja muistuttaa tukevansa avointa, oikeudenmukaista, tasapainoista ja sääntöihin perustuvaa kauppajärjestelmää;

panee merkille, että Aasian taloudellinen painoarvo on kasvanut samalla kun Yhdysvallat on asteittain vetäytynyt kaupparintamalla, ja panee merkille tästä kansainväliselle kaupalle aiheutuvan epävarmuuden ja kansainvälistä kauppapolitiikkaa koskevan kritiikin kotimaassa sekä reilun kaupan kysynnän; pyytää komissiota muokkaamaan kauppapolitiikkaansa, jotta sillä voidaan vastata tähän kehitykseen, ja toimimaan reagoivammin ja vastuullisemmin sekä laatimaan samalla pidemmän aikavälin strategian, jossa otetaan huomioon nämä muutokset kansainvälisessä toimintaympäristössä; painottaa, että muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä EU:n tehtävä arvoihin perustuvan kauppaohjelman edistäjänä on yhä tärkeämpi eurooppalaisille;

korostaa, että palvelujen ja erityisesti digitaalisten palvelujen, myös tavarakaupan palveluistumisen (toimitusmuoto 5), tietovirran ja sähköisen kaupankäynnin merkitys lisääntyy kansainvälisessä kaupassa; pitää välttämättömänä, että näihin aloihin liittyviä kansainvälisiä sääntöjä vahvistetaan, jotta voidaan tuoda konkreettisia hyötyjä kuluttajille, parantaa eurooppalaisten yritysten pääsyä ulkomaisille markkinoille ja varmistaa perusoikeuksien kunnioittaminen kaikkialla maailmassa, tietosuoja ja yksityisyys mukaan luettuina; huomauttaa, että henkilötietojen suojasta ei saa tinkiä kauppasopimuksissa, ja katsoo, että kansalaisten digitaalisia oikeuksia olisi edistettävä kauppasopimuksissa, ja palauttaa mieliin aiheesta ”Kohti sähköisen kaupankäynnin strategiaa” antamassaan päätöslauselmassa ilmaisemansa kannan tietosuojaan ja sähköiseen kaupankäyntiin; korostaa, että EU:n kauppapolitiikalla voidaan edistää huomattavasti digitaalisen kuilun kaventamista; kannustaa komissiota edistämään sähköistä kaupankäyntiä koskevia asioita käynnissä olevissa ja tulevissa vapaakauppasopimusneuvotteluissa sekä WTO:ssa; kehottaa sisällyttämään kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin, myös parhaillaan neuvoteltaviin sopimuksiin, sähköistä kaupankäyntiä koskevia lukuja, ja muistuttaa, että on tärkeää estää tietojen säilytyspaikkaa koskevat perusteettomat vaatimukset; kehottaa komissiota noudattamaan sellaista sähköisen kaupankäynnin strategiaa, jossa otetaan huomioon sen pienille ja keskikokoisille yrityksille tarjoamat mahdollisuudet helpottamalla maailmanlaajuisille markkinoille pääsyä;

korostaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan ero unionista vaikuttaa sisäiseen ja ulkoiseen kaupankäyntiin; pyytää komissiota ennakoimaan jo kauppapolitiikkaan kohdistuvaa brexitin vaikutusta ja varmistamaan jatkuvuus unionin kauppapolitiikan täytäntöönpanossa ja suhteissa kolmansiin maihin sekä löytämään ratkaisu WTO:ssa tehtyihin yhteisiin sitoumuksiin;

panee merkille 16. toukokuuta 2017 annetun unionin tuomioistuimen lausunnon 2/15 EU:n ja Singaporen välisestä vapaakauppasopimuksesta ja toteaa, että lausunnossa vahvistettiin, että portfoliosijoituksia sekä sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisujärjestelmää lukuun ottamatta EU:n ja Singaporen välinen sopimus kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan; kehottaa komissiota ja neuvostoa selventämään mahdollisimman nopeasti päätöksiään vapaakauppasopimusten tulevasta rakenteesta ja kunnioittamaan täysimääräisesti toimivallan jakoa EU:n ja sen jäsenvaltioiden kesken neuvotteluohjeiden antamisen, neuvottelujen, allekirjoittamista ja sopimuksen tekemistä koskevien ehdotusten oikeusperustan ja erityisesti neuvoston kansainvälisten kauppasopimusten allekirjoittamisen ja tekemisen osalta, jotta kauppakumppanien kanssa jo tehtyjä mutta ratifioimattomia kauppasopimuksia ei viivytettäisi enempää; muistuttaa, että parlamentti on otettava kaikkien kauppaneuvottelujen alusta alkaen ja jo ennen neuvotteluohjeiden antamista mukaan neuvotteluvaltuutuksen antamisen ja kauppasopimusten neuvottelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin ja että parlamentille on toimitettava ajoissa kaikki tiedot; vaatii, että tarvittavat järjestelyt toteutetaan toimielinten välisellä sopimuksella parempaa lainsäädäntöä koskevan sopimuksen mukaisesti;

toteaa, että vaikka Yhdysvallat vetäytyi neuvotteluista, muut 11 maata onnistuivat pääsemään sopimukseen Tyynenmeren kumppanuussopimuksesta 23. tammikuuta 2018 Tokiossa;

Unionin kauppaneuvotteluja koskevan ohjelman eteneminen

pitää valitettavana, että Buenos Airesissa pidetyssä WTO:n ministerikokouksessa ei saavutettu yhteisymmärrystä; painottaa monenvälisen järjestelmän ensisijaista poliittista ja taloudellista merkitystä ja toistaa tukensa järjestelmälle; kehottaa unionia viemään aktiivisesti eteenpäin ehdotuksia ajan tasalle saatetuiksi monenvälisiksi säännöiksi, kun otetaan huomioon globaalien arvoketjujen muodostamat uudet haasteet, ja edistämään WTO:n keskeistä roolia globaalissa kauppajärjestelmässä; suhtautuu myönteisesti kaupan helpottamista koskevan sopimuksen voimaantuloon; pitää myönteisenä, että vähiten kehittyneille maille myönnettyä lääkkeitä koskevaa WTO:n poikkeuslupaa jatketaan vuoteen 2033 saakka; pitää valitettavana, että joitakin monenvälisiä sopimuksia ei noudateta, ja pyytää komissiota toimimaan vahvemmin WTO:ssa monenvälisten sääntöjen ja sopimusten tehokkaan täytäntöönpanon puolesta; palauttaa mieliin komissiolle aiemmin esittämänsä kehotuksen osallistua WTO:n ohjelman laatimiseen, erityisesti yritysten yhteiskuntavastuun sekä kaupan ja kestävän kehityksen osalta; toistaa jälleen huolestumisensa siitä, että Yhdysvallat on estänyt uudet nimitykset WTO:n valituselimeen, ja painottaa moitteettomasti toimivan WTO:n riitojenratkaisuelimen merkitystä; kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä unionin tärkeimpien kumppaneiden kanssa epäreilun kilpailun ja kolmansien maiden protektionististen kauppatapojen torjumiseksi;

panee merkille, että palvelukauppasopimusta (TiSA) ja ympäristöhyödykesopimusta koskevat monenkeskiset neuvottelut ovat ajautuneet umpikujaan; kehottaa unionia tekemään aloitteen, jotta neuvottelut saataisiin uudelleen käyntiin, ja kehottaa TiSA-neuvottelujen tapauksessa pitämään neuvotteluissa lähtökohtana Euroopan parlamentin kantaa;

korostaa, että useat vapaakauppasopimukset, esimerkiksi vapaakauppasopimukset Kanadan ja Ecuadorin kanssa, EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksen pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen määräykset ja useat Afrikan maiden kanssa tehdyt talouskumppanuussopimukset ovat tulleet voimaan kokonaan tai väliaikaisesti ja että Singaporen, Vietnamin ja Japanin kanssa on tehty kauppasopimukset sen jälkeen, kun Kaikkien kauppa -strategia julkaistiin; painottaa riittävän poliittisen ja hallinnollisen tuen tarvetta sen varmistamiseksi, että kauppasopimukset voidaan hyväksyä ja ratifioida asianmukaisissa aikatauluissa; tukee Chilen ja Meksikon kanssa tehtyjen kauppasopimusten meneillään olevaa uudistamista; kehottaa jälleen aloittamaan neuvottelut Australian ja Uuden-Seelannin kanssa ja ottamaan huomioon parlamentin kannat;

10.

painottaa, että on edistettävä ja vahvistettava molempia hyödyttäviä kauppa- ja investointisuhteita EU:n strategisten kumppanien kanssa; kehottaa toteuttamaan uusia toimia, jotta voidaan edistää kattavaa investointisopimusta koskevia neuvotteluja Kiinan kanssa, erityisesti mitä tulee vastavuoroiseen markkinoille pääsyyn sekä kestävän kehityksen edistymiseen;

11.

korostaa, että tehdyt sopimukset ja unionin parhaillaan ja tulevaisuudessa käymät kahdenväliset neuvottelut tarjoavat kasvumahdollisuuksia markkinoille pääsyn ja kaupallisten esteiden poistamisen ansiosta; kehottaa komissiota tekemään jatkuvaa yhteistyötä sidosryhmien kanssa ja arvioimaan prioriteetteja käynnissä olevissa neuvotteluissa; muistuttaa, että neuvotteluissa sisällön on oltava neuvottelutahtia tärkeämpää, että neuvotteluja on käytävä vastavuoroisuuden ja yhteisen edun hengessä, että eurooppalaiset säännöt ja normit on varmistettava siten, että torjutaan EU:n yhteiskuntamalliin ja ympäristöön kohdistuvia uhkia, ja että neuvottelujen ulkopuolelle on jätettävä julkiset palvelut, mukaan lukien yleishyödylliset palvelut ja yleistä taloudellista etua koskevat palvelut SEUT:n 14 ja 106 artiklan ja pöytäkirjan N:o 26 mukaisesti samoin kuin audiovisuaaliset palvelut; painottaa, että komission on kaikissa kauppaneuvotteluissa varmistettava, että EU:n viranomaisilla sekä kansallisilla ja paikallisilla viranomaisilla on edelleen täysi toimivalta esittää, hyväksyä, pitää voimassa tai kumota määräyksiä, jotka liittyvät julkisten palvelujen tilaamiseen, järjestämiseen, rahoittamiseen ja tuottamiseen, kuten aiemmissakin kauppasopimuksissa;

12.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan meneillään olevien kauppaneuvottelujen neuvotteluvaltuutuksia viiden vuoden välein ja saattamaan ne tarvittaessa ajan tasalle mahdollisten muuttuvien tilanteiden ja haasteiden huomioon ottamiseksi sekä sisällyttämään kauppasopimuksiin tarkistuslausekkeita, jotta voidaan varmistaa, että sopimukset pannaan täytäntöön mahdollisimman tehokkaasti ja niitä voidaan muuttaa uusien tilanteiden huomioon ottamiseksi edellyttäen, että parlamentin täysimääräinen valvontaoikeus ja avoimuus taataan;

13.

muistuttaa, että komissio on ilmoittanut useaan otteeseen investointeja koskevien neuvottelujen käynnistämisestä Hongkongin ja Taiwanin kanssa, ja kehottaa komissiota saattamaan valmistelutyön päätteeseen, jotta investointisopimuksia koskevat neuvottelut voidaan aloittaa virallisesti mahdollisimman pian;

14.

muistuttaa, että sisäiset ja ulkoiset investoinnit ovat tärkeitä Euroopan talouden kannalta ja että on tärkeää taata unionin sijoittajien suoja ulkomailla; pyytää komissiota jatkamaan uutta monenvälistä investointituomioistuinjärjestelmää koskevaa työtään ja katsoo, että järjestelmän on perustuttava muun muassa valtioiden sääntelyoikeuden takaamiseen ja avoimuuteen ja siinä on otettava käyttöön muutoksenhakumekanismi, tiukat eturistiriitoja koskevat säännöt ja käytännesäännöt; katsoo, että uudessa järjestelmässä on käsiteltävä investoijien velvollisuuksia, estettävä perusteettomat oikeudenkäynnit, säilytettävä oikeus harjoittaa sääntelyä yleisen edun nimissä ja vältettävä sääntelystä tai sen soveltamisesta pidättymistä, taattava oikeudellinen yhdenvertaisuus (erityisesti mikroyritysten ja pk-yritysten osalta), riippumattomuus, avoimuus ja vastuuvelvollisuus; katsoo, että on selvitettävä mahdollisuutta sisällyttää järjestelmään menettelysäännöksiä muun muassa sellaisista kanteen kohteena olevista investoinneista, jotka on tehty sovellettavien lakeien vastaisesti, ja vältettävä rinnakkaisten kanteiden nostamista eri tuomioistuimissa ja näin selkeytettävä sen suhdetta kansallisiin tuomioistuimiin;

15.

kehottaa jäsenvaltioita avaamaan lopultakin uudelleen sijoittajan ja valtion välisen sopimuspohjaisen sovittelun avoimuutta koskevaa Mauritiuksen yleissopimusta koskevan menettelyn nyt, kun unionin tuomioistuin on selventänyt toimivaltakysymyksiä, ja kehottaa komissiota kaksinkertaistamaan tätä koskevat ponnistelunsa; vaatii myös, että siirtymäjärjestelyistä annettua asetusta, jota sovelletaan jäsenvaltioiden tekemiin kahdenvälisiin investointisopimuksiin, tarkistetaan jo ennen vuotta 2020;

16.

odottaa, että EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuvat lujemmin YK:ssa käytäviin neuvotteluihin liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevan sitovan sopimuksen tekemiseksi;

17.

panee huolestuneena merkille, että Kaikkien kauppa -strategiassa ilmoitettua alkuperäsääntöjen uudistusta ei ole pantu täytäntöön; korostaa alkuperäsääntöjen monimutkaisuutta ja toistaa päivitettyjä, helposti sovellettavia ja selkeämpiä alkuperäsääntöjä koskevan kehotuksensa; painottaa kauppaa käsittelevässä 10. ministeritason Euro–Välimeri-konferenssissa annettua lupausta, että Paneurooppa–Välimeri-yleissopimukseen perustuvien alkuperäsääntöjen tarkistus saadaan valmiiksi vuoden 2018 loppuun mennessä; pyytää jälleen komissiota laatimaan alkuperäsääntöjen nykytilaa käsittelevän kertomuksen, jossa otetaan huomioon kahdenvälisten vapaakauppasopimusten kumulatiiviset vaikutukset alkuperäsääntöihin;

18.

muistuttaa, että unionin kauppapolitiikan täytäntöönpanossa on kiinnitettävä erityistä huomiota maataloustuotteisiin sekä eurooppalaisten tuottajien ja kuluttajien etuihin, erityisesti ottaen huomioon vapaakauppasopimusten kumulatiiviset vaikutukset alaan; korostaa, että kauppasopimukset voivat tarjoa maatalouselintarvikealalle taloudellisia mahdollisuuksia, ja toteaa, että tämä koskee varsinkin Japanin kanssa tehtyä sopimusta; toteaa, että unioni on maailman suurin maatalouselintarviketuotteiden viejä; muistuttaa, että on tärkeää saavuttaa oikeudenmukainen tasapaino herkkien maataloustuotteiden suojelun ja elintarvikkeiden vientiä koskevien unionin offensiivisten etujen edistämisen välillä muun muassa määräämällä asianmukaisista siirtymäkausista ja kiintiöistä ja jättämällä kaikkien herkimmät tuotteet tietyissä tapauksissa sopimusten ulkopuolelle; muistuttaa, että on erittäin tärkeää varmistaa terveys- ja kasvinsuojelunormien korkea taso unionin ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti ja torjua samaan aikaan kaikenlaista syrjivää kohtelua tällä alalla;

Vastavuoroisuusperiaate unionin kauppapolitiikan tukipilarina ja oikeudenmukaisen kilpailun takeena

19.

uskoo vahvasti, että yhtenä unionin kauppapolitiikan päätavoitteista olisi oltava reilun kilpailun edistäminen ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistaminen; panee tyytyväisenä merkille, että vastavuoroisuusperiaate mainitaan unionin kauppastrategian täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa; muistuttaa, että vastavuoroisuuden on oltava unionin kauppapolitiikan tukipilari ja epäsymmetrisyys on tarpeen kehitysmaiden vuoksi ja vähiten kehittyneitä maita varten tarvitaan etuuskohtelua koskevia määräyksiä; panee merkille komission muutetun asetusehdotuksen kolmansista maista peräisin olevien tavaroiden ja palvelujen pääsystä unionin julkisten hankintojen sisämarkkinoille, koska se voi olla merkittävä väline pyrittäessä varmistamaan yhdenvertaiset lähtökohdat kolmansien maiden markkinoille pääsyn suhteen; toteaa, että Euroopan unioniin tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaa koskevalla aloitteella pyritään suojelemaan turvallisuutta ja yleistä järjestystä unionissa ja jäsenvaltioissa, ja katsoo, että aloitteella voitaisiin lisätä vastavuoroisuutta markkinoille pääsyssä samalla kun varmistetaan jatkossakin avoimuus ulkomaisille suorille sijoituksille;

20.

muistuttaa, että kauppapolitiikan täytäntöönpanossa on edistettävä yritysten kannalta oikeudenmukaisia, tasapuolisia ja reiluja kilpailuedellytyksiä; suhtautuu myönteisesti siihen, että on hyväksytty uusi menetelmä polkumyyntitullien laskentaa varten kilpailun vääristyessä kolmansissa maissa; panee merkille kaupan suojatoimien modernisoinnissa saavutetun toimielinten välisen sopimuksen; korostaa niiden tarjoamaa uutta mahdollisuutta, erityisesti vahinkomarginaalin ylittävien tullien asettamista; muistuttaa, että on tärkeää varmistaa, että nämä uudet välineet pannaan asianmukaisesti täytäntöön puuttumalla mahdollisiin häiriöihin tai säännösten kiertämiseen välittömästi, jotta ne korjataan oikeasuhteisesti ja noudattaen WTO:n sääntöjä sekä unionin muita oikeudellisia velvoitteita; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on ottanut proaktiivisen kannan kaupan suojatoimien hyödyntämiseen vuonna 2016, ja vaatii vastaavaa määrätietoisuutta ja reaktiivisuutta silloin, kun jotkut kauppakumppanimme käyttävät näitä välineitä aiheettomasti EU:n vientiä vastaan;

21.

pitää valitettavana, että Kaikkien kauppa -strategian täytäntöönpanoa koskevassa komission kertomuksessa tuskin mainitaan koordinointia koskevaa työtä, jota olisi tehtävä tullialalla; huomauttaa, että kauppapolitiikalla on pyrittävä torjumaan laitonta kauppaa, jotta varmistetaan EU:n yritysten kilpailukyky ja varmistetaan kuluttajien parempi turvallisuus; muistuttaa myös kilpailupolitiikan tärkeästä asemasta tässä suhteessa sekä tarpeesta käydä kahdenvälisiä ja monenvälisiä neuvotteluja tätä tarkoitusta varten;

Tehokkaiden monialaisten välineiden käyttö kaikkien kannalta hyödyllisen kauppapolitiikan täytäntöönpanemiseksi

22.

vaatii, että kauppapolitiikan täytäntöönpanosta tehdään olennainen osa EU:n kauppastrategiaa;

23.

vaatii komissiota käyttämään välittömästi käytössään olevia välineitä, jos havaitaan häiriöitä tai estämistä tai jos kumppani ei noudata sitoumuksia, ja katsoo, että tällöin olisi käytettävä varsinkin riitojen ratkaisumenettelyä sekä olemassa olevia unionin vapaakauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien määräysten mukaisia tilapäisiä prosesseja;

24.

pyytää komissiota arvioimaan tällä hetkellä käytettävissä olevia henkilö- ja rahoitusresursseja, jotta voidaan parantaa kauppasopimusten valmistelua lainsäätäjien hyväksyntää varten ja kauppapolitiikan täytäntöönpanotapaa, ja pyytää perustamaan komissioon erityisen kauppapolitiikan täytäntöönpanon seurannasta ja jatkuvasta arvioinnista vastaavan yksikön, joka raportoi myös parlamentille;

25.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tehokkaammin erityisesti digitaalisten välineiden avulla kaikkien hallinnollisten esteiden ja tarpeettomien rasitteiden poistamista ja tekniikan yksinkertaistamista sekä tukemaan yrityksiä niiden pyrkiessä hyödyntämään kauppasopimuksia ja kauppaan liittyviä välineitä;

26.

pitää erittäin tärkeänä unionin edustustojen työtä jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja työmarkkinaosapuolten kanssa, sillä se mahdollistaa nopean ja välittömän kaupan alan määräysten täytäntöönpanon sekä ongelmien ja esteiden nopean tunnistamisen ja tehokkaan torjumisen; katsoo, että unionin edustustot hyötyisivät yhteen sääntö- ja ohjekokonaisuuteen perustuvasta yhtenäisestä järjestelmästä, jolla voitaisiin parantaa johdonmukaisuutta; kehottaa komissiota ottamaan kolmansissa maissa olevat unionin edustustot entistä vahvemmin mukaan nykyisten ja uusien vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoon, erityisesti paikallisen startup-yritysten vahvistamiseksi; kannustaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa jatkamaan talousdiplomatiaan liittyviä toimiaan muun muassa eurooppalaisten kauppakamarien avustuksella;

27.

pyytää komissiota tekemään tutkimuksen kauppasopimusten kumulatiivisista vaikutuksista sektori- ja maakohtaisesti, jotta voidaan arvioida unionin kauppapolitiikkaa ja ennakoida ja muokata sen vaikutuksia;

28.

korostaa, että tietyt alat voivat kohdata kaupankäyntiin liittyviä taloudellisia vaikeuksia; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan tätä sivuavia politiikkoja, joissa otetaan huomioon sosiaalinen ulottuvuus, jotta kaupan vapauttamisesta saadaan mahdollisimman suuri hyöty ja sen kielteiset vaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi; pyytää komissiota tässä yhteydessä vahvistamaan Euroopan globalisaatiorahaston tehokkuutta ja tekemään siitä ennakoivamman;

29.

kannustaa komissiota jatkamaan ja syventämään yhteistyötä kansainvälisten organisaatioiden ja foorumien, kuten G20-maiden, YK:n, OECD:n, ILO:n, Maailmanpankin, Maailman tullijärjestön ja Kansainvälisen standardisoimisjärjestön, kanssa kansainvälisten standardien laadinnassa ja niiden täytäntöönpanossa sekä kaupankäynnin seurannassa myös sen sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien vaikutusten suhteen;

Vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa koskevan komission ensimmäisen kertomuksen arviointi

30.

panee tyytyväisenä merkille ensimmäisen vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa koskevan komission kertomuksen julkaisemisen; pyytää komissiota jatkamaan tätä vuosittaista julkaisua; vaatii kuitenkin lisäksi, että komission olisi tehtävä unionin vapaakauppasopimusten täytäntöönpanosta myös syvällisempiä ja laaja-alaisempia tutkimuksia, tarkasteltava aihetta syvällisemmin ja varmistettava, että tutkimuksiin sisällytetään asianmukainen ekonometrinen ja laadullinen analyysi sekä tilastotietojen tulkinta ja käytännön suosituksia ja että julkaistut luvut asetetaan niissä asiayhteyteen ja annetaan – sääntöjen täytäntöönpanoa varten – enemmän laadullisia tietoja myös vapaakauppasopimusten osista, kuten kaupasta ja kestävästä kehityksestä ja julkisista hankinnoista; korostaa, että tällä tavalla voidaan saada kattava ja parempi arvio sopimusten todellisista vaikutuksista paikan päällä, jotta kertomus ohjaisi EU:n toimielimiä tehokkaasti unionin kauppastrategian määrittelemisessä ja toteuttamisessa; katsoo tässä yhteydessä, että olisi määriteltävä yhteinen menetelmä, jota käytetään näissä tutkimuksissa;

31.

kehottaa komissiota raportoimaan suosituimmuuskohtelua koskevista määräyksistä voimassa olevissa EU:n kahdenvälisissä vapaakauppasopimuksissa ja niiden käytännön vaikutuksista EU:n kolmansien maiden markkinoille pääsyn parantamiseen vapaakauppasopimuksilla, joista EU:n vapaakauppasopimuskumppanit ovat neuvotelleet;

32.

korostaa, että kertomuksesta puuttuu useita tietoja ja lukuja; pyytää komissiota tekemään tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden kanssa, jotta sopimusten täytäntöönpanosta saadaan enemmän tietoja; pyytää komissiota toimittamaan tietoja muun muassa vapaakauppasopimusten vaikutuksesta kasvuun ja työpaikkoihin, vapaakauppasopimusten vaikutuksesta kauppavirtojen kehittymiseen sekä kauppa- ja investointisopimusten vaikutuksesta investointivirtoihin ja palvelukauppaan;

33.

pitää huolestuttavana, että unionin vapaakauppasopimusten kauppaetuuksia hyödynnetään heikosti ja erityisesti, että eurooppalaiset vientiyritykset hyödyntävät niitä vähemmän kuin kumppanimaiden vientiyritykset; pyytää komissiota selvittämään mahdollisimman nopeasti tämän epätasapainon syyt ja puuttumaan niihin; pyytää komissiota analysoimaan monimutkaisten alkuperäsääntöjen ja talouden toimijoiden etuuskohtelukauppaa koskevien sopimusten hyödyntämisen välistä yhteyttä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan nopeasti toimia, joilla tiedotetaan talouden toimijoille aiempaa paremmin sopimuksissa määritetyistä kauppaetuuksista; katsoo, että tarvitaan yksityiskohtaisia tietoja, myös mikrotason tietoja, jotta EU:n vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa voidaan arvioida asianmukaisesti;

34.

katsoo, että komission on kiinnitettävä vapaakauppasopimusten määräysten täytäntöönpanoon yhtä paljon huomiota kuin neuvotteluvaiheeseen; kehottaa komissiota puuttumaan täytäntöönpanoon liittyviin ongelmiin asianomaisten EU:n kauppakumppaneiden kanssa, jotta löydetään ratkaisuja ja tehdään eurooppalaisten toimijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä säännöllistä;

35.

pyytää komissiota monipuolistamaan lähestymistapaansa analyysin kohteena olevilla aloilla ja selventämään kauppasopimusten täytäntöönpanon seurauksia herkkinä pidetyillä aloilla;

36.

pitää ilahduttavana ilmoitusta etenemissuunnitelman laatimisesta kunkin kauppasopimuksen täytäntöönpanoa varten ja pyytää komissiota ottamaan kaikki sidosryhmät mukaan niiden laatimiseen; kehottaa komissiota valottamaan aiottuja tavoitteita ja selkeän arvioinnin perustaksi sopivia erityisiä kriteerejä, joita ovat esimerkiksi edistyminen tullin ulkopuolisten esteiden poistamisessa, etuusjärjestelyjen ja kiintiöiden täyttöaste, sääntelyä koskevan yhteistyön tilanne sekä kaupan ja kestävän kehityksen edistyminen; odottaa, että etenemissuunnitelmat toimitetaan parlamentille samanaikaisesti kuin sopimukset toimitetaan virallisesti parlamentin käsiteltäväksi, ja pyytää sisällyttämään etenemissuunnitelmien tilannekatsauksen vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa koskevaan vuosikertomukseen;

37.

muistuttaa, että kauppasopimukset eivät voi tulla voimaan, ennen kuin Euroopan parlamentti on ratifioinut ne, ja toteaa, että tämä koskee myös assosiaatiosopimusten kauppaa koskevia lukuja; katsoo, että käytäntöä, jonka mukaan odotetaan parlamentin hyväksyntää ennen kuin sovelletaan väliaikaisesti poliittisesti tärkeitä sopimuksia, on noudatettava horisontaalisesti, ja toteaa, että komission jäsen Malmström sitoutui tähän kuulemisessaan 29. syyskuuta 2014;

Yhteisen kauppapolitiikan pk-yrityksiä koskevat erityismääräykset

38.

pyytää komissiota arvioimaan pk-yrityksille tarkoitettuja välineitä, jotta voidaan laatia aiempaa integroidumpi ja kattava lähestymistapa sekä kansainvälistämistä ja pk-yritysten vientiä tukeva strategia; kannustaa komissiota edistämään tätä lähestymistapaa kansainvälisillä foorumeilla; tukee pk-yritysten osallistumista tehokkaisiin tiedotuskampanjoihin pyrittäessä parantamaan EU:n vapaakauppasopimusten etuuksien käyttöastetta; korostaa, että monikielisyys on tärkeää, kun kohteena ovat kaikkien jäsenvaltioiden pk-yritykset; vaatii, että tarjotaan enemmän oikeudellista ja hallinnollista tukea vientiä ulkomaiden markkinoille harkitseville pk-yrityksille päivittämällä verkkosivustoja ja harkitsemalla uusien työkalujen, kuten teknisten verkkokeskustelujen, käyttöä, koska ne voisivat tarjota helpommin saatavilla olevaa perustukea; kehottaa unionin edustustoja osallistumaan tiedottamiseen viennistä kulloisillekin ulkomaanmarkkinoille pk-yritysten auttamiseksi;

39.

pitää valitettavana, että vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa koskeva komission kertomus sisältää vain vähän pk-yrityksiä koskevaa tietoa; pyytää komissiota varaamaan kertomuksessaan oman osion kauppasopimusten täytäntöönpanon pk-yrityksiin kohdistuvien vaikutusten ja pk-yrityksiä koskevien erityismääräysten käsittelyyn;

40.

suhtautuu myönteisesti pk-yrityksiä koskevien erityisten lukujen sisällyttämiseen parhaillaan neuvoteltaviin vapaakauppasopimuksiin ja pyytää komissiota jatkamaan pk-yrityksiä koskevien lukujen ja määräysten sisällyttämistä neuvottelemiinsa sopimuksiin ja tekemiinsä säädösehdotuksiin, jotta voidaan parantaa pienten ja keskisuurten yritysten kykyä osallistua kauppaan ja investointeihin; muistuttaa, että alkuperäsääntöjen monimutkaisuuden ymmärtäminen ja se, että säännöt pidetään ajan tasalla ja niistä tehdään helposti sovellettavia ja selkeitä, on erittäin tärkeää pk-yrityksille, ja katsoo, että on neuvoteltava pk-yrityksiä koskevia erityismääräyksiä niiden pääsystä ulkomaisille julkisten hankintojen markkinoille; pyytää komissiota pyrkimään tarjoamaan pk-yrityksille räätälöidyn alkuperäsääntölaskimen, jonka ansiosta ne voisivat käyttää nykyisten sopimusten mukaisesti saatavilla olevia etuuksia, jotta voidaan korottaa etuuksien käyttöastetta;

Julkisten hankintojen markkinoille pääsyn ja maantieteellisten merkintöjen suojan merkitys

41.

muistuttaa, että maantieteellisten merkintöjen suoja on unionin kannalta offensiivinen kysymys sopimusneuvotteluissa; korostaa, että vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen mukaan kaikki kumppanit eivät noudata maantieteellisten merkintöjen suojaan liittyviä määräyksiä, ja kehottaa komissiota toteuttamaan viipymättä toimia, joilla varmistetaan, että näitä määräyksiä noudatetaan;

42.

muistuttaa, että unionin julkisten hankintojen markkinoille pääsyaste on maailman korkein; pitää huolestuttavana, että kaikki kumppanit eivät noudata vapaakauppasopimuksiin sisältyviä, julkisten hankintojen markkinoille pääsyä koskevia määräyksiä, mistä koituu haittaa unionin yrityksille, ja että pääsy julkisten hankintojen markkinoille on hyvin rajallinen joissakin kolmansissa maissa; pyytää komissiota edistämään pääsyä kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille ja harkitsemaan julkisia hankintoja koskevan sopimuksen sääntöjen mukaisia toimenpiteitä, joita sovellettaisiin sellaisiin kolmansiin maihin, jotka suosivat omia yrityksiään julkisten hankintojen markkinoille pääsyssä; kehottaa komissiota keräämään ja julkaisemaan yritystason tietoja vapaakauppasopimusten sisältämien julkisia hankintoja koskevien määräysten käytöstä, jotta ymmärretään paremmin EU:n yritysten kohtaamia vaikeuksia;

43.

pyytää komissiota antamaan enemmän tietoa julkisten hankintojen markkinoille pääsystä usean vuoden kehityksen ja tilastotietojen osalta sekä antamaan konkreettista tietoa hyödyistä, jotka on saavutettu maantieteellisten merkintöjen suojan ansiosta;

Unionin arvojen edistäminen ja puolustaminen kauppapolitiikan tehokkaan täytäntöönpanon avulla

44.

painottaa, että yhteisellä kauppapolitiikalla on edistettävä SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja unionin arvoja sekä 21 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista, kuten demokratian ja oikeusvaltion vahvistamista, ihmisoikeuksien sekä perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamista, tasa-arvoa, ihmisarvon kunnioittamista sekä ympäristön ja sosiaalisten oikeuksien suojelua ja edistämistä; toteaa, että näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää komissiolta määrätietoisia ja jatkuvia toimia; korostaa, että YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmassa ja Pariisin ilmastosopimuksessa määritellään ensisijaiset vertailuarvot, joilla voidaan mitata EU:n kauppapolitiikan vaikutusta sovittujen kestävän kehityksen maailmanlaajuisten tavoitteiden toteutumiseen;

45.

pyytää komissiota toteuttamaan yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) ja erityisesti GSP+-järjestelmän säännöllisen seurannan ja jatkamaan kertomuksen julkaisemista kahden vuoden välein; pyytää komissiota tehostamaan toimintaansa edunsaajavaltioiden, Euroopan ulkosuhdehallinnon, unionin edustustojen, jäsenvaltioiden diplomaattisten edustustojen, kansainvälisten organisaatioiden, yritysten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta voidaan parantaa tietojen keräämistä ja syventää seurannan analyysia ja saadaan aikaan selkeä arviointi järjestelmän kaikkien näkökohtien täytäntöönpanosta; painottaa, että yleisen tullietuusjärjestelmän tehokkuus riippuu siitä, miten komissio pystyy panemaan täytäntöön lainsäädännön säännökset ja valvomaan niiden noudattamista tapauksissa, joissa ei ole pantu täytäntöön työntekijöitä tai ilmastoa koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia;

46.

muistuttaa, että uuden sukupolven sopimukset sisältävät ihmisoikeuslausekkeita ja kestävää kehitystä koskevia lukuja, ja toteaa, että niiden täysimittaisen ja kattavan täytäntöönpanon tavoitteena on taata ihmisoikeuksien, unionin arvojen sekä korkeiden sosiaali- ja ympäristönormien noudattaminen ja edistää sitä; panee merkille, että komission kertomuksessa vapaakauppasopimusten täytäntöönpanosta arvioidaan kestävää kehitystä koskevia lukuja, ja kehottaa panemaan voimassa olevat kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat määräykset ajoissa täytäntöön; pyytää komissiota laatimaan tarkan ja kohdennetun menetelmän kyseisten lukujen täytäntöönpanon seurantaa ja arviointia varten ja toteaa, että niiden arviointia on mahdotonta toteuttaa pelkästään kvantitatiivisten tietojen perusteella; palauttaa mieliin, että kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien määräysten täytäntöönpanossa on ongelmia joissain tapauksissa, esimerkiksi EU:n ja Korean välisen vapaakauppasopimuksen tapauksessa, ja toistaa siksi kehotuksensa vahvistaa kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanon valvontaa ja seurantaa ottamalla kansalaisjärjestöjä, myös työmarkkinaosapuolia, enemmän mukaan kaikkiin kauppasopimuksiin; pitää valitettavana, että komissio päätti ennen aikojaan keskustelun siitä, miten kauppasopimuksiin sisältyvän kestävää kehitystä koskevan luvun täytäntöönpanon valvontaa voitaisiin lujittaa, ja toteaa, että yksi vaihtoehdoista on seuraamuksiin perustuva toimintatapa;

47.

muistuttaa tässä yhteydessä kansallisten neuvoa-antavien ryhmien tärkeästä tehtävästä; korostaa, että jäsennellympi ja avoimempi suhde kansallisten neuvoa-antavien ryhmien kanssa tuottaa mahdollisesti lisäarvoa kauppakumppaneille, ja on tietoinen näiden keskeisestä roolista pyrittäessä ymmärtämään paremmin paikallisia haasteita ja paikallisia tavoitteita; katsoo, että kansallisten neuvoa-antavien ryhmien osallistuminen prosesseihin, joita tarvitaan kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen seurantaan ja täytäntöönpanoon, on olennaisen tärkeää;

48.

panee tyytyväisenä merkille ”Kauppaa tukeva apu” -strategian tarkastelun ja tukee kehitysmaiden valmiuksien vahvistamista koskevaa tavoitetta, jotta ne voisivat hyödyntää paremmin EU:n kauppasopimusten tarjoamia mahdollisuuksia; korostaa myös, että strategialla on edistettävä reilua ja eettistä kauppaa ja siitä olisi tultava keskeinen väline kasvavan maailmanlaajuisen eriarvoisuuden torjunnassa ja talouskehityksen tukemisessa EU:n kumppanimaissa; kannustaa komissiota auttamaan kehitysmaita hyväksymään tarvittavat toimenpiteet, jotta ne voivat muun muassa säilyttää vientituotteidensa pääsyn EU:n markkinoille ja torjua ilmastonmuutosta;

49.

muistuttaa tukevansa kunnianhimoisten korruption torjuntaa koskevien määräysten sisällyttämistä kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin unionin yksinomaisen toimivallan puitteissa; pitää myönteisenä, että käynnissä olevissa neuvotteluissa EU:n ja Meksikon sekä EU:n ja Chilen välisten assosiaatiosopimusten päivittämiseksi käsitellään korruption vastaisia määräyksiä; palauttaa mieliin, että vapaakauppasopimukset tarjoavat oivan tilaisuuden lisätä yhteistyötä rahanpesun, veropetosten ja veron vilpillisen välttelyn torjumisen alalla;

50.

panee tyytyväisenä merkille, että sukupuolten tasa-arvo otetaan huomioon kauppastrategian täytäntöönpanoa koskevassa komission kertomuksessa; korostaa tavoitetta, jonka mukaan kaupankäynnin olisi hyödytettävä naisia ja miehiä tasavertaisesti, ja toteaa, että tämä pätee esimerkiksi ”Kauppaa tukeva apu” -strategiaan; painottaa, että tämä edellyttää komissiolta proaktiivista lähestymistapaa ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista EU:n kauppapolitiikassa, ja pyytää komissiota sisällyttämään tämän näkökohdan tuleviin vuosittaisiin täytäntöönpanokertomuksiinsa;

51.

on tyytyväinen siihen, että komissio on sitoutunut varmistamaan, että kauppaneuvotteluihin, joiden tarkoituksena on uudistaa Chilen ja unionin välistä nykyistä assosiaatiosopimusta, sisällytetään ensimmäistä kertaa unionissa sukupuolten tasa-arvoa ja kauppaa koskeva luku; toistaa komissiolle ja neuvostolle esittämänsä pyynnön, että niiden olisi edistettävä ja tuettava erityisen sukupuolten tasa-arvoa koskevan luvun sisällyttämistä EU:n kauppa- ja investointisopimuksiin;

52.

panee tyytyväisenä merkille kidutuksen vastaisen asetuksen hyväksymisen ja muistuttaa, että on tärkeää huolehtia sen täytäntöönpanosta ja siitä, että EU:n kauppakumppanit noudattavat sitä; tukee kidutuksen vastaisen liittouman käynnistämistä kansainvälisellä tasolla;

53.

suhtautuu myönteisesti konfliktialueilta peräisin olevia mineraaleja koskevan asetuksen ((EU) 2017/821) hyväksymiseen ja toteaa, että asetuksen tavoitteena on edistää vastuullisempaa globaalin arvoketjun hallintaa; pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja asianomaisia toimijoita jatkamaan asetuksen voimaantulon valmistelua; kehottaa komissiota varmistamaan, että liitännäistoimenpiteet suunnitellaan tehokkaasti ja että niihin osallistuville jäsenvaltioille ja kansallisille sidosryhmille tarjotaan tarvittavaa asiantuntemusta ja apua, ja katsoo, että tässä yhteydessä olisi erityisesti autettava pk-yrityksiä parantamaan valmiuksiaan due diligence -vaatimustensa täyttämisessä asetuksessa säädetyllä tavalla;

54.

on tietoinen yhdennettyjen globaalien toimitusketjujen valtavasta lisääntymisestä kansainvälisessä kaupassa; kehottaa uudelleen etsimään keinoja kehittää globaalien arvoketjujen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevia strategioita ja sääntöjä ja korostaa, että yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanossa on varmistettava vastuullinen globaalin arvoketjun hallinta; pyytää komissiota edistämään ja vahvistamaan yritysten yhteiskuntavastuuta osana kauppapolitiikkaa, esimerkiksi toteuttamaan lisätoimia erityisten sääntöjen ja käytäntöjen laatimiseksi ottaen huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, jotta voidaan varmistaa yritysten yhteiskuntavastuun tehokas täytäntöönpano; toistaa komissiolle esittämänsä pyynnön, että yritysten yhteiskuntavastuu olisi sisällytettävä kaikkiin kauppasopimuksiin ja sitä koskevien määräysten noudattamista olisi valvottava tehokkaasti kauppaa ja kestävää kehitystä koskevan luvun tehostetun riippumattoman valvonnan puitteissa, johon osallistuu myös kansalaisyhteiskunta ja jota parlamentti on pyytänyt; muistuttaa tukevansa kansainvälisiä aloitteita, kuten Bangladeshia koskevaa kestävyyssopimusta, ja pyytää komissiota keskittymään sen täytäntöönpanoon;

55.

kehottaa komissiota ja kaikkia kansainvälisiä toimijoita noudattamaan uusia OECD:n due diligence -ohjeita, jotka koskevat vaate- ja jalkineteollisuuden vastuullisia toimitusketjuja;

56.

muistuttaa, että unionin kauppa- ja kehityspolitiikalla on edistettävä koko maailmassa kestävää kehitystä, alueellista yhdentymistä ja kehitysmaiden ottamista mukaan alueellisiin ja viime kädessä globaaleihin arvoketjuihin talouden monipuolistamisen kautta, mikä edellyttää oikeudenmukaisia ja kehitysmyönteisiä maailmanlaajuisia kauppasääntöjä; kehottaa komissiota edelleenkin tukemaan maanosan laajuisen vapaakauppa-alueen kehittämistä Afrikassa antamalla poliittista ja teknistä tukea;

57.

muistuttaa, että EU on sitoutunut hävittämään lapsityövoiman pahimmat muodot maailmanlaajuisesti, koska lapsityö on vastoin SEU-sopimuksen 21 artiklassa vahvistettuja arvojamme; pyytää toistamiseen komissiota esittämään ehdotuksen lapsityövoimaa tai mitään muuta pakkotyön tai nykyajan orjuuden muotoa käyttämällä tuotettujen tavaroiden tuonnin kieltämiseksi; pitää tässä yhteydessä tärkeänä, että maat, jotka eivät vielä ole ratifioineet lapsityön pahimpia muotoja koskevaa ILO:n yleissopimusta nro 182 tai työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskevaa yleissopimusta nro 138, tekevät sen;

58.

panee merkille edistymisen talouskumppanuussopimusten tekemisessä ja täytäntöönpanossa; katsoo, että tarvitaan syväluotaava analyysi niiden vaikutuksista Afrikan maiden talouksiin ja niiden alasektoreihin, niiden työmarkkinoihin sekä Afrikan alueiden sisäisen kaupan edistämiseen; kehottaa komissiota edistämään vuoropuhelua aidon kumppanuuden hengessä, jotta keskeneräiset kysymykset saadaan ratkaistua; muistuttaa, että talouskumppanuussopimukset ovat epäsymmetrisiä sopimuksia, joissa olisi annettava yhtä paljon painoarvoa niin kehitys- kuin kauppanäkökohdille; edellyttää tältä osin, että täydentävät toimenpiteet, kuten EKR:n resurssien käyttäminen, toteutetaan ajoissa;

59.

pitää myönteisenä, että Karibian ATK-maiden foorumin talouskumppanuussopimus pannaan täytäntöön; toteaa, että tarvitaan lisää valistusta, jotta Karibian yhteisön maat voivat hyötyä sopimuksen tarjoamista mahdollisuuksista; pitää yhteisen neuvoa-antavan komitean perustamista myönteisenä mutta kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevat kansalaisyhteiskunnan instituutiot muodostetaan ajoissa;

60.

kehottaa uudelleen unionia etsimään sopivia ja tehokkaita ratkaisuja, jotta koko tuotantoketjussa voidaan ottaa käyttöön avoin ja toimiva ”sosiaalisen ja ympäristöllisen jäljitettävyyden” merkintäjärjestelmä kaupan teknisiä esteitä koskevan WTO:n sopimuksen mukaisesti, ja samalla edistämään samansuuntaisia toimia kansainvälisesti;

Avoimuus ja tiedonsaanti EU:n kauppapolitiikan täytäntöönpanon tukena

61.

panee merkille komission avoimuutta koskevan työn ja kehottaa komissiota käymään neuvotteluja mahdollisimman avoimesti noudattaen täysin muissa neuvotteluissa vahvistettuja parhaita käytäntöjä; katsoo, että avoimuuden saavuttamisen on kuuluttava komission tärkeimpiin tavoitteisiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita julkaisemaan kaikki sopimuksista käytäviin neuvotteluun ja niiden täytäntöönpanoon liittyvät asiakirjat heikentämättä kuitenkaan unionin neuvotteluasemaa;

62.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kauppapolitiikkaa ja kaikkia kauppasopimuksia koskevan viestintästrategian, jotta tiedonvälitystä voidaan parantaa ja muokata kunkin toimijan mukaan, jotta toimijat voivat hyödyntää sopimuksia; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan toimia, joilla lisätään talouden toimijoiden tietoa tehdyistä sopimuksista, ja käymään säännöllistä vuoropuhelua ammattiliittojen, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;

63.

panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto on julkaissut TTIP-sopimusta, CETA-sopimusta, TiSA-sopimusta, Japanin, Tunisian ja Chilen kanssa tehtyjä sopimuksia sekä monenvälisen investointituomioistuimen perustamista koskevaa yleissopimusta koskevat neuvotteluvaltuutukset ja että komissio on julkaissut ehdotukset Australiaa ja Uutta-Seelantia koskevien sopimusten neuvotteluvaltuutuksiksi sekä monenvälisen investointituomioistuimen perustamiseksi, ja toteaa, että parlamentti on jo pitkään pyytänyt tällaista avoimuutta; pyytää neuvostoa ja jäsenvaltioita julkaisemaan kaikki neuvotteluvaltuutukset ja komissiota julkaisemaan kaikki valtuutusehdotukset, jotka koskevat tulevien neuvottelujen käynnistämistä; pyytää, että neuvosto ja komissio ottavat huomioon parlamentin antamat suositukset laatiessaan ja hyväksyessään neuvotteluvaltuutuksia;

64.

muistuttaa pyytäneensä, että jäsenvaltiot, Euroopan parlamentti, kansalliset parlamentit, talouden toimijat ja kansalaisyhteiskunnan sekä työmarkkinaosapuolten edustajat otetaan aiempaa enemmän mukaan kauppapolitiikan ja muun muassa kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien määräysten seurantaan; kehottaa komissiota julkaisemaan kauppasopimusten täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman ja kuvauksen tehostetusta kumppanuudesta;

65.

kehottaa komissiota parantamaan kustakin kauppasopimuksesta toteuttavien vaikutustutkimusten laatua ja sisällyttämään niihin alakohtaisen ja maantieteellisen analyysin; pitää erittäin tärkeänä, että etu- ja jälkikäteen toteutettavien kauppasopimusten vaikutustutkimusten sisältämiä tietoja koskevaa tiedottamista parannetaan ja sitä tehdään oikea-aikaisemmin;

66.

suhtautuu myönteisesti ilmoitukseen kauppapolitiikan seurantaa käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän perustamisesta; pitää tärkeänä, että tämä uusi elin otetaan käyttöön nopeasti läpinäkyvällä, avoimella ja osallistavalla tavalla; pyytää komissiota julkaisemaan säännöllisesti neuvoa-antavan ryhmän kokouksiin ja toimintaan liittyviä asiakirjoja; kehottaa komissiota myös määrittelemään prosessit, joilla varmistetaan, että neuvoa-antavan ryhmän esiin tuomiin kysymyksiin vastataan asianmukaisesti;

o o

67.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, kansallisille parlamenteille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle.

(1) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 30.

(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0439.

(3) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 19.

(4) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 21.

(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0330.

(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0437.

(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0488.

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0090.

(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0369.

(10) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31.

(11) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 94.

(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0225.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/151

P8_TA(2018)0235

Moottoriajoneuvojen matkamittarien manipulointi: unionin lainsäädäntökehyksen tarkistaminen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 suosituksista komissiolle moottoriajoneuvojen matkamittarien manipuloinnista: unionin lainsäädäntökehyksen tarkistaminen (2017/2064(INL))

(2020/C 76/18)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 91 artiklan 1 kohdan ja 114 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2014/45/EU (1),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2014/47/EU (2),

—	ottaa huomion komission asetuksen (EU) 2017/1151 (3), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 661/2009 (4), komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 (5) sekä Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission säännön N:o 39 (6),

—	ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman CARS 2020: vahva, kilpailukykyinen ja kestävä eurooppalainen autoteollisuus (7),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun marraskuussa 2017 tekemän tutkimuksen, joka koskee matkamittarien vilpillistä käsittelyä ja sitä ehkäiseviä toimenpiteitä (8) sekä siihen liittyvän eurooppalaista lisäarvoa käsittelevän tutkimuksen matkamittarien vilpillisestä käsittelystä EU:ssa (9),

—	ottaa huomioon Euroopan ajoneuvojen ja kuljettajien rekisteröinnistä vastaavien viranomaisten liiton loppukertomuksen ajoneuvojen matkamittarilukemien rekisteröinnistä (10),

—	ottaa huomioon komission kuluttajamarkkinatutkimuksen käytettyjen autojen markkinoiden toiminnasta kuluttajan näkökulmasta (Functioning of the Market for Second-Hand Cars from a Consumer’s perspective),

—	ottaa huomioon 11. huhtikuuta 2016 esitetyn kirjallisen kannanoton 0030/2016 käytettyjen autojen kilometrilukemiin liittyvien petosten torjumiseen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,

—	ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A8-0155/2018),

Nykytilanne

toteaa, että matkamittarien vilpillinen käsittely eli ajoneuvon matkamittarissa näkyvän todellisen kilometrimäärän muuttaminen tarkoituksella ja luvatta, on vakava ja laaja ongelma unionissa erityisesti rajat ylittävän kaupan yhteydessä ja se vahingoittaa kolmansia maita, jotka tuovat käytettyjä autoja unionista;

toteaa, että matkamittarin vilpillisen käsittelyn tuoma taloudellinen voitto voi olla huomattava, kun otetaan huomioon tarvittavien välineiden edullisuus sekä näin aikaansaatava käytettyjen autojen keinotekoinen arvonnousu; toteaa, että tutkimusten mukaan vilpillisesti käsiteltyjen ajoneuvojen osuus kansallisella tasolla myytävistä käytetyistä autoista on arviolta 5–12 prosenttia ja rajat ylittävässä myynnissä 30–50 prosenttia, mistä aiheutuu unionissa kaiken kaikkiaan 5,6–9,6 miljardin euron taloudellinen vahinko;

C.	toteaa, että ajettujen kilometrien määrä on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joiden avulla ostaja voi arvioida ajoneuvon teknistä kuntoa, ja että matkamittarilukema vaikuttaa merkittävästi ajoneuvon markkina-arvoon;

D.	toteaa, että matkamittareiden lukemat tallennetaan ja esitetään digitaalisesti ja että näihin tietoihin pääsy niiden muutostarkoituksessa on helppoa, koska matkamittareiden suojauksen taso on matalampi kuin ajoneuvojen muiden osien;

katsoo, että matkamittareiden vilpillinen käsittely haittaa kuluttajia, käytettyjen autojen kauppiaita, vakuutusyhtiöitä ja leasing-yrityksiä ja tuo taloudellista etua tähän petokseen syyllistyville ja että on löydettävä teknisiä ratkaisuja, jotta matkamittareiden manipuloinnista muiden kuin ammattilaisten toimesta voitaisiin tehdä nykyistä vaikeampaa;

toteaa, että matkamittarivilpin kohteeksi joutuneiden ajoneuvojen ylimääräinen kuluminen vaikuttaa kielteisesti liikenneturvallisuuteen; toteaa, että tällaisten autojen ostajille saattaa aiheutua odotettua suurempia ylläpito- ja korjauskustannuksia, koska autoja ei ole tarkastettu niiden todellisen kilometrimäärän mukaisesti;

G.	toteaa, että matkamittarivilpin kohteeksi joutuneet ajoneuvot saattavat kuluttaa odotettua enemmän polttoainetta ja aiheuttaa odotettua enemmän päästöjä, mikä on vastoin tyyppihyväksyntää koskevan lainsäädännön mukaisia kestävyysvaatimuksia;

toteaa, että unionin käytettyjen autojen markkinat ovat kahdesta kolmeen kertaa suuremmat kuin uusien autojen markkinat ja että komission kuluttajamarkkinoiden 2014 tulostaulun (11) mukaan kuluttajien niitä kohtaan tuntema luottamus on kaikkien tavaramarkkinoiden alhaisin ja matkamittarien vilpillinen käsittely heikentää merkittävästi kuluttajien luottamusta käytettyjen autojen kauppiaisiin, mikä vääristää sisämarkkinoiden toimintaa ja oikeudenmukaista kilpailua;

toteaa, että kuluttajat eivät saa riittävästi tietoa mahdollisista keinoista, joilla käytettyjen autojen matkamittarilukemien manipulointia voidaan estää, tai olemassa olevista keinoista matkamittarilukemien seuraamiseen ja niitä koskevien petosten estämiseen ja siitä, miten näitä keinoja voidaan käyttää;

J.	toteaa, että monet jäsenvaltiot eivät vieläkään tarjoa kuluttajille tarvittavia välineitä, joiden avulla he voisivat tarkistaa käytetyn auton historian;

toteaa, että matkamittareiden vilpillinen käsittely vaikuttaa suhteettomalla tavalla pienituloisimpiin sosiaaliryhmiin ja maantieteellisiin alueisiin, ja sen seurauksena unioniin vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneissä jäsenvaltioissa ja unionin välittömässä läheisyydessä sijaitsevissa maissa (etenkin Länsi-Balkanin maissa, joihin käytettyjä autoja viedään unionista tullitta tai ilman merkittäviä tullimaksuja) asiakkailla on suurempi riski ostaa auto, jonka matkamittaria on käsitelty vilpillisesti ja he kärsivät näin muita useammin tällaisesta vilpistä;

toteaa, että koska jäsenvaltioiden väliselle tiedonvaihdolle ei ole olemassa yhteistä ja integroitua järjestelmää, on yhä suurempi riski, että virallistetaan mittarilukemia, joita on jo manipuloitu ennen ensimmäistä katsastusta maassa, johon auto viime kädessä rekisteröidään ja jossa on jo käytössä toimia ajoneuvon rekisteröimiseksi ja sen mittarilukeman tarkistamiseksi;

toteaa, että jos matkamittarien manipulointiin puututaan ottamalla nopeasti käyttöön yhdenmukaiset säännöt manipuloinnin estämiseksi, tällä parannetaan merkittävästi ajoneuvojen rajat ylittävän kaupan turvallisuutta ja varmuutta ja vähennetään siten epäoikeudenmukaisten käytäntöjen laajuutta ja tuodaan myös huomattavia etuja miljoonille unionin kuluttajille;

Matkamittaripetosten vastaiset tämänhetkiset toimet

toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on jo otettu käyttöön erilaisia välineitä matkamittareiden manipuloinnin minimoimiseksi, ja esimerkkejä tästä ovat Belgian ”Car-Pass” ja Alankomaiden ”Nationale AutoPas” (NAP); toteaa, että molemmissa näissä jäsenvaltioissa käytetään tietokantaa, johon matkamittarin lukemat tallennetaan jokaisen ylläpito-, huolto- ja korjaustoimenpiteen sekä katsastuksen yhteydessä, ja näin matkamittaripetokset onkin saatu kitkettyä lähes täysin kummassakin maassa lyhyessä ajassa;

toteaa, että Belgian järjestelmää hoitaa lain perusteella yleishyödyllinen järjestö ja Alankomaiden järjestelmää pitää yllä valtion virasto; toteaa, että molemmat järjestelmät toimivat kohtuullisin kustannuksin ja järjestelmien onnistunutta toimintaa tukevat erilaiset tiedotuskampanjat sekä vahva oikeudellinen kehys, jolla asetetaan selkeät säännöt ja varoittavat seuraamukset;

P.	toteaa, että manipuloitujen autojen merkittävästi suurempi määrä maissa, joissa pääsyä näihin tietokantoihin ei ole, osoittaa, että järjestelmien tuloksekas toiminta edellyttää rajat ylittävää tiedonvaihtoa ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä;

toteaa, että eurooppalainen ajoneuvo- ja ajokorttitietojärjestelmä (Eucaris-järjestelmä) tarjoaa jo infrastruktuurin ja organisaation liikenteeseen liittyvien yhdenmukaisten tietojen vaihtamiselle jäsenvaltioiden viranomaisen kesken ja kaikki jäsenvaltiot käyttävät sitä täyttääkseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/82/EU (12) velvoitteet ja sen toimintoihin sisältyy jo matkamittarilukemien tallentaminen;

panee merkille, että on olemassa myös sekä laite- että ohjelmistotason teknisiä ratkaisuja, joita valmistajat voisivat käyttää ajoneuvoissa estääkseen näin matkamittarien manipuloinnin jo alusta lähtien; toteaa, että jo nyt käytetään turvalaitemoduuleja (HSM) ja turvalaitteistolaajennuksia (SHE), joilla ajoneuvojen sähköisiä ohjausyksikköjä (ECU) suojataan luvattomalta käsittelyltä ja manipuloinnilta ja suojaudutaan autovarkauksilta, ja niiden hinnaksi on arvioitu yksi euro ajoneuvoa kohden;

toteaa, että asetus (EU) 2017/1151 velvoittaa valmistajat, jotka haluavat saada ajoneuvolle tyyppihyväksynnän, toteuttamaan järjestelmällisiä vilpillisen käsittelyn ja tietojen muuttamisen estäviä toimia, joilla estetään matkamittaritietojen muuttaminen, ja tällöin on otettava huomioon myös tietojen etävaihtoon liittyvät toiminnot; toteaa, että se vain edellyttää valmistajan antavan tietoja ja selvityksiä eikä siinä säädetä sen testaamisesta, onko matkamittari suojattu vilpilliseltä käsittelyltä, vaikka on olemassa sertifioituja ja kansainvälisesti tunnustettuja menettelyjä, kuten yleiset tietoturvallisuuden arviointiperusteet; toteaa, että kansainvälisesti tunnustetut menetelmät, kuten yhteiset arviointiperusteet (ISO/IEC 15408), voivat auttaa suojautumaan manipuloinnilta;

Lainsäädäntö ja porsaanreiät

toteaa, että matkamittarien manipulointi on kielletty 26 jäsenvaltiossa, mutta vain kymmenellä jäsenvaltiolla on käytössä lisätoimia kuluttajien näkemien matkamittarilukemien tarkistamiseksi ja vain kuudessa niistä matkamittarien manipulointi katsotaan rikokseksi (13); toteaa, että matkamittareiden manipulointiin käytettäviä laitteita ja ohjelmia on vapaasti saatavissa unionissa eikä tätä katsota rikokseksi, ja toteaa, että yhä useammat jäsenvaltiot ovat kriminalisoimassa matkamittarilukemien laittomaan manipulointiin liittyviä toimia;

toteaa, että matkamittareihin liittyvät petokset uhkaavat liikennekelpoisuutta, mihin viitataan myös direktiivissä 2014/45/EU, jossa jäsenvaltioita edellytetään asettamaan tällaiselle manipuloinnille tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia; katsoo, että komission olisi edelleen tutkittava mahdollisuutta kytkeä kansalliset alustat yhteen, jotta voidaan mahdollistaa liikennekelpoisuutta koskevien tietojen ja myös matkamittarilukemien rajat ylittävä vaihto;

toteaa, että direktiivi 2014/45/EU velvoittaa tallentamaan matkamittarilukemat katsastuksen yhteydessä ja esittämään tallennetut lukemat aina seuraavien katsastusten yhteydessä, mutta siinä käsitellään mittarilukemien tallennusta liikennekelpoisuustestien yhteydessä vain ensimmäisestä liikennekelpoisuustestistä alkaen; toteaa, että ensimmäinen katsastus saatetaan tehdä vasta neljän vuoden kuluttua ajoneuvon ensirekisteröinnistä, mikä jättää riittävästi aikaa matkamittarin manipulointiin ennen ensimmäistä katsastusta sekä katsastusten välillä, mikä voi myös johtaa väärien mittarilukemien viralliseen tallennukseen;

toteaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/46/EY (14) ja komission asetuksessa (EY) N:o 692/2008 tyyppihyväksynnästä eikä myöskään Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission säännössä N:o 39 (UNECE sääntö 39) oteta huomioon matkamittarilukemien manipulointia tai matkamittareita, joiden vilpillinen käsittely on mahdotonta; toteaa, että asetuksessa (EY) N:o 661/2009 viitataan nopeusmittarin hyväksymisvaatimusten osalta UNECEn sääntöön 39 mutta siinä ei aseteta matkamittarille ja sen olennaisille ominaisuuksille mitään vaatimuksia;

Autoteollisuuden tuleva kehitys

toteaa, että autoteollisuudessa on saavutettu valtavaa edistystä kehitettäessä ja valmistettaessa ajoneuvoja, jotka ovat yhteydessä verkkoon, käyttävät liikennetelematiikkaa (ITS) ja vaihtavat tietoja ympäristönsä kanssa, joten useimmissa markkinoille tulevissa autoissa on jo yhteyden luomisen edellyttämät ominaisuudet, minkä ansiosta unionin teillä siirrytään asteittain kohti verkossa olevaa autokantaa;

toteaa, että eri tutkimusten mukaan unionin teillä autojen keski-ikä on 7–11 vuotta ja se kasvaa jatkuvasti ja että vuoden 2004 jälkeen unioniin liittyneissä jäsenvaltioissa autot ovat paljon keski-ikää vanhempia, joten käytössä on sekä uusia verkkoon yhteydessä olevia autoja että vanhoja autoja, joita ei voida lainkaan liittää verkkoon;

Z.	toteaa, että nykyaikaiset ajoneuvot lähettävät jo valmistajalle säännöllisesti tietopaketteja, jotka käsittävät esimerkiksi todellisen matkamittarilukeman ja kokonaiskäyttöajan, ja nämä tiedot ovat keskeisellä sijalla tarkistettaessa matkamittarilukemien uskottavuutta;

AA.	toteaa, että lohkoketjuteknologia voi olla tulevaisuudessa yksi ratkaisu matkamittarilukemien tallennukseen;

AB.	toteaa, että CarTrustChain on onnistunut hanke, jossa lohkoketjuteknologiaa käytetään matkamittarien manipuloinnin estämiseksi, ja sitä rahoitettiin myös Euroopan aluekehitysrahaston avulla;

pyytää komissiota esittämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 91 artiklan 1 kohdan ja 114 artiklan perusteella lainsäädäntökehystä, jolla vaaditaan jäsenvaltioita luomaan oikeudelliset, tekniset ja toiminnalliset esteet, joilla matkamittarien manipulointi tehdään mahdottomaksi, ja noudattamaan siinä yhteydessä tässä päätöslauselmassa ja sen liitteessä esitettyjä suosituksia kahdentoista kuukauden kuluessa siitä, kun parlamentti hyväksyy tämän päätöslauselman; kehottaa komissiota tarkastelemaan asetuksen (EU) 2017/1151 oikeudellisia vaatimuksia;

kehottaa komissiota varmistamaan, että samoja lainsäädännöllisiä ja teknisiä esteitä sovelletaan myös tuontiin kolmansista maista;

pitää myönteisenä, että autojen arkaluonteisten tietojen suojaamiseksi on jo laajalti käytössä teknisiä ratkaisuja, kuten turvalaitemoduuleja ja turvalaitteistolaajennuksia, ja korostaa, että matkamittarilukemia olisi suojattava samalla tavoin, jotta estetään niiden manipulointi;

kehottaa komissiota vahvistamaan autojen omien turvatekijöiden tyyppihyväksyntää erityisesti matkamittaripetosten vastaisten teknisten toimenpiteiden osalta mutta myös verkkoon yhteydessä olevien autojen yleistymisen valossa;

pitää myönteisenä, että komissio sisällytti asetukseen (EU) 2017/1151 matkamittareiden teknistä turvallisuutta koskevia vaatimuksia; toteaa kuitenkin, että ei ole olemassa näiden vaatimusten seuraamista koskevia säännöksiä, ja kehottaa siksi komissiota määrittämään selkeät vaatimukset matkamittareiden turvallisuuden tehokkaalle tarkastamiselle, mukauttamaan vaatimuksia tarvittaessa mahdollisimman nopeasti sekä raportoimaan parlamentille kyseisen asetuksen tehokkuudesta;

toteaa, että matkamittareiden manipuloinnin estämisessä on saavutettu erittäin hyviä tuloksia eri jäsenvaltioissa kansallisilla ratkaisuilla, joissa matkamittarilukemia tallennetaan säännöllisesti katsastusten, huoltojen ja ajoneuvojen muiden tarkastusten yhteydessä, ja ehdottaa siksi, että jäsenvaltiot, jotka eivät ole tähän mennessä ryhtyneet vastaaviin toimiin, ottavat käyttöön asianmukaisia ratkaisuja mahdollisimman pian;

korostaa tässä yhteydessä, että kaikilla jäsenvaltioilla olisi oltava kansalliset rekisterit ja niiden olisi harjoitettava rekisteritietojen rajat ylittävää vaihtoa, koska se on ainoa tapa puuttua matkamittareiden manipulointiin tehokkaasti unionissa; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan lainsäädäntökehystä, jonka puitteissa jäsenvaltiot ottavat käyttöön vertailukelpoisia ja toisiaan täydentäviä kansallisia tiedonkeruujärjestelmiä, jotka perustuvat nykyisiin parhaisiin käytäntöihin ja joiden avulla matkamittarilukemia voidaan kerätä usein ja luotettavasti ajoneuvon ensirekisteröinnistä lähtien ja mahdollistetaan kansainvälinen vaihto;

korostaa, että matkamittarilukemien rajat ylittävän käytön olisi oltava mahdollista ja että näiden tietojen helppo saatavuus käytetyn ajoneuvon ostajan kannalta vaikuttaisi merkittävästi kuluttajansuojaan; korostaa sitä, että käytetyn ajoneuvon ostajan olisi voitava tarkistaa sen matkamittarilukeman oikeellisuus riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa ajoneuvo on aiemmin rekisteröity; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ennakoivasti tiedottamaan kuluttajille ja sidosryhmille matkamittarivilpin vastaisista olemassa olevista toimenpiteistä sekä tavoista havaita matkamittarin manipulointi ja estää se;

korostaa, että Eucaris-järjestelmä tarjoaa jo olemassa olevan infrastruktuurin matkamittarilukemien kustannustehokkaalle vaihdolle koko unionissa tietokantaan perustuvan ratkaisun pohjalta; pitää valitettavana, että vuonna 2017 vain Belgia, Alankomaat ja Slovakia käyttivät Eucaris-alustaa matkamittarilukemia koskevien tietojen vaihtoon, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita käyttämään tämän järjestelmän tarjoamia mahdollisuuksia;

10.

kehottaa komissiota tekemään Eucaris-järjestelmään osallistumisesta pakollista ja toteuttamaan sen ajoneuvotietosovelluksena tavalla, joka mahdollistaa matkamittarilukemien tarkistamisen koko unionissa ja vähentää mahdollisuuksia matkamittareiden manipulointiin;

11.

pitää valitettavana, että direktiivissä 2014/45/EU tarkoitettua sähköistä rekisteriä ei ole vielä perustettu ja että jäsenvaltioissa sovellettavat seuraamukset eivät ole riittävän varoittavia, minkä seurauksena tiedonvaihtotavoitteita ei ole saavutettu;

12.

kehottaa komissiota luomaan oikeudellisen kehyksen, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden tallentaa matkamittarilukemat katsastusten, huoltojen, kunnossapitotoimien ja korjausten sekä muiden huoltokäyntien yhteydessä ajoneuvon ensirekisteröinnistä lähtien;

13.

korostaa, että lohkoketjuihin perustuva ratkaisu voisi olla kustannustehokkaampi, ja kehottaa komissiota laatimaan tätä ratkaisua koskevan kustannus-hyötyanalyysin kahdentoista kuukauden kuluessa siitä, kun parlamentti hyväksyy tämän päätöslauselman, mukaan luettuina tietojen turvallisuus, avoimuus ja suojelu; korostaa, että ennen tämän teknologian mahdollista käyttöönottoa olisi pantava viipymättä täytäntöön tehokkaita, helppokäyttöisiä ja nopeasti toimeenpantavia ratkaisuja ja erityisesti tietokantoja;

14.

korostaa, että entistä laajempi salausmenetelmien käyttö, esimerkkinä turvalaitemoduuleihin ja turvalaitteistolaajennuksiin perustuvat ratkaisut, voisivat tarjota lisäsuojaa matkamittareiden manipuloinnilta ja suojata matkamittareita luvattomalta käsittelyltä turvamikrosirujen avulla;

15.

korostaa, että ajoneuvojen liitettävyysominaisuudet ovat entistä paremmat ja tämä kehitys jatkuu edelleen, minkä ansiosta matkamittarilukemat voidaan tallentaa automaattisesti tietokantaan tai lohkoketjuverkkoon; pitää myönteisenä, että autoteollisuus pyrkii kehittämään erilaisia teknisiä turvatoimia matkamittareiden manipuloinnin estämiseksi, mukaan luettuina tietojen salaus, tietosuoja ja turvallisuus, mutta kehottaa valmistajia myös edelleen parantamaan teknisten ratkaisujensa tehokkuutta;

16.

korostaa, että kaikissa tietojen välittämiseen ja tallentamiseen liittyvissä toimissa on noudatettava unionin tietosuojasäännöstöä ja sitä on harjoitettava ainoastaan matkamittarivilpin estämiseksi ja kyberturvallisuuden korkeinta tasoa noudattaen;

17.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan tai muuttamaan matkamittareiden manipulointia koskevaa lainsäädäntöä niin, että manipulointi katsotaan rikokseksi – mukaan luettuna luvattomaan manipulointiin tarjottavien laitteiden, ohjelmistojen ja muiden palvelujen tarjoaminen – koska vilpillinen käsittely johtaa ajoneuvojen liikennekelpoisuuden virheelliseen arviointiin ja vaikuttaa näin kielteisesti liikenneturvallisuuteen; kehottaa jäsenvaltioita antamaan riittävästi henkilöresursseja ja taloudellisia resursseja kyseisen lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnan tehokasta, syrjimätöntä ja oikeasuhteista toteuttamista varten;

18.

katsoo, että ajoneuvon matkamittarin vaihtaminen toiseen, jossa lukema on alhaisempi, on katsottava matkamittarilukeman manipuloinniksi, jos sen tarkoituksena on salata todellinen mittarilukema ja saada näin hyötyä;

19.

pyytää komissiota esittämään SEUT 91 artiklan 1 kohdan ja 114 artiklan perusteella ehdotuksen matkamittareiden manipuloinnin torjuntaa koskevista toimista annettavaksi säädökseksi oheisessa liitteessä esitettyjä suosituksia noudattaen;

o o

20.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/45/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, moottoriajoneuvojen määräaikaiskatsastuksista sekä direktiivin 2009/40/EY kumoamisesta (EUVL L 127, 29.4.2014, s. 51).

(2) Unionissa liikennöivien hyötyajoneuvojen liikennekelpoisuutta koskevista teknisistä tienvarsitarkastuksista ja direktiivin 2000/30/EY kumoamisesta 3. huhtikuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/47/EU (EUVL L 127, 29.4.2014, s. 134).

(3) Komission asetus (EU) 2017/1151, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2017, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täydentämisestä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY, komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 ja komission asetuksen (EU) N:o 1230/2012 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 692/2008 kumoamisesta (EUVL L 175, 7.7.2017, s. 1).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 661/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista (EUVL L 200, 31.7.2009, s. 1).

(5) Komission asetus (EY) N:o 692/2008, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2008, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täytäntöönpanosta ja muuttamisesta (EUVL L 199, 28.7.2008, s. 1).

(6) Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö N:o 39 – Yhdenmukaiset tekniset vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvojen hyväksyntää nopeusmittarilaitteiston ja sen asennuksen osalta (EUVL L 120, 13.5.2010, s. 40).

(7) EUVL C 468, 15.12.2016, s. 57.

(8) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2017/602012/IPOL_STU%282017%29602012_EN.pdf

(9) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2018/615637/EPRS_STU%282018%29615637_EN.pdf

(10) https://www.ereg-association.eu/media/1122/final-report-ereg-topic-group-xiii-vehicle-mileage-registration.pdf

(11) https://ec.europa.eu/info/files/consumer-markets-scoreboard-2014-edition_en.

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/82/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevan rajat ylittävän tietojenvaihdon helpottamisesta (EUVL L 288, 5.11.2011, s. 1).

(13) Euroopan kuluttajakeskusten verkosto (ECC-Net, 2015), Cross-border car purchases: what to look out when you’re bargain hunting, s. 236.

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/46/EY, annettu 5 päivänä syyskuuta 2007, puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle (puitedirektiivi) (EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1).

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

Tekniset ratkaisut ja tyyppihyväksyntä

Matkamittarilukemien manipuloinnin vaikeuttamiseksi matkamittaritietojen suojaustasoa olisi parannettava itse ajoneuvoissa. Tämä on määrä saavuttaa sisällyttämällä ehdotukseen seuraavat:

—	asetuksen (EU) 2017/1151 5 artiklan 3 kohdan f alakohdan täytäntöönpanon valvonta ja raportoiminen tuloksista parlamentille mahdollisimman pian;

—

selkeiden vaatimusten asettaminen matkamittarilukemien manipuloinnin torjumiseksi, mikä käsittää – jos ne todetaan hyviksi ratkaisuiksi – salaukseen perustuvan manipuloinnin eston, manipuloinnin tunnistusjärjestelmät, mittarilukemien erillisen havainnoinnin ja tallennuksen sekä laitteiden turvallisuuden;

—	testimenetelmän käyttöön ottaminen tai yleisten tietoturvallisuuden arviointiperusteiden soveltaminen matkamittareiden manipuloinnin torjumista koskeviin asetuksen (EU) 2017/1151 mukaisiin ennalta ehkäiseviin ratkaisuihin.

Tietokantajärjestelmät

Matkamittarilukemia tallentavat tietokannat vähentävät manipuloitujen ajoneuvojen määrää merkittävästi. On tärkeää saada aikaan unionin laajuinen ratkaisu, koska erilliset kansalliset aloitteet eivät pysty estämään matkamittareiden manipulointia rajat ylittävässä käytettyjen autojen kaupassa. Siksi ehdotuksessa olisi ehdotettava seuraavia toimia:

—	direktiivissä 2014/45/EU säädetyt pakollisesti tallennettavat matkamittarilukemat olisi asetettava saataville rajat ylittävää tietojen vaihtoa varten ja pyynnöstä myös asiakkaiden saataville;

—

olisi luotava oikeudellinen kehys matkamittarilukemien tallennukseen käytettävien vertailukelpoisten tietokantojen perustamiselle jäsenvaltioissa ja varmistettava tietojen kansainvälinen vaihto ja saatavuus käyttäen pohjana olemassa olevia parhaita käytäntöjä, jotka mahdollistavat matkamittarilukemien usein tapahtuvan ja tehokkaan tallennuksen;

—

jäsenvaltioiden nykyisten matkamittarilukemien tietokantojen olisi oltava yhteydessä toisiinsa, yhteensopivia ja yhteentoimivia unionin tasolla sekä mahdollistettava kansainvälinen tietojen vaihto, ja olisi käytettävä olemassa olevaa infrastruktuuria, kuten Eucaris-järjestelmää, mikä mahdollistaisi kustannustehokkaan ja nopean toteutuksen;

—	tietosuojasääntöjä olisi noudatettava ja niitä olisi tarvittaessa mukautettava asiaa koskevien tietojen tallennuksen ja vaihdon mahdollistamiseksi ja yksityisyyden suojaamiseksi ja samalla olisi estettävä kerättyjen tietojen vilpillinen käyttö;

—	käytettyjen ajoneuvojen ostajille olisi annettava keinot tarkastaa ennen ostamista auton matkamittarilukema kyseisestä ajoneuvosta kerättyjen matkamittaritietojen avulla riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa ajoneuvo on aiemmin rekisteröity.

Lohkoketjut ja liitettävyys mahdollisina ja täydentävinä pitkän aikavälin ratkaisuina

Ajoneuvot ovat yhä enemmän yhteydessä verkkoihin, ja verkkoon liitettyjen ajoneuvojen osuus unionin autokannasta kasvaa koko ajan. Ajoneuvot lähettävät jo nyt valmistajien palvelimille tietoja, kuten todellisia mittarilukemia. Näitä tietoja voidaan jo nyt käyttää matkamittareiden manipuloinnin paljastamiseen.

Lohkoketjuteknologia voisi ajan myötä tarjota luotettavan välineen verkon tietojen turvaamiseen, ja sen avulla voidaan auttaa estämään järjestelmään syötettyjen tietojen manipulointi. Tällaisen kehityksen ja teknologian yhdistämistä voitaisiin tutkia pitkän aikavälin ratkaisuna matkamittareiden manipuloinnin estämiseen.

Siksi olisi ehdotettava seuraavia toimia:

—	olisi arvioitava mahdollisia kustannuksia ja hyötyjä, joita liittyy eurooppalaisen lohkoketjuverkon perustamiseen matkamittarilukemien tallennusta varten;

—

jos ratkaisu todetaan hyväksi, olisi luotava lainsäädäntö- ja sääntelykehys, jonka avulla lähetetään automaattisesti liitettävyystoiminnoilla varustettujen autojen matkamittarilukemat ja – riippumatta lohkoketjun arvioinnin tuloksista – päästään käsiksi matkamittaritietoihin, joita valmistajat tallentavat ja keräävät täydentämään katsastuksen yhteydessä ja muista lähteistä käsin kirjattavia matkamittarilukemia;

—	olisi tehtävä pakolliseksi matkamittarilukemien lähettäminen katsastuksen, huollon ja tarkastusten yhteydessä tietokantajärjestelmää hyödyntäen mutta sitä laajemmalti.

Lainsäädäntö ja täytäntöönpano

Matkamittareiden manipulointi ei ole kaikissa jäsenvaltioissa rikos, vaikka direktiivissä 2014/45/EU tätä nimenomaisesti vaaditaankin. Matkamittarivilpin torjumisessa ensisijaisen tärkeitä ovat tehokkaiden oikeudellisten toimenpiteiden täytäntöönpano, mukaan luettuina sakot ja seuraamukset. Siksi olisi ehdotettava seuraavia toimia:

—

matkamittareiden manipulointi olisi katsottava rikokseksi, johon syyllistyvät sekä matkamittarilukeman muuttamista pyytävä henkilö (auton omistaja) että mittarilukeman muuttamisen suorittava henkilö ja josta tulisi aiheutua vaikuttavia, oikeasuhteisia, varoittavia ja syrjimättömiä seuraamuksia, joissa noudatetaan pitkälti vertailukelpoisia normeja koko unionissa.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/159

P8_TA(2018)0237

Verkkojen Eurooppa -väline vuoden 2020 jälkeen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 Verkkojen Eurooppa -välineen liikennepilarista vuoden 2020 jälkeen (2018/2718(RSP))

(2020/C 76/19)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311, 312 ja 323 artiklan,

—	ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (1) ja 20. kesäkuuta 2017 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 2017/1123 (2), jolla sitä muutettiin,

—	ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (3),

—	ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 vaalien jälkeisen tarkistamisen valmistelusta: parlamentin huomautukset komission ehdotusta odotettaessa (4),

—	ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2017 annetun komission pohdinta-asiakirjan EU:n rahoituksen tulevaisuudesta (COM(2017)0358),

—	ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevasta pohdinta-asiakirjasta (5),

—

ottaa huomioon komission 14. syyskuuta 2016 antaman ehdotuksen neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta (COM(2016)0604), komission tiedonannon COM(2016)0603 ja siihen liitetyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0299),

—	ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen muuttamisesta (COM(2016)0606),

—	ottaa huomioon Pariisin sopimuksen ratifioinnin Euroopan parlamentissa 4. lokakuuta 2016 ja neuvostossa 5. lokakuuta 2016,

—	ottaa huomioon 26. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 välitarkistuksesta (6),

—	ottaa huomioon alueiden komitean 15. kesäkuuta 2016 antaman lausunnon monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksesta (7),

—	ottaa huomioon 2. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Nykyaikainen talousarvio unionille, joka suojelee, puolustaa ja tarjoaa mahdollisuuksia – Monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2021–2027” (COM(2018)0321),

—	ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2018 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon sotilaallisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmasta (JOIN(2018)0005),

—	ottaa huomioon 14. helmikuuta 2018 annetun komission kertomuksen Verkkojen Eurooppa -välineen väliarvioinnista (COM(2018)0066),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

ottaa huomioon, että liikenneinfrastruktuurin kehittäminen ja kunnostaminen on unionissa vielä varsin hajanaista ja että sitä koskeviin valmiuksiin ja sen rahoitukseen liittyy merkittäviä haasteita, mutta katsoo, että se on kuitenkin välttämätöntä, jotta varmistetaan sekä kestävä kasvu, työllisyys ja kilpailukyky että sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus unionissa ja voidaan siten torjua alueiden välistä epätasapainoa;

B.	toteaa, että Verkkojen Eurooppa -väline on yhteinen, keskitetysti hallinnoitu rahoitusohjelma, jonka tarkoituksena on edistää suorituskykyisen, kestävän ja yhteenliitetyn Euroopan laajuisen verkon (TEN) kehittämistä liikenteen, energian ja digitaalisten palvelujen infrastruktuurien alalla;

ottaa huomioon, että Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) varhainen valmistuminen parantaa merkittävästi unionin mahdollisuuksia saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset päästövähennystavoitteensa ja edistää EU:n talouden irtautumista hiilestä sekä edesauttaa EU:n energia- ja ilmastopolitiikan alan 20-20-20-tavoitteiden saavuttamista; ottaa huomioon, että runkoverkon on määrä valmistua vuoteen 2030 mennessä ja kattavan verkon vuoteen 2050 mennessä;

D.	ottaa huomioon, että joka kymmenes eurooppalainen työskentelee liikennealalla, ja toteaa, että investoiminen liikenneinfrastruktuuriin tuo mukanaan uusia työpaikkoja, sillä arvioiden mukaan jokaista TEN-T-runkoverkkoon investoitua miljardia euroa kohden syntyy 20 000 uutta työpaikkaa;

ottaa huomioon, että Verkkojen Eurooppa -välineessä keskitytään helpottamaan rajat ylittäviä yhteyksiä, luomaan multimodaalisia ja kaupunkisolmukohtia, puuttumaan markkinoiden toimintapuutteisiin ja poistamaan pullonkauloja; toteaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen avulla on turvattu sellaisten hankkeiden toteutuminen, joita ei muuten olisi toteutettu, ja luotu siten selvää EU-tason lisäarvoa valtioiden välisen yhteistyön ja koordinoinnin helpottamiselle;

ottaa huomioon, että liikenneala on saanut suurimman osuuden Verkkojen Eurooppa -välineen kauden 2014–2020 määrärahoista; ottaa huomioon, että liikennealalle kohdennettu osuus jakautui kaikille jäsenvaltioille tarkoitettuihin yleisiin määrärahoihin ja koheesiojäsenvaltioille tarkoitettuihin koheesiomäärärahoihin, jotka siirrettiin suoraan koheesiorahastosta;

ottaa huomioon, että Verkkojen Eurooppa -väline on yksi menestyneimmistä EU-ohjelmista, sillä ehdotuspyyntöihin osallistuneita on ollut paljon enemmän kuin voidaan rahoittaa; toteaa, että vuoden 2017 loppuun mennessä Verkkojen Eurooppa -välineen liikenneosiosta oli jo osoitettu 21,3 miljardin euron arvosta avustuksia TEN-T-hankkeille ja saatu aikaan yhteensä 41,6 miljardin euron investoinnit; ottaa huomioon, että vuonna 2018 on tarkoitus allekirjoittaa lisää avustussopimuksia, jotka liittyvät rahoituksen yhdistämistä koskevaan ehdotuspyyntöön, jossa Verkkojen Eurooppa -välineen avustuksia yhdistetään yksityiseen, muun muassa Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) saatavilla olevaan rahoitukseen; toteaa, että kyseistä ehdotuspyyntöä varten osoitettiin alun perin yhden miljardin euron määrärahat mutta marraskuussa 2017 niitä lisättiin 350 miljoonalla eurolla innovointia ja uusia teknologioita koskevan painopisteen tukemiseksi vaihtoehtoisia polttoaineita koskevan toimintasuunnitelman tavoitteiden mukaisesti;

H.	ottaa huomioon, että ”käytä tai menetä” -periaatteen käyttöönotto on tukenut merkittävästi Verkkojen Eurooppa -välineen menestystä; toteaa kuitenkin, että toteuttamatta jääneille hankkeille myönnettyjen määrärahojen takaisinperintää olisi vauhditettava;

I.	ottaa huomioon, että Verkkojen Eurooppa -välineen tavoitteena on vauhdittaa investoimista liikenneinfrastruktuuriin ja innovointiin ja hankkia rahoitusta sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta sekä parantaa samalla oikeusvarmuutta ja noudattaa teknologianeutraaliuden periaatetta;

J.	ottaa huomioon, että komission odotetaan julkistavan kesäkuussa 2018 unionin strategisia investointeja koskevat lainsäädäntöehdotuksensa, Verkkojen Eurooppa -välineen ajan tasalle saattaminen mukaan luettuna;

korostaa, että liikenneinfrastruktuuriin tehtävät investoinnit ovat sijoitus pitkän aikavälin kasvuun, yhteenkuuluvuuteen, kilpailukykyyn ja työllisyyteen; korostaa siksi Verkkojen Eurooppa -välineen strategista merkitystä asioissa, jotka liittyvät sisämarkkinoiden yhdentymiseen, älykkääseen liikkumiseen ja unionin mahdollisuuksiin luoda kansalaisille käytännön lisäarvoa tämän ohjelman avulla;

painottaa, että Verkkojen Eurooppa -väline on ollut ja sen on säilyttävä vaikuttavana ja kohdennettuna välineenä, josta tehdään investointeja Euroopan laajuiseen infrastruktuuriin liikenteen ja energian alalla sekä digitaalisten palveluiden alalla, jotta voidaan auttaa saavuttamaan EU:n ensisijaiset tavoitteet, jotka liittyvät työpaikkoihin, kasvuun ja investointeihin, sisämarkkinoihin, energiaunioniin, ilmastoon ja digitaalisiin sisämarkkinoihin;

korostaa, että kaudella 2014–2020 Verkkojen Eurooppa -väline on onnistunut luomaan huomattavaa EU:n tason lisäarvoa tukemalla yhteyksien kehittämishankkeita, joilla on rajat ylittävä, yhteentoimivuutta edistävä ja multimodaalinen ulottuvuus, ja hankkeita, joilla parannetaan yhteyksiä kaikissa liikennemuodoissa, mukaan lukien meriliikenne, sisävesisatamat ja sisävesiväylät; toteaa, että siinä on asetettu etusijalle hankkeet, joilla rakennetaan yhteyksiä sinne mistä ne puuttuvat, ja poistettu pullonkauloja pyrkien luomaan kaikkien saavutettavissa oleva yhtenäinen unionin liikennealue ja innovatiivinen liikennesektori; kehottaa komissiota lisäämään solmukohtien, kuten merisatamien, tuottamaa rajat ylittävää lisäarvoa ja tukemaan hankkeita, joilla parannetaan yhteyksiä kolmansiin kumppanimaihin;

toteaa, että unionin TEN-T-verkkoon tekemistä investoinneista voidaan saada täysi hyöty ja niihin liittyvät mahdollisuudet voidaan hyödyntää kaikin tavoin vasta sitten, kun runkoverkko ja täydentävät verkot on saatu valmiiksi; kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että näiden verkkojen loppuun saattaminen edellyttää merkittäviä investointeja, jotka riippuvat osittain EU:n tuen jatkumisesta tai muutoin niiden vaarana on keskeytyminen; pitää tärkeänä, että ylläpidetään painetta niiden saattamiseksi valmiiksi viimeistään vuonna 2030 ja 2050 ja että koko prosessissa noudatetaan 2000-luvun vaatimuksia;

kehottaa komissiota varmistamaan, että vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen piiriin kuuluvassa Verkkojen Eurooppa -ohjelmassa jatketaan nykyisen ohjelman viitoittamalla tiellä entistäkin kunnianhimoisemmin toimintapoliittisin tavoittein ja rahoitusvaroin; korostaa, että on vauhditettava investointeja digitaalisiin, innovatiivisiin ja kestäviin liikennehankkeisiin, jotta päästään etenemään kohti ympäristöystävällisempää, aidosti yhdennettyä, modernia, kaikkien ulottuvilla olevaa, turvallisempaa ja tehokasta liikennejärjestelmää;

toteaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen käytöllä oli ratkaiseva merkitys useimpien hankkeiden käynnistämisessä erityisesti kun kyse oli rajat ylittävistä kansallisen, alue- tai paikallistason yhteenliitettävyyshankkeista; korostaa, että Verkkojen Eurooppa -väline on osoittautunut merkittäväksi keinoksi houkutella julkisia ja yksityisiä investointeja; katsoo kuitenkin, että tarvitaan vielä lisätoimia sen täyden potentiaalin hyödyntämiseksi;

kehottaa komissiota tarkastelemaan uusia keinoja edistää Verkkojen Eurooppa -välinettä politiikkalähtöisenä ja erityisiin alakohtaisiin tavoitteisiin pyrkivänä välineenä, jolla voidaan tukea monimutkaisia hankkeita, joilla on rajat ylittävä tai EU:n laajuista yhteentoimivuutta koskeva ulottuvuus;

katsoo, että komission olisi seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana vahvistettava edelleen Verkkojen Eurooppa -välineen ja muiden ohjelmien, kuten Horisontti Eurooppa ja InvestEU-rahasto, täydentävyyttä ja varmistettava se, jotta voidaan ylläpitää ja edistää ohjelman selkeitä tavoitteita, välttää päällekkäisyyksiä ja optimoida talousarviovarat; katsoo että sen olisi tarkasteltava tätä varten perinpohjaisesti kautta 2014–2020 sekä Verkkojen Eurooppa -välineen ja muiden rahoitusohjelmien ja -välineiden, kuten Horisontti 2020, ERI-rahastot ja ESIR, monitahoisesta keskinäisestä suhteesta aiheutuvia vaikutuksia ja erityisesti Verkkojen Eurooppa -välineen ja ESIRin välillä havaittua korvaavaa vaikutusta;

korostaa, että minkäänlaisia tulevan Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahojen leikkauksia muiden ohjelmien hyväksi, kuten tapahtui kaudella 2014–2020 ESIR-rahaston ja Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman hyväksi, ei voitaisi pitää hyväksyttävinä; kehottaa komissiota säilyttämään Verkkojen Eurooppa -välineen rahoituskapasiteetin eheyden, sillä suurin osa välineestä myönnetystä rahoituksesta liittyy hankkeisiin, jotka hyödyttävät laajemminkin alueita tai unionia mutta joiden kansallisen tason rahoitus on riittämätöntä tai jotka eivät voi turvautua markkinapohjaiseen rahoitukseen;

10.

panee merkille, että nykyisen Verkkojen Eurooppa -välineen yhteydessä käynnistetyn rahoituksen yhdistämistä koskevan ehdotuspyynnön ensimmäiset tulokset ovat rohkaisevia; kannustaakin painokkaasti komissiota käynnistämään samanlaisia ehdotuspyyntöjä tulevaisuudessa sekä käyttämään jatkossakin vahvempaa Verkkojen Eurooppa -välinettä, jossa tukea annetaan avustusten muodossa ja niihin yhdistetään mahdollisuuksien mukaan unionin rahoitusvälineitä ja muita rahoitusvälineitä; kehottaa komissiota myös etsimään tapoja kannustaa entistä tehokkaammin yksityisiä investointikumppaneita osallistumaan investointeihin ja kehottaa jäsenvaltioita poistamaan lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia esteitä tällaisen prosessin tieltä;

11.

kehottaa komissiota edistämään edelleen asianomaisten kolmen alan välistä hanketason synergiaa, joka on tällä hetkellä vähäistä sen vuoksi, että hankkeiden ja kustannusten tukikelpoisuutta koskeva talousarviokehys on niin jäykkä; kehottaa komissiota mukauttamaan infrastruktuureja puhtaan ja älykkään liikkuvuuden tulevien tarpeiden huomioon ottamiseksi; edellyttää, että tulevat alakohtaiset politiikan suuntaviivat ja Verkkojen Eurooppa -väline tehdään joustavammiksi, jotta helpotetaan yhteisvaikutuksia ja jotta voidaan vastata paremmin uuden teknologian kehittymiseen ja uusiin painopisteisiin, kuten digitalisaatioon, ja jotta samalla voidaan nopeuttaa vähähiilisen talouden luomista ja puuttua yhteisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten kyberturvallisuuteen;

12.

korostaa suoran hallinnoinnin tärkeyttä pyrittäessä varmistamaan, että kaikilla kolmella alalla on yhteiset menettelyt, että varat jaetaan ripeästi ja että talousarvion toteutus on moitteetonta; huomauttaa, että Verkkojen Eurooppa -välineestä myönnettyjen avustusten suora hallinnointi on osoittautunut hyvin tehokkaaksi, sillä sen ansiosta hankejatkumo on voimakas, valintaprosessi perustuu kilpailuun, hankkeissa keskitytään EU:n politiikkatavoitteisiin, täytäntöönpano on koordinoitua ja jäsenvaltiot osallistuvat hankkeisiin täysipainoisesti; toteaa, että innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (INEA) rooli Verkkojen Eurooppa -välineen menestyksessä on ollut keskeinen, koska virasto on huolehtinut talousarvion mahdollisimman tehokkaasta toteuttamisesta erityisesti kohdentamalla tietyissä toimissa käyttämättä jääneet varat joustavasti ja nopeasti uudelleen toisten toimien rahoittamiseksi; vaatii sen vuoksi vahvistamaan INEAa, jotta varmistetaan, että EU:n varat käytetään asianmukaisesti;

13.

tukee ”käytä tai menetä” -periaatteen soveltamista Verkkojen Eurooppa -välineen suorassa hallinnoinnissa; vaatii samalla säilyttämään mahdollisuuden kierrättää sitoumuksia tapauksissa, joissa hankkeista ei suoriuduta suunnitellulla tavalla, jotta parannetaan Verkkojen Eurooppa -välineen tehokkuutta;

14.

myöntää, että hankkeen esittäminen on monimutkaista, etenkin kun on kyse suurista liikenneinfrastruktuureista, ja että esimerkiksi Verkkojen Eurooppa -välineeseen kuuluvan ohjelman tukitoimen välityksellä erityisesti koheesiojäsenvaltioille tarjottavalla teknisellä avulla on suuri merkitys toteutusvalmiiden ja korkealuokkaisten hankkeiden tukikelpoisuuden edistämisessä; kehottaa komissiota tarjoamaan edelleen tämän tyyppistä apua ja miettimään uudelleen arviointikriteerejä, joiden avulla olisi mahdollista havaita selvemmin hankkeisiin sisältyvä lisäarvo; pyytää komissiota lisäksi toteuttamaan lisätoimia, joilla yksinkertaistetaan merkittävästi hallinnollisia vaatimuksia myös muiden kuin pienten avustusten osalta, sekä mukauttamaan pienempiä hankkeita edustaville hakijoille tarjottavaa teknistä apua;

15.

panee tyytyväisenä merkille, että kauden 2014–2020 ohjelmassa siirrettiin 11,3 miljardia euroa koheesiorahastosta Verkkojen Eurooppa -välineen liikenneosion koheesiomäärärahoihin, ja korostaa, että koheesiomäärärahoja koskevat ehdotuspyynnöt onnistuivat erinomaisesti;

16.

panee merkille komission ehdotuksen, jonka mukaisesti vuosina 2021–2027 Verkkojen Eurooppa -välineelle osoitetaan 42 265 miljoonaa euroa, joista 7 675 miljoonaa on tarkoitettu energiahankkeisiin ja 2 662 miljoonaa euroa televiestintä- ja digitaalihankkeisiin (molemmat määrät kiinteinä hintoina); pitää kuitenkin valitettavana, että Verkkojen Eurooppa -välineen liikenneosiolle osoitetut määrärahat ovat kiinteinä hintoina 11 384 miljoonaa euroa ja että koheesiorahastosta saatava rahoitusosuus on 10 000 miljoonaa euroa, mikä merkitsee, että ensin mainittuja on leikattu 12 prosenttia ja viimeksi mainittua 13 prosenttia; panee merkille, että liikenneosiolle osoitetut varat ovat ainoita, joita on vähennetty, eikä voi hyväksyä sitä; korostaa, että liikennealaan sisämarkkinoilla kohdistuvien haasteiden ja Verkkojen Eurooppa -välineen menestyksen vuoksi on ristiriitaista, että liikennealan kokonaismäärärahojen määrää leikataan, ja pyytää komissiota miettimään uudelleen ehdotettua määrää;

17.

katsoo, että Verkkojen Eurooppa -välineen rahoituskapasiteettia olisi lisättävä seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen voimassaolokaudella, jotta se säilyy edelleen investoijien kannalta erittäin uskottavana ja houkuttelevana; korostaa, että jos liikennealalle osoitetaan liian vähän määrärahoja, TEN-T-verkon valmistuminen vaarantuu ja että tämä itse asiassa heikentäisi julkisista varoista jo tehtyjen investointien arvoa;

18.

korostaa lisäksi, että koheesiomäärärahoilla on vahva alueellinen ulottuvuus, jonka avulla voidaan vastata paikallisiin tarpeisiin, ja että ne ovat avainasemassa koheesiojäsenvaltioissa olevien runkoverkkojen osien valmistumisen kannalta ja siten myös unionin alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta; toteaa, että kun EU:n liikenneinfrastruktuuriin tehtäviä investointeja tehdään koheesiorahaston rahoitusosuudesta, niiden olisi yhä muodostettava keskitetysti ja yhteisesti hallinnoitujen varojen tasapainoinen kokonaisuus; korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2021–2027 koheesiorahastossa korvamerkityn, Verkkojen Eurooppa -välineen puitteissa suoran hallinnoinnin piirissä olevan määrän on säilyttävä vähintään samalla tasolla kuin edellisessä rahoituskehyksessä 2014–2020 ja että tämän määrän on joka tapauksessa oltava riittävä, jotta seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 aikana voidaan saattaa päätökseen näillä koheesiorahaston korvamerkityillä määrärahoilla rahoitetut meneillään olevat hankkeet;

19.

muistuttaa, että EU:n liikenteen runkoverkon valmistuminen sekä toimintapoliittisiin painopisteisiin liittyvien tavoitteiden saavuttaminen edellyttävät edelleen asianomaisten kansalaisten ja sidosryhmien osallistumista päätöksentekoon, avoimuutta arvioitaessa ja seurattaessa hankkeita ympäristön ja rahoituksen toteutuksen kannalta, liikennemuotojen parempaa integrointia ja eri liikennemuotoja yhdistävien toimien edistämistä;

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan jatkossakin Verkkojen Eurooppa -välineen pääasiallisiin liikennealan tavoitteisiin, jotka ovat seuraavat: TEN-T-runkoverkon saattaminen valmiiksi, mukaan lukien eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeen (SESAR), merten moottoriteiden ja Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERMTS) käyttöönotto, sekä siirtyminen puhtaaseen, kilpailukykyiseen, innovatiiviseen ja verkotettuun liikkuvuuteen vuoteen 2030 mennessä, mihin kuuluu unionin peruslatausinfrastruktuurin kehittäminen vaihtoehtoisia polttoaineita varten vuoteen 2025 mennessä; edistyminen siinä, että Euroopan laajuisen liikenneverkon täydentävä verkko valmistuu vuoteen 2050 mennessä;

21.

korostaa, että on tarpeen keskittyä enemmän älykkäisiin laaja-alaisiin hankkeisiin; pyytää siksi komissiota harkitsemaan asiaa koskevien erityisten ylikansallisten välineiden perustamista vauhdittamaan ja varmistamaan horisontaalisten prioriteettien, kuten ERTMS:n, asianmukainen täytäntöönpano vivuttamalla yksityisiä investointeja ja osittain myös yhdistämällä avustuksia ja rahoitusvälineitä;

22.

muistuttaa, että liikennealalla on tärkeää keskittyä multimodaalisiin ja rajat ylittäviin yhteyksiin, digitaalisiin ratkaisuihin, liikennemuotosiirtymään ja kestävämpään liikenteeseen; katsoo, että päivitetyssä Verkkojen Eurooppa -välineessä olisi myös painotettava enemmän runkoverkon ja täydentävien verkkojen välisiä suoria yhteyksiä; katsoo, että nämä tavoitteet olisi otettava huomioon seuraavaan Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevaan asetukseen sisällytettävissä ennalta määritettyjen hankkeiden luetteloissa;

23.

toteaa, että liikennealan olisi käytettävä kaikilta osin hyväkseen digitaalisten ja innovatiivisten tekniikoiden tarjoamat mahdollisuudet ja että uusi innovatiivinen liikenneinfrastruktuuri on aina houkuttelevampi erityisesti yksityisen sektorin investointikohteena; huomauttaa kuitenkin, että nykyinen infrastruktuuri säilyy unionin verkon perusrakenteena, ja korostaa, että nykyisen infrastruktuurin ylläpitoon on kiireesti investoitava enemmän; pyytää komissiota siksi varmistamaan nykyistä infrastruktuuria koskevien jälkiasennusten ja parannusten houkuttelevuuden korkeilla innovointitavoitteilla;

24.

kehottaa komissiota kiinnittämään SEUT:n 349 artiklan mukaisesti erityistä huomiota syrjäisimpiin alueisiin ja laajentamaan satamien ydinverkkoa, jotta parannetaan yhteyksiä niiden maantieteellisillä alueilla, kyseisten alueiden välillä, mantereelle ja kolmansiin maihin; katsoo, että syrjäisimmille alueille olisi annettava mahdollisuus enintään 85 prosentin yhteisrahoitusosuuteen kaikissa liikennemuodoissa, jotta parannetaan niiden mahdollisuuksia osallistua ehdotuspyyntöihin ja voidaan luoda säännöllisiä meriyhteyksiä niiden ja mantereen välille; kehottaa komissiota harkitsemaan erityisen ehdotuspyynnön perustamista syrjäisimpiä alueita varten sekä tarkastelemaan myös mahdollisuutta osoittaa rahoitusta syrjäisimmillä alueilla sijaitsevien alueellisten lentoasemien innovatiivista teknologiaa varten, jotta taataan lentoasemainfrastruktuurien turvallisuus ja ylläpito;

25.

on tyytyväinen sotilaallisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmaa koskevassa yhteisessä tiedonannossa asetettuihin, infrastruktuurien parantamista ja synergioiden mahdollistamista koskeviin tavoitteisiin; pyytää komissiota käyttämään Verkkojen Eurooppa -välinettä kaksikäyttötarkoituksiin sopivan siviilipuolustusinfrastruktuurin kehittämisen tukemiseen TEN-T-verkon alueella;

26.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.

(2) EUVL L 163, 24.6.2017, s. 1.

(3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

(4) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 64.

(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0401.

(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0412.

(7) EUVL C 17, 18.1.2017, s. 20.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/168

P8_TA(2018)0239

Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvalta: tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla 2016–2020

Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 yhteisen valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0182) täytäntöönpanosta – Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa edistävät toimenpiteet: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020) (2017/2012(INI))

(2020/C 76/21)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (CETS nro 197) sekä yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (CETS nro 201),

—	ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

—	ottaa huomioon YK:n väestöohjelmarahaston (UNFPA) vuotta 2012 koskevan, lapsiavioliittoja vastustavan selonteon ”Marrying Too Young - End Child Marriage”,

—	ottaa huomioon vuonna 1995 neljännessä naisten maailmankonferenssissa annetun Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä tarkistuskonferenssien tulokset,

—	ottaa huomioon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman ja tarkistuskonferenssien tulokset,

—	ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat naisista, rauhasta ja turvallisuudesta 1325 (2000); 1820 (2009); 1888 (2009); 1889 (2010); 1960 (2011); 2106 (2013); 2122 (2013) ja 2242 (2015),

—	ottaa huomioon heinäkuussa 2015 kolmannessa kansainvälisen kehitysyhteistyön rahoitusta käsittelevässä konferenssissa hyväksytyn Addis Abeban toimintasuunnitelman,

—	ottaa huomioon syyskuussa 2015 hyväksytyn kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2016, ja erityisesti sen kestävän kehityksen tavoitteet 1, 5, 8 ja 10,

—	ottaa huomioon EU:n ja YK:n Spotlight Initiative -aloitteen,

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 ja 208 artiklan,

—	ottaa huomioon EU:n toimintasuunnitelman 2010–2015 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP I),

—	ottaa huomioon neuvoston 7. maaliskuuta 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

—	ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

—

ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. huhtikuuta 2015 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antaman yhteisen tiedonannon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta toimintasuunnitelmasta (2015–2019) ”Ihmisoikeuksien säilyttäminen EU:n asialistan kärjessä” (JOIN(2015)0016),

—	ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta ja kehityksestä,

—	ottaa huomioon EU:n toimintasuunnitelman 2016–2020 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP II), jonka neuvosto hyväksyi 26. lokakuuta 2015, sekä komission ja korkean edustajan 29. elokuuta 2017 julkaiseman, sitä koskevan vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen 2016,

—	ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2019),

—	ottaa huomioon kesäkuussa 2016 julkaistun Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian,

—	ottaa huomioon SEUT 208 artiklan, jossa vahvistetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate ja edellytetään, että kehitysyhteistyön tavoitteet otetaan huomioon politiikkatoimissa, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin,

—	ottaa huomioon uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen,

—	ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman uudistamisesta (1),

—	ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelusta (2),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun lokakuussa 2017 julkaiseman Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin EU:n toimintasuunnitelmasta 2010–2015 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi,

—	ottaa huomioon COC Nederland -järjestön raportin hlbti-henkilöitä koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanosta (3),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon kehitysvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

—	ottaa huomioon kehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0167/2018),

ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvon periaate on EU:n perusarvo, joka on vahvistettu EU:n perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa, ja että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on siksi pantava täytäntöön ja sisällytettävä kaikkiin EU:n toimiin ja politiikoihin, jotta tasa-arvo toteutuisi käytännössä ja saavutettaisiin kestävä kehitys; toteaa, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten voimaantuminen ovat vuoden 2015 jälkeisten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen edellytys sekä erillinen ihmisoikeuskysymys, jota tulisi edistää riippumatta siitä, miten se hyödyttää kasvua ja kehitystä;

ottaa huomioon, että viides kestävän kehityksen tavoite on sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen sekä naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen kaikkialla maailmassa; toteaa, että viides kestävän kehityksen tavoite on valtavirtaistettava koko Agenda 2030 -toimintaohjelmaan, jotta edistytään kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden ja pyrkimysten saavuttamisessa;

C.	ottaa huomioon, että mikään kehitysstrategia ei voi olla tehokas, ellei naisilla ja tytöillä ole keskeistä roolia;

ottaa huomioon, että alkuperäinen toimintasuunnitelma 2010–2015 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP I) sai aikaan edistystä, mutta siinä oli myös monia puutteita: kapea soveltamisala, sukupuolitietoisen budjetoinnin puuttuminen, sukupuolten tasa-arvoa koskevien toimintalinjojen heikko ymmärtäminen EU:n edustustoissa, EU:n johdon sitoutumisen puuttuminen sekä institutionaalisen rakenteen ja henkilöstöä motivoivien ja riittävästi tukevien kannustimien puuttuminen;

ottaa huomioon, että parlamentti kehotti 8. lokakuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa korjaamaan nämä puutteet ja hyväksymään joitakin muita muutoksia, muun muassa laajentamaan tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman soveltamisalaa ja lisäämään johtotason vastuuta sukupuolten tasa-arvosta;

ottaa huomioon, että vuonna 2018 juhlistetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 70. vuosipäivää ja että tasa-arvon periaate on vuonna 1945 hyväksytyn YK:n peruskirjan ihmisoikeuskäsityksen ytimessä; ottaa huomioon, että peruskirjassa todetaan, että ihmisoikeudet ja perusvapaudet kuuluvat kaikille rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta;

ottaa huomioon, että toinen toimintasuunnitelma 2016–2020 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP II) laadittiin parlamentin suositusten pohjalta ja että siinä keskitytään muuttamaan EU:n institutionaalista kulttuuria päätoimipaikoissa ja edustustoissa, jotta saadaan aikaan järjestelmätason muutos EU:n suhtautumisessa sukupuolten tasa-arvoon, sekä muuttamaan naisten ja tyttöjen elämää neljän keskeisen alan kautta;

toteaa, että GAP II -toimintasuunnitelman neljä keskeistä alaa ovat: tyttöjen ja naisten fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden varmistaminen, tyttöjen ja naisten taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien ja heidän voimaannuttamisensa edistäminen, tyttöjen ja naisten sananvallan ja osallistumisen vahvistaminen sekä horisontaalinen pilari komission yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) institutionaalisen kulttuurin muuttamiseksi siten, että EU:n sitoumukset voidaan toteuttaa entistä tehokkaammin;

I.	ottaa huomioon kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisesta kehitysmaissa 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman (4), jossa korostetaan EU:n ulkosuhteiden kautta toteutettavan sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen suurta merkitystä;

toteaa, että on vaikea määritellä sukupuolten tasa-arvoa edistäviin toimiin varattuja määrärahoja, sillä tasa-arvon valtavirtaistamista ei ole vielä sisällytetty kaikkiin talousarviomäärärahoihin ja menoja koskeviin päätöksiin osana sukupuolitietoista budjetointia; toteaa, että komission mukaan sukupuolten tasa-arvoon liittyvät EU:n rahoitussitoumukset ovat kasvaneet, mutta komission ja EUH:n henkilöresurssien valmiudet hallita tätä lisääntyvää työn määrää eivät ole kasvaneet;

K.	ottaa huomioon, että naisten osallistuminen taloudelliseen toimintaan on kestävän kehityksen ja talouskasvun takia välttämätöntä;

L.	ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo jää usein ohjelmien ja hankkeiden seurantajärjestelmien ja arviointiprosessien ulkopuolelle ja että tasa-arvoselvitystä ei juurikaan hyödynnetä strategisia tavoitteita ja ohjelmia laadittaessa, hankkeita toteutettaessa ja vuoropuhelua käytäessä;

ottaa huomioon, että GAP II -toimintasuunnitelman hyväksymisestä on kulunut vuosi ja että on liian aikaista arvioida kattavasti sen vaikutuksia; ottaa huomioon, että poliittisia toimia tai täytäntöönpanotoimia suositellaan toteutettavaksi vähintään kolmen vuoden ajan ennen EU:n toimien arviointia; toteaa, että tämän päätöslauselman tavoitteena ei siksi ole keskustella toisen toimintasuunnitelman tavoitteista, vaan tarkastella, miten ilmaistut tavoitteet on pantu täytäntöön ensimmäisenä vuonna, ja suositella toimia täytäntöönpanon parantamiseksi tulevina vuosina;

N.	ottaa huomioon, että 195 maata on allekirjoittanut yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja että se on oikeudellisesti sitova ja keskeinen väline tyttöjen haavoittuvan aseman ja heidän erityissuojelun ja -hoivan tarpeensa käsittelyssä;

pitää hyvin huolestuttavana, että Yhdysvallat ottaa uudelleen käyttöön Mexico City Policy -säännön eli niin kutsutun suukapulasäännön, jonka nojalla se katkaisee yhdysvaltalaisen maailmanlaajuisen terveysalan avustuksen järjestöiltä, jotka tarjoavat tytöille ja naisille perhesuunnittelu- sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluja, ja laajentaa säännön soveltamisalaa; ottaa huomioon, että tämä vaikuttaa ohjelmiin, jotka koskevat HI-virusta/aidsia, äitien ja lasten terveyttä, zikaviruksen torjuntaa ja muita terveyteen ja sairauksiin liittyviä aloja, sekä järjestöihin, jotka tarjoavat aborttipalveluja tai niihin liittyvää neuvontaa tai ohjausta tai puoltavat niitä, vaikka ne toimivat itsenäisesti, ilman Yhdysvaltojen rahoitusta ja vaikka abortti on laillinen niiden omassa maassa;

ottaa huomioon, että EU:n edustustot toimivat etulinjassa pannessaan täytäntöön GAP II -toimintaohjelmaa kumppanimaissa ja että edustustojen päälliköillä ja henkilöstöllä on merkittävä asema toimintaohjelman onnistuneen täytäntöönpanon varmistamisessa; ottaa huomioon, että naiset kohtaavat yhä sukupuoleen perustuvia esteitä pyrkiessään johtotehtäviin EU:n edustustoissa;

ottaa huomioon, että vain kolmasosa kaikista EU:n edustustoista tekee työtä hlbti-henkilöiden oikeuksien hyväksi; toteaa, että hlbti-henkilöitä koskevia EU:n suuntaviivoja sovelletaan epätasaisesti; ottaa huomioon, että niiden täytäntöönpano riippuu hyvin voimakkaasti yksittäisten suurlähettiläiden tiedoista ja kiinnostuksesta rakenteellisen lähestymistavan sijaan;

ottaa huomioon, että konfliktit sekä konfliktin jälkeiset ja epävakaat tilanteet vaikuttavat eri tavoin miehiin ja naisiin; toteaa, että naiset eivät ole pelkästään uhreja vaan myös myönteisen muutoksen aikaansaajia ja että he voisivat edistää konfliktien ehkäisemistä ja ratkaisemista, rauhanrakentamista, rauhanneuvotteluja ja konfliktin jälkeistä jälleenrakentamista; ottaa huomioon, että naiset ja tytöt saattavat kokea erilaisia syrjinnän muotoja ja ovat muita alttiimpia köyhyydelle; toteaa, että yksi kolmesta naisesta maailmassa joutuu todennäköisesti jossain elämänsä vaiheessa fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi; toteaa, että joka vuosi 14 miljoonaa tyttöä pakotetaan avioliittoon;

panee merkille elokuussa 2017 julkaistun ensimmäisen vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen (2016), joka osoittaa, että GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpano on päässyt vauhtiin;

korostaa, että GAP II -toimintasuunnitelman hyväksymisestä on kulunut vasta vuosi, mutta suunta on oikea ja näkyvissä on myönteistä kehitystä; panee kuitenkin myös merkille lukuisat haasteet, jotka koskevat keskeisistä painopisteistä ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvistä kestävän kehityksen tavoitteista raportointia ja niiden täytäntöönpanoa, kaikkien tavoitteiden edistymisen seurantaa sekä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista alakohtaiseen poliittiseen keskusteluun;

panee merkille, että GAP II -toimintasuunnitelma esitettiin yhteisen valmisteluasiakirjan muodossa; pyytää komissiota osoittamaan vahvan sitoutumisensa siten, että se laatii tulevaisuudessa tiedonannon sukupuolten tasa-arvosta;

huomauttaa, että huipputason politiikkatutkimus ja vankka tietopohja ovat keskeisiä tapoja koota tietoa sukupuolten tasa-arvosta ja naisten voimaannuttamisesta sellaisten toimintapolitiikkojen ja strategioiden kehittämiseksi, jotka parantavat unionin kykyä tehdä sukupuolten tasa-arvosta arjen todellisuutta; pyytää sen vuoksi EUH:ta ja komissiota kiinnittämään erityistä huomiota niiden tavoitteeseen varmistaa, että toimintasuunnitelman liitteessä 1 esitettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta tehdään riippumaton arviointi;

panee merkille, että GAP II -toimintasuunnitelmassa esitetään kattava ohjelma, joka ulottuu EU:n ulkopoliittiseen asialistaan kokonaisuudessaan, ja pitää siksi myönteisenä valittuja kolmea aihekohtaista pilaria, jotka ovat tyttöjen ja naisten fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden edistäminen, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien edistäminen sekä tyttöjen ja naisten vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen; korostaa, että näillä pilareilla on tarkoitus puuttua syrjinnän ja syrjäytymisen suurimpiin syihin; panee myös merkille horisontaalisen pilarin komission yksiköiden ja EUH:n institutionaalisen kulttuurin muuttamiseksi siten, että tasa-arvon ja naisten voimaannuttamisen edistämistä koskevat EU:n sitoumukset voidaan toteuttaa entistä tehokkaammin unionin ulkosuhteiden kautta;

huomauttaa, että syrjinnän ja syrjäytymisen pääasiallisia syitä ovat muun muassa naisiin ja tyttöihin kohdistuva sukupuoleen perustuva ja seksuaalinen väkivalta, mukaan lukien vahingolliset perinteet, kuten lapsiavioliitot ja naisten sukuelinten silpominen, perusalojen ja sosiaalipalvelujen, kuten terveydenhuollon, koulutuksen, vesihuollon, puhtaanapidon ja ravinnon riittämätön saatavuus, vaikeudet saada seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja sekä epätasa-arvoinen edustus julkisissa ja yksityisissä laitoksissa, poliittisessa päätöksenteossa ja rauhanprosesseissa;

muistuttaa siitä, että sukupuolten eriarvoisuus kytkeytyy muihin eriarvoisuuden muotoihin ja voimistaa niitä ja että tämän asian ymmärtämisen on vaikutettava painopistealueiden ja toimintaa koskevien sitoumusten valintaan;

pyytää kiinnittämään GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa enemmän huomiota niihin tyttöihin ja naisiin, jotka kärsivät suuremmasta syrjinnästä alkuperän, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden, kastin tai iän perusteella; kehottaa erittelemään tiedot tämän mukaisesti;

korostaa, että naisten työmarkkinoille osallistumisen parantaminen, naisten yrittäjyyden parempi tukeminen, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja samapalkkaisuuden turvaaminen sekä työ- ja yksityiselämän tasapainon edistäminen ovat keskeisiä tekijöitä osallistavan ja pitkän aikavälin talouskasvun saavuttamiseksi, eriarvoisuuden torjumiseksi ja naisten taloudellisen riippumattomuuden edistämiseksi;

10.

panee tyytyväisenä merkille GAP II -toimintasuunnitelman edistymisen mittaamista ja seuraamista varten perustetun vahvan seuranta- ja vastuuvelvollisuuskehyksen; on tietoinen, että sen suuremmat tavoitteet tarjoavat EU:lle todellisen mahdollisuuden edistää naisten ja miesten tasa-arvoa sekä vahvistaa tyttöjen ja naisten vaikutusvaltaa ulkosuhteiden alalla; on kuitenkin tietoinen tarpeesta ymmärtää syvemmin tätä kehystä ja yhdenmukaistaa sitä, jotta EU:n toimien vaikutuksia voidaan arvioida asianmukaisesti;

11.

on tietoinen tyttöjen koulutusta edistävien politiikkojen ja toimenpiteiden vahvistamisen merkityksestä ja sen vaikutuksesta heidän terveyteensä ja taloudelliseen voimaantumiseensa; korostaa, että tytöt ja nuoret naiset ovat erityisen haavoittuvia ja että on erityisesti varmistettava heidän pääsynsä kaikille koulutustasoille; kehottaa tässä yhteydessä arvioimaan luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alan (STEM-aineet) monia mahdollisuuksia;

12.

korostaa, että julkisten ja yksityisten sektorien entistä suurempi osallistuminen on keskeistä naisten oikeuksien edistämiseksi ja heidän taloudellisen voimaannuttamisensa vahvistamiseksi talouden eri aloilla; korostaa, että naisten on voitava osallistua ja olla edustettuina uusilla talouden aloilla, jotka ovat tärkeitä kestävän kehityksen kannalta, kuten tieto- ja viestintätekniikan alalla; korostaa, että liiketoiminnalla on tärkeä asema naisten oikeuksien edistämisessä; kehottaa siksi antamaan enemmän tukea paikallisille pk-yrityksille ja erityisesti naisyrittäjille, jotta he voivat hyötyä yksityisen sektorin tuomasta kasvusta;

13.

korostaa tarvetta voimaannuttaa maaseudun naisia parantamalla maan, veden, koulutuksen, markkinoiden ja rahoituspalvelujen saatavuutta;

14.

kehottaa EU:ta edistämään naisten osallistumista rauhanturvaamiseen ja rauhanrakennusprosesseihin sekä EU:n sotilaallisiin ja siviili- ja kriisinhallintatehtäviin;

GAP II -toimintasuunnitelman saavutukset

15.

pitää myönteisenä sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintasuunnitelman laajentamista kaikkiin EU:n ulkomaanedustuksiin ja jäsenvaltioihin ja panee merkille edistyksen EU:n institutionaalisen kulttuurin muutoksessa päätoimipaikkojen ja edustustojen tasolla, mikä on erittäin tärkeää EU:n aloitteiden tehokkuuden ja niiden tasa-arvovaikutuksen vahvistamiseksi; suhtautuu myönteisesti GAP II -toimintasuunnitelmalla käyttöön otettuun pakolliseen vaatimukseen, jonka mukaan kaikkien EU:n toimijoiden on raportoitava vuosittain vähintään yhdellä aihekohtaisella alalla saavutetusta edistyksestä; toteaa kuitenkin jälleen, että on vahvistettava johtajuutta sekä parannettava edelleen EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välistä johdonmukaisuutta ja koordinointia käyttäen nykyisiä rakenteita ja määrärahoja;

16.

panee tyytyväisenä merkille, että komission yksiköt ja EUH sekä 81 prosenttia EU:n edustustoista ja 22 jäsenvaltiota antoivat sukupuolten tasa-arvoa käsittelevät raportit vuodelta 2016; on tietoinen siitä, että vaikka edustustoilla saattaa olla poikkeuksellisia syitä raportoimatta jättämiseen, odottaa, että edustustot ja jäsenvaltiot tehostavat toimiaan, ja toivoo, että joka vuosi edetään kohti kaikkien raporttien toimittamista; panee merkille, että jäsenvaltioiden väliset erot ovat yhä merkittäviä; palauttaa mieliin, että GAP II -toimintasuunnitelman mukainen raportointi ja täysimääräinen täytäntöönpano on tärkeää, jotta saavutetaan toimintasuunnitelman tavoite tasa-arvotoimien valtavirtaistamisesta 85 prosenttiin kaikista uusista aloitteista vuoteen 2020 mennessä;

17.

panee tyytyväisenä merkille käytännön toimet kulttuurin muuttamiseksi ja tasa-arvoselvityksen toteuttamiseksi kaikissa meneillään olevissa ulkoisissa toimissa, jolloin vastuu GAP II -toimintasuunnitelmaa koskevasta raportoinnista siirtyy EU:n edustustojen päälliköille; panee merkille myös GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon osallistuvan korkean tason henkilöstön määrän lisääntymisen ja yhä useampien tasa-arvon puoltajien nimittämisen ja tasa-arvoasioiden yhteyspisteiden perustamisen EU:n edustustoihin; toteaa, että tällä hetkellä kyseisiä yhteyspisteitä on kuitenkin vain puolessa EU:n edustustoissa; kehottaa käyttämään johtotasolla enemmän aikaan tasa-arvokysymysten käsittelyyn ja kehottaa niitä edustustoja, jotka eivät sitä ole vielä tehneet, perustamaan tasa-arvoasioiden yhteyspisteen; korostaa, että kaikille tasa-arvoasioiden yhteyspisteille olisi annettava riittävästi aikaa ja resursseja tehtäviensä suorittamiseen;

18.

pitää valitettavana, että EUH:n marraskuussa 2016 julkaiseman raportin mukaan vain muutamiin EU:n YTTP-operaatioihin sisältyy seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää ehkäisevää koulutusta, ja huomauttaa, että vuonna 2015 YTTP-operaatioiden yhteydessä ei raportoitu yhdestäkään seksuaaliseen tai sukupuoleen perustuvaan häirintään, hyväksikäyttöön tai väkivaltaan liittyvästä tapauksesta; painottaa, että on tärkeää soveltaa nollatoleranssia seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan häirintään liittyvissä tapauksissa ja tukea institutionaalisia rakenteita, joilla pyritään seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseen; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita tukemaan kaikkia pyrkimyksiä, joilla torjutaan seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa kansainvälisissä rauhanturvaoperaatioissa ja varmistamaan, että väärinkäytösten paljastajia ja uhreja suojellaan tehokkaasti;

19.

panee tyytyväisenä merkille, että sukupuolten tasa-arvoon (G1- ja G2-indikaattorit) keskittyvien toimien määrä on lisääntynyt ja että edustustoja vaaditaan perustelemaan hankkeet, joissa ei keskitytä siihen; korostaa, että tällaisten hankkeiden yleisen kasvun ei pitäisi tapahtua kohdennettujen tasa-arvoa edistävien hankkeiden (G2-indikaattori) kustannuksella, ja suosittelee siksi kohdennettua tavoitetta G2-hankkeisiin; panee merkille, että on epäselvää, miten kohdennettujen (G2) ja valtavirtaistettujen (G1) toimien olisi täydennettävä toisiaan; vaatii lisätoimia tasa-arvon valtavirtaistamisen selkeyttämiseen ja kehottaa lisäämään kohdennettuja toimia;

20.

panee merkille, että vain muutamia sukupuolten tasa-arvon toistuvia osa-alueita sovelletaan ohjelmasuunnittelussa ja hankkeiden valinnassa; kehottaa täytäntöönpanon toteuttajia hyödyntämään kaikkia sukupuolten tasa-arvon aloja;

21.

tuomitsee kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan, mukaan lukien ihmiskauppa, seksuaalinen hyväksikäyttö, pakkoavioliitot, kunniarikokset, naisten sukuelinten silpominen sekä seksuaalisen väkivallan käyttö sota-aseena; vetoaa unioniin ja kaikkiin jäsenvaltioihin, jotta ne ratifioisivat Istanbulin yleissopimuksen, joka on ensimmäinen oikeudellisesti sitova asiakirja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

22.

pitää valitettavana, että väkivallan uhreiksi joutuneet tai väkivaltaa kokevat naiset eivät saa yhdenmukaisesti tukea miesten väkivaltaa vastaan, kun on kyse esimerkiksi suojan, tukipalveluiden ja -oikeuksien, auttavien puhelimien tai raiskauskriisikeskuksien saatavuudesta, kyseisten palveluiden tarjonnasta ja niistä koskevasta tiedottamisesta; korostaa, että Istanbulin yleissopimuksessa olisi asetettava etusijalle miesten naisiin kohdistama väkivalta ja puututtava myös kaikkeen sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan torjumalla väkivaltaa, jonka vaikuttimena on monia eri syitä, kuten sukupuolinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu; pitää erittäin tärkeinä strategisia toimenpiteitä, joilla torjutaan ennalta sukupuolistereotypioita sekä patriarkaatin, rasismin, seksismin, homofobian ja transfobian kaltaisia malleja sekä sukupuolinormatiivisuutta ja heteronormatiivisuutta;

23.

pitää hyvin valitettavana, että nykyisessä ohjelmasuunnittelussa sivuutetaan sukupuoliulottuvuus kriisitilanteissa tai vaikeissa konflikteissa, mikä on muiden seurausten lisäksi merkinnyt sitä, että sodanaikaisten raiskauksien uhreiksi joutuneilla tytöillä ja naisilla ei ole pääsyä syrjimättömään hoitoon ja erityisesti kokonaisvaltaiseen lääketieteelliseen hoitoon; kehottaa komissiota panemaan GAP II -toimintasuunnitelman järjestelmällisesti täytäntöön humanitaarisissa tilanteissa, joissa on tarjottava syrjimätön pääsy terveydenhuoltopalveluihin, ja tiedottamaan aktiivisesti humanitaarisille kumppaneilleen, että komission toimintapolitiikan mukaan tapauksissa, joissa raskaus vaarantaa naisen tai tytön hengen tai aiheuttaa kärsimystä, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden perusteella voidaan tarjota turvallinen abortti; vaatii, että EU:n ja jäsenvaltioiden humanitaarisen avun antamiseen ei saisi kohdistua muiden avunantajakumppaneiden asettamia, välttämätöntä sairaanhoitoa koskevia rajoituksia, mukaan lukien aseellisissa konflikteissa raiskauksen uhreiksi joutuneiden naisten ja tyttöjen mahdollisuus saada turvallinen abortti; pitää myönteisenä, että useat EU:n edustustot ovat keskittyneet naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen; vaatii varmistamaan, että kaikkien naisten ja tyttöjen oikeutta elämään ja ihmisarvoon suojellaan vastustamalla aktiivisesti vahingollisia käytäntöjä, kuten sukupuoleen perustuvia murhia; korostaa, että on estettävä raiskausten käyttö sodankäynnin ja sorron välineenä ja että EU:n on painostettava kolmansien maiden hallituksia ja kaikkia osapuolia alueilla, joilla tällaista sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa esiintyy, jotta näistä käytännöistä päästään eroon ja syylliset saadaan oikeuden eteen ja jotta voidaan auttaa tällaista väkivaltaa kokeneita ja sen kohteeksi joutuneita naisia ja yhteisöjä toipumaan ja kuntoutumaan;

24.

painottaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien yleinen kunnioittaminen ja niihin liittyvien palveluiden tarjoaminen edistävät kaikkien terveyteen liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, mukaan lukien tavoitteet äitiyshuollosta ja keinoista välttää riskialttiita synnytyksiä ja vähentää lapsikuolleisuutta; huomauttaa, että perhesuunnittelun, äitiysterveyspalveluiden sekä turvallisen ja laillisen raskaudenkeskeytyksen saatavuus ovat tärkeitä tekijöitä naisten hengen pelastamisessa; pitää kuitenkin valitettavana, että perhesuunnitteluun tai lisääntymisterveyteen liittyviä painopisteitä laiminlyödään sekä rahoituksessa että toimintaohjelmissa; on huolissaan, että yksikään EU:n edustusto Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa tai Euroopan ja Keski-Aasian alueilla ei valinnut yhtään sukupuoli- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvää indikaattoria, vaikka kyseisillä alueilla on niihin liittyviä suuria tarpeita; kehottaa näiden alueiden EU:n edustustoja arvioimaan uudelleen näitä huolestuttavia lukuja sen määrittämiseksi, liittyvätkö ne raportointiongelmiin vai onko nykyisiä ohjelmia tarpeen täydentää sukupuoli- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvillä kohdennetuilla toimilla ohjelmakauden väliarvioinnin yhteydessä; korostaa, että sukupuoli- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia käsittelevä luku on säilytettävä vuosikertomuksessa, jotta varmistetaan, että GAP II -toimintasuunnitelman vaikutusta arvioidaan perusteellisesti ja että sukupuoli- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistyminen otetaan asianmukaisesti huomioon vuosikertomuksen menetelmällisessä lähestymistavassa;

25.

panee merkille, että kertomuksesta käy ilmi tarve vahvistaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia toimia sukupuolten tasa-arvon ja naisten voimaannuttamisen edellytyksenä sekä tarve ottaa käyttöön asianmukaisia välineitä, joilla voidaan varmistaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien yleinen saatavuus, kuten vahvistettiin EU:n sitoutumisessa Kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelmaan ja Pekingin toimintaohjelmaan sekä niitä koskevien tarkistuskonferenssien päätösasiakirjoihin kestävän kehityksen tavoitteen 5.6 mukaisesti; muistuttaa tässä yhteydessä myös kestävän kehityksen tavoitteista 3.7 ja 5.3;

26.

pitää valitettavana, että kun kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia kavennetaan, naisten oikeuksia ajavia järjestöjä ja naisten ihmisoikeuksien puolustajia koskeva tavoite 18 saa hyvin vähän huomiota; on huolissaan siitä, että poliittisia ja kansalaisoikeuksia koskevaa aihekohtaista painopistettä ja erityisesti naisten ja tyttöjen osallistumista poliittisten ja kansalaisoikeuksien edistämiseen ei ole korostettu GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa;

Keskeiset suositukset komissiolle/EUH:lle

27.

kehottaa komissiota ja EUH:ta toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla parannetaan sukupuolten tasa-arvon edistämistä ja valtavirtaistamista koskevien parhaiden käytäntöjen jakamista edustustojen ja yksiköiden välillä, kuten perustamalla tasa-arvoasioiden yhteyspisteiden verkosto, edistämällä sen toimintaa ja jakamalla enemmän myönteisiä esimerkkejä onnistuneista käytännöistä, mukaan lukien muun muassa ohjelmien laatiminen, täytäntöönpano ja järjestelmällinen tasa-arvoselvitys, ja varmistamaan, että tasa-arvoselvitykset vaikuttavat tehokkaasti EU:n edustustojen täytäntöönpanemiin ohjelmiin;

28.

korostaa, että eri painopistealoilla on saavutettu merkittävää edistystä mutta joillakin edistymistä on tapahtunut odotettua vähemmän; kehottaa komissiota tarkastelemaan selvityksen avulla syitä, miksi EU:n edustustot ottavat useammin huomioon tietyt painopistealueet ja niillä saavutetaan enemmän edistystä;

29.

kehottaa vahvistamaan komission yksiköissä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen tarkoitettuja henkilöstöresursseja kohdennetun koulutuksen ja olemassa olevien rakenteiden uudelleenjärjestelyn avulla sekä palkkaamalla lisää työntekijöitä; ehdottaa, että henkilöstön ja erityisesti johtavassa asemassa olevien virkamiesten kouluttamisen lisääminen, mukaan lukien erityinen koulutus haavoittuvien ryhmien sukupuolinäkökohdista, tasa-arvoasioiden yhteyspisteiden perustaminen kuhunkin yksikköön ja kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston, naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston, EU:n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosaston ja Euroopan ulkosuhdehallinnon eri yksiköiden yhteisen tasa-arvoasioiden koordinointiryhmän perustaminen edistäisivät sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ulkoista politiikkaa käsittelevissä yksiköissä; katsoo, että valtionhallinnon tason paikallisille kumppaneille ja valtiosta riippumattomille toimijoille, kuten kansalaisjärjestöille, olisi myös tarjottava mahdollisuus tasa-arvokysymyksiä koskevan koulutuksen parantamiseen ja erikoistumiseen;

30.

korostaa tarvetta taata johdonmukaisuus ja täydentävyys kaikissa EU:n nykyisissä ulkoisissa välineissä ja politiikoissa, jotka liittyvät sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen, mukaan lukien uusi kehityspolitiikkaa koskeva konsensus, EU:n ohjeisto, joka koskee sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista kehitysyhteistyössä, sekä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva EU:n toimintasuunnitelma;

31.

suhtautuu myönteisesti 8. maaliskuuta 2016 annettuun ohjeasiakirjaan, jossa esitellään resurssit ja välineet GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa varten ja joka koskee kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastoa ja EUH:ta, ja kehottaa ottamaan ohjeasiakirjan käyttöön kaikissa Euroopan unionin yksiköissä, jotka osallistuvat toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon;

32.

suhtautuu myönteisesti EU:n ja YK:n yhteisen maailmanlaajuisen tasa-arvoaloitteen (Spotlight Initiative) käynnistämiseen sen GAP II -toimintasuunnitelman tavoitteen mukaisesti, jolla puututaan seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja vahingollisiin käytäntöihin, kuten naisten sukuelinten silpomiseen, tyttöjen pakkoavioliittoihin tai ihmiskauppaan; panee kuitenkin merkille, että Spotlight Initiative -aloitteessa käsitellään pääasiassa niitä toimintasuunnitelman osia, jotka ovat jo maailmanlaajuisesti yhteisiä huolenaiheita, kuten täytäntöönpanokertomuksessa on osoitettu, ja korostaa näin ollen tarvetta edistää sukupuolten tasa-arvoa nykyistä kokonaisvaltaisemmalla tavalla yhdistämällä sopivasti ohjelmia ja sääntöjä; kehottaa osoittamaan Spotlight Initiative -aloitteelle lisävaroja, joita ei vielä ole kohdennettu sukupuolten tasa-arvoon; kehottaa komissiota käyttämään kansainvälisen yhteistyön ohjelmiensa väliarviointia rahoituksen lisäämiseksi sukupuolten tasa-arvoa koskevaan ohjeistoon, jotta voidaan saavuttaa GAP II -toimintasuunnitelman kunnianhimoiset tavoitteet, mukaan lukien tasa-arvon valtavirtaistaminen kahdenvälisessä yhteistyössä ja temaattisten ohjelmien kautta;

33.

korostaa, että EU:n on edistettävä ja valtavirtaistettava ulkosuhteissaan naisten ja miesten välisen tasa-arvon periaatetta; katsoo kuitenkin, ettei GAP II -toimintasuunnitelmassa käsitellä riittävästi kaupan ja sukupuolinäkökohtien välistä yhteyttä ja että yleisesti ottaen tasa-arvon valtavirtaistaminen on edelleen moniulotteinen haaste; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että kauppasopimusneuvottelut, ja erityisesti kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut, jotka koskevat työntekijöiden oikeuksia, ovat tärkeä väline tasa-arvon edistämiseksi ja naisten voimaannuttamiseksi kolmansissa maissa; kehottaa näin ollen kauppapolitiikan pääosastoa ryhtymään toimiin GAP II-toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi työssään ja sisällyttämään kaikkiin EU:n kauppasopimuksiin tyttöjen ja naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvon talouskasvun välineinä, ja noudattamaan tasa-arvoa ja työntekijöiden oikeuksia koskevia ILO:n keskeisiä, myös pakkotyötä ja lapsityövoiman käyttöä koskevia, yleissopimuksia; muistuttaa tarpeesta seurata EU:n kauppapolitiikan vaikutusta naisten voimaannuttamiseen ja sukupuolten tasa-arvoon sen täytäntöönpanon aikana;

34.

toteaa, että naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen on yksi EU:n ulkoisten toimien tavoitteista EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa; huomauttaa, että naisten roolia rauhanneuvotteluissa ja rauhanvälityksessä ei ole otettu GAP II -toimintasuunnitelmassa riittävällä tavalla huomioon; korostaa naisten tärkeää roolia keskustelun edistämisessä ja luottamuksen rakentamisessa, rauhan puolesta toimivien yhteenliittymien rakentamisessa ja erilaisten näkökulmien esiin tuomisessa siitä, mitä rauha ja turvallisuus tarkoittavat etenkin konfliktineston ja -ratkaisun sekä konfliktin jälkeisen jälleenrakentamisen yhteydessä; huomauttaa, että naisten oikeuksien edistäminen kriisin keskellä olevissa tai konfliktien vaivaamissa maissa tekee yhteiskunnista entistä vahvempia ja kestävämpiä; pitää myönteisenä, että EUH:hon on nimitetty pääneuvonantaja, joka vastaa tasa-arvoasioista ja YK:n päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” täytäntöönpanosta; kannustaa vahvistamaan EU:n jäsenvaltioiden toimia ja kansainvälisiä toimia YK:n kautta, jotta naisiin ja tyttöihin kohdistuvien konfliktitilanteiden ja konfliktin jälkeisten tilanteiden vaikutuksiin voidaan puuttua tehokkaasti; kehottaa komissiota antamaan tukensa uudelle maailmanlaajuiselle naisten, rauhan ja turvallisuuden yhteyspisteiden verkostolle; panee merkille YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2250 ”Nuoret, rauha ja turvallisuus” merkityksen ja toteaa, että on tärkeää löytää parhaat mahdolliset keinot panna päätöslauselma täytäntöön EU:ssa;

35.

muistuttaa Chilen kanssa käytäviin kauppaneuvotteluihin liittyvästä pyynnöstään sisällyttää sopimukseen kauppaa, sukupuolten tasa-arvoa ja naisten voimaannuttamista koskeva erityisluku; korostaa, että ehdotus tällaisen erityisluvun sisällyttämisestä kauppasopimukseen on toteutumassa ensimmäistä kertaa; korostaa, että kyseisen luvun sisällöstä on annettava tietoa ja sitä on arvioitava, jotta myöhemmin voidaan tehdä päätöksiä yleisemmällä tasolla; kehottaa EU:ta ottamaan kauppasopimuksiin mukaan monialaisia toimia, jotta edistetään sukupuolten tasa-arvoa, parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja annetaan naisille mahdollisuus hyötyä kauppasopimuksista nykyistä enemmän;

36.

pyytää keräämään sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja sellaisilta avainaloilta, joihin kauppasopimusten vaikutukset eniten kohdistuvat, mikä tarjoaisi hyödyllisen työkalun, jonka avulla voidaan ennakoida parhaalla mahdollisella tavalla kauppasopimusten vaikutuksia naisten elämään ja torjua mahdollisia kielteisiä vaikutuksia; kehottaa myös luomaan erityisen mekanismin, jonka avulla voidaan valvoa ja vahvistaa tasa-arvopolitiikkaa kauppasopimuksissa;

37.

suhtautuu myönteisesti taloudellisen ja sosiaalisen vaikutusvallan vahvistamista koskevaan aihekohtaiseen painopisteeseen sekä tuotantoresurssien, mukaan luettuna maan ja siihen liittyvien toimintojen, saatavuuden tiellä olevien esteiden analysointiin; muistuttaa, että vaikka EU on sitoutunut investoimaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon maataloudessa, naisviljelijät eivät ole maataloutta koskevan virallisen kehitysavun ensisijaisia kohteita, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita osoittamaan lisää varoja naisviljelijöille GAP II -toimintasuunnitelman tavoitteen 5 mukaisesti;

38.

kannustaa voimakkaasti toimielimiä lisäämään huomattavasti naisten osuutta edustustojen työntekijöinä ja erityisesti päälliköinä, sillä tällä hetkellä EU:n 138 edustustosta 28 edustuston johdossa on nainen, sekä lisäämään heidän osuuttaan lähetystöjen päälliköinä (tällä hetkellä 17 päälliköstä viisi on naisia); kehottaa siksi komissiota ja EUH:ta panemaan tehokkaasti täytäntöön kohdennettuja toimintapolitiikkoja, jotta helpotetaan naisten pääsyä johtotehtäviin; huomauttaa, että naisia osallistuu vain vähän päätöksentekoon, mikä on osoitus sellaisten näkymättömien esteiden olemassaolosta, jotka ovat vastuullisiin tehtäviin pyrkivien naisten tiellä;

39.

korostaa, että GAP II -toimintasuunnitelman onnistuminen riippuu EU:n kaikkien korkean poliittisen ja johtotason toimijoiden pitkän aikavälin johdonmukaisesta sitoutumisesta sekä riittävien henkilö- ja taloudellisten resurssien saatavuudesta sen täytäntöönpanemiseksi ja EU:n toimien sopeuttamisesta paikallisiin realiteetteihin vastaanottajamaissa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille kansainvälisestä yhteistyöstä ja kehitysasioista vastaavan komission jäsenen myönteisen panoksen ja kannustaa muita komission jäseniä sitoutumaan asiaan vahvemmin; panee merkille, että korkealta edustajalta ja johtajilta on edellytettävä vahvempaa poliittista johtajuutta resurssien ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi ja tämän sitoumuksen koordinoimiseksi ja vahvistamiseksi tulevina vuosina; kehottaa kaikkia EU:n toimijoita hyödyntämään sukupuolten tasa-arvoa koskevaa ohjeistoa sen varmistamiseen, että tasa-arvon valtavirtaistamista sovelletaan johdonmukaisesti GAP II -toimintasuunnitelman kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttamiseksi;

40.

tuomitsee jyrkästi sen, että Yhdysvallat palautti niin kutsutun suukapulasäännön tammikuussa 2017 ja laajensi sen soveltamista, ja pitää kielteisinä sen vaikutuksia naisten ja tyttöjen terveydenhoitoon ja -oikeuksiin maailmanlaajuisesti; kehottaa jälleen unionia ja sen jäsenvaltioita tukemaan naisten ja tyttöjen oikeuksia maailmanlaajuisesti ja lisäämään huomattavasti niin kansallista kuin unionin kehitysapua, joka koskee erityisesti pääsyä perhesuunnitteluun ja turvalliseen ja lailliseen raskaudenkeskeytykseen ilman syrjintää, jotta voidaan vähentää Yhdysvaltojen tällä alalla jättämää rahoitusvajetta;

41.

kehottaa EUH:ta tehostamaan hlbti-henkilöitä koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa ja varmistamaan, että unionin edustustot kuulevat säännöllisesti hlbti-järjestöjä ja antavat niille tietoa siitä, mitä hlbti-ihmisten oikeuksien suhteen tehdään, jotta varmistetaan, että sitoumusten ja toimien taso perustuu hlbti-yhteisön tarpeisiin maassa eikä edustuston henkilöstön henkilökohtaiseen sitoumukseen; kehottaa koordinoimaan strategioita ja toimintaa paitsi EU:n jäsenvaltioiden kansallisten suurlähetystöjen kanssa myös kolmansien maiden suurlähetystöjen ja YK:n kaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa;

42.

huomauttaa, että ulkosuhteita varten tarvitaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen tarkoitettua tarkoituksenmukaista rahoitusta, jotta voidaan tukea poliittista sitoumusta tämän tavoitteen saavuttamiseksi; painottaa, että nykyinen tuki tasa-arvoa ja naisten voimaantumista lisääviin toimiin on riittämätöntä, ja kehottaa korjaamaan tilanteen seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

Keskeiset suositukset EU:n edustustoille

43.

pitää myönteisenä, että GAP II -toimintasuunnitelmassa annetaan edustustoille joustavat mahdollisuudet valita painopistealat maakohtaisen tilanteen mukaan, sillä se mahdollistaa kunkin maan tai alueen erityistarpeiden analysoinnin ja arvioinnin tapauskohtaisesti, jolloin voidaan käsitellä naisten oikeuksien ja heidän taloudellisen voimaantumisensa vahvistamiseen liittyvää erityishaastetta; suosittaa kuitenkin, että edustustoja olisi kannustettava saavuttamaan edistystä vähintään yhdellä painopistealalla kutakin aihekohtaista pilaria kohden GAP II -toimintasuunnitelman päättymiseen mennessä, jotta varmistetaan eri aihekohtaisten alojen tasapuolinen käsittely, kuten tyttöjen koulutusta ja niiden vaikutusta edistävien politiikkojen ja toimenpiteiden tehostaminen terveyden ja taloudellisen voimaannuttamisen kannalta; kehottaa keskittymään konfliktialueilla elävien naisten ja tyttöjen tilanteeseen sekä sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja aivan erityisesti raiskauksen käyttöön sota-aseena; kehottaa lisäksi kohdistamaan EU:n rahoittamat toimet ja hankkeet järjestelmällisesti sukupuolten välisen eriarvoisuuden ja syrjinnän torjumiseen;

44.

palauttaa mieliin perussopimusten mukaisen velvoitteen valtavirtaistaa sukupuolten tasa-arvo kaikkiin EU:n toimiin, myös poliittiseen vuoropuheluun ja eri alojen toimintapoliittiseen vuoropuheluun, sekä energian, maatalouden, liikenteen, koulutuksen ja julkishallinnon kaltaisilla aloilla, joihin on tähän mennessä kiinnitetty kaikkein vähiten huomiota; painottaa, että tasa-arvon valtavirtaistaminen olisi sisällytettävä kansallisiin toimintasuunnitelmiin ja toimintapoliittisiin kehyksiin, jotta varmistetaan kumppanimaiden omistajuus ja vastuu; muistuttaa samalla, että on tärkeää tukea kyseisistä maista kotoisin olevien naisten käynnistämiä kehityshankkeita; korostaa, että tärkeää tehdä yhteistyötä kumppanimaiden kanssa sellaisten kansallisten talousarvioiden laatimiseksi, joissa otetaan huomioon sukupuolinäkökohdat;

45.

kehottaa luomaan sukupuolten tasa-arvolle omistetun budjettikohdan, jotta voidaan näkyvämmin ottaa esille naisten poliittisen osallistumisen ja edustuksen taso unionin naapurimaissa ja unionissa; korostaa, että ohjelmien olisi kaikilta osin liityttävä YK:n tasa-arvojärjestön tavoitteisiin ja ohjelmiin ja niissä olisi asetettava mitattavissa olevia tavoitteita, jotta edistymistä tasa-arvoasioissa voidaan seurata itäisissä ja eteläisissä naapurimaissa säännöllisesti ja vahvistaa kumppanimaiden hallitusten kanssa tehtävää yhteistyötä, niin, että kahdenvälisten kumppanuus- ja assosiaatiosopimusten yhteydessä saavutettaisiin parempia tuloksia nopeammin;

46.

toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista toteutetaan vain joissakin edustustoissa ja että suurella osalla koulutetusta henkilöstöstä oli määräaikaiset työsopimukset; kehottaa EU:n edustustoja korjaamaan tämän tilanteen;

47.

pitää tärkeänä, että poliittisessa vuoropuhelussa käsitellään sitä, miten voidaan lisätä naisten osallistumista koulutukseen, taloudelliseen toimintaan, työelämään ja liiketoimintaan ensisijaisena välineenä naisten yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi;

48.

korostaa, että on tärkeää tehdä järjestelmällisesti näyttöön perustuvia tasa-arvoselvityksiä käyttämällä mahdollisuuksien mukaan sukupuolen ja iän mukaan eriteltyjä tietoja sekä kuulemalla paikallisia kansalaisjärjestöjä ja naisten ryhmiä, ihmisoikeusjärjestöjä sekä paikallis- ja alueviranomaisia ja tekemällä yhteistyötä niiden kanssa tavoitteiden, täytäntöönpanokeinojen ja seurantavälineiden valinnassa sekä tulosten tehokkuuden ja kestävyyden arvioinnissa; panee tyytyväisenä merkille, että 42 maan tasa-arvoselvitykset on saatu valmiiksi, ja kannustaa muita maita saattamaan ne ripeästi päätökseen ja käyttämään tasa-arvoa koskevia vaatimuksia paljon nykyistä enemmän ohjelmien ja hankkeiden seurantajärjestelmissä ja arviointiprosesseissa, ja kehottaa pitämään tasa-arvoselvitystä merkityksellisenä maan strategisten tavoitteiden, toimintaohjelmien, hankkeiden ja vuoropuhelun määrittämisessä; kannustaa EU:ta tarkastelemaan mahdollisuuksia jakaa, hallinnoida ja päivittää tasa-arvoselvityksiä aiempaa järjestelmällisemmin, jotta koordinointia voidaan parantaa eikä tasa-arvoselvitystä rajoiteta koskemaan itsestään selviä politiikan aloja, kuten koulutusta ja äitiysterveyttä, vaan tarkastellaan myös niitä politiikan aloja, joiden nykyään katsotaan virheellisesti olevan sukupuolineutraaleja, kuten maatalous, ilmasto tai energia;

49.

toteaa, että komissio on myöntänyt vuosien 2016–2020 kehystä koskevassa yhteisessä valmisteluasiakirjassaan, että EU:n taloudellisia investointeja sukupuolten tasa-arvoon ei ole mitattu järjestelmällisesti; kehottaa komissiota omaksumaan tuloksiin pohjautuvan selkeän lähestymistavan, jossa asetetaan tiukat vaatimukset raportointi-, arviointi- ja vastuuvelvollisuusmekanismeille, ja edistämään näyttöön perustuvaa päätöksentekoa, jotta taloudellisia resursseja voidaan käyttää tehokkaammin ja vaikuttavammin; pyytää laatimaan raportin, jossa määritetään tarkasti, kuinka paljon rahoitusta on kohdennettu nimenomaisesti tasa-arvon valtavirtaistamiseen, ja esittämään saavutetuista tavoitteista merkittävimmät;

50.

korostaa, että on tärkeää edelleen parantaa tiedonkeruuta jäsenvaltioissa, kehittää erityisindikaattoreita, joiden tavoitteet on asetettu näiden indikaattoreiden ja sen mukaan, mikä on niiden seurannan merkitys kestävän kehityksen tavoitekehyksen näkökulmasta;

51.

palauttaa mieliin, että naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ja kannustaa jatkamaan toimintaa, jotta yhteiskunnissa puututaan sosiaalisiin ja kulttuurisiin normeihin ja sukupuolistereotypioihin lisäämällä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja naisten oikeuksia ja voimaannuttamista ajavien ruohonjuuritason järjestöjen kanssa, erityisesti valtion epävakauden sekä konflikti- ja hätätilanteiden yhteydessä; pitää olennaisen tärkeänä uusien verkostojen luomista ja nykyisten verkostojen kehittämistä sekä kaikkien keskeisten toimijoiden, myös yksityissektorin, ottamista mukaan toimintaan sekä julkisten ja yksityisten kumppanuuksien kehittämistä mahdollisuuksien mukaan; korostaa tarvetta vahvistaa naisten roolia paikallisyhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä, kun on kyse paikallisviranomaisten vastuuvelvollisuuden seuraamisesta ja varmistamisesta; korostaa, että on tarpeen välttää naisten ja tyttöjen esittämistä ”haavoittuvaisina”, minkä sijaan olisi painotettava heidän rooliaan muutoksen ja kehityksen edistäjinä sekä rauhan ja konfliktien ratkaisemisen edistäjinä; painottaa, että poikien ja miesten aktiivinen osallistaminen ja osallistuminen on välttämätöntä, jotta saadaan aikaan todellinen tasa-arvo naisten ja miesten välille; kannattaa siksi sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa käsittelevää laaja-alaista koulutusta, jolla pyritään muuttamaan käyttäytymismalleja ja johon miehet, pojat ja yhteisöt osallistuvat; korostaa, että naisten ja miesten rooleja koskevat sosiaaliset normit asettavat naiset haavoittuvampaan asemaan, erityisesti heidän seksuaali- ja lisääntymisterveytensä kannalta, ja johtavat vahingollisiin käytäntöihin, kuten naisten sukuelinten silpomiseen tai lapsiavioliittoihin, varhaisiin ja pakkoavioliittoihin;

52.

kehottaa EU:ta edistämään oikeudellisia puitteita ja strategioita, jotka kannustavat naisia osallistumaan entistä enemmän ja tehokkaammin rauhanturvaamiseen, rauhanrakennus- ja sovitteluprosesseihin sekä EU:n sotilaallisiin sekä siviili- ja kriisinhallintatehtäviin YK:n turvallisuusneuvoston naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan päätöslauselman 1325 mukaisesti, ja kiinnittämään huomiota erityisesti konflikteihin liittyvään seksuaaliseen väkivaltaan; katsoo tässä yhteydessä, että sukupuolinäkökulman huomioon ottava konfliktien analysointi yhteisöjen toimijoita ja naisjärjestöjä kuulemalla saattaa auttaa ymmärtämään naisten roolia konfliktissa nykyistä paremmin;

53.

korostaa, että on kohdennettava varoja lapsiavioliittojen vastaisiin ohjelmiin, joilla pyritään luomaan toimintaympäristö, jossa tytöt voivat hyödyntää kaikkia mahdollisuuksiaan, muun muassa koulutuksen, koulunkäynnin keskeyttäneille tytöille suunnattujen sosiaalisten ja taloudellisten ohjelmien, lastensuojeluohjelmien, tyttöjen ja naisten turvakotien, oikeudellinen neuvonnan ja psykologisen tuen avulla;

54.

painottaa kansalaisjärjestöjen ja muiden sidosryhmien, kuten ihmisoikeus-, terveys- tai ympäristöalojen toimijoiden, osallistumisen lisäämisen merkitystä säännöllisen keskustelun ja koordinoinnin kautta EU:n edustustojen kanssa, sillä tällainen yhteistyö edistää GAP II -toimintasuunnitelman näkyvyyttä ja täytäntöönpanoa ja lisää siten julkista vastuuvelvollisuutta tasa-arvon edistämisestä;

55.

on huolestunut riittämättömästä huomiosta, jota naisten oikeuksien puolustajien ja naisten oikeuksia edustavien järjestöjen suojeluun kohdistetaan, kun otetaan huomioon, että ne ovat parhaillaan valtavan paineen alaisina kansalaistoiminnan vähentyessä useilla alueilla; on huolissaan myös siitä, että poliittisia ja kansalaisoikeuksia koskevaa aihekohtaista painopistettä ja erityisesti naisten ja tyttöjen osallistumista poliittisten ja kansalaisoikeuksien edistämiseen ei ole korostettu GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa;

56.

kehottaa EU:n edustustoja takaamaan tehokkaan ja säännöllisen tiedonkeruun naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta maakohtaisten suositusten laatimiseksi ja suojamekanismien ja riittävien tukirakenteiden perustamiseksi uhrien hyväksi;

Keskeiset suositukset Euroopan parlamentille

57.

kannustaa parlamentin edustustoja ottamaan kumppanimaihin liittyvässä toiminnassaan järjestelmällisesti selvää tasa-arvon edistämistä koskevasta ohjelmasuunnittelusta ja tasa-arvoselvityksen tuloksista sekä edistämään tasa-arvoa ja naisten voimaannuttamista sekä sisällyttämään naisjärjestöjen kanssa järjestettävät tapaamiset toimintaohjelmiin; kehottaa parlamenttia varmistamaan sukupuolten entistä tasapuolisemman edustuksen valtuuskuntiensa kokoonpanossa;

58.

kehottaa komissiota asettamaan tasa-arvoselvityksiä koskevat kertomukset saataville ja sisällyttämään ne kaikkiin kolmansissa maissa sijaitseville parlamentin edustustoille tarkoitettuihin taustatiedotteisiin;

59.

suosittaa, että parlamentti tarkastelee GAP II -toimintasuunnitelman tulevia täytäntöönpanokertomuksia säännöllisesti ja mahdollisesti kahden vuoden välein;

Keskeiset suositukset tulevaa raportointia varten

60.

korostaa, että raportointiin tarvitaan yksinkertainen menettelytapa, josta aiheutuu mahdollisimman vähän byrokratiaa; kehottaa saattamaan tulevat täytäntöönpanokertomukset valmiiksi ja julkaisemaan ne lyhyemmässä ajassa; pyytää kehittämään verkossa tehtävää raportointia, laatimaan selkeitä malleja ja julkaisemaan ohjekirjasen edustustojen työn helpottamiseksi;

61.

korostaa, että naisten on voitava osallistua ja olla edustettuina kestävän kehityksen kannalta tärkeillä talouden aloilla; korostaa, että liiketoiminnalla on tärkeä merkitys naisten oikeuksien edistämisessä; kehottaa tässä yhteydessä antamaan enemmän tukea paikallisille pk-yrityksille ja erityisesti naisyrittäjille mikrolainojen kautta, jotta he voivat hyötyä yksityisen sektorin tuomasta kasvusta;

62.

korostaa tarvetta tukea kansallisten tilastokeskusten valmiuksia ja mekanismeja kumppanimaissa, koordinoida tehokkaasti taloudellista ja teknistä tukea, jotta voidaan mitata, seurata ja hallita entistä paremmin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen alalla saavutettuja tuloksia;

63.

kehottaa komissiota keräämään sukupuolittain eriteltyjä tietoja naisten voimaannuttamiseen tarkoitettujen EU:n rahoittamien ohjelmien täytäntöönpanosta;

64.

korostaa, että vahvojen tasa-arvoa valtavirtaistavien toimintapolitiikkojen lisäksi tarvitaan raportteja konkreettisista erityistoimista – erityisesti arkaluonteisilla aloilla, kuten seksuaali- ja lisääntymisterveydessä – joiden avulla voidaan mitata todelliset vaikutukset niin naisten ja tyttöjen kuin miesten ja poikienkin elämään;

65.

muistuttaa kuitenkin, että tietojen hankkimiseen kuuluu muutakin kuin sukupuolittain eriteltyjen tietojen keräämistä, ja edellyttää tiedonkeruun parantamista, jotta voidaan tehdä laadullinen analyysi naisten tilanteesta esimerkiksi työolojen osalta;

66.

korostaa tarvetta parantaa tasa-arvoselvitysten luotettavuutta yhdenmukaistamalla EU:n edustustojen keräämiä tietoja niin, että ne ovat vertailukelpoisia;

67.

pitää tarpeellisena sitä, että kuullaan kansainvälisiä ja kansallisia kumppaneita, tiedeyhteisöä, ajatushautomoita ja naisjärjestöjä, jotta niiden panosta ja asiantuntemusta voidaan hyödyntää EU:n rahoittamien tasa-arvotoimien ja -ohjelmien seurannassa;

68.

palauttaa mieliin, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on EU:n muuttoliikepolitiikkaa toteuttaessaan ja kehittäessään kunnioitettava naisten ja tyttöjen oikeuksia muuttajina, pakolaisina ja turvapaikanhakijoina; kehottaa tässä yhteydessä arvioimaan uudelleen EUNAVFOR MED SOPHIA -operaation toimeksiantoa Libyan rannikkovartioston kanssa ottamalla huomioon raportit naisiin kohdistuvasta järjestelmällisestä seksuaalisesta väkivallasta Libyan maaperällä sijaitsevissa säilöönottokeskuksissa.

69.

panee merkille, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen käsite ymmärretään usein edelleen huonosti ja että tarvitaan laadukasta raportointia, joka mahdollistaisi arvioinnin GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta nykyisissä politiikoissa ja hankkeissa; korostaa, että tarvitaan konkreettisia tavoitteita, jotka on yhdistetty selkeisiin ja konkreettisiin vertailukohtiin ja tiukkaan aikatauluun, sekä tietojen laadullinen arviointi, josta käy ilmi täytäntöönpantujen toimenpiteiden todelliset vaikutukset edunsaajamaissa, jotta GAP II -toimintaohjelmasta voidaan tehdä todellinen painopisteiden määrittelemisen ja politiikkojen täytäntöönpanon mekanismi eikä pelkkä sisäisten kertomusten laatimisen työkalu;

o o

70.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 349, 17.10.2017, s. 50.

(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0026.

(3) https://www.ilga-europe.org/sites/default/files/Attachments/report_on_the_implementation_of_the_eu_lgbti_guidelines_2016.pdf

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0365.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/180

P8_TA(2018)0240

EU:n nuorisostrategian täytäntöönpano

Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 EU:n nuorisostrategian täytäntöönpanosta (2017/2259(INI))

(2020/C 76/22)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9, 165 ja 166 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14, 15, 21, 24 ja 32 artiklan,

—	ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka EU ratifioi vuonna 2010,

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta (1),

—	ottaa huomioon neuvoston päätöslauselman Euroopan unionin nuorisoalan työsuunnitelmasta vuosiksi 2016–2018 (2),

—	ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen nuorisotakuun perustamisesta (3),

—	ottaa huomioon 7. ja 8. helmikuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät nuorisotyöllisyysaloitteesta (4),

—	ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöslauselman nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistetuista puitteista (2010–2018) (5),

—	ottaa huomioon komission arvion EU: n nuorisostrategiasta (6),

—	ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020) (7),

—	ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman Erasmus+ -ohjelman tulevaisuudesta (8),

—

ottaa huomioon 2. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 täytäntöönpanosta (9),

—	ottaa huomioon Pariisissa 17. maaliskuuta 2015 pidetyssä EU:n opetusministereiden epävirallisessa kokouksessa annetun Pariisin julistuksen kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla,

—	ottaa huomioon neuvoston ja komission yhteisen vuonna 2015 annetun raportin nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistettujen puitteiden täytäntöönpanosta (2010–2018), jonka neuvosto hyväksyi 23. marraskuuta 2015 (10),

—	ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista (11),

—

ottaa huomioon 26. elokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Luonnos neuvoston ja komission vuoden 2015 yhteiseksi raportiksi eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisen kehyksen (ET 2020) täytäntöönpanemisesta – Uudet painopisteet eurooppalaiselle yhteistyölle koulutuksen alalla” (COM(2015)0408),

—	ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—	ottaa huomioon 17. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmasta (COM(2018)0022),

—	ottaa huomioon 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n nuorisostrategian 2013–2015 arvioinnista (12),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2014 annetun neuvoston suosituksen harjoittelun laatupuitteista (13),

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon 25. marraskuuta 2008 annetun Euroopan neuvoston päätöslauselman Euroopan neuvoston nuorisopolitiikasta (CM/Res(2008)23),

—	ottaa huomioon 31. toukokuuta 2017 annetun Euroopan neuvoston suosituksen nuorisotyöstä (CM/Rec(2017)4),

—	ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU-asioiden oppimisesta koulussa (14),

—	ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman nuorten yrittäjyyden edistämisestä koulutuksen avulla (15),

—	ottaa huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon nuorisoalan eurooppalaisesta yhteistyöstä (2010–2018) (16),

—	ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä (17),

—	ottaa huomioon Euroopan nuorisofoorumin laatiman varjomietinnön nuorisopolitiikasta,

—	ottaa huomioon Euroopan nuorisofoorumin päätöslauselman EU:n nuorisostrategiasta (18),

—	ottaa huomioon Euroopan nuorisotiedotus ja -neuvontajärjestön (ERYICA) kannanoton ”Engage. Inform. Empower”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—	ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0162/2018),

A.	toteaa, että taantuman kielteinen vaikutus nuorten mahdollisuuksiin kehittää koko potentiaaliaan tuntuu edelleen kaikkialla Euroopan unionissa;

B.	toteaa, että monissa, etenkin Etelä-Euroopassa sijaitsevissa jäsenvaltioissa on vielä matkaa joidenkin nuorisoa koskevien indikaattoreiden, kuten työllisyys, hyvinvointi ja sosiaaliturva, kriisiä edeltäneisiin tasoihin;

C.	ottaa huomioon, että erojen kaventuminen on selvää alueellisella tasolla kaikkialla EU:ssa; toteaa, että monilla alueilla työllisyysaste on edelleen kriisiä edeltänyttä tasoa alemmalla;

toteaa, että nuorisotyöttömyys on vähentynyt asteittain viime vuosina, vaikka Eurostatin mukaan tammikuussa 2018 nuorisotyöttömyys oli 16,1 prosenttia ja jopa yli 34 prosenttia joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että vuoden 2008 lukuihin (15,6 prosenttia) verrattuna nuorisotyöttömyys on lisääntynyt; katsoo, että nämä luvut estävät löytämästä kaikille sopivaa ratkaisua, jos halutaan hyödyntää täysimääräisesti nuorten potentiaalia; pitää syrjäisimpien alueiden nuorisotyöttömyysastetta huolestuttavan korkeana, sillä se on yli 50 prosenttia joillakin syrjäisimmistä alueista, esimerkiksi Mayottella;

toteaa, että muita heikommassa asemassa olevat ryhmät, kuten etniset vähemmistöt, ihmiset, joilla on erityistarpeita, naiset, hlbtiq-ihmiset, maahanmuuttajat ja pakolaiset, jotka kohtaavat esteitä työmarkkinoille pääsyssä ja kulttuuriin osallistumisessa sekä sosiaalipalvelujen ja koulutuksen saannissa, kärsivät eniten sosioekonomisen kriisin vaikutuksista;

F.	katsoo, että koulutus auttaa minimoimaan sosioekonomisen eriarvoisuuden vaikutuksia ja mahdollistaa sellaisten taitojen ja osaamisen hankkimisen, joita tarvitaan sukupolvelta toiselle siirtyvän huono-osaisuuden vähentämiseksi;

toteaa, että kaiken kaikkiaan nuoriin ja heidän oikeuksiinsa tehtävien investointien puute estää nuoria vaatimasta, käyttämästä ja puolustamasta oikeuksiaan ja pahentaa osaltaan väestömäärän vähenemisen, koulunkäynnin varhaisen keskeyttämisen, ammattipätevyyksien puutteen, myöhäisen työmarkkinoille siirtymisen, taloudellisen riippuvuuden, sosiaaliturvajärjestelmien mahdollisen puutteellisen toiminnan, entistä yleisempien epävarmojen työsuhteiden ja sosiaalisen syrjäytymisen kaltaisia ilmiöitä;

katsoo, että ongelmat, joita nuoret kohtaavat työllistymisessä, koulutuksessa sekä sosiaalisessa ja poliittisessa osallistumisessa, eivät ole yhtenäisiä vaan vaikuttavat joihinkin ryhmiin suhteettomasti enemmän kuin toisiin; katsoo, että tarvitaan lisätoimia niiden henkilöiden tukemiseksi, joilla on eniten vaikeuksia päästä työmarkkinoille tai jotka ovat kokonaan niiden ulkopuolella;

I.	katsoo, että lähikouluilla ja -oppilaitoksilla on suuri merkitys kaikilla Euroopan alueilla, jotta voidaan tehostaa nuorten koulutusta ja jotta EU voi tarjota alueille täyden tukensa tähän haasteeseen vastaamisessa;

J.	toteaa, että koulutuksella, kulttuurien välisellä vuoropuhelulla, strategisella viestinnällä ja erityisesti jäsenvaltioiden välisellä tiiviimmällä yhteistyöllä on keskeinen asema nuorten syrjäytymisen ja radikalisoitumisen estämisessä ja heidän selviytymiskykynsä parantamisessa;

katsoo, että nuorten olisi osallistuttava aktiivisesti kaikkien nuoriin vaikuttavien politiikkojen suunnitteluun, kehittämiseen, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin; ottaa huomioon, että 57 prosenttia nuorisojärjestöistä EU:ssa katsoo, ettei niiden asiantuntemusta oteta huomioon nuorisopolitiikan laatimisprosessissa (19);

L.	pitää tärkeänä, että nuorisojärjestöt takaavat nuorten riittävän edustuksen ja osallisuuden täyden legitiimiyden varmistamiseksi;

M.	toteaa, että EU:n nuorisostrategiaa kehitetään ja parannetaan jatkuvasti mutta sen tavoitteet ovat kuitenkin yhä erittäin laajoja ja kunnianhimoisia; toteaa, että vakiintuneita vertailuarvoja ei ole olemassa;

N.	toteaa, että EU:n nuorisostrategiassa vuosiksi 2010–2018 korostetaan nuorten ja päättäjien välisen jäsennellyn vuoropuhelun tarvetta;

O.	toteaa, että EU:n nuorisostrategian tärkeimpänä tavoitteena on lisätä tarjolla olevien mahdollisuuksien määrää ja varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet kaikille eurooppalaisille nuorille;

toteaa, että nuoria olisi autettava ja voimaannutettava ratkaisemaan ne vakavat ongelmat, joita he kohtaavat tällä hetkellä, sekä vastaamaan edessä oleviin haasteisiin relevantimman, tehokkaamman ja paremmin koordinoidun nuorisopolitiikan sekä paremman ja helposti saatavilla olevan koulutuksen avulla ja käyttämällä kohdennetusti talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla;

ottaa huomioon, että EU on viime vuosina käynnistänyt nuorisostrategiansa puitteissa erinäisiä aloitteita, kuten nuorisotyöllisyysaloitteen ja nuorisotakuun, ja että niiden tavoitteina on luoda kaikille nuorille enemmän ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutuksessa ja työmarkkinoilla sekä edistää nuorten osallisuutta, voimaannuttamista ja aktiivista osallistumista yhteiskuntaan;

katsoo, että EU:n nuorisoalan toimet on valtavirtaistettava ottamalla nuorisoa koskeva ulottuvuus huomioon tämänhetkisissä ja tulevissa politiikkatoimissa ja rahoitusohjelmissa erityisesti kaikilla keskeisillä politiikanaloilla, joita ovat talous, työllisyys ja sosiaaliasiat, koheesio, terveys, naiset, yhteistoiminta, muuttoliike, kulttuuri, media ja koulutus;

S.	katsoo, että tulevaa EU:n nuorisostrategiaa on koordinoitava ja pantava täytäntöön eri politiikanaloilla ja eri toimielimissä;

toteaa, että sukupuolinäkökulma on sisällytettävä nuorisopolitiikkaa koskevaan päätöksentekoon niin, että otetaan huomioon erityisesti kulttuuri- ja uskonnolliselta taustaltaan erilaisten nuorten naisten ja tyttöjen erityiset haasteet ja olosuhteet; katsoo, että nuorisopolitiikkaan olisi sisällytettävä suokupuolinäkökohdat huomioon ottavia toimia, kuten naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen, sukupuolten tasa-arvoa koskeva koulutus ja seksuaalikasvatus; toteaa, että naiset päätyvät keskimäärin 1,4 kertaa suuremmalla todennäköisyydellä työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle kuin miehet (20); katsoo, että tarvitaan jatkuvia ponnisteluja, jotta voidaan lisätä nuorten naisten osallistumista työmarkkinoille erityisesti äitiysloman jälkeen ja kun on kyse yksinhuoltajaäideistä sekä koulunsa keskeyttäneistä, vähäisen ammattitaidon omaavista työntekijöistä, vammaisista nuorista ja kaikista mahdollisen syrjinnän kohteena olevista nuorista;

U.	toteaa, että tarvitaan jatkuvia toimia, joilla edistetään nuorten ja erityisesti vammaisten henkilöiden, maahanmuuttajien, pakolaisten sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien henkilöiden osallistumista yhteiskuntaan;

V.	toteaa, että koulutus on keskeinen tekijä sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja sen vuoksi on tärkeää investoida taitoihin ja osaamiseen, jotta voidaan puuttua etenkin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien korkeaan työttömyysasteeseen;

ottaa huomioon, että SEUT:n 9 artiklassa määrätään, että unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaaliturvan takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset;

X.	toteaa, että EU:n nuorisostrategia tarjoaa hyvän pohjan hedelmälliselle ja merkitykselliselle yhteistyölle nuorisoalalla;

toteaa, että EU:n nuorisostrategian (2010–2018) viimeisen kolmivuotiskauden tavoitteiden saavuttamista ei voida arvioida asianmukaisesti ja täsmällisesti ja eri jäsenvaltioiden tilanteiden vertailu on hyvin vaikeaa vertailuarvojen ja indikaattoreiden puutteen sekä päällekkäisten täytäntöönpanovälineiden vuoksi;

Z.	ottaa huomioon, että uraohjaus ja tietojen saanti työllistymismahdollisuuksista ja opintopoluista ovat keskeisessä asemassa tulevan koulutuksen ja työmarkkinoille siirtymisen kannalta;

AA.	katsoo, että EU:n on tehtävä tiivistä yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa tämän strategian tavoitteiden määrittelemisessä sekä sen täytäntöönpanossa ja arvioinnissa;

Nuorisoon liittyvät haasteet ja tämänhetkisestä nuorisoon liittyvästä EU:n päätöksentekoprosessista saadut kokemukset

pitää valitettavana, että pitkän aikavälin säästötoimet ja etenkin koulutuksen, kulttuurin ja nuorisopolitiikan rahoituksen leikkaaminen ovat vaikuttaneet kielteisesti nuoriin sekä heidän elinoloihinsa; varoittaa, että kasvava eriarvoisuus, syrjäytymisriski, turvattomuus ja syrjintä vaikuttavat voimakkaasti nuoriin ja erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin, kuten vammaisiin nuoriin, nuoriin naisiin, vähemmistöihin ja niihin, joilla on erityistarpeita;

pitää myönteisinä unionin yhteistyön tuloksia nuorisoalalla, sillä unioni on osoittanut pystyvänsä käsittelemään useimpien eurooppalaisten kohtaamia ongelmia ja tukemaan kansallisia poliittisia päättäjiä ja antamaan heille asiantuntemusta, suosituksia ja legitiimiyttä ja ottamaan onnistuneesti käyttöön enemmän EU:n rahoitusta;

pitää avointa koordinointimenetelmää asianmukaisena mutta silti riittämättömänä tapana tehdä nuorisopoliittisia päätöksiä ja katsoo, että sitä on täydennettävä muilla toimilla; toistaa pyyntönsä tiiviimmästä yhteistyöstä ja parhaiden käytäntöjen vaihdosta nuorisoasioissa paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla; vaatii jäsenvaltioita sopimaan selkeistä indikaattoreista ja vertailuarvoista, jotta mahdollistetaan tapahtuneen edistymisen seuranta;

panee merkille EU:n nuorisostrategian myönteiset saavutukset kehitettäessä monialaista työtä ja toteutettaessa jäsenneltyä vuoropuhelua nuorten osallistumisen takaamiseksi; katsoo, että asiaankuuluvien toimijoiden ja sidosryhmien yleistä tietoisuutta EU:n nuorisostrategian tavoitteista ja välineistä on lisättävä; panee erityisesti merkille, että jäsennellyssä vuoropuhelussa käytetty alhaalta ylös -lähestymistapa tuo lisäarvoa ja olisi säilytettävä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan uutta strategiaa laatiessaan huomioon tulevaan EU:n nuorisostrategiaan keskittyvän jäsennellyn vuoropuhelun kuudennen kierroksen tulokset;

ehdottaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten ottamista mukaan nuorisopolitiikkaan etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa niillä on tämän alan toimivaltaa;

pitää myönteisinä toiminta-aloitteita, joilla pyritään EU:n nuorison tukemiseen, erityisesti Investointi Euroopan nuorisoon -aloitetta, Euroopan solidaarisuusjoukkoja ja nuorisotyöllisyysaloitetta; katsoo kuitenkin, että näiden välineiden olisi oltava entistä paremmin yhteydessä EU:n nuorisostrategiaan ja niissä olisi noudatettava alhaalta ylös -lähestymistapaa; kehottaa siksi komissiota yhdistämään järjestelmällisesti kaikki nuoria koskevat toiminta-aloitteet kokonaisstrategiaan ja ottamaan mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, kuten työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan, omaksumalla kokonaisvaltaisen, pitkäaikaisen lähestymistavan, johon sisältyy hyvin määritellyt monialaiset tavoitteet;

kehottaa komissiota perustamaan monialaisen työryhmän, joka koordinoi tulevan EU:n nuorisostrategian täytäntöönpanoa ja jonka toimintaan osallistuvat EU:n toimielimet, myös parlamentti, jäsenvaltiot ja kansalaisyhteiskunta, erityisesti ammattiliitot ja nuorisojärjestöt;

kehottaa komissiota perustamaan tehokkaita yksiköiden välisiä koordinointivälineitä ja antamaan nuorisoasioiden valtavirtaistamisen vastuualueeksi komission varapuheenjohtajalle;

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria pohjana nuoria koskevan lainsäädännön laatimiselle;

10.

korostaa terveellisten elämäntapojen edistämisen tärkeyttä sairauksien ehkäisyssä ja katsoo, että nuorille on tarjottava oikeaa tietoa ja apua vakavista mielenterveysongelmista, esimerkiksi tupakan, alkoholin ja huumeiden käytöstä ja niistä riippuvuudesta;

11.

korostaa, että komission arviointi EU:n nuorisostrategian täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa on tärkeä paikan päällä toteutettavien tarkastusten ja valvonnan lisäämiseksi; kehottaa komissiota vahvistamaan EU:n nuorisostrategialle tavoitteet, joita on mahdollista arvioida laadullisesti ja määrällisesti, ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion tai alueen erityispiirteet; kehottaa komissiota lisäämään sellaisten ohjelmien ja toimien rahoitusta, joilla nuoria valmistellaan työelämään;

Äänen antaminen nuorille EU:n nuorisostrategiassa

12.

suosittaa, että tulevan EU:n nuorisostrategian olisi oltava osallistava ja siinä olisi keskityttävä nuoriin ja hyvinvoinnin parantamiseen niin, että otetaan huomioon kaikkien nuorten tarpeet, tavoitteet ja moninaisuus Euroopassa samaan aikaan, kun lisätään heidän mahdollisuuksiaan käyttää uutta teknologiaa hyödyntäviä luovia välineitä;

13.

katsoo, että EU:n olisi osoitettava yhteisvastuuta nuorille ja jatkettava heidän voimaannuttamistaan niin, että he voivat osallistua yhteiskuntaan, kehittämällä yksittäisiä välineitä, kuten vapaaehtoistyön valtavirtaistaminen, tukemalla nuorisotyötä ja kehittämällä uusia välineitä – erityisesti sellaisia, joissa käytetään uutta teknologiaa – ja edistämällä vaihtoa, joka perustuu yhteisvastuuseen, yhteisöllisyyteen, vapaaseen tilaan ja demokraattiseen vuoropuheluun; tunnustaa siksi nuorisoyhdistysten merkityksen paikkoina, joissa nuoret voivat kasvaa ja kehittyä aktiivisiksi kansalaisiksi; kehottaa jäsenvaltioita edistämään nuorten aktiivista osallistumista vapaaehtoisjärjestöihin; korostaa, että nuorten lisääntynyt yhteiskunnallinen osallistuminen voi toimia ponnahduslautana lisääntyneelle poliittiselle osallistumiselle sen lisäksi, että se on jo sinänsä merkittävä saavutus;

14.

korostaa tässä yhteydessä epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen merkitystä, samoin kuin osallistumista urheilu- ja vapaaehtoistoimintaan, kun edistetään nuorten eurooppalaisten kansalaistaitojen sekä sosiaalisen ja monikulttuurisen osaamisen ja taitojen kehittämistä;

15.

kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan vapaaehtoistyölle kansallisen oikeudellisen kehyksen ja asianmukaiset taloudelliset resurssit;

16.

kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan nuoria, erityisesti heikommassa asemassa ja virallisen järjestelmän ulkopuolella olevia nuoria, osallistumaan aktiivisesti ja merkittävästi yhteiskuntaan; kehottaa omaksumaan osallistavan lähestymistavan päätöksentekoon, jotta nuoret voivat vaikuttaa heidän elämäänsä vaikuttaviin päätöksiin, tarjoamalla heille verkossa ja verkon ulkopuolella demokratiavälineitä, samalla kun otetaan huomioon sosiaalisen median rajoitukset ja riskit, ja ottamalla mukaan nuorisopolitiikan kehittämiseen, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin asiaankuuluvat sidosryhmät, kuten työmarkkinaosapuolet, kansalaisyhteiskunnan ja nuorisojärjestöt;

17.

kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan nuoria osallistumaan täysimääräisesti vaaliprosessiin;

18.

toteaa, että on tarpeen jatkaa nuorten ja päättäjien välistä jäsenneltyä vuoropuhelua seuraavassa nuorisoalan eurooppalaisessa yhteistyökehyksessä; katsoo, että jäsennellyn vuoropuhelun olisi järjestelmällisesti lisättävä niiden nuorisoryhmien määrää ja moninaisuutta, jotka se tavoittaa, ja toteaa, että tämän varmistamiseksi olisi annettava riittävää taloudellista tukea kansallisille ja eurooppalaisille työryhmille; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan kansallisten, alueellisten ja paikallisten päättäjien osallistumista nuorten kanssa käytävään jäsenneltyyn vuoropuheluun;

19.

vaatii jäsenvaltioilta avoimuutta nuorten kestävien työllistymismahdollisuuksien edistämiseen tarkoitettujen varojen käytön ja niitä koskevan tilintekovelvollisuuden alalla; pitää siksi tärkeänä, että jäsenvaltiot esittävät aina pyydettäessä yksityiskohtaiset tiedot nuorten tilanteesta;

20.

korostaa, että EU:n nuorisostrategian täytäntöönpanoa koskevien tietojen järjestelmällinen päivittäminen ja luotettavien tietojen saatavuus ovat puutteellisia; vaatii siksi jäsenvaltioita ja komissiota edistämään tiiviimpää yhteistyötä kansallisten ja alueellisten tilastokeskusten kanssa toimitettaessa merkityksellisiä ja ajantasaisia nuoria koskevia tilastotietoja, jotka ovat tärkeitä sen arvioimiseksi, miten hyvin strategia on pantu täytäntöön; toteaa, että nämä tilastotiedot on liitettävä joka kolmas vuosi esitettäviin kertomuksiin;

21.

muistuttaa, että nuorten osallistuminen kansallisiin ja paikallisiin vaaleihin on vähenemässä ja että nuorten on sitouduttava poliittisesti ja kyettävä näkemään antamansa panoksen tulokset; muistuttaa, että mahdollisuudet osallistua poliittiseen toimintaan omassa ympäristössä ja paikallisyhteisöissä varhaisesta iästä lähtien ovat ratkaiseva askel kohti voimakkaampaa tunnetta unionin kansalaisuudesta ja nuorten aktiivista kansalaisuutta; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan alueellisia ja paikallisia viranomaisia varmistamaan, että nuoret ja nuorisojärjestöt voivat osallistua täysimääräisesti ja tehokkaasti päätöksenteko- ja vaaliprosessiin ja että heidät otetaan niissä huomioon;

22.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kansalliset nuorisoneuvostot mukaan EU:n nuorisostrategian seuranta- ja täytäntöönpanokomiteoihin;

23.

korostaa teknologian tarjoamia mahdollisuuksia olla yhteydessä nuoriin ja kehottaa EU:ta vahvistamaan heidän valmiuksiaan osallistua yhteiskuntaan sähköisten alustojen avulla;

24.

pitää valitettavana, että huolimatta komission jatkuvista ponnisteluista, joilla pyritään antamaan nuorille tietoja mahdollisuuksista ja joita tuetaan unionin eri ohjelmilla, monet nuoret katsovat edelleen, että he voivat vain rajallisesti käyttää niitä; kehottaa komissiota parantamaan viestintävälineitään;

Yhtäläiset mahdollisuudet kestävän työmarkkinoille osallistumisen varmistamiseksi

25.

on erittäin huolissaan jatkuvasti korkeasta nuorisotyöttömyydestä koko EU:ssa, erityisesti Etelä-Euroopassa; muistuttaa, että laadukkaiden työpaikkojen luominen ja työllisyys olisi taattava ja niiden olisi oltava edelleen keskeisiä nuorille annettuja sitoumuksia, ja vaatii tässä yhteydessä toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan nuorten siirtymistä koulutuksesta työelämään varmistamalla laadukas työharjoittelu ja oppisopimuskoulutus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään työmarkkinoiden rakenneuudistuksia, oikeudenmukaisia työoloja ja palkkausta, jotta varmistetaan, ettei nuoria syrjitä heidän siirtyessään työelämään; pitää tärkeänä työllisyyden uusiin muotoihin liittyvien sosiaalisten oikeuksien määrittelyä, oikeudenmukaista työharjoittelua ja työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun varmistamista;

26.

painottaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten toteuttamien räätälöityjen toimien ja henkilökohtaisen tuen tarjoamisen merkitystä, jotta voidaan tavoittaa kaikki työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat; muistuttaa tarpeesta ottaa mukaan paikalliset sidosryhmät, kuten työmarkkinaosapuolet, ammattiliitot, kansalaisyhteiskunta ja nuorisojärjestöt;

27.

katsoo, että olisi toteutettava erityistoimia, jotta voidaan puuttua nuorten naisten epävarmaan tilanteeseen työmarkkinoilla kiinnittämällä erityistä huomiota sukupuolten palkkaeroon ja naisten yliedustukseen epätyypillisissä työsuhteissa, jotka eivät tarjoa riittävää sosiaaliturvaa;

28.

korostaa tarvetta edistää oikeudenmukaisia työoloja ja työntekijöiden riittävää sosiaaliturvaa niin kutsutuissa työllisyyden uusissa muodoissa, joissa nuoret ovat yliedustettuina;

29.

katsoo, että lisäksi olisi toteutettava toimia nuorten maahanmuuttajien integroimiseksi työmarkkinoille noudattaen täysimääräisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatetta;

30.

korostaa, että osallistavalla nuorisopolitiikalla olisi puolustettava ja edistettävä sosiaalisia ohjelmia, joilla helpotetaan poliittista ja kulttuurista osallistumista; katsoo lisäksi, että ihmisarvoinen ja säännelty työ, joka perustuu työehtosopimuksiin, varmoihin työsuhteisiin ja asianmukaiseen palkkaan, sekä korkealaatuiset ja kaikkien saatavilla olevat julkiset palvelut ovat tärkeitä nuorten yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään oikeudenmukaisia työoloja ja riittävää sosiaaliturvaa, myös työllisyyden uusissa muodoissa;

31.

muistuttaa, että yksi EU:n nuorisostrategiassa (2010–2018) määritetyistä kahdeksasta toiminta-alasta on työllisyys ja yrittäjyys; korostaa, että nuorisotyö ja epävirallinen oppiminen, erityisesti nuorisojärjestöissä kehitetty oppiminen, ovat merkittävässä asemassa nuorten potentiaalin, muun muassa yrittäjätaitojen, kehittämisessä ja auttavat nuoria hankkimaan laaja-alaista osaamista, joka voi parantaa heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan rajatylittäviä ammatillisia mahdollisuuksia, laajentamaan ja lisäämään investointeja ammatillisen koulutuksen alaan ja esittämään sen houkuttelevana koulutusvalintana;

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan alueellisia ja paikallisia viranomaisia ja investoimaan nuorten elämään liittyviin uusiin mahdollisuuksiin nuorten luovuuden ja heidän koko potentiaalinsa kehittämiseksi, tukemaan nuorten yrittäjyyttä ja edistämään nuorten sosiaalista osallisuutta heidän yhteisöjään hyödyttävällä tavalla;

34.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan nuoria ja työllisyyttä oikeuksien kannalta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nuorilla on mahdollisuus saada laadukkaita työharjoittelu- ja työpaikkoja, joissa heidän oikeutensa otetaan huomioon, myös oikeus pysyvään työpaikkaan, josta he saavat elämiseen riittävän palkan, sosiaaliturvan ja joka takaa ihmisarvoisen ja itsenäisen elämän;

35.

vaatii komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan toimijoita, jotka ketjuttavat toistuvasti työharjoittelujaksoja eivätkä tarjoa niiden jälkeen työpaikkoja, jotta varmistetaan, ettei työsopimuksia korvata näennäisillä työharjoitteluilla;

36.

pitää myönteisenä, että nuorisotyöllisyysaloitteen toimilla on annettu tukea yli 1,6 miljoonalle nuorelle (21); painottaa, että tarvitaan lisätoimia ja taloudellisia sitoumuksia; korostaa tarvetta parantaa niiden työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten tavoittamista, jotka kohtaavat useita esteitä, ja parantaa nuorisotakuuseen kuuluvien työtarjousten laatua määrittämällä selkeät laatuperusteet ja -vaatimukset, mukaan lukien sosiaaliturvan saatavuus, vähimmäistulo ja työhön liittyvät oikeudet; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan tehokkaasti seuranta-, raportointi- ja tuloksellisuusjärjestelmiään ja varmistamaan, että nuorisotyöllisyysaloitteen varoja käytetään täydentämään kansallista rahoitusta eikä sen korvaamiseen;

37.

painottaa lisäksi, että on arvioitava niin mentoroinnin ja valmennuksen laatua ja tosiasiallisen yksilöllisen koulutuksen, harjoittelun tai työpaikan laatua ja sopivuutta kuin tulosten laatua asetettuihin tavoitteisiin nähden; painottaa tässä yhteydessä, että nuorisotyöllisyysaloitteessa on varmistettava käytössä olevien laatukehysten, kuten eurooppalaisen laatukehyksen, soveltaminen; katsoo, että myös nuoret olisi otettava mukaan tarjousten laadun seurantaan;

38.

muistuttaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen tai uuden unionin välineen avulla on tuettava toimia, joilla edistetään työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten integroitumista työmarkkinoille ja jotka käsittävät esimerkiksi laadukkaan palkallisen työharjoittelun tai oppisopimuskoulutuksen, ilman että korvataan työpaikka tai käytetään hyväksi nuoria työntekijöitä;

39.

huomauttaa, että yrittäjähenkisyyden edistäminen nuorten keskuudessa on prioriteetti ja että virallisen ja epävirallisen koulutuksen järjestelmät ovat tehokkaimpia tapoja edistää nuorten yrittäjyyttä; korostaa, että yrittäjyys on keino torjua nuorisotyöttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja edistää innovointia; katsoo näin ollen, että EU:n nuorisostrategian olisi tuettava nuorten yrittäjyydelle sopivan ympäristön luomista;

40.

muistuttaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen päätavoitteena on pyrkiä tavoittamaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita tehostamaan toimia, joilla tunnistetaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleva väestö ja kohdennetaan toimia siihen ja erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin nuoriin, kuten vammaisiin henkilöihin, ottamalla huomioon heidän erityistarpeensa;

41.

pyytää jäsenvaltioita ja komissiota perustamaan innovatiivisia ja joustavia avustuksia lahjakkuuden sekä taiteellisten ja urheilullisten valmiuksien tukemiseksi koulutusalalla; tukee jäsenvaltioita, jotka pyrkivät ottamaan käyttöön apurahajärjestelmiä opiskelijoille, joilla on osoitettu olevan akateemisia, urheilullisia ja taiteellisia kykyjä;

42.

korostaa, että 38 prosentilla nuorista on vaikeuksia saada tietoa; korostaa, että on tärkeää varmistaa yhteinen toimintatapa, jolla opastetaan ja tuetaan nuoria ja annetaan heille tietoa heidän oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan;

43.

korostaa lisäksi, että nuorisotyöllisyysaloite ei saa keskittyä ainoastaan korkeasti koulutettuihin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin vaan myös niihin, joilla on vähäinen ammattitaito, jotka ovat työvoiman ulkopuolella ja joita ei ole rekisteröity julkisissa työnvoimapalveluissa;

44.

korostaa, että korkeasta työttömyysasteesta huolimatta työntekijöiden liikkuvuus EU:ssa on edelleen vähäistä; korostaa siksi työntekijöiden liikkuvuuden merkitystä kilpailukykyisille työmarkkinoille; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita edistämään rajatylittäviä ammatillisia mahdollisuuksia;

45.

korostaa yli 55-vuotiaiden aikuisten merkitystä nuorten koulutuksessa työpaikoilla; kehottaa yhdessä komission kanssa luomaan ohjelmia, jotka mahdollistavat näiden henkilöiden asteittaisen poistumisen työmarkkinoilta eläkeikään mennessä, tarkemmin sanottuna siten, että he siirtyvät ensin tekemään osa-aikatyötä, jonka aikana he myös kouluttavat nuoria ja auttavat heitä asteittaisessa työhön siirtymisessä;

46.

korostaa yritysten tärkeää asemaa taitojen hankkimisessa ja työpaikkojen luomisessa nuorille; panee merkille, että koulutus yrittäjyyden edistämiseen liittyvillä aloilla voi edistää pitkän aikavälin kehitystä ja Euroopan kilpailukykyä sekä torjua työttömyyttä;

47.

vaatii jäsenvaltioita ilmoittamaan toimintasuunnitelmissaan hyväksyttäviltä toimilta odotetut vaikutukset; pitää siksi tärkeänä, että jäsenvaltiot antavat takeet siitä, että niiden toteuttamilla toimilla on edistetty tehokkaalla tavalla työllisyyttä; painottaa, että täytäntöönpantavien politiikkatoimien kestävyys on mitattava;

Kestävä kehitys: nuorten tulevaisuus

48.

on vahvasti sitä mieltä, että laadukas virallinen ja epävirallinen koulutus ja arkioppiminen sekä korkealaatuinen koulutus ovat perusoikeuksia; katsoo siksi, että korkealaatuiseen koulutukseen pääsy kaikilla tasoilla olisi taattava kaikille eurooppalaisille sosioekonomisesta asemasta, etnisestä taustasta tai sukupuolesta taikka fyysisestä tai kognitiivisesta vammasta riippumatta; korostaa virallisen ja epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen tärkeää asemaa, sillä ne tarjoavat nuorille tietoja, taitoja ja osaamista, joiden avulla heistä voi tulla Eurooppa-hankkeeseen osallistuvia aktiivisia kansalaisia; kehottaa siksi jäsenvaltioita kehittämään politiikkatoimia ja kannustaa tässä yhteydessä ottamaan samalla tavalla huomioon taide- ja taitoaineet sekä tieteelliset ja tekniset aineet (STEM-aineet) koulujen opetussuunnitelmissa;

49.

painottaa koulutuksen uudenaikaistamisen merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan uusien taitojen ja osaamisen, kuten kansalaistaitojen, kriittisen ajattelun ja yrittäjähenkisyyden, sisällyttämistä koulutukseen ja edistämään sellaisten uusien opetusvälineiden kehittämistä, joilla voidaan lisätä koulutukseen osallistumista ja koulutuksen saatavuutta;

50.

on syvästi huolissaan erityisen akuutista lapsiköyhyydestä, josta kärsii jopa 25 miljoonaa lasta EU:ssa (yli 26,4 prosenttia kaikista alle 18-vuotiaista eurooppalaisista); toteaa heidän olevan perheistä, jotka kärsivät joka päivä tulojen ja peruspalvelujen riittämättömyydestä; katsoo, että nuorisopolitiikalla voitaisiin edistää esimerkiksi lapsi- ja perhepolitiikkaa;

51.

on syvästi huolissaan koulunkäynnin varhaisesta keskeyttämisestä ja vaatii siksi asianmukaisia ratkaisuja siihen puuttumiseksi, jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet voidaan saavuttaa;

52.

kehottaa komissiota tukemaan aloitteita, joilla pyritään edistämään aktiivista ja kriittistä kansalaisuutta, kunnioitusta, suvaitsevaisuutta, arvoja ja kulttuurienvälistä oppimista, ja painottaa tässä yhteydessä EU:n ohjelmien, kuten Erasmus+, Luova Eurooppa ja Kansalaisten Eurooppa, keskeistä merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tiloja, joissa nuorten kanssa voidaan keskustella erilaisista aiheista, kuten seksistä, sukupuolesta, politiikasta, yhteisvastuusta, ympäristöstä, lainsäädännöstä, historiasta ja kulttuurista;

53.

on vakaasti sitä mieltä, että lukutaidon, myös digitaalisen ja medialukutaidon, laskutaidon sekä perustaitojen, jotka ovat keskeinen tekijä taattaessa nuorten itsenäisyys ja lupaava tulevaisuus, on oltava Euroopan, kansallisen ja alueellisen tason prioriteetti; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joiden avulla perustavanlaatuisia oppimistaitoja tarjotaan kaikille;

54.

kehottaa komissiota edistämään aloitteita virallisen koulutuksen ja arkioppimisen avulla, jotta voidaan tukea nuorten innovointia, luovuutta ja yrittäjyyttä ja edistää yhteenkuuluvuutta ja eri ryhmiin kuuluvien nuorten keskinäistä ymmärtämystä;

55.

panee tässä yhteydessä huolestuneena merkille, että monilla unionin kansalaisilla on edelleen heikko lukutaito tai lukemisvaikeuksia, joita ovat muun muassa toiminnallinen, digitaalinen ja medialukutaidottomuus ja jotka aiheuttavat vakavaa huolta riittävän yhteiskuntaan ja työmarkkinoille osallistumisen kannalta;

56.

muistuttaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ensimmäisen periaatteen mukaan jokaisella on oikeus laadukkaaseen ja osallistavaan opetukseen, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sellaisten taitojen ylläpitämiseksi ja hankkimiseksi, jotka mahdollistavat osallistumisen yhteiskunnan toimintaan ja auttavat työmarkkinoille siirtymisessä; painottaa sen vuoksi, että on tärkeää asettaa etusijalle ja varmistaa sosiaaliset investoinnit koulutusalaan monivuotisen rahoituskehyksen uudella ohjelmakaudella 2021–2027;

57.

on vakaasti sitä mieltä, että sosiaali-indikaattoreiden tulostaulua, joka otettiin käyttöön Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin puitteissa, olisi käytettävä EU:n nuorisostrategian seuraamiseen; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön joukon indikaattoreita, joiden avulla seurataan EU:n nuorisostrategiaa ja joita ovat esimerkiksi koulutus, taidot ja elinikäinen oppiminen, sukupuolten tasa-arvo työmarkkinoilla, terveydenhoito, mahdollisuus käyttää digitaalisia palveluja, elinolot ja köyhyys;

58.

korostaa perheen ja opettajien keskeistä roolia sellaisten nuorten tukemisessa, joita kiusataan koulussa ja verkossa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla puututaan tällaiseen käyttäytymiseen, joka vaikuttaa nuorten henkiseen hyvinvointiin, erityisesti kehittämällä asianmukaisia digitaalisia taitoja alakoulusta alkaen, kuten digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmassa esitetään;

59.

katsoo, että koulutusta, nuorisoa ja urheilua koskevien toiminta-alojen tehokkuuden lisäämiseksi kansainvälisten tutkimusten pohjalta olisi laadittava yhteisiä tavoitteita ja kehitettävä politiikkavaikutuksen mittaamiseen tarkoitettuja välineitä;

60.

korostaa stressin vahingollista vaikutusta nuorten hyvinvointiin koulussa, koulutuksessa, työmarkkinoilla ja yksityiselämässä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan mielenterveysohjelmiin ja kannustamaan asianomaisia toimijoita auttamaan nuoria tässä suhteessa;

61.

korostaa, että on tärkeää varmistaa nuorten eurooppalaisten henkinen ja fyysinen hyvinvointi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään opetussuunnitelman ulkopuolella järjestettävää urheilutoimintaa ja lisäämään tietoisuutta ravitsemuskampanjoiden avulla;

62.

korostaa, että on tärkeää edistää kulttuurienvälistä vuoropuhelua urheilun alalla, muun muassa luomalla foorumeja, joihin osallistuu nuoria, pakolaisia ja maahanmuuttajia;

63.

katsoo, että nuorisopolitiikan ja sen vaikutusten monimutkaisuuden vuoksi olisi edistettävä tutkimusyhteistyötä, jotta voidaan kehittää empiirisesti perusteltuja vastauksia sekä varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisyä koskevia ratkaisuja, joilla parannetaan nuorten hyvinvointia ja selviytymiskykyä;

64.

pitää kulttuuria erittäin tärkeänä paitsi väkivallan, rasismin, radikalisoitumisen ja suvaitsemattomuuden torjunnassa myös eurooppalaisen identiteetin kehittämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kulttuuria ja investoimaan siihen sekä varmistamaan sen yhtäläisen saannin;

65.

korostaa, että nuorisojärjestöillä on ratkaisevan tärkeä asema nuorten osallistumisessa ja osallisuudessa yhteiskuntaan; kehottaa siksi jäsenvaltioita tukemaan nuorisojärjestöjä ja tunnustamaan niiden aseman osaamisen kehittämisessä ja sosiaalisessa osallisuudessa sekä tukemaan nuorisoneuvostojen perustamista kaikilla tasoilla yhdessä nuorten kanssa;

66.

pitää epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validoimista tärkeänä oppijoiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi, koska se on olennaisen tärkeää sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin perustuvan yhteiskunnan kehittämiselle ja edistää kansalaistaitoja ja ihmisen kehitystä yksilönä; pitää valitettavana, että työnantajat ja virallisen koulutuksen tarjoajat eivät tunnusta riittävässä määrin epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta hankittujen taitojen, osaamisen ja tietojen arvoa ja merkitystä; huomauttaa, että EU-maiden validointinäkemysten riittämätön vertailukelpoisuus ja johdonmukaisuuden puute muodostavat ylimääräisen esteen; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan pyrkimyksiään panna täytäntöön kansallinen tunnustus- ja validointijärjestelmä ja varmistaa riittävä rahoitus epävirallisessa koulutuksessa hankitulle osaamiselle ja palauttaa mieliin 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista;

Entistä vahvempi mukautus ja tuki rahoitusvälineistä EU:n nuorisostrategialle

67.

katsoo, että EU:n nuorisostrategian olisi seurattava monivuotista rahoituskehystä ja noudatettava kestävän kehityksen tavoitteita ja kaikkia merkityksellisiä lippulaiva-aloitteita, ohjelmia ja toimintastrategioita ja sen yhteydessä olisi otettava käyttöön asianomaisten elinten välinen järjestelmällinen vuoropuhelu, määritettävä selvät tavoitteet ja päämäärät ja perustettava asiaankuuluva koordinointimekanismi;

68.

muistuttaa, että EU voi toteuttaa nuorisoalalla ainoastaan toimia, joilla tuetaan, koordinoidaan ja täydennetään jäsenvaltioiden toimia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, toteaa, että on tärkeää yhtenäistää EU:n ja kansallista rahoitusta, ja kehottaa sen vuoksi komissiota edistämään synergiaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten aloitteiden kesken toiminnan uusimisen, päällekkäisyyden tai toiston välttämiseksi;

69.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään julkisia investointeja koulutukseen ja nuorisoon liittyviin kysymyksiin;

70.

on vakaasti sitä mieltä, että erilaisten nuorisoon liittyvien aloitteiden ja politiikkatoimien, kuten Erasmus+ -ohjelma, nuorisotyöllisyysaloite ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelma, tukemiseen käytettävissä olevia varoja olisi lisättävä merkittävästi seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta voidaan antaa nuorille enemmän mahdollisuuksia ja välttää syrjäytymistä;

71.

pitää myönteisenä Euroopan solidaarisuusjoukkoja, sillä se on nuorten eurooppalaisten keskinäisen yhteisvastuun, vapaaehtoisuuden ja osallistavan kansalaisuuden edistämiseen tähtäävä hanke; muistuttaa parlamentin kannasta, jonka mukaan uutta aloitetta on rahoitettava asianmukaisesti uusilla varoilla eikä sitä saa käyttää keinona torjua nuorisotyöttömyyttä;

72.

uskoo vakaasti, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelman avulla olisi edelleen edistettävä aktiivista kansalaisuutta, kansalaiskasvatusta ja vuoropuhelua ja vahvistettava eurooppalaista identiteettiä; panee merkille ohjelman vaatimattomat tulokset, koska rahoitus on puutteellista; kehottaa lisäämään sen rahoitusta merkittävästi;

73.

vaatii komissiota säilyttämään Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman; kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota panostamaan tämän ohjelman edistämiseen yhdessä kauppakamareiden, yritysten ja nuorten kanssa näiden pääasiallisia toiminta-aloja unohtamatta;

74.

toistaa tukensa Luova Eurooppa -ohjelmalle, joka tarjoaa liikkuvuusjärjestelyjä nuorille taiteilijoille ja ammattilaisille, jotka työskentelevät kulttuurialalla ja luovilla aloilla;

75.

korostaa Erasmus+ -ohjelman merkitystä keskeisenä välineenä, jonka avulla saadaan aikaan aktiivisia ja omistautuneita nuoria kansalaisia; on vakaasti sitä mieltä, että Erasmus+ -ohjelma olisi kohdennettava kaikille nuorille, myös muita heikommassa asemassa oleville, ja että Erasmus+ -ohjelman seuraavan ohjelmakauden entistä suurempien tavoitteiden vuoksi sille olisi annettava huomattavasti enemmän rahoitusta, jotta ohjelman mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti ja yksinkertaistaa menettelyjä perustamalla sähköisiä järjestelmiä, kuten sähköistä korttia koskeva hanke, joilla voidaan käyttää rajatylittäviä palveluja ja tutustua opiskelijatietoihin;

76.

kehottaa sovittamaan EU:n nuorisostrategian ja Erasmus+ -ohjelman paremmin yhteen yhdenmukaistamalla täytäntöönpanon määräajat, muuttamalla Erasmus+ -ohjelmasta annettua asetusta, jotta voidaan tukea selvästi strategian tavoitteita yhteisillä nuorisotavoitteilla, ja määrittelemällä Avaintoimi 3 strategian keskeiseksi täytäntöönpanovälineeksi;

77.

korostaa, ettei nuorisotyöllisyysaloitteen budjetti ole riittävä sen takaamiseksi, että ohjelma saavuttaa tavoitteensa; kehottaa siksi lisäämään nuorisotyöllisyysaloitteen varoja merkittävästi seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja kehottaa jäsenvaltioita varaamaan talousarvioissaan varoja nuorten työllistämisohjelmia varten; korostaa lisäksi tarvetta nostaa tuen piiriin hyväksyttävien ikäraja 25 vuodesta 29 vuoteen, jotta se heijastaisi paremmin todellisuutta, jossa monet vastavalmistuneet ja työmarkkinoille tulevat nuoret ovat yli 25-vuotiaita;

78.

kannattaa nuorta henkilöä koskevan käsitteen yhdenmukaistamista ikärajojen osalta koko EU:n alueella rajoittamatta kuitenkaan toissijaisuusperiaatteen soveltamista; kannustaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan tähän yhdenmukaistamiseen, jonka avulla poistetaan esteitä tulosten mittaamiselta ja saavutettavien tavoitteiden määrittämiseltä;

79.

kehottaa edistämään tulevaa EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaa, jotta voidaan kehittää yhteisiä ja näyttöön perustuvia vastauksia sekä varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisyä koskevia ratkaisuja, joilla edistetään nuorten hyvinvointia ja selviytymiskykyä;

80.

panee merkille havainnot ja riskit, joista ilmenee, että kansalliset viranomaiset katsovat komission hallinnoimien toimien (opiskelijavaihto-ohjelmat mukaan lukien) täyttävän nuorisostrategian vaatimukset ja että jotkin jäsenvaltiot ovat lakanneet tukemasta EU:n talousarviosta rahoitettuja politiikanaloja (22);

o o

81.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50.

(2) EUVL C 417, 15.12.2015, s. 1.

(3) EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1.

(4) Eurooppa-neuvosto 37/13.

(5) EUVL C 311, 19.12.2009, s. 1.

(6) http://ec.europa.eu/assets/eac/dgs/education_culture/more_info/evaluations/docs/youth/youth-strategy-2016_en.pdf

(7) EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2.

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0359.

(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0018.

(10) EUVL C 417, 15.12.2015, s. 17.

(11) EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.

(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0426.

(13) EUVL C 88, 27.3.2014, s. 1.

(14) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 57.

(15) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 76.

(16) EUVL C 120, 5.4.2016, s. 22.

(17) EUVL C 11, 12.1.2018, s. 16.

(18) https://www.youthforum.org/sites/default/files/publication-pdfs/Resolution_EU_Youth_Strategy_FINAL%281%29.pdf

(19) Euroopan nuorisofoorumin julkaisema varjomietintö nuorisopolitiikasta.

(20) Society at a Glance 2016 – OECD Social Indicators.

(21) Euroopan parlamentin 18. tammikuuta 2018 antama päätöslauselma nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa (P8_TA(2018)0018).

(22) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2018/615645/EPRS_STU(2018)615645_EN.pdf

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/192

P8_TA(2018)0241

Ekosuunnitteludirektiivin täytäntöönpano

Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EY) täytäntöönpanosta (2017/2087(INI))

(2020/C 76/23)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (1) (jäljempänä ”ekosuunnitteludirektiivi”) ja täytäntöönpanoasetuksista sekä kyseisen direktiivin mukaisesti hyväksytyistä vapaaehtoisista sopimuksista,

—	ottaa huomioon direktiivin 2009/125/EY mukaisesti hyväksytyn ekologista suunnittelua koskevan komission työsuunnitelman vuosiksi 2016–2019 (COM(2016)0773),

—	ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369 energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta (2) (jäljempänä ”energiamerkintöjä koskeva direktiivi”),

—	ottaa huomioon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja energiatehokkuutta koskevat unionin tavoitteet,

—	ottaa huomioon Pariisin ilmastonmuutossopimuksen ja ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssin (COP 21),

—	ottaa huomioon, että EU ja jäsenvaltiot ovat ratifioineet Pariisin sopimuksen,

—	ottaa huomioon kyseisessä sopimuksessa määritetyn pitkän aikavälin tavoitteen maapallon keskimääräisen lämpötilan nousun pitämisestä huomattavasti alle 2 celsiusasteessa suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon ja pyrkimyksistä rajoittaa se 1,5 celsiusasteeseen,

—	ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvan yleisen unionin ympäristöalan toimintaohjelman (Euroopan parlamentin ja neuvoston 20. marraskuuta 2013 annettu päätös N:o 1386/2013/EU) (3),

—	ottaa huomioon komission 2. joulukuuta 2015 antaman tiedonannon kiertotaloutta koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta (COM(2015)0614),

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon EU:n strategiasta muoveista kiertotaloudessa (COM(2018)0028),

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi (COM(2018)0032 – SWD(2018)0020)),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon vuoden 2017 EU:n kannalta kriittisten raaka-aineiden luettelosta (COM(2017)0490),

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ekoinnovoinnista ja kiertotalouteen siirtymisestä (4),

—	ottaa huomioon marraskuussa 2017 julkaistun YK:n ympäristöohjelman yhteenvetoraportin ”The Emissions Gap Report 2017”,

—	ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta (5),

—	ottaa huomioon jätteitä koskevan EU:n lainsäädännön,

—	ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Tuotteiden käyttöiän pidentäminen: kuluttajien ja yritysten saama hyöty” (6),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston laatiman Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin, joka täydentää ekosuunnitteludirektiivin täytäntöönpanon valvontaa,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä puheenjohtajakokouksen 12. joulukuuta 2002 valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A8-0165/2018),

ottaa huomioon, että ekosuunnitteludirektiivin tavoitteena on lisätä energiatehokkuutta ja ympäristönsuojelun tasoa yhdenmukaistetuilla vaatimuksilla, joilla varmistetaan sisämarkkinoiden toiminta ja edistetään energiaan liittyvien tuotteiden yleisen ympäristövaikutuksen jatkuvaa vähentämistä; ottaa huomioon, että näillä toimenpiteillä on energiankulutuksen vähentämisen kautta myönteinen vaikutus myös energiaturvallisuuteen;

ottaa huomioon, että ekosuunnitteludirektiivissä säädetään toimenpiteistä, joita voidaan toteuttaa energiaan liittyvien tuotteiden elinkaarenaikaisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi; ottaa huomioon, että toistaiseksi direktiivin mukaiset päätökset ovat pitkälti keskittyneet energiankulutuksen vähentämiseen käyttövaiheen aikana;

C.	ottaa huomioon, että direktiivin soveltamisella voitaisiin edistää merkittävästi EU:n pyrkimyksiä parantaa energiatehokkuutta sekä edistää ilmastotoimiin liittyvien tavoitteiden saavuttamista;

ottaa huomioon, että vähentämällä energiaan liittyvien tuotteiden ympäristövaikutuksia ekologisen suunnittelun vaiheessa ja säätämällä niiden käyttöikää ja päivitettävyyttä, korjattavuutta, kierrätystä ja uudelleenkäyttöä koskevista vähimmäisperusteista voidaan luoda merkittäviä mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen;

E.	ottaa huomioon, että vuoden 2018 alkuun mennessä oli käytössä 29 ekosuunnitteluasetusta, joita sovelletaan eri tuoteryhmiin, ja lisäksi on hyväksytty kolme direktiivin mukaista vapaaehtoista sopimusta;

toteaa, että ekosuunnitteludirektiivissä tunnustetaan vapaaehtoiset sopimukset ja muut itsesääntelytoimenpiteet vaihtoehdoiksi täytäntöönpanotoimenpiteille, kun tietyt perusteet täyttyvät; toteaa, että kaikki nykyiset vapaaehtoiset sopimukset eivät ole osoittautuneet sääntelytoimenpiteitä tehokkaammiksi;

G.	toteaa, että ekosuunnittelu tuottaa taloudellista hyötyä teollisuudelle ja kuluttajille ja edistää merkittävästi unionin ilmasto-, energia- ja kiertotalouspolitiikkaa;

ottaa huomioon, että ekosuunnittelulainsäädäntö liittyy tiiviisti energiamerkintöjä koskevaan EU:n lainsäädäntöön ja näiden kahden direktiivin mukaisiin toimenpiteisiin, joiden odotetaan tuovan vuoteen 2020 mennessä mukanaan 55 miljardin euron vuotuiset lisätulot teollisuusalalla ja tukku- ja vähittäismyyntialalla ja arvioidaan saavan aikaan vuosittaiset 175 Mtoe:n primäärienergian säästöt vuoteen 2020 mennessä, mikä vastaa jopa puolta unionin vuoden 2020 energiansäästötavoitteesta ja vähentää riippuvuutta tuontienergiasta; toteaa, että lainsäädännöllä edistetään myös merkittävästi EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista, sillä kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vuosittain 320 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia; toteaa, että energian säästömahdollisuudet ovat vielä suuremmat pidemmällä aikavälillä;

I.	ottaa huomioon, että Ecodesign Impact Accounting -raportin mukaan (Euroopan komissio, 2016) EU:n kuluttajien arvioidaan säästävän vuoteen 2020 mennessä kaikkiaan 112 miljardia euroa tai noin 490 euroa vuodessa kotitaloutta kohden;

J.	ottaa huomioon, että yli 80 prosenttia energiaan liittyvien tuotteiden ympäristövaikutuksesta määritetään suunnitteluvaiheessa;

K.	ottaa huomioon, että suurimmalla osalla sidosryhmistä on havaittu olevan kolme pääasiallista estettä lainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon tiellä: selkeän poliittisen tuen ja suunnan puuttuminen, sääntelyprosessien hitaus ja jäsenvaltioiden markkinavalvonnan riittämättömyys;

L.	ottaa huomioon, että 10–25 prosenttia markkinoilla olevista tuotteista ei ole ekosuunnittelua ja energiamerkintöjä koskevien direktiivien mukaisia, mikä johtaa kymmenen prosenttia vähäisempiin energiasäästöihin ja epäreiluun kilpailuun;

M.	katsoo, että nykyinen näyttämövalaistuksen vapauttaminen komission asetusten (EY) N:o 244/2009 (7) ja (EU) N:o 1194/2012 (8) vaatimuksista on ollut asianmukainen ja tehokas tapa ottaa huomioon teatterien ja koko viihdealan erityistarpeet ja -olosuhteet, ja sitä olisi jatkettava;

N.	ottaa huomioon, että vaikka ekosuunnitteludirektiivin soveltamisala laajennettiin vuonna 2009 kattamaan kaikki energiaan liittyvät tuotteet (lukuun ottamatta liikennevälineitä), ekologista suunnittelua koskevat vaatimukset eivät vielä kata energiaa käyttämättömiä tuotteita;

toteaa, että EU:ssa kaikki tuotteet olisi suunniteltava, valmistettava ja pidettävä kaupan siten, että vaarallisia aineita käytetään mahdollisimman vähän, ja samalla olisi varmistettava tuotteen turvallisuus, jotta voidaan edesauttaa sen kierrätystä ja uudelleenkäyttöä ja samaan aikaan pitää yllä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkeaa tasoa;

toteaa, että ekosuunnitteludirektiivin mukaan sen täydentävyyden kemikaaleihin liittyvän REACH-asetuksen kanssa olisi edistettävä niiden vaikutusta ja luotava johdonmukaiset vaatimukset valmistajien sovellettaviksi; toteaa, että vaarallisten kemikaalien käyttöön ja kierrätykseen liittyviä vaatimuksia on toistaiseksi ollut vähän;

Q.	toteaa, että uuden energiamerkintäasetuksen mukaista uutta tietokantaa laaditaan parhaillaan ja että joissakin jäsenvaltioissa, mutta ei kaikissa, käytetään markkinavalvonnan tiedotus- ja viestintäjärjestelmää (ICSMS);

toteaa, että yksi vuoteen 2020 ulottuvan yleisen unionin ympäristöalan toimintaohjelman (seitsemännen ympäristöohjelman) ensisijaisista tavoitteista on muuttaa unioni resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi; ottaa huomioon, että ympäristöohjelman mukaan unionin politiikalla olisi varmistettava, että unionin markkinoille saatetut ensisijaiset tuotteet ovat ”ekologisesti suunniteltuja” siten, että optimoidaan niiden resurssi- ja materiaalitehokkuus;

toteaa, että kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma sisältää sitoumuksen korostaa kiertotalousnäkökohtia tulevissa ekosuunnitteludirektiivissä esitettävissä tuotesuunnitteluvaatimuksissa analysoimalla järjestelmällisesti sellaisia kysymyksiä kuin korjattavuus, kestävyys, päivitettävyys, kierrätettävyys tai tiettyjen materiaalien tai aineiden tunnistaminen;

toteaa, että Pariisin sopimuksessa asetetaan pitkän aikavälin tavoite, joka vastaa tavoitetta rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna sekä jatkaa toimia nousun rajaamiseksi alle 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna; toteaa, että EU on sitoutunut tekemään oman osuutensa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi vähentämällä päästöjä kaikilla toimialoilla;

toteaa, että ekosuunnittelua koskevien toimenpiteiden olisi katettava tuotteiden koko elinkaari, jotta unionissa voidaan varmistaa resurssitehokkuus, kun otetaan huomioon, että yli 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksista määräytyy suunnitteluvaiheessa, joka on siten erittäin tärkeä edistettäessä kiertotaloutta koskevia näkökohtia, kestävyyttä, päivitettävyyttä, korjattavuutta sekä tuotteen uudelleenkäyttöä ja kierrätystä;

katsoo, että kestävämpien ja resurssitehokkaampien tuotteiden valmistamisen ohella olisi lujitettava jakamis- ja palvelutalouden periaatteita ja jäsenvaltioiden olisi otettava erityisesti huomioon pienituloiset kotitaloudet, mukaan lukien energiaköyhyyden vaarassa olevat kotitaloudet, esittäessään ohjelmia, joilla kannustetaan ottamaan käyttöön kaikkein resurssitehokkaimpia tuotteita ja palveluja;

W.	toteaa, että unioni on pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen osapuoli ja että sen on näin ollen toteutettava toimia näiden vaarallisten aineiden käytön asteittaiseksi lopettamiseksi, myös rajoittamalla niiden käyttöä tuotteen suunnitteluvaiheessa;

Tehokas väline kustannustehokkaiden energiasäästöjen aikaansaamiseksi

katsoo, että ekosuunnitteludirektiivi on ollut onnistunut väline energiatehokkuuden parantamisessa ja johtanut kasvihuonekaasupäästöjen huomattavaan vähenemiseen ja tuottanut taloudellista hyötyä kuluttajille;

suosittaa, että komissio jatkaa uusien tuoteryhmien sisällyttämistä direktiiviin niiden ekosuunnittelupotentiaalin perusteella, mihin kuuluvat niin energiatehokkuus- ja materiatehokkuuspotentiaali sekä muut ympäristöä koskevat seikat, ja soveltaen direktiivin 15 artiklassa vahvistettuja menetelmiä; suosittaa, että komissio pitää nykyiset normit ajan tasalla, jotta direktiivin soveltamisalaa ja tavoitteita voidaan hyödyntää kaikilta osin;

korostaa, että ekosuunnitteludirektiivi parantaa EU:n sisämarkkinoiden toimintaa määrittelemällä yhteiset tuotestandardit; tähdentää, että yhdenmukaistettujen tuotevaatimusten hyväksymisen jatkaminen EU:n tasolla tukee innovointia, tutkimusta ja EU:n valmistajien kilpailukykyä ja varmistaa reilun kilpailun, samalla kun vältetään tarpeetonta hallinnollista rasitusta;

muistuttaa, että direktiivissä edellytetään, että komissio antaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, kun tuote täyttää edellytykset eli tuotteen myyntivolyymi on merkittävä ja sillä on merkittävä ympäristövaikutus ja mahdollisuudet parantamiseen; korostaa vastuuta, joka komissiolle on annettu tämän tehtävän noudattamisessa ja sen varmistamisessa, että hyödyt kuluttajille, kiertotaloudelle ja ympäristölle todella saavutetaan, ja toteaa, että tällaisia tuotevaatimuksia voidaan soveltaa vain EU:n tasolla ja siksi jäsenvaltiot luottavat siihen, että komissio toteuttaa tarvittavat toimet;

katsoo, että kiertotalouteen liittyvien aloitteiden koordinointi lisäisi edelleen direktiivin tehokkuutta; kehottaa tästä syystä tekemään ekologista suunnittelua ja kiertotaloutta koskevan kunnianhimoisen suunnitelman, joka tuottaisi ympäristöetuja, tarjoaisi kestäviä kasvu- ja työllisyysmahdollisuuksia myös pk-yritysten alalla ja hyödyttäisi kuluttajia; panee tässä yhteydessä merkille huomattavan potentiaalin, jota parempi resurssitehokkuus ja uusioraaka-aineiden käyttö valmistuksessa merkitsevät jätteen vähentämisen ja resurssitalouden kannalta;

korostaa, että ekosuunnitteludirektiivi on osaa laajempaa välineistöä ja sen tehokkuus riippuu synergiasta muiden välineiden, erityisesti energiamerkintöjen, kanssa; katsoo, että olisi vältettävä sääntelyn päällekkäisyyttä;

Päätöksentekoprosessin tehostaminen

korostaa kuulemisfoorumin keskeistä tehtävää teollisuuden, kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien kokoamisessa yhteen päätöksentekoprosessia varten ja katsoo, että tämä elin toimii hyvin;

on erittäin huolissaan toisinaan merkittävistä viivytyksistä täytäntöönpanotoimenpiteiden kehittämisessä ja hyväksymisessä, koska viivästykset luovat epävarmuutta talouden toimijoille, ovat merkinnee menetettyjä energiansäästömahdollisuuksia kuluttajille ja tähän liittyvässä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja voivat johtaa siihen, että hyväksytyt toimenpiteet eivät pysy teknologisen kehityksen tasalla;

toteaa, että täytäntöönpanon viivästykset johtuvat osittain komission käytettävissä olevien resurssien rajallisuudesta; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön riittävät resurssit ekosuunnittelua koskevassa prosessissa, koska lainsäädännön tuoma EU:n lisäarvo on merkittävä;

10.

kehottaa komissiota välttämään viivytyksiä täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymisessä ja julkaisussa ja suosittelee, että määritellään niiden päätökseen saantia ja olemassa olevien asetusten tarkistamista koskevat selkeät määräajat ja virstanpylväät; katsoo, että ekosuunnittelun toimenpiteet olisi hyväksyttävä yksitellen ja julkaistava ne heti, kun ne on saatu päätökseen;

11.

tähdentää, että on pysyttävä aikataulussa, joka on vahvistettu vuosien 2016–2019 ekologista suunnittelua koskevassa työsuunnitelmassa;

12.

korostaa, että ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten on perustuttava vankkaan tekniseen analyysiin ja vaikutustenarviointeihin, joissa viitekohtana toimivat parhaat markkinoilla saatavilla olevat tuotteet tai tekniikat ja kunkin toimialan tekninen kehitys; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle sellaisiin tuotteisiin liittyvien täytäntöönpanotoimien toteuttamisen ja tarkastelun, joihin liittyy parhaat mahdollisuudet sekä primäärienergian säästämisen että kiertotalouden osalta;

13.

toteaa, että ekosuunnitteludirektiivissä sallitaan vapaaehtoisten sopimusten käyttö; korostaa, että vapaaehtoisia sopimuksia voidaan käyttää täytäntöönpanotoimenpiteiden sijasta, kun kyseiset sopimukset kattavat selvästi suurimman osan markkinoista, ja niillä pystytään takaamaan vähintään samantasoinen ympäristötehokkuus; korostaa, että niiden avulla olisi taattava päätöksenteon nopeutuminen; katsoo, että vapaaehtoisten sopimusten valvonnan tehokkuutta olisi parannettava ja että olisi varmistettava kansalaisyhteiskunnan asianmukainen osallistuminen; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission suositukseen (EU) 2016/2125 toimialan toteuttamia itsesääntelytoimia koskevista suuntaviivoista ja pyytää komissiota valvomaan tiukasti mahdollisia ekosuunnitteludirektiivin nojalla tunnustettuja vapaaehtoisia sopimuksia;

14.

kannustaa integroimaan tekniikan oppimiskäyrät energiaan liittyvien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevaan menetelmään, jotta voidaan ennakoida asetusten voimaantuloon mennessä tapahtuvia teknologisia parannuksia ja varmistaa, että asetukset pysyvät ajan tasalla;

15.

kehottaa komissiota sisällyttämään ekologisen suunnittelun toimenpiteisiin tarvittaessa arviointeja mikromuovien vapautumisesta vesiympäristöön; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön mikrohiukkasten suodattimia koskevia pakollisia vaatimuksia kotitalouksien pesukoneita ja pesu- ja kuivauskoneita varten ekologisen suunnittelun toimenpiteiden tarkistuksessa;

Energiasäästöistä resurssitehokkuuteen

16.

toistaa vaatimuksensa siitä, että tuotteiden kiertotalousnäkökohdille on annettava uutta pontta, ja katsoo, että ekosuunnitteludirektiivi tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia parantaa resurssitehokkuutta ja että näitä mahdollisuuksia ei vieläkään hyödynnetä;

17.

katsoo tästä syystä, että ekosuunnitteludirektiivin täytäntöönpanossa on – jatkuvien energiatehokkuuden parantamiseen pyrkivien ponnistelujen lisäksi – nyt tartuttava järjestelmällisesti sen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden koko elinkaareen asettamalla resurssitehokkuuden vähimmäisperusteet, jotka kattavat muun muassa kestävyyden, vahvuuden, korjattavuuden ja päivitettävyyden, mutta myös jakamispotentiaalin, uudelleenkäytön, skaalattavuuden, kierrätettävyyden, uudelleenvalmistusmahdollisuuden, kierrätettyjen raaka-aineiden tai uusioraaka-aineiden sisällön ja kriittisten raaka-aineiden käytön;

18.

katsoo, että kutakin tuoteryhmää koskevien kiertotalousperusteiden valinnan on oltava hyvin eriteltyä ja selvästi ja objektiivisesti määriteltyä, samalla kun perusteiden on oltava helposti mitattavissa ja täytettävissä kohtuullisin kustannuksin, jotta voidaan varmistaa, että direktiivi pysyy täytäntöönpanokelpoisena;

19.

kehottaa suorittamaan järjestelmällisesti syvällisiä analyyseja kiertotalouteen liittyvien näkökohtien mahdollisuuksista sellaisten valmistelevien tutkimusten vaiheessa, jotka koskevat kutakin tuoteluokkaa koskevaan ekologiseen suunnitteluun liittyviä erityisiä toimia;

20.

pitää tärkeänä, että valmistajat antavat selkeät ja objektiiviset ohjeet, jotta käyttäjät ja riippumattomat korjaamot voivat korjata tuotteita helpommin ilman erikoisvälineistöä; korostaa, että on myös tärkeää antaa mahdollisuuksien mukaan tietoa varaosien saatavuudesta ja tuotteiden käyttöiästä;

21.

korostaa mahdollista hyötyä, jota voidaan saavuttaa keskittymällä energian käytön ohella muihin ympäristönäkökohtiin, kuten vaarallisiin kemikaaleihin, mikromuovien vapautumiseen, jätteiden syntymiseen ja materiaalien käyttöön, ja kehottaa käyttämään direktiivin mukaisia välineitä avoimuuden parantamiseksi kuluttajien kannalta;

22.

toteaa, että yli 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksesta määräytyy suunnitteluvaiheessa, ja katsoo siksi, että huolta aiheuttavat aineet voidaan välttää, korvata tai niitä voidaan rajoittaa suurelta osin juuri kyseisessä vaiheessa; korostaa, että kriittisten raaka-aineiden, kuten harvinaisten maametallien, taikka myrkyllisten tai erityistä huolta aiheuttavien aineiden, kuten pysyvien orgaanisten yhdisteiden ja hormonaalisten haitta-aineiden, käyttöä on tarkasteltava ekosuunnittelun laajennettujen perusteiden mukaisesti, jotta voidaan rajoittaa niiden käyttöä tai tarvittaessa korvata ne tai ainakin varmistaa, että nämä aineet voidaan poistaa/erottaa tuotteesta sen elinkaaren lopussa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden unionin tasolla kyseisille aineille vahvistettujen yhdenmukaistettujen oikeudellisten vaatimusten soveltamista;

23.

vetoaa, ettei energiaan liittyville tuotteille luotaisi sellaisia ekologiseen suunnitteluun liittyviä vaatimuksia, joiden täyttämisestä aiheutuisi vaikeuksia eurooppalaisille tuottajille, koskien erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden mahdollisuudet patentoitujen tekniikoiden suhteen ovat huomattavasti vähäisemmät kuin markkinajohtajilla;

24.

pitää tässä yhteydessä myönteisenä ekologista suunnittelua koskevaa työsuunnitelmaa vuosiksi 2016–2019, johon sisältyy vaatimusten ja materiaalien käytön tehokkuuden kehittämistä koskevia sitoumuksia ja jolla tuetaan uusioraaka-aineiden käyttöä, ja kehottaa komissiota saamaan tämän työn mahdollisimman pian päätökseen; katsoo, että tällaisten vaatimusten olisi oltava tuotekohtaisia ja perustuttava vakaisiin analyyseihin, niissä olisi keskityttävä aloihin, joilla on selkeää parannuspotentiaalia, ja markkinavalvontaviranomaisten olisi kyettävä valvomaan ja tarkistamaan niiden täytäntöönpanoa; katsoo, että olisi edistettävä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätystä koskevia huippuinnovaatioita, kun määritellään parhaita käytäntöjä ja vanhojen ja käynnissä olevien tutkimusten tulosten käyttöä;

25.

pitää yhä tärkeämpänä menestystekijänä resurssitehokkuuden saavuttamisen kannalta, että kehitetään järjestelmään perustuva malli, jossa otetaan huomioon tuotteen lisäksi koko järjestelmä, jota sen toimintaan tarvitaan ekologisen suunnittelun prosessissa, ja kehottaa komissiota sisällyttämään seuraavaan ekologista suunnittelua koskevaan työohjelmaan enemmän tällaisia järjestelmätason mahdollisuuksia;

26.

katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota vedenkäyttöön liittyviin tuotteisiin, sillä niissä voitaisiin saavuttaa merkittäviä ympäristöön liittyviä hyötyjä ja säästöjä kuluttajille;

27.

kehottaa komissiota edistämään myös kaivosjätteen sisältämien kriittisten raaka-aineiden hyödyntämistä;

28.

panee merkille, että komissio on lykännyt tieto- ja viestintätekniikkaa, kuten matka- ja älypuhelimia, koskevia toimia lisäarviointeja odotettaessa ja ottaen huomioon tämän tuoteryhmän nopeat teknologiset muutokset; katsoo kuitenkin, että näissä tuotteissa, joita myydään suuria määriä ja jotka vaihdetaan usein, on selkeää parannuspotentiaalia etenkin, kun kyse on resurssitehokkuudesta, ja että tästä syystä niihin olisi sovellettava ekologista suunnittelua koskevia vaatimuksia ja sääntelyprosessia olisi pyrittävä hiomaan; korostaa, että on arvioitava huolellisesti, miten voidaan parantaa sellaisten tuoteryhmien ekosuunnittelua, joiden korjattavuus ja varaosien korvaaminen ovat tärkeitä ekosuunnittelun parametrejä;

29.

korostaa, että korjattavuutta on helpotettava tarjoamalla tuotteen kokonaishintaan nähden kohtuuhintaisia varaosia koko tuotteen elinkaaren ajan;

30.

muistuttaa edellyttäneensä unionin tuotepolitiikan laajaa uudelleen tarkastelua, jotta voidaan paneutua resurssitehokkuutta koskeviin näkökohtiin; pyytää tässä yhteydessä komissiota arvioimaan, voitaisiinko nykyisiä ekosuunnittelun menetelmiä soveltaa energiaan liittyvien tuotteiden ohella muihin tuoteryhmiin, ja antamaan tarvittaessa uusia lainsäädäntöehdotuksia;

31.

painottaa, että kierrätettyjen tai uusioraaka-aineiden käytön varmistamiseksi korkealaatuisten uusioraaka-aineiden saatavuus ja näiden raaka-aineiden markkinoiden toimivuus on ratkaisevan tärkeää, ja siksi olisi luotava hyvin toimivat uusioraaka-aineiden markkinat;

32.

painottaa, että on tärkeää osoittaa tuottajien vastuu, laajentaa takuuaikoja ja -ehtoja ja velvoittaa valmistajat ottamaan unionin lainsäädännön mukaisesti vastuu tuotteen jätehuollosta, kun tuote on elinkaarensa jätevaiheessa, edistää korjattavuutta, päivitettävyyttä, modulaarisuutta ja kierrätettävyyttä sekä varmistaa, että raaka-aineet ja jätehuolto säilyvät unionissa;

33.

pyytää pidentämään kestokulutustavaroiden vähimmäistakuuta;

Markkinavalvonnan parantaminen

34.

vaatii, että on tehostettava sisämarkkinoille tuotujen tuotteiden valvontaa parantamalla jäsenvaltioiden välistä sekä komission ja kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja koordinointia ja huolehtimalla markkinavalvontaviranomaisten riittävistä taloudellisista resursseista;

35.

kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön digitaalinen tuoteseloste (”tuotepassi”), kuten neuvosto ehdotti 18. joulukuuta 2017 antamissaan ekoinnovointia ja kiertotalouteen siirtymistä koskevissa päätelmissä; toteaa sen olevan väline, jolla voitaisiin ilmoittaa tuotteessa käytetyt materiaalit ja ainesosat ja joka helpottaisi markkinavalvontaa;

36.

vaatii johdonmukaisempaa ja kustannustehokkaampaa markkinavalvontajärjestelmää koko unioniin, jotta varmistetaan ekosuunnitteludirektiivin noudattaminen, ja esittää seuraavat suositukset:

—

Kansallisia viranomaisia on vaadittava käyttämään ICSMS-tietokantaa, jotta ne voivat jakaa ekosuunnitteluasetusten kattamista kaikista tuotteista toteutettujen vaatimustenmukaisuustarkastusten ja testausten kaikkia tuloksia; tietokannan olisi sisällettävä kaikki asiaa koskevat tiedot vaatimusten mukaisista ja vaatimustenvastaisista tuotteista, jotta vältetään tarpeeton testaus toisessa jäsenvaltiossa, ja sen olisi oltava helppokäyttöinen ja helposti saatavilla.

—	Energiamerkittyjen tuotteiden yleinen tuotetietokanta on laajennettava koskemaan kaikkia tuotteita, joihin sovelletaan ekosuunnitteluasetuksia.

—

Kansallisia viranomaisia on vaadittava laatimaan erityisiä suunnitelmia markkinavalvontatoiminnasta ekosuunnittelun alalla ja ilmoittamaan niistä muille jäsenvaltioille ja komissiolle asetuksen (EY) N:o 765/2008 (9) mukaisesti; jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä näihin suunnitelmiin pistotarkastuksia.

—	On käytettävä nopeita seulontamenetelmiä sellaisten tuotteiden havaitsemiseen, jotka eivät noudata asetusten vaatimuksia, ja menetelmät on laadittava yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa ja jaettava julkisten elinten kanssa.

—	Komissio harkitsee, määritetäänkö vähimmäisosuus, joka markkinoilla olevista tuotteista on testattava, laatii valtuudet omaa riippumatonta markkinavalvontaa varten ja antaa tarvittaessa asiaa koskevia ehdotuksia.

—

On otettava käyttöön rangaistustoimenpiteitä, kuten oikeasuhteiset seuraamukset valmistajille, jotka eivät noudata vaatimuksia, sen mukaisesti, miten vaatimustenvastaisuus vaikuttaa koko Euroopan markkinoihin, ja jopa lakisääteisen takuuajan jälkeen maksettavat korvaukset kuluttajille, jotka ovat ostaneet vaatimustenvastaisia tuotteita, mukaan lukien kollektiiviset oikeussuojakeinot.

—	On kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n ulkopuoliseen tuontiin ja verkossa myytäviin tuotteisiin.

—

On varmistettava yhdenmukaisuus sääntöjen ja menettelyjen vahvistamista tuotteita koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön noudattamista ja täytäntöönpanon valvontaa varten koskevan komission asetusehdotuksen (COM(2017)0795) kanssa, sillä sen soveltamisalaan kuuluu tuotteita, joita säännellään ekosuunnitteludirektiivillä; kannattaa tässä yhteydessä yhteisen testauksen helpottamista EU:n tasolla;

37.

korostaa asiaankuuluvien ja selvästi määriteltyjen ja yhdenmukaistettujen testausstandardien merkitystä ja tähdentää, että olisi kehitettävä testiprotokollia, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin todellisia olosuhteita; korostaa, että testausmenetelmien olisi oltava vahvoja ja ne olisi suunniteltava ja pantava täytäntöön siten, että voidaan sulkea pois tulosten manipulointi tai tarkoituksellinen tai tahaton parantelu; katsoo, että testeistä ei saisi aiheutua kohtuutonta rasitetta yrityksille, etenkin kun otetaan huomioon pk-yritykset, joilla ei ole vastaavia valmiuksia kuin niiden suuremmilla kilpailijoilla; pitää myönteisenä komission asetusta (EU) 2016/2282 tarkastusmenettelyissä sallittujen poikkeamien käytön osalta;

38.

kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita niiden lainvalvontatyössä ja tehostamaan yhteistyötä, kun havaitaan, että tuote on vaatimustenvastainen; korostaa, että valmistajat ja maahantuojat tarvitsevat ohjeet yksityiskohtaisista vaatimuksista, jotka liittyvät markkinavalvontaviranomaisten tarvitsemiin asiakirjoihin;

Muita suosituksia

39.

korostaa tarvetta varmistaa ekosuunnitteluasetusten ja horisontaalisten asetusten, kuten kemikaaleja ja jätteitä koskevan unionin lainsäädännön, mukaan lukien Reach-asetus sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromua ja sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tiettyjä vaarallisia aineita koskevat direktiivit, yhdenmukaisuus ja lähentyminen, ja korostaa tarvetta lisätä ympäristöä säästävien julkisten hankintojen ja EU-ympäristömerkin välistä synergiaa;

40.

korostaa ekosuunnitteludirektiivin ja rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin välistä yhteyttä; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan tehokkaiden tuotteiden ja palvelujen markkinoille saattamiseen ja nopeuttamaan niin tarkastuksia kuin neuvontaa; katsoo, että parantamalla energiaan liittyvien tuotteiden ekosuunnittelua voidaan puolestaan vaikuttaa myönteisesti rakennusten energiatehokkuuteen;

41.

korostaa tarvetta antaa suurelle yleisölle ja erityisesti tiedotusvälineille selkeitä tietoja ekologisen suunnittelun eduista ennen toimenpiteen julkistamista ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan ennakkotietoa ekosuunnittelun toimenpiteiden eduista kiinteänä osana näiden toimenpiteiden hyväksymisprosessia ja toimimaan aktiivisemmin sidosryhmien kanssa, jotta parannetaan ihmisten ymmärrystä lainsäädännöstä;

42.

korostaa, että kestävään kiertotalouteen siirtymiseen ei ainoastaan liity monia mahdollisuuksia vaan myös sosiaalisia haasteita; toteaa, että koska ketään ei saa jättää ulkopuolelle, komission ja jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota energiaköyhyyden vaarassa oleviin pienituloisiin kotitalouksiin esittäessään ohjelmia resurssitehokkaimpien tuotteiden käyttöönottoon kannustamiseksi; katsoo, että tällaiset ohjelmat eivät saisi haitata innovointia, vaan valmistajien olisi jatkossakin voitava tarjota kuluttajille laaja kirjo laadukkaita tuotteita; katsoo myös, että olisi suosittava sellaisten energiaa koskevien ja vettä käyttävien tuotteiden markkinoille pääsyä, joilla pystytään parantamaan resurssitehokkuutta ja joista aiheutuu säästöä kuluttajille;

43.

kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita näyttämään hyvää esimerkkiä ja laatimaan ja soveltamaan täysipainoisesti kiertotaloutta ja ympäristöystävällisiä julkisia hankintoja koskevia strategioita, jotta etusijalle voidaan asettaa hyviksi osoittautuneet kestävät tuotteet, kuten ekomerkinnällä varustetut tuotteet, ja jotta voidaan soveltaa kaikissa investoinneissa tiukimpia resurssitehokkuuden normeja ja edistää ympäristöystävällisten hankintojen laajaa hyödyntämistä, myös yksityisellä sektorilla;

o o

44.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10.

(2) EUVL L 198, 28.7.2017, s. 1.

(3) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.

(4) http://www.consilium.europa.eu/media/32274/eco-innovation-conclusions.pdf

(5) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 65.

(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0287.

(7) Komission asetus (EY) N:o 244/2009, annettu 18 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY täytäntöönpanemisesta ympärisäteilevien kotitalouslamppujen ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta (EUVL L 76, 24.3.2009, s. 3).

(8) Komission asetus (EU) N:o 1194/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY täytäntöönpanemisesta suunnattujen lamppujen, loistediodilamppujen ja niihin liittyvien laitteiden ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta (EUVL L 342, 14.12.2012, s. 1).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/200

P8_TA(2018)0242

Reagointi työsuhteiden epävarmuutta ja määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöä koskeviin vetoomuksiin

Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 reagoinnista työsuhteiden epävarmuutta ja määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöä koskeviin vetoomuksiin (2018/2600(RSP))

(2020/C 76/24)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan, 155 artiklan 1 kohdan ja 352 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan 4 ja 30 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 ja 32 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15. joulukuuta 1997 annetussa neuvoston direktiivissä 97/81/EY (1) (osa-aikatyötä koskeva direktiivi) olevat syrjinnän ja väärinkäytön torjumista koskevat toimenpiteet,

—

ottaa huomioon Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (2) (määräaikaista työtä koskeva direktiivi),

—	ottaa huomioon tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (3) (työaikadirektiivi),

—	ottaa huomioon vuokratyöstä 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY (4),

—

ottaa huomioon eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/38/EY (5) (yritysneuvostodirektiivi),

—	ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 98 järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamisesta ja osa-aikatyötä koskevan yleissopimuksen nro 175,

—	ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman työoloista ja epävarmoista työsuhteista (6),

—	ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston marraskuussa 2017 julkistaman tutkimuksen, joka koskee määräaikaisia työsopimuksia, työsuhteiden epävarmuutta, työntekijöiden perusoikeuksia ja unionin työoikeutta (7),

—

ottaa huomioon lukuisat vetoomukset, jotka koskevat määräaikaista työtä koskevan direktiivin rikkomista julkisella sektorilla (8), nollatuntisopimuksilla palkattujen työntekijöiden epävarmoja työolosuhteita yksityisellä sektorilla (9), ammattiliittojen edustusta ja sosiaaliturvajärjestelmien eroavaisuuksia (10) sekä väliaikaisten sopimusten yleistymisen vastustamista (11),

—	ottaa huomioon komission uuden ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan työviranomaisen perustamisesta (COM(2018)0131), ja ehdotuksen neuvoston suositukseksi sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta (COM(2018)0132),

—	ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan 22. marraskuuta 2017 järjestämän, määräaikaisissa tai epävarmoissa työsuhteissa olevien työntekijöiden oikeuksien suojelua koskevan kuulemistilaisuuden tulokset,

—	ottaa huomioon työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työntekijöille työsopimuksessa tai työsuhteessa sovellettavista ehdoista 14. lokakuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/533/ETY (12),

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi avoimista ja ennakoitavista työoloista Euroopan unionissa ja jolla kumotaan neuvoston direktiivi 91/533/ETY (COM(2017)0797),

—	ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen aiheesta ”Reagointi työsuhteiden epävarmuutta ja määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöä koskeviin vetoomuksiin” (O-00054/2018 – B8-0022/2018),

—	ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon, että määrä- ja osa-aikaisten sopimusten määrä on säästöpolitikan ja työntekijöiden oikeuksien karsimisen myötä kasvanut unionissa viidentoista viime vuoden aikana, mikä on lisännyt epävarmuutta ja työmarkkinoiden epävakautta; katsoo, että tarvitaan tehokasta politiikkaa, jotta voidaan kattaa erilaiset työsuhdemuodot ja varmistaa työntekijöiden riittävä suojelu;

toteaa, että epävarmat työolosuhteet johtuvat työntekijöiden oikeuksien tehokkaan suojelemisen puutteista, joita ilmenee sääntelyn kaikilla tasoilla, mukaan lukien unionin primaarioikeus ja johdettu oikeus ja jäsenvaltioiden kansalliset lait; katsoo, että erilaisia työsuhdelajeja koskevia vetoomuksia käsiteltäessä olisi otettava huomioon sen maan kansallinen lainsäädäntö, josta vetoomus on esitetty, ja asiaa koskeva unionin oikeus; toteaa, että unionin sosiaali- ja työllisyyspolitiikka perustuu toissijaisuusperiaatteeseen;

toteaa, että poliittista reagointia on mukautettava siihen, että työsuhteiden epävarmuus on dynaaminen näkökohta, joka vaikuttaa kaikkiin työsuhteisiin; toteaa, että epävarmoja työsuhteita on torjuttava yhdennetyllä ja monitasoisella poliittisella paketilla, jolla edistetään osallistavia ja vaikuttavia työelämän normeja sekä tehokkaita toimenpiteitä, joilla varmistetaan yhdenvertaisuuden periaatteen noudattaminen;

katsoo, että epävarmoihin työsuhteisiin johtavia epäoikeudenmukaisia työsuhdekäytänteitä olisi torjuttava tehokkaasti soveltaen perustana myös ihmisarvoista työtä koskevaa ILO:n ohjelmaa, jossa tarkastellaan työpaikkojen luomista, oikeuksia työpaikalla, sosiaalista suojelua ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja jonka kaikenkattavana tavoitteena on sukupuolten tasa-arvo;

toteaa, että Eurostatin ja Eurofoundin keräämät tiedot ei-vapaaehtoisista väliaikaisista työsuhteista, väliaikaisten työsuhteiden sukupuoli- ja ikäjakauman eroista sekä osa-aikaisten työntekijöiden huomattavan osuuden alityöllistymisestä osoittavat epätavanomaisten ja epätyypillisten työsuhteiden olevan yleistymässä; toteaa sukupuolittain ja iän mukaisesti eriteltyjen työttömyystietojen osoittavan, että työttömyys on alimmillaan sitten vuoden 2009;

toteaa useiden unionin jäsenvaltioiden havainneen vuosien mittaan, että epätyypillisten ja väliaikaisten työsopimusten määrä on kasvanut merkittävästi niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla, kun oikeudellisessa järjestelmässä ei ole tehokkaiden ja oikeasuhteisten korjauskeinojen puutteessa kyetty asianmukaisesti estämään määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöä eikä päättämään niitä koskevista seuraamuksista; katsoo tämän heikentäneen unionin työlainsäädännön eheyttä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä;

toteaa, että unionin lainsäädännössä on kattava kehys, jolla olisi hillittävä tietynlaisiin työsuhteisiin liittyvää epävarmuuden riskiä ja johon kuuluvat esimerkiksi määräaikaisia sopimuksia koskeva direktiivi, osa-aikatyötä koskeva direktiivi, väliaikaista työtä koskeva direktiivi, työaikadirektiivi, yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskeva direktiivi, henkilöiden yhdenvertaista kohtelua koskeva direktiivi sekä yhtäläisiä mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua koskeva direktiivi;

H.	toteaa, että komissio on viivästyttänyt huomattavasti unionin työmarkkinalainsäädännön rikkomista koskevien rikkomusmenettelyjen käsittelyä, mikä on mahdollistanut määräaikaisten sopimusten väärinkäytön ja työntekijöiden oikeuksien polkemisen jatkumisen jo vuosien ajan;

toteaa, että viimeaikaisissa tiedoissa, jotka liittyvät määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöä julkisella sektorilla koskeviin vetoomuksiin, on korostettu eräiden väliaikaisten työntekijöiden tilannetta, kun heidät palkannut julkinen elin oli erottanut heidät, ja mainittu, että sittemmin annetuissa ratkaisuissa näitä työntekijöitä on pidetty määräaikaisten sopimusten väärinkäytön uhreina; toteaa tämän rikkovan EAY:n, UNICEn ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annettua direktiiviä 1999/70/EY;

J.	toteaa, että työolosuhteet vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen, koska kukin niistä on antanut erityistä työsopimuksiin sovellettavaa lainsäädäntöä;

K.	toteaa vetoomusvaliokunnan kuulleen vahvaa näyttöä epävarmojen työsuhteiden yleistymisestä;

L.	katsoo, että nollatuntisopimuksilla työskenteleviä on pidettävä unionin oikeuden mukaisina työntekijöinä, sillä he työskentelevät jonkun toisen alaisuudessa ja saavat työstään palkkaa, joten on sovellettava unionin sosiaalilainsäädäntöä;

toteaa, että epävarmat työsuhteet, mukaan lukien nollatuntisopimukset, johtavat riittämättömään sosiaalisen suojelun saatavuuteen ja vesittävät oikeuden neuvotella kollektiivisesti, etenkin kun on kyse etuuksista ja perusteettomalta irtisanomiselta suojelemisesta; toteaa näiden työsuhteiden haittaavan myös urakehitystä ja koulutusta; toteaa epävarmojen työsuhteiden johtavan yleiseen elämän epävarmuuteen;

N.	toteaa, että naiset tekevät todennäköisemmin osa- tai määräaikaista työtä tai matalapalkkasopimuksia, joten heillä on suurempi epävarmojen työsuhteiden riski, mikä johtuu työmarkkinoilla ilmenevästä syrjinnästä; katsoo tämän hidastavan sukupuolten palkka- ja eläkekuilun torjumista ja poistamista;

katsoo epävarmojen työsuhteiden tarkoittavan työllisyyttä, joka johtuu muun muassa väliaikaisten työsuhteiden väärinkäytöstä, joka on vastoin työolosuhteita koskevia kansainvälisiä normeja, työntekijöiden oikeuksia ja unionin oikeutta; korostaa, että epävarmat työsuhteet merkitsevät suurempaa altistumista sosioekonomiselle haavoittuvuudelle, riittämättömiä resursseja ihmisarvoiseen elämään ja riittämätöntä sosiaalista suojelua;

korostaa, että on erotettava toisistaan epätyypillinen työsuhde ja epävarmojen työsuhteiden olemassaolo; korostaa, että käsitteitä epätyypillinen ja epävarma ei voida käyttää synonyymeina;

ottaa huomioon parlamentin 4. heinäkuuta 2017 antaman työoloja, epävarmoja työsuhteita ja vastaanotettuja vetoomuksia koskevan päätöslauselman ja korostaa, että epävarmuuden riski riippuu sopimuksen lajin ohella seuraavista tekijöistä:

—	työsuhdeturva on vähäinen tai sitä ei ole ollenkaan, mikä johtuu työn tilapäisestä luonteesta, joka ilmenee esimerkiksi vastentahtoista ja usein marginaalista osa-aikatyötä koskevina sopimuksina tai joissakin jäsenvaltioissa epämääräisinä työaikoina ja muuttuvina työtehtävinä keikkatyötä tehtäessä;

—	vähäinen irtisanomissuoja ja riittämätön sosiaaliturva irtisanottaessa;

—	kunnolliseen elintasoon riittämätön palkka;

—	sosiaaliturvaoikeudet tai sosiaalietuudet ovat vähäiset tai niitä ei ole ollenkaan;

—	suojelu syrjintää vastaan on vähäistä tai sitä ei ole ollenkaan;

—	etenemismahdollisuudet työmarkkinoilla tai urakehitys- ja koulutusmahdollisuudet ovat vähäiset tai niitä ei ole ollenkaan;

—	kollektiiviset oikeudet ovat vähäiset ja oikeutta työntekijöiden edustukseen rajoitetaan;

—	työympäristö ei täytä terveyttä ja turvallisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan epävarmoja työsuhteita, kuten nollatuntisopimuksia, varmistamalla, että kehitetään uusia välineitä, noudatetaan johdonmukaisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja pannaan unionin lainsäädäntö ja kansallinen lainsäädäntö konkreettisesti täytäntöön kansallisella tasolla, jotta voidaan korjata ihmisarvoista työtä koskevat puutteellisuudet ja soveltaa oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kaikkien työmarkkinaosapuolten, etenkin ammattiliittojen, ja asianomaisten sidosryhmien kanssa ja edistämään laadukkaita ja turvallisia työpaikkoja, joista maksetaan hyvää palkkaa, jotta voidaan muun muassa tiukentaa työsuojelutarkastuksia;

kehottaa komissiota toteuttamaan viipymättä lainsäädännöllisiä toimia, jotta puututtaisiin tehokkaasti epävarmoihin työsuhteisiin johtaviin työllistämiskäytänteisiin;

kehottaa komissiota vauhdittamaan toimiaan työsopimusten epäoikeudenmukaisten ehtojen lopettamiseksi siten, että puututaan kaikkiin väärinkäytöksiin ja porsaanreikiin; ottaa huomioon avoimia ja ennakoitavia työoloja koskevan uuden direktiiviehdotuksen, jolla pyritään vahvistamaan uusia oikeuksia kaikille työntekijöille ja erityisesti parantamaan uudentyyppisissä ja vakiintumattomissa työsuhteissa olevien työntekijöiden oikeuksia, samalla kun rajoitetaan työnantajiin kohdistuvaa rasitusta ja huolehditaan työmarkkinoiden mukautuvuuden säilymisestä;

pitää erityisen myönteisinä määräyksiä, jotka koskevat oikeutta hakea ylimääräistä työtä, yksinoikeuslausekkeiden kieltämistä, yhteensopimattomuuslausekkeiden rajoittamista ja oikeutta saada tietoja työn alkamisesta kohtuullisessa ajassa etukäteen;

korostaa, että työaikadirektiiviä voidaan soveltaa ja on sovellettava nollatuntisopimuksia tehneisiin työntekijöihin, jotka kuuluvat siten vähimmäislepoajan ja enimmäistyöajan piiriin;

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon ILO:n indikaattorit, kun määritetään työsuhteen olemassaoloa keinona paneutua epävarman työsuhteen tarjoaman suojelun puutteellisuuteen;

10.

toteaa, että sosiaalisen suojelun saatavuus on ratkaisevan tärkeää niin työntekijöiden taloudellisen ja sosiaalisen turvan kuin työpaikkoja ja kestävää kasvua luovien työmarkkinoiden moitteettoman toimivuuden kannalta;

11.

korostaa, että on varmistettava tarkastukset, jotta väliaikaisin tai joustavin sopimusjärjestelyin palkatut työntekijät saavat vähintään saman suojelun kuin muut työntekijät; toteaa, että tarvitaan kohdennettuja toimia, joissa hyödynnetään ILO:n nykyisiä välineitä erityisessä epävarmojen työsuhteiden vastaisessa kampanjassa, ja että on harkittava huolellisesti, tarvitaanko uusia sitovia välineitä ja oikeudellisia toimenpiteitä, joilla rajoitettaisiin ja vähennettäisiin epävarmoja työsuhteita ja tehtäisiin niitä koskevista työsopimuksista vähemmän houkuttelevia työnantajille;

12.

on vahvasti sitä mieltä, että määräaikaisten työsopimusten uudistamista koskevat olosuhteet on arvioitava kattavasti, koska työntekijältä edellytetyt palvelut eivät voineet täyttää pelkästään väliaikaisia tarpeita, mikä osoittaa, että on rikottu direktiiviin 1999/70/EY liittyvän puitesopimuksen lauseketta 5;

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan poikkeuksitta, että noudatetaan periaatetta, jonka mukaan samasta työstä maksetaan samalla työpaikalla sama palkka;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan epävarmoja työsuhteita koskevan lainsäädännön sukupuolivaikutuksia; katsoo, että lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet on kohdennettava epävarmoissa työsuhteissa olevien naisten tarpeisiin, sillä muuten kielteiset vaikutukset kohdistuvat edelleen kohtuuttomasti näissä työsuhteissa jo nyt yliedustettuina oleviin naisiin;

15.

muistuttaa, että määräaikaisia sopimuksia koskevaan puitesopimukseen liittyvä direktiivi 1999/70/EY perustuu sille olettamukselle, että määräämättömäksi ajaksi tehdyt työsopimukset ovat työsuhteiden yleisin muoto ja määräaikaiset sopimukset taas vain tiettyjä aloja taikka tiettyjä ammatteja ja toimintaa koskeva työsuhteiden ilmenemismuoto;

16.

paheksuu sellaista määräaikaisten työsopimusten uudistamista, jolla pyritään täyttämään tarpeita, jotka eivät ole luonteeltaan väliaikaisia vaan määräaikaisia ja pysyviä, ja joka siten merkitsee direktiivin 1999/70/EY rikkomista;

17.

panee merkille, että unionin tuomioistuin on todennut, että määräaikaisten työsopimusten muuntaminen toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi on toimenpide, jolla ehkäistään tällaisten sopimusten väärinkäyttöä ja poistetaan lopullisesti väärinkäytön seuraukset, ja joka on näin ollen unionin oikeuden vaatimusten mukainen (13);

18.

tähdentää, että määräaikaisten työsopimusten muuntamista toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi on pidettävä toimenpiteenä, jolla ehkäistään tehokkaasti määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, ja kaikkien jäsenvaltioiden on sisällytettävä tämä asia selvästi ja johdonmukaisesti työlainsäädäntöönsä ja asetettava seuraamuksia sen rikkomisesta;

19.

korostaa, että kun työntekijä on joutunut direktiivin 1999/70/EY vastaisen määräaikaisten sopimusten väärinkäytön uhriksi, määräaikaisen työsopimuksen muuntaminen toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi ei vapauta jäsenvaltiota velvoitteesta asettaa seuraamuksia kyseisen väärinkäytön vuoksi eikä se rajoita asianomaisen työntekijän mahdollisuutta hakea korvauksia mahdollisista aiemmista vahingoista;

20.

korostaa, että jos jäsenvaltio päättää rangaista unionin oikeuden vastaisesta väliaikaisen työntekijän syrjinnästä tai häntä koskevasta väärinkäytöstä myöntämällä asianomaiselle työntekijälle korvauksia, korvausten on joka tapauksessa oltava asianmukaisia ja vaikuttavia ja korvattava kaikki aiheutuneet vahingot;

21.

korostaa, että jäsenvaltion sosiaalipoliittisiin valintoihin vaikuttavat budjettinäkökohdat eivät oikeuta pidättymään tehokkaista toimenpiteistä, joilla ehkäistään peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöä ja asetetaan seuraamuksia tällaisesta väärinkäytöstä; korostaa, että on hyväksyttävä täysin unionin lainsäädännön mukaisesti tehokkaita toimenpiteitä, joilla neutraloidaan työntekijöiden oikeuksien loukkaamisesta heille koituvat seuraukset;

22.

paheksuu sitä, että on vähennetty työntekijöitä, joita toimivaltaiset oikeusviranomaiset pitävät direktiivin 1999/70/EY vastaisen määräaikaisten sopimusten väärinkäytön uhreina; on vahvasti sitä mieltä, että peräkkäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäyttötapauksissa voidaan soveltaa toimenpidettä, jolla annetaan työntekijöille vaikuttavat ja vastaavat takeet suojelusta, jotta väärinkäytöstä voidaan asettaa asianmukainen seuraamus, voidaan neutraloida unionin oikeuden rikkomisesta uhreille koituneet seuraukset ja turvata uhreiksi joutuneiden työntekijöiden asema;

23.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan epätavanomaisten työsuhteiden normeja esittämällä vähintäänkin minimivaatimukset sosiaalisesta suojelusta, vähimmäispalkkatasoista sekä koulutus- ja kehitysmahdollisuuksista;

24.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla huolehditaan epävirallisessa taloudessa työskenteleviä koskevien olennaisten periaatteiden ja työoikeuksien noudattamisesta, edistämisestä ja konkretisoimisesta; kehottaa myös ottamaan käyttöön uusia mekanismeja tai tarkastelemaan nykyisiä mekanismeja, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat kansallisten lakien ja säädösten mukaisia, ja tunnustamaan ja virallistamaan kyseiset työsuhteet, jotta voidaan helpottaa näiden työntekijöiden siirtymistä viralliseen talouteen;

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EYVL L 14, 20.1.1998, s. 9.

(2) EYVL L 175, 10.7.1999, s. 43.

(3) EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9.

(4) EUVL L 327, 5.12.2008, s. 9.

(5) EUVL L 122, 16.5.2009, s. 28.

(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0290.

(7) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2017/596823/IPOL_STU(2017)596823_EN.pdf

(8) 0389/2015, 1328/2015, 0044/2016, 0988/2016, 1108/2016, 1202/2016, 1310/2016, 0188/2017, 0268/2017, 0283/2017, 0640/2017, 0701/2017.

(9) 0019/2016, 0020/2016, 0021/2016, 0099/2017, 1162/2017.

(10) 0019/2016, 0442/2017.

(11) 1043/2017.

(12) EYVL L 288, 18.10.1991, s. 32.

(13) Unionin tuomioistuimen tuomio 26. marraskuuta 2014, Mascolo, C-22/13, ECLI:EU:C:2014:2401, 55 kohta.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/206

P8_TA(2018)0227

Libya

Euroopan parlamentin suositus 30. toukokuuta 2018 neuvostolle Euroopan parlamentin suosituksesta neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle Libyasta (2018/2017(INI))

(2020/C 76/25)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2259 (2015) sekä sen jälkeen annetut päätöslauselmat,

—	ottaa huomioon Libyan poliittisen sopimuksen,

—	ottaa huomioon 22. elokuuta 2017 annetun YK:n pääsihteerin raportin YK:n Libyan-tukioperaatiosta,

—	ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1973 (2011) sekä kaikki sen jälkeen annetut Libyaa koskevat päätöslauselmat, myös päätöslauselman 2380 (2017),

—	ottaa huomioon turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 2312 (2016) liittyvän YK:n pääsihteerin raportin,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 14. marraskuuta 2017 antaman julkilausuman muuttajien kärsimyksestä Libyassa, mitä kuvattiin kauhistukseksi ihmiskunnan omalletunnolle,

—	ottaa huomioon huhtikuussa 2018 julkistetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin ”Abuse Behind Bars: Arbitrary and unlawful detention in Libya”,

—	ottaa huomioon 18. syyskuuta 2014 (1), 15. tammikuuta 2015 (2) ja 4. helmikuuta 2016 (3) antamansa päätöslauselmat Libyan tilanteesta,

—	ottaa huomioon AKT:n ja EU:n parlamentaarisen yleiskokouksen yhteispuheenjohtajien 20. joulukuuta 2017 antaman julkilausuman muuttajien tilanteesta Libyassa,

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS),

—	ottaa huomioon maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan EU:n kokonaisvaltaisen lähestymistavan,

—	ottaa huomioon 25. tammikuuta 2017 annetun komission sekä komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Muuttoliike keskisen Välimeren reitillä – Muuttovirtojen hallinta ja ihmishenkien pelastaminen” (JOIN(2017)0004),

—	ottaa huomioon 3. helmikuuta 2017 annetun Maltan julistuksen,

—	ottaa huomioon yhteisen Afrikka–EU-strategian ja sitä koskevan toimintasuunnitelman,

—	ottaa huomioon Afrikan unionin ja Euroopan unionin huippukokouksessa 2017 hyväksytyn yhteisen julkilausuman muuttajien tilanteesta Libyassa sekä Afrikan unionin, Euroopan unionin ja YK:n korkean tason kolmenvälisen työryhmän perustamisen,

—	ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät Libyasta,

—	ottaa huomioon 19. lokakuuta 2017 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 113 artiklan,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0159/2018),

A.	toteaa, että tilanne Libyassa on hyvin hauras ja maan on kohdattava eräitä monimutkaisia ja toisiinsa kytkeytyviä haasteita, jotka koskevat poliittista vakautta, talouskehitystä ja turvallisuutta;

ottaa huomioon, että Libyan kriisillä on valtavia vaikutuksia Libyan kansaan ja myös koko ympäröivälle alueelle ja EU:lle ja että siksi on Libyan kansalaisten sekä naapurimaiden, Saharan eteläpuolisen alueen ja Välimeren alueen kannalta keskeisen tärkeää varmistaa Libyan poliittinen vakaus, joka on ehdoton edellytys maan taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen parantamiselle;

C.	ottaa huomioon, että Etelä-Libya on erityinen huolenaihe, koska sen naapurimaat ovat hauraassa tilassa ja jihadismi voi nostaa päätään, mikä uhkaa Sahelin ja Saharan alueen heikkoja hallituksia;

D.	toteaa, että EU:n olisi viestittävä proaktiivisemmin diplomaattisista pyrkimyksistään ja suuresta rahoitusosuudestaan Libyan turvallisuustilanteen ja sosioekonomisen tilanteen vakauttamiseksi;

ottaa huomioon, että Libyan konflikti voidaan ratkaista ainoastaan johdonmukaisella, kattavalla ja osallistavalla lähestymistavalla, jonka toteuttamiseen kaikki kansainväliset toimijat ja sidosryhmät, myös erilaisten paikallisyhteisöjen edustajat, heimojen päälliköt ja kansalaisyhteiskunnan aktivistit, osallistuvat, ja varmistamalla libyalaisten omistajuus ja osallisuus rauhanprosessissa;

F.	ottaa huomioon, että Libyaa koskevan poliittisen sopimuksen ja YK:n Libyan-toimintasuunnitelman muodostama kehys tarjoaa tällä hetkellä ainoan toteuttamiskelpoisen ratkaisun kriisiin;

G.	toteaa, että EU auttaa diplomaattisin toimin ja konkreettisella tuella Libyaa siirtymään kohti vakaata ja toimivaa valtiota ja tukee YK:n johtamia tätä koskevia välityspyrkimyksiä;

katsoo, että on äärimmäisen tärkeää, että jäsenvaltiot puhuvat yhdellä äänellä lujittaen EU:n välityspyrkimyksiä ja korostaen YK:n ja YK:n toimintasuunnitelman keskeistä asemaa; katsoo, että jäsenvaltioiden yksittäisiä aloitteita on joka tapauksessa pidettävä tervetulleina vain, jos ne esitetään EU:n toiminnan puitteissa ja jos ne ovat kaikilta osin EU:n ulkopolitiikan mukaisia;

I.	ottaa huomioon, että EU:n toimilla on vaikutusta muuttoliikkeeseen, kun otetaan huomioon, että määrät laskivat kolmanneksella vuoden 2017 lopussa verrattuna vuoteen 2016 ja että vuoden 2018 ensimmäisinä kuukausina määrät ovat alle 50 prosenttia edellisen vuoden samasta ajankohdasta;

ottaa huomioon, että Libya on tärkeä kauttakulku- ja lähtöalue muuttajille, etenkin sellaisille, jotka ovat peräisin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta; ottaa huomioon, että tuhannet Libyan väkivaltaisuuksia pakenevat muuttajat ja pakolaiset ovat menettäneet henkensä yrittäessään päästä Eurooppaan ylittämällä Välimeren;

K.	toteaa, että muuttajat kärsivät kaikkein eniten Libyan turvallisuusongelmista, sillä usein valtiosta riippumattomat tahot kohdistavat heihin väkivaltaa, vangitsevat ja pidättävät heitä mielivaltaisesti, ja heitä kiristetään ja ryöstetään kiristys- ja hyväksikäyttötarkoituksissa;

L.	ottaa huomioon, että maan lukuisat aseelliset ryhmät ovat pidättäneet mielivaltaisesti monia maahanmuuttajia, erityisesti sellaisia, jotka ovat peräisin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta;

M.	toteaa, että Nigerin tekemä vähintään 132:n UNHCR:n avun piirissä olleen Sudanin kansalaisen pakkopalautus Libyaan aiheuttaa suurta huolta;

N.	toteaa, että maan sisäisten pakolaisten ongelma on edelleen ajankohtainen ja että he joutuvat usein kohtaamaan vaarallisia uhkia, kuten kulkeminen konfliktialueiden halki, maamiinojen ja räjähtämättömien taisteluvälineiden esiintyminen sekä puolisotilaallisten joukkojen harjoittama väkivalta;

toteaa, että Libyasta on tullut ihmiskaupan kauttakulkumaa; toteaa, että Libyassa on edelleen satoja tuhansia eri kansallisuuksia edustavia maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita, joista monet elävät järkyttävissä olosuhteissa ja ovat näin otollinen kohderyhmä salakuljettajille; toteaa, että orjuudesta Libyassa on esitetty väitteitä;

P.	toteaa, että tavallisten libyalaisten jokapäiväistä elämää leimaavat yhä vaikeammat elinolot, paheneva käteiskriisi, vedenjakelun katkokset ja toistuvat sähkökatkot ja maan terveydenhuoltojärjestelmän yleisesti katastrofaalinen tilanne;

Q.	toteaa, että Libyan poliittiselle ilmastolle on ominaista syvä luottamuspula eri alueiden tärkeimpien poliittisten ja sotilaallisten toimijoiden kesken;

toteaa, että kansainvälisesti tunnustettu kansallisen sovinnon hallitus tukeutuu oman turvallisuutensa vuoksi yhä enemmän useisiin puolisotilaallisiin ryhmiin; katsoo, että nämä puolisotilaalliset ryhmät ovat saaneet ennennäkemättömästi vaikutusvaltaa Tripolissa toimiviin valtion elimiin, mikä uhkaa YK:n meneillään olevia pyrkimyksiä luoda maahan toimintakykyisempi poliittinen järjestelmä;

S.	toteaa, että Turkin, Qatarin, Egyptin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kaltaisilla valtioilla on merkittävä vaikutusvalta sotaakäyviin eri ryhmiin;

ottaa huomioon, että Libyan eri yhteisöjen monenlaiset kulttuuri-identiteetit, heimot tai etniset ryhmät ovat aina muodostaneet Libyan sosiaalisen ja kulttuurisen perusrakenteen ja että niillä on keskeinen rooli maan sosiaalisessa ja poliittisessa kehityksessä ja turvallisuuskysymyksissä; ottaa huomioon, että libyalaisella yhteiskunnalla on vahvat perinteet kaupunkien, heimojen ja etnisten yhteisöjen välisten kiistojen epävirallisissa ratkaisuprosesseissa;

ottaa huomioon, että toistaiseksi maassa ei ole vaalijärjestelmää koskevaa selkeää ja yhteistä lainsäädäntökehystä; toteaa, että perustuslakia ei ole hyväksytty, joten maassa ei ole uusien vaalien järjestämiseen tarvittavaa lainsäädäntökehystä; toteaa, että nykyinen rankaisemattomuuden ilmapiiri, laajalle levinneet laittomuudet, korruptio sekä aseistettujen ryhmien ja libyalaisten heimojen väliset ja alueelliset jännitteet vähentävät entisestään luottamusta jo nyt heikkoihin julkishallinnollisiin ja valtion laitoksiin;

V.	toteaa, että ilman oikeudenkäyntiä toteutetut teloitukset, kidutus, mielivaltaiset pidätykset ja summittaiset hyökkäykset asuinalueille ja infrastruktuuriin ovat lisääntyneet jatkuvasti Libyassa, kuten myös vihapuhe ja kannustaminen väkivaltaan;

katsoo, että madkhalismia edustava salafistinen ääriliike on voimistumassa ja lisäämässä vaikutusvaltaansa sekä Itä- että Länsi-Libyassa; ottaa huomioon, että madkhalistit vastustavat vaaleja, ovat halukkaita säilyttämään vallitsevan tilanteen, eivät hyväksy mitään demokratiamallia ja ovat raskaasti aseistettuja, joten ne muodostavat konkreettisen uhan ääriliikkeiden voimistumisesta ja väkivallan lisääntymisestä maassa;

toteaa, että rikosoikeusjärjestelmän romahtaminen edistää rankaisemattomuutta valtiossa ja kaventaa uhrien mahdollisuuksia hakea suojelua ja oikeussuojakeinoja; toteaa, että monilla alueilla ja jopa tapauksissa, jossa poliisiraportti on tehty rikoksen jälkeen, toimet välittömän, tehokkaan, puolueettoman ja riippumattoman tutkinnan aloittamiseksi ja rikollisten saattamiseksi oikeuden eteen ovat olleet vähäisiä; toteaa, että aseistettuun ryhmään kuuluvaa rikoksen tekijää ei ole tuomittu Libyassa vuoden 2011 jälkeen;

toteaa, että Libyan väkivallan kierrettä ruokkii jatkuvasti se, että vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä ei rangaista; toteaa, että jos tähän ei puututa asianmukaisesti, oikeusvaltion täydellinen puuttuminen tekee rauhanomaista rinnakkaiseloa ja väkivaltaisen ääriajattelun torjuntaa koskevasta narratiivista väestölle merkityksetöntä;

ottaa huomioon, että kymmeniä poliittisesti aktiivisia henkilöitä ja ihmisoikeusaktivisteja, tiedotusalan ammattilaisia ja muita julkisuuden henkilöitä on kaapattu tai heitä on uhkailtu; ottaa huomioon, että YK on saanut raportteja mielivaltaisista pidätyksistä ja kidutuksesta sekä pahoinpitelyistä, joihin molemmat osapuolet ovat syyllistyneet;

AA.

toteaa, että eskaloituvat hyökkäykset oikeuslaitoksen jäseniä, paikallisia kansalaisjärjestöjä, ihmisoikeuksien puolustajia ja tiedotusvälineiden työntekijöitä – sekä pakolaisia ja maahanmuuttajia – vastaan ovat vauhdittaneet ihmisoikeustilanteen heikkenemistä kaikkien Libyan alueella oleskelevien siviilien kannalta; toteaa, että oikeusvaltion puuttuminen ja vakavien ihmisoikeusloukkausten, kuten kidutuksen, mielivaltaisten pidätysten, ilman oikeudenkäyntiä toteutettujen teloitusten ja summittaisten siviileihin ja infrastruktuuriin kohdistuvien hyökkäysten jääminen rankaisematta ruokkivat edelleen väkivallan kierrettä valtiossa;

AB.

ottaa huomioon, että Libyan rajojen läpäisevyys vauhdittaa rajat ylittävää laitonta kauppaa ja että aseistettujen ryhmien levittäytyminen raja-alueille on pahentanut entisestään taisteluja laitonta kauppaa harjoittavien vihollisryhmien välillä rajat ylittävien varojen valvonnasta ja saannista; ottaa huomioon, että maahan saapuvat niin kutsutut vierastaistelijat ja eri rikollisverkostot hyödyntävät edelleen aseiden hallitsematonta leviämistä;

AC.

ottaa huomioon, että poliittinen epävarmuus ja epävakaus ovat tehneet Libyasta otollisen maaperän ääriryhmien toiminnalle; toteaa, että Fezzanin alue on rakenteellisesti epävakaa ja historiallinen paikka, jonka kautta pakolaiset ja muuttajat kulkevat Eurooppaan, ja muodostaa reitin öljyn, kullan, aseiden ja huumeiden laittomalle kaupalle sekä ihmiskaupalle; ottaa huomioon, että aluetta leimaavat etniset ja heimojen väliset jännitteet, jotka ovat vahvistuneet Gaddafin menetettyä vallan, ja taistelut maan rikkauksien hallinnasta; huomauttaa, että Fezzanin vakauttaminen on keskeistä koko maan vakauttamisen varmistamiseksi;

AD.	ottaa huomioon Libyan paikallisviranomaisten merkityksen konfliktien torjunnassa ja keskeisten julkisten palvelujen toimittamisessa väestölle;

AE.

ottaa huomioon, että 7. toukokuuta 2018 lähtien Dernan kaupunkiin on tehty yhä enemmän maa- ja ilmahyökkäyksiä ja sitä on tulitettu tykeillä; toteaa, että useita siviilejä on kuollut, samalla kun avustus- ja lääkintähenkilöstön pääsyä alueelle on rajoitettu tuntuvasti ja humanitaarinen tilanne on hälyttävä;

AF.	ottaa huomioon, että parlamentin virallinen valtuuskunta vieraili Libyassa 20.–23. toukokuuta 2018;

suosittaa neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, että

varmistetaan mahdollisimman vahva tuki YK:n erityislähettilään Ghassan Salamén syyskuussa 2017 esittämälle YK:n Libyan-toimintasuunnitelmalle Libyan vakauttamiseksi ja poliittisen ja osallistavan kansallisen sovintoprosessin käynnistämiseksi, jonka avulla kaikki libyalaiset toimijat, myös kaikki heimoyhteisöt, voivat saavuttaa vakaan ja pitkäaikaisen poliittisen sopimuksen samalla, kun kiinnitetään asianmukaista huomiota naisten ja vähemmistöjen osallistumiseen; otetaan huomioon YK:n turvallisuusneuvostolle 21. toukokuuta 2018 esitetyt kattavan kuulemisprosessin tulokset; tuomitaan jyrkästi kaikki pyrkimykset vaarantaa YK:n johtama rauhanprosessi; jatketaan tiivistä yhteistyötä Yhdistyneiden kansakuntien Libyan-tukioperaation (UNSMIL) kanssa;

tehostetaan diplomaattisia toimia, joilla tuetaan YK:n suunnitelmaa ja autetaan lujittamaan Libyan hallitusta sen pyrkiessä saamaan aikaan poliittista hyväksyntää, takaamaan turvallisuuden ja laajentamaan valtapiirinsä Libyan koko alueelle yli kansainvälisesti tunnustetun kansallisen sovinnon hallituksen kapean alueellisen hallinnon maan vakauttamista, jälleenrakentamista ja sovittelua koskevan poliittisen ja osallistavan ratkaisun, valtiorakenteiden kehittämisen sekä mahdollisen rauhanturvaoperaation välttämättömänä edellytyksenä; varmistetaan, että vakauttamisprosessin omistajuus ja päätös tulevasta valtiomuodosta kuuluvat libyalaisille; tuetaan ja vahvistetaan maan paikallisia mekanismeja ja valmiuksia sovittelussa ja kiistojen ratkaisemisessa ja liitetään ne Yhdistyneiden kansakuntien toimintaohjelmaan osana johdonmukaista ja yhtenäistä lähestymistapaa, joka johtaa konkreettisiin ja kestäviin tuloksiin;

tukee useissa kunnissa YK:n suojeluksessa järjestettäviä niin kutsuttuja kaupungintalotapaamisia tehokkaina alhaalta ylöspäin suuntautuvina sovinnonaloitteina, joilla pyritään rohkaisemaan eri yhteisöjä vuoropuheluun ja edistetään konkreettisesti kestävän ja toteuttamiskelpoisen ratkaisun löytämistä Libyan kriisiin ja autetaan luomaan maahan kansallistunnetta;

edistetään keinoja tukea instituutioiden kehittämistä, aidon kansalaisyhteiskunnan kehittämistä ja talouden käynnistämistä ja siirtymistä pois äärimmilleen venytetyistä julkisista palveluista ja vaalitaan kestävän yksityisen sektorin kehittämistä, mikä on välttämätöntä valtion pitkän aikavälin vakauden ja vaurauden varmistamiseksi;

tuetaan Libyaa sen pyrkimyksissä laatia uusi perustuslaillinen järjestys, johon olisi kuuluttava malli öljyyn perustuvan vaurauden oikeudenmukaiseksi jakamiseksi sekä historiallisten alueiden ja toisaalta mahdollisen kansallisen hallituksen tehtävien ja velvoitteiden selkeästä jaosta; muistutetaan, että tällainen uusi perustuslaki, joka voisi perustua vuoden 1963 tarkistettuun perustuslakiin, voisi auttaa pyrkimyksissä järjestää valtion kattavat vaalit, jotka olisi järjestettävä vasta, kun uusi perustuslaki on hyväksytty ja tarvittavat edellytykset on asianmukaisesti saavutettu, suuren äänestysaktiivisuuden sekä kansalaisten kannatuksen ja legitiimiyden varmistamiseksi;

EU:n toimielimissä annetaan edelleen etusija sille, miten Libyan kriisin kaikki näkökohdat voidaan ottaa paremmin huomioon ja mitä välineitä ja aloja hyödynnetään, myös kiinnittämällä enemmän huomiota paikallisiin olosuhteisiin, ja osoitetaan, että kaikki toimielimet ja jäsenvaltiot ovat tavoitteissaan ja aloitteissaan yhtenäisiä, jotta varmistetaan kaikkien asianomaisten toimijoiden toteuttamien toimenpiteiden keskinäinen johdonmukaisuus osana laajempaa alueellista strategiaa;

g)	vahvistetaan läsnäoloa, näkyvyyttä ja ymmärrystä maan tilanteen monimutkaisuudesta palauttamalla EU:n Tripolin edustusto ja palauttamalla edustustoon EU:n pysyvää henkilöstöä;

jatketaan sen korostamista, että Libyan kriisiä ei voida ratkaista sotilaallisesti, ja muistutetaan, että kaikkien osapuolten ja aseistettujen ryhmien on sitouduttava Libyaa koskevan poliittisen sopimuksen 42 artiklaan, kunnioitettava kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja pidättäydyttävä väkivaltaisesta retoriikasta ja väkivallan käytöstä, demobilisoitava ja sitouduttava konfliktin ratkaisemiseen rauhanomaisesti, jotta vältetään lisävahingot ja se, että ihmishenkiä menetetään lisää; katsoo, että neuvotteluilla olisi pyrittävä yhdistämään Libyan kaikkien alueiden puolustusvoimat siviilien johtaman kansallisen turvallisuusarkkitehtuurin rakentamiseksi kansainvälisesti tunnustetun osallistavan Libyan hallituksen alaisuuteen ja taattava avoimuus ja vastuuvelvollisuus sekä Libyan kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden noudattaminen, ja niiden tuloksena olisi oltava myös sellaisen pöytäkirjan allekirjoittaminen, joka sitouttaa kaikki aseistetut ryhmät voiman ja väkivallan käytöstä luopumiseen yhtenäisen kattavan aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevan sopimuksen sekä turvallisuusjärjestelmäuudistusta koskevan prosessin yhteydessä, jota ohjaavat Skhiratissa hyväksytyt syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteet; katsoo, että tällaisen pöytäkirjan allekirjoittamisen olisi mahdollistettava rauhansopimuksen täytäntöönpano, joka johtaa vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien järjestämiseen, ja siihen olisi liitettävä taloudellisia ja rahoitusta koskevia kannustimia ja että sen olisi annettava allekirjoittajille sysäys ryhtyä rakentamaan uusia valtion instituutioita;

i)	pidetään mielessä tarve kehittää räätälöityjä integrointiohjelmia puolisotilaallisiin ryhmiin kuuluvien henkilöiden, ei ryhmien, integroimiseksi tavanomaiseen turvallisuuskoneistoon, jotta voidaan rajoittaa lojaalisuuden jakautumista;

tuetaan YK:n pyrkimyksiä vaalien järjestämiseen Libyassa vuoden 2018 loppuun mennessä ja vasta kun uusi perustuslaki on hyväksytty; tuetaan erityisesti pyrkimyksiä rekisteröidä äänioikeutetut, koska tällä hetkellä vain noin 50 prosenttia äänioikeutetuista on rekisteröity; varmistetaan, että sopimus siirtymäjärjestelyistä hyväksytään ennen vaaleja luottamuksen rakentamiseksi uudelleen ja uuden hallituksen kansainvälisen ja kansallisen legitimiteetin vahvistamiseksi; tuetaan, myös teknisesti, prosessia kunnollisen perustuslaillisen kehyksen sekä koko vaaliprosessin perustamiseksi liittämällä mahdollinen unionin taloudellinen tuki sellaisen vaalilain hyväksymiseen, joka noudattaa mahdollisimman hyvin Venetsian komission mukaisia kansainvälisiä periaatteita;

k)	painostetaan niitä, jotka estävät poliittisia rauhanneuvotteluja, ja valvotaan tehokkaasti YK:n asevientikieltoa Libyaan; harkitaan uusien sanktioiden käyttöönottoa laittomia öljysopimuksia tekevien osalta;

tiivistetään yhteistyötä kaikkien paikalla toimivien kansainvälisten järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa kansainvälisten toimien johdonmukaisuuden ja lähentymisen vahvistamiseksi; lisätään diplomaattisia ponnisteluja kaikkien alueellisten toimijoiden ja naapurimaiden kanssa sen varmistamiseksi, että ne tukevat myönteisen ratkaisun löytämistä Libyan kriisiin siihen tällä hetkellä ainoan mahdollisen kehyksen tarjoavan YK:n toimintasuunnitelman mukaisesti; tuetaan meneillään olevaa Libyan sisäistä kansallista konferenssia tavoitteena saavuttaa Libyan eri puolueiden kesken sopimus seuraavista vaiheista siirtymän loppuunsaattamiseksi; yritetään saada alueelliset toimijat luopumaan mahdollisista yksipuolisista tai monenvälisistä sotilaallisista väliintuloista, joilta puuttuu oikeusperusta tai Libyan hallituksen poliittinen suostumus;

m)	tuetaan libyalaisten lainsäätäjien, tuomarien ja erikoistuneiden syyttäjien avulla Libyan terrorismin vastaisen lainsäädännön tarkistamista ja varmistetaan, että näillä on asianmukaiset keinot johtaa ja ratkaista terrorismin vastaisia tapauksia oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti;

pohditaan Libyan kriisiä laajemmassa, alueellisessa ja yleisafrikkalaisessa yhteydessä pitäen mielessä, että Libya on avainasemassa Pohjois-Afrikan, Sahelin ja Välimeren alueen vakauden kannalta; edistetään ja helpotetaan Libyan yhteistyötä sen Sahelin alueen naapureiden kanssa; tarkastellaan kyseisen pohdinnan yhteydessä Libyan tilanteen vaikutusta siihen dynamiikkaan ja niihin haasteisiin, joihin EU:n on vastattava; kehitetään Libyaa koskeva laaja-alainen toimintapolitiikka, jossa otetaan huomioon alueellinen ja yleisafrikkalainen näkökulma ja joka kattaa kehitysyhteistyötä, turvallisuutta ja muuttoliikettä koskevat politiikat sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelun, terrorismin torjunnan ja orjuuden ja hyväksikäytön torjunnan; varmistetaan, että kyseisen toimintapolitiikan täytäntöönpanoa tuetaan asianmukaisella ja riittävällä rahoituksella, myös seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta politiikka tuottaa konkreettisia tuloksia; jatketaan ja tehostetaan mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä Naton Sea Guardian -operaation ja EUNAVFOR Med Sophia -operaation välillä;

varmistetaan pysyvä ja aktiivinen osallistuminen terrorismin ja ihmiskaupan vastaisiin pyrkimyksiin sekä yhdentämällä tiedustelutietoa, taloudellista yhteistyötä ja taktista tukea että sellaisilla sosiaalisilla ohjelmilla ja koulutusohjelmilla terveydenhuoltoa ja koulutusta varten, joilla tuetaan sosiaalisten toimijoiden ja keskeisten mielipidevaikuttajien koulutusta ja kehitystä väkivaltaisen ääriajattelun torjumisessa sekä rinnakkaiseloa ja rauhanomaista yhteistyötä koskevan viestin levittämiseksi;

pidetään mielessä, että vaikka Daeshin / Irakin ja Levantin islamilaisen valtion vaikutus on merkittävästi heikentynyt Libyassa, maassa on voimistumassa uudenlaisia ääriliikkeitä, kuten makhalistien edustama ääriliike; muistutetaan, että tehokkain vastaus radikaalien militanttien oleskeluun valtiossa on viime kädessä sellaisten osallistavien kansallisten instituutioiden perustaminen, jotka voivat puolustaa oikeusvaltiota, tarjota julkisia palveluja ja torjua tehokkaasti valtion ja laajemman alueen vakautta uhkaavia ryhmiä;

varmistetaan 25. heinäkuuta 2017 annetun Pariisin julistuksen mukaisesti, että EU:n varat käytetään vaikuttavalla tavalla, jotta taataan hallitusten välinen koordinointi julkisen infrastruktuurin kunnostamisessa EU:n vakautusjärjestelyjen avulla; annetaan etusija sellaisten hankkeiden ja aloitteiden rahoittamiselle, joilla tuetaan vastuuvelvollisuutta ja demokraattista muutosta tukevia toimijoita ja joilla vaalitaan paikallisesti juurtuneita vuoropuheluja, sovittelua ja konfliktinratkaisumekanismeja ja joihin otetaan mukaan erityisesti naisia ja joissa työskennellään nuorten kanssa, jotta estetään heidän ajautumisensa rikolliseen toimintaan, kuten salakuljetukseen ja ihmiskauppaan liittyviin miliiseihin liittyminen; jatketaan kansalaisyhteiskunnan, erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien, vahvistamista sekä tukea poliittiselle prosessille, turvallisuudelle ja sovittelutoiminnalle erityisesti Euroopan naapuruusvälineen ja vakautta ja rauhaa edistävän välineen kautta; edistetään edustuksellisen hallinnon täytäntöönpanoa paikallisella ja kansallisella tasolla, jotta voidaan vastata paremmin sovitteluun, vakauttamiseen ja turvallisuuden palauttamiseen liittyviin haasteisiin; varmistetaan, että EU:n Afrikka-hätärahastosta myönnetään varoja vain, jos alkuperäisiä tavoitteita on noudatettu ja päätös perustuu paikallisviranomaisia ja tuensaajia koskevaan asianmukaiseen arviointiin ja jälkiarviointiin;

tuetaan kuntia niiden keskeisten palvelujen tarjonnassa ja paikallishallinnon kehittämisessä; varmistetaan väestön peruselintaso pitäen mielessä, että on ratkaisevan tärkeää ymmärtää paikallista poliittista ja taloudellista järjestelmää sovintoprosessin esittämisessä kansalaisille ja torjuttaessa laitonta ihmiskauppaa; varmistetaan, että EU:n varat käytetään tehokkaasti Libyan väestöä ja kansalaisyhteiskuntaa auttavissa hankkeissa; edistetään kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja paikallisten hallintoviranomaisten välistä viestintää;

tuetaan aloitteita, esimerkiksi Misratan ja Tawerghan sovintokomitean edistämää aloitetta, jossa Misratan ja Tawerghan kaupungit pääsivät sopimukseen rauhanomaisen rinnakkaiselon doktriinin mukaisesti ja antoivat Tawerghan kaupungista siirtymään joutuneille ihmisille mahdollisuuden palata kaupunkiinsa;

kannustetaan edelleen Libyan instituutioita pyrkimään tehokkaammin ja avoimemmin parantamaan kaikkien libyalaisten elinoloja muun muassa palauttamalla ennalleen ensisijaisia julkisia palveluja sekä rakentamalla uudelleen julkisia infrastruktuureja, vahvistamaan valtion taloushallintoa, ratkaisemaan likviditeettikriisi sekä panemaan täytäntöön tarpeelliset rahoitusalan ja talouden uudistukset, joiden toteuttamista kansainväliset rahoituslaitokset ovat pyytäneet talouden elpymisen ja vakauttamisen tukemiseksi; avustetaan maata luomaan markkinapohjainen talous, josta hyötyvät kaikki libyalaiset; kehotetaan Libyan viranomaisia varmistamaan, että luonnonvaroihin perustuvat tulot ja niistä saadut hyödyt käytetään koko väestön hyväksi, myös paikallisella tasolla; kehotetaan Libyan viranomaisia sitoutumaan korkeisiin avoimuusedellytyksiin maan kaivannaisteollisuuden osalta sekä erityisesti sitoutumaan mahdollisimman pian kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaan aloitteeseen (EITI); autetaan Libyan viranomaisia torjumaan kaikkea laitonta toimintaa, joka haittaa kansallista taloutta, kuten suositeltiin hiljattain Libyaa koskevan päätöslauselman 1973 (2011) nojalla perustetun asiantuntijapaneelin loppuraportissa;

jatketaan ihmisoikeusloukkausten ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomusten määrätietoista tuomitsemista sekä lisätään toimia humanitaarisen avun toimittamiseksi sitä tarvitsevalle väestölle ja kaikille valtion osille, erityisesti terveydenhuollon ja energialaitosten osalta; lisätään humanitaarisen talousavun vaikuttavuutta sekä lisätään tukea paikalla toimiville humanitaarisille järjestöille ja tiivistetään yhteistyötä niiden kanssa; tuomitaan lukuisat ja jatkuvasti lisääntyvät pyrkimykset rajoittaa kansalaisyhteiskunnan tilaa erityisesti sortavan lainsäädäntökehyksen ja ihmisoikeuksien puolustajiin ja oikeuslaitokseen kohdistuvien hyökkäysten kautta; kehotetaan AU:ta, YK:ta ja EU:ta jatkamaan yhteistyötään ja ryhtymään voimakkaisiin toimiin näiden ihmisoikeusloukkausten lopettamiseksi välittömästi; vahvistetaan kansalaisyhteiskuntaa ja tuetaan paikallisten tiedotusvälineiden kehitystä ja riippumattomuutta;

vauhditetaan pyrkimyksiä EU:n rahoittaman UNHCR:n hätäevakuointimekanismin osalta, joka on auttanut noin tuhannen suojelua tarvitsevan haavoittuvimmassa asemassa olevan pakolaisen evakuoinnissa Libyasta; kannustetaan libyalaisia osapuolia laajentamaan niiden kansallisuuksien määrää, joiden kanssa Libya sallii UNHCR:n tekevän työtä;

puututaan laittomaan muuttoliikkeeseen Libyaan ja sieltä pois pitäen mielessä pitkän aikavälin vaikuttavien ja toteuttamiskelpoisten ratkaisujen tarve, joilla olisi puututtava Afrikan muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ja määriteltävä oikeusperusta kansainvälisille muuttoliikeprosesseille, jotka nykyisin perustuvat hätämekanismin kautta tapahtuvaan uudelleensijoittamiseen tai välittömään uudelleensijoittamiseen; keskitetään EU:n toimet maahanmuuttajien suojelemiseen Libyassa; avustetaan Libyan viranomaisia turvaamalla sisäisesti siirtymään joutuneiden paluu koteihinsa ja tukemalla paikallisyhteisöjä haasteista selviytymisessä samalla, kun taataan, ettei maan sisäisesti siirtymään joutuneiden paluu johda siihen, että vaihdetaan eri sotilaallisia joukkoja hyödyttävä rahallinen korvaus oikeuteen palata; varoitetaan kansainvälistä yhteisöä tarpeesta ryhtyä toimiin Libyan ja Sahelin ja Saharan alueen kehitys-, ihmisoikeus- ja turvallisuushaasteiden ratkaisemiseksi, ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen torjuntakeinot mukaan luettuina; varmistetaan, että toimenpiteet ihmiskaupan torjumiseksi eivät haittaa vapaata liikkuvuutta alueen talouskehityksen kannalta;

tehostetaan EU:n, Afrikan unionin ja YK:n yhteisiä toimia maahanmuuttajien ja pakolaisten suojelun parantamiseksi Libyassa kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin; tutkitaan perusteellisesti ja välittömästi väitteet, joiden mukaan rikollisryhmät käyttävät hyväksi ja kohtelevat epäinhimillisesti Libyaan saapuneita muuttajia ja pakolaisia, ja kantelut orjuuden harjoittamisesta; kehitetään aloitteita tällaisten tapahtumien ehkäisemiseksi vastaisuudessa; parannetaan pakolaisten ja maahanmuuttajien oloja säilöönottokeskuksissa ja kehotetaan Libyan viranomaisia sulkemaan mahdollisimman pian leirit, joiden on todettu rikkovan kansainvälisiä normeja; jatketaan ja tehostetaan yhteistyössä YK:n ja Afrikan unionin kanssa toteutettua vapaaehtoista paluuta ja uudelleenkotoutumista painottaen tässä yhteydessä sen merkitystä, että kumotaan Libyan maastapoistumisviisumia koskeva vaatimus; kannustetaan Libyan viranomaisia lopettamaan mielivaltaiset pidätykset sekä välttämään haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, erityisesti lasten pidätyksiä; varmistetaan, että muuttajia kohdellaan noudattaen täysimääräisesti kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja osoitetaan tähän tarvittava rahoitus EU:n talousarviosta; kehotetaan Libyaa allekirjoittamaan ja ratifioimaan Geneven vuoden 1951 pakolaisasemaa koskeva yleissopimus ja sen vuoden 1967 pöytäkirja; varmistetaan, että EU:n yhdennetyllä rajavalvonnan avustusoperaatiolla Libyassa (EUBAM), EUNAVFOR Med Sophia -operaatiolla ja Frontexin Themis-operaatiolla keskitytään yhdessä torjumaan laitonta toimintaa, myös maahanmuuttajien salakuljetusta, ihmiskauppaa ja terrorismia keskisellä Välimerellä; varmistetaan, että EUBAM-operaatio tekee aktiivista yhteistyötä ja auttaa Libyan viranomaisia painopistealoilla, jotka liittyvät rajahallintoon, lainvalvontaan ja laajemmin rikosoikeusjärjestelmään;

kehitetään edelleen kaikkia pyrkimyksiä ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan torjumiseksi kaikissa muodoissaan Libyan alueelta ja sen kautta sekä Libyan rannikolta, koska se vaarantaa sekä Libyan vakauttamisprosessin että tuhansia ihmishenkiä; varmistetaan tämän vuoksi EU:n panoksen jatkuvuus näiden ongelmien torjumisessa avustamalla libyalaisia osapuolia kipeästi kaivattujen valmiuksien kehittämisessä maan maa- ja merirajojen turvaamiseksi sekä tekemällä yhteistyötä Libyan viranomaisten kanssa kattavan rajaturvallisuusstrategian käyttöön ottamiseksi;

tuetaan kestävän ratkaisun löytämistä yli 180 000:n sisäisesti siirtymään joutuneen henkilön ongelmaan Libyassa, myös arviolta 40 000 Tawarghan entisen asukkaan osalta, uudelleensijoittamismahdollisuuksien avulla tai helpottamalla turvallista kotiinpaluuta ja lisäämällä tätä varten tukea UNHCR:lle ja Kansainväliselle siirtolaisuusjärjestölle;

aa)	puututaan kansainvälisten rikollisryhmien ja terroristiryhmien toiminnan limittymistä koskevaan ilmiöön tekemällä perusteellisia tutkimuksia, joissa käsitellään erityisesti ihmiskauppaa ja konfliktien yhteydessä esiintyvää seksuaalista väkivaltaa;

ab)

tuetaan Libyan rannikkovartioston kanssa tehtävää yhteistyötä, joka on auttanut pelastamaan lähes 19 000 muuttajaa Libyan aluevesillä tammikuun ja marraskuun lopun välillä vuonna 2017; autetaan Libyan viranomaisia ilmoittamaan virallisesti etsintä- ja pelastusalueensa (SAR), otetaan käyttöön selkeät vakiotoimintamenettelyt maihinnousua varten ja varmistetaan Libyan rannikkovartioston seurantajärjestelmän toiminta, jotta voidaan perustaa selkeä ja avoin rekisteri kaikista henkilöistä, jotka nousevat maihin Libyan rannoilla, ja varmistaa, että heistä huolehditaan asianmukaisesti kansainvälisten humanitaaristen normien mukaisesti; lisätään yhteistyötä Libyan viranomaisten kanssa Libyaan perustettavan meripelastuksen koordinointikeskuksen valmistelutöiden vauhdittamiseksi tavoitteena tehostaa etsintä- ja pelastusvalmiuksia; varmistetaan Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön ja UNHCR:n Libyan rannikkovartiostolle tarjoaman kansainvälistä suojelua, pakolaisoikeutta ja ihmisoikeuksia koskevan erityiskoulutuksen jatkaminen;

ac)

vahvistetaan humanitaarista ja siviiliapua, jotta voidaan helpottaa Libyan väestön oloja ja vastata konfliktista eniten kärsivien henkilöiden kiireellisimpiin tarpeisiin Libyassa, erityisesti pahiten kärsineillä alueilla, sekä valmistaudutaan toimimaan, jos tilanne edelleen pahenee; vaatii EU:ta tukemaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja etenkin naisjärjestöjen vahvistamista, koska ne pyrkivät löytämään väkivallattomia ratkaisuja maan lukuisiin kriiseihin;

ad)	annetaan käyttöön kaikki tarvittavat taloudelliset ja inhimilliset voimavarat pakolaisten auttamiseksi sekä tarjotaan siirtymään joutuneille henkilöille räätälöityä humanitaarista apua, jotta voidaan vastata Libyan humanitaariseen kriisiin, joka on pakottanut tuhansia ihmisiä pakenemaan maasta;

ae)

tehostetaan kansainvälisiä pyrkimyksiä purkaa ihmissalakuljetus- ja ihmiskauppaverkostot ja lisätään ponnisteluja tämän rikollisen toiminnan torjumiseksi ja siihen syyllistyneiden saattamiseksi oikeuden eteen; jatketaan ja tehostetaan EUNAVFOR Med Sophia -operaatiota ihmiskauppiaiden ja salakuljettajien liiketoimintamallin häiritsemiseksi, kehitetään Libyan rannikkovartioston valmiuksia ja tuetaan YK:n turvallisuusneuvoston aseidenvientikieltoa ja laitonta öljykauppaa koskevien päätöslauselmien täytäntöönpanoa; jatketaan Libyan tukemista yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) tehtävien kautta; lisätään etsintä- ja pelastusvalmiuksiin liittyviä valmiuksia ahdingossa olevien ihmisten auttamiseksi ja pyydetään kaikkia valtioita ottamaan käyttöön valmiudet sekä tunnustamaan yksityisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen antaman tuen merellä ja maalla tehtävissä pelastusoperaatioissa pitäen mielessä nykyisen kansainvälisen oikeudellisen kehyksen ja turvallisuusongelmat;

af)

vahvistetaan täysi tuki kansainvälisen rikostuomioistuimen mandaatille Libyassa jatkuvien ihmisoikeusloukkausten osalta muistuttaen, että ICC:n ja universaalitoimivallan kaltaiset kansainväliset vastuujärjestelmät ovat merkittävässä asemassa rauhansuunnitelman täytäntöönpanossa sellaisissa puitteissa, joissa suunnitellaan eteneminen kohti vastuuvelvollisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista Libyassa; tuetaan kansainvälistä rikostuomioistuinta sen pyrkimyksissä saattaa järkyttäviin rikoksiin syyllistyneet oikeuden eteen; tuetaan YK:n Libyan erityislähettilään marraskuussa 2017 kansainväliselle yhteisölle esittämää kehotusta auttaa Libyaa sotarikoksista rankaisemattomuuden torjumisessa sekä harkita yhteisten tuomioistuinten vaihtoehtoa; kehotetaan EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan kansainvälisiä mekanismeja, jotta kansalliselle oikeusjärjestelmälle voidaan tarjota kaikki tarvittavat keinot käynnistää aiempien ja jatkuvien vakavien rikkomusten tutkinta, ja tuetaan Libyan tulevia legitiimejä viranomaisia siinä, että ne toteuttavat itse tämän tehtävän; todetaan, että oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit toisivat oikeutta kaikille ihmisoikeusloukkauksien uhreille Libyan alueella, mikä viitoittaa tietä kestävään sovitteluun ja rauhaan;

ag)	ilmaistaan huoli Daeshin ja muiden terroristiryhmien laajenevasta läsnäolosta Libyassa, mikä horjuttaa maata ja uhkaa naapurimaita sekä EU:ta;

ah)	kehotetaan etenkin Libyan viranomaisia ja puolisotilaallisia joukkoja takaamaan ulkoisten toimijoiden pääsy säilöönottokeskuksiin ja erityisesti sellaisiin, jotka on tarkoitettu siirtolaisille;

ai)

selvennetään Libyan investointiviranomaisen EU:ssa jäädytettyjen varojen tilannetta osingonjaon, joukkovelkakirjoista saatavan tulon ja korkojen osalta; laaditaan yksityiskohtainen raportti Gaddafin vuonna 2011 jäädytetyistä varoista kertyneiden korkojen kokonaismäärästä ja luettelo henkilöistä tai tahoista, jotka ovat hyötyneet näistä koroista; puututaan kiireellisesti tähän liittyvään huoleen mahdollisesta porsaanreiästä EU:n sanktiojärjestelmässä;

aj)

edistetään Fezzanin alueen talouden ja laillisen talouden kehitykseen tähtääviä hankkeita tekemällä yhteistyötä tiiviisti eri kuntien kanssa, etenkin muuttoreittien varrella olevien, jotta voidaan torjua rikollisverkostojen laitonta toimintaa ja terroristiryhmien väkivaltaista ääriajattelua, luomalla vaihtoehtoisia tulonlähteitä, etenkin nuorten hyväksi;

ak)	jatketaan Libyaan suuntautuvien aseiden vientikieltoa, jotta estetään niiden ajautuminen aseistettujen ääriryhmien käsiin, mikä aiheuttaa epävarmuutta ja epävakautta koko Libyan alueella;

al)	toteutetaan kiireellisesti diplomaattisia toimia siviilien suojelemiseksi ja Dernan humanitaariseen tilanteeseen puuttumiseksi;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä tiedoksi Libyan kansallisen sovinnon hallitukselle.

(1) EUVL C 234, 28.6.2016, s. 30.

(2) EUVL C 300, 18.8.2016, s. 21.

(3) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 66.

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/243

P8_TA(2018)0236

Unionin pelastuspalvelumekanismi ***I

Euroopan parlamentin tarkistukset 31. toukokuuta 2018 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin pelastuspalvelumekanismista annetun päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta (COM(2017)0772/2) – C8-0409/2017 – 2017/0309(COD)) (1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

(2020/C 76/39)

Tarkistus 1

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 1 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(1)

Unionin pelastuspalvelumekanismilla, jäljempänä ’unionin mekanismi’, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1313/2013/EU (2), lisätään yhteistyötä unionin ja jäsenvaltioiden välillä ja helpotetaan pelastuspalvelualan koordinointia, jotta voidaan parantaa unionin avustustoimia luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä.

(1)

Unionin pelastuspalvelumekanismilla, jäljempänä ’unionin mekanismi’, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1313/2013/EU (3), lisätään yhteistyötä unionin, jäsenvaltioiden ja niiden alueiden välillä ja helpotetaan pelastuspalvelualan koordinointia, jotta voidaan parantaa unionin avustustoimia luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä.

Tarkistus 2

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 3 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(3)

Luonnon ja ihmisen aiheuttamat katastrofit voivat tapahtua missä tahansa maapallolla, monesti ilman varoitusta. Sekä luonnon että ihmisen aiheuttamia katastrofeja tapahtuu yhä useammin ja kansallisista rajoista riippumatta, ne ovat yhä suurempia ja monimutkaisempia ja ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat niitä. Katastrofien inhimilliset, taloudelliset ja ympäristöön kohdistuvat seuraukset voivat olla valtavia .

(3)

Luonnon ja ihmisen aiheuttamat katastrofit voivat tapahtua missä tahansa maapallolla, monesti ilman varoitusta. Sekä luonnon että ihmisen aiheuttamia katastrofeja tapahtuu yhä useammin ja kansallisista rajoista riippumatta, ne ovat yhä suurempia ja monimutkaisempia ja ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat niitä. Katastrofien inhimilliset, sosiaaliset , taloudelliset ja ympäristöön kohdistuvat seuraukset voivat olla laajuudeltaan tuntemattomia . Valitettavasti katastrofit ovat joskus tahallisia, esimerkiksi terrori-iskujen tapauksessa.

Tarkistus 3

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 4 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(4)

Viimeaikainen kokemus on osoittanut, että tukeutuminen vapaaehtoisiin, unionin koordinoiman ja helpottaman vastavuoroisen avun tarjouksiin ei aina riitä varmistamaan, että käytettävissä on riittävät voimavarat, joilla voitaisiin vastata tyydyttävällä tavalla katastrofin kohdanneiden ihmisten perustarpeisiin tai turvata ympäristö ja omaisuus asianmukaisesti. Tämä pätee erityisesti silloin, kun jäsenvaltioissa tapahtuu samanaikaisesti sekä toistuvia että odottamattomia ja sekä luonnon että ihmisen aiheuttamia katastrofeja eivätkä yhteiset voimavarat riitä. Näiden puutteiden korjaamiseksi ja uusiin vaaroihin reagoimiseksi kaikkia unionin välineitä olisi käytettävä täysin joustavasti, myös edistämällä kansalaisyhteiskunnan aktiivista osallistumista. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin toteutettava asianmukaisia ennaltaehkäisytoimia säilyttääkseen riittävän määrän kansallisia voimavaroja, jotta katastrofeihin voitaisiin reagoida asianmukaisesti.

Tarkistus 4

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(4 a)

Metsäpalojen torjuminen on olennaisen tärkeää hiilidioksidipäästöjä koskevan maailmanlaajuisen sitoumuksen kannalta. Puun ja turvepitoisen maa-aineksen palaminen metsäpaloissa nimittäin aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Tarkemmin sanottuna tutkimukset ovat osoittaneet, että tulipalot aiheuttavat 20 prosenttia kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä, mikä on enemmän kuin kaikki liikenteen (ajoneuvot, laivat ja lentokoneet) päästöt maapallolla yhteensä.

Tarkistus 5

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 5 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(5)

Ennaltaehkäisy on keskeistä katastrofeilta suojautumisessa ja edellyttää lisätoimia. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi jaettava säännöllisesti riskinarviointeja ja tiivistelmiä katastrofien riskinhallintasuunnitelmistaan, jotta voidaan varmistaa katastrofinhallinnan yhdennetty lähestymistapa, jossa yhdistyvät ennaltaehkäisy, varautuminen ja avustustoimet. Lisäksi komission olisi voitava vaatia, että jäsenvaltiot toimittavat sille tietynlaisiin katastrofeihin liittyviä erityisiä ennaltaehkäisy- ja varautumissuunnitelmia etenkin, jotta voidaan maksimoida unionin yleinen tuki katastrofiriskien hallintaan. Hallinnollista rasitusta olisi vähennettävä ja ennaltaehkäisyyn tähtääviä toimia vahvistettava muun muassa varmistamalla tarvittavat kytkökset unionin muihin keskeisiin politiikan aloihin ja välineisiin, erityisesti asetuksen (EU) N:o 1303/201313 johdanto-osan 2 kappaleessa lueteltuihin Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin.

(5)

Ennaltaehkäisy on keskeistä katastrofeilta suojautumisessa ja edellyttää lisätoimia. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi jaettava säännöllisesti riskinarviointeja kansallisista turvallisuusriskeistään ja tiivistelmiä katastrofien riskinhallintasuunnitelmistaan, jotta voidaan varmistaa luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien hallinnan yhdennetty lähestymistapa, jossa yhdistyvät ennaltaehkäisy, varautuminen ja avustustoimet. Lisäksi komission olisi voitava vaatia, että jäsenvaltiot toimittavat sille tietynlaisiin, myös ihmisen aiheuttamiin , katastrofeihin liittyviä erityisiä ennaltaehkäisy- ja varautumissuunnitelmia etenkin, jotta voidaan maksimoida unionin yleinen tuki ja erityisesti Euroopan ympäristökeskuksesta saatava tuki katastrofiriskien hallintaan. On olennaisen tärkeää vähentää hallinnollista rasitusta ja vahvistaa ennaltaehkäisyyn tähtääviä toimia muun muassa lujittamalla kytköksiä unionin muihin keskeisiin politiikan aloihin ja välineisiin ja yhteistyötä niiden kanssa , erityisesti asetuksen (EU) N:o 1303/201313 johdanto-osan 2 kappaleessa lueteltuihin Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin.

Tarkistus 6

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(5 a)

Riski on alueiden kehittämisen kannalta negatiivinen kannustin. Ennaltaehkäisy ja riskinhallinta edellyttävät politiikkatoimien ja institutionaalisten puitteiden uudistamista sekä sitä, että lujitetaan paikallisia, kansallisia ja alueellisia valmiuksia suunnitella ja panna täytäntöön riskinhallintatoimia ja koordinoidaan monenlaisia toimijoita. On erittäin tärkeää laatia riskikarttoja alueittain ja/tai jäsenvaltioittain, lujittaa avustusvalmiuksia ja vahvistaa ennaltaehkäisytoimia siten, että painotetaan erityisesti ilmastoriskejä. Riskikartoissa on ehdottoman tärkeää ottaa huomioon paitsi nykyisen ilmaston vaihtelun aiheuttamat riskit myös ilmastonmuutoksen ennustetut kehityskulut.

Tarkistus 7

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 5 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(5 b)

Kun jäsenvaltiot laativat riskinarviointejaan ja riskinhallintasuunnitelmiaan, niiden olisi otettava huomioon luonnonvaraisten ja muiden eläinten hyvinvoinnille aiheutuvat erityiset riskit. Komission olisi kannustettava levittämään tietoja katastrofien koettelemista eläimistä kaikkialla Euroopassa. Koulutusohjelmia ja -kursseja olisi kehitettävä edelleen tällä alalla.

Tarkistus 8

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 5 c kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(5 c)

Vuoden 2017 metsäpalokausi oli erityisen pitkä ja raskas monissa jäsenvaltioissa ja aiheutti yli 100 ihmisen kuoleman pelkästään yhdessä jäsenvaltiossa. Valmiuksien puutteita käsittelevässä kertomuksessa (4) mainittu resurssien puuttuminen ja eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien, jäljempänä ’vapaaehtoinen reservi’, kyvyttömyys vastata hyvissä ajoin kaikkiin metsäpaloihin liittyviin avunpyyntöihin, joita oli 17, osoittivat, että se, että jäsenvaltiot osallistuvat vapaaehtoisesti avustustoimiin, on riittämätöntä sellaisten laajojen hätätilanteiden aikana, jotka vaikuttavat yhtä aikaa useisiin jäsenvaltioihin.

Tarkistus 9

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 5 d kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(5 d)

Kaikkein luonnollisimmat kumppanit yhteistyön syventämisessä ovat naapurijäsenvaltiot, joilla on sama asiantuntemus ja samat rakenteet ja joihin samat katastrofit ja riskit todennäköisimmin vaikuttavat.

Tarkistus 68

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 5 e kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(5 e)

Vesivarojen turvaaminen on olennaisen tärkeää ilmastokestävyyden kannalta. Jäsenvaltioiden olisi kartoitettava olemassa olevat vesivarat helpottaakseen ilmastonmuutokseen sopeutumista ja parantaakseen väestön kykyä selviytyä ilmastouhkista, kuten kuivuudesta, tulipaloista tai tulvista. Kartoituksen tavoitteena olisi oltava tukea väestön haavoittuvuutta vähentävien toimien kehittämistä.

Tarkistus 10

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 6 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(6)

On tarpeen vahvistaa yhteisiä mahdollisuuksia varautua katastrofeihin ja reagoida niihin erityisesti keskinäisen tuen kautta Euroopassa. Sen lisäksi, että vahvistetaan mahdollisuuksia, jotka ovat tarjolla eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien eli ’vapaaehtoisen reservin’ kautta, josta tästedes käytetään nimitystä ’Euroopan pelastuspalvelureservi’, komission olisi myös perustettava rescEU-reservi. Siihen olisi sisällytettävä nopeasti käyttöön saatavia hätäapuvalmiuksia, joilla voidaan reagoida maastopaloihin, suuriin tulviin ja maanjäristyksiin, terrori-iskuihin sekä kemiallisiin, biologisiin, radiologisiin ja ydinaseilla tehtäviin iskuihin , sekä Maailman terveysjärjestön normien mukainen kenttäsairaala lääkintäryhmineen. Onkin tärkeää vahvistaa paikallis- ja alueviranomaisten erityisvalmiuksia ja ottaa ne huomioon, koska juuri paikallis- ja alueviranomaiset ryhtyvät ensimmäiseksi toimiin katastrofin jälkeen. Näiden viranomaisten olisi kehitettävä yhteistyömalleja, joissa yhteisöt voivat jakaa parhaita käytäntöjä, jotta voidaan auttaa kehittämään niiden selviytymis- ja palautumiskykyä luonnonkatastrofien sattuessa.

Tarkistus 11

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 a)

Alue- ja paikallisviranomaisten rooli katastrofien ennaltaehkäisyssä ja hallinnassa on erittäin tärkeä, ja niiden avustusvalmiuksia on tarpeen hyödyntää asianmukaisesti kaikissa tämän päätöksen nojalla toteutettavissa koordinointi- ja käyttöönottotoimissa jäsenvaltioiden institutionaalisten ja oikeudellisten kehysten mukaisesti, jotta voidaan minimoida päällekkäisyydet ja edistää yhteentoimivuutta. Tällaisilla viranomaisilla voi olla tärkeä ennaltaehkäisevä tehtävä, ja ne myös reagoivat ensimmäisinä katastrofin jälkeen yhdessä vapaaehtoisvalmiuksiensa kanssa. Näin ollen on tarpeen tehdä jatkuvaa yhteistyötä paikallisella, alueellisella ja rajat ylittävällä tasolla, jotta voidaan perustaa yhteisiä hälytysjärjestelmiä rescEU:n käyttöönottoa edeltävää nopeaa toimintaa varten, sekä järjestää säännöllisesti ensitoimenpiteitä koskevia tiedotuskampanjoita.

Tarkistus 12

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 7 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(7)

Jos käytettävissä olevat voimavarat eivät riitä mahdollistamaan tehokkaita avustustoimia katastrofien yhteydessä, unionin olisi voitava tukea jäsenvaltioita joko osallistumalla vuokraus- tai liisausjärjestelyjen rahoitukseen sen varmistamiseksi, että voimavarat saadaan nopeasti käyttöön, tai rahoittamalla näiden voimavarojen hankintaa. Tämä lisäisi tuntuvasti unionin mekanismin vaikuttavuutta, kun voitaisiin varmistaa, että voimavaroja on saatavilla erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa laajamittaisen ja moniin jäsenvaltioihin vaikuttavan katastrofin yhteydessä ei muutoin pystyttäisi toimimaan tehokkaasti. Sen, että unioni hankkii voimavaroja, pitäisi synnyttää mittakaavaetuja ja parantaa koordinointia katastrofeihin reagoitaessa.

(7)

Jos käytettävissä olevat aineelliset ja tekniset voimavarat eivät riitä mahdollistamaan tehokkaita avustustoimia katastrofien yhteydessä, myös rajat ylittävissä tapahtumissa , unionin olisi voitava tukea jäsenvaltioita joko osallistumalla vuokraus- tai liisausjärjestelyjen rahoitukseen sen varmistamiseksi, että voimavarat saadaan nopeasti käyttöön, tai rahoittamalla näiden voimavarojen hankintaa. Tämä lisäisi tuntuvasti unionin mekanismin vaikuttavuutta ja käyttöönotettavuutta , kun voitaisiin varmistaa, että aineellisia ja teknisiä voimavaroja on nopeasti saatavilla, myös ikääntyneiden tai vammaisten henkilöiden pelastamiseen , erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa laajamittaisen ja moniin jäsenvaltioihin vaikuttavan katastrofin, kuten rajat ylittävän epidemian , yhteydessä ei muutoin pystyttäisi toimimaan tehokkaasti. Ennakkoon sidotun sopivan kaluston ja sen, että unioni hankkii voimavaroja, pitäisi synnyttää mittakaavaetuja ja parantaa koordinointia katastrofeihin reagoitaessa. Olisi varmistettava rahoitusvarojen optimaalinen ja avoin käyttö.

Tarkistus 13

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(7 a)

Monilta jäsenvaltioilta puuttuu aineellista ja teknistä kalustoa odottamattomien katastrofien sattuessa. Unionin mekanismin olisi sen vuoksi mahdollistettava aineellisen ja teknisen perustan laajentaminen tarvittaessa erityisesti vammaisten, ikääntyneiden tai sairaiden henkilöiden pelastamiseksi.

Tarkistus 14

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 9 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(9)	Koulutuksen ja harjoitusten tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi ja jäsenvaltioiden pelastuspalveluviranomaisten ja -yksiköiden välisen yhteistyön tehostamiseksi on tarpeen perustaa nykyisiin rakenteisiin pohjautuva EU:n pelastuspalvelun osaamisverkosto .

(9)

Koulutus, tutkimus ja innovointi ovat olennainen osa pelastuspalvelualan yhteistyötä. Koulutuksen ja harjoitusten tehokkuutta ja vaikuttavuutta, innovaatioiden edistämistä sekä jäsenvaltioiden pelastuspalveluviranomaisten ja -yksiköiden välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä olisi lisättävä nykyisiin rakenteisiin pohjautuen siten, että mukaan otetaan osaamiskeskukset, yliopistot ja tutkijat ja muut jäsenvaltioissa käytettävissä olevat asiantuntijat ja vaihdetaan tietoja näiden kanssa .

Tarkistus 15

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(9 a)

Pelastuspalvelun vahvistaminen niin säähän kuin myös sisäiseen turvallisuuteen liittyvien katastrofien kehityssuuntaukset huomioon ottaen on yksi tärkeimmistä prioriteeteista koko unionissa, mutta on myös olennaisen tärkeää täydentää unionin välineitä vahvistetulla alueellisella ja yhteisölähtöisellä ulottuvuudella, sillä paikallisyhteisön toiminta on nopein ja tehokkain keino rajoittaa katastrofin aiheuttamia vahinkoja.

Tarkistus 16

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 10 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(10)	Jotta rescEU olisi toimintakykyinen, unionin mekanismin puitteissa toteutettavien toimien rahoittamiseksi olisi asetettava saataville lisää määrärahoja.

(10)	Jotta rescEU olisi toimintakykyinen, unionin mekanismin puitteissa toteutettavien toimien rahoittamiseksi olisi asetettava saataville lisää määrärahoja mutta ei niiden määrärahojen kustannuksella, joita myönnetään muihin unionin keskeisiin toimintapolitiikkoihin .

Tarkistus 17

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(10 a)

Tarkistetulle unionin mekanismille olisi taattava erillinen rahoitus ja määrärahat. Kun otetaan huomioon tarve välttää nykyisten monivuotisten ohjelmien rahoitukseen mahdollisesti kohdistuvat kielteiset vaikutukset, lisää rahoitusta unionin mekanismin kohdennettua tarkistamista varten vuosina 2018, 2019 ja 2020 olisi myönnettävä yksinomaan kaikista neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (5) mukaisesti käytettävissä olevista varoista ja hyödyntäen erityisesti joustovälinettä.

Tarkistus 18

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 11 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(11)	Unionin mekanismin menettelyjä on yksinkertaistettava sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot voivat tarvittaessa saada apua ja voimavaroja reagoidakseen luonnon tai ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin mahdollisimman nopeasti.

(11)

On tarpeen yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa unionin mekanismin menettelyjä ja lisätä niiden joustavuutta sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot voivat tarvittaessa saada nopeasti apua ja voimavaroja reagoidakseen luonnon tai ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti .

Tarkistus 19

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 12 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(12)

Jotta voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla nykyisiä rahoitusvälineitä ja tukea jäsenvaltioita niiden tarjotessa apua etenkin unionin ulkopuolella tapahtuneiden katastrofien yhteydessä, olisi säädettävä poikkeuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (6) 129 artiklan 1 kohdasta silloin, kun rahoitusta myönnetään päätöksen N:o 1313/2013/EU 21, 22 ja 23 artiklan nojalla.

(12)

Jotta voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla nykyisiä rahoitusvälineitä ja tukea jäsenvaltioita niiden tarjotessa apua muun muassa unionin ulkopuolella tapahtuneiden katastrofien yhteydessä, olisi säädettävä poikkeuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (7) 129 artiklan 1 kohdasta silloin, kun rahoitusta myönnetään päätöksen N:o 1313/2013/EU 21, 22 ja 23 artiklan nojalla. Poikkeuksesta huolimatta pelastuspalvelutoimien ja erityisesti humanitaarisen avun rahoituksen olisi säilyttävä selkeästi erillisinä kaikissa tulevissa unionin rahoitusrakenteissa ja rahoituksen olisi vastattava täysin näiden rakenteiden erilaisia tavoitteita ja oikeudellisia vaatimuksia.

Tarkistus 20

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 13 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(13)

On tärkeää varmistaa, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki tarvittavat toimet ehkäistäkseen luonnon ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja tehokkaasti ja lieventääkseen niiden vaikutuksia. Säännöksillä olisi lujitettava kytköksiä ennaltaehkäisyn, varautumisen ja unionin mekanismin kautta toteutettavien avustustoimien välillä. Lisäksi olisi varmistettava johdonmukaisuus unionin muun sellaisen asiaankuuluvan lainsäädännön kanssa, joka koskee ennaltaehkäisyä ja katastrofiriskien hallintaa, mukaan lukien rajat ylittävät ennaltaehkäisytoimet ja reagointi rajat ylittävien vakavien terveysuhkien (8) kaltaisiin uhkiin. Samoin olisi varmistettava johdonmukaisuus suhteessa kansainvälisiin sitoumuksiin, joita ovat muun muassa Sendain kehys katastrofiriskien vähentämiseksi 2015–2030, Pariisin sopimus ja kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030.

(13)

On tärkeää varmistaa, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki tarvittavat toimet ehkäistäkseen luonnon ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja tehokkaasti ja lieventääkseen niiden vaikutuksia. Säännöksillä olisi lujitettava kytköksiä ennaltaehkäisyn, varautumisen ja unionin mekanismin kautta toteutettavien avustustoimien välillä. Lisäksi olisi varmistettava johdonmukaisuus unionin muun sellaisen asiaankuuluvan lainsäädännön kanssa, joka koskee ennaltaehkäisyä ja katastrofiriskien hallintaa, mukaan lukien rajat ylittävät ennaltaehkäisytoimet ja reagointi rajat ylittävien vakavien terveysuhkien (9) kaltaisiin uhkiin. Koheesiopolitiikkaan perustuvissa alueellisen yhteistyön ohjelmissa vahvistetaan erityistoimia katastrofivalmiuden ja -palautuvuuden, riskien ennaltaehkäisyn ja riskinhallinnan huomioon ottamiseksi; olisi toteutettava tehokkaaseen integrointiin ja parempaan synergiaan tähtääviä lisätoimia. Lisäksi kaikkien toimien olisi oltava johdonmukaisia suhteessa kansainvälisiin sitoumuksiin, joita ovat muun muassa Sendain kehys katastrofiriskien vähentämiseksi 2015–2030, Pariisin sopimus ja kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030, ja toimilla olisi aktiivisesti edistettävä niiden noudattamista .

Tarkistus 21

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(13 a)

On olennaisen tärkeää ylläpitää yhteiseen hätäviestintä- ja tietojärjestelmään (CECIS) aiemmin rekisteröityjä moduuleja, jotta voidaan vastata avunpyyntöihin ja osallistua koulutusjärjestelmään tavalliseen tapaan.

Tarkistus 22

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 13 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(13 b)

On niin ikään tärkeää liittää unionin mekanismi, joka rajoittuu välittömästi katastrofin jälkeiseen aikaan, muihin unionin välineisiin, kuten solidaarisuusrahastoon, joissa keskitytään vahinkojen korjaamiseen.

Tarkistus 23

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 13 c kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(13 c)

On olennaisen tärkeää mukauttaa solidaarisuusrahastoa ottamalla käyttöön velvoite korjata ympäristövahingot ja käyttämällä alueen tai jäsenvaltion asukaskohtaista bruttokansantuotetta yleisen BKT:n sijaan sen hyväksymisindikaattorina, jotta voidaan estää se, että suuret ja tiheään asutut alueet, joiden vauraustaso on alhainen, eivät voi hyötyä rahastosta. On erittäin tärkeää määrittää katastrofin kohteeksi joutuneen ympäristön taloudellinen arvo, etenkin luonnonarvoltaan merkittävillä alueilla, kuten suojelualueilla tai Natura 2000 -verkostoon kuuluvilla alueilla, jotta ne voidaan korjata.

Tarkistus 24

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 13 d kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(13 d)

Tarvitaan myös unionin toimia, joissa keskitytään teknisen koulutusavun tarjoamiseen, jotta yhteisöjen kykyä omatoimisuuteen voidaan parantaa ja jotta ne siten ovat paremmin valmistautuneita ensimmäisten avustustoimien toteuttamiseen ja katastrofin vaikutusten hillitsemiseen. Yleisestä turvallisuudesta vastaaville tahoille, kuten yhteisöjen johtajille sekä sosiaali- ja terveysalan ja pelastus- ja palontorjuntapalveluiden ammattilaisille sekä paikallisille vapaaehtoisten toimintaryhmille, joilla olisi oltava nopeasti käytössään toimintavälineitä, tähdätty koulutus voi auttaa hillitsemään katastrofin vaikutuksia ja vähentää kuolonuhrien määrää kriisien aikana ja niiden jälkeen.

Tarkistus 25

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

3 artikla – 1 kohta – e alakohta

Komission teksti

Tarkistus

”e)	lisätä katastrofeja koskevan tieteellisen tiedon saatavuutta ja käyttöä.”

”e)	lisätä katastrofeja koskevan tieteellisen tiedon saatavuutta ja käyttöä, myös syrjäisimmillä alueilla ja merentakaisissa maissa ja alueilla .”

Tarkistus 26

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

3 artikla – 1 kohta – e a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

a a)	Lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”e a)

lievittää välittömiä seurauksia, joita katastrofeilla saattaa olla ihmishenkien sekä kulttuuri- ja luonnonperinnön kannalta;”

Tarkistus 27

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a b alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

3 artikla – 1 kohta – e b alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

a b)	Lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

” e b)

tehostaa yhteistyötä ja koordinointia rajat ylittävällä tasolla.”

Tarkistus 28

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

5 artikla – 1 kohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

”a)	toteuttaa toimia katastrofiriskejä koskevan tietopohjan parantamiseksi sekä osaamisen, tieteellisten tutkimustulosten, parhaiden käytäntöjen ja tietojen jakamisen edistämiseksi, myös niiden jäsenvaltioiden kesken, joilla on yhteisiä riskejä;”

”a)	toteuttaa toimia katastrofiriskejä koskevan tietopohjan parantamiseksi sekä yhteistyön ja osaamisen, tieteellisten tutkimustulosten ja innovaatioiden , parhaiden käytäntöjen ja tietojen jakamisen helpottamiseksi ja edistämiseksi, myös niiden jäsenvaltioiden kesken, joilla on yhteisiä riskejä;”

Tarkistus 29

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 3 a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

5 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

3 a)	Lisätään 5 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

” aa)

koordinoi hälytysjärjestelmiä koskevien tietojen ja ohjeiden yhdenmukaistamista, myös rajat ylittävällä tasolla; ”

Tarkistus 30

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 3 b alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

5 artikla – 1 kohta – f alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

kokoaa yhteen ja levittää jäsenvaltioiden antamia tietoja, järjestää kokemusten vaihdon riskinhallintakyvyn arvioinnista, kehittää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2014 näiden arviointien sisältöä, metodologiaa ja rakennetta koskevat suuntaviivat sekä helpottaa hyvien käytäntöjen jakamista ennaltaehkäisyn ja varautumisen suunnittelussa, myös vapaaehtoisten vertaisarviointien kautta;

3 b)	Korvataan 5 artiklan 1 kohdan f alakohta seuraavasti:

”f)

kokoaa yhteen ja levittää jäsenvaltioiden antamia tietoja, järjestää kokemusten vaihdon riskinhallintakyvyn arvioinnista, kehittää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2019 näiden arviointien sisältöä, metodologiaa ja rakennetta koskevat uudet suuntaviivat sekä helpottaa hyvien käytäntöjen jakamista ennaltaehkäisyn ja varautumisen suunnittelussa, myös vapaaehtoisten vertaisarviointien kautta;”

Tarkistus 31

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – a alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

6 artikla – 1 kohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

”a)	kehitettävä riskinarviointeja kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla ja toimitettava ne komissiolle viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2018 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi;

”a)

kehitettävä riskinarviointeja kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla kuullen asiankuuluvia paikallis- ja alueviranomaisia ja noudattaen Sendain kehystä katastrofiriskien vähentämiseksi ja toimitettava ne komissiolle viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2018 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi käyttäen komission kanssa sovittua mallia; tässä yhteydessä on käytettävä olemassa olevia kansallisia tietojärjestelmiä ;

Tarkistus 32

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – a a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

6 artikla – 1 kohta – d alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

d)	osallistuttava vapaaehtoisuuteen pohjalta riskinhallintakyvyn arviointeja koskeviin vertaisarviointeihin.

a a)	Korvataan d alakohta seuraavasti:

”d)	osallistuttava vapaaehtoisuuden pohjalta riskinhallintakykyä koskeviin vertaisarviointeihin, jotta voidaan määrittää toimet puutteiden poistamiseksi .”

Tarkistus 33

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – b alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

6 artikla – 2 kohta

Komission teksti		Tarkistus
Komissiolle on toimitettava viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2019 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi yhteenveto riskinhallintasuunnittelun olennaisista tekijöistä sekä tietoa valituista ennaltaehkäisy- ja varautumistoimenpiteistä. Lisäksi komissio voi vaatia jäsenvaltioita toimittamaan sille erityisiä katastrofeihin liittyviä ennaltaehkäisy- ja varautumissuunnitelmia, joiden on katettava sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimet. Unioni tarkastelee huolellisesti jäsenvaltioiden edistymistä katastrofien ennaltaehkäisemisessä ja niihin varautumisessa osana kaikkia tulevia Euroopan rakenne- ja investointirahastojen mukaisia ennakkoehtomekanismeja .		Komissiolle on toimitettava viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2019 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi yhteenveto riskinhallintasuunnittelun olennaisista tekijöistä sekä tietoa valituista ennaltaehkäisy- ja varautumistoimenpiteistä täytäntöönpanosäädöksellä vahvistettavan mallin mukaisesti . Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Lisäksi komissio voi vaatia jäsenvaltioita toimittamaan sille erityisiä katastrofeihin liittyviä ennaltaehkäisy- ja varautumissuunnitelmia, joiden on katettava sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimet. Näihin toimiin voi sisältyä jäsenvaltioiden sitoumus edistää riskinarviointeihin perustuvia investointeja ja parantaa katastrofien jälkeistä jälleenrakennusta . Hallinnollinen lisärasitus kansallisella ja paikallisella tasolla on tässä yhteydessä pidettävä mahdollisimman vähäisenä.

Tarkistus 34

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – b alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

6 artikla – 3 kohta

Komission teksti		Tarkistus
Komissio voi myös ottaa käyttöön erityisiä kuulemismekanismeja tehostaakseen asianmukaista ennaltaehkäisy- ja varautumissuunnittelua ja -koordinointia sellaisten jäsenvaltioiden keskuudessa, jotka ovat alttiina samantyyppisille katastrofeille.		Komissio voi myös yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ottaa käyttöön erityisiä kuulemismekanismeja tehostaakseen asianmukaista ennaltaehkäisy- ja varautumissuunnittelua ja -koordinointia sellaisten jäsenvaltioiden keskuudessa, jotka ovat alttiina samantyyppisille katastrofeille. Komissio ja jäsenvaltiot edistävät lisäksi mahdollisuuksien mukaan katastrofiriskien hallinnan ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien strategioiden johdonmukaisuutta.

Tarkistus 36

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 4 a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

8 artikla – 1 kohta – k alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

k)	toteuttaa läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa muitakin tukevia ja täydentäviä varautumistoimia, jotka ovat tarpeen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi.

4 a)	Korvataan 8 artiklan 1 kohdan k alakohta seuraavasti:

”k)	toteuttaa läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja myös muiden unionin välineiden kanssa koordinoidusti muitakin tukevia ja täydentäviä varautumistoimia, jotka ovat tarpeen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi.”

Tarkistus 37

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 4 b alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

9 artikla – 1 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

4 b)	Lisätään 9 artiklaan kohta seuraavasti:

” 1 a. Jäsenvaltioiden on vahvistettava toimivaltaisten alue- ja paikallisviranomaisten asiaankuuluvia hallinnollisia valmiuksia institutionaalisen ja oikeudellisen kehyksensä mukaisesti. ”

Tarkistus 38

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

10 artikla – 1 kohta

Komission teksti		Tarkistus
”1. Komissio ja jäsenvaltiot työskentelevät yhdessä, jotta voidaan parantaa katastrofiapuoperaatioiden suunnittelua unionin mekanismin puitteissa muun muassa laatimalla skenaarioita katastrofiavun varalle 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen riskinarviointien ja 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun riskejä koskevan yleiskatsauksen perusteella, kartoittamalla voimavaroja ja laatimalla suunnitelmia avustusvalmiuksien käyttöönottoa varten.”		”1. Komissio ja jäsenvaltiot työskentelevät yhdessä, jotta voidaan parantaa sekä luonnon että ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin liittyvien katastrofiapuoperaatioiden suunnittelua unionin mekanismin puitteissa muun muassa laatimalla skenaarioita katastrofiavun varalle 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen riskinarviointien ja 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun riskejä koskevan yleiskatsauksen perusteella, kartoittamalla voimavaroja, muun muassa voimavaroihin sisältyviä maansiirtokoneita ja -laitteita, siirrettäviä sähkögeneraattoreita ja siirrettävää palontorjuntakalustoa , ja laatimalla suunnitelmia avustusvalmiuksien käyttöönottoa varten.”

Tarkistus 39

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta – b alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

11 artikla – 1 kohta

Komission teksti		Tarkistus
”1. Perustetaan Euroopan pelastuspalvelureservi. Se muodostuu jäsenvaltioiden ennakkoon sitomien avustusvalmiuksien reservistä, ja siihen kuuluu yksiköitä, muita avustusvalmiuksia ja asiantuntijoita.		”1. Perustetaan Euroopan pelastuspalvelureservi. Se muodostuu jäsenvaltioiden ennakkoon sitomien avustusvalmiuksien vapaaehtoisesta reservistä, ja siihen kuuluu yksiköitä, muita avustusvalmiuksia ja asiantuntijoita.

Tarkistus 40

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta – b alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

11 artikla – 1 a kohta (uusi)

Komission teksti		Tarkistus
		1 a. Koska kansallisen ennaltaehkäisyn olisi oltava jäsenvaltioissa aivan etusijalla turvallisuusriskien vähentämiseksi, unionin pelastuspalvelureservi täydentää olemassa olevia kansallisia valmiuksia.

Tarkistus 41

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta – b alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

11 artikla – 2 kohta

Komission teksti		Tarkistus
2. Komissio määrittää todettujen riskien perusteella Euroopan pelastuspalvelureserviin tarvittavien keskeisten avustusvalmiuksien lajit ja määrän, jäljempänä ’valmiustavoitteet’. Komissio seuraa edistystä valmiustavoitteiden saavuttamisessa ja jäljellä olevien puutteiden korjaamisessa ja kannustaa jäsenvaltioita korjaamaan kyseiset puutteet. Komissio voi tukea jäsenvaltioita 20 artiklan, 21 artiklan 1 kohdan i alakohdan ja 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”		2. Komissio määrittää paikalla todettujen tarpeiden ja riskien perusteella yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa Euroopan pelastuspalvelureserviin tarvittavien keskeisten avustusvalmiuksien lajit ja määrän, jäljempänä ’valmiustavoitteet’. Komissio seuraa edistystä valmiustavoitteiden saavuttamisessa ja jäljellä olevien puutteiden korjaamisessa ja kannustaa jäsenvaltioita korjaamaan kyseiset puutteet. Komissio voi tukea jäsenvaltioita 20 artiklan, 21 artiklan 1 kohdan i alakohdan ja 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”

Tarkistus 42

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta – c alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

11 artikla – 7 kohta

Komission teksti		Tarkistus
”7. Jäsenvaltioiden Euroopan pelastuspalvelureserviin asettamat avustusvalmiudet ovat käytettävissä unionin mekanismin kautta toteutettaviin avustusoperaatioihin EU:n hätäavun koordinointikeskuksen kautta tehdyn pyynnön perusteella, paitsi jos jäsenvaltioita kohtaa poikkeuksellinen tilanne, joka vaikuttaa merkittävästi kansallisten tehtävien suorittamiseen.		”7. Jäsenvaltioiden Euroopan pelastuspalvelureserviin asettamat avustusvalmiudet ovat käytettävissä unionin mekanismin kautta toteutettaviin avustusoperaatioihin EU:n hätäavun koordinointikeskuksen kautta tehdyn pyynnön perusteella, paitsi kun on kyseessä kansallinen hätätilanne tai ylivoimainen este tai kun jäsenvaltioita kohtaa poikkeuksellinen tilanne, joka vaikuttaa merkittävästi kansallisten tehtävien suorittamiseen. Lopullisen päätöksen näiden avustusvalmiuksien käyttöönotosta tekee se jäsenvaltio, joka on rekisteröinyt kyseiset avustusvalmiudet.

Tarkistus 43

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta – c alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

11 artikla – 8 kohta – 1 alakohta

Komission teksti		Tarkistus
Käyttöön otetut valmiudet pysyvät ne käyttöön antaneiden jäsenvaltioiden määräysvallassa ja valvonnassa, ja ne voidaan ottaa pois käytöstä, jos jäsenvaltioita kohtaa poikkeuksellinen tilanne, joka vaikuttaa merkittävästi kansallisten tehtävien suorittamiseen ja estää avustusvalmiuksien pitämisen käytettävissä. Tällaisissa tilanteissa on kuultava komissiota.		Käyttöön otetut valmiudet pysyvät ne käyttöön antaneiden jäsenvaltioiden määräysvallassa ja valvonnassa, ja ne voidaan ottaa pois käytöstä, jos kyseisiä jäsenvaltioita kohtaa kansallinen hätätilanne tai ylivoimainen este tai jos poikkeuksellinen tilanne estää avustusvalmiuksien pitämisen käytettävissä. Tällaisissa tilanteissa on kuultava komissiota.

Tarkistus 44

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 artikla – 1 kohta

Komission teksti		Tarkistus
1. Perustetaan rescEU tarjoamaan hätäapua silloin , kun olemassa olevat voimavarat eivät riitä varmistamaan tehokasta reagoimista katastrofeihin.		1. Perustetaan rescEU tarjoamaan hätäapua poikkeuksellisissa tilanteissa , kun kansallisen tason voimavaroja ei ole käytettävissä ja kun olemassa olevat voimavarat eivät riitä varmistamaan tehokasta reagoimista katastrofeihin. RescEU:n valmiuksia ei saa käyttää korvaamaan jäsenvaltioiden omia valmiuksia ja niihin liittyviä velvollisuuksia.

Tarkistus 45

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Siihen sisältyvät seuraavat valmiudet:

a)	metsäpalojen ilmasammutusyksiköt

b)	suurtehopumppausyksiköt

c)	taajama-alueiden etsintä- ja pelastusyksiköt

d)	kenttäsairaala ja hätälääkintäryhmiä.

2. Siihen sisältyvät lisävalmiudet, joilla täydennetään ja lujitetaan jäsenvaltioiden olemassa olevia voimavaroja, ja sen tarkoituksena on puuttua nykyisiin ja tuleviin riskeihin. Valmiudet yksilöidään terveyttä uhkaaviin hätätilanteisiin, teollisuus- tai ympäristökatastrofeihin, seismisiin tai vulkaanisiin katastrofeihin, tulviin ja tulipaloihin, metsäpalot mukaan luettuina, sekä terrori-iskuihin ja kemiallisiin, biologisiin ja säteily- ja ydinuhkiin liittyvissä avustusvalmiuksissa olevien mahdollisten puutteiden perusteella.

Todettujen puutteiden perusteella rescEU:hun kuuluvat vähintään seuraavat valmiudet:

a)	metsäpalojen ilmasammutusyksiköt

b)	suurtehopumppausyksiköt

c)	taajama-alueiden etsintä- ja pelastusyksiköt

d)	kenttäsairaala ja hätälääkintäryhmiä.

Tarkistus 46

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 artikla – 2 a kohta (uusi)

Komission teksti		Tarkistus
		2 a. Kyseisten valmiuksien on säilyttävä joustavina, ja niitä voidaan muuttaa, jotta voidaan puuttua uusiin kehityskulkuihin ja tuleviin haasteisiin, kuten ilmastonmuutoksen seurauksiin.

Tarkistus 47

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 artikla – 4 kohta

Komission teksti		Tarkistus
4. Todettujen riskien perusteella ja useita riskejä kattava lähestymistapa huomioon ottaen komissiolla on 30 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla määritellään 2 kohdassa yksilöityjen valmiuksien lisäksi tarvittavien avustusvalmiuksien lajeja ja tarkistetaan tarvittaessa rescEU:n kokoonpanoa. Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa on varmistettava. Jos erittäin kiireelliset syyt sitä edellyttävät tapauksissa, joihin liittyy katastrofi tai välittömästi uhkaava katastrofi, tämän artiklan nojalla annettaviin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 31 artiklassa säädettyä menettelyä.		4. Todettujen riskien ja valmiuksien sekä 6 artiklan mukaisen riskinhallintasuunnittelun perusteella ja useita riskejä kattava lähestymistapa huomioon ottaen komissiolla on 30 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla määritellään 2 kohdassa yksilöityjen valmiuksien lisäksi tarvittavien avustusvalmiuksien lajeja ja tarkistetaan tarvittaessa rescEU:n kokoonpanoa. Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa on varmistettava. Jos erittäin kiireelliset syyt sitä edellyttävät tapauksissa, joihin liittyy katastrofi tai välittömästi uhkaava katastrofi, tämän artiklan nojalla annettaviin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 31 artiklassa säädettyä menettelyä.

Tarkistus 48

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 artikla – 5 kohta

Komission teksti		Tarkistus
5. Komissio määrittää laatuvaatimukset avustusvalmiuksille, jotka kuuluvat rescEU:hun. Laatuvaatimusten perustana ovat vakiintuneet kansainväliset standardit, mikäli sellaisia on jo olemassa.		5. Komissio määrittää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa laatuvaatimukset avustusvalmiuksille, jotka kuuluvat rescEU:hun. Laatuvaatimusten perustana ovat vakiintuneet kansainväliset standardit, mikäli sellaisia on jo olemassa.

Tarkistus 49

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 artikla – 7 kohta

Komission teksti		Tarkistus
7. RescEU:n avustusvalmiudet ovat käytettävissä avustusoperaatioihin unionin mekanismin puitteissa hätäavun koordinointikeskuksen välityksellä esitetyn avunpyynnön jälkeen. Päätöksen niiden käyttöön ottamisesta tekee komissio, jolla on myös määräys- ja valvontavalta rescEU :n valmiuksiin .		7. RescEU:n avustusvalmiudet ovat käytettävissä avustusoperaatioihin unionin mekanismin puitteissa hätäavun koordinointikeskuksen välityksellä esitetyn avunpyynnön jälkeen. Päätöksen niiden käyttöön ottamisesta tekee komissio, joka vastaa rescEU :n valmiuksien strategisesta koordinoinnista ja jolla on niiden käyttöönottoa koskeva toimivalta, ja operatiivinen määräys- ja valvontavalta on vastaanottavissa jäsenvaltioissa vastuussa olevilla viranomaisilla .

Tarkistus 50

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 artikla – 8 kohta

Komission teksti		Tarkistus
8. Jos rescEU:n resurssit otetaan käyttöön, komissio sopii apua pyytäneen jäsenvaltion kanssa niiden operatiivisesta käyttöönotosta. Apua pyytäneen jäsenvaltion on helpotettava omien voimavarojensa ja rescEU:n toimien koordinointia operaatioiden aikana.		8. Jos rescEU:n resurssit otetaan käyttöön, komissio sopii hätäavun koordinointikeskuksen välityksellä apua pyytäneen jäsenvaltion kanssa niiden operatiivisesta käyttöönotosta. Apua pyytäneen jäsenvaltion on helpotettava omien voimavarojensa ja rescEU:n toimien koordinointia operaatioiden aikana.

Tarkistus 51

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 artikla – 10 kohta

Komission teksti

Tarkistus

10. Jos komissio hankkii kalustoa, esimerkiksi metsäpalojen ilmasammutusyksiköitä, ostamalla, liisaamalla tai vuokraamalla, huolehditaan seuraavista seikoista:

a)	komission ostaman kaluston rekisteröimisestä jossakin jäsenvaltiossa on määrättävä komission ja kyseisen jäsenvaltion välisessä sopimuksessa;

b)	komission liisaama tai vuokraama kalusto on rekisteröitävä jäsenvaltioon.

10. Jos komissio hankkii kalustoa, esimerkiksi metsäpalojen ilmasammutusyksiköitä, ostamalla, liisaamalla tai vuokraamalla, huolehditaan seuraavista seikoista:

a)	komission ostaman kaluston rekisteröimisestä jossakin jäsenvaltiossa on määrättävä komission ja kyseisen jäsenvaltion välisessä sopimuksessa;

b)	komission liisaaman tai vuokraaman kaluston rekisteröiminen jäsenvaltioon ei ole pakollista ;

b a)	kaupallisten ilma-alusten hallinta annetaan Euroopan lentoturvallisuusviraston sertifioitujen toimijoiden tehtäväksi .

Tarkistus 52

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 a artikla – 1 kohta

Komission teksti		Tarkistus
Komissio tiedottaa joka toinen vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle edistyksestä 11 ja 12 artiklan täytäntöönpanossa.		Komissio tiedottaa joka vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle edistyksestä 11 ja 12 artiklan täytäntöönpanossa.

Tarkistus 53

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 a artikla – 1 a kohta (uusi)

Komission teksti		Tarkistus
		Näihin tietoihin sisällytetään talousarvion kehitystä ja kustannuskehitystä koskeva katsaus, johon liitetään yksityiskohtainen tekninen ja taloudellinen arviointi, tarkat tiedot kustannusten noususta ja muutoksista vaadittavien avustusvalmiuksien tyypeissä ja niiden laatuvaatimuksissa, jos niitä on, ja tällaisten nousujen ja muutosten syyt.

Tarkistus 54

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 9 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

13 artikla – 1 kohta – 1 alakohta

Komission teksti		Tarkistus
Komissio perustaa asianomaisten pelastuspalvelu- ja katastrofinhallintatoimijoiden ja -elinten verkoston, joka muodostaa yhdessä komission kanssa EU:n pelastuspalvelun osaamisverkoston.		Komissio perustaa asianomaisten pelastuspalvelu- ja katastrofinhallintatoimijoiden ja -elinten verkoston, jonka toiminnassa on mukana osaamiskeskuksia, yliopistoja ja tutkijoita ja joka muodostaa yhdessä komission kanssa EU:n pelastuspalvelun osaamisverkoston. Komissio ottaa asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden ja paikalla toimivien järjestöjen asiantuntemuksen.

Tarkistus 55

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 9 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

13 artikla – 1 kohta - 2 alakohta – johdanto-osa

Komission teksti		Tarkistus
Verkosto suorittaa seuraavia tehtäviä koulutuksen, harjoitusten, saatujen kokemusten ja osaamisen jakamisen alalla, tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä asianomaisten osaamiskeskusten kanssa:		Verkosto suorittaa sukupuolten tasapuoliseen edustukseen pyrkien seuraavia tehtäviä koulutuksen, harjoitusten, saatujen kokemusten ja osaamisen jakamisen alalla, tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä asianomaisten osaamiskeskusten kanssa:

Tarkistus 56

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 9 a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

13 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

katastrofien ennaltaehkäisyä, niihin varautumista ja avustustoimintaa koskevan, pelastuspalveluhenkilöstölle ja muulle valmiushenkilöstölle suunnatun koulutusohjelman perustaminen ja hallinnointi. Ohjelmaan sisältyy yhteisiä kursseja sekä asiantuntijavaihtojärjestelmä, jossa henkilöitä voidaan lähettää komennukselle muihin jäsenvaltioihin;

Koulutusohjelman tavoitteena on parantaa 9 ja 11 artiklassa tarkoitettujen valmiuksien koordinointia, yhteensopivuutta ja keskinäistä täydentävyyttä sekä parantaa 8 artiklan d ja f alakohdassa tarkoitettujen asiantuntijoiden pätevyyttä;

9 a)	Korvataan 13 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

Pelastuspalvelualan Erasmus-ohjelman tavoitteena on myös parantaa 9, 11 ja 12 artiklassa tarkoitettujen valmiuksien koordinointia, yhteensopivuutta ja keskinäistä täydentävyyttä sekä parantaa 8 artiklan d ja f alakohdassa tarkoitettujen asiantuntijoiden pätevyyttä.

Pelastuspalvelualan Erasmus-ohjelmaan sisältyy kansainvälinen ulottuvuus, jonka tarkoituksena on tukea unionin ulkoisia toimia ja sen kehitystavoitteita jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden välisen yhteistyön avulla ;

Tarkistus 57

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 9 b alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

13 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – f alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

f)	kannustaminen ja rohkaiseminen asiaankuuluvan uuden tekniikan käyttöönottoon ja käyttöön unionin mekanismia varten.

9 b)	Korvataan 13 artiklan 1 kohdan f alakohta seuraavasti:

”f)	tutkimuksen ja innovoinnin kannustaminen ja rohkaiseminen asiaankuuluvan uuden tekniikan käyttöönottoon ja käyttöön unionin mekanismia varten.”

Tarkistus 58

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 9 c alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

13 artikla – 3 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

9 c)	Lisätään 13 artiklaan kohta seuraavasti:

”3 a. Komissio laajentaa koulutusvalmiuksia ja lisää tietämyksen ja kokemusten jakamista unionin pelastuspalvelun osaamisverkoston sekä kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden välillä, jotta voidaan edistää katastrofiriskin vähentämiseksi erityisesti Sendain kehyksessä tehtyjen kansainvälisten sitoumusten noudattamista.”

Tarkistus 59

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 11 a alakohta (uusi)

Päätös 1313/2013/EU

16 artikla – 2 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

2. Tämän artiklan mukaiset avustustoimet voidaan toteuttaa joko itsenäisinä avustustoimina tai osallistumalla kansainvälisen järjestön johtamaan avustustoimeen. Unionin koordinointi yhdennetään täysin Yhdistyneiden kansakuntien humanitaaristen asiain koordinointitoimiston (Office for the Coordination of Humanitarian Affairs, jäljempänä ’OCHA’) suorittaman yleisen koordinoinnin kanssa ja sen johtoasemaa kunnioittaen.

11 a)

Korvataan 16 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2. Tämän artiklan mukaiset avustustoimet voidaan toteuttaa joko itsenäisinä avustustoimina tai osallistumalla kansainvälisen järjestön johtamaan avustustoimeen. Unionin koordinointi yhdennetään täysin Yhdistyneiden kansakuntien humanitaaristen asiain koordinointitoimiston (Office for the Coordination of Humanitarian Affairs, jäljempänä ’OCHA’) suorittaman yleisen koordinoinnin kanssa ja sen johtoasemaa kunnioittaen. Ihmisen aiheuttamien katastrofien tapauksessa tai monitahoisissa hätätilanteissa komissio määrittelee selkeästi humanitaarisia toimijoita kuullen toimen soveltamisalan ja sen suhteen laajempaan humanitaariseen avustustoimintaan osallistuviin osapuoliin varmistaen johdonmukaisuuden humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen kanssa sekä humanitaaristen periaatteiden kunnioittamisen. ”

Tarkistus 60

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

19 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)

Komission teksti		Tarkistus
		Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät vaiheittain unionin pelastuspalvelumekanismia varten tarvittavat määrärahat vuotuisessa talousarviomenettelyssä ottaen asianmukaisesti huomioon kaikki neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (*2) mukaisesti käytettävissä olevat varat ja hyödyntäen erityisesti joustovälinettä liitteessä I tarkoitetulla tavalla.

Tarkistus 61

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 13 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

20 a artikla – 1 kohta

Komission teksti		Tarkistus
Tämän päätöksen nojalla annetun avun tai rahoituksen on tuotettava asianmukaista näkyvyyttä unionille, myös sen tunnukselle niissä valmiuksissa, joita tarkoitetaan 11 ja 12 artiklassa ja 21 artiklan 2 kohdan c alakohdassa.		Tämän päätöksen nojalla annetun avun tai rahoituksen on tuotettava asianmukaista näkyvyyttä unionille, myös sen tunnukselle niissä valmiuksissa, joita tarkoitetaan 11 ja 12 artiklassa ja 21 artiklan 2 kohdan c alakohdassa. Kehitetään viestintästrategia, jotta unionin mekanismin puitteissa toteutettujen toimien konkreettiset tulokset saisivat näkyvyyttä kansalaisten keskuudessa.

Tarkistus 62

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 15 alakohta – b alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

23 artikla – 2 a kohta (uusi)

Komission teksti		Tarkistus
		2 a. Jäsenvaltioiden sellaisten voimavarojen osalta, joita ei ole sidottu ennakkoon Euroopan pelastuspalvelureserviin, unionin rahoitustuki kuljetusvoimavaroille ei saa ylittää 55:tä prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista. Saadakseen tällaista rahoitusta jäsenvaltioiden on sitouduttava esittämään rekisteri kaikista käytettävissään olevista voimavaroista, myös voimavaroista, joita ei ole sidottu ennakkoon Euroopan pelastuspalvelureserviin, sekä niihin liittyvistä hallintarakenteista, joiden avulla ne voivat reagoida terveyttä uhkaaviin hätätilanteisiin, teollisuuskatastrofeihin tai seismisiin tai vulkaanisiin katastrofeihin, tulviin ja metsäpaloihin, terrori-iskuihin ja kemiallisiin, biologisiin, radiologisiin ja ydinaseilla tehtäviin iskuihin.

Tarkistus 63

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 16 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

26 artikla – 2 kohta

Komission teksti		Tarkistus
2. Muiden unionin välineiden, kuten koheesiopolitiikkaa, maaseudun kehittämistä, tutkimusta ja terveyttä sekä muuttoliike- ja turvallisuuskysymyksiä tukevien välineiden kanssa pyritään yhteisvaikutukseen ja täydentävyyteen . Humanitaaristen kriisien yhteydessä kolmansissa maissa toteutettavien avustustoimien osalta komissio varmistaa, että tämän päätöksen mukaisesti rahoitetut toimet ovat johdonmukaisia asetuksen (EY) N:o 1257/96 mukaisesti rahoitettujen toimien kanssa ja täydentävät niitä.		2. Muiden unionin välineiden, kuten koheesiopolitiikkaa, Euroopan unionin solidaarisuusrahasto mukaan lukien , maaseudun kehittämistä, tutkimusta ja terveyttä sekä muuttoliike- ja turvallisuuskysymyksiä tukevien välineiden, kanssa kehitetään yhteisvaikutusta ja täydentävyyttä ja lisätään koordinointia ilman, että tästä seuraa määrärahojen uudelleen kohdentaminen näiltä aloilta . Humanitaaristen kriisien yhteydessä kolmansissa maissa toteutettavien avustustoimien osalta komissio varmistaa, että tämän päätöksen mukaisesti rahoitetut toimet ovat johdonmukaisia asetuksen (EY) N:o 1257/96 mukaisesti rahoitettujen toimien kanssa ja täydentävät niitä, sekä ottaa huomioon kyseisten toimien ja niiden rahoituksen erillisen ja riippumattoman luonteen ja varmistaa, että ne ovat humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaisia .

Tarkistus 64

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

32 artikla – 1 kohta – g alakohta

Komission teksti

Tarkistus

”g)	rescEU:n perustaminen, hallinnointi ja ylläpito 12 artiklan mukaisesti, mukaan lukien käyttöönottopäätösten perusteet ja käyttömenettelyt;

”g)	rescEU:n perustaminen, hallinnointi ja ylläpito 12 artiklan mukaisesti, mukaan lukien käyttöönottopäätösten perusteet, käyttömenettelyt sekä ehdot, joiden mukaisesti jäsenvaltio voi käyttää rescEU:n valmiuksia kansallisella tasolla, ja käyttöön liittyvät rahoitusjärjestelyt ja muut järjestelyt ;

Tarkistus 65

Ehdotus päätökseksi

Liite I (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

LIITE I

OHJEELLISET LISÄMÄÄRÄRAHAT AJANJAKSOKSI 2018–2020

		2018	2019	2020	YHTEENSÄ
Otsakkeeseen 3 kuuluvat lisämäärärahat yhteensä (*3)	MSM	19,157	115,2	122,497	256,854
Otsakkeeseen 3 kuuluvat lisämäärärahat yhteensä (*3)	MM	11	56,56	115,395	182,955
Otsakkeeseen 4 kuuluvat lisämäärärahat yhteensä (*3)	MSM	2	2	2,284	6,284
Otsakkeeseen 4 kuuluvat lisämäärärahat yhteensä (*3)	MM	0,8	1,8	2,014	4,614
Otsakkeisiin 3 ja 4 kuuluvat lisämäärärahat yhteensä (*3)	MSM	21,157	117,2	124,781	263,138
Otsakkeisiin 3 ja 4 kuuluvat lisämäärärahat yhteensä (*3)	MM	11,8	58,36	117,409	187,569
(luvut miljoonina euroina)

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0180/2018).

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1313/2013/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, unionin pelastuspalvelumekanismista (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 924).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1313/2013/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, unionin pelastuspalvelumekanismista (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 924).

(4) Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle eurooppalaisissa hätäapuvalmiuksissa saavutetusta edistyksestä ja niissä edelleen olevista puutteista, 17.2.2017.

(5) Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1082/2013/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta (EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1082/2013/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta (EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1).

(*1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1288/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50). ”

(*2) Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(*3) Määrät myönnetään kokonaisuudessaan joustovälineestä.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 76

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	63. vuosikerta 9. maaliskuu 2020

	III Valmistavat säädökset
	EUROOPAN PARLAMENTTI
2020/C 76/26	P8_TA(2018)0205 Tiettyjä Itämeren silakkakantoja koskevat kalastuskuolevuuden vaihteluvälit ja suojatasot***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. toukokuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2016/1139 muuttamisesta tiettyjä Itämeren silakkakantoja koskevien kalastuskuolevuuden vaihteluvälien ja suojatasojen osalta (COM(2017)0774 – C8-0446/2017 – 2017/0348(COD))	215
	P8_TC1-COD(2017)0348Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 29. toukokuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi asetuksen (EU) 2016/1139 muuttamisesta tiettyjä Itämeren silakkakantoja koskevien kalastuskuolevuuden vaihteluvälien ja suojatasojen osalta	216
2020/C 76/27	P8_TA(2018)0206 Sisävesiväylien/sisävesiliikenteen tavarakuljetusten tilastot (kodifikaatio) ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. toukokuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sisävesiväylien/sisävesiliikenteen tavarakuljetusten tilastoista (kodifikaatio) (COM(2017)0545 – C8-0337/2017 – 2017/0256(COD))	217
	P8_TC1-COD(2017)0256Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 29. toukokuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi sisävesiväylien/sisävesiliikenteen tavarakuljetusten tilastoista	218
2020/C 76/28	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. toukokuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin, Sveitsin valaliiton, Norjan kuningaskunnan ja Turkin tasavallan välisestä alkuperäkumulaatiosta yleisen tullietuusjärjestelmän puitteissa kirjeenvaihtona tehdyn Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen tekemisestä (05882/2/2017 – C8-0241/2017 – 2016/0328(NLE))	219
2020/C 76/29	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. toukokuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin, Sveitsin valaliiton, Norjan kuningaskunnan ja Turkin tasavallan välisestä alkuperäkumulaatiosta yleisen tullietuusjärjestelmän puitteissa kirjeenvaihtona tehdyn Euroopan unionin ja Norjan kuningaskunnan välisen sopimuksen tekemisestä (05883/2/2017 – C8-0240/2017 – 2016/0329(NLE))	220
2020/C 76/30	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. toukokuuta 2018 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi hallinnollista yhteistyötä, petosten torjuntaa ja saatavien perintää arvonlisäverotuksen alalla koskevan Euroopan unionin ja Norjan kuningaskunnan välisen sopimuksen tekemisestä (COM(2017)0621 – C8-0407/2017 – 2017/0272(NLE))	221
2020/C 76/31	P8_TA(2018)0212 Pohjanmeren pohjakalakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. toukokuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Pohjanmeren pohjakalakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 676/2007 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1342/2008 kumoamisesta (COM(2016)0493 – C8-0336/2016 – 2016/0238(COD))	222
	P8_TC1-COD(2016)0238Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 29. toukokuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi Pohjanmeren pohjakalakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevan monivuotisen suunnitelman vahvistamisesta, purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa Pohjanmerellä koskevien yksityiskohtien erittelemisestä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 676/2007 ja (EY) N:o 1342/2008 kumoamisesta	224
2020/C 76/32	P8_TA(2018)0213 Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuva työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. toukokuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY muuttamisesta (COM(2016)0128 – C8-0114/2016 – 2016/0070(COD))	226
	P8_TC1-COD(2016)0070Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 29. toukokuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/… antamiseksi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY muuttamisesta	228
2020/C 76/33	P8_TA(2018)0214 Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön yleissopimusalueella sovellettavat hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteet ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. toukokuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön (SPRFMO) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä (COM(2017)0128 – C8-0121/2017 – 2017/0056(COD))	230
	P8_TC1-COD(2017)0056Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 29. toukokuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön (SPRFMO) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä	231
2020/C 76/34	Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta Kreikan, Espanjan, Ranskan ja Portugalin avustamiseksi (COM(2018)0150 – C8-0039/2018 – 2018/2029(BUD))	232
2020/C 76/35	Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 1/2018 varainhoitovuodeksi 2018, joka on oheisasiakirja ehdotukseen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöön ottamisesta tuen antamiseksi Kreikalle, Espanjalle, Ranskalle ja Portugalille (08109/2018 – C8-0181/2018 – 2018/2030(BUD))	235
2020/C 76/36	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 30. toukokuuta 2018 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EU) 2016/1036 ja muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EU) 2016/1037 muuttamisesta (05700/1/2018 – C8-0168/2018 – 2013/0103(COD))	237
2020/C 76/37	Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (EGF/2018/000 TA 2018 – komission aloitteesta annettava tekninen tuki) (COM(2018)0165 – C8-0131/2018 – 2018/2048(BUD))	238
2020/C 76/38	Euroopan parlamentin päätös 31. toukokuuta 2018 Antonio Muran nimittämisestä tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 12. lokakuuta 2017 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun valintalautakuntaan (2018/2071(INS))	242
2020/C 76/39	Euroopan parlamentin tarkistukset 31. toukokuuta 2018 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin pelastuspalvelumekanismista annetun päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta (COM(2017)0772/2) – C8-0409/2017 – 2017/0309(COD)) 11	243

Sisältö		Sivu

	EUROOPAN PARLAMENTTI ISTUNTOKAUSI 2018‒2019 Istunnot 28.–31. toukokuuta 2018 Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu virallisessa lehdessä EUVL C 99, 14.3.2019 . HYVÄKSYTYT TEKSTIT	1

	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Euroopan parlamentti
2020/C 76/02	Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. toukokuuta 2018 EU:n kalatalousalan arvoketjun optimoinnista (2017/2119(INI))	2
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
2020/C 76/03	Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. toukokuuta 2018 YMP:n nuoria viljelijöitä koskevien välineiden täytäntöönpanosta EU:ssa vuoden 2013 uudistuksen jälkeen (2017/2088(INI))	11
2020/C 76/04	Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. toukokuuta 2018 kestävästä rahoituksesta (2018/2007(INI))	23
2020/C 76/05	Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. toukokuuta 2018 EU:n oikeusalan tulostaulusta 2017 (2018/2009(INI))	36
2020/C 76/06	Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 esityksestä komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia GA21 (MON-ØØØ21-9) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D056125-02 – 2018/2698(RSP))	42
2020/C 76/07	Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 esityksestä komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia 1507× 59122 × MON 810 × NK603 ja muunnostapahtumista 1507, 59122, MON 810 ja NK603 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta ja päätösten 2009/815/EY, 2010/428/EU ja 2010/432/EU kumoamisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D056123-02 – 2018/2699(RSP))	48
2020/C 76/08	Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 sellaisten valvontatoimenpiteiden toteuttamisesta, joilla osoitetaan, että kalastustuotteet ovat EU:n markkinoille pääsyä koskevien vaatimusten mukaisia (2017/2129(INI))	54
2020/C 76/09	Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta (2018/2037(INI))	62
2020/C 76/10	Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta (2016/2018(INI))	86
2020/C 76/11	Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista (2018/2714(RSP))	103
2020/C 76/12	Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 Schengen-alueen toimintaa koskevasta vuosikertomuksesta (2017/2256(INI))	106
2020/C 76/13	Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU täytäntöönpanosta (2016/2328(INI))	114
2020/C 76/14	Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 vuosikertomuksesta yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanosta (2017/2070(INI))	128
2020/C 76/15	Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 vangittuina olevien EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisten tilanteesta Iranissa (2018/2717(RSP))	139
2020/C 76/16	Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 naisten oikeuksien puolustajien tilanteesta Saudi-Arabiassa (2018/2712(RSP))	142
2020/C 76/17	Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 Sudanista ja erityisesti Noura Hussein Hammadin tilanteesta (2018/2713(RSP))	147
2020/C 76/18	Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 suosituksista komissiolle moottoriajoneuvojen matkamittarien manipuloinnista: unionin lainsäädäntökehyksen tarkistaminen (2017/2064(INL))	151
2020/C 76/19	Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 Verkkojen Eurooppa -välineen liikennepilarista vuoden 2020 jälkeen (2018/2718(RSP))	159
2020/C 76/20	Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 Nicaraguan tilanteesta (2018/2711(RSP))	164
2020/C 76/21	Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 yhteisen valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0182) täytäntöönpanosta – Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa edistävät toimenpiteet: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020) (2017/2012(INI))	168
2020/C 76/22	Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 EU:n nuorisostrategian täytäntöönpanosta (2017/2259(INI))	180
2020/C 76/23	Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EY) täytäntöönpanosta (2017/2087(INI))	192
2020/C 76/24	Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 reagoinnista työsuhteiden epävarmuutta ja määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöä koskeviin vetoomuksiin (2018/2600(RSP))	200
	SUOSITUKSET
2020/C 76/25	Euroopan parlamentin suositus 30. toukokuuta 2018 neuvostolle Euroopan parlamentin suosituksesta neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle Libyasta (2018/2017(INI))	206