4.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/1

—

komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/en/index.htm) asiakirjanumerolla 32014M7111. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta.

4.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/1

—

komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/en/index.htm) asiakirjanumerolla 32014M7112. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta.

4.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/2

1.

Nuorisotyöttömyys on jatkuvasti vakava haaste EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa. Elokuussa 2013 nuorten työttömyysaste oli 23,3 prosenttia 28 jäsenvaltion EU:ssa (1) vaihdellen suuresti eri jäsenvaltioiden ja jäsenvaltioiden eri alueiden välillä (2).

2.

Talouskriisi on koetellut nuoria suhteettoman ankarasti. Nuorten työttömyysaste on kaikissa EU:n jäsenvaltioissa yleisesti paljon korkeampi kuin muiden ikäryhmien työttömyysaste. Vuoden 2012 lopulla nuorten työttömyysaste oli 2,6 kertaa korkeampi kuin kokonaistyöttömyysaste (3).

3.

Tällä kehityksellä on vakavat seuraukset paitsi yksilöiden itsensä myös yhteiskunnan ja koko talouselämän kannalta. Pitkäaikaistyöttömyys voi lisätä syrjäytymistä, mikä johtaa köyhyyteen ja lisää yhteiskunnan ulkopuolelle ajautumisen riskiä. Riskit ovat suuret myös yhteisöjen kannalta, koska työmarkkinoille osallistumattomuus voi saada jotkut nuoret jättäytymään kansalaisyhteiskunnan ulkopuolelle, mikä saattaa lisätä entisestään yhteiskunnan pirstoutumista.

4.

Työpaikkojen ja työkokemuksen puute ovat merkittävimpiä kriisistä johtuvia nuorten ongelmia Euroopassa. Lisäksi joidenkin alojen työnantajien edellyttämien ja toisaalta monien työnhakijoiden omaamien taitojen välillä on syvenevä kuilu.

5.

On todennut, että nuorisotyöttömyyden torjunta on ”erityinen ja välitön päämäärä” ja että on tärkeää kiinnittää ”asianmukaista huomiota sellaisten muita heikommassa asemassa olevien nuorten työmarkkinoille osallistumiseen, joihin kohdistuu erityisiä haasteita” (4).

6.

Urheilu auttaa nuoria hankkimaan henkilökohtaisia ja ammatillisia erityistaitoja ja -osaamista, jotka edistävät työllistyvyyttä. Tällaisia taitoja ovat muun muassa oppimaan oppiminen, sosiaaliset ja kansalaistaidot, johtajuus, viestintä, ryhmätyö, kurinalaisuus, luovuus ja yritteliäisyys. Urheilu antaa myös ammatillisia tietoja ja taitoja esimerkiksi markkinoinnin, hallinnon ja yleisen turvallisuuden alalta. Nämä kaikki taidot ja osaaminen tukevat aktiivisesti nuorten osallistumista, kehitystä ja edistymistä koulutuksessa ja työelämässä työmarkkinoiden kannalta hyödyllisellä ja soveltuvalla tavalla työnantajien tarpeet huomioiden.

7.

Perinteisesti urheilutoiminnan järjestäminen, hallinnointi ja toteuttaminen on Euroopassa perustunut vapaaehtoistyöhön. Vuonna 2011 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen (5) mukaan lähes neljäsosa (24 %) vapaaehtoistoimintaan osallistuvista toimii urheilun alalla. Urheilualan vapaaehtoinen työ, jota tehdään pääasiassa ruohonjuuritasolla ja urheiluseuroissa, on sosiaalisesti, taloudellisesti ja demokraattisesti hyvin arvokasta.

8.

Urheilu on maailmanlaajuista mielenkiintoa herättävä asia, jolla ei ole kulttuurisia eikä sosioekonomisia rajoja. Sillä on kansainvälinen luonne, ja se kiinnostaa laajasti hyvin erilaisia ihmisiä. Urheilutoiminta on siten erinomainen keino vähemmistöryhmien ja syrjäytyneiden ryhmien integroimiseksi yhteiskuntaan. Urheilu kohottaa itsetuntoa, ja se voi lisätä merkittävästi yhteenkuuluvuuden tunnetta ja edistää siten yhteisöjen vakautta, yhteenkuuluvuutta ja sovinnollisuutta.

9.

Urheiluala, mukaan lukien alan vapaaehtoistoiminta, muodostaa mitattavissa olevan ja merkittävän taloudellisen ja sosiaalisen arvon kansantaloudessa. On yhä enemmän näyttöä siitä, että urheilulla on huomattava vaikutus Euroopan talouteen ja että se on tärkeä kasvun ja työllisyyden edistäjä, jonka avulla kohennetaan myös sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja hyvinvointia, joten se myötävaikuttaa selvästi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen (6).

10.

Urheilun vaikutuksia talouskasvuun ja työllisyyteen EU:ssa koskevan tuoreen EU:n laajuisen tutkimuksen (7) mukaan urheilun tuottama lisäarvo EU:ssa on 1,76 prosenttia (8). Urheilualaan liittyvän työllisyyden osuus EU:ssa on 2,12 prosenttia. Jos kerrannaisvaikutukset otetaan huomioon, urheilun osuus kohoaa jopa 2,98 prosenttiin EU:n koko bruttoarvonlisäyksestä. Edellä mainitun tutkimuksen mukaan urheilun osuus eurooppalaisesta arvonlisäyksestä on siten verrattavissa maatalouden, metsätalouden ja kalastuksen osuuteen yhteensä, ja joka kuudeskymmenes EU:ssa tuotettu ja ansaittu euro liittyy urheiluun.

11.

Urheilu on taloudellisesti vakaa ala. Osallistumismäärät pysyvät suhteellisen vakaina suhdanteiden eri vaiheissa. Urheilun rakenteen muodostaa urheilujärjestöjen järjestämien urheilutapahtumien ja -toiminnan järjestelmä, joka ulottuu ruohonjuuritasolta aina huipputason kilpailuihin asti. Urheilutapahtumat ovat suosittuja erityisesti nuorten keskuudessa ja taloudellisesti vaikeinakin aikoina. Suhdannevaihtelut voivat vaikuttaa urheilutapahtumiin, mutta urheilutapahtumien ja -toiminnan puitteet säilyvät vakaina.

12.

Urheiluala tarjoaa mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen ja paikallisen taloudellisen kehityksen tukemiseen urheilutilojen rakentamisen ja kunnossapidon, urheilutapahtumien järjestämisen, urheiluväline- ja urheilupalvelualan kaupallisen toiminnan ja muiden alojen urheiluun liittyvän toiminnan ansiosta. Jos (paikallistason) urheilutapahtumien ja -toiminnan infrastruktuuri suunnitellaan huolellisesti siten, että se kattaa monia toimintoja ja että on olemassa selkeä visio sen tulevasta funktionaalisesta merkityksestä, se voi auttaa vakauttamaan ja elvyttämään taloutta.

13.

Urheilu vaikuttaa myönteisesti muihin aloihin. Urheilutapahtumilla ja mestaruuskisoilla on yleensä muita aloja, kuten matkailua, kulttuuria, liikennettä, mediaa ja julkista infrastruktuuria, edistävä vaikutus. Ne myös tuovat ihmiset yhteen ja luovat yhteenkuuluvuuden ja yhteisen onnistumisen tunteen. Urheilu voi siten merkittävällä tavalla auttaa EU:ta toipumaan nykyisistä taloudellisista vaikeuksista.

14.

Koska urheilulla on tärkeä merkitys talouselämälle ja se tarjoaa nuorille – myös erityisen haavoittuvassa tai muita heikommassa asemassa oleville nuorille – mahdollisuuksia hankkia hyödyllisiä taitoja ja tietoja, urheilulla voi olla tärkeä merkitys pikaista ratkaisua edellyttävän nuorten työttömyysongelman ratkaisemisessa, ja se voi vauhdittaa talouden elpymistä. Edellä kuvattujen haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan monia eri toimia, joihin on saatava mukaan eri sidosryhmiä.

15.

Vapaaehtoistoiminnan harjoittaminen ei korvaa palkallista työtä, mutta se voi antaa kansalaisille uusia taitoja ja edistää siten heidän työllistyvyyttään ja vahvistaa heidän tunnettaan siitä, että he kuuluvat yhteiskuntaan. Nuorten osallistuminen – joko urheilijana, toimitsijana tai järjestäjänä – erityisesti ruohonjuuritason urheiluun kehittää heidän henkilökohtaisia taitojaan ja osaamistaan. Vapaaehtoistoiminta urheilussa on epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen muoto, joka auttaa nuoria hankkimaan taitoja ja osaamista, jotka täydentävät muodollista koulutusta.

16.

Urheilu tarjoaa puitteet, joissa nuoret voivat hioa näitä taitoja, ja parantaa siten työllistyvyyttä ja tulevaa tuottavuutta aikana, jolloin olosuhteet työmarkkinoilla ovat erittäin haastavat, työtilaisuuksia on vähän ja mahdollisuudet kehittää osaamista työn yhteydessä ovat rajalliset.

17.

Osallistuminen urheiluun, erityisesti ruohonjuuritason urheiluun, antaa nuorille mahdollisuuden kanavoida energiaansa, toiveitaan ja intoaan rakentavalla tavalla, mistä on hyötyä niille yhteisöille, joissa he elävät. Urheilu voi auttaa ratkaisemaan jäsenvaltioiden sosiaalisia ongelmia, kuten yhteiskunnan pirstoutumista ja tiettyihin ryhmiin kohdistuvia ennakkoluuloja, antamalla erityisesti nuorille, joilla ei ole palkkatyötä eikä mahdollisuuksia tarvittavaan koulutukseen, positiivista, rakentavaa ja yhteisökeskeistä sisältöä elämään.

18.

Pienimuotoisesta julkisesta tuesta liikuntapaikkarakentamiselle ja urheiluseurojen tukemisesta voidaan saada huomattavaa hyötyä vahvemman, turvallisemman ja yhtenäisemmän yhteisön muodossa.

19.

Osallistuminen kansallisten ja kansainvälisten urheilutapahtumien järjestämiseen ja urheilun infrastruktuurin kehittämiseen ja ylläpitämiseen – joko paikallisella tai kansallisella tasolla – voi olla avaintekijänä uusien työpaikkojen luomisessa erityisesti nuorille.

20.

Vaihtamalla hyviä kokemuksia ja toimintatapoja siitä

21.

Edistämällä politiikkatoimia, joiden tarkoituksena on kehittää työelämässä tarvittavia taitoja urheilun avulla. Tukemalla vapaaehtoisjärjestöjä ja/tai urheiluseuroja sekä urheilutoimintaa ja/tai -tapahtumia ruohonjuuri- ja/tai ammattitasolla.

22.

Selvittämällä, miten voitaisiin parantaa tulevien urheilun ammattilaisten ja vapaaehtoistyöntekijöiden koulutusväyliä ja edistää työssä oppimista sellaisten taitojen kehittämiseksi, jotka voidaan tunnustaa kansallisessa tutkintojen viitekehyksessä. Kansallisessa viitekehyksessä voitaisiin viitata eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen kansainvälisen avoimuuden ja kyseessä olevien nuorten liikkuvuuden edistämiseksi. Mahdollisuuksia tunnustaa urheilualalla epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen muodossa saavutetut taidot olisi myös tarkasteltava.

23.

Kannustamalla tekemään strategisia investointeja urheiluun käyttäen tarvittaessa EU:n rahoitusvälineiden, myös EU:n rakennerahastojen (etupäässä Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan aluekehitysrahaston), tarjoamia mahdollisuuksia ja muista EU:n rahoitusmekanismeista kuten Euroopan investointipankista saatavaa rahoitusta.

24.

Edistämällä tehokasta kansallista yhteistyötä viranomaisten kanssa sosiaali- ja nuorisoasioiden, työllisyyden ja talouden eri aloilla sen varmistamiseksi, että urheilun sosiaalinen ja taloudellinen merkitys tiedostetaan laajemmin.

25.

Edistämään monialaista yhteistyötä koulutus-, nuoriso- ja työllisyysalan asiantuntijoiden kanssa taitojen ja osaamisen kehittämisen tarkastelemiseksi.

26.

Hyödyntämään täysipainoisesti Erasmus+ -ohjelmaa, joka tarjoaa mahdollisuuksia kehittää ammatillisia taitoja ja osaamista.

27.

Määrittämään tapoja, joilla urheilua voidaan sosiaalisen osallisuuden ja nuorten työllisyyden edistämiseksi rahoittaa rakennerahastoista (pääasiassa Euroopan sosiaalirahastosta tai Euroopan aluekehitysrahastosta) tai muiden EU:n rahoitusmekanismien kuten Euroopan investointipankin rahoituksella, erityisesti kehittämällä ja, jos mahdollista, pitämällä kunnossa pienten ja suurten kaupunkien julkisessa käytössä olevia liikuntapaikkoja kiinnittäen erityisesti huomiota alueisiin, joilla esiintyy sosiaalisia ongelmia. Tällaisella pieninfrastruktuurilla voidaan saavuttaa useita sosiaalisia päämääriä, kuten uusien työpaikkojen syntyminen, sosiaalinen osallisuus ja terveyden paraneminen.

28.

Edistämään vuoropuhelua ja yhteisiä aloitteita keskeisten sidosryhmien, erityisesti urheilujärjestöjen, urheiluvälinealan ja nuorisojärjestöjen kanssa, jotta voidaan luoda entistä paremmat edellytykset nuorten houkuttelemiseksi urheilun pariin.

29.

Pohtimaan, miten EU-tason tulevassa urheilualan yhteistyössä voidaan ottaa parhaiten huomioon urheilun vaikutus nuorten osaamisen kehittämiseen ja sosiaalisesti osallistavien yhteisöjen säilyttämiseen korkean nuorisotyöttömyyden aikana.

30.

Järjestämällä monialaisen korkean tason seminaarin urheilun vaikutuksesta työpaikkojen luomiseen ja työttömyyden torjumiseen EU:ssa erityisesti nuorisotyöttömyyden osalta.

31.

Laatimalla EU:ssa parhaillaan asiantuntijatasolla tehtävän yhteistyön pohjalta Eurooppa 2020 -strategian puitteissa tutkimuksen urheilun vaikutuksesta nuorten työllistyvyyteen.

4.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/6

1.

Tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus ovat perusarvoja, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Ne ovat tärkeä osa demokratiaa, koska tiedotusvälineet ovat tärkeässä asemassa avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden varmistamisessa, ja ne vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen ja siihen, miten kansalaiset osallistuvat päätöksentekoprosesseihin ja edistävät niitä osaltaan.

2.

Euroopan unionissa on havaittu viime vuosina useita tiedotusvälineiden vapauteen ja moniarvoisuuteen liittyviä haasteita. Näihin haasteisiin kuuluvat muun muassa kysymykset, jotka ovat saaneet näkyvyyttä tuomioistuinkäsittelyjen, virallisten tutkintojen, Euroopan parlamentin ja kansalaisjärjestöjen selvitysten sekä kansallisten ja Euroopan parlamentissa käytyjen keskustelujen ansiosta.

3.

Avoimuus tiedotusvälineiden omistajuuden ja rahoituslähteiden suhteen on tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden takaamisen kannalta olennaisen tärkeää.

4.

Toimittajien suojeleminen asiattomalta vaikuttamiselta on tiedotusvälineiden vapauden takaamisen kannalta keskeistä, erityisesti talouskriisin ja media-alan muutoksen aikoina.

5.

Toimittajien lähteiden riittävän suojelun varmistaminen on yksi tiedotusvälineiden vapauden avaintekijöistä.

6.

Audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi, joka on audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva EU:n sääntelykehys, edistää osaltaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta. Jäsenvaltioiden audiovisuaalialan toimivaltaisilla sääntelyviranomaisilla on keskeinen rooli tämän kehyksen täytäntöönpanossa.

7.

Komissio on rahoittanut useita tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden alan tutkimuksia, selvityksiä, hankkeita ja koordinoituja toimia.

8.

Euroopan neuvosto tekee hyvin tärkeää työtä tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden alalla. Tähän liittyen sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus mainitaan Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välillä vuonna 2007 tehdyssä yhteisymmärryspöytäkirjassa kyseisten elinten välisten yhteisten painopisteiden ja pääasiallisten yhteistyöalojen joukossa.

9.

Internet helpottaa tiedonsaantia ja tarjoaa kansalaisille uusia mahdollisuuksia osallistumiseen, keskusteluun ja mielipiteen muodostamiseen. Tämä edistää sananvapautta ja lisää mielipiteiden moninaisuutta, mutta samalla ilmaantuu uusia haasteita liittyen siihen, miten ihmiset hankkivat ja arvioivat tietoa. Olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota sekä alan liiallisen keskittymisen että portinvartijoiden asemien lujittumisen mahdollisiin kielteisiin vaikutuksiin.

10.

Internetin globaalin luonteen vuoksi näitä kysymyksiä on mahdotonta käsitellä maantieteellisesti määriteltyjen rajojen sisällä.

11.

Paitsi että tiedotusvälineiden mahdollisimman suuri riippumattomuus ja moniarvoisuus on demokratialle olennaisen tärkeää, se edistää myös osaltaan talouskasvua ja sen kestävyyden vahvistamista.

12.

Euroopan neuvosto on merkittävässä asemassa tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta koskevien normien luomisessa, ja yhteistyötä sen kanssa olisi edelleen jatkettava ja lujitettava.

13.

Yksittäisen joukkoviestimen omistajuutta ja muita tästä omistajuudesta hyötyviä yhteisöjä tai henkilöitä koskevien tietojen täytyy olla helposti kansalaisten saatavilla, jotta he voivat arvioida annettua tietoa asianmukaisin perustein. Tässä yhteydessä medialukutaito on keskeisessä asemassa.

14.

Yhteistyö ja parhaiden käytäntöjen jakaminen audiovisuaalialan sääntelyviranomaisten ja muiden asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kesken edistävät EU:n sisämarkkinoiden toimintaa ja media-alan avoimuutta ja moniarvoisuutta.

15.

Tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus on välttämätöntä, jotta EU voisi olla uskottava liittyvien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa ja kansainvälisillä foorumeilla.

16.

komission vihreän kirjan ”Valmistautuminen täysin konvergoituneeseen audiovisuaaliseen maailmaan” (1).

17.

tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta käsittelevän korkean tason työryhmän riippumattoman raportin (2) ja tiedotusvälineiden tulevaisuutta käsittelevän foorumin (Media Futures Forum) raportin (3).

18.

varmistamaan audiovisuaalialan sääntelyviranomaistensa riippumattomuuden;

19.

toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä tiedotusvälineiden omistajuuden tosiasiallisen avoimuuden saavuttamiseksi;

20.

toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, joilla turvataan toimittajien oikeus suojella lähteitään ja suojellaan toimittajia asiattomalta vaikuttamiselta; ja

21.

toteuttamaan omaan kansalliseen tilanteeseensa sopivia asianmukaisia toimenpiteitä tiedotusvälineiden omistajuuden liiallisen keskittymisen mahdollisten kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi.

22.

tukemaan jatkossakin hankkeita, joiden tavoitteena on parantaa toimittajien ja media-alan toimijoiden suojelua;

23.

tukemaan jatkossakin Euroopan unionin tiedotusvälineiden moniarvoisuutta uhkaavien vaarojen arviointiin tarkoitettua riippumatonta seurantavälinettä (Media Pluralism Monitor), jota Firenzen yliopistollinen Eurooppa-instituutti panee täytäntöön, ja kannustamaan jäsenvaltioita ja kaikkia asiaan liittyviä sidosryhmiä käyttämään kyseistä välinettä;

24.

tehostamaan muin kuin lainsäädäntötoimin (4) jäsenvaltioiden audiovisuaalialan sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä ja edistämään tiedotusvälineiden omistajuuden avoimuuteen liittyviä parhaita käytäntöjä;

25.

arvioimaan näiden toimenpiteiden vaikuttavuutta jatkotoimia silmällä pitäen.

26.

suojaamaan, edistämään ja soveltamaan EU:n perusoikeuskirjassa vahvistettuja arvoja ja tässä yhteydessä vastaamaan tiedotusvälineiden vapauteen ja moniarvoisuuteen liittyviin haasteisiin kaikkialla Euroopan unionissa toissijaisuusperiaatetta täysin noudattaen.

4.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/8

4.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/9

1.

Komissio hyväksyi 5 päivänä helmikuuta 2013 kaksi ehdotusta: ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen (1) (jäljempänä ’direktiiviehdotus’) ja ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana (2) (jäljempänä ’asetusehdotus’), jäljempänä yhdessä ’ehdotukset’. Ehdotukset toimitettiin 12 päivänä helmikuuta 2013 Euroopan tietosuojavaltuutetulle lausunnon antamista varten.

2.

Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen siitä, että komissio on pyytänyt häneltä lausuntoa ja että ehdotusten johdanto-osiin on sisällytetty viittaus Euroopan tietosuojavaltuutetun kuulemiseen.

3.

Euroopan tietosuojavaltuutetulle annettiin tilaisuus esittää komissiolle epävirallisia huomautuksia ennen ehdotusten hyväksymistä. Jotkin näistä huomautuksista on otettu huomioon ehdotuksissa.

4.

Rahanpesulla tarkoitetaan yleisesti ottaen rikoshyödyn muuntamista näennäisesti laillisiksi tuloiksi käyttämällä tavallisesti rahoitusjärjestelmää (3). Se tapahtuu peittämällä varojen todellinen alkuperä, muuntamalla varat toiseen muotoon tai siirtämällä ne paikkaan, jossa ne eivät herätä yhtä paljon huomiota. Terrorismin rahoituksella tarkoitetaan varojen antamista tai keräämistä eri tavoin suoraan tai välillisesti, kun sen tarkoituksena on tai kun se tapahtuu tietoisena siitä, että varat käytetään terrorismirikosten rahoitukseen (4).

5.

EU:ssa on jo vuodesta 1991 alkaen annettu lainsäädäntöä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi. Näitä rikoksia pidetään uhkana rahoitusalan eheydelle ja vakaudelle ja yleensäkin sisämarkkinoiden toiminnalle. Ehdotusten oikeusperustana on SEUT-sopimuksen 114 artikla.

6.

Rahanpesun estämiseksi annetut EU:n säännökset perustuvat pitkälti rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) (5) vahvistamiin normeihin. Ehdotusten tavoitteena on saattaa FATF:n helmikuussa 2012 hyväksymät tarkistetut kansainväliset normit osaksi EU:n lainsäädäntöä. Nykyinen, ns. kolmas rahanpesudirektiivi (6) on ollut voimassa vuodesta 2005. Siinä vahvistetaan rahanpesun vastaiset EU:n lainsäädäntöpuitteet FATF:n kansainvälisten normien pohjalta.

7.

Kolmatta rahanpesudirektiiviä sovelletaan rahoitusalan toimijoihin (luottolaitokset, finanssilaitokset) ja tiettyihin ammatinharjoittajiin, kuten lakimiehiin, notaareihin, kirjanpitäjiin, kiinteistönvälittäjiin, kasinonpitäjiin ja yrityspalvelujen tuottajiin. Sen soveltamisalaan kuuluvat myös kaikki tavarakauppaa käyvät toimijat, jos niille suoritettu käteismaksu on vähintään 15 000 EUR. Kaikkia näitä toimijoita pidetään ”ilmoitusvelvollisina”. Direktiivin mukaan ilmoitusvelvollisilla on velvollisuus tunnistaa asiakas ja todellinen omistaja ja edunsaaja ja todentaa tämän henkilöllisyys (ns. asiakkaan tuntemisvelvollisuus) sekä seurata asiakkaiden liiketoimia. Lisäksi direktiivissä velvoitetaan ilmoittamaan rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevista epäilyistä rahanpesun selvittelykeskukselle sekä asetetaan muita tähän liittyviä velvollisuuksia. Direktiivissä säädetään myös joistakin lisävaatimuksista ja suojatoimenpiteistä (kuten velvollisuus toteuttaa tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä), joita sovelletaan suuririskisemmissä tilanteissa.

8.

Direktiiviehdotuksella laajennetaan nykyisen lainsäädännön soveltamisalaa ja lujitetaan näitä velvollisuuksia esimerkiksi sisällyttämällä ilmoitusvelvollisiin rahapelipalvelujen tarjoajat ja tavarakauppaa käyvät henkilöt, joiden tapauksessa kynnysarvo on 7 500 EUR, laajentamalla todellisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen saatavuutta, tiukentamalla ”poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden” kohtelua koskevia vaatimuksia sekä säädetään poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden perheenjäsenten ja läheisten yhtiökumppaneiden tarkastamista koskevista vaatimuksista. Rahanpesun esirikosten (7) luetteloa laajennetaan lisäämällä siihen välittömiin ja välillisiin veroihin liittyvät verorikokset.

9.

Ehdotetulla asetuksella korvataan maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana annettu asetus (EY) N:o 1781/2006 (jäljempänä ’varainsiirtoasetus’), jonka tavoitteena on parantaa maksujen jäljitettävyyttä. Varainsiirtoasetuksella täydennetään muita rahanpesua estäviä toimenpiteitä varmistamalla, että varainsiirtojen maksajaa koskevat perustiedot ovat välittömästi toimivaltaisten lainvalvonta- ja/tai syyttäjäviranomaisten saatavilla, jotta nämä voivat hyödyntää tietoja terroristien ja muiden rikollisten paljastamisessa, tutkimisessa ja syytteeseenpanossa sekä terroristien varojen jäljittämisessä.

98.

Euroopan tietosuojavaltuutettu tunnustaa, että rahanpesua ehkäisevällä politiikalla on tärkeä merkitys jäsenvaltioiden talous- ja finanssimaineelle. Hän kuitenkin korostaa, että vaikka maksujen alkuperän, talletusten ja siirtojen läpinäkyvyyden parantaminen terrorismin ja rahanpesun torjumiseksi onkin sinänsä oikeutettu tavoite, siihen pyrittäessä on varmistettava, että tietosuojavaatimuksia noudatetaan.

99.

Ehdotuksiin olisi tehtävä seuraavat parannukset:

100.

Tietosuojavaltuutettu suosittelee direktiiviehdotuksen osalta seuraavaa:

101.

Asetusehdotuksen osalta tietosuojavaltuutettu suosittelee seuraavaa:

4.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/13

1.

Komissio hyväksyi 21 päivänä tammikuuta 2013 ehdotuksen neuvoston päätökseksi huumausaineiden lähtöaineita koskevan Euroopan unionin ja Venäjän federaation välisen sopimuksen tekemisestä (jäljempänä ‘ehdotus’) (1). Ehdotus toimitettiin samana päivänä Euroopan tietosuojavaltuutetulle lausunnon antamista varten.

2.

Ehdotukseen sisältyy huumausaineiden lähtöaineita koskevan Euroopan unionin ja Venäjän federaation välisen sopimuksen teksti (jäljempänä ‘sopimus’) (2). Sopimuksen liitteessä II on luettelo tietosuojaa koskevista määritelmistä ja periaatteista (jäljempänä ‘tietosuojaperiaatteet’) (3).

3.

Komissio oli jo aiemmin pyytänyt ehdotuksesta tietosuojavaltuutetun lausuntoa. Tämä lausunto pohjautuu aiemman pyynnön yhteydessä annettuihin neuvoihin sekä tietosuojavaltuutetun lausuntoon EU:n sisäistä ja ulkoista huumausaineiden lähtöaineiden kauppaa koskevien asetusten muuttamisesta (4).

4.

Sopimuksen tavoitteena on lisätä Euroopan unionin ja Venäjän federaation yhteistyötä, jolla pyritään ehkäisemään huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomassa valmistuksessa usein käytettävien aineiden (jäljempänä ‘lähtöaineet’) suuntaaminen laillisen kaupan ulkopuolelle.

5.

Huumausaineiden laitonta kauppaa vastaan vuonna 1988 tehtyyn YK:n yleissopimukseen (jäljempänä ‘YK:n yleissopimus’) (5) perustuva sopimus mahdollistaa kaupan valvontamenettelyjen koordinoinnin ja sopimuspuolten (Euroopan unionin ja Venäjän federaatio) toimivaltaisten viranomaisten keskinäisen avunannon, ja lisäksi siinä määrätään teknisestä ja tieteellisestä yhteistyöstä sekä yhteisen asiantuntijaseurantaryhmän perustamisesta.

35.

Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen sopimustekstiin sisältyviin henkilötietojen suojaa koskeviin määräyksiin ja siihen, että liitteessä mainitaan tietosuojaperiaatteet, joita sopimuspuolten on noudatettava.

36.

Tietosuojavaltuutettu suosittelee, että sopimukseen lisätään nimenomainen viittaus direktiivin 95/46/EY kansallisten täytäntöönpanosäännösten sovellettavuuteen henkilötietojen siirroissa EU:n viranomaisilta Venäjän viranomaisille sekä EU:n viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä. Hän ehdottaa myös, että siihen sisällytettäisiin viittaukset EU:n perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaan.

37.

Tietosuojavaltuutettu suosittelee lisäksi täsmentämään 3 artiklan 2 kohdassa, 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa kaikki mahdollisesti vaihdettavat henkilötietojen ryhmät. Lisäksi sopimukseen tai liitteeseen II olisi sisällytettävä lisätakeita (esimerkiksi lyhyemmät säilytysajat ja tiukennetut turvallisuustoimet), joita on sovellettava epäilyttäviin liiketoimiin liittyvien tietojen käsittelyssä. Muut tarkoitukset, joita varten tietoja saatetaan käsitellä 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti, olisi mainittava sopimuksessa nimenomaisesti, ja näiden tarkoitusten tulisi vastata tietojen siirron alkuperäistä tarkoitusta.

38.

Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen myös siihen, että sopimuksen 5 artiklan 2 kohdassa kielletään säilyttämästä tietoja pidempään kuin on tarpeellista, mutta suosittelee täsmentämään ainakin tietojen enimmäissäilytysajat.

39.

Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen sopimukseen sisällytettyihin sitoviin tietosuojaperiaatteisiin. Hän kuitenkin suosittelee täydentämään niitä seuraavasti:

41.

Lisäksi olisi täsmennettävä, että sopimuspuolten tietosuojavalvontaviranomaisten on tarkasteltava yhdessä sopimuksen täytäntöönpanoa joko yhteisessä asiantuntijaseurantaryhmässä tai erillisenä menettelynä. Jollei asiasta vastaavan Venäjän valvontaviranomaisen riippumattomuutta näytetä toteen riittävällä tavalla, sopimuksessa olisi myös täsmennettävä, että EU:n kansalliset tietosuojaviranomaiset osallistuvat Venäjän viranomaisten valvontaan sopimuksen täytäntöönpanossa. Tarkastelun tuloksista olisi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle, tarvittaessa täydellistä luottamuksellisuutta noudattaen.

42.

Tietosuojavaltuutettu suosittelee myös lisäämään sopimuksen 12 artiklaan lausekkeen, jonka mukaan kummallakin sopimuspuolella on oikeus keskeyttää sopimuksen soveltaminen tai irtisanoa sopimus, jos toinen sopimuspuoli laiminlyö sopimuksessa määrättyjä velvoitteitaan, tietosuojaperiaatteiden noudattamista koskevat velvoitteet mukaan luettuina.

4.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/15

1.

Komissio hyväksyi 7 päivänä joulukuuta 2012 tiedonannon ”Lainvalvontayhteistyön vahvistaminen EU:ssa: eurooppalainen tiedonvaihtomalli (EIXM)” (jäljempänä ’tiedonanto’). (1) Samana päivänä komissio hyväksyi kertomuksen rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi 23 päivänä kesäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/615/YOS (jäljempänä ’Prümin päätös’) (2) täytäntöönpanosta. Lausunnossa ei oteta erikseen kantaa tähän kertomukseen; se mainitaan tässä ainoastaan asiayhteyden selvittämiseksi.

2.

Ennen tiedonannon hyväksymistä tietosuojavaltuutetulla oli tilaisuus esittää siitä epävirallisia huomautuksia. Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen siihen, että joitakin hänen huomautuksiaan on otettu huomioon tiedonannossa.

3.

Tukholman ohjelman (3) tavoitteena on auttaa vastaamaan tuleviin haasteisiin ja lujittaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta toimilla, jotka keskittyvät kansalaisten etuihin ja tarpeisiin. Siinä vahvistetaan EU:n ensisijaiset tavoitteet oikeus- ja sisäasioiden alalla vuosina 2010–2014 ja määritellään lainsäädännön ja operatiivisen toiminnan suunnittelun strategiset suuntaviivat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ’SEUT-sopimus’) (4) 68 artiklan mukaisesti.

4.

Tukholman ohjelmassa todetaan erityisesti, että EU:n sisäistä turvallisuutta koskevien tietojen hallintaa ja vaihtoa kehitettäessä on noudatettava johdonmukaisuutta ja yhdentämistä, ja kehotetaan neuvostoa ja komissiota panemaan täytäntöön EU:n sisäisen turvallisuuden tiedonhallintastrategia, johon kuuluu vahva tietosuojajärjestelmä. Tässä yhteydessä Tukholman ohjelmassa kehotetaan komissiota myös arvioimaan tarvetta kehittää eurooppalainen tietojenvaihtomalli (EIXM), joka perustuisi EU:n nykyisten tietojenvaihtovälineiden arviointiin. Arvioinneilla olisi määritettävä, toimivatko välineet alun perin aiotulla tavalla ja vastaavatko ne tiedonhallintastrategian tavoitteita (5).

5.

Osana Tukholman ohjelman seurantaa komissio julkaisi heinäkuussa 2010 tiedonannon (6) (jäljempänä ’vuoden 2010 tiedonanto’), jossa esitetään perusteellinen katsaus sellaisiin EU:n tasolla toteutettuihin, keskeneräisiin tai suunnitteilla oleviin toimenpiteisiin, joilla säännellään henkilötietojen keräämistä, tallentamista ja vaihtamista valtioiden rajojen yli lainvalvontaa tai muuttoliikkeen hallintaa varten.

6.

Nyt tarkasteltavassa tiedonannossa vastataan Tukholman ohjelman kehotukseen arvioimalla vuoden 2010 tiedonannon pohjalta, kuinka hyvin EU:n rajat ylittävä tietojenvaihto toimii käytännössä, ja suositellaan siihen mahdollisia parannuksia.

37.

Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa kiinnitetään yleisesti huomiota tietosuojaan painottamalla tarvetta varmistaa korkea tiedon laatu, tietoturva ja tietosuoja sekä muistuttamalla, että tietosuojaa, tietoturvaa ja tietojen laatua sekä välineiden käyttötarkoitusta koskevia sääntöjä on noudatettava riippumatta siitä, mitä välineitä tietojenvaihdossa käytetään ja missä järjestyksessä.

38.

Lisäksi tietosuojavaltuutettu

4.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/17

1.

Komissio hyväksyi 18 päivänä maaliskuuta 2013 muutetun ehdotuksen direktiiviksi ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja kyseisten lääkkeiden sisällyttämisestä yleisen sairausvakuutuksen korvausjärjestelmien piiriin (jäljempänä ’ehdotus’) (1). Ehdotus toimitettiin 19 päivänä maaliskuuta 2013 Euroopan tietosuojavaltuutetulle lausuntoa varten.

2.

Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen siihen, että komissio on pyytänyt häneltä lausuntoa ja että ehdotuksen johdanto-osaan on lisätty viittaus tähän lausuntoon. Tietosuojavaltuutettu pitää kuitenkin valitettavana, ettei lausuntoa pyydetty ehdotuksen valmisteluvaiheessa tai viimeistään sen jälkeen, kun alkuperäinen ehdotus hyväksyttiin 1 päivänä maaliskuuta 2012 (2).

3.

Direktiiviehdotuksen perusteluissa todetaan, että jäsenvaltioilla on vastuu terveydenhuoltojärjestelmiensä järjestämisestä ja terveyspalvelujen ja sairaanhoidon tarjoamisesta, niille osoitettujen resurssien myöntäminen mukaan luettuna. Kukin jäsenvaltio voi näissä puitteissa toteuttaa toimenpiteitä, joilla hallitaan lääkkeiden kulutusta, säännellään niiden hintoja tai vahvistetaan niiden julkisen rahoituksen edellytykset. Näin ollen jäsenvaltiot voivat edellyttää lisävaatimuksia lääkkeeltä, joille on EU:n lainsäädännön mukaisesti myönnetty myyntilupa lääkkeen laadun, turvallisuuden ja tehon perusteella, ennen kuin kyseinen lääke voidaan saattaa markkinoille tai toimittaa potilaille yleisen sairausvakuutuksen lääkekorvausjärjestelmän puitteissa.

4.

Komissio selittää, että direktiivin 89/105/ETY (3) tarkoituksena oli antaa markkinatoimijoille mahdollisuus varmentaa, etteivät lääkkeiden hinnoittelua ja korvauksia sääntelevät kansalliset toimenpiteet ole ristiriidassa tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa. Tätä tarkoitusta varten direktiivissä 89/105/ETY vahvistetaan menettelyä koskevia vaatimuksia, joilla varmistetaan jäsenvaltioiden käyttöön ottamien hinnoittelu- ja korvausmenettelyjen avoimuus. Direktiivin hyväksymisen jälkeen markkinat ovat kuitenkin perusteellisesti muuttuneet, mistä voidaan mainita esimerkkeinä olemassa olevista lääkkeistä geneeristen lääkkeiden ansiosta saatavat edullisemmat versiot sekä yhä innovatiivisempien (tosin usein myös kalliiden) tutkimukseen perustuvien lääkkeiden kehittäminen. Samaan aikaan julkisten lääkemenojen jatkuva kasvu viime vuosikymmeninä on saanut jäsenvaltiot luomaan monimutkaisempia ja innovatiivisempia lääkkeiden hinnoittelu- ja korvausjärjestelmiä.

5.

Komissio hyväksyi 1 päivänä maaliskuuta 2012 ehdotuksen direktiiviksi direktiivin 89/105/ETY kumoamisesta. Komissio toteaa, että neuvottelut neuvoston lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden työryhmässä osoittautuivat vaikeiksi, sillä asiakokonaisuus on poliittisesti herkkä.

6.

Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 6 päivänä helmikuuta 2013. Täysistunnossa toimitetun äänestyksen tuloksen perusteella ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden neuvostossa ilmaisemat kannat komissio päätti muuttaa ehdotustaan hyväksymällä nyt ehdotetun direktiivin ja pyytää siitä Euroopan tietosuojavaltuutetun lausuntoa.

7.

Lausunnossa keskitytään seuraaviin henkilötietojen suojaan liittyviin direktiiviehdotuksen kohtiin: tietosuojalainsäädännön sovellettavuus, asiantuntijoiden ja tiettyjen elinten jäsenten henkilötietojen julkistaminen, mahdollinen julkisiin myyntilupatietoihin sisältyvien potilaiden terveystietojen käsittely sekä mahdollisuus perustaa tietokantoja EU:n tai jäsenvaltioiden tasolla.

—

lisätään direktiiviehdotuksen aineelliseen artiklaan viittaus sovellettavaan tietosuojalainsäädäntöön. Tällaisessa viittauksessa olisi säädettävä, että ehdotetun direktiivin puitteissa tehtävään henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan lähtökohtaisesti direktiiviä 95/46/EY ja asetusta (EY) N:o 45/2001. Lisäksi tietosuojavaltuutettu ehdottaa, että viittauksessa direktiiviin 95/46/EY täsmennettäisiin, että henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan direktiivin 95/46/EY täytäntöön panemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä;

—

arvioidaan, onko direktiiviehdotuksen 16 artiklassa ehdotettu asiantuntijoiden, päätöksentekoelinten jäsenten ja oikeussuojamenettelyistä vastaavien elinten jäsenten nimien ja sidonnaisuuksien pakollista julkistamista koskeva järjestelmä välttämätön, ja selvitetään, ylittääkö julkistamisvelvollisuus sen, mikä on tarpeen tavoitteena olevan yleisen edun saavuttamiseksi, ja voidaanko sama tavoite saavuttaa vähemmän rajoittavilla keinoilla. Tämän oikeasuhteisuuden arvioinnin tulosten perusteella julkaisuvelvoitteen tueksi olisi joka tapauksessa säädettävä riittävistä suojatoimista, jotta taataan asianomaisten henkilöiden vastustusoikeus, tietojen turvallisuus/virheettömyys ja niiden poistaminen asianmukaisen määräajan jälkeen;

—

lisätään direktiiviehdotuksen 13 artiklaan myyntilupatietojen saantiin liittyvä viittaus direktiivin 95/46/EY 8 artiklaan, jos myyntilupatietojen yhteydessä on tarkoitus käsitellä terveyteen liittyviä henkilötietoja, ja sisällytetään direktiiviehdotukseen säännös, jossa määritellään selvästi, missä tilanteissa ja millä edellytyksillä potilaiden terveystietoja sisältäviä tietoja käsitellään;

—

sisällytetään direktiiviehdotuksen 13 artiklaan vaatimus, jonka mukaan kaikki myyntilupatietoihin sisältyvät potilastiedot on tehtävä täysin anonyymeiksi ennen tietojen toimittamista toimivaltaiselle viranomaiselle, joka käsittelee niitä hinnoittelu- ja korvauspäätösten tekemiseksi;

—

laaditaan arviointi direktiiviehdotuksen tietosuojavaikutuksista ennen ryhtymistä valmistelemaan uuden tietokannan perustamista.

4.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/19

1.

Komissio ja Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja hyväksyivät 7 päivänä helmikuuta 2013 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle laatimansa yhteisen tiedonannon ”Euroopan unionin kyberturvallisuusstrategia: avoin, turvallinen ja vakaa verkkoympäristö” (1) (jäljempänä ’yhteinen tiedonanto’, ’kyberturvallisuusstrategia’ tai ’strategia’).

2.

Komissio hyväksyi samana päivänä ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa (2) (jäljempänä ’direktiiviehdotus’ tai ’ehdotus’). Ehdotus toimitettiin 7 päivänä helmikuuta 2013 Euroopan tietosuojavaltuutetulle lausuntoa varten.

3.

Tietosuojavaltuutetulla oli mahdollisuus esittää komissiolle epävirallisia huomautuksia ennen yhteisen tiedonannon ja ehdotuksen hyväksymistä. Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen siihen, että joitakin hänen huomautuksistaan on otettu huomioon yhteisessä tiedonannossa ja ehdotuksessa.

74.

Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen siihen, että komissio ja EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ovat laatineet kattavan kyberturvallisuusstrategian ja täydentäneet sitä direktiiviehdotuksella, jossa säädetään toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko EU:ssa. Strategia täydentää EU:ssa jo toteutettuja verkko- ja tietoturvapoliittisia toimenpiteitä.

75.

Tietosuojavaltuutettu suhtautuu myönteisesti myös siihen, ettei strategiassa tyydytä turvallisuuden ja yksityisyyden perinteiseen vastakkainasetteluun vaan tunnustetaan nimenomaisesti, että yksityisyyden suoja ja tietosuoja ovat keskeisiä periaatteita, joiden tulisi ohjata kyberturvallisuuspolitiikkaa EU:ssa ja kansainvälisesti. Tietosuojavaltuutettu huomauttaa, että kyberturvallisuusstrategia ja ehdotettu verkko- ja tietoturvadirektiivi voivat osaltaan auttaa merkittävästi varmistamaan yksityisyyden suojan ja tietosuojan verkkoympäristössä. Samanaikaisesti on kuitenkin huolehdittava siitä, etteivät ne johda toimenpiteisiin, joilla yksityisyyden suoja ja tietosuoja vaarannetaan lainvastaisesti.

76.

Tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen myös siihen, että tietosuoja mainitaan useissa strategian kohdissa ja että se on huomioitu myös verkko- ja tietoturvaa koskevassa direktiiviehdotuksessa. Tietosuojavaltuutettu pitää kuitenkin valitettavana, ettei strategiassa ja ehdotuksessa tuoda selkeämmin esille, kuinka voimassa oleva ja tuleva tietosuojalainsäädäntö parantaa turvallisuutta, eikä myöskään kaikilta osin varmisteta, että direktiiviehdotuksesta tai strategian muista osista johtuvat velvoitteet täydentävät nykyisiä tietosuojavelvoitteita ilman päällekkäisyyksiä tai ristiriitaisuuksia.

77.

Lisäksi tietosuojavaltuutettu huomauttaa, ettei kyberturvallisuusstrategian lähestymistapa kyberturvallisuuteen ole riittävän kattava ja kokonaisvaltainen, koska siinä ei ole punnittu eikä otettu kaikilta osin huomioon komission muita aloitteita ja käynnissä olevia lainsäädäntömenettelyjä, kuten tietosuojauudistusta ja sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista annettua asetusehdotusta, ja että strategia voi siten pahentaa entisestään nykyistä hajanaista ja lokeroitunutta lähestymistapaa. Tietosuojavaltuutettu huomauttaa myös, ettei verkko- ja tietoturvaa koskeva direktiiviehdotus vielä sellaisenaan mahdollista kokonaisvaltaista lähestymistapaa turvallisuuteen EU:ssa ja että nykyisessä tietosuojalainsäädännössä säädetty velvoite on todennäköisesti kokonaisvaltaisin EU:n lainsäädännössä tähän mennessä asetettu verkko- ja turvallisuusvelvoite.

78.

Edelleen tietosuojavaltuutettu pitää valitettavana sitä, ettei strategiassa ja ehdotuksessa ole otettu asianmukaisesti huomioon tietosuojaviranomaisten merkittävää roolia turvallisuusvelvoitteiden täytäntöönpanossa ja soveltamisen valvonnassa sekä kyberturvallisuuden parantamisessa.

79.

Kyberturvallisuusstrategian osalta tietosuojavaltuutettu korostaa seuraavaa:

80.

Ehdotetun verkko- ja tietoturvadirektiivin osalta tietosuojavaltuutettu suosittelee lainsäätäjille seuraavaa:

4.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/23

1.

Komissio hyväksyi 27 päivänä maaliskuuta 2013 kaksi tavaramerkkeihin liittyvää lainsäädäntöehdotusta: ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä (uudelleenlaadittu teksti) (1) ja ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 muuttamisesta (2) (jäljempänä yhdessä ’ehdotukset’). Ehdotukset toimitettiin samana päivänä tietosuojavaltuutetulle lausuntoa varten.

2.

Tietosuojavaltuutettu panee merkille, että ehdotusten päätavoitteena on yhdenmukaistaa aineellisoikeudellisen tavaramerkkilainsäädännön keskeisiä säännöksiä ja yhtenäistää menettelysääntöjä EU:ssa. Vaikka ehdotuksilla ei ensi näkemältä näytä olevan järin merkittäviä tietosuojavaikutuksia, tietosuojavaltuutettu kuitenkin toteaa, että kummallakin säädöksellä otetaan käyttöön joitakin käsittelytoimia, jotka saattavat osaltaan vaikuttaa yksityisyyden ja henkilötietojen suojaan. Tietosuojavaltuutettu pitää valitettavana, ettei häntä kuultu epävirallisesti ennen ehdotusten hyväksymistä.

3.

Tietosuojavaltuutettu haluaa asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastella joitakin ehdotuksissa esille tulleita erityisiä tietosuojaongelmia. Tietosuojavaltuutettu suosittelee, että ehdotusten johdanto-osaan lisätään viittaus tähän lausuntoon.

4.

Ehdotetulla direktiivillä pyritään yhdenmukaistamaan EU:n aineellisoikeudellisen tavaramerkkilainsäädännön keskeiset säännökset (muun muassa täsmentämällä tavaramerkkiin kuuluvia oikeuksia ja yhteisömerkkeihin sovellettavia sääntöjä) sekä yhtenäistämään esimerkiksi rekisteröintiin ja maksuihin liittyviä menettelysääntöjä sekä väite-, menettämis- ja mitätöintivaatimusmenettelyjä. Ehdotukseen sisältyy myös säännöksiä hallinnollisen yhteistyön edistämisestä jäsenvaltioiden teollisoikeuksien keskusvirastojen kesken ja EU:n tavaramerkkiviraston kanssa (52 ja 53 artikla).

5.

Ehdotetulla asetuksella muutetaan yhteisön tavaramerkkeihin sovellettavaa nykyistä oikeudellista kehystä, josta säädetään asetuksessa (EY) N:o 207/2009. Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (OHIM) nimeksi muutetaan Euroopan unionin tavaramerkki- ja mallivirasto (jäljempänä ’EU:n tavaramerkkivirasto’). Ehdotuksessa selkeytetään eurooppalaiseen tavaramerkkiin sovellettavia aineellis- ja menettelyoikeudellisia sääntöjä. Siinä säädetään myös EU:n tavaramerkkivirastoon perustettavasta eurooppalaisesta rekisteristä ja sähköisestä tietokannasta (87 artikla). Lisäksi siinä täsmennetään EU:n tavaramerkkiviraston roolia ja tehtäviä erityisesti sen ja EU:n teollisoikeuksien keskusvirastojen välisessä yhteistyössä (123 artikla).

27.

Vaikka ehdotukset koskevat aineellisen tavaramerkkilainsäädännön yhdenmukaistamista ja menettelysääntöjen lähentämistä EU:ssa ja vaikka niihin ei ensi näkemältä näytä liittyvän merkittäviä tietosuojavaikutuksia, niillä otetaan kuitenkin käyttöön joitakin henkilötietojen käsittelytoimia, jotka saattavat osaltaan vaikuttaa yksityisyyden ja henkilötietojen suojaan.

28.

Tietosuojavaltuutettu korostaa, että kaikessa henkilötietojen keruussa ja käsittelyssä, jota jäsenvaltioiden teollisoikeuksien keskusvirastot ja EU:n tavaramerkkivirasto suorittavat tehtäviensä hoitamisen yhteydessä, on noudatettava sovellettavaa tietosuojalainsäädäntöä, erityisesti direktiivin 95/46/EY kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä ja asetusta (EY) N:o 45/2001.

29.

Direktiiviehdotuksen osalta tietosuojavaltuutettu suosittelee seuraavaa:

30.

Asetusehdotuksen osalta tietosuojavaltuutettu suosittelee seuraavaa:

4.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/25

1.

Komissio hyväksyi 28 päivänä helmikuuta 2013 seuraavat ehdotukset (jäljempänä ’ehdotukset’):

2.

Ehdotukset toimitettiin samana päivänä Euroopan tietosuojavaltuutetulle lausuntoa varten. Euroopan tietosuojavaltuutetulle oli annettu tilaisuus esittää komissiolle epävirallisia huomautuksia ennen ehdotusten hyväksymistä.

3.

Euroopan tietosuojavaltuutettu on tyytyväinen siihen, että sekä EES-ehdotuksen että RTP-ehdotuksen johdanto-osaan on sisällytetty viittaus tietosuojavaltuutetun kuulemiseen.

4.

Vuonna 2008 komission tiedonannossa ”Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelu” ehdotettiin uusia välineitä Euroopan rajojen hallinnoimiseen tulevaisuudessa. Näitä olivat muun muassa maahantulo- ja maastalähtöjärjestelmä (jäljempänä ’EES’) kolmansien maiden kansalaisten maahantulo- ja maastalähtötietojen sähköistä rekisteröintiä varten sekä rekisteröityjen matkustajien ohjelma vilpittömässä mielessä matkustavien henkilöiden rajanylitysten helpottamiseksi (jäljempänä RTP). Siinä harkittiin myös sähköisen matkustuslupajärjestelmän käyttöönottoa viisumivapauden piiriin kuuluvien kolmansien maiden kansalaisille.

5.

Eurooppa-neuvosto kannatti näitä ehdotuksia joulukuussa 2009 antamassaan Tukholman ohjelmassa (4). Vuonna 2011 älykkäistä rajoista antamassaan tiedonannossa (5) komissio kuitenkin katsoi, että sähköisen matkustuslupajärjestelmän käyttöönotosta on toistaiseksi luovuttava, koska ”sen mahdollinen panos jäsenvaltioiden turvallisuuden parantamiselle ei oikeuttaisi henkilötietojen keräämistä vaadittavassa mittakaavassa eikä siitä aiheutuvia kustannuksia tai vaikutuksia kansainvälisiin suhteisiin” (6). Lisäksi se ilmoitti aikovansa esittää EES-järjestelmää ja RTP-ohjelmaa koskevat ehdotuksensa vuoden 2012 alkupuoliskolla.

6.

Tämän jälkeen kesäkuussa 2011 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vaati, että ”älykkäitä rajoja” koskevaa työtä kiirehdittäisiin ja että EES-järjestelmä ja RTP-ohjelma otettaisiin käyttöön (7).

7.

Komission jäsen Malmströmille 12. kesäkuuta 2012 osoittamassaan kirjeessä (8) 29 artiklan mukainen tietosuojatyöryhmä esitti huomautuksia komission älykkäistä rajoista antamasta, asetusehdotuksia edeltäneestä tiedonannosta. Sittemmin 6. kesäkuuta 2013 työryhmä antoi lausunnon, jossa se kyseenalaisti älykkäät rajat -paketin tarpeellisuuden (9).

8.

Tämä lausunto perustuu kyseisiin kannanottoihin sekä Euroopan tietosuojavaltuutetun aiempaan lausuntoon (10) komission vuonna 2011 antamasta maahanmuuttotiedonannosta (11) ja Euroopan tietosuojavaltuutetun alustaviin huomautuksiin (12) kolmesta rajaturvallisuutta koskevasta tiedonannosta (2008) (13). Lausunnossa käytetään myös näkemyksiä, jotka on esitetty Euroopan tietosuojavaltuutetun älykkäät rajat -paketista ja sen tietosuojaan liittyvistä vaikutuksista järjestämässä pyöreän pöydän keskustelussa (14).

9.

EES-ehdotuksen 4 artiklassa täsmennetään ehdotuksen tarkoitus. Ehdotuksen tarkoituksena on parantaa EU:n ulkorajojen valvontaa ja laittoman maahanmuuton torjuntaa, yhdennetyn rajaturvallisuuspolitiikan täytäntöönpanoa sekä raja- ja maahanmuuttoviranomaisten yhteistyötä ja yhteydenpitoa. Sillä luodaan järjestelmä, jolla voidaan

10.

Järjestelmän pitäisi auttaa laillisen oleskelun seurannassa tarjoamalla nopeaa ja tarkkaa tietoa rajavartijoille ja matkustajille. Sillä korvattaisiin nykyinen hitaana ja epäluotettavana pidetty järjestelmä, jossa passit leimataan käsin, ja tehostettaisiin rajavalvontaa (15).

11.

Biometristen tietojen tallennuksen avulla sen pitäisi lisäksi auttaa tunnistamaan henkilöt, jotka eivät täytä EU:n alueelle tuloa tai siellä oleskelua koskevia ehtoja, erityisesti henkilöasiakirjojen puuttuessa. EES-järjestelmän avulla saataisiin tarkka kuva myös matkustajavirroista ja laillisen oleskeluajan ylittäneiden henkilöiden määristä, mikä mahdollistaisi näyttöön perustuvan päätöksenteon esimerkiksi viisumivelvollisuusasioissa. Ehdotuksen 4 artiklassa tarkoitettuja tilastotietoja käytetään viimeksi mainittuun tarkoitukseen.

12.

EES-järjestelmä muodostaisi pohjan RTP-ohjelmalle, jonka tavoitteena on helpottaa ennakkotutkinnan läpäisseiden, usein matkustavien kolmansien maiden kansalaisten rajanylityksiä. Rekisteröidyille matkustajille annetaan yksilöivän tunnisteen sisältävä tunnisteväline, joka luetaan saavuttaessa ja lähdettäessä rajalla rajatarkastusautomaatissa. Tunnistevälineen tietoja, sormenjälkiä ja viisumitarran numeroa (jos viisumi vaaditaan) verrataan keskusrekisteriin ja muihin tietokantoihin tallennettuihin tietoihin. Jos matkustaja läpäisee kaikki tarkastukset, hän voi kulkea automaattisen portin läpi. Muussa tapauksessa rajavartija avustaa matkustajaa.

13.

Muutosehdotuksen tavoitteena on saattaa asetus (EY) N:o 562/2006 henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (jäljempänä Schengenin rajasäännöstö) uusien EES- ja RTP-ehdotusten mukaiseksi.

14.

EU-alueen maahantulojen ja maastalähtöjen valvomiseen käytettävän sähköisen järjestelmän kehittämistä koskeva hanke on ollut vireillä jo pitkään, ja edellä mainitut lukuisat komission tiedonannot ovat valmistaneet tietä nyt tarkasteltaville ehdotuksille. Älykkäät rajat -pakettia on siis arvioitava tämän kehitystyön näkökulmasta. Huomioon on otettava erityisesti seuraavat seikat.

15.

Tukholman ohjelmassa komission omaksumana strategisena lähestymistapana on arvioida tarvetta kehittää eurooppalainen tiedonvaihtomalli, joka perustuu nykyisten välineiden arviointiin. Tämän sisäisen turvallisuuden tiedonhallintastrategian on perustuttava muun muassa vahvaan tietosuojajärjestelmään, hyvin kohdennettuun tietojenkeruuseen sekä eri välineiden käytön järkeistämiseen, mihin liittyy myös laajoja tietoteknisiä järjestelmiä koskevan työsuunnitelman hyväksyminen. Tukholman ohjelmassa muistutetaan, että on taattava johdonmukaisuus eri informaatiotyökalujen käyttöönoton ja hallinnoinnin sekä toisaalta henkilötietojen suojaamisen strategian ja laajojen tietoteknisten järjestelmien perustamista koskevan työsuunnitelman välillä (16).

16.

Perinpohjaiseen tarkasteluun on aihetta etenkin, kun otetaan huomioon sellaiset laajat tietotekniset järjestelmät kuin Eurodac (17), VIS (18) ja SIS II (19) ja niiden tuleva kehittäminen ja käyttöönotto. Älykkäiden rajojen järjestelmä on jälleen yksi väline, jolla kerätään valtavia määriä henkilötietoja rajavalvontaa varten. Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto vahvisti äskettäin tämän kokonaisvaltaisen lähestymistavan ja korosti tarvetta ottaa oppia SIS-järjestelmästä saaduista kokemuksista etenkin kustannusten paisumisen osalta (20). Euroopan tietosuojavaltuutettu on myös huomauttanut, ettei eurooppalaista tiedonhallintamallia voi perustaa teknisille näkökohdille, kun otetaan huomioon uusien tekniikoiden tarjoamat lähes rajattomat mahdollisuudet. Tietoja on käsiteltävä ainoastaan konkreettisten turvallisuustarpeiden perusteella (21).

17.

Yksityisyydensuojan ja tietosuojan suhteen EES-järjestelmää ja RTP-ohjelmaa on tarkasteltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan (22) (jäljempänä perusoikeuskirjan) näkökulmasta, etenkin sen 7 ja 8 artiklan näkökulmasta. Perusoikeuskirjan 7 artiklassa, joka muistuttaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen (23) 8 artiklaa, säädetään yleisestä oikeudesta nauttia yksityis- ja perhe-elämään kohdistuvaa kunnioitusta ja suojataan yksityishenkilöä viranomaisten häirinnältä. Perusoikeuskirjan 8 artiklan mukaan yksilöllä on oikeus siihen, että hänen henkilötietojaan saa käsitellä ainoastaan tietyin edellytyksin. Nämä kaksi lähestymistapaa ovat keskenään erilaisia ja toisiaan täydentäviä. Älykkäät rajat -pakettia arvioidaan seuraavassa näistä kahdesta näkökulmasta.

18.

Tässä lausunnossa keskitytään erityisesti EES-ehdotukseen, joka on yksityisyydensuojan ja tietosuojan kannalta tärkeämpi. Lausunto rakentuu seuraavasti:

102.

Älykkäät rajat -paketin tavoitteena on luoda uusi laaja tietotekninen järjestelmä, jolla täydennetään olemassa olevia rajavalvontajärjestelmiä. Järjestelmän lainmukaisuutta on arvioitava perusoikeuskirjan, etenkin sen 7 artiklan, joka koskee oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta, ja 8 artiklan, joka koskee henkilötietojen suojaa, periaatteiden pohjalta. Tavoitteena on paitsi sen arvioiminen, puututaanko uudella järjestelmällä perusoikeuksiin, myös ehdotuksiin sisältyvien tietosuojaratkaisujen arvioiminen.

103.

Tästä näkökulmasta Euroopan tietosuojavaltuutettu vahvistaa, että ehdotetulla EES-järjestelmällä puututaan yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamisen oikeuteen. Vaikka tietosuojavaltuutettu suhtautuukin myönteisesti ehdotuksissa esitettyihin ratkaisuihin ja antaa arvoa komission vaivannäölle tässä suhteessa, tietosuojavaltuutetun päätelmä on, että tärkeintä on välttämättömyys: järjestelmän kustannustehokkuus vaarantuu, ei pelkästään taloudellisessa mielessä vaan myös perusoikeuksien kannalta, kun asiaa tarkastellaan olemassa olevien järjestelmien ja rajakäytäntöjen laajemmassa yhteydessä.

104.

Euroopan tietosuojavaltuutettu suosittaa EES-ehdotuksen osalta seuraavaa:

105.

Vaikka RTP-ohjelma ei herätä vastaavia keskeisiä kysymyksiä perusoikeuksiin puuttumisesta kuin EES-järjestelmä, Euroopan tietosuojavaltuutettu kehottaa lainsäätäjää kuitenkin kiinnittämään huomiota seuraaviin seikkoihin:

106.

Turvallisuusnäkökohtien osalta tietosuojavaltuutettu katsoo, että EES-järjestelmää ja RTP-ohjelmaa varten olisi laadittava toiminnan jatkuvuussuunnitelma ja tietoturvallisuuden riskinhallintakäytännöt riskien arvioimiseksi ja priorisoimiseksi. Lisäksi viraston ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tulisi olla tiivistä.

4.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/30

1.

Komissio vastaanotti 24 päivänä tammikuuta 2014 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla yhdysvaltalaisen yrityksen Apollo Management L.P. (Apollo) ja espanjalaisen yrityksen Fondo de Garantía de Depósitos de Entidades de Crédito (FGD) tytäryhtiöt hankkivat sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yhteisen määräysvallan espanjalaisessa yrityksessä Synergy Industry and Technology, SA (Synergy) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua EY:n sulautuma-asetuksen soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston EY:n sulautuma-asetuksen (2) nojalla.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301), sähköpostitse osoitteeseen COMP-MERGER-REGISTRY@ec.europa.eu tai postitse viitteellä COMP/M.7144 – Apollo/Fondo de Garantía de Depósitos de Entidades de Crédito/Synergy seuraavaan osoitteeseen: