19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/1

1.1

Euroopan taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen liitto on vielä saavuttamatta. Rahaliitto pantiin alulle ottamatta taloudellista ja sosiaalista ulottuvuutta riittävästi huomioon, mutta sen taloudelliset ja yhteiskunnalliset seuraukset ovat olleet huomattavat. Ollaan etenemässä kohti rahoitus-, vero- ja pankkiunionia, mutta EU:lla ei ole talouskasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta tukevaa politiikkaa varten tarvittavia budjettivaroja. Edistyminen kohti sosiaalista ja poliittista liittoa on samanaikaisesti pysähdyksissä. Sekä talous-, raha- että sosiaaliasioita koskevassa liitossa kaikki osa-alueet ovat kuitenkin keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Ne ylläpitävät ja voimistavat toinen toisiaan. Yhdessä niiden tulisi tarjota konkreettisempi, todellisesta elämästä rakentuva Eurooppa, jonka kansalaiset pystyvät käsittämään ja johon sijoittajat, tuottajat, työntekijät ja kuluttajat voivat luottaa ja jonka he voivat tuntea omakseen. Niiden olisi myös tarjottava elinvoimaisempi Eurooppa, joka luo kilpailukykyä, älykästä ja osallistavaa kasvua, taloudellisia mahdollisuuksia sekä työllisyyttä, ja jossa voi tosiasiallisesti nauttia kaikista yhteiskunnallisista oikeuksista. Ilman tällaista tasapainoa ei poliittisella liitolla ole tulevaisuutta.

1.2

Vuoden 2008 ja helmikuun 2013 välillä työttömyysaste on noussut 27 jäsenvaltion EU:ssa 7 prosentista 10,9 prosenttiin, mikä merkitsee yhteensä 26,4 miljoonaa työtöntä. Euroalueella työttömyys on kohonnut jopa 12 prosenttiin. Se on noussut 19 maassa ja laskenut 8:ssa. 27 jäsenvaltion EU:ssa on nyt työttömänä 5,7 miljoonaa nuorta (23,5 prosenttia nuorista), kun vuoden 2013 alussa kokonaistyöttömyysaste oli Yhdysvalloissa 7,7 prosenttia ja Japanissa 4,2 prosenttia (1). Tämä luvut ovat täysin päinvastaisia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa, ja ETSK katsookin, että kilpailukyvyn taantumisen torjuminen, kasvun lisääminen, uusien työpaikkojen luominen ja köyhyyden vähentäminen on asetettava kaikkein tärkeimmiksi painopisteiksi. On tärkeää perustaa vahvistettu valvontamekanismi, jonka avulla voidaan valvoa, miten talous- ja rahapoliittiset toimet vaikuttavat jäsenvaltioiden yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja työmarkkinoihin. On myös tärkeää lisätä sosiaali- ja työllisyyspoliittiset käytänteet talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon sisältyviin jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen valvontaa koskeviin säännöksiin. ETSK:n mielestä tällainen lähestymistapa on kiireellinen jo kyseisten dramaattisten lukujen valossa, mutta se on myös täysin SEUTin 9 artiklassa mainittujen unionin sosiaalista ja kestävää kehitystä koskevien tavoitteiden mukainen. EMUn sosiaalinen ulottuvuus edellyttää selkeitä välineitä, osoittimia sekä laadullisia että määrällisiä tavoitteita, jotka vaikuttavat yhtä tehokkaasti kuin EMUn talous- ja rahoitusvelvoitteet. EU:n johtohenkilöiden on ennen muuta tuotava Eurooppa-aate takaisin kansan pariin.

1.3

Uusi eurooppalainen sosiaalipoliittinen toimintaohjelma olisi käynnistettävä tukemaan etenemistä kohti tiiviimpää unionia rahoitus-, pankki- ja veroasioissa. Ohjelmassa olisi esitettävä selkeitä konkreettisia laadullisia ja määrällisiä päämääriä, jotka perustuvat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja täsmentävät niitä. Niillä olisi erityisesti tarkoitus tukea pyrkimyksiä palauttaa teollisuus Eurooppaan, vähentää suurtyöttömyyttä ja varmistaa sosiaaliset perusoikeudet, edistää yrittäjyyttä ja uusia työpaikkoja, taistella köyhyyttä vastaan, ylläpitää sosiaalista osallisuutta, helpottaa sosiaalisia investointeja, edistää korkeakoulutusta ja ammatillista jatkokoulutusta sekä kehittää sosiaalipolitiikan hallintoa ja Eurooppa-hankkeeseen sitoutumista. Uuteen eurooppalaiseen sosiaalipoliittiseen toimintaohjelmaan pitäisi sisällyttää mahdollisimman tehokkaasti toimivia oikeudellisia ja muita toimia, joita toteutetaan kaikkialla EU:ssa tai valtioiden tehostetussa yhteistyössä. Sen olisi sisällettävä Euroopan talouden elvytyssuunnitelma, Euroopan sosiaalisten investointien paketti, eurooppalaiset sosiaalisten vaikutusten arvioinnit, eurooppalainen nuorisotakuu ja yhtenäinen eurooppalainen osaamispassi. Samalla sen avulla olisi varmistettava, että horisontaalista sosiaalilauseketta, sosiaalisia perusoikeuksia ja kansalaisvaikuttamisen periaatetta noudatetaan. Ohjelmassa olisi myös tutkittava ja edistettävä Euroopan kansalaisten oikeutta taattuun vähimmäistoimeentuloon.

1.4

ETSK ehdottaa kahta uutta alustavaa aloitetta: 1) taloudellisesti toteuttamiskelpoisia sosiaalisia investointihankkeita varten toteutettavaa eurooppalaisten sosiaalipoliittisen joukkovelkakirjojen liikkeellelaskua, joka kanavoitaisiin Euroopan sosiaalisen toiminnan rahaston kautta, jonka toimintaa asianomaiset EU:n viranomaiset tukisivat, mutta jonka kansalaisyhteiskunnan (yksityiset, yhteistoiminnalliset ja julkiset) sidosryhmät rahoittaisivat, omistaisivat, jota ne hallinnoisivat ja jonka toimintaa ne valvoisivat, ja 2) Euroopan työttömien työntekijöiden koulutusverkoston perustamista. Kyseinen verkosto tarjoaisi pitkäaikaisia, tehokkaita ja laadukkaita koulutusmahdollisuuksia, jotka vastaisivat työmarkkinoiden tarpeisiin. Se toteutettaisiin laskemalla liikkeelle maasta riippumatta kelpaavia koulutusseteleitä ja käynnistämällä Erasmus-tyyppisiä opintosuoritusten vaihtohankkeita, joiden avulla työttömiä työntekijöitä autettaisiin suuntaamaan kohti uusia koulutusväyliä, kehittämään uusia tiedollisia ja ammatillisia taitoja ja avaamaan uusia uranäkymiä ja palaamaan takaisin unionin työmarkkinoille. Samaan aikaan vapaan liikkuvuuden Eurooppa edellyttää varmempaa ja nykyaikaista liikkuvuusperustaa (esimerkiksi asianmukaisia oikeuksia tietoon ja tukeen muissa jäsenvaltioissa työskenteleville) helpottamaan yhteisön väestön liikkumista työn luokse kaikkialla EU:n alueella ja takaamaan tasapuoliset toimintaedellytykset rehdin kilpailun sekä sosiaalisten perusoikeuksien ja työehtosopimusten noudattamisen suhteen.

2.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea toteaa julkisesti kannattavansa kokonaisvaltaista pyrkimystä kohti Euroopan taloudellista, sosiaalista ja poliittista liittoa.

2.2

Taloudellinen liitto sisältäisi rahoitus- ja pankkiunionin yhteisine talletussuojajärjestelmineen, yhteisine kriisinratkaisurahastoineen ja EU:n laajuisine valvontamenettelyineen. Se sisältäisi myös verounionin, joka perustuisi yhteisiin luottoinstrumentteihin. Niihin turvauduttaisiin budjettikurin, julkisen talouden vakauttamisen ja elinvoimaisemman eurooppalaisen kasvumallin kehyksessä, johon kansalaiset voivat samastua ja johon sijoittajat, tuottajat, työntekijät ja kuluttajat voivat luottaa. Euroalueen yhtenäisyyttä vaivaava jatkuva epävarmuus olisi hälvennettävä, sillä se haittaa ihmisten ja yritysten luottamusta tulevaisuuteen. Kesäkuussa 2012 pidetty huippukokous, mukaan lukien kasvu- ja työllisyyssopimus ja sitä varten kaavailtu 180 miljardin euron lisämääräraha, yhdessä EKP:n aikomusten kanssa tehdä kaikki voitava heikkojen pankkien, julkisen velan ja kestämättömän rahoitusmarginaalin noidankehän murtamiseksi, ovat omiaan kasvattamaan luottamusta kehittyviin eurooppalaisiin talouden puitteisiin. Eurooppa tarvitsee uutta investointiohjelmaa (2), jolla kyetään luomaan lisää resursseja uudelleenteollistamisen, kasvun palauttamisen ja työttömyyden torjumisen tukemiseksi.

2.3

Mutta tämä on vasta yksi puoli kokonaisuudesta. Julkisen talouden säästötoimenpiteiden vaikutukset ilmenevät samanaikaisesti tuhoisina seurauksina, jotka näkyvät sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa, sosiaaliturvassa, osallistavilla työmarkkinoilla ja köyhyysasteissa. EU:ssa on tällä hetkellä 26 miljoonaa työtöntä ja 120 miljoonaa ihmistä, jotka kärsivät köyhyydestä tai sosiaalisesta syrjäytymisestä. Talouden elpymisen, vakaan rahatalouden, kestävän kasvun ja kilpailukyvyn tavoitteita ei saavuteta uudistamatta sosiaalista ulottuvuutta. Eurooppa-neuvoston kokouksessa 14.–15. maaliskuuta 2013 tunnustettiin lopulta tämä realiteetti ja kehotettiin jäsenvaltioita lukemaan sosiaalipoliittiset toimet talouden ohjauksen ja hallinnan voimatekijöiden joukkoon etenkin muuttamalla EU-ohjausjakson painopistettä siihen suuntaan, että se edistää työllisyyden tukemista, sosiaalisia investointeja, sosiaalista osallisuutta ja sosiaalisten tavoitteiden valtavirtaistamista (3). Euroopan talous- ja sosiaalikomitea panee merkille jäsenvaltiotason sosiaalipolitiikan uudenlainen korostamisen, mutta katsoo, että EU-tason johtajuutta tarvitaan myös sosiaalipoliittisten toimien, sosiaalisten investointien ja sosiaalisen vertailevan arvioinnin (benchmarking) aloilla.

2.4

Siksi on aika muodostaa sosiaalisen Euroopan puitteisiin EMUn sosiaalinen pilari, jota ilman kansalaisten sitoutuminen Eurooppa-hankkeeseen jää epävarmaksi. Euroopan yhteiskunnallisen epätasapainotilanteen jakautumisen nykyiset erot heikentävät kestäviä ratkaisuja talouskasvun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi ja ne muodostavat myös suuren haasteen tulevissa vuonna 2014 järjestettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa yhtäältä niiden välille, jotka elpymisen toivossa kohdistavat katseensa unionin suuntaan, ja toisaalta niiden, jotka pitäytyvät kansallisissa vaihtoehdoissa. Euroopan parlamentin vaaleissa mielipiteet ja äänet keskittyvät. On olennaisen tärkeää, että kyseiset vaalit toimivat kimmokkeena ajattelulle, jossa korostetaan tarvittavan enemmän Eurooppaa, lähempänä kansalaisiaan, perheitä ja liikeyrityksiä olevaa Eurooppaa, sosiaalisempaa Eurooppaa, eivätkä jarruta sitä.

2.5

Sosiaalisia perusoikeuksia ei voi erottaa kansalaisuuteen liittyvistä tai poliittisista oikeuksista, koska perusoikeuskirja velvoittaa pitämään niitä yllä ja edistämään niitä. Troikkaan kuuluvilla komissiolla ja EKP:llä on velvoite toteuttaa sosiaalisia perusoikeuksia kaikissa toimissaan. EMUn sosiaalisen ulottuvuuden puitteissa komission tulisi tehokkaasti valvoa ja arvioida sosiaalisten perusoikeuksien täysimääräistä noudattamista ja varmistaa se.

3.1

Vuonna 2008 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi puheenjohtajavaltio Ranskan pyynnöstä valmistelevan lausunnon, jossa ehdotettiin yhteisön uuden sosiaalipoliittisen toimintaohjelman käynnistämistä. Lausunnossa viitattiin komitean tekemään pioneerityöhön, jonka myötä pantiin alulle työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskeva yhteisön peruskirja, vuonna 1989 eurooppalainen sosiaalipoliittinen toimintaohjelma ja siitä seurannut sisämarkkinoihin, perussopimuksiin ja EU:n toimintaan yleensä liittyvä sosiaalialan säännöstö. Lausunnon mukaan uutta sosiaalipoliittista toimintaohjelmaa tarvitaan, ”jotta sosiaalinen kehitys EU:ssa pysyy mukana talouden ja markkinoiden kehityksessä”. Ranskan puheenjohtajakaudella järjestetyssä epävirallisessa työ- ja sosiaaliasioiden ministerikokouksessa ilmaistusta tuesta huolimatta komitean ehdotus jäi valitettavasti pian talouskriisin varjoon, jolloin viiden vuoden ajan yritettiin kuumeisesti pelastaa EMU ja lisätä taloudellista yhteenkuuluvuutta euroalueella. Nyt on varmasti jo tullut aika käsitellä jälleen ajatusta uudesta eurooppalaisesta sosiaalipoliittisesta toimintaohjelmasta, joka vastaa uudenlaisia talouden ohjauksen ja hallinnan muotoja ja tukee niitä vastaavin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja sosiaalipolitiikan toimin.

3.2

Vuonna 2008 antamassaan lausunnossa komitea peräänkuulutti ”monitasoista hallintoa” uuteen yhteisön sosiaalipoliittiseen toimintaohjelmaan, joka perustuu lainsäädäntään, työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, kansalaiskeskusteluun, yhteis- ja itsesääntelyyn, avoimeen koordinointiin, sosiaalipolitiikan sisällyttämiseen muihin politiikan aloihin, tiiviimpään yhteistyöhön ja kansalaisten aloiteoikeuteen. Siinä ei toimintamuodoille esitetty hierarkiaa, tärkeintä oli yksinomaan toimivuus, yhteisömenetelmän säilyttäminen ja uuden horisontaalisen sosiaalilausekkeen (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artikla) noudattaminen. Siinä kehotettiin myös sitoutumaan rahoittamiseen, esimerkiksi kohdentamalla ja helpottamalla pääsyä osalliseksi Euroopan sosiaalirahastosta, tukemalla uusia, kokeiluluontoisia aloitteita mahdollisesta sosiaalisten innovaatioiden rahastosta ja pohtimalla, olisiko ”sosiaalisten perusrakenteiden kehittämiseen mahdollista käyttää Euroopan laajuista lainajärjestelyä”.

3.3

Tällä välin komitea on kehottanut yhä uudelleen soveltamaan yhteisömenettelyä ja noudattamaan luonteeltaan sitovaa horisontaalista sosiaalilauseketta. Se on myös nimenomaisesti ehdottanut, että solmitaan Euroopan sosiaalinen investointisopimus, jonka avulla varmistetaan, että talouden ohjauksen ja hallinnan puitteissa ja EU-ohjausjakson toimeenpanossa toteutettavat julkisen talouden säästötoimet ja puoliautomaattiset seuraamukset saavat vastapainokseen sosiaalisten vaikutusten arviointeja, sosiaalisten perusoikeuksien noudattamisen, tosiasiallisen sitoutumisen Eurooppa 2020 -strategian köyhyydentorjunnan tavoitteiden saavuttamiseen ja unionin ”työ- ja sosiaalipoliittista ohjausjärjestelmää” yleiseen kehittämiseen.

3.4

Komiteaa kannustaa se, että Euroopan parlamentti on äskettäin korostanut, että tarvitaan ”eurooppalaista yhteiskuntasopimusta”, ”työllisyyttä ja sosiaalisia kysymyksiä koskevia viitearvoja””talousarvioiden kurinalaisuuden sitovassa valvonnassa”, vuotuista kasvuselvitystä, jossa otetaan huomioon ”sosiaalisen mallin kestävyys”, ja ”yhdennettyä työllisyys- ja sosiaalipolitiikan kehystä” EMUn etenemissuunnitelman ”viidenneksi lohkoksi” (4). Se on myös tyytyväinen Eurooppa-neuvoston tavoitteeseen esittää toimenpiteitä ja aikataulutetun etenemissuunnitelman ”EMUn sosiaalisesta ulottuvuudesta” kokouksessaan kesäkuussa 2013 (5). Komission jäsen László Andor on vastaavasti vastikään korostanut, että tarvitaan ”ihmiskasvoinen rahaliitto”, ja että hänen mielestään ”EMUn sosiaalisella ulottuvuudella tarkoitetaan EMUn sääntöjen, hallintomekanismien, rahoituskapasiteetin ja muiden poliittisten välineiden sopivuutta varmistamaan, että samanaikaisesti tavoitellaan sekä tehokasta taloutta että sosiaalista tasapuolisuutta” (6). Komiteaa rohkaisevat myös puheenjohtaja Herman Van Rompuyn huomiot työ- ja sosiaalipoliittisessa kolmikantahuippukokouksessa 14. maaliskuuta 2013. Niiden mukaan ”Euroopan sosiaalinen malli on edelleen tärkeä voimavara ja maailmanlaajuinen kilpailuetu” ja ”meidän on löydettävä mekanismeja, joilla sosiaalisia eroavuuksia voidaan vähentää unionissa” (7). Komission julkaisemassa sosiaalisia investointeja koskevassa paketissa, jossa annetaan jäsenvaltioille ohjeita siitä, miten tukea sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta (8), edetään sosiaalisen ulottuvuuden indikaattoreiden kehittämisen suuntaan. Komitea katsookin, että EU:n työllisyyden ja sosiaalisen epätasa-arvon ”tulostaulu” vaatii myös unioninlaajuista toimintaa varten tiiviimpää sitoutumista edellyttävän kehyksen. Siksi se muistuttaa jälleen, että tarvitaan kokonaisvaltainen, aloitteellinen eurooppalainen sosiaalipoliittinen toimintaohjelma, jolla on monitasoinen hallinto. Siihen on otettava mukaan toimivaltaiset unionin viranomaiset, elimet ja sidosryhmät, joita on sekä lainsäädännön että muun toiminnan aloilta, ja joiden tehtävänä on vähintäänkin tavoittaa ja mieluiten ohittaa Eurooppa 2020 -strategiassa esitetyt sosiaaliset tavoitteet.

4.1

EU-ohjausjaksoihin on sisällytettävä työllisyyttä ja sosiaalisia kysymyksiä koskevia viitearvoja, jotka kuuluvat samaan valvontakehykseen vallitsevan talouspolitiikan koordinoinnin ja rakenneuudistusten kanssa. Mitattavissa olevien eurooppalaisten työllisyyttä ja sosiaaliasioita koskevien tavoitteiden on pysyttävä vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettujen velkaa ja alijäämää koskevien tavoitteiden rajoissa. Tarkoituksenmukaisiin vakautusmekanismeihin olisi turvauduttava sekä makrotaloudellisen että sosiaalisen epätasapainon vähentämiseksi, kun tavoitteena on edistää älykästä ja kestävää kasvua, korkeatasoisia työpaikkoja, laadukkaiden ja kohtuuhintaisten yleishyödyllisten palveluiden hyödyntämismahdollisuuksia ja vähentää sosiaalista eriarvoisuutta kaikkialla EU:ssa. Lyhytaikaista taloudellista tehokkuutta ei tule tavoitella sosiaaliseen pääomaan tehtävien pidempiaikaisten investointien kustannuksella. Julkisen talouden vakauttamistoimia tulee arvioida sen perusteella, miten ne vaikuttavat kasvuun, työllisyyteen ja sosiaaliseen osallisuuteen. Rakenneuudistuksiin pitäisi yhdistää eurooppalaisia yhteisvastuumekanismeja. Sen varmistamiseksi, että EU:n kansalaiset tukevat tosiasiallista talous- ja rahaliittoa, jäsenvaltioiden uudistusohjelmia on tuettava asianmukaisella työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelulla, jotka ovat osa unionin sosiaalisen ulottuvuuden dynaamisuutta. Tavoitteena on olla laukaisematta käänteistä kilpajuoksua, joka ilmenisi alentamiskilpailuna, palkkojen deflaationa ja alhaisempana kokonaiskysyntänä. Vapaat ja riippumattomat työehtosopimusneuvottelut täytyy taata. Työmarkkinaosapuolten eurooppalaisella vuoropuhelulla pitäisi olla olennainen rooli talouden uuden ohjausjärjestelmän kehittämisessä ja soveltamisessa. EU:n laajuisia sosiaalisia perusoikeuksia on valvottava ja noudatettava tarkemmin.

4.2

Euroopan sosiaalirahasto ja Euroopan globalisaatiorahasto on kohotettava vastaamaan sitä tasoa, jota puheenjohtaja Herman Van Rompuy kutsui Euroopan työllisyys- ja yhteiskuntatilanteen ”inhimilliseksi tragediaksi ja sosiaaliseksi hätätilaksi” (9). Se edellyttää ilmiselvästi ”monivuotisen rahoituskehyksen pakollista ja kattavaa tarkistusta”, jota Euroopan parlamentti vaatii 13. maaliskuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa (10). Siinä mainittujen joustovälineiden, Euroopan parlamentin ja neuvoston parhaillaan käymien neuvottelujen ja hartaasti toivotussa, uuden Euroopan parlamentin valitsemisen jälkeen toteutettavan monivuotisen rahoituskehyksen rakenneuudistuksen yhteydessä on Euroopan komission alkuperäisessä ehdotuksessa esitetyt summat ainakin määritettävä uudelleen. Sama koskee EU:n omien, tähän tarkoitukseen varattujen varojen tarkoituksenmukaisempaa käyttöä. Lisäksi varoja on samassa yhteydessä osoitettava huomattavasti nykyistä enemmän alueelliseen koheesiorahastoon, sosiaalirahastoon, yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen sekä globalisaatiorahastoon.

4.3

EU:n tulisi samanaikaisesti edistää yhteiskunnallisesti vastuullista investoimista ja avittaa yhteisötalouden tukiroolia, erityisesti tekemällä uuden ehdotuksen eurooppalaisten yhdistysten ja keskinäisten yhtiöiden säännöiksi, ottamalla toimintaansa aloittavat ja kehitysvaiheessa olevat yhteiskunnalliset yritykset nimenomaisesti mukaan rakennerahasto-ohjelmien suunnitteluun, ja edistämällä sosiaalista merkintätoimintaa, kompensaatiotoimia ja julkisia hankintoja koskevia menettelyjä yrityksille, joiden sosiaalinen arvo on tunnustettu. Olisi myös luotava Euroopan sosiaalisten innovaatioiden rahasto, jonka turvin saadaan uudelleen käyttöön arvokkaat, valtiolliset rajat ylittävät kokeiluhankkeet syrjinnän ja epäkohtien poistamiseksi työmarkkinoilta. Niiden mahdollisuudet heikkenivät, kun Euroopan komissio luopui Equal-ohjelmasta.

4.4

On myös ratkaisevan tärkeää ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin ja työllistämistoimiin Euroopan teollistamiseksi uudelleen ja 20 prosentin BKT-tavoitteen saavuttamiseksi teollisuudessa vuoteen 2020 mennessä. ETSK tähdentää, että kilpailukyky on yrityksille tärkeää. Se on saavutettava johdonmukaisten eurooppalaisten puitteiden turvin.

4.5

EU:n täytyy tarttua toimeen nuorten auttamiseksi tai se on vaarassa vieraannuttaa nuoret pysyvästi koko Eurooppa-hankkeesta. Mittasuhteiltaan hätkähdyttävä Euroopan nuorten työttömyyskriisi edellyttää EU:lta uskottavampaa budjettia kuin ne riittämättömät 6 miljardia euroa, mitä on esitetty Euroopan nuorisotyöllisyyspakettia ja nuorisotakuuta varten. Summan avulla on määrä taata työllistyminen, ammatillinen tai yleissivistävä koulutus työttömille nuorille etenkin siellä, missä tarve on suurin. Ilman riittävää rahoitusta Euroopan nuorisotakuuta saatetaan pitää huiputuksena. Yhtenäinen eurooppalainen osaamispassi tarvitsee myös lisää EU-vetoisuutta, kun eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen yhdistetään kaikki virallisessa koulutuksessa, arkioppimisessa ja epävirallisesta koulutuksessa hankitut pätevyydet ja taidot. Eurooppalainen koulujen, yritysten ja työmarkkinaosapuolten välinen kumppanuuskehys on ilmeisen tarpeellinen yhdessä vastaavien strategisten synergioiden kanssa. Niissä korkeakoulutus ja elinikäinen oppiminen asemoidaan työpaikkojen luomisen, osaamiskysynnän ja -tarjonnan epätasapainon ratkaisemisen sekä työllistettävyyden, innovoinnin ja yrittäjyyden edistämisen polttopisteeseen. EU-ohjausjakson yhteydessä on taattava, ettei jäsenvaltioiden velan ja valtiontalouden alijäämän leikkaustoimin haitata julkisia investointeja yleisivistävään ja ammatilliseen koulutukseen ja jatkokoulutukseen.

4.6

Kunnon työpaikkojen, ihmisarvoisen työn ja sosiaaliturvaoikeuksien siirrettävyyden on oltava Euroopan talouden kestävälle pohjalle vievän elvytysohjelman ydinasioita. Euroopan sosiaalinen malli on voimavara houkuteltaessa toimijoita unioniin suuntautuviin investointeihin ja yritystoiminnan kehittämiseen Euroopassa. Se tulisi nostaa arvoonsa kannustamalla tukemaan julkistalouden keinoin työpaikkoja luovaa toimintaa, mikroyritykset ja aito itsensä työllistäminen mukaan lukien. Taatut sosiaaliset standardit on säilytettävä EU:n laajuisissa työllisyys- ja työmarkkinapolitiikoissa. Kilpailukyvyn ja joustavuuden on edettävä rinnakkain ihmisarvoisen työn ja köyhyysrajan yläpuolelle määritettävien palkkojen kanssa. Eurooppalaisilla työmarkkinaosapuolilla on erityinen vastuu tarttua työohjelmassaan köyhyydessä elävien työntekijöiden ongelmaan.

4.7

EU:n täytyy sitoutua vakavammin ja konkreettisemmin köyhyyden vähentämiseen ja sen poistamiseen. Köyhyyden aktiivisesta vähentämisestä Euroopalle kertyvä taloudellinen ja yhteiskunnallinen hyöty on kustannustehokkaampaa kuin pysyvät taloudelliset ja yhteiskunnalliset vauriot, joita toiminnan puutteesta tai köyhyyttä tosiasiallisesti pahentavista toimista aiheutuu. Vähintä mitä pitää tehdä, on toteuttaa EU-ohjausjakson yhteydessä aktiivisesti Eurooppa 2020 -strategian ”lippulaivasitoumuksia” saada 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyydestä. Niistä ei saa perääntyä alijäämän vähentämistoimien verukkeella. Tämä edellyttää ensisijaisesti parempia, EU:n laajuisia indikaattoreita, joiden avulla pystytään mittaamaan köyhyyden vaikutuksia ja varmistamaan kansallisten uudistusohjelmien asianmukaisen seuranta ja niiden mahdollinen tarkistaminen. Viimeksi mainittu koskee myös julkisen talouden säästötoimia, jotka voivat itse asiassa pahentaa köyhyyttä ja jarruttaa elpymistä. Parhaillaan ETSK tarkastelee taatun vähimmäistoimeentulon tasoa jäsenvaltioissa. Komitean tavoitteena on yksilöidä hyviä käytänteitä kaikkialta EU:sta ja edistää niitä. Se on myös tukenut Euroopan parlamentin esittämää kehotusta selvittää ja valmistella säädösehdotusta sellaisen asianmukaisen vähimmäistulon käyttöönotosta, joka olisi vähintään 60 prosenttia kunkin jäsenvaltion mediaanituloista (11). Voitaisiin perustaa erityinen Euroopan köyhyydenvastainen solidaarisuusrahasto helpottamaan EU-ohjausjakson sosiaalisen vakautusmekanismin kaltaisia tulotukitoimia. Komitea toistaa myös jälleen ehdotuksensa, jonka mukaan 20 prosenttia kaikista ESR:n varoista pitäisi varata sosiaalisen osallisuuden ja köyhyydentorjunnan tarkoituksiin.

4.8

Olennaisessa asemassa on saavutettavuutta koskeva eurooppalainen säädösaloite, jolla taataan vammaisten liikkumisvapaus sekä tavaroiden, palveluiden ja rakennetun ympäristön esteettömyys. Eurooppalainen liikkuvuuskortti olisi siihen konkreettinen ja tehokas väline. Komission olisi myös kehitettävä Yhdistyneiden kansakuntien vammaisyleissopimukseen pohjautuva vaikutustenarviointiväline ja sisällytettävä se EU-ohjausjakson prosessiin.

4.9

EU-ohjausjaksoon kuuluvia jäsenvaltioiden tilannetarkastuksia varten olisi vastaavasti laadittava terveydensuojelua ja terveyteen liittyvän eriarvoisuuden vähentämistä varten käytettäviä, vertailtavissa ja mitattavissa olevia indikaattoreita koskeva EU:n metodologia ja kehys.

4.10

EU-ohjausjakson sosiaaliseen ulottuvuuteen olisi myös sisällytettävä EU:n laajuisia sosiaalisia vertailukohtia ja ohjeita hyviksi käytänteiksi, jotka koskevat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, lastenhoitopalvelujen saatavuutta, aktiivista ikääntymistä, vapaaehtoistoimintaa, oikeutta asuntoon ja asunnottomuuden torjuntaa.

4.11

Maahanmuuttajatyöntekijät vaikuttavat myönteisesti Euroopan talouskehitykseen ja hyvinvointiin. Työperäistä maahanmuuttoa koskevien EU:n menettelyiden tulee olla lainsäädäntöön perustuvia ja avoimia. Maahanmuuttolainsäädännön tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia ja taata tasavertainen kohtelu. ETSK:n mielestä EU:n tulee vahvistaa kotouttamispolitiikkoja sekä rasismin, muukalaisvihan että maahanmuuttajien ja vähemmistöjen syrjinnän torjuntaa.

4.12

Pysyvä elpyminen edellyttää enemmän talous- ja rahapoliittista symmetriaa sekä enemmän sosiaalista yhteenkuuluvuutta kaikkialla EU:n alueella. Edellä luetellut erityistavoitteet sisältävä eurooppalainen sosiaalipoliittinen toimintaohjelma auttaisi muodostamaan yhtenäisemmän sosiaalisen perustan, mistä käsin EU olisi jälleen saatettavissa yhteyteen kansalaistensa kanssa. Siksi sekä EU:n että EMUn kaksitahoinen sosiaalinen tasapainottaminen on suositeltavinta, sillä siten kunnioitetaan toissijaisuusperiaatteen dynaamisuutta. Mikäli tämänkaltaiseen EU:n sosiaalisen ulottuvuuden elvyttämiseen on liian vähän yksimielisyyttä tai poliittista tahtoa, ETSK ehdottaa, että tiivistetään EMU-yhteistyötä, jota varten varataan omaa rahoitusta, täydentävä sosiaalirahasto, Euroopan sosiaalista edistystä koskeva sopimus, jotka perustuvat samoihin demokraattisesti vastuunalaistaviin ja tarkkoihin sopimusjärjestelyihin kuin talouden ja raha-asiain alalla tapahtuneen lähentymisen hallinnointi. Tiiviiseen EMU-yhteistyöhön liittyisivät myös sosiaaliset standardit, tavoitteet ja vakautusmekanismit (työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa olisi keskusteltava komission jäsen László Andorin vastikään ehdottaman EMUn työttömyysvakuutuksen tai työttömyyskorvausjärjestelmän hyödyllisyydestä), jotka sopivat yhteen tiiviimmän talous- ja rahaliiton – EMUn, vastaavine sosiaalisine ulottuvuuksineen – verotus-, budjetti- ja raha-asioita koskevien vakautusmekanismien kanssa.

4.13

EU:n huippukokouksessa joulukuussa 2012 käsiteltyjen ”kilpailukykyä ja kasvua koskevien sopimusvelvoitteiden” suhteen täytyy vallita demokraattinen vastuunalaisuus eivätkä ne saa heikentää SEUn 3 artiklan 3 kohdan määräyksiä sosiaalisesta markkinataloudesta. On myös tarpeen määritellä solidaarisuusmekanismit tarkemmin ja säätää niitä valtioiden pyrkimysten tukemiseksi. Ne voivat muotoutua asteittain tosiasiallisiksi varainsiirroiksi, jotka rahoitetaan Euroopan vakausmekanismin (EVM) kaltaisin mekanismein. Tähän tarkoitukseen tarvittava budjetti on aluksi 50–100 miljardia euroa.

4.14

Tämän selvemmän tasapainon ja vastaavuuden saavuttamiseksi perussopimukseen kirjatun sosiaalisen markkinatalouden kanssa on tärkeää, että talous- ja raha-asioista vastaavan komission jäsenen aseman korostamista komission kollegiossa seuraa työllisyydestä ja sosiaaliasioista vastaavan komission jäsenen aseman vahvistaminen. ECOFIN-neuvoston kasvavaa roolia olisi siis tasapainotettava lujittamalla vastaavalla tavalla EPSCO-neuvostoa.

4.15

EU:n taloudellisen ja sosiaalisen ohjausjärjestelmän yhteydessä, kun ajatellaan erityisesti EU-ohjausjaksoa ja Eurooppa 2020 -strategiaa, on myös kiireellistä vahvistaa sekä Euroopan parlamentin että jäsenvaltioiden parlamenttien asemaa sekä laajentaa työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallisuutta kaikentasoisiin poliittisiin neuvotteluihin ja taata se.

5.1.1

Edellä mainittujen ehdotusten rinnalla voitaisiin ehkä pohtia lisäkeinoja Euroopan kansalaisten, kansalaisyhteiskunnan ja yritysten sidosryhmien sitouttamiseksi unionin sosiaalipolitiikan uudelleenkäynnistämiseen. Tämä toteutettaisiin laskemalla liikkeelle Euroopan sosiaalisia joukkovelkakirjoja. Julkistalouden niukkuuden aikana tämä mahdollistaisi myös lisäresurssien mobilisoimisen merkittävistä, käyttämättömien yksityissäästöjen varannoista tarkasti määriteltyihin tarkoituksiin.

5.1.2

Tämä aloite olisi erillään käynnissä olevista keskusteluista EU:n vakausjoukkolainojen liikkeelle laskemisesta (velan keskinäiseksi tasaamiseksi) ja elvytys- ja kasvujoukkolainoista (osana EU:n taloudellista elvytyspakettia). Euroopan sosiaalisia joukkovelkakirjoja ei sen sijaan maksettaisi jäsenmaiden valtionkassasta tai yhteisrahoitettaisi EU:n budjettimekanismein. Niitä hankkisivat ja niihin sijoittaisivat yksityiset kansalaiset, yritykset, ammattiliitot ja kansalaisyhteiskunnan eturyhmät, jotka haluavat toteuttaa yksityistä tai yhteisöllistä sosiaalista vastuuta. Se tapahtuisi osallistumalla eurooppalaiseen sosiaalipoliittiseen toimintarahastoon, jonka nämä itse rahoittavat, jota nämä itse hallinnoivat, jolla on kohtuullinen korkotaso ja joka ei tavoittele voittoa. Toimivaltaiset EU:n viranomaiset valvoisivat ja säätelisivät sen toimintaa avoimesti, edistäisivät sitä ja takaisivat toiminnan tarkoituksenmukaiseksi katsottuun varojen määrään asti.

5.1.3

Toimivaltaisten EU:n viranomaisten pitäisi logistisesti helpottaa joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskua, jonka järjestelmään halutessaan osallistuvat ja eurooppalaisesta sosiaalipoliittisesta toimintarahastosta vastuuta kantavat yksityiset tahot, sekä yritysten ja julkisen sektorin sidosryhmät järjestäisivät demokraattisesti ja keskinäisesti hallinnoiden. Ne ostaisivat, keräisivät ja investoisivat joukkovelkakirjoja valitsemiinsa sosiaalialan ohjelmiin, mieluiten ehdotetun eurooppalaisen sosiaalipoliittisen toimintaohjelman yhteydessä. Ohjelmien taloudellisen toteuttamiskelpoisuuden ja potentiaalisen sosiaalisen vaikutuksen tarkistamiseen ne saisivat teknistä apua asiaankuuluvilta EU:n toimielimiltä ja neuvoa-antavilta elimiltä. Tällaisten sosiaalisten investointien kohteina voisivat olla: yhteiskunnan tukema asuminen, osuustoiminnalliset ja yhteiskunnalliset yritykset, itseapuryhmien tukeminen, keskinäiset yhtiöt, yhteisölähtöiset sosiaali- ja terveyspalvelut, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä uudelleenkoulutuksen verkostot, sosiaalinen innovointi, tutkimus ja kehittäminen, infrastruktuurin kehittämiseen kohdennetut lainat ja kumppanuudet, maatilamatkailu, vastavuoroiset vierailut, kulttuuritoiminta, hyväntekeväisyystoiminta, yms.

5.1.4

Seuraavaksi voitaisiin tarkastella järjestelmällisemmin suunnitellen näiden Euroopan sosiaalisten joukkovelkakirjojen kehittämistä, esimerkiksi kehittämällä valikoima tämäntyyppisiä joukkovelkakirjoja, joita edellä mainitut toimijat edistäisivät ja hallinnoisivat paikallisella ja/tai valtiollisella tasolla. Nämä joukkovelkakirjat, mikäli ne täyttävät sekä tavoitteita että hallintomenetelmiä koskevat yleisen eurooppalaisen järjestelmän kriteerit, saisivat asianmukaisen eurooppalaisen sertifioinnin osallistumisesta yleiseen järjestelmään ja niiden merkitsijät sen pohjalta myös mahdollisen verohuojennuksen.

5.1.5

Eurooppalaisen sosiaalipoliittisen toimintarahaston hallintoneuvosto olisi muodostettava järjestelmän toiminnassa mukana olevista sidosryhmistä, niiden Euroopan sosiaalisiin joukkovelkakirjoihin tekemien investointien perusteella suhteellisesti edustettuina. EU:n elimet (ETSK mukaan lukien) avustaisivat kyseistä hallintoneuvostoa logistisesti ja neuvoja antaen.

5.2.1

Euroopan joukkotyöttömyyttä ei ratkaista lyhyellä eikä keskipitkällä aikavälillä, vaikka kasvuennusteet vaikuttavatkin paranevan vuoteen 2014 tultaessa ja vaikka euroopanlaajuinen elvytys alkaisikin vaikuttaa. Euroopan työmarkkinoiden on toimittava työvoimallemme tarkoituksenmukaisemmin kenttänä, missä voi liikkua vapaasti, missä ammattitaitoa voi viedä sinne, missä sitä tarvitaan, ja missä voi oppia taitoja palauttaakseen sitten niitä mieleen ja kehittääkseen niitä. Olennaista on, että työvoimamme pysyy aktiivisena ja on mieluiten työssä, mahdollisesti osa-aikatyössä tai yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa tai uudelleenkoulutuksessa. On tärkeää varmistaa, että koulutus on tehokasta, eteenpäin suuntautuvaa, innovatiivista ja työmarkkinoiden tarpeita vastaavaa. Monet yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelyt ovat useasti lyhytaikaisia, eivätkä ne aina johda pysyvään työpaikkaan. Työttömiksi jäävät iäkkäämmät työntekijät eivät todennäköisesti osallistu sellaisiin järjestelyihin. Voitaisiin tutkia pitkähkön aikavälin toimintamallia, jossa on eurooppalainen näkökulma, ja joka sisältää hyväksi osoittautuneita eurooppalaisia käytänteitä, kuten Ruotsissa vuosina 1997–2002 toteutettu aikuiskoulutusohjelma tai Saksassa ja Itävallassa käytössä oleva duaalikoulutusjärjestelmä. EU voisi ehkä auttaa perustamaan Euroopan työttömien työntekijöiden koulutusverkoston, jossa voidaan tarjota kokonaisvaltainen, kaksivuotinen koulutusmahdollisuus työuran muuttamista varten, jossa voi tehdä työtä tai osallistua jatkokoulutukseen tai vaihto-opiskeluohjelmiin toisissa jäsenvaltioissa liikkeelle laskettavien, opintosuoritusten hyväksilukemisen sisältävien, maasta riippumatta kelpaavien koulutussetelien avulla, ja saada lopulta osapuolten keskinäisesti tunnustaman ammattipätevyyden.

5.2.2

Mikäli tätä järjestelmää varten myönnetään riittävästi varoja ja jäsenvaltiot hyväksyvät sen laajalti, järjestelmä voi sen ohjelmiin vapaaehtoisesti osallistuvien työntekijöiden kanssa solmittavien tarkkojen sopimusten ansiosta auttaa pitämään laadukkaissa työpaikoissa huomattavan määrän sellaisia pitkäaikaistyöttömiä, jotka eivät varmastikaan olisi muuten löytäneet työmahdollisuuksia. Tämä vaikuttaisi myönteisesti sekä asianomaisiin itseensä että Euroopan maiden sosiaaliseen pääomaan ylipäätään.

19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/8

1.1

ETSK pitää euron ja talous- ja rahaliiton (Emu) luomista Euroopan yhdentymisen tärkeimpänä virstanpylväänä. Se liittyi unionia koskevaan strategiseen suunnitelmaan, joka on osa EHTY:n ja Rooman sopimuksen taustalla ollutta visiota. Euron ja Emun luominen oli suuri ja rohkea teko, tulevaisuuden puolesta lyöty veto, joka nostatti niin paljon toiveita, että kaikki vakuuttuivat siitä, että yhteisen rahan voimalla voidaan pyyhkäistä pois jäljelle jäänyt vastarinta, joka oli estänyt toteuttamasta Emun ja poliittisen unionin täysimittaisina niin kuin olisi ollut tarpeen. Euro on kuitenkin edelleen kaiken tämän lähtökohta.

1.2

Pitkän ajan – 20 vuoden – jälkeen on kuitenkin myönnettävä, että näin ei käynyt. Tämä johtuu ehkä siitä, että euroon ei kohdistunut vakavia iskuja sisältä eikä ulkoa, tai Euroopassa sitkeästi jatkuvasta velkoja- ja velallismaiden välisestä luottamusvajeesta, joka on merkki yhteenkuuluvuuden puutteesta ja vähäisestä luottamuksesta hallitseviin tahoihin. Näin ollen kaikki jäivät mieluummin lepäämään laakereilleen ja nauttimaan saavutetusta hyvinvoinnista; kaikki tuntui sujuvan kitkattomasti, mutta pinnan alla kyti. EU:hun levinnyt kansainvälinen talous- ja finanssikriisi laukaisi hälytyskellot ja nosti rajusti esiin Emun rakenteeseen liittyvät rajoitukset ja ristiriidat ja poisti eurolta vetovoiman. Alun perin uskottiin, että muutama taloudenpitoa koskeva sääntö, kuten vakaussopimus, riittäisi pitämään Emun toiminnassa, mutta ongelma ei ollutkaan tekninen vaan taloudellinen ja poliittinen.

1.3

ETSK panee merkille vakauden tärkeyden. Vakauden tulee kuitenkin koskea hintojen ja talous- ja rahoitusalan laitosten lisäksi myös politiikkaa ja sosiaalisia oloja. Kansalaisilla on syystäkin se vaikutelma, että juuri he eivätkä pankit, joilla on ollut ratkaiseva osa kriisissä, joutuvat maksamaan kovemman hinnan kriisistä – maksamaan velan takaisin – ja että tämä on epäoikeudenmukaista. ETSK:n vakaa näkemys on, että säästöpolitiikkaa ei voi jatkaa kestävällä tavalla kovin pitkään. Eräissä maissa on rajat jo ylitetty.

1.4

ETSK katsoo, että yhteinen raha on kestävällä pohjalla vain siinä tapauksessa, että euroalueen maiden taloudellisia valmiuksia onnistutaan lähentämään ja kokonaiskilpailukykyä pystytään parantamaan. Nämä tavoitteet edellyttävät sekä taloudellista että poliittista sitoutumista, eivätkä tilapäiset korjaustoimet riitä. On tehtävä laadullinen harppaus ja yhdistettävä valuutan ja talouden lisäksi myös politiikka, suvereenius, ihmiset ja kyky käydä keskustelua Euroopan kansojen välillä. Tarvitaan entistä tiiviimpää politiikan yhdentämistä ja vähemmän käskytystä sekä sosiaalista markkinataloutta, jotta kasvu ja työllisyys saadaan jälleen nousuun ja euro nähdään taas etuna eikä haittana.

1.5

Lausunnosta ilmenee selvästi, että ETSK:n ehdotukset ovat ennakoivia, kun taas komission ja neuvoston vastaukset kriisiin ovat olleet enimmäkseen korjaavia. Esimerkiksi sopimuksessa talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta painotetaan vakautta ehdottamatta kuitenkaan yhteisiä rahoitusvälineitä talouden elvyttämiseksi ja työllisyyden edistämiseksi. Sopimus yhteisestä valvontamekanismista on silti merkittävä edistysaskel, vaikkei poliittiselle unionille olekaan uskottavaa ja konkreettista etenemissuunnitelmaa. Euroopan on kuitenkin ryhdyttävä jälleen tuottamaan hyvinvointia, jotta sitä voidaan jakaa tasapuolisesti. Tämä on paras tapa vähentää tyytymättömyyttä. Pelkkä säästöihin pakottaminen ei tule kysymykseen.

1.6

ETSK vaatii tämän sijasta – kuten se on jo useaan otteeseen pyrkinyt korostamaan – operaatiota, jossa kartoitetaan euron ja Euroopan unionin TODELLINEN tilanne niiden pelastamiseksi sekä niihin liittyvät poliittiset ja taloudelliset rajoitukset, edut ja tappiot sekä vastuut, jotka ovat johtaneet meidät nykyiseen tilanteeseen. On toimittava nopeasti – enää ei ole aikaa puheisiin, valheisiin ja satujen sepittämiseen. Tämä on ainoa tapa välttää hajaannus Euroopan unionissa, joka on ollut laskusuunnassa jo pitkään. Jotta tavoitteeseen päästäisiin, olisi parempi, ettei pakkosäästöjä vastaan protestoivia tahoja syytetä populisteiksi. Unionin on opittava kuuntelemaan sortumatta ylimielisyyteen. Se ei voi enää sulkea korviaan.

1.7

ETSK on sitä mieltä, että paras tapa täydentää Emua, välttää taantuma, vähentää maiden velkaa ja vakauttaa taloustilanne on muuttaa EU:n talouskulttuurin nykyistä perusperiaatetta (kasvua edistävä vakaus). On otettava lähtökohdaksi tiukkojen säästötoimien sijasta kasvu ja asetettava se EU:n tärkeimmäksi tavoitteeksi, jotta saadaan aikaan uusi sopimus, jolla edistetään (kaikkien kesken) kasvua, työllisyyttä ja vakautta, myös työmarkkinaosapuolten osallistumisen kautta (vakautta edistävä kasvu). Komitea on vakuuttunut seuraavista seikoista:

1.8

Tulee toteuttaa keskenään tasapainoisia poliittisia toimia, jotta euro saadaan kestävälle pohjalle, ja vähentää maiden välisiä talouseroja laatimalla yhteisvastuuohjelma, jonka avulla siirretään varoja taloudeltaan kaikkein heikoimmissa maissa tehtäviin investointeihin kohdennetuin hankkein – tarpeen mukaan varainsiirroin – sekä työmarkkinoiden ja sosiaalipolitiikan yhdentämisen keinoin. On siis ryhdyttävä toimiin keskenään tasapainoisten mukautusten avulla: tarvitaan yhteisiä rahastoja kaatuvien pankkien pelastamiseksi, unionin talletusvakuusjärjestelmä, unionin obligaatioita, euro-obligaatioita, yhteisiä toimia EU:n ulkoisen alijäämän kaventamiseksi jne. (on luotava yhteinen korvaus- tai sopeutustoimirahasto).

1.9

Tulee muodostaa EU:n taloushallinto siirtymällä eteenpäin nykyisestä politiikkojen koordinointimenettelystä, jolla ei ole päästy hyviin tuloksiin, ja muuttamalla euroryhmä enemmistöpäätöksiä tekeväksi, euroa edustavaksi elimeksi. Rahaliittoa ja pankkiunionia ei enää voida pitää yllä ilman talouspolitiikkojen yhdentämistä. Talous- ja finanssipolitiikkaa voidaan kääntää kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta edistävään suuntaan luomalla yhteinen makro- ja mikrotason ohjausjärjestelmä (kuten tehtiin finanssipoliittisella sopimuksella, fiscal compact; lisäksi tulee solmia teollisuuspoliittinen sopimus, industrial compact).

1.10

Tulee ottaa tavoitteeksi euroalueen yhteinen talousarvio, jolla on tietysti yhteiset säännöt, ja yhdentää kauppapolitiikka ja maksutase, joissa on nykyään suuria eroja. Lisäksi tulee pyrkiä vakauttamaan julkinen talous vaikuttamalla kerrointen rakenteeseen, jotta voidaan vapauttaa resursseja kasvun ja työllisyyden edistämiseen, sekä toteuttaa uudistuksia, joiden avulla voidaan lisätä tuottavuutta kaikkein köyhimmissä maissa (2).

1.10.1

Kaikkein velkaantuneimmissa maissa toteutettavia säästötoimia voidaan kuitenkin vähentää tai lieventää edistämällä kysynnän kasvua velkojamaissa. Tarvitaan samanaikaisia jäsenvaltioiden toimia velan vähentämiseksi ja rakenneuudistusten tekemiseksi sekä EU:n toimia kasvun edistämiseksi konkreettisen yhteisvastuuohjelman avulla, jotta työllisyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus paranisivat. Taantuman päälle ei saa kasata ankaria säästötoimia, kuten EU parhaillaan tekee, sillä velan supistaminen luotonsaannin ollessa hankalaa on vahingollista taloudelle.

1.11

Tarvitaan uudistusprosessiin nivoutuva järjestelmä, jonka avulla voidaan reagoida yksittäisten maiden tekemiin virheisiin ja niiden heikkouksiin sekä vähentää euroalueen maiden välisiä talouseroja ja epätasapainoa mm. rahapolitiikan keinoin.

1.12

Myös EKP on kärsinyt Emun rajoituksista. Sen on ollut perussopimusten mukaisesti pakko harjoittaa yhtenäistä, miltei federatiivista rahapolitiikkaa, vaikka eri maiden talousjärjestelmät olivat ja ovat erilaisia ja niiden välillä on vakavaa epätasapainoa. Tämän vuoksi EU:lta olisi tarvittu ja tarvittaisiin korjaavia toimia. Näin vältettäisiin liiallista altistumista riskeille ja tehostettaisiin ja tasapuolistettaisiin EKP:n toimintaa, jonka tavoitteena on vakauttaa hintoja ja vähentää nykyisiä vääristymiä ja epätasapainotilanteita, joiden jatkuminen saattaa kyseenalaistaa yhteisen rahan olemassaolon, kuten valtionvelkakriisin viimeisin vaihe on osoittanut. Se onnistuttiin turvaamaan ainoastaan EKP:n pääjohtajan päättäväisten toimien ansiosta. Tällaisia toimia on toteutettava, jotta edistettäisiin rahatalouden yhdentymisestä jäljessä olevaa taloudellista yhdentymistä ainakin siihen asti, kun EKP:n mandaattiin liittyvä nykyinen vaje ja EU:n poliittinen vaje on saatu kurottua umpeen.

1.12.1

EKP:llä on nykyisin liian riskialtis asema. Jotta se voisi hoitaa tehtävänsä mahdollisimman hyvin ja toimia tasavertaisista lähtökohdista, sillä olisi oltava samat tehtävät ja sama mandaatti kuin Yhdysvaltain keskuspankilla, mukaan luettuna toimiminen hätärahoittajana velan korkoerojen pienentämiseksi. EKP:llä tulee siis olla täydellinen mandaatti, jonka ansiosta se voi tarvittaessa myös elvyttää kasvua.

1.12.2

Keskuspankit käyvät paraikaa laajaa keskustelua siitä, millaisten strategioiden avulla kasvua pitäisi pyrkiä elvyttämään. Esillä on iänikuinen kysymys säästötoimien ja kasvun suhteesta eli inflaation ja kasvun sekä kasvun ja työllisyyden suhteesta. Mainittakoon vain, että voidakseen hoitaa saamansa tehtävän – saada työttömyysasteen laskemaan 6 prosenttiin – Yhdysvaltain keskuspankki pumppaa markkinoille joka kuukausi 85 miljardia dollaria (Yhdistyneen kuningaskunnan keskuspankin kerrotaan valmistautuvan samanlaisiin toimiin). Tällaisessa tilanteessa EKP on kaikkiin muihin keskuspankkeihin nähden heikossa asemassa, koska sillä ei ole takanaan hallitusta eikä talousarviota. Tämä vaikuttaa myös valuuttojen keskinäisen suhteen valvontaan. EKP:n olisi lisäksi vastattava valuuttakurssipolitiikasta vain sillä varauksella, että neuvostolla on perussopimusten nojalla oikeus tehdä muodollisia sopimuksia valuuttakurssijärjestelmästä, joka koskee euron suhdetta kolmansien valtioiden valuuttoihin.

1.12.3

Velka on toinen tärkeä Emuun liittyvä kysymys. ETSK on jo esittänyt sitä koskevan täsmällisen ehdotuksen, jonka mukaan markkinoilta olisi poistettava 60 prosenttia valtioiden veloista, jotta vältettäisiin spekulatiiviset vaikutukset euroalueen markkinoihin (3). On selvää, että jos Emu olisi täysimittainen ja euroalueella olisi yhteinen talousarvio, voitaisiin myös harkita erilaisten yhteisten obligaatioiden liikkeeseenlaskua (luonnollisesti euroalueen yhteisen talousarvion puitteissa).

1.13

Kun tarkastellaan koko finanssi- ja pankkijärjestelmää, ETSK katsoo, että EU:n käynnistämät toimet tulee saattaa kaikilta osin valmiiksi nopeasti, niin pian kuin suinkin mahdollista (4). Ne ovat erittäin tehokkaita ja tärkeitä välineitä Emun täydentämiseksi sekä sen vakauden ja sisämarkkinoiden edistämiseksi.

1.14

ETSK katsoo, että EU:n ja sen institutionaalisen järjestelmän tulevaisuutta pohdittaessa tulee irtautua nk. ideologisista malleista – ”federatiivinen malli” on tosin komitean mielestä sopivin – ja kiinnittää huomio toiminnallisiin ja sisällöllisiin näkökohtiin, jotta itse Eurooppa-aatetta voidaan pitää yllä. Tällaisessa Euroopassa ihmiset ja yhteisvastuu ovat ensisijaisen tavoitteen ytimessä ja talous pyörii tämän ympärillä eikä päinvastoin. Nyt on korkea aika käynnistää rakennustoimet poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen unionin toteuttamiseksi. Neuvoston varovaiset ja riittämättömät pyrkimykset ovat komitean mielestä kuitenkin aivan liian vaatimattomia, vaikka ne ansaitsevatkin arvostusta. On tehtävä loppu itsekkyydestä ja etujen utopiasta, joka näyttää päässeen vallalle Euroopassa, ja edistettävä yhteisvastuuta sekä keskeytettävä säästöpolitiikat tai lievennettävä niitä, jotta kärsimys vähenisi, ja palautettava työ ja kasvu unionin aloitteiden ytimeen.

1.15

Tuleekin pyrkiä luomaan poliittinen ja sosiaalinen unioni, jonka avulla täydennetään Emua edellä esitettyjen ehdotusten mukaisesti. Lisäksi tulee lisätä päätöksentekoprosessin demokraattisuutta (enemmistöäänestys) ja avoimuutta, jotta mahdollistetaan onnistunut ja tasapainoisempi yhdentyminen ja suvereniteettien yhteinen hallinta ja vähennetään siten yhdentymisprosessiin liittyviä eroavuuksia. Näin EU voisi esiintyä yhtenäisesti myös kansainvälisissä elimissä.

1.16

Perussopimusten uusiminen: ETSK katsoo, että suurin osa lausunnossa esitetyistä taloutta koskevista ehdotuksista voidaan toteuttaa ilman perussopimusten muuttamista. Tarvittaessa voidaan soveltaa tiiviimpää yhteistyötä ehdotuksia kannattavien maiden välillä (kuten finanssipoliittisen sopimuksen yhteydessä) mm. siinä tarkoituksessa, että voidaan ryhtyä nopeammin toimiin ja välttää se riski, että EU hajaantuisi uusien ulkoisten hyökkäysten ja tiukkojen säästöpolitiikkojen jatkamisen takia. Toinen, integraatiota syventävä vaihtoehto olisi antaa Euroopan parlamentille seuraavalla vaalikaudella perussopimuksia koskeva toimeksianto. Parlamentin laatimasta ehdotuksesta voitaisiin myös järjestää kansanäänestys samanaikaisesti kaikissa asianomaisissa maissa.

1.17

Sillä, mitä Euroopassa parhaillaan tapahtuu, on myös kansainvälisiä seurauksia ja päinvastoin. Tarvittaisiinkin nykyistä tehokkaampia kansainvälisiä elimiä, joilla olisi nykyistä paremmat päätöksentekovalmiudet, jotta voidaan varmistaa entistä parempi maailmanlaajuinen hallinto. EU:lla – ainakin euroalueella – tulisi olla yhtenäinen edustus näissä yhteyksissä. Erityisen tärkeää olisi, että G20-maat voisivat perustaa maailmanlaajuisen kehityksen edistämiseksi eräänlaisen talous- ja sosiaalikomitean. Tässä yhteydessä olisi toimittava verokannustimien pohjalta.

1.18

Jotta ulkoista hallintoa voidaan tehostaa ja unioni voi esiintyä yhtenäisesti kansainvälisellä tasolla, EU:n poliittista rakennetta tulee kuitenkin muuttaa entistä johdonmukaisemmaksi ja demokraattisemmaksi ja sen sisäistä hallintoa tulee parantaa. Erityishuomiota tulee kiinnittää valuuttojen väliseen suhteeseen, jotta EU:n taloudelle ei koituisi vahinkoa, sekä maailman kansantalouksien väliseen suhteeseen etenkin kehitysmaiden osalta.

1.19

Yhteenvetona voidaan esittää seuraavat neljä ehdotusta euron puitteiden täydentämiseksi:

2.1

EU on nyt erityisen vaikeassa ja vaarallisessa vaiheessa, jolla saattaa olla muitakin kielteisiä vaikutuksia kuin jo nähtävissä olevat taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset. Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa käsitellään lukuisia kysymyksiä, kuten tarvetta noudattaa perussopimuksiin liittyviä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevia sitoumuksia, harjoittaa uutta talous- ja rahapolitiikkaa kasvun ja työllisyyden edistämiseksi sekä ryhtyä nykyistä ennakoivampiin innovatiivisiin toimiin, perustaa eurooppalainen riskipääomarahasto pienten ja keskisuurten yritysten tarpeisiin ja tehdä työtä EU:n tulevaisuuden hyväksi (5).

2.2

Myös EU:ssa ollaan nyt tekemisissä sellaisten suurten taloudellisten intressien kanssa, jotka eivät lähenny toisiaan vaan ovat keskenään ristiriidassa. Euro ei ole mitenkään vastuussa siitä, mitä nyt tapahtuu (6). Euro on valuutta, joka jätettiin pitkään yksin ja joka vieläkin odottaa, että ”vastapuoli” (hallitukset) päättäisi, mitä tehdään.

2.3

ETSK:n velvollisuus on vastata näihin haasteisiin suorin ja selkein sanoin ja hyvin kaukonäköisesti tietäen, mitä on pelissä ja millaisesta vastakkainasettelusta on kyse, ja todellisuutta peittelemättä. ETSK haluaa antaa tällä lausunnolla aktiivisen ja vilpittömän panoksensa Emun täydentämiseen ja kriisin ratkaisemiseen niin työntekijöiden, yritysten kuin kansalaisten eduksi EU:n alueella ja erityisesti euroalueella, joka kärsii kaikkein eniten meneillään olevasta kriisistä.

3.1.1

Yhteisen rahan käyttöönotto olisi ollut optimaalista valtioille, jotka ovat alttiita symmetrisille šokeille tai joilla on mekanismeja epäsymmetristen šokkien käsittelemiseksi. Empiiriset tutkimukset osoittavat, että epäsymmetriset šokit ovat Euroopassa todennäköisempiä kuin Yhdysvalloissa. EKP:n yhteisellä rahapolitiikalla, jonka päätavoitteena on hintavakaus rahaliitossa, ei selvästikään voida reagoida yksittäisissä euroalueen valtioissa ilmeneviin epäsymmetrisiin šokkeihin. Siitä syystä tarvitaan toista, tarpeeksi tehokasta mekanismia kyseisten šokkien käsittelemiseksi. Mitä vähemmän tuotannontekijät liikkuvat, mitä suljetumpia jäsenvaltioiden taloudet ovat, mitä vähemmän talouden syklejä synkronoidaan, tuotantoa monipuolistetaan ja rahoitusmarkkinoita integroidaan, mitä vähemmän käydään keskinäistä kauppaa, mitä jäykempiä työmarkkinat ovat ja mitä suurempia ovat jäsenvaltioiden inflaatioerot, sitä huonommin EKP:n yhteinen rahapolitiikka sopii euroalueen jäsenvaltioille. Mitä huonommin sopeutumismekanismit lievittävät epäsymmetristen šokkien haittoja (hintojen ja palkkojen joustavuus, työvoiman ja pääoman liikkuvuus jäsenvaltioiden rajojen yli tai verofederalismi), sitä vaikeampi jäsenvaltioiden on reagoida oman rahapolitiikan menettämiseen.

3.1.2

Emu on Maastrichtin sopimuksen kenties tärkein mutta ei ainoa pilari. Taustavaikuttimet olivat taloudellisia ja Berliinin muurin murtumisen jälkeen lähinnä poliittisia. Monet maat seurasivat yllättyneinä ja välinpitämättöminä sivusta uusia toimia, kuten Itä-Saksan miltei yhtäkkistä sulauttamista ja Saksan keskuspankin kahdelle Saksan markalle vahvistaman samanarvoisuuden (1 = 1) soveltamista. Päätöstä täysimittaisen Emun toteuttamisesta mieluummin lykättiin, mikä loi yhteisiä – nyttemmin harhaluuloksi osoittautuneita – odotuksia siitä, että rahaliitto toisi mukanaan myös poliittisen liiton ja että eurosta tulisi federatiivisen Euroopan moottori. Näin ei kuitenkaan käynyt.

3.1.3

Unionin olisi pitänyt antaa eurolle suojan ja yhtenäisyyden lisäksi kaikki se, mitä eurolta puuttui. Sen sijaan kuviteltiin, että kaiken sujumiseksi riittäisi muutama ”sääntö”, kuten vakaussopimus sattumanvaraisine ehtoineen ja pettämättömänä pidetty itse annettaviin viitetietoihin perustuva malli, joka ei kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla. Lisäksi EKP:n mandaatti on yksisuuntainen ja muihin keskuspankkeihin verrattuna suppeampi. Nämä ristiriidat nousivat voimakkaasti esiin, kun puhkesi rahoituskriisi, johon EU havahtui pahasti myöhässä, ja sen jälkeen valtionvelkakriisi, joka poisti eurolta sädekehän ja ihmeitä tekevän voiman, jollainen sillä oli alusta lähtien esitetty olevan. Tämä laimensi euron vetovoimaa jopa siinä määrin, että se nähdään nyt uhkana tai kavalana aseena, jolla yritetään perustella säästötoimia.

4.1.1

Emu palveli vuoteen 2008 saakka rahataloudellisesti varsin hyvin kaikkia EU:n jäsenvaltioita: kaupankäynti yksinkertaistui, valuuttariskit poistuivat, kilpailusyistä tehtävät devalvoinnit jäivät pois, hinnat vakautuivat (inflaatio oli keskimäärin 2,03 prosenttia vuodessa, kun ei oteta huomioon suuria hyppäyksiä, joita eräissä maissa tapahtui siirryttäessä vanhasta järjestelmästä uuteen), lainakorot laskivat ja lähentyivät toisiaan (jopa vuoteen 2009 saakka), luotiin kasvua ja työllisyyttä (14,5 miljoonaa uutta työpaikkaa) (7), kaikkien vaihtotaseet olivat tasapainossa, julkisen velan suhde bkt:hen oli pienempi kuin Japanissa ja Yhdysvalloissa, ja vaihtokurssi dollariin nähden oli maltillinen (noin 30 prosenttia korkeampi) heikompien talouksien takia.

4.1.2

Tämä on kokonaistilanne. Tilanne on erilainen, kun sitä tarkastellaan maakohtaisesti. Eniten ovat hyötyneet pääasiassa ne maat, joiden talouden pohjalta euron luomiseen liittyvät ehdot määriteltiin. Tämä on vahvistanut kyseisten maiden kasvua ja tuottavuutta ja vauhdittanut ennennäkemättömällä tavalla vientiä (noin kaksi biljoonaa dollaria vuodesta 2000 nykypäivään asti pelkästään Saksassa) ja parantanut siihen liittyen maksutaseita (8), kun taas muissa maissa edut ovat olleet osittaisia ja/tai muille maille on ollut todellista haittaa lähinnä yhteisvaluuttaan liittyvän järjestelmän epäsymmetrisyydestä – jopa siinä määrin, että alijäämäiset maat joutuvat suorittamaan korjaustoimenpiteitä, kun taas ylijäämäiset maat eivät. On myös otettava huomioon maiden erilaiset reaktiot euron asettamiin ehtoihin.

4.2.1

Huomioon tulee ottaa kustannukset, jotka liittyvät eri maiden kilpailukyvyn eroihin sekä suvereeniuden menettämiseen makrotalouspolitiikan, vaihtokurssin ja kilpailusyistä tehtävien devalvointien osalta jne.

4.2.2

Asianmukaisen ja täysimittaisen Emun puuttuessa kriisistä aiheutui muitakin kustannuksia, esimerkiksi kun pankkien velkoja siirrettiin julkisiin talousarvioihin, velka kasvoi ja kaikkein velkaantuneimpien maiden vaikeudet lisääntyivät. Tämä jakoi unionin kahtia: yhtäältä velkojamaihin ja toisaalta velallismaihin, jotka sitä paitsi muistuttavat yhä enemmän kolmannen maailman maita. Itse asiassa velkojamaat aiheuttavat kaiken kukkuraksi lisää köyhyyttä etelään ja kartuttavat pohjoisen vaurautta. Ajatellaanpa vaikka Saksan ylijäämää, joka ei ole karttunut niinkään euroalueen sisäisessä tilinpidossa (tällöin EU:n tase olisi tasapainossa!) vaan ylijäämillä suhteessa ulkomaihin. Ylijäämät ovat niin suuria, että ne saattavat ajan oloon altistaa saksalaiset maan taloutta vahingoittavalle rahoitusriskille.

4.3.1

Valuutanhallintajärjestelmässä on erinäisiä rakenteellisia ongelmia ja puutteita: rajoitukset vakaus- ja kasvusopimuksessa, jota muutamat valtiot yrittivät murentaa, kun siitä aiheutui niille ongelmia (Saksa, Ranska ja Italia), sekä tuottavuusindikaattorien puutteellinen seuranta, kriisinhallintavälineiden puute, euron säilyttämiseen liittyvät kustannukset, järjestelmäriski, taloudellinen epätasapaino maiden välillä ja jäsenvaltioiden suvereeniuden säilyttäminen verotukseen ja talousarvioon liittyvissä kysymyksissä.

4.3.2

Valuuttakurssiriski ja kilpailusyistä tehtävät devalvoinnit eivät kuitenkaan päättyneet euroalueeseen kuuluvien ja sen ulkopuolisten jäsenvaltioiden – etenkään Yhdistyneen kuningaskunnan – välillä. Punnan ja euron vaihtokurssi saattaa heiketä merkittävästi varsin lyhyessä ajassa, mikä veisi pohjaa tasavertaisilta toimintaedellytyksiltä, jollaisten sisämarkkinoilla on määrä vallita.

4.3.3

Taloudellisesta näkökulmasta suurin ongelma on talouden epätasapaino, jota oli nähtävissä jo ennen vuotta 2000. Tämä haittasi kaikkein heikoimpia maita aiheuttamalla todellisia epäsymmetrisiä šokkeja, joita ruokki myös valtavien pääomavirtojen suuntautuminen Saksaan. EKP ei kykene korjaamaan tällaisia epäsymmetrisiä šokkeja nyt käytössään olevilla välineillä. Toinen ongelma johtuu kansainvälisestä tilanteesta, joka tuli esiin vasta finanssikriisin myötä (9).

4.3.4

Suurin virhe oli kuitenkin uskoa, että yhteinen raha voitaisiin toteuttaa rajoittamatta mitenkään valtioiden suvereeniutta esim. julkiseen talouteen liittyvissä asioissa ja etenkin niin, että velkoja hallinnoidaan itsenäisesti ja pankki- ja rahoitusjärjestelmä sekä valvontajärjestelmä pidetään kansallisena.

4.3.5

Kaikkein suurin poliittinen ongelma on se, että euro toteutettiin ilman yhteistä toimintaympäristöä ja antamatta sille yhteistä ääntä. EKP on kuitenkin pyrkinyt kerta toisensa jälkeen korjaamaan tätä puutetta ja irtautunut siten perussopimuksiin kirjatusta riippumattomuudesta ja siirtynyt korvaavaksi poliittiseksi toimijaksi, jotta yhteiselle rahalle ja EU:lle ei koituisi haittaa (10). Samoin talouskasvu on nostanut esille kaikkein vahvimman maan aseman.

4.3.6

ETSK katsoo kuitenkin, että euro saadaan kestävämmälle pohjalle, jos euroalueen maiden taloudelliset valmiudet (performance) lähentyvät ja talouskasvusta tulee tämän ansiosta yhtenäisempää ja jos luodaan poliittinen unioni, jonka avulla nämä erot saadaan hyväksyttävälle tasolle. Ongelma ei näet johdu taloudenpidosta vaan on luonteeltaan poliittinen ja liittyy myös kysymykseen demokratiasta ja näin ollen siihen, että eri päätöksentekoelimissä tulisi painottaa äänet nykyistä oikeudenmukaisemmin. Pelkästään taloudellisten seikkojen ja taloudenpidon painottaminen on harhaa ja virhe, jollaiseen ei ole enää varaa.

5.1

Euroopan tapahtumilla on seurauksia myös muuhun maailmaan ja päinvastoin. Kansantaloudet, velka, rahatalous, kauppa ja eri valuuttojen väliset suhteet kytkeytyvät hyvin vahvasti toisiinsa. Esimerkkinä voidaan mainita ainakin vuoteen 2009 asti vallinnut erityisen vahva side Euroopan ja Yhdysvaltojen talouksien välillä. Nyt kuitenkin Yhdysvaltojen talous elpyy ja Euroopan talous on taantumassa, mikä johtuu Yhdysvaltain keskuspankin ja EKP:n roolin erilaisuuden lisäksi osittain myös siitä, että käytössä on kaksi erilaista talousoppia.

5.2

Maailmantalouden kannalta olisi kuitenkin tärkeää tehostaa kansainvälisten elinten toimintaa ja lisätä niiden päätösvaltaa, jotta voidaan varmistaa nykyistä kattavampi maailmanlaajuinen hallinto (IMF, Maailmanpankki, ILO, WTO). G20-maiden olisi tehtävä rakenteellisia parannuksia, jotta ne voisivat tehdä sitovia päätöksiä. Niiden olisi esimerkiksi perustettava maailmanlaajuisen kehityksen edistämiseksi eräänlainen talous- ja sosiaalikomitea, toimittava verokannustimen pohjalta ja hoidettava valuuttojen keskinäisiä suhteita syrjinnän vähentämiseksi kaupan alalla. Olisi mm. parannettava EKP:n mahdollisuuksia toteuttaa tähän liittyviä toimia.

5.3

Maailmanlaajuiset säästöylijäämät. Talouskasvu on välttämätöntä myös muun maailman taloudelle. IMF:n varoitus, jonka mukaan Euroopan on velan ja alijäämän vähentämistoimien ohella pyrittävä edistämään kasvua, on oikea-aikainen ja perusteltu. Maailmantaloudessa on säästöylijäämiä, joille ei löydy investointikohteita. Lähes 2 000 miljardille Yhdysvaltain dollarille pääomasijoitusrahastojen varoja on etsitty tuloksetta investointikohteita (11). Norjan merkittävin valtion sijoitusrahasto on vähentämässä Eurooppaan kohdistuvien investointien osuuksia yli puolesta kahteen viidennekseen (12). Aasian merkittävin valtiollinen sijoitusrahasto China Investment Corporation kirjasi vuonna 2011 tappioita investoinneistaan pääomasijoitusvälineisiin. Se pienensi yksityistä arvopaperisalkkuaan puolesta neljännekseen ja etsii nyt pitkäaikaisia sijoituskohteita yksityisen sektorin sijasta julkiselta sektorilta (13).

6.5.1

EKP:n ”tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta”. Tehtävänsä täyttämiseksi sen on säilytettävä poliittinen riippumattomuus, eli se ei ”pyydä eikä ota ohjeita” hallituksilta tai EU:lta. Tällainen asema on oikea, vaikka perussopimuksissa osoitetaan neuvoston tehtäväksi solmia sopimuksia euron ja kolmansien valtioiden valuuttojen välisistä valuuttakursseista (15). Mikäli tällaisia sopimuksia ei ole, EKP:n tulisi – kuten myös mahdollisten sopimusten väliaikoina – katsoa valuuttakurssipolitiikan kuuluvan omalle vastuulleen. EKP:llä on myös toissijaisia tavoitteita, kuten rahoitusjärjestelmän vakauden edistäminen, vaikka sen kriisinaikaiset toimet liittyvät ensisijaiseen tavoitteeseen, koska ne kytkeytyvät suurelta osin tarpeeseen palauttaa tehokas rahapolitiikan välitysmekanismi ja pitää siten yllä rahoitusjärjestelmän vakautta kaikissa euromaissa.

6.5.2

Hintakehityksen osalta tulee muistaa esiin nouseva kysymys siitä, onko oikein, että Maastrichtin inflaatiokriteeri perustuu EU:n eikä euroalueen kolmen menestyksekkäimmän maan keskimääräiseen inflaatioon.

6.5.3

Yleisesti ottaen EKP:n mandaatti on suppeampi muihin keskuspankkeihin verrattuna. Ensinnäkään EKP:n tehtäviin ei kuulu tukea kasvua ja työllisyyttä, kuten Yhdysvaltain keskuspankilla, vaikka niiden rahapolitiikat muistuttavat toisiaan. Yhdysvaltojen (jolla on keskitetty verotusjärjestelmä) ja EU:n välillä on kuitenkin merkittäviä eroja finanssipolitiikan toteuttamisessa. Lisäksi EKP:n rooli hätärahoittajana (lender of last resort) rajoittuu nykyisin pankkijärjestelmään eikä ulotu hallituksiin (EU:n hallintoon), kuten kansallisissa yhteyksissä. Tämä tulisi mahdollistaa täysimittaisen Emun yhteydessä. Lisäksi EKP:n harjoittamaa yhtenäistä rahapolitiikkaa vaikeuttavat talouden erot ja epätasapaino alueen eri maiden välillä, koska EU ei ole ryhtynyt korjaaviin toimenpiteisiin.

6.5.4

On kuitenkin myönteistä, että EKP on julistanut euron peruuttamattomaksi euroalueen ”yhtenäisyyden” periaatteen nojalla. Kuten olemme nähneet, se on saattanut tämän ansiosta tiukan vastakkainasettelun jälkeen ryhtyä toimiin eri maiden velkojen korkoerojen (spread) kaventamiseksi mahdollistamalla joukkovelkakirjojen ostamisen jälkimarkkinoilla. Tällainen toimenpide edellyttää talouskasvun elvyttämisen ohella ja yksittäisten maiden velkaohjelmien lisäksi myös eurooppalaista ohjelmaa velkaantumisen vähentämiseksi (16).

6.5.5

Näin voidaan ainakin vähentää kilpailun vääristymistä velan ja investointien rahoitukseen sovellettavien korkojen takia: vielä nykyään tästä aiheutuu rahoitukseen eroja, jotka lisäävät entisestään mm. maksutaseiden epätasapainoa.

6.5.6

ETSK katsoo myös, että on pohdittava uudelleen kysymystä EKP:n ja EU:n asettamista ehdoista. Ei ole hyväksyttävää antaa pankeille likviditeettiä hyvin alhaisin koroin asettamatta minkäänlaisia ehtoja esimerkiksi varojen kohdistamiselle. Ainakin osa varoista olisi ohjattava investointeihin. Sen sijaan valtioille asetetaan hyvin tiukkoja ehtoja EKP:n ostaessa julkiseen velkaan liittyviä joukkovelkakirjoja (OMT) – tosin kysymys on kahdesta eri asiasta. Ehtoja perustellaan lähinnä sillä, että on noudatettava ”markkinoiden” logiikkaa. Nämä ovat turmeltuneet ja häikäilemättömät, anonyymit ja erittäin nopealiikkeiset ja muistuttavat hyvin vähän oikeita markkinoita (17). EU ei voi mennä mukaan tähän peliin, jossa kansalaisiin ja yrityksiin sovelletaan tiukkoja ja ankaria kriisitoimia kun taas sijoittajiin/keinottelijoihin, jotka piiloutuvat liikepankkien ja kansainvälisten sijoitusrahastojen taakse, suhtaudutaan neutraalisti. Ainoastaan EKP:n pääjohtaja on toiminut päättäväisesti ja puolustanut euroa hyökkäyksen kriittisimpinä hetkinä.

6.5.7

EKP:n olisi kuitenkin voitava tukea oikeudenmukaisesti eri maiden taloutta olemassa olevien vääristymien ja epätasapainotilanteiden vähentämiseksi jo nykyisten välineiden avulla, kunnes mandaattia laajennetaan nykyisestä ja EU:n poliittinen vaje saadaan kurottua umpeen. EKP voisi esimerkiksi piristää pankkien välisiä markkinoita eräissä euroalueen maissa soveltamalla negatiivisia korkoja yön yli -talletuksiin.

6.5.8

ETSK on kuitenkin vakuuttunut siitä, että velkakysymys tulee ratkaista välittömästi komitean tekemän ehdotuksen mukaisesti (18) ja että EKP:n ja neuvoston toimet ovat keskeisiä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

6.5.9

Komitea katsoo, että EKP:n päätöksenteon avoimuutta tulee lisätä. Voitaisiin esimerkiksi julkaista EKP:n neuvoston äänestystulokset, jotta rahaliiton jäsenvaltioiden keskuspankkien johtajien vastuuvelvollisuus korostuisi. Se rohkaisisi heitä tekemään päätöksiä enemmän euroalueen yleisen taloudellisen tilanteen perusteella kuin edustamansa kansantalouden tapahtumien perusteella.

6.5.10

Toinen ongelma, joka on syytä pitää mielessä, liittyy EKP:n neuvostossa sovellettavaan äänestysjärjestelmään (19) ja erityisesti jäsenvaltioiden äänivallan ja rahoitusosuuden väliseen epäsuhtaan. Ongelma on jo noussut esiin Euroopan vakausmekanismiin (EVM) sisältyvän maksujärjestelmän yhteydessä ja saattaa toistua tulevaisuudessa esimerkiksi pankkiunionin puitteissa.

7.1

ETSK:n mielestä nyt tarvitaan ympäristömyönteisiin ja sosiaalisiin investointeihin perustuvaa talouden elvytystä  (20). Se on vakuuttunut, ettei pelkällä vakaudella voida taata elpymistä, sillä se riippuu sekä yritysten että kuluttajien luottamuksesta. Kun otetaan huomioon yksityisen sektorin vaatimattomat odotukset ja käyttämättömät resurssit, yritykset eivät voi laskea nykyisistä investoinneista saatavien tulevien tuottojen varaan. Jos kansalaisilla ei puolestaan ole varmuutta työpaikan säilymisestä tai löytymisestä, he mieluiten säästävät tai pienentävät velkojaan rahan käyttämisen sijasta. Entistä korkeampi työttömyysaste vain lisää sellaisten ihmisten määrää, joilla ei ole mahdollisuutta kuluttaa.

7.2

Sen vuoksi yritysten ja kansalaisten luottamuksen edistämiseksi on toteutettava investointilähtöistä elvytystä Yhdysvaltojen toteuttamien lainsäädännöllisten uudistusten (New Deal) tapaan (21). EIP:n asettamat ehdot ovat tässä asiassa keskeiset. Niitä on sovellettu jo Amsterdamin erityistoimintaohjelmasta (1997) lähtien tavoitteena edistää yhteenkuuluvuutta ja lähentymistä terveydenhoidon, koulutuksen, kaupunkialueiden uudistamisen, ympäristön sekä Euroopan laajuisten verkkojen aloilla.

7.3

Tämä tavoite voidaan saavuttaa palauttamalla kiertoon maailmanlaajuiset säästöylijäämät, kuten kohdassa 5.3 esitetään. Eräät sijoitusrahastot etsivätkin pitkäaikaisia sijoituskohteita muualla maailmassa kertyneille säästöylijäämille. Tästä on molemminpuolista etua unionin ulkopuolisten maiden sijoittajille ja Euroopan taloudelle. Molemmilla Euroopan investointipankki -ryhmän ”sisarlaitoksilla” eli Euroopan investointipankilla ja Euroopan investointirahastolla (EIR) voi olla tässä yhteydessä keskeinen rooli.

7.4

Sen vuoksi EIP:n merkityn pääoman korottaminen on myönteinen aloite. Myös hankejoukkolainoilla voi olla tärkeä merkitys talouden elvyttämisessä. On kuitenkin hyvä kutsua maailmanlaajuisten ylijäämien hyödyntämistä EU:n investointeihin eurobondeiksi (Eurobond), vaikka markkinoilla todennäköisesti käytetään lyhennettyä muotoa € bond. Eräiden maiden tiedetään vastustavan eurobondeja, mutta se johtuu virheellisestä oletuksesta, sillä kasvun tukemiselle välttämättömät eurobondit sekoitetaan unionibondeihin, jotka on tarkoitettu velan hoitoon (22).

7.5

EIR on alusta asti esittänyt, että se voisi laskea liikkeeseen eurooppalaisia joukkovelkakirjoja pitkäaikaisten sosiaalisten investointien rahoittamiseksi (23) korottamalla merkittyä pääomaansa nykyisestä melko alhaisesta tasosta (3 miljardia euroa), mikä ei edellyttäisi perussopimusten muuttamista (24). Yksikään euroalueen merkittävimmistä jäsenvaltioista ei sisällytä – kuten eivät muutkaan euroalueen jäsenvaltiot – EIP:ltä saatavaa rahoitusta valtionvelkaansa, ja saman pitäisi päteä myös EIR-rahoitukseen. EIR:n liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat voidaan EIP:n vastaavien velkakirjojen tavoin taata hankkeiden rahoituksesta saatavilla tuotoilla.

7.6

Tuoteinnovointi ja markkinoiden luominen: Komitea katsoo myös, että unionin tulee vähentää innovointipolitiikkansa neutraaliutta. 1970-luvulla teollisuuspoliittiset toimet jäivät pois muodista sen vuoksi, että hallitukset eivät voineet suosia tiettyjä toimijoita tai kansallisia menestyjiä. Komitean mielestä nyt hyviä syitä tarkistaa tätä lähestymistapaa (25).

7.7

Ensinnäkään ei ole itsestään selvää, että puuttumattomuuspolitiikan harjoittaminen olisi hyvä asia. Se on itse asiassa johtanut virheinvestointeihin rahoitusalalla. Toiseksi on käynnistettävä entistäkin määrätietoisempia aloitteita ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kolmanneksi puiteohjelmien yhteydessä torjutaan liian paljon teknologiahankkeita ei itse sisällön vaan omien resurssien puutteen vuoksi. Ongelma voitaisiin ratkaista hyödyntämällä joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskun avulla rahoitettavaa eurooppalaista riskipääomarahastoa. Neljäntenä mainittakoon, että nousevat taloudet ovat kyenneet tekemään tunnetuksi useita kansallisia menestyjiä yltäen tuloksiin, jotka ansaitsevat kaiken arvostuksen (26).

7.8

Investointirahoituksen, joka toteutettaisiin siirtämällä ylijäämiä eurobondeihin, olisi oltava kaikkien jäsenvaltioiden saatavilla. Siitä saataisiin kumulatiivisia etuja makrotalouden, yhteiskunnan, työllisyyden ja politiikan kannalta, ja se osoittaisi tarpeen edistää ”vahvempaa Eurooppaa”. Tämä lähestymistapa herättää nykyään yhä enemmän skeptisyyttä äänestäjien keskuudessa ja eräiden maiden hallituksissa.

7.9

Kasvu voi myös edistää vakauden vahvistamista. Noudattamalla elvytykseen tarkoitettujen eurobondien rahoituksessa EIP:n periaatetta, jonka mukaan joukkovelkakirjarahoitusta ei ole pakko ottaa huomioon valtionvelassa, helpotettaisiin valtionvelan pienentämistä ja vapautettaisiin kansallisia verotuloja alijäämien pienentämiseen tai ennallaan pitämiseen. Samalla varmistettaisiin sosiaalimenoja koskevien keskeisten budjettikohtien säilyminen. Jäsenmaiden ja Eurostatin olisi määritettävä tähän liittyen yhteiset ehdot ja kriteerit, jotta tietoja voitaisiin arvioida tasavertaisemmin ja paremmin.

7.10

Huomioon ei ole myöskään otettu, että mahdollinen syrjäyttäminen (crowding out) edellyttää täystyöllisyyttä. Kun otetaan huomioon, että työttömyysaste on nyt korkea useimmissa jäsenvaltioissa, EIP:n ja EIR:n hankejoukkolainojen rahoitus – toteutettiinpa se erikseen tai yhdessä – saattaa johtaa yksityisen sektorin investointien sekä tulojen ja työpaikkojen kumuloitumiseen (crowding in), niin että investoinneilla saadaan jopa kolmeen yltäviä kerroinvaikutuksia ja myönteisiä verotuksellisia vaikutuksia, sillä näin syntyy suoria ja välillisiä verotuloja (27).

7.11

Eräiden maiden – etenkin Kreikan ja Kyproksen – vaikea tilanne huomioon ottaen ETSK ehdottaa, että tarkastellaan uudelleen troikan edellyttämiä lyhyen aikavälin rakenteellisia sopeutustoimia ja otetaan lukuun pitkän aikavälin näkymät, joita kyseisillä mailla on Välimeren itäosista löytyneiden valtavien, suurelta osin vielä hyödyntämättömien öljy- ja kaasuvarantojen johdosta (28).

8.1

ETSK on edellä todetun perusteella vakuuttunut siitä, että pelkät silloin tällöin tehtävät korjaustoimet eivät riitä EU:ssa. Unioni ei voi pitkittää Maastrichtin ajoista jatkunutta tyhjiötä ja jättää vastaamatta euroon liittyvään haasteeseen, jonka kriisi toi rajusti esiin. Kriisi nosti samalla näkyviin unionin suuret sisäiset puutteet – etenkin demokratiavajeen (29) – ja antoi Euroopan yhdentymisprosessille jälleen tarkoituksen: pitää yllä Eurooppa-aatetta.

8.2

ETSK katsoo, että yhteinen raha on kestävällä pohjalla, jos euroalueen maiden taloudellisia valmiuksia (performances) onnistutaan lähentämään. Tämä edellyttää taloudellista ja poliittista sitoutumista. Tarvitaan siis poliittista unionia, jonka avulla erot saadaan hyväksyttävälle tasolle ja tarpeen tullen voidaan siirtää osa vauraudesta vahvoilta alueilta heikommille avoimen ja demokraattisen päätöksentekoprosessin ja maiden välisten uudenlaisen solidaarisuuden myötävaikutuksella (30).

8.3

Vallitseva kriisi on nostamassa uudelleen esiin eurooppalaisten ”vanhat erimielisyydet”. Menneisyyteen katsomisen pahe on palannut, ja sen myötä vanhat kuvitelmat ja ennakkoluulot, joiden olisi luullut kadonneen, ovat nousseet jälleen esiin, aivan kuin tiukat säästötoimet ja velka olisivat tulosta jostakin viasta eivätkä hallitusten virheistä molemmissa asioissa. Vaikka näin on, vaikeuksissa olevat maat eivät voi sälyttää EU:lle (tai Saksalle) vastuuta niille kuuluvista asioista eivätkä kaikkein vauraimmat maat voi jättää huomiotta euron tuomia suurempia etuja, jotka ne ovat saaneet taloudellisen epätasapainon takia osin muiden kustannuksella. Sen vuoksi tarvitsemme uutta poliittista ja kulttuurista kapasiteettia ja vuoropuhelua Euroopan kansojen välillä, sillä niistä on kiistatta vastavuoroista etua, kuten saksalainen runoilija Friedrich Hölderlin (31) toi esiin jo kauan sitten, kun hän ammensi innoitusta kreikkalaisesta kulttuurista.

8.4

On tehtävä laadullinen harppaus ja yhdistettävä talouden lisäksi myös politiikka ja kaikkien SUVEREENIUS. Keskustelun aiheena ei tule olla niinkään toteutettava Euroopan ”malli” vaan tarvitsemamme välineet, joiden tulee olla tehokkaita, demokraattisia ja avoimia, jotta voidaan päättää yhteisistä eduista ja saavuttaa ne sekä yhdistää Euroopan kansa eikä jakaa sitä.

8.5

Samoista syistä ETSK pitää kysymystä, onko perussopimuksia muutettava vai ei, väärin asetettuna. Se riippuu luonnollisesti siitä, mitä toimia Emun täydentämiseksi tarvitaan. Suurin osa komitean esittämistä ehdotuksista (kasvu, velka jne.) voidaan kuitenkin toteuttaa perussopimuksia muuttamatta, ja muihin toimiin saattaa riittää tiiviimpi yhteistyö. Tärkeää on tavoitteen saavuttaminen eli talouden, euron ja EU:n kansalaisten hyvinvoinnin varmistaminen. Perussopimukset ovat vain väline. Tämä tulee selostaa asianmukaisesti kansalaisille, ja heidän tulee voida osallistua päätöksentekoon suoraan tai Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välityksellä.

8.6

ETSK katsoo, että euroalueella on voimavarat suunnitella oma tulevaisuutensa. Tarvitaan entistä tiiviimpää politiikan yhdentämistä ja vähemmän käskytystä sekä sosiaalista markkinataloutta, jotta kasvu ja työllisyys saadaan jälleen nousuun ja voidaan toteuttaa poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen unioni.

9.1

Ilman tällaista lisätointa kriisi – sellaisena kuin se on toistaiseksi koettu – saattaisi johtaa euroalueen ja näin ollen koko EU:n hajoamiseen. Ei voida harjoittaa pelkästään säästöpolitiikkaa ja esim. velan pienentämiseen tähtäävää politiikkaa, vaikka ne olisivatkin tarpeellisia, vaan on käytettävä muitakin välineitä (lisättävä kysyntää velkojamaissa) ja toimittava yhteisvastuullisesti. On saatava asianomaisten maiden kansalaiset ymmärtämään, että maiden budjettiylijäämät ovat peräisin muiden velasta ja että euroon kohdistuvat hyökkäykset eivät riipu velan tasosta (32), vaikka velkaa tuleekin pienentää. Etelän maiden kansalaisten on puolestaan kehotettava hallituksiaan järjestelemään velkoja uudelleen, hoitamaan julkista taloutta aiempaa harkitummin, tekemään lopun tuhlauksesta ja veronkierrosta, alentamaan veroja sekä lisäämään kasvua, työllisyyttä, tuottavuutta ja kilpailukykyä kyseisten maiden järjestelmissä ei vain muutamien uudistusten vaan entistä laajemman yhteisvastuun ja EU:hun ja EKP:hen verrattuna erilaisen talouspolitiikan avulla (33).

9.2

Muuten yksikään maa ei kykene vähentämään velkaansa ja tervehdyttämään julkistalouttaan. On tarpeen höllentää säästötoimia ja muuttaa talouspolitiikkaa. Päinvastaisessa tapauksessa riskit saattavat kasvaa, minkä ymmärtämiseen saa apua historiasta (34). Tulee vahvistaa uudenlainen tulevaisuudenkuva, jossa yhdentyminen on myönteistä eikä kielteistä, vahingollista ja väkinäistä.

9.3

On otettava huomioon, että Euroopassa ei ole nyt kukaan turvassa, vaaran ulottumattomissa, vaikka on syntynyt poikkeuksellinen tilanne. Eräiden maiden talouskasvu, jota myös euro on edistänyt, ja EU:n toimielinten heikkous ovat saaneet kaikkein vahvimman maan Saksan omaksumaan Euroopassa keskeisen roolin, joka on usein ristiriidassa etenkin eteläisten ”reuna-alueiden” kanssa, mutta ei pelkästään niiden. Tällainen ruokkii muiden levottomuutta (Helmut Schmidt) erityisesti Saksan roolin mieltämisen osalta. Tarvittaisiinkin toimenpiteitä käsityksen oikaisemiseksi (35).

9.4

ETSK:sta vaikuttaa siltä, että Euroopassa ovat vallalla itsekkyys ja kansalliset intressit; on kuin vallitsisi ”etujen utopia”. Ekonomistinen lähestymistapa on saanut yliotteen ja sysännyt taka-alalle ne arvot, joille Eurooppa on rakennettu ja joihin sen olemassaolo perustuu; on syntymässä itsekäs Eurooppa, josta puuttuu solidaarisuus. Viimeaikaiset jännitteet ovat vaarassa johtaa kansalaisia ja hallituksia koskevaan ja vaaralliseen EU:n ”psykologiseen hajoamiseen”. Tätä riskiä tulee torjua kuuntelemalla sortumatta ylimielisyyteen ja antamalla konkreettisia vastauksia.

9.5

Olemme tienhaarassa: ETSK ihmettelee, miten on mahdollista, että Euroopan unionin – maailman suurimman talouden – viivästykset ja epäilykset uhkaavat johtaa kuolemaan Kreikan, joka on eurooppalaisten periaatteiden äiti ja taloudeltaan pikkuruinen (36). Kansalaisilta ja yrityksiltä vaaditaan uhrauksia ilman, että samaan aikaan laadittaisiin tukisuunnitelma kasvun – velkojen takaisinmaksun ainoan takeen – edistämiseksi ja suunnitelma kreikkalaisten ja eurooppalaisten vakavien sosiaalisten kärsimysten lievittämiseksi. On syytä kysyä, mikä tämä tällainen Eurooppa on.

19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/18

1.1

ETSK pitää osallistavan vihreän talouden kehittämistä merkittävimpänä haasteena, johon EU:n on vastattava lähivuosina, mikäli se haluaa olla globaali talousvalta. Rio+20-konferenssissa EU painotti vihreää taloutta yhtenä kestävän kehityksen muotona. Nyt EU:n on aika toimia. Siksi tarvitaan talouskehitysmalli, jossa priorisoidaan julkisia investointeja ja määritellään asianmukaisesti yksityisiä investointeja koskevat kannustimet, kun kyse on ”vihreistä” infrastruktuureista sekä ”vihreästä” tutkimus-, kehitys- ja innovointitoiminnasta. Tavoitteena on yhtäältä vauhdittaa tuotantotoimintaa, jotta nykyinen taantuma taltutettaisiin nopeasti, ja toisaalta toteuttaa taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta johtoasemasta käsin siirtyminen kohti tätä kolmatta teollista vallankumousta.

1.2

ETSK:n mielestä tuotanto- ja kulutustapaan tehtävät syvälliset ja välttämättömät muutokset edellyttävät ensisijaisesti sitä, että kansalaisyhteiskunta otetaan mukaan tähän osallistavaan vihreään talouteen siirtymisen prosessiin kaikilla tasoilla, erityisesti sektori- ja alueellisella (unioni-, jäsenvaltio- ja alue-) tasolla. Tarvitaan osallistumista edistävää johtamista tämän muutoksen synnyttämän vastustuksen ja sen aiheuttamien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi. Nimenomaan osallistuminen mahdollistaa edistymisen taloudellisissa, sosiaalisissa ja ekologisissa näkökohdissa kestävällä tavalla.

1.3

ETSK toteaa huolestuneena, että ekologisia verokannustimia on vähennetty viime vuosina merkittävästi sellaisten finanssipoliittisten säästötoimien johdosta, joilla on dramaattinen taloudellista toimintaa supistava ja työpaikkoja vähentävä vaikutus. IMF on myöntänyt, että näiden politiikkojen todellinen supistava vaikutus tuotannolliseen toimintaan on ollut paljon suurempi kuin mitä tähän mennessä on arvioitu.

1.4

ETSK painottaa, että osallistavaa vihreää taloutta kehittämällä mahdollisuudet työpaikkojen luomiseen lisääntyvät. Vihreiksi työpaikoiksi ei ymmärretä yksinomaan työpaikkoja, jotka liittyvät tiettyihin uusiin kehittyviin aloihin, vaan kaikki ne työpaikat, joita syntyy kaikilla aloilla tuotantoprosessien ja tuotteiden ”vihertymisen” seurauksena. Asianmukainen siirtyminen kohti vihreää taloutta edellyttää aktiivisia työllisyystoimenpiteitä, joilla taataan kunnollisten työpaikkojen luominen, työssäkäyville työntekijöille suunnattu ammatillinen koulutus ja jatkokoulutus mukaan luettuina. Naisten ja nuorten työllistyminen näille aloille on tämäntyyppisen kasvun kannalta keskeinen tekijä.

1.5

ETSK pitää työmarkkinaosapuolten yhteisymmärrykseen perustuvaa teollisuuspolitiikkaa välttämättömänä toimenpiteiden koordinoimiseksi teknologisen innovoinnin alalla ja muutosten vauhdittamiseksi tuotantoinfrastruktuureissa monilla eurooppalaisilla aloilla, joihin vähähiilisen ja resurssitehokkaan talouden luominen vaikuttaa. Se edellyttää myös huomattavia investointitoimia yrityksiltä.

1.6

ETSK katsoo, että EU:n on sisällytettävä kestävän kehityksen strategian tavoitteet kaikkiin politiikkoihinsa, ennen kaikkea Eurooppa 2020 -strategiaan sekä sen seitsemään lippulaivahankkeeseen. EU:n eri strategioiden on oltava keskenään johdonmukaisia, ja komission jäsenten on puhuttava tästä aiheesta yhdellä äänellä. Aivan erityisesti komission pitää käyttää Eurooppa 2020 -strategian puoliväliarviointia hyväkseen lujittaakseen kestävän kehityksen elementtejä siinä ja yhdentääkseen sen jäännöksettömästi kestävää kehitystä koskevan Euroopan unionin strategian kanssa. On määriteltävä ja sovellettava indikaattoreita, jotka liittyvät kasvun laatuun ja mahdollistavan kasvun seurannan ja arvioinnin.

1.7

ETSK korostaa merkittävää roolia, joka EU-ohjausjaksolla ja vuosittaisella kasvuselvityksellä voi ja tulee olla kestävän kehityksen politiikkojen seurannan varmistamiseksi. ETSK katsoo, että ympäristön kannalta haitalliset tuet on poistettava, ja pitää ympäristöverotuksen lisäämistä koskevia jäsenvaltiokohtaisia suosituksia sekä jäte- ja vesihuoltoa ja kierrätyksen parantamista koskevia suosituksia välttämättöminä. Jäsenvaltioiden tulisi osoittaa näillä aloilla nykyistä suurempaa kunnianhimoa ja pyrkiä laaja-alaisempiin tavoitteisiin.

1.8

ETSK ilmaisee huolensa siitä, että EU:n monivuotiseen rahoituskehykseen 2014–2020 sisältyy merkittävä ristiriita: eniten hiilidioksidipäästöjä aiheuttavat talouden alat (asuminen, energia, teollisuus ja liikenne) eivät ole niitä, minne osoitetaan eniten EU:n varoja, jotta helpotettaisiin niiden vihreään talouteen siirtymisen prosessia. Siksi on erittäin tärkeää lisätä tätä rahoitusta huomattavasti ja varmistaa, että se käytetään vaikuttavalla ja tehokkaalla tavalla.

1.9

ETSK katsoo, että on erityisen tärkeää edetä ympäristöverotuksen alalla, mukaan lukien verokannustimet yrityksille, jotka perustavat uudelleeninvestointeihin tarkoitettuja rahastoja ilmastonmuutoksen torjumista varten, edellyttäen, että niitä hallinnoidaan yhteisesti työntekijöiden kanssa.

1.10

EU:n kauppapolitiikan osalta ETSK katsoo, että teollisen toiminnan siirtymiseen liittyvien riskien välttämiseksi tulisi harkita hiilidioksidiverotusta vastaavien tuontitullien asettamista maille, jotka eivät hyväksy päästöjen vähentämistä koskevia kansainvälisiä sopimuksia.

2.1

Vuonna 2011 OECD ja UNEP laativat kumpikin kattavat raportit vihreästä taloudesta, ILO käynnisti ohjelman ”Vihreät työpaikat”, ja yksi vuonna 2012 järjestetyn Rio+20-konferenssin pääaiheista oli ”Vihreä talous kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen politiikkakehyksessä”.

2.2

Vuonna 2006 EU:ssa uudistettiin kestävän kehityksen strategia, ja vuonna 2009 otettiin käyttöön EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketti, jolla pyritään vähentämään kasvihuonekaasuja 20 prosenttia, nostamaan uusiutuvien energialähteiden osuus 20 prosenttiin ja parantamaan energiatehokkuutta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä (1). EU:n tulee pyrkiä yhä merkittävämpiin vähennyksiin vuosiin 2025 ja 2030 mennessä. Vuonna 2011 komissio hyväksyi lippulaivahankkeet ”Resurssitehokas Eurooppa” (2), ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (3), ”Luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” ja ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (4).

2.3

ETSK on aina kannattanut ajatusta talouden viherryttämisestä, joka on yksi keino edistää kestävää kehitystä. Komitea katsoo, että kansalaisyhteiskunnan ehdotukset siirtymisestä kohti osallistavaa vihreää taloutta on asetettava etusijalle EU:n ja jäsenvaltioiden politiikassa, ja korostaa erityisesti, että kaikkien työmarkkinaosapuolten on tehtävä tiivistä yhteistyötä. Useissa komitean lausunnoissa onkin käsitelty tähän kysymykseen liittyviä eri näkökohtia ja komission esittämiä ehdotuksia. ETSK on korostanut, että vihreän talouden ja hallinnoinnin kehittämistä ei voida erottaa kestävän tuotannon, työllisyyden ja kulutuksen edistämisestä eikä naisten ja miesten tasa-arvoon tähtäävästä strategiasta tai EU:n ilmastonmuutostoimien paketista.

3.1

Osallistavassa vihreässä taloudessa on löydettävä tasapaino taloudellisen vaurauden, tiiviimmän sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä luonnonvarojen entistä paremman säästämisen ja järkevämmän käytön välillä nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin säilyttämiseksi. Siinä pyritään tuotannon dematerialistamiseen, toisin sanoen irrottamaan talouskasvu luonnonvarojen käytöstä, saastumisesta ja jätteiden syntymisestä.

3.2

ILO:n mukaan vihreät työpaikat ovat työpaikkoja, joiden avulla yritysten ja taloudenalojen ympäristövaikutukset voidaan vähentää kestäväpohjaiselle tasolle ja jotka osaltaan auttavat vähentämään energian, raaka-aineiden ja veden kulutusta, luopumaan hiilitaloudesta ja vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. ”Vihreän työpaikan” käsite on varsin dynaaminen, sillä ”vihreitä työpaikkoja” ja ”ei-vihreitä työpaikkoja” erottava jakolinja riippuu teknologisen innovoinnin prosesseista. Vihreitä työpaikkoja eivät näin ollen ole ainoastaan työpaikat, jotka liittyvät tiettyihin uusiin kehittyviin aloihin, vaan kaikki ne työpaikat, joita syntyy kaikilla aloilla tuotantoprosessien ja tuotteiden ”vihertymisen” seurauksena.

3.3

Vihreän talouden kehityksen määräävät kaksi keskeistä tekijää, joista toinen liittyy ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtääviin politiikkoihin ja toinen kehittyvien maiden käymään kovenevaan kilpailuun yhä niukemmista ja kalliimmista resursseista.

3.4

Vihreässä taloudessa ei ole kyse pelkästä kehittyvien alojen ja toisten, perinteisempien alojen välisestä alakohtaisesta mukauttamisesta (jossa lähtökohtana on teknologinen sysäys kohti vähähiilistä taloutta). Se käsittää myös tuotanto- ja kulutustapojen ekologisen nykyaikaistamisen niin, että yritysten lisäarvon kasvattamista ja niiden ekologisen kestävyyden parantamista – liittyen materiaalien säästämiseen, energiatehokkuuteen, työn organisointiin sekä työntekijöiden ja yrityksen välisiin suhteisiin – koskevat tavoitteet otetaan huomioon parannettaessa kaikkien tekijöiden tuottavuutta.

3.5

Viime vuosina maapallon kapasiteetin rajat ovat käyneet ilmeisiksi, kun ajatellaan sekä kasvavan kysynnän tyydyttämiseksi käytettävissä olevia luonnonvaroja että maapallon kykyä ottaa vastaan jätteitä ja saasteita.

3.6

Ei pidä unohtaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia terveyteen: äärimmäisten sääolosuhteiden yleistyminen, ilmakehän otsoni- ja hiukkaspitoisuuksien nousu ja toksisuuden lisääntyminen yhä korkeampien lämpötilojen johdosta sekä jo kertaalleen hävitettyjen tartuntatautien leviäminen uudelleen Euroopan mantereelle.

3.7

Merkittävimmissä kehittyneissä talouksissa ja suuressa osassa kehittyviä talouksia energia-, tuotanto- ja liikennerakenteen muutoksissa keskitytään lähivuosina siirtymiseen hiili-intensiivisestä taloudesta uudenlaiseen vähähiiliseen talouteen, jossa energiantuotannossa keskeinen asema on uusiutuvilla puhtailla energialähteillä, toisin sanoen energialähteillä, jotka eivät aiheuta kasvihuonekaasuja eivätkä muita vaarallisia jäämiä.

3.8

Tämä syvällekäyvä tuotantorakenteiden muutos, jota jotkut kutsuvat kolmanneksi teolliseksi vallankumoukseksi, ei ole kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta neutraali etenkään niitä maita ajatellen, jotka ovat energian ja raaka-aineiden nettotuojia, kuten valtaosa EU:n jäsenvaltioista. Siksi jo vuodesta 2009 lähtien monet OECD-maiden hallitukset ovat käynnistäneet kunnianhimoisia kannustussuunnitelmia, joissa investoinneilla vihreisiin infrastruktuureihin ja vihreään tutkimus-, kehitys- ja innovointitoimintaan on ollut keskeinen rooli. Tavoitteena on yhtäältä vauhdittaa tuotantotoimintaa, jotta nykyinen taantuma taltutettaisiin nopeasti, ja toisaalta toteuttaa johtoasemasta käsin nykyinen tuotannollinen rakenneuudistus.

3.9

Monissa EU-maissa edellä mainittujen suunnitelmien rahoitusta on kuitenkin – unionin talousarvion tavoin – leikattu merkittävästi muiden muassa julkisen talouden säästötoimien johdosta. IMF:n pääekonomisti on myöntänyt, että näiden politiikkojen supistava vaikutus tuotannolliseen toimintaan on ollut paljon suurempi kuin mitä tähän saakka on arvioitu; 28 maassa toteutetun tutkimuksen mukaan vuonna 2008 alkaneesta kriisistä lähtien verokerroin on 0,8:n ja 1,7:n välillä (5).

3.10

Tämä vihreän talouden vauhdittamisen hidastuminen saattaa aiheuttaa valtavia ongelmia monille EU:n maille, sillä teknologinen ero kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä on nykyisin huomattavasti aiempaa kapeampi ja dynaamisempi. Ei ole taattua, että EU kokonaisuudessaan kuuluu kärkijoukkoon kehittyviä kansakuntia, joille on ominaista vähähiilinen talous. Tämä voi pitkällä aikavälillä synnyttää voimakkaita jännitteitä EU:ssa, sillä se kyseenalaistaisi kyvyn jatkaa taloudellisesti kehittyneemmän, sosiaalisesti yhtenäisemmän ja ympäristön kannalta kestävämmän yhteiskunnan rakentamista. On kuitenkin aiheellista korostaa, että EU:lla on vahva teknologinen ja tuotannollinen johtoasema useilla teollisuusaloilla, jotka ovat selkeästi suuntautuneet tulevaisuuteen.

3.11

Kehitettäessä vihreää taloutta tarvittavin investoinnein ja kannustimin lisääntyvät mahdollisuudet luoda työpaikkoja EU:ssa. Ei voida unohtaa nykyisiä tuotantoaloja, jotka ovat nykyisin EU-maiden talouden perusta. Monista työpaikoista teollisuudenaloilla, joita pidetään nykyisin hyvin saastuttavina, tulee vihreitä työpaikkoja, mikäli kyseisillä aloilla ryhdytään toimenpiteisiin, joiden avulla ne voivat parantaa energiatehokkuuttaan sekä vähentää raaka-aineiden kulutusta ja syntyviä saasteita. Muutamia esimerkkejä: maantieliikenteen alalla yritykset, jotka kehittävät ja valmistavat sähkö- ja hybridiajoneuvoja sekä julkiseen liikenteeseen tarkoitettuja ajoneuvoja; rakennustekniset alat, joilla rakennetaan suurnopeusjunaratoja, jotka mahdollistavat merkittävän energiasäästön matkustajaa kohti lentokoneeseen tai tavanomaiseen junaan verrattuna, sekä rakennusalan toimijat, jotka ovat erikoistuneet energiankulutukseltaan liian tehottomien asuntojen energiasaneerauksiin. Tämän on tapahduttava kehittämällä ja vahvistamalla työmarkkinavuoropuhelua ja työmarkkinaosapuolien välisiä yhteisneuvotteluja sekä työehtosopimusneuvotteluja siten, että lopputulos on myönteinen työpaikkojen (määrä ja laatu) ja tasapuolisuuden (työolot ja palkat) osalta. Kuitenkin vain kahdeksalla EU-maalla on virallinen määritelmä vihreille työpaikoille. Tämä johtaa toisistaan poikkeaviin arvioihin monenlaatuisten eri määritelmien ja menetelmien johdosta.

4.1

Tämän kolmannen teollisen vallankumouksen yksi ehdottomasti uusi ominaispiirre on tuotannontekijöiden saavuttama kehitystaso sekä kansalaisyhteiskunnan huomattava valveutuneisuus ja aikaansaama paine kestävyysajattelua ja ympäristöä koskevissa kysymyksissä. Euroopassa nimenomaan ympäristö- ja kuluttajajärjestöjen, työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sekä kansalaisyhteiskunnan muiden toimijoiden voimakas kehittyminen mahdollistaa sen, että edessä olevilla muutoksilla luodaan talous, joka palvelee paremmin hallinnoitavaa sekä sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävämpää kehitystä. Tämä ei tullut kyseeseen aiemmissa prosesseissa, joissa yksittäisten yritysten tasolla tehdyt päätökset määräsivät täysin teknologiset ja tuotannolliset muutokset.

4.2

Kesäkuussa 2009 hyväksytyssä kansainvälisessä työllisyyssopimuksessa ILO korostaa, että työmarkkinavuoropuhelu on mittaamattoman arvokas mekanismi, jonka avulla laaditaan kansallisiin painopisteisiin mukautettuja politiikkoja. Se tarjoaa vankan lähtökohdan työnantajien ja työntekijöiden sitouttamiseksi sellaisiin yhteisiin toimiin valtiovallan kanssa, jotka ovat välttämättömiä kriisin voittamiseksi ja kestäväpohjaisen elpymisen edistämiseksi. Työmarkkinaosapuolten yhteisymmärrykseen perustuva teollisuuspolitiikka on välttämätön toimien koordinoimiseksi teknologisen innovoinnin alalla ja tuotantoinfrastruktuurien muutosten vauhdittamiseksi monilla eurooppalaisilla aloilla, joihin siirtyminen kohti vähähiilistä ja entistä resurssitehokkaampaa eurooppalaista taloutta vaikuttaa.

4.3

Teknologinen innovointi on olennainen osa vihreää taloutta. Siksi talouden vihertämistä edistävät toimialat, yritykset ja teknologiat saavat enemmän julkista ja yksityistä rahoitustukea, sillä ne lisäävät Euroopan talouden yleistä kilpailukykyä. Tähän liittyen Deutsche Bank on yksityisten investointien kohdentamiseksi määritellyt seuraavat alat ensisijaisiksi ilmastonmuutoksen kannalta:

4.4

Erityistä huomiota tulisi kiinnittää eurooppalaisten pk-yritysten vaikeuksiin saada riittävää rahoitusta tarvittavien investointien tekemiseksi ekoinnovoinnin alalla.

4.5

Jotta innovoinnista tulisi todellinen kilpailutekijä, yritysten organisaatiomallissa on otettava huomioon käytännöt, joilla kannustetaan työntekijöiden osallistumiseen. Sen hyödyntäminen, että työntekijät osallistuvat työn organisointiin ja yritystoiminnan suunnitteluun, on tekijä, jolla selkeästi edistetään innovointia ja mahdollistetaan tuottavuuden lisääminen. Tältä osin haasteena on uudistaa työmarkkinasuhteiden ja työehtosopimusneuvotteluiden järjestelmä sekä niiden suhde yrityshallintoon.

4.6

Työtekijöiden osallistuminen yrityksissä on yksi keskeisistä osatekijöistä, jolla edistetään Euroopan teknologista johtoasemaa monilla aloilla ja autetaan sitä säilyttämään vientikapasiteettinsa. Sitä ei voida tarkastella yksinomaan aikaansaadun vaurauden jakamisen näkökulmasta, sillä se on itsessään vaurauden luomisen kannalta ratkaiseva tekijä, minkä yritykset itse myöntävät (6). Innovointivaikeudet johtuvat suurelta osin ennen kaikkea jäykistä organisaatiorakenteista, joissa työntekijä nähdään pelkkänä välineenä.

5.1

Rio+20-konferenssissa EU ajoi sellaista osallistavaa vihreää taloutta, joka mahdollistaisi etenemisen kohti kestävää kehitystä. Komission tavoitteena on edistää kestävää ja osallistavaa kasvua sisällyttämällä talouden viherryttäminen keskeiselle sijalle Rio+20-prosessiin liittyviä jatkotoimiaan. Varmistaakseen kansalaisyhteiskunnan ehdottoman tärkeän osallistumisen tähän prosessiin hallitusten on kehitettävä työmarkkinavuoropuhelua.

5.2

Auttaakseen resurssitehokasta Eurooppaa koskevan lippulaivahankkeen ja etenemissuunnitelman toteuttamisessa komissio perusti vuonna 2012 Euroopan energiatehokkuusfoorumin, joka laatii vihreään talouteen siirtymistä silmällä pitäen konkreettisia ehdotuksia seuraavilla aloilla: ”uusiutuviin energialähteisiin investoinnin perusedellytykset”, ”tavoitteiden asettaminen ja edistymisen mittaaminen” – tältä osin on luotava luotettava indikaattorijärjestelmä, jossa bkt:n lisäksi otetaan huomioon muita tekijöitä ja joka osoittaa politiikkojen tulokset asianomaisilla aloilla ja koko yhteiskunnassa (kilpailukyvyn kehittyminen, työntekijöiden työolojen paraneminen, kierrätysprosentti, energiatehokkuus ja resurssien hyödyntäminen, uusiutuvien energialähteiden osuus, saastumisen vähentäminen) – sekä ”kierrätystalous/talouden viherryttäminen”. Foorumi esittelee välikertomuksen vuonna 2013 ja loppukertomuksen vuonna 2014.

5.3

Erityisen tärkeää on edetä ympäristöverotuksessa sekä monissa EU:n maissa fossiilisten polttoaineiden osalta myönnettyjen mittavien tukien vähentämisessä, sillä monien tuotteiden ja palveluiden hinnat eivät heijasta asianmukaisesti tuotannon kokonaiskustannuksia siitä syystä, että saastumisen kustannukset on ulkoistettu. Vapaaehtoiset ympäristömerkintätoimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi erityisesti nykyisenkaltaisessa kriisitilanteessa, jossa yhä useammille kuluttajille oleellista on tuotteen hinta eikä sen ekologinen laatu. Jotta ympäristöveropolitiikasta saavutettaisiin laaja-alainen yhteiskunnallinen yhteisymmärrys, on otettava huomioon sen vaikutukset yritysten kilpailukykyyn sekä sen sosiaaliset seuraukset kansalaisten kannalta niin kutsuttua ”energiaköyhyyttä” silmällä pitäen ja laadittava täydentäviä politiikkoja (teollisuus-, kauppa- sekä heikoimmassa asemassa oleville yhteiskuntaryhmille suunnattuja tukipolitiikkoja), joilla vaikutuksia lievitetään. Olisi niin ikään edistettävä verokannustimia, jotta yritysvoitot investoidaan uudelleen hiilidioksidipäästöjen ja muiden haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseen (ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtääviä uudelleeninvestointeja varten perustettujen rahastojen kautta), edellyttäen, että niitä hallinnoidaan yrityksissä yhteisesti työntekijöiden kanssa.

5.4

Komissio on hyväksynyt ehdotuksensa seitsemänneksi ympäristötoimintaohjelmaksi, jossa vahvistetaan ympäristöpolitiikan panos siirtymisessä kohti vihreää taloutta. Parlamentin ja neuvoston on hyväksyttävä ohjelma, ja ETSK on antanut oman panoksensa laatimalla asiasta erillisen lausunnon (7). EU:n monivuotiseen rahoituskehykseen 2014–2020 sisältyy kuitenkin merkittävä ristiriita: EU:n varoja ei investoida eniten niille talouden aloille, joilla hiilidioksidipäästöt ovat suurimmat (asuminen, energia, teollisuus ja liikenne).

5.5

EU:n kauppapolitiikan osalta on otettava huomioon, että hiiliverotuksen korottamisen tulisi velvoittaa – yritystoiminnan siirtymisen riskin vähentämiseksi – asettamaan vastaavanlaiset tuontitullit maille, jotka eivät hyväksy päästöjen vähentämistä koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Vaikka hiilimaksut merkitsevät vapaakaupan rajoittamista, kansainvälinen yhteisö on sen jo hyväksynyt toisissa yhteyksissä. Esimerkiksi otsonikerroksen suojelemiseksi laadittuun Montrealin pöytäkirjaan sisältyy mahdollisuus ottaa käyttöön kaupan rajoituksia pöytäkirjan noudattamisen vahvistamiseksi, sillä vapaakauppa ei ole päämäärä sinänsä vaan keino luoda vaurautta kestävällä tavalla. Ei ole epäilystäkään siitä, että on tärkeämpää estää ilmastonmuutoksesta aiheutuva globaali katastrofi kuin pitää maailmanmarkkinat avoinna tuotteille, jotka aiheuttavat merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä.

19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/23

1.1

Komission tiedonanto tarjoaa tärkeän panoksen EU:sta käytävän, äärimmäisen tärkeän keskustelun käynnistämistä varten ja merkitsee huomattavaa askelta eteenpäin verrattuna aikaisempiin Emuun liittyviin menettelyihin ja sisältöihin. Lisäksi se antaa ensimmäistä kertaa osviittaa unionin kansainvälisestä roolista ja poliittisesta tulevaisuudesta. ETSK suhtautuukin myönteisesti ehdotukseen, joka voi olla historiallinen käänne, mutta sillä ehdolla, että neuvosto löytää kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen tarvittavaa rohkeutta ja tahtoa hyväksyä ja panna täytäntöön asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta hyödyllisiä säännöksiä ja toteuttaa ehdotus nopeasti.

1.2

Kaudella 2011–2012 tekemillään ehdotuksilla Eurooppa-neuvosto on käynnistänyt merkittävän ja jäsennellyn eurooppalaisen hallintotavan uudistuksen liiallisen makrotaloudellisen epätasapainon valvonnan, finanssipoliittisten sääntöjen vahvistamisen sekä euromaiden talouspolitiikkojen koordinoinnin alalla. EKP:n äskettäin päättämät tavanomaisesta poikkeavat toimet, jotka koskevat vaikeuksissa olevien valtioiden velkakirjojen ostamista tietyin ehdoin mutta rajoittamattomasti, yhteisen valvontamekanismin luominen, jonka tarkoituksena on varmistaa vakavaraisuuden tiukka ja puolueeton valvonta ja rikkoa valtioiden ja pankkien välinen yhteys, sekä pankkien likvidaatiota koskevat säännöt ovat tarpeellisia välineitä Emun vakauden varmistamiseksi.

1.3

ETSK kannattaa komission tiedonannossa esitettyä euroalueen vahvistamiseen tähtäävää strategiaa, jonka Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy vahvisti hiljattain (Kohti todellista raha- ja talousliittoa), mutta katsoo kuitenkin, ettei se riitä takaamaan sitä, että jäsenvaltiot, kansalaiset ja yritykset saavat täyden hyödyn Emusta, kuten viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden tapahtumat ovat osoittaneet. Neuvostolla on Maastrichtin sopimuksesta johtuvia poliittisia tehtäviä, jotka rajoittivat vakavasti kyseisellä sopimuksella luotua Emua. Sen vuoksi komissio esittääkin nyt hahmotelman tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi.

1.4

Jotta Emua voitaisiin vakauttaa ja euroalueen maiden talouden ja työllisyyden kasvu voitaisiin varmistaa, tarvitaan välittömästi ja samanaikaisesti – eikä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä – tehokkaampia toimia, kuten kasvusuunnitelma ja vahvemmat mekanismit taloudellista yhdentymistä varten, jotka neuvoston on toteutettava. Tarvitaan siis yhdistelmä mikro- ja makrotalouspolitiikkoja, vahvaa sitoutumista sekä solidaarisuutta, luottamusta ja osallisuuden tunnetta sekä jäsenvaltioissa että jäsenvaltioiden ja EU:n välillä. Ei pidä myöskään unohtaa, että kyseessä olevien toimenpiteiden ensisijaisena tavoitteena tulee olla kaikkien ihmisten hyvinvointi.

1.5

Vaikka ETSK arvostaa tiedonantoa, se toteaa, että siinäkin tapauksessa, että kaikki saataisiin toteutettua, merkittäviä vaikutuksia olisi vaikea saavuttaa erityisesti päätösmenettelyssä, koska ei ole olemassa konkreettista ehdotusta poliittisesta unionista asianmukaisen toimintaympäristön luomiseksi eurolle. Sama koskee velkaa, epäsymmetristen häiriöiden ratkaisemista, kasvua, kilpailukykyä, työllisyyttä (josta olisi aiheellista tehdä järjestelmällinen vaikutustenarviointi). Nämä kaikki ovat rajoituksia nykyisessä tilanteessa.

1.6

ETSK muistuttaa, että komitea on jo laatinut lausuntoja suurimmasta osasta Euroopan komission nykyisiä ehdotuksia ja esittänyt ratkaisuvaihtoehtoja koskien erityisesti ehdotuksia, jotka liittyvät Emun ja EKP:n rajoituksiin, kasvuun ja valtionvelkaan (1). Komission ja neuvoston tähän asti saavuttamat edistysaskeleet luovat hyvän pohjan työskentelyn jatkamiselle tällä alalla. ETSK pitääkin myönteisenä sitä, että Euroopan komissio on päättänyt antaa tulevaisuudessa ohjeistusta näistä asioista, ja toivoo tämän tarjoavan neuvostolle tilaisuuden ryhtyä kiireesti konkreettisiin toimenpiteisiin velan ja kasvun suhteen. Näin voitaisiin tehdä todellinen laadullinen harppaus.

1.7

Vaikka tiedonannossa esitetyt EU:n viimeisimmät päätökset sopivat – ainakin osittain – makrotaloudelliseen kehykseen, mikrotason ehdotukset ovat riittämättömiä tuotantoaloille, jotka ainoina kykenevät elvyttämään kasvua. Komission asiakirjalla pyritään avaamaan keskustelu Emusta eli aiheesta, joka menee paljon julkisen talouden vakauttamista ja makrotalouspolitiikkoja pidemmälle. Tarvittaisiin myös mikrotalouspolitiikkoja, esimerkiksi todellinen teollisuussopimus (industrial compact).

1.8

Lisäksi komission ehdotus voisi saada enemmän kannatusta, jos Emun vakauttamiseen ja toiminnan parantamiseen tarvittavien toimien toteuttamisen eri vaiheissa viitattaisiin selvemmin tarpeeseen toteuttaa unionin politiikkoja, jotka ovat tämän linjan mukaisia, ja määriteltäisiin toteutettavaksi aiottavat toimet ja tarvittavat uudistukset, jotta myös unionin menoja voitaisiin järkeistää ja tehostaa.

1.9

Komissio voi ja sen tulee osallistua kansallisten tuotanto- ja hallintojärjestelmien kilpailukyvyn lisäämiseksi välttämättömien uudistusten toteuttamiseen ottamalla käyttöön innovatiivisia toimintamenetelmiä ja kriteerejä sisämarkkinoilla, rakennerahastojen hallinnoinnissa ja tärkeimmissä yhteisissä politiikoissa. Lisäksi perustaksi tulisi ottaa EKP:n innovatiiviset toimet ja ehdottaa yhtä merkittäviä muutoksia niiden unionin politiikkojen toteuttamiseen, jotka koskevat EU:n haavoittuvimpia alueita ja aloja, kuten ETSK on usean otteeseen todennut.

1.10

EKP:n tulee toimia täysmääräisesti kasvun ja työllisyyden edistäjänä ja hätärahoittajana. Euromaiden aikomus kulkea tähän suuntaan vahvistaisi osaltaan luottamusta EKP:hen ja euroon ja torjuisi spekulatiivisia hyökkäyksiä erityisesti maissa, joilla on suurimpia budjettiongelmia.

1.11

Euron vakaudesta huolehtimista ei voida antaa vain EKP:n ja yhteisen rahapolitiikan vastuulle niin, että jäsenvaltioille jätetään täydellinen autonomia omien finanssi- ja budjettipolitiikkojen hoitamisessa. ETSK katsoo, että euroalueen yhteiseen talousarvioon tähtäävää finanssivakausunionia ei voida tiedonannossa esitettyyn tapaan käynnistää pitkällä aikavälillä, vaan siitä on tultava yhdessä yhteisen rahan ja yhtenäisen pankkivalvonnan kanssa toinen pilari, jolle Emun lyhyen ja keskipitkän aikavälin vakaus perustuu. Näin markkinat saadaan vakuuttuneeksi Eurooppa-hankkeen johdonmukaisuudesta.

1.12

Institutionaalisten ehdotusten kohdalla Euroopan komissio on tehnyt merkittävää työtä. ETSK pitää hyödyllisenä, että asialistalle otetaan vihdoinkin institutionaaliset kysymykset, jotka ovat innovatiivisten ehdotusten, myös poliittisen unionin, perustana. Kyseessä on täysin uusi ehdotus. Komitea katsoo kuitenkin, että suurin osa ehdotuksista nojautuu nykyisiin puitteisiin ja edistys on varsin vaatimatonta, eli niillä ei ratkaista mitään, ellei neuvosto mene pidemmälle ja pidä niitä vain yllykkeinä toimille.

1.13

Ehdotukset saattavat olla taas yksi välivaihe, mutta ETSK, jonka tulisi olla osa tätä prosessia, katsoo jo tehtyjen ja hyväksyttyjen ehdotusten pohjalta, että tietyissä asioissa ei ole enää osittaisen etenemisen aika, vaan tarvitaan ennemminkin laadullista harppausta sekä politiikkojen sisällössä että niiden täytäntöönpanoon tähtäävässä päätöksentekoprosessissa. Ei voida enää teeskennellä ja päätyä taas toistamaan, että tarvitaan ”oikeita” politiikkoja, ”oikea” Emu, ”oikea” poliittinen unioni jne. On toimittava päättäväisemmin ja nopeammin, nyt heti, jotta voidaan katkaista suuressa osaa EU:ta vallitseva taantuma ja jotta voidaan tarttua ratkaisematta jääneisiin ongelmiin, joita kansainvälinen finanssikriisi on pahentanut vielä entisestään.

1.14

ETSK kehottaa neuvostoa toimimaan komission ehdotusten pohjalta entistä rohkeammin ja selkeämmin kunnioittaen tehtyjä sopimuksia ja esittäen vastuullisesti hyväksyttäviä ja toteutettavia ehdotuksia. Neuvoston tulisi erityisesti laajentaa enemmistöpäätöksenteko koskemaan kaikkia aiheita aina talous- ja työllisyyspolitiikasta lähtien perussopimusten muuttamista silmällä pitäen.

1.15

ETSK:n ehdotukset tiivistettynä

1.15.1

ETSK katsoo, että todellisen Emun toteuttamiseksi on ryhdyttävä välittömästi (ilman perussopimusten muuttamista) seuraaviin toimiin:

1.15.2

Keskipitkällä ja/tai pitkällä aikavälillä on toteutettava seuraavat toimenpiteet, joihin saatetaan tarvita perussopimusten muuttamista:

2.1

Komitea on tietoinen, että keskustelun aiheena on yksi tämän hetken monimutkaisimmista kysymyksistä. Euroopan unioni on siirtymässä uuteen, tiiviimmän yhdentymisen vaiheeseen, ja tämä tarkoittaa rohkeita edistysaskeleita. ETSK on erittäin tyytyväinen keskustelun käynnistämiseen Emun tulevaisuudesta ensimmäisenä askeleena tähän suuntaan ja toteaa, että Emun makrotaloudellinen todellisuus on tulosta mikrotaloudellisista päätöksistä. Makro- ja mikrotalouspolitiikat olisikin suunnattava kohti samoja yleisiä tavoitteita.

2.2

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklassa, jota on täydennetty 151 ja 153 artiklalla, todetaan ensisijaisesti, että unionin tulee ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, elin- ja työolojen parantamiseen ja syrjäytymisen torjumiseen liittyvät vaatimukset. Komitea panee hämmästyneenä merkille, että tarkasteltavana olevassa tiedonannossa ei oteta huomioon mitään näistä parametreista käsiteltäessä tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton tavoitteita. ETSK kehottaa mainitsemaan nämä tavoitteet erikseen ja katsoo lisäksi, että on varmistettava talous- ja rahapolitiikkojen sosiaaliseen tilanteeseen ja työmarkkinoihin kohdistuvien vaikutusten parempi seuranta (vaikutustenarvioinnit). Komitea pitää myös aiheellisena toteuttaa toimenpiteitä, joilla voitaisiin torjua näiden politiikkojen mahdollisesti aiheuttamat kielteiset taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset.

2.3

Mitään komission esittämistä ehdotuksista vakaamman ja uskottavamman Emun luomiseksi ei voida itse asiassa toteuttaa (ei lyhyellä eikä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä), jos jäsenvaltiot ja erityisesti eniten talous- ja finanssikriisistä kärsivät maat eivät pääse takaisin kasvu-uralle ja ratkaise työhön liittyviä ongelmia ja työttömyyttä, joka kasvaa suuresti etenkin nuorten keskuudessa, ja jos ei saada supistettua jäsenvaltioiden välillä edelleen olevia eroja. Mitään ei myöskään saada aikaan, jos neuvosto ja euroryhmä eivät ota huomioon Euroopan komission ehdotuksia viedä eteenpäin Emun loppuunsaattamiseksi tarvittavia uudistuksia, joita on odotettu 20 vuotta, ja jos jäsenvaltiot eivät pyri etenemään päättäväisesti tähän suuntaan, jotta ne voisivat hallinnoida yhdessä osaa suvereniteettiinsa kuuluvista asioista, mikä on välttämätöntä tavoitteen saavuttamiseksi.

2.4

Komission päähuolena on edelleenkin jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen koordinoinnin varmistaminen sellaisten toimien ja välineiden yhteensovitetun kokonaisuuden avulla, joilla vahvistetaan finanssipolitiikkojen ja valvontajärjestelmien lähentämistä. Näin voitaisiin helpottaa velkaantuneimpien maiden vaikeuksia rahoittaa valtionvelkaa ja noudattaa komission ehdottamia ja jäsenvaltioiden äskettäin hyväksymiä tiukkoja suunnitelmia, joilla tähdätään julkisen velan pienentämiseen ja velan saamiseen kestävälle tasolle (fiscal compact). Kansalaisten ja markkinoiden luottamuksen palauttamiseksi kansallisella tasolla toteutettavien toimien tulee kuitenkin noudattaa yhteistä, eurooppalaista logiikkaa ja tuottaa kansalaisille ja yrityksille konkreettisia ja myönteisiä tuloksia. Makrotalouspolitiikkojen ja kansallisella tasolla toteutettavien mikrotalouspolitiikkojen (nuoret, työmarkkinat, sosiaaliturva jne.) tuleekin olla keskenään entistä johdonmukaisempia.

2.5

Isossa osassa euromaista kasvu on ollut negatiivista viidettä vuotta, ja seuraavien vuosien ennusteet lupaavat vain erittäin pieniä parannuksia tärkeimmissä makrotalouden muuttujissa. Emun vahvistamiseen tähtäävien komission ehdotusten rinnalle tarvitaan muita kommentteja ja/tai toimenpiteitä, jotta ehdotukset voisivat olla uskottavia ja jotta Emun tulevaisuudesta voitaisiin keskustella laajasti ja yhteisesti ei pelkästään asiantuntijoiden kesken, vaan Euroopan koko kansalaisyhteiskunnan kanssa.

2.6

Euromaita kehotetaan noudattamaan EU:lle antamiaan sitoumuksia ja jatkamaan myös lähivuosina tiukkaa budjettipolitiikkaa, joka voitaisiin ensi alkuun varmistaa toteuttamalla uudistuksia kansallisten talousarvioiden rakenteen järkiperäistämiseksi sekä menojen että tulojen osalta huolehtien asianmukaisesti oikeudenmukaisesta jaosta ja fiskaalisten kertoimien vaikutuksesta. Tämä mahdollistaisi sen, että saataisiin tehokkuushyötyjä, jotka eivät vaikuttaisi julkistalouden tuloksiin, supistamatta niiden alojen menoja, jotka ovat tärkeitä talouskasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta, kuten terveydenhuolto, sosiaaliturvajärjestelmät, koulutus, tutkimus, innovointi ja perusrakenteet (2).

2.7

Näihin luonteeltaan kansallisiin toimenpiteisiin on kuitenkin lisättävä unionitason toimia, jotka ovat välttämättömiä talouskasvun, työllisyyden ja investointien elvyttämisen kannalta. Esimerkkeinä voidaan mainita kansallisten työmarkkinoiden toiminnan parantaminen niiden integroimiseksi euroalueeseen muun muassa makrotaloudellisen vuoropuhelun avulla (3); julkisen velan osittainen jakaminen spekuloinnin hillitsemiseksi; EIP:n ja EIR:n toteuttama eurooppalaisten joukkovelkakirjojen liikkeeseenlasku kasvun rahoittamiseksi ja globaalien säästöylijäämien houkuttelemiseksi (4); mahdollisuus jättää julkisen velan ulkopuolelle joitain investointeja, joita tarvitaan suotuisan kasvukierteen käynnistämiseksi; hallitusten ja poliittisista päätöksistä unionin tasolla vastaavien tahojen entistä suurempi huomio teollisuuspolitiikkoihin.

2.8

Vastuu näiden politiikkojen toteuttamisesta kuuluu jäsenvaltioiden hallituksille. Komission tulee kuitenkin varmistaa niiden toteuttaminen institutionaalisten toimivaltuuksiensa ja hallinnoimiensa EU:n budjettivarojen puitteissa. Näin se hillitsee osaltaan alueilla vielä olevaa epätasapainoa ja eroja.

2.9

ETSK katsoo lisäksi, että komission analyysissä Emun historiallisista tekijöistä ei tuoda esille euron syntyyn liittyviä todellisia taloudellisia ja poliittisia rajoituksia, jotka ovat pääsyynä euron ja EU:n kriisiin. Vaikuttaa vähintään omituiselta, ettei Emua koskevassa analyysissä viitata Maastrichtin kriteereihin, rahapolitiikan ”yhtenäisyyteen” tai maiden välisiin talouden eroihin eikä esitetä arvioita näistä seikoista. Lisäksi ajatus, jonka mukaan vuoden 2008 kriisi ”johtui” vain velasta eikä EU:n ja kansallisten hallitusten poliittisesta heikkoudesta, vaikuttaa kestämättömältä erityisesti, kun otetaan huomioon, että Emun alkuajoista lähtien jäsenvaltiot ovat systemaattisesti kieltäytyneet käynnistämästä keskustelua finanssi- ja budjettipolitiikkojen koordinoinnista.

2.10

Olisi tarpeen toteuttaa kiireellisesti talousunioni ja EU:n taloushallinto (samaan aikaan pankkiunionin kanssa tai ennen sitä). Komission tiedonanto luo tälle perustan.

3.1

Lyhyellä aikavälillä otetaan huomioon ja määritellään seitsemän ehdotusta, joista osa on jo tuttuja, sillä ne liittyvät EU:n hiljattain hyväksymiin toimiin: EU-ohjausjaksoon, six-pack-lainsäädäntöön, two-pack-lainsäädäntöön ja EKP:n suorittamaan pankkivalvontaan. Nämä kaikki ovat tärkeitä edistysaskeleita, jotka on toteutettava täysimääräisesti asiaankuuluvan unionilainsäädännön ja neuvoston hyväksymien maakohtaisten suositusten mukaisesti. ETSK pitää seuraavia komission ehdotuksia mielenkiintoisimpina:

3.1.1

Ensimmäinen on yhteisen valvontamekanismin käyttöönoton jälkeen hyväksyttävä yhteinen kriisinratkaisumekanismi vaikeuksissa olevien pankkien ongelmien ratkaisemiseksi. Innovatiivisin seikka tässä on se, että kriisinratkaisun kustannuksista vastaavat osakkeenomistajat ja velkojat: ”kaikki lisäresurssit, joita tarvitaan rakenneuudistuksen rahoittamiseen”, olisi otettava pankkialalta sen sijaan, että ne rahoitetaan veronmaksajien rahoista. (5)

3.1.2

Toinen on lähentymis- ja kilpailukykyvälineen käyttöönotto rakenteellisten uudistusten tukemiseksi euroalueen maissa. Ehdotus on hyvin yksityiskohtainen (tiedonannon liite 1), ja siinä kuvaillaan, miten välineen edellyttämät sopimukset on tarkoitus ottaa käyttöön ja miten niitä on tarkoitus noudattaa. Osallistumisastetta ja jäsenvaltioiden mahdollisesti saaman taloudellisen tuen suuruutta ei määritellä. Nämä ovat molemmat ratkaisevia tekijöitä välineen toteuttamisen kannalta. Komissio varaa kuitenkin itselleen oikeuden esittää tarkemman ehdotuksen täytäntöönpanosäännöistä (tiedonannon s. 25). ETSK:n mielestä ennen välineen toteuttamista tai vähintään samaan aikaan sen kanssa olisi tehtävä rakenteellisia uudistuksia sen kielteisten vaikutusten lieventämiseksi. Lisäksi ETSK korostaa, että lähentymis- ja kilpailukykyväline voi olla tehokas vain siinä tapauksessa, että sitä käytetään vaiheittain ja koordinoiden jäsenvaltiotasolla toteutettavien toimien ja toimenpiteiden kanssa.

3.1.3

Näyttää myös siltä, että monivuotista rahoituskehystä koskevaa ehdotusta pidetään rangaistuksena niille, jotka eivät noudata jäsenvaltioiden ja Euroopan komission välistä sopimusta, sen sijaan, että sitä pidettäisiin kannustimena unionitasolla määriteltyjen politiikkojen toteuttamiseen. Jäsenvaltioilta edellytettävien tiukkojen makrotaloudellisten ehtojen rinnalle tulisi laatia yhdessä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa kasvu- ja kehityssuunnitelma, joka tarjoaisi uusia työllistymismahdollisuuksia erityisesti nuorille.

3.1.4

EU:n ja euron roolin vahvistaminen kansainvälisten valuuttajärjestöjen ohjausjärjestelmässä ja euron ulkoisen edustuksen lujittaminen ovat komission esille tuomia tärkeitä seikkoja, jotka on mainittu myös useissa ETSK:n lausunnoissa, jotta EU:lle ja yhteiselle valuutalle voidaan antaa enemmän painoarvoa ja päätösvaltaa kansainvälisessä talouden ohjausjärjestelmässä. Komissio ei kuitenkaan erittele ehdotuksen ongelmia euroalueen sisällä ja sen ulkopuolella, kun otetaan huomioon Yhdysvaltojen (sekä Yhdistyneen kuningaskunnan) hallinnon nihkeä suhtautuminen euron painoarvon kasvattamiseen (ja vastaavasti dollarin painoarvon heikentämiseen) sekä euroalueen maiden välillä edelleen vallitsevat erot erityisten taloudellisten ja poliittisten etujen puolustamisessa monissa Kansainvälisen valuuttarahaston avustamissa kehitysmaissa.

3.2

Keskipitkän aikavälin tärkeimpiä ehdotuksia ovat velanlunastusrahaston luominen tiukoin ehdoin moraalikadon rajoittamiseksi sekä uuden valtionlainainstrumentin luominen euroalueelle (eurobills). Nämä ehdotukset ovat olleet jo pitkään esillä EU:n keskeisten toimielinten ja jäsenvaltioiden keskustelussa. Myös ETSK on korostanut useaan otteeseen lausunnoissaan tarvetta ottaa käyttöön eurooppalaisia joukkovelkakirjoja velan osittaiseksi jakamiseksi (unionibondit). Ne olisivat lisäväline, jolla voitaisiin helpottaa velkaantuneimpien maiden valtionvelkarahoituksen saamista ja vähentää velanhoitokustannuksia. (6)

3.2.1

ETSK olisikin pitänyt parempana, että komissio olisi esittänyt oman ehdotuksensa ja/tai viitannut ETSK:n aiemmin tekemiin ehdotuksiin tai EU:n talousministereiden ja muiden tahojen tekemiin ehdotuksiin, vaikka komission asiakirjassa esitettyä saksalaisen talousasiantuntijoiden neuvoston (GCEE) ehdotusta voidaankin pitää ansiokkaana.

3.2.2

Korostettaessa velanlunastusrahastoa jätetään kuitenkin huomioimatta, että valtionvelan takaisinmaksupolitiikan onnistuminen riippuu suuresti ennen kaikkea tulojen kasvusta eikä niinkään julkisten menojen supistamisessa saavutetusta edistyksestä. Tämä on oikea etenemistapa, ja siihen tarvitaan keskipitkän aikavälin jaksoa paljon pidempi aika, jotta velan ja bkt:n suhde saadaan Maastrichtin sopimuksen edellyttämälle tasolle. Paras ehdotus on ehkä edelleenkin unionibondit, kuten komitea on jo yksityiskohtaisesti osoittanut (7). Ongelmana ei kuitenkaan selkeästi ole se, mitä teknistä välinettä käytetään, vaan ennemminkin se, mitä ratkaisua sovelletaan.

3.2.3

Ehdotus noudattaa lisäksi kokonaisuudessaan vakaussopimuksen logiikkaa jäsenvaltioille esitettyjen vaatimusten osalta, eikä siinä ole mitään innovatiivista, mikä osoittaisi muutosta näissä toimintapolitiikoissa, joita ei voida enää jatkaa samaan suuntaan.

3.3

Pitkän aikavälin näkymillä on heikompi osa komission asiakirjassa, ja niihin kuuluu Emun kehittäminen kohti täysimittaista pankki-, finanssi- ja talousunionia. ETSK kannattaa ilman muuta näitä tavoitteita sillä ehdolla, että määritellään tarvittavat keinot niiden toteuttamiseksi. ETSK kannattaa jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen täyttä integroimista etenkin finanssi- ja talousalalla sekä EU:n yhteistä talousarviota omine taloudellisine varoineen yhdessä unionin itsenäisen verotuskapasiteetin kanssa.

3.3.1

Tiedonannossa rajoitutaan vain kuvailemaan institutionaalisia näkökohtia ja viitataan siihen, miltä pohjalta voidaan luoda talous- ja rahaliitto, joka on vahvistettu oikeudelliselta ja pääasiallisten talouspolitiikkojen ohjaamisen kannalta. Siinä ei puhuta kuitenkaan mitään makro- ja mikrotaloudellisista ehdoista, joilla tulee varmistaa ehdotusten toteutettavuus pitkällä aikavälillä.

3.3.2

ETSK katsoo, että näin kunnianhimoinen tavoite voi onnistua, jos tehdään tiiviimpää yhteistyötä, joka tähtää poliittiseen unioniin. Prosessia voitaisiin helpottaa, jos kansainvälisessä makroekonomisessa ympäristössä saatettaisiin päätökseen vasta osittain toteutetut uudistukset, jotka koskevat luotto- ja rahoitusmarkkinoiden toimintasääntöjä, makro- ja mikrotason vakauden valvontamekanismeja ja finanssikriisiä ruokkineen makrotalouden epätasapainon vähentämistä (alkaen Yhdysvaltojen alijäämistä ja Kiinan ylijäämistä). Ilman huomattavaa edistymistä tähän suuntaan on vaikeaa välttää uusien talous- ja finanssikriisien syntymistä.

4.1.1

ETSK pitää kuitenkin myönteisenä, että Euroopan komissio pyrkii tarttumaan EU:n nykyiseen demokratiavajeeseen ja katsoo suvereniteetin siirtämisen olevan tärkein ongelma. On siis käynnistettävä prosessi sellaisen poliittisen unionin kehittämiseksi, joka yhdistää ja hoitaa yhteisesti eräitä kansallisiksi jääneitä ”suvereeneja” politiikkoja avoimemman ja demokraattisemman päätöksentekoprosessin avulla, jotta eurolle voitaisiin antaa yhteinen ääni ja hallinto. Tämä on Emun toinen, siltä vielä puuttuva pilari.

4.1.2

Tältä osin ETSK katsoo, että

4.1.3

Kysymys ei siis ole vaikeuksista saada Euroopan parlamentti mukaan, vaan ennemminkin euroalueen maiden yhteisen päätöksentekoprosessin luomisesta ja Euroopan parlamentin saamisesta mukaan siihen. Ei voida enää jatkaa niin, että jokaisella valtiolla on omat itsenäiset talous- ja teollisuuspolitiikat, mutta rahapolitiikka on yhteistä ja aiheuttaa vahinkoa heikompien maiden taloudelle korvausvälineiden puuttuessa.

4.2.1

ETSK pitää myönteisenä sitä, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit otetaan mukaan keskusteluun kasvuun liittyvistä ehdotuksista. Näin pitäisi tehdä myös sopeutusohjelmien kohdalla niin, ettei pitäydytä pelkässä ”tiedonantoroolissa”. Olemme kuitenkin vasta muodollisessa alkuvaiheessa, kaukana siitä, mitä EU:n päätöksentekoprosessissa pitäisi tehdä.

4.2.2

Sen sijaan poliittisia puolueita koskevat ehdotukset vaikuttavat innovatiivisilta: niistä voisi tulla näennäisen eurooppalaisuuden sijasta konkreettisesti eurooppalaisia, jolloin ne voisivat toimia yhtenäisenä eurooppalaisena rakenteena eivätkä enää kansallisten erityispiirteiden summana samaan tapaan kuin yksittäiset valtiot tai muut organisaatiot (ammattiliitot, työnantajajärjestöt jne.) vielä toimivat.

4.2.3

Olisi aiheellista, että ei yksinomaan puolueet, kuten Euroopan komissio ehdottaa, vaan myös muut suuret eurooppalaiset organisaatiot (esimerkiksi ammattiliitot, työnantajajärjestöt jne.) ainakin euroalueella järjestäytyisivät ja toimisivat yhteisen, ei kansallisen logiikan pohjalta jo vuoden 2014 vaaleissa. Tämä olisi merkittävä, vaikkakaan ei riittävä edistysaskel. Se olisi kuitenkin hyvä esimerkki kaikille.

4.2.4

Vaalien yhteydessä olisi tarpeen antaa Euroopan parlamentille (yhdessä neuvoston kanssa) perussopimuksia koskevaa valtaa, jolloin voitaisiin edetä poliittiseen unioniin ennalta asetetussa ajassa, laajentaa enemmistöpäätöksentekoa siten, että se kattaa kaikki aiheet, ja antaa Euroopan parlamentille äänestysoikeus myös kasvua ja työllisyyttä koskevissa asioissa.

4.3.1

ETSK pitää myönteisenä talouspolitiikkojen sulauttamista ja yhdistämistä työllisyyspolitiikkoihin, sillä kyseessä ovat saman mitalin eri puolet, vaikka ongelma onkin taloudellinen eikä oikeudellinen. Sen sijaan tarvitaan kaikki talouspolitiikat kattavaa yhteistä päätöksentekoprosessia, joka tuo yhteen Eurooppa 2020 -strategian, kansallisten talousarvioiden koordinoinnin, makro- ja mikrotalouspolitiikat, euroalueen työmarkkinat jne., jotta voidaan edetä nykyistä päätöksentekoprosessia pidemmälle. Ei voida ajatella, että Emun muuttamiseksi riittää, että Euroopan parlamenttiin perustetaan erityinen valiokunta.

4.3.2

Myös ajatus siitä, että nykyistä tilannetta voitaisiin parantaa antamalla talous- ja raha-asioista ja eurosta vastaavalle varapuheenjohtajalle valta koordinoida Emua, vaikkakin yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa, vaikuttaa hämärältä. Riittänee, kun mainitaan ulkopolitiikan esimerkki. Komissaarille tai mahdolliselle ministerille tulisikin antaa todellista valtaa.

4.3.3

Näin tärkeää kysymystä ei voida ratkaista muodollisilla oikeudellisilla ja parlamentaarisilla silmänkääntötempuilla, ellei ensin päätetä siirtää talous-, raha- työllisyyspolitiikan alalla suvereniteettia kansalliselta tasolta unionin tasolle, kuten ETSK on useaan otteeseen ehdottanut. Euroalueelle olisi luotava taloushallinto, jota euroryhmä – jolla olisi päätösvalta ja enemmistöpäätösoikeus – hoitaisi yhdessä Euroopan parlamentin kanssa. Tätä varten perussopimuksia olisi muutettava. Asiassa olisi edettävä yhtä kiireesti kuin finanssipoliittisen sopimuksen käynnistämisessä, pankkiunionissa jne. Näin voitaisiin toteuttaa sisämarkkinat talous-, teollisuus-, kasvu- ja työllisyyspolitiikkoja varten siten, että mailla olisi yhteinen visio ja ne tekisivät yhteisvastuullisia päätöksiä EU:n kansalaisten etuja ajaen.

4.4.1

ETSK pitää kaikkia euroalueen ulkoista edustusta koskevia ehdotuksia myönteisinä. Tämä on tiedonannon ydinkohta, kun otetaan huomioon kriisin ja valuuttojen välisen suhteen kansainväliset vaikutukset. Euro on itse asiassa tällä hetkellä haavoittuvassa asemassa. Euroopan komission strategia euroalueen edustuksen vahvistamiseksi Kansainvälisessä valuuttarahastossa merkitsee ensimmäisessä vaiheessa sitä, että euroalue saisi tarkkailijan aseman. Vasta sen jälkeen pyrittäisiin saamaan euroalueelle yksi yhteinen paikka. Tähän menee liian kauan, ja euroalue heikkenee entisestään. Euroalueelle tulisikin antaa sen sijaan pikaisesti yhteinen ääni eri elimissä, kuten ETSK on jo pitkään esittänyt. Euroopan komission ehdotukset ovat ehkä realistisia, mutta varovaisia ja riittämättömiä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Myös tässä kaikki riippuu siitä, mitä neuvosto tekee.

4.5.1

EKP:tä koskeva lähestymistapa vaikuttaa riittämättömältä. ETSK ei ole myöskään kannata sitä, että ”perussopimuksen muutoksella pyritään – lisäämään Euroopan keskuspankin demokraattista vastuuvelvollisuutta”, sillä EKP on elin, jossa päätökset tehdään jo äänten enemmistöllä (näin ei ole neuvostossa). Lisäksi EKP:ta koskevat ongelmat ja sen rooli ovat luonteeltaan erilaisia, eikä tässä voida viitata vain valvontaan, kuten komission tiedonannossa näkyy tehtävän. Kyseessä on sen mandaatin laajentaminen koskemaan vakauden ja inflaation ohella myös kasvua ja työllisyyttä.

4.5.2

Tätä varten on myös varmistettava, että mekanismit EKP:n toimintalinjojen siirtämiseksi reaalitalouteen toimivat moitteettomasti. EKP:n äskettäin toteuttamia tavanomaisesta poikkeavia toimia näiden mekanismien tehostamiseksi eli likviditeetin tarjoamista pankkijärjestelmälle (CBPP- ja LTRO-ohjelmat) sekä valtioiden joukkovelkakirjojen ostamista jälkimarkkinoilta (SMP- ja OMT-ohjelmat) voidaan pitää ensimmäisenä askeleena toivottuun suuntaan, mutta ne eivät tarkoita vielä sitä, että EKP toimisi tarvittaessa hätärahoittajana oman ja itsenäisen päätöksensä mukaisesti, mikä edellyttäisi (kuten tiedetään) perussopimusten muuttamista.

4.5.3

EKP:n päätösvaltaa ja toimintavälineitä on vahvistettava sen toimiessa hätärahoittajana. Tarkoituksena ei ole lisätä valtioiden tai EU:n velkaantumista, vaan vahvistaa euron uskottavuutta ja hillitä julkiseen velkaan kohdistuvia spekulatiivisia hyökkäyksiä velkaantuneimmissa maissa. ETSK muistuttaa liittyen erityisesti vaikutuksiin, joita EKP:n toimet aiheuttivat valtionvelan hoitokykyyn, että pelkkä toimenpiteestä ilmoittaminen auttoi vähentämään jännitteitä euroalueen valtionvelkamarkkinoilla sekä rahoitus- ja luottomarkkinoilla.

4.6.1

ETSK pitää unionin tuomioistuimen roolin vahvistamista myönteisenä, mutta ei tiedonannossa ehdotetulla alalla (rikkomismenettelyt jäsenvaltioille). Tämä tarkoittaa, että talousongelmia, velkaongelmat mukaan lukien, pidetään edelleenkin teknis-oikeudellisina eikä poliittisina kysymyksinä, joita tulisi käsitellä EU:n demokraattisessa ja avoimessa päätöksentekoprosessissa, jonka suvereniteetti kuuluu kansalaisille.

19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/31

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (jäljempänä ’ETSK’) suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin EU:n sääntelykehyksen muokkaamisesta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskeviin kansainvälisiin normeihin tehtyjen muutosten valossa. Rahoitusjärjestelmää ja sisämarkkinoiden mahdollisuuksia hyväksikäyttävät rikolliset vaarantavat koko yhteiskunnan perustan. ETSK:n mielestä Euroopan unionilla ja jäsenvaltioilla on oltava tehokkaat välineet rahoitustapahtumien luotettavuuden ja läpinäkyvyyden parantamiseksi. Komission ehdotukset ovat tässä mielessä täysin oikeansuuntaisia.

1.2

ETSK on tyytyväinen siihen, että ammattilaisille asetettua yritysten todellisten edunsaajien tuntemisvelvollisuutta on täsmennetty. Näin parannetaan avoimuutta siitä, ketkä luonnolliset henkilöt toimivat oikeushenkilöyden omaavassa postilaatikkoyhtiössä ja ketkä ovat poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä, joihin tehtäviensä vuoksi liittyy muita suurempi korruption riski. ETSK kannattaa myös rahapelipalvelujen tarjoajien sisällyttämistä niiden ammattilaisten luetteloon, joihin velvollisuuksia sovelletaan, koska alan toimintaa voidaan harjoittaa rahanpesutarkoituksessa.

1.3

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio haluaa Euroopan unionin johtavan maailmanlaajuista taistelua rahanpesua ja terrorismia vastaan. ETSK katsoo, että yksi tapa varmistaa uuden eurooppalaisen sääntelykehyksen toimivuus ja näin Euroopan unionin mahdollisuus näyttää esimerkkiä rahanpesun torjunnan alalla on se, että kaikki sidosryhmät yhdistävät voimansa. ETSK pitää tervetulleena ehdotuksen eri kohtiin lisättyjä täsmennyksiä, joilla pyritään takaamaan oikeasuhtaisuus pk-yritysten osalta. ETSK pitää tarkoituksenmukaisena, että pienille ilmoitusvelvollisille annetaan teknistä ja ammatillista tukea välittäjäorganisaatioiden, kuten ammattialayhdistysten, -järjestöjen ja -liittojen, kautta, jotta ne voivat täyttää niille ehdotuksessa asetetut velvoitteet.

1.4

ETSK kiittää komissiota ryhtymisestä hankalaan tasapainotteluun lähtökohtaisesti vaikeasti yhteen sovitettavien haasteiden eli henkilötietojen suojan ja rahanpesun torjunnan välillä. Monien eri alojen ammattilaisille asetettu velvoite kerätä ja analysoida tietoja, myös henkilötietoja, tähtää ainoastaan rikollisen toiminnan havaitsemiseen. Ammattilaisten onkin mahdollisuuksien mukaan sekä pyrittävä suojaamaan asiakkaidensa yksityiselämää että asetettava etusijalle kansallisten viranomaisten auttaminen rikollisuuden torjunnassa.

1.5

ETSK kannattaa ehdotusta finanssialalla sovellettavien seuraamusten yhdenmukaistamisesta Euroopan laajuisesti. Rikollisuuden ehkäisyn on oltava mahdollisimman tehokasta ja ammattilaisille on voitava langettaa varoittavia ja rahanpesun kohteena olleisiin summiin suhteutettuja seuraamuksia. ETSK kehottaakin komissiota ja jäsenvaltiota varmistamaan, että hallinnollisia seuraamuksia ja rangaistuksia sovelletaan johdonmukaisesti ja moitteettomasti.

2.1

Rahanpesu, terrorismin rahoitus ja joukkotuhoaseiden leviäminen ovat uhkia maailmanlaajuiselle turvallisuudelle ja rahoitusjärjestelmän koskemattomuudelle. Rahanpesunvastainen toimintaryhmä (FATF) vastaa kansainvälisellä tasolla rahanpesun, terrorismin rahoituksen ja uusimpana joukkotuhoaseiden leviämisen rahoituksen ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevien, suosituksiksi nimettyjen kansainvälisten toimenpiteiden laatimisesta.

2.2

FATF:n suosituksia on paranneltu lähes kolmen vuoden ajan ennaltaehkäisytoimien vahvistamiseksi ja rahoitusjärjestelmän suojaamiseksi nykyistä paremmin ja jotta valtiot saisivat tehokkaammat keinot vakavista rikoksista rankaisemiseksi. FATF antoi uudet suositukset helmikuussa 2012 (1).

2.3

Tärkeimmät FATF:n uusiin suosituksiin sisältyvät muutokset ovat seuraavat:

2.4

FATF aloittaa uuden jäsentensä keskinäisen arviointikierroksen vuonna 2014 ja keskittyy silloin erityisesti uusien suositusten täytäntöönpanon tehokkuuteen.

3.1

Ehdotukset, jotka sisältyvät i) neljänteen rahanpesudirektiiviin ja ii) toiseen tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana annettavaan asetukseen, liittyvät eurooppalaisen sääntelykehyksen uudistamistyöhön, ja niissä on tarkoitus ottaa huomioon FATF:n suosituksiin tehdyt muutokset.

3.2

Suurimmat eurooppalaiseen sääntelykehykseen ehdotetut muutokset ovat seuraavat:

3.3

Ehdotetut muutokset perustuvat muun muassa kolmannen rahanpesudirektiivin soveltamista käsittelevään riippumattoman tarkastuslaitoksen tutkimukseen (3) sekä komission julkisessa kuulemismenettelyssään saamiin kannanottoihin.

3.4

Direktiivi- ja asetusehdotuksen on määrä korvata nykyinen direktiivi ja asetus, jotka kumotaan.

4.1

ETSK yhtyy tarpeeseen mukauttaa nykyistä rahanpesun torjuntaan sovellettavaa eurooppalaista sääntelykehystä kansainvälisellä tasolla tehtyjen muutosten seurauksena. ETSK on tietoinen siitä, että rahanpesuilmiö koskee kaikkia talouden aloja ja että on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että sääntelykehys, jolla estetään rahoitusjärjestelmän käyttö rikollisiin tarkoituksiin, on toimiva.

4.2

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio haluaa Euroopan unionin johtavan maailmanlaajuista taistelua rahanpesua ja terrorismia vastaan. Komitea muistuttaa suhtautuneensa jo aiemmassa lausunnossa myönteisesti siihen, että ”rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevia sääntöjä kehitetään edelleen. Tällainen toiminta on osoitus siitä, että Euroopan unioni on valmis asettamaan julkiselle ja yksityiselle käyttäytymiselle ja nuhteettomuudelle korkeat vaatimukset. Ehdotettu direktiivi on käytännöllinen askel talousasioiden hallinnan helpottamiseksi, minkä lisäksi se vahvistaa Euroopan unionia” (4).

4.3

ETSK katsoo, että ehdotus alentaa 15 000 eurosta 7 500 euroon kynnysarvoa, josta lähtien myyjien on noudatettava direktiiviehdotuksen velvollisuuksia, on askel oikeaan suuntaan edistettäessä muiden kuin käteismaksujen käyttöä. ETSK on jo aiemmassa lausunnossaan todennut (5), että käteisen katsotaan mahdollistavan varjotalouden olemassaolon ja että muut kuin käteismaksut ovat verotuksellisesti ja taloudellisesti avoimempia, tulevat halvemmaksi koko yhteiskunnalle ja ovat helppokäyttöisiä, turvallisia ja innovatiivisia.

4.4.1

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että vuokravälittäjät ja rahapelipalvelujen tarjoajat asetetaan rahanpesun torjuntavelvollisuuksien alaisiksi, vaikka kyseiset toimijat eivät ole FATF:n suositusten kohteena.

4.4.2

ETSK pitää tervetulleena ehdotuksen eri kohtiin lisättyjä täsmennyksiä, joilla pyritään takaamaan oikeasuhtaisuus pk-yritysten osalta. ETSK:n mielestä yksi mahdollisuus olisi antaa välittäjäorganisaatioille eli esimerkiksi ”pieniä ilmoitusvelvollisia” edustaville kansallisille ammattialajärjestöille, -yhdistyksille tai -liitoille virallinen rooli eli opastus-, tuki- ja välitysvaltuudet. On tärkeää, että ”pieniä ilmoitusvelvollisia” tuetaan, jotta niistä ei tule rahanpesijöiden ensisijaisia kohteita.

4.5.1

Henkilön tunnistusvelvollisuus on täytettävä henkilön ollessa henkilökohtaisesti läsnä. Muussa tapauksessa ammattilaisten on sovellettava tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä etätoimenpiteenä suoritettuun liiketoimeen liittyvän riskin vuoksi. ETSK aprikoi, soveltuuko tämä vaatimustaso yhteiskuntaan, joka kehittyy kohti täydellistä digitalisointia.

4.5.2

ETSK kehottaa komissiota pohtimaan toimenpiteitä, joiden avulla voidaan sovittaa asiakkaan tunnistamisvelvollisuudet yhteen sähköisten maksujen ja sähköisen viestinnän yleistymisen kanssa.

4.6.1

ETSK korostaa olevan tärkeää sovittaa yhteen henkilötietojen suojaan liittyviä intressejä sen kanssa, että rahoitusjärjestelmän koskemattomuus pyritään turvaamaan rahanpesun torjunnan avulla.

4.6.2

Koska rahanpesun torjuntakäsite perustuu siihen, että monien alojen ammattilaiset keräävät ja analysoivat tietoja, myös henkilötietoja, ETSK katsoo, että ehdotukset vastaavat melko hyvin sekä jäsenvaltioiden että ammattilaisten vaatimuksia, jotta saavutetaan parempi tasapaino näiden lähtökohtaisesti vaikeasti yhteen sovitettavien haasteiden välillä.

4.6.3

Direktiiviehdotuksen 39 artiklassa asetetaan velvoite tuhota asiakirjat ja tiedot viisi tai kymmenen vuotta liikesuhteen päättymisen jälkeen. ETSK kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden lainsäädännössä otetaan huomioon tilanteet (kuten syytteeseenpano-, konkurssi- tai perimystilanteet), joihin kyseistä velvoitetta ei pitäisi soveltaa, jotta se ei olisi yleisen edun vastainen.

4.6.4

ETSK ehdottaa, että direktiivissä säädettäisiin erikseen velvollisuudesta suojata tiukasti niiden henkilöiden henkilöllisyyden luottamuksellisuus, jotka ilmoittavat epäilyttävistä liiketoimista, elleivät kyseiset henkilöt ole suostuneet henkilöllisyytensä paljastamiseen tai ellei sen paljastaminen ole välttämätöntä oikeudenmukaisen tuomioistuinkäsittelyn takaamiseksi rikosasiassa.

4.7.1

ETSK panee merkille, että Euroopan valvontaviranomaiset osallistuvat Euroopan tasolla rahanpesuriskien analysoimiseen ja voivat antaa suuntaviivoja ja sääntelystandardeja jäsenvaltioille ja rahoituslaitoksille. ETSK korostaa Euroopan valvontaviranomaisten yhteisymmärryksen ja yhteistyön tärkeyttä Euroopan laajuisessa rahanpesun torjuntatyössä, mutta huomauttaa, että kyseisten viranomaisten edustus- ja sääntelyvaltuudet rajoittuvat finanssialaan. Velvollisuuksien alaisina on kuitenkin suuri joukko muitakin kuin finanssialan ammattilaisia, joille ei siis ole Euroopan tason edustusta. ETSK ehdottaakin, että komissio osallistuisi Euroopan tasolla riskien analysointiin ja suuntaviivojen antamiseen rahanpesun torjuntavelvollisuuksien alaisten, muiden kuin finanssialan toimijoiden nimissä.

4.7.2

ETSK on vakuuttunut siitä, että tarvitaan Euroopan tason suosituksia ja yhdenmukaistettuja tulkintasääntöjä, jotta rahanpesun torjuntasääntöjen soveltaminen jäsenvaltioissa olisi nykyistä yhdenmukaisempaa.

4.8.1

Ehdotuksissa vahvistetaan luettelo hallinnollisista seuraamuksista jatkona seuraamusjärjestelmien lujittamisesta finanssipalvelujen alalla 8. joulukuuta 2010 annetulle komission tiedonannolle, josta ETSK on antanut lausunnon (6) ja joka esiintyy myös muissa komission hiljattain antamissa ehdotuksissa (7).

4.8.2

ETSK kannustaa yhdenmukaistamaan finanssialalla sovellettavat seuraamukset Euroopan laajuisesti. Valitettavasti on todettava, etteivät seuraamukset vähennä rikollisuutta. Onkin tärkeää, että rikollisuuden ehkäisy olisi mahdollisimman tehokasta ja että ammattilaisille, jotka eivät noudata rahanpesun torjuntavelvollisuuksiaan, voidaan langettaa varoittavia ja rahanpesun kohteena olleisiin summiin suhteutettuja seuraamuksia.

4.8.3

ETSK pohtii kuitenkin kaavailtujen seuraamusten puhtaasti ”hallinnollista” luonnetta ja pelkää, että ehdotettujen hallinnollisten seuraamusten ankaruus kyseenalaistetaan oikeusnormien hierarkian ja rikosoikeudellisten seuraamuksien suhteellisuuden perusteella. Kaavaillut hallinnolliset seuraamukset ovat toki varoittavia ja niissä pyritään unionin laajuiseen yhdenmukaistamiseen, mutta rahanpesurikoksesta määrättävät rikosoikeudelliset seuraamukset vaihtelevat valtiosta toiseen. ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan ammattilaisille rahanpesun torjuntavelvollisuuksien laiminlyönnistä määrättävien hallinnollisten seuraamusten ja rahanpesurikoksesta määrättävien rangaistusten johdonmukaisen ja moitteettoman soveltamisen.

4.8.4

ETSK pelkää, että hallinnollisten seuraamusten järjestelmän yhteensopivuus Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan kanssa saatetaan kyseenalaistaa, jolloin vaarana on, että eräät hallinnolliset seuraamukset luokitellaan uudelleen rangaistuksiksi, joita voi langettaa vain riippumaton tuomioistuin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin jälkeen – eivätkä toimivaltaiset hallinnolliset viranomaiset täytä näitä edellytyksiä. ETSK kehottaa komissiota etsimään soveltuvia oikeudellisia ratkaisuja, jotta voidaan varmistaa, ettei ehdotettua seuraamusjärjestelmää voida kyseenalaistaa.

4.8.5

ETSK katsoo, että ehdotettu vähimmäisvaatimuksiin perustuvien sääntöjen käyttöönotto hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä varten on lähestymistapa, jolla parannetaan EU:n reagointikykyä kokonaisuudessaan.

5.1

ETSK suosittelee, että direktiiviehdotuksen 1 artiklan 4 kohdassa esitettyä terrorismin rahoituksen määritelmää laajennetaan niin, että se kattaa ”kaikki muut toimet” tarkoitettujen rikosten lisäksi, kuten FATF:n suosituksessa 5.

5.2

ETSK toteaa, että direktiiviehdotuksen liitteissä vahvistetaan luettelo riskin osatekijöistä ja osa-alueista, jotka ammattilaisten on tarkistettava rahanpesun torjuntavelvollisuuksiensa osana. ETSK katsoo, että liitteissä annetut luettelot eivät ole tyhjentäviä ja että ammattilaisten olisi myös otettava riskiin perustuvan lähestymistavan mukaisesti huomioon muita tekijöitä, jotka liittyvät tiiviisti jäsenvaltioihin ja erilaisiin olosuhteisiin, joissa liiketoimia tehdään.

5.3

ETSK katsoo, että merirosvouksen ongelma on ratkaistavissa jäljittämällä ja tyrehdyttämällä siihen liittyvät rahavirrat. EU:n olisi laadittava musta lista rahalaitoksista, jotka osallistuvat merirosvoukseen kytkeytyvään rahanpesuun. Maailmanpankki, Interpol ja Europol voivat antaa apuaan kamppailussa lunnasrahojen peräämiseksi, ja lunnasrahat pitää jäljittää ja takavarikoida, jotta merirosvous menettää houkuttavuutensa liiketoimintana (8).

19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/36

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu – Euroopan parlamentin (1) ja alueiden komitean (2) esittämien kantojen ja aiemmin antamiensa lausuntojen (3) mukaisesti – myönteisesti komission ehdotukseen, jonka tavoitteena on maailman ensimmäisen alueellisen finanssitransaktioveron käyttöönotto.

1.2

ETSK palauttaa mieliin suosittaneensa finanssitransaktioveron maailmanlaajuista soveltamista. Se katsoo kuitenkin, että veron alueellinen käyttöönotto yhdessätoista Euroopan unionin jäsenvaltiossa (EU11+) (4) voi tarjota poikkeuksellisen loistavan tilaisuuden edistää tulevaisuudessa sen maailmanlaajuista soveltamista.

1.3

ETSK korostaa tiiviimpään yhteistyöhön perustuvan menetelmän merkitystä välineenä, jonka avulla jäsenvaltiot voivat saavuttaa eräillä perussopimuksiin (5) kirjatuilla aloilla mahdollisimman laajan yhteisymmärryksen ja välttää yksimielisyysvaatimuksesta johtuvan jumiutumisen, joka on usein johtanut EU:n poliittiseen ja taloudelliseen umpikujaan.

1.4

ETSK katsoo, että ehdotetun finanssitransaktioveron yksi vahvuus on, että veron peruste on laaja ja verokannat matalia, mikä vähentää veron vääristäviä ja kielteisiä vaikutuksia. ETSK:n mielestä veron käyttöönotto EU11+-alueella edistäisi yhtenäisten finanssimarkkinoiden muodostumista, ja komitea pitääkin tarkoituksenmukaisena ottaa vero käyttöön 1. tammikuuta 2014. Veron asteittainen käyttöönotto ei olisi komitean mielestä riittävän tehokasta.

1.5

ETSK katsoo, että talouskasvuun kohdistuvien vaikutusten maksimoimiseksi verotulot tulee ohjata sellaisen maakohtaisen ja eurooppalaisen investointiohjelman rahoittamiseen, jonka avulla voidaan varmistaa talouden ja työllisyyden elpyminen lyhyellä aikavälillä.

1.6

ETSK korostaa ja kannattaa sitä, että komission uudessa finanssitransaktioveroehdotuksessa liitetään kotipaikka- eli alueperiaatteeseen (jota alkuperäisessä ehdotuksessa esitettiin) Euroopan parlamentin puoltama ja ETSK:n aiemmassa lausunnossaan (6) voimakkaasti kannattama liikkeeseenlaskuperiaate (issuance principle), jotta voidaan poistaa finanssitoiminnan muualle siirtymisen riski tai ainakin pienentää sitä mahdollisimman paljon. ETSK toteaa, että kyseisten periaatteiden samanaikainen soveltaminen saattaisi johtaa siihen, että yhteistyön ulkopuolelle jäävissä jäsenvaltioissa toimivat finanssilaitokset olisivat eräissä tapauksissa verovelvollisia. ETSK pitääkin – Euroopan parlamentin ehdotuksen mukaisesti – tarkoituksenmukaisena käynnistää tarkempi selvitys ja tarvittavat neuvottelut kolmansien maiden kanssa finanssitransaktioveron perinnän sujuvoittamiseksi.

1.7

ETSK pitää Euroopan parlamentin tavoin asianmukaisena, että kotipaikka- ja liikkeeseenlaskuperiaatteita täydennettäisiin ”omistusoikeusperiaatteella”. Tämän periaatteen myötä finanssitransaktioveron kierrosta todellakin tulisi riskialtista ja kallista, ja näin varmistettaisiin veron parempi soveltaminen.

1.8

ETSK pitää myönteisinä muutoksia, jotka komissio on tehnyt verohallinnon helpottamiseksi ja veropetosten ja veronkierron ehkäisemiseksi. ETSK kannattaa sitä, että yhteissijoitusyritysten (Units of undertakings for collective investments in transferable Securities, UCITS) ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen (Alternative investment funds, AIF) osuuksien ensimarkkinoilla toteutettavat transaktiot vapautetaan verosta yritysten rahoituksen edistämiseksi.

1.9

ETSK pitää valitettavana, että finanssitransaktioveron mikro- ja makrotaloudellisia vaikutuksia on tarkoitus arvioida vasta kolmen vuoden kuluttua ehdotetun direktiivin voimaantulosta, ja kehottaa komissiota valvomaan ja tarkkailemaan toimia jatkuvaluonteisesti (vuotuinen seuranta). Näin voitaisiin varmistaa finanssitransaktioveron vaikutusten välitön arviointi, jotta sen soveltamiseen voidaan esittää hyvissä ajoin mahdollisia muutoksia.

1.10

ETSK, joka aikanaan kritisoi alkuperäiseen finanssitransaktioveroa koskevaan ehdotukseen liitettyjen arviointiasiakirjojen puutteellisuutta, pitää myönteisenä, että Euroopan komissio on osittain korjannut puutteet. ETSK korostaa, että ehdotusten vaikutusten määrällinen arviointi edellyttää, että komissio parantaa saatavilla olevia malleja ja ottaa huomioon vaihtoehtoisten toimintamallien arvioinnin. Komission yksiköitä kehotetaan erityisesti esittämään, mikäli mahdollista, konkreettisten ehdotusten sisältöön kytkeytyviä arvioita.

1.11

ETSK pitää valitettavana, että EU:n talousarvion omien varojen järjestelmästä jää puuttumaan yksi peruspilari, koska finanssitransaktioveroa ei voida soveltaa EU:n kaikissa 27 jäsenvaltiossa. Järjestelmän oli tarkoitus mahdollistaa se, että pyrittäisiin jälleen varmistamaan EU:n tarvitsema rahoitusautonomia, johon viitattiin alun perin Rooman sopimuksen 201 artiklassa.

1.12

ETSK korostaa, että finanssitransaktioveroa sovellettaessa hallintoelimien on huolehdittava tarvittavasta jäsenvaltioiden välisestä koordinoinnista veropetos- ja veronkiertoriskien minimoimiseksi ja hallintokustannusten vähentämiseksi.

1.13

ETSK korostaa, että finanssitransaktioveron vaikutuksia eläkerahastoihin ja tuleviin eläkkeensaajiin tulee seurata tarkasti, mutta komitea ei edellytä eläkerahastojen sulkemista veron soveltamisalan ulkopuolelle.

1.14

ETSK vahvistaa, että se aikoo hoitaessaan tehtäväänsä komissiolle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle neuvoja antavana elimenä seurata jatkuvasti prosessia, jonka puitteissa komission ehdotus toteutetaan lainsäädännössä.

2.1

Euroopan komission ehdottama direktiivi (7) on syyskuussa 2011 esitetyn edellisen ehdotuksen mukainen (8). Tämä ehdotus ei saanut neuvostossa yksimielistä kannatusta mutta sai kuitenkin 11 EU-valtiota esittämään 28. syyskuuta 2012 komissiolle virallisen pyynnön tiiviimmän yhteistyön käynnistämiseksi finanssitransaktioveron käyttöönoton osalta.

2.2

Arvioituaan pyynnön toteuttamiskelpoisuuden ja todettuaan, ettei finanssitransaktioveroa koskeva tiiviimpi yhteistyö haittaa sisämarkkinoita eikä sen ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden velvoitteita, oikeuksia ja toimivaltaa, komissio esitti lokakuussa 2012 lupapäätöksen, joka toimitettiin Euroopan parlamentille joulukuussa 2012 ja jonka Ecofin-neuvosto hyväksyi tammikuussa 2013.

2.3

Komission ehdotus noudattaa pääosin alkuperäistä ehdotusta. Tekstiin tehtyjen muutamien muutosten tavoitteena on i) selkeyttää sääntelyä ja ii) vahvistaa veropetosten ja veronkierron torjuntaa koskevia säännöksiä, kuten 11 jäsenvaltiota ovat edellyttäneet.

2.3.1

Alkuperäiset kolme tavoitetta vahvistetaan ja niille annetaan lisäpontta: i) sisämarkkinoiden vahvistaminen yhtenäistämällä eri maissa sovellettavat verot, ii) sen varmistaminen, että finanssialalta saadaan samalla tavoin kuin muiltakin aloilta oikeudenmukainen panos julkisen talouden tuloihin, ja iii) finanssijärjestelmästä reaalitalouteen suuntautuvien investointien edistäminen.

2.3.2

Kuten alkuperäisessä ehdotuksessa, veron peruste on laaja ja vähimmäisverokannat matalia: osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin, yhteissijoituksiin liittyvien arvopapereiden arvo-osuuksiin, rahamarkkinavälineisiin, takaisinostosopimuksiin ja arvopapereiden lainaksi antamista koskeviin sopimuksiin liittyvissä finanssitransaktioissa 0,1 % ja johdannaissopimuksiin liittyvissä finanssitransaktioissa 0,01 %.

2.3.3

Jotta ei estetä reaalitalouden normaalia sujumista, veroa ei sovelleta seuraaviin toimiin: i) kansalaisten ja yritysten päivittäiset rahoitustoimet (lainat, maksut, vakuutukset, talletukset jne.), ii) pääoman hankintaan liittyvät tavanomaiset investointipankkitoimet tai rakenneuudistustoimien yhteydessä suoritettavat finanssitransaktiot, iii) jälleenrahoitukseen, rahapolitiikkaan ja julkisen velan hoitoon liittyvät toimet sekä iv) yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen osuuksien ensimarkkinoilla suoritettavat transaktiot. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät näin ollen Euroopan keskuspankin, keskuspankkien, Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) ja Euroopan vakausmekanismin (EVM) kanssa toteutettavat toimet sekä EU:n kanssa suoritettavat transaktiot.

2.3.4

Ehdotuksessa vahvistetaan kotipaikka- eli alueperiaate, jonka mukaan transaktiosta kannetaan vero riippumatta siitä, millä maantieteellisellä alueella se on tapahtunut, mikäli transaktioon osallistuvan finanssilaitoksen kotipaikka on finanssitransaktioveron soveltamisalueella tai kyseinen finanssilaitos toimii sellaisen toimijan lukuun, jonka kotipaikka on kyseisellä alueella.

2.3.5

Jotta kannustimet toimintojen siirtämiseksi finanssitransaktioveron soveltamisalueen ulkopuolelle vähenisivät, säädökseen on sisällytetty liikkeeseenlaskuperiaate, kuten Euroopan parlamentti oli edellyttänyt ETSK:n kannatuksella. Tämän periaatteen mukaan transaktiosta kannetaan finanssitransaktiovero, mikäli transaktion kohteena oleva rahoitustuote lasketaan liikkeeseen jossakin niistä 11 jäsenvaltiosta, jotka osallistuvat tiiviimpään yhteistyöhön, riippumatta siitä, onko transaktion osapuolten kotipaikka finanssitransaktioveron soveltamisalueen ulkopuolella tai missä transaktio suoritetaan.

2.3.6

Kotipaikkaperiaatteen ja liikkeeseenlaskuperiaatteen yhtäaikaisen soveltamisen avulla kumotaan pyrkimykset siirtää toimintoja finanssitransaktioveron soveltamisalueen ulkopuolelle veron välttämiseksi tai ainakin hillitään niitä huomattavasti. Voidakseen välttää veron finanssilaitoksen olisi näet luovuttava sekä finanssitransaktioveron soveltamisalueelle sijoittautuneista asiakkaistaan että kyseisellä alueella liikkeeseen laskettujen rahoitustuotteiden käytöstä. On syytä muistaa, että veron soveltamisalueella tuotetaan kuitenkin 2/3 Euroopan unionin bkt:stä ja 90 prosenttia euroalueen bkt:stä, minkä johdosta vuorovaikutuksen katkaiseminen kyseisen markkina-alueen kanssa ei ole järkevää. Finanssimarkkinoilla sovellettavan verotuksen yhtenäistäminen edistää kyseisellä alueella voimakkaasti sisämarkkinoiden toteutumista.

2.3.7

Verosta saadaan komission laskelmien mukaan 30–35 miljardin euron tulot vuodessa. Tämä on noin 60 prosenttia aiemmin arvioidusta määrästä (57 miljardia euroa), joka olisi saatu, jos vero olisi otettu käyttöön kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Osakkeista ja arvopapereista saataisiin 13 miljardin euron tulot ja johdannaisista 21 miljardin euron tulot.

3.1

Useat EU:n jäsenvaltiot ovat muutaman viime vuoden aikana hyväksyneet käyttöön erilaisia finanssitransaktioveroja, mikä on lisännyt verotuksen erilaistumisen vaaroja. Tämä kehitys on haitallista sisämarkkinoiden kannalta (suppea veropohja, erilaiset vapautukset). Alueellisen finanssitransaktioveron käyttöönotto edistäisi aidosti yhtenäisten finanssimarkkinoiden muodostumista ilman tehottomista verojärjestelmistä aiheutuvia kilpailuvääristymiä.

3.1.1

ETSK katsookin, että finanssitransaktiovero olisi otettava käyttöön komission kaavailemassa määräajassa eli 1. tammikuuta 2014. Asteittaiseen käyttöönottoon ei pidä tarjota mahdollisuuksia, sillä siitä voisi EU11+-jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen johdosta aiheutua viivästyksiä ja teknisiä ongelmia.

3.2

Finanssitransaktiovero olisi ollut tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön EU:n 27 jäsenvaltiossa, mutta tämä ei osoittautunut mahdolliseksi. Vero tulee näin ollen toteuttaa tiiviimmän yhteistyön avulla – aiheuttamatta haittaa yhteistyön ulkopuolelle jääville jäsenvaltioille –, jotta voidaan varmistaa, että sitä sovelletaan tulevaisuudessa Euroopan tasolla ja maailmanlaajuisesti.

3.3

Koska veroa ei sovelleta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, tuloksena voi joissakin tapauksissa olla kaksinkertainen verotus yhteistyön ulkopuolelle jäävissä maissa. Kysymys on pienestä osasta transaktioita, ja ongelma voidaan joka tapauksessa korjata kahdenvälisten hyvityssopimusten avulla.

4.1

ETSK korostaa, että komission yksiköt ovat muuttaneet alkuperäisestä huomattavasti arviota finanssitransaktioveron pitkäaikaisista (40 vuotta) makrotaloudellisista vaikutuksista Euroopan talouteen: alun perin vaikutus arvioitiin kielteiseksi (– 1,76 %), mutta nyt arvioitu vaikutus on noin + 1,0 %.

4.1.1

Alkuperäiseen ehdotukseen liitettyä arviota on muutettu niin, että arvioinnissa on otettu huomioon sekä konkreettisesti ehdotettujen verokantojen vaikutukset että lieventävät vaikutukset. Näin on päästy – 1,76 prosentista – 0,53 prosenttiin bkt:stä (9).

4.1.2

Komissio muutti arviota vielä tämän jälkeenkin, sillä se katsoi, ettei siinä otettu huomioon ehdotuksen erityispiirteitä ja että työhypoteesit (esimerkiksi se, että yritysten kaikki uudet investoinnit rahoitettaisiin finanssitransaktioveron alaisilla välineillä) olivat lisäksi epärealistisia. Tämän korjauksen johdosta arviota pitkän ajan kielteisestä bkt-vaikutuksesta supistettiin edelleen – 0,28 prosenttiin. Komissio suoritti tämän analyysin puitteissa uuden vaikutusarvioinnin ottaen huomioon myös vaikutukset, joita on odotettavissa finanssitransaktioverosta kertyvien tulojen käytöstä muiden verotusmuotojen vaihtoehtona sekä mahdollisena julkisten investointien rahoitusvälineenä. Tässä arvioinnissa, jossa tulojen määräksi oletettiin 0,16 % bkt:stä, finanssitransaktioveron bkt-vaikutus kääntyi positiiviseksi ja asettui 0,2–0,4 prosenttiin (10).

4.1.3

Viimeksi mainittua hypoteesia on kuitenkin pidettävä vielä ankarana, sillä kokonaistuloissa ei oteta huomioon johdannaisista kannettavien verojen osuutta, vaikka näiden verottaminen sisältyy komission ehdotukseen. Niiden ansiosta kokonaistulot nousisivat 0,16 prosentista 0,4 prosenttiin bkt:stä, minkä johdosta finanssitransaktioveron positiivinen bkt-vaikutus olisi noin 1 % (11).

4.2

Komission tekemien analyysien perusteella finanssitransaktioveron käyttöönotto edistää EU:n taloutta tehokkaimmin, jos verotulot käytetään sekä EU:n tasolla että jäsenvaltiotasolla sellaisen julkisen investointiohjelman rahoittamiseen, jonka avulla voidaan vahvistaa talouskasvua ja työllisyyttä.

4.3

ETSK on antanut viiden viime vuoden – kriisivuosien – aikana joukon lausuntoja, joissa suositetaan Euroopan makrotalouspolitiikkojen tasapainottamista niin, että edistetään kasvua ja työllisyyttä tukevia investointipolitiikkoja (12). ETSK:n suositusta noudattaen finanssitransaktioverosta saatavat tulot voitaisiin siis hyödyntää tehokkaimmin juuri rahoittamalla niiden avulla mittavaa maakohtaista ja eurooppalaista investointiohjelmaa.

4.4

ETSK katsoo, että finanssitransaktioveron yksi vahvuus on, että veron peruste on laaja ja verokannat matalia. Tämä on omiaan vähentämään verojen kielteisiä vaikutuksia, jotka vääristäisivät voimakkaasti markkinoita, jos veropohja olisi suppea ja verokannat korkeammat. ETSK katsookin, että veron perusteen ja verovelvollisten osalta tulee tehdä mahdollisimman vähän poikkeuksia. Lisäksi se kannustaa yhtätoista osallistuvaa jäsenvaltiota ryhtymään toimiin, joiden tavoitteena on luoda ehdotettuja verokantoja soveltaen aidosti yhtenäiset markkinat.

4.5

ETSK:n mielestä on asianmukaista mainita ”omistusoikeusperiaate”, sillä sen myötä liiketoimi, jossa kierretään finanssitransaktioveroa, ei ole oikeudellisesti toteuttamiskelpoinen eikä johda asianomaisen rahoitusvälineen omistusoikeuden siirtoon.

4.6

ETSK kannattaa kaavailuja yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen osuuksia koskevien transaktioiden sulkemisesta veron perusteen ulkopuolelle direktiivin 2008/7/EY säännösten noudattamiseksi, sillä ne ovat suoraan yritysten rahoitukseen liittyviä välineitä. Korostettakoon, että verotulojen arvioidaan pienentyvän tämän poikkeuksen johdosta 4 miljardia euroa.

4.7

ETSK kannattaa ehdotusta siitä, että ensimarkkinoilla tapahtuvaan valtion velkakirjojen liikkeeseenlaskuun sovelletaan jatkossakin vapautusta ja että jälkimarkkinoilla tapahtuvasta valtion velkakirjojen kaupasta kannetaan vero. Tässä yhteydessä tulee kuitenkin ottaa huomioon tarve pitää julkisen velan korkoihin mahdollisesti kohdistuvat paineet kurissa. Jälkimarkkinoilla tulee soveltaa vapautusta vain elimiin, jotka suorittavat viranomaisten valtuuttamina julkisen velan hoitoon liittyviä transaktioita.

4.8

ETSK on jo aiemmin todennut, että finanssitransaktioveron vaikutuksia eläkerahastoihin tulee seurata asianmukaisesti. Yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen osuuksien sulkeminen veron perusteen ulkopuolelle samoin kuin valtion velkakirjojen ensimarkkinoiden vapauttaminen verosta ovat varmasti myönteisiä seikkoja eläkerahastojen kannalta, kun otetaan huomioon niiden sijoitussalkkujen rakenne.

4.9

ETSK korostaa, että finanssitransaktioveron vaikutuksia eläkerahastoihin ja tuleviin eläkkeensaajiin tulee seurata tarkasti, mutta komitea ei edellytä eläkerahastojen sulkemista veron soveltamisalan ulkopuolelle.

4.10

Finanssitransaktioveron soveltaminen järjestelmän likviditeettiä heikentämättä edistää eläkerahastojen pitkäjänteistä investointisuunnittelua ja vähentää epävakautta lisääviä tekijöitä, kuten finanssitoimintaan liittyviä huippunopeita transaktioita (13).

4.11

Uutta veroa sovellettaessa tulee kiinnittää erityishuomiota hallinnollisiin menettelyihin ja pyrkiä minimoimaan sekä veropetosten ja veronkierron riskit että jäsenvaltioille ja verovelvollisille koituvat hallinnolliset kustannukset. Tätä varten sekä jäsenvaltioiden että komission tulee veronkantomenettelyjä ja veronmaksun tarkastusmenettelyjä koskevia täytäntöönpanosäädöksiä laatiessaan huolehtia siitä, että kyseiset hallinnolliset kustannukset jäävät mahdollisimman pieniksi, ja seurata tarkasti niiden kehitystä. Lisäksi ETSK kehottaa ehdotuksen vaikutusten johdosta komissiota esittämään ehdotuksia yhteistyön järjestämisestä veroyhteistyön ulkopuolelle jäävissä jäsenvaltioissa ja veroa kantavissa jäsenvaltioissa toimivien finanssilaitosten välillä.

4.12

ETSK, joka aikanaan kritisoi alkuperäiseen finanssitransaktioveroa koskevaan ehdotukseen liitettyjen arviointiasiakirjojen puutteellisuutta, pitää myönteisenä, että Euroopan komissio on osittain korjannut puutteet julkistamalla edelliseen ehdotukseen liittyneet seitsemän vaikutusarviointia koskevaa selitysmuistiota (14), joiden lisäksi on saatu nyt käsiteltävänä olevaan ehdotukseen liittyvä vaikutusarviointi (15). Tästä huolimatta ETSK korostaa, että lisäksi tarvitaan vielä analyyttisia asiakirjoja, joissa valotetaan finanssimarkkinoiden verotuksen nykytilannetta ja eri maiden – etenkin EU11+-maiden – verotuloja. Erityisen suotavaa olisi arvioida laajemmin säästäjiin ja tuleviin eläkkeensaajiin mahdollisesti kohdistuvia vaikutuksia ottaen huomioon eri hypoteesit verotaakan siirtymisestä.

4.13

ETSK korostaa, että ehdotusten vaikutusten määrällinen arviointi edellyttää, että komissio parantaa saatavilla olevia malleja ja ottaa huomioon vaihtoehtoisten toimintamallien arvioinnin. ETSK kehottaakin komission yksiköitä esittämään, mikäli mahdollista, konkreettisten ehdotusten sisältöön kytkeytyviä arvioita.

19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/42

1.1

ETSK ei ole samaa mieltä argumenteista, joita komissio esittää tarkasteltavana olevan ehdotuksen perustelemiseksi. Ei ole olemassa tieteellistä näyttöä siitä, että erot rahan väärentämisestä määrättävissä seuraamuksissa johtaisivat ilmiöön, jossa väärentäjät harjoittavat oikeuspaikkakeinottelua (forum shopping). Tästä syystä komitea ei pidä täysin perusteltuna sitä, että vuonna 2000 annettua puitepäätöstä tarkistetaan asettamalla EU:n laajuinen vähimmäisrangaistus, jonka pelotevaikutus on komitean mielestä kiistanalainen.

1.2

ETSK huomauttaa, että direktiiviehdotuksessa vahvistetaan vähimmäissääntöjen varjolla todellisuudessa varsin kattava seuraamusvalikoima väärentämisen torjumiseksi ja mennään näin pidemmälle kuin mitä EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 83 artiklan 1 kohdassa sallitaan, varsinkin kun otetaan huomioon, että ehdotuksessa on kyse myös lainkäyttövallasta ja menettelystä.

1.3

Komitea pohtii tällaisen rangaistuslähestymistavan tarpeellisuutta ja katsoo vaarana olevan, että se luonteensa mukaisesti rajoittaa perusoikeuksia ja -vapauksia. Samalla komitea pelkää, ettei sen tehokkuutta voida taata, sillä huolimatta vähimmäisseuraamuksen vahvistamisesta rangaistusta tulkitaan jatkossakin eri tavoin jäsenvaltioiden oikeusperinteiden mukaan ja tuomioistuimen harkintavallan pohjalta.

1.4

Yleisesti ETSK pitää valitettavana, ettei direktiiviehdotuksessa oteta riittävästi huomioon – vaikka SEUTin 82 artiklan 2 kohdassa niin vaaditaan – oikeusperinteiden ja -järjestelmien eroja etenkään sen suhteen, miten direktiivin säännökset vaikuttavat yksilönoikeuksiin ja -vapauksiin.

1.5

ETSK Euroopan kansalaisyhteiskuntaa edustavana toimielimenä kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että rikoksiin syyllistyneet saattavat olla alun perin hyväuskoisia kansalaisia, jotka saatuaan tietämättään väärennettyä rahaa yrittävät päästä siitä eroon. ETSK korostaa vaarana olevan, että tällaisiin henkilöihin kohdistetaan suhteettomia toimenpiteitä, jolloin uhreista tulee ”rikollisia” vastoin tahtoaan, ja katsoo, että teon taustalla oleva aikomus on ensisijaisen tärkeä huomioon otettava seikka, mitä direktiiviehdotuksen johdanto-osassa ei tuoda riittävästi esiin.

1.6

ETSK on huolissaan siitä, ettei direktiiviehdotuksessa vahvisteta menettelyn yhteydessä vastaavaa asteikkoa kuin rikoksen vakavuuteen perustuvaa rikosta tutkivien yksiköiden käyttämille keinoille seuraamusten määrittelyn yhteydessä. Komitea katsoo tarpeelliseksi täsmentää direktiiviehdotuksessa, että järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa käytettäviä keinoja voidaan käyttää vain kaikkien vakavimpia rikoksia tutkittaessa.

2.1

Tarkasteltavana oleva direktiiviehdotus vahvistaa nykyistä kehystä, jonka tarkoituksena on rangaista euron ja muiden valuuttojen väärentämisestä rikosoikeuden keinoin. Direktiiviehdotus täydentää vuonna 1929 tehdyn Geneven yleissopimuksen – jonka sopimuspuolia jäsenvaltioiden on ehdotuksen mukaan oltava – määräyksiä EU:n alueella ja korvaa neuvoston puitepäätöksen 2000/383/YOS, jota on muutettu vuonna 2001 annetulla päätöksellä (2001/881/YOS), lisäämällä siihen muutamia tärkeitä säännöksiä.

2.2

Tarkoituksena on erityisesti torjua oikeuspaikkakeinottelua (forum shopping), jota rikollisverkostot käyttävät vaikutustutkimuksen mukaan strategianaan etsiessään vähiten ankaraa lainsäädäntöä. Ilmiön torjumiseksi ehdotuksessa vahvistetaan SEUTin 83 artiklan 1 kohdan nojalla yhteiseksi vähimmäisrangaistukseksi vähintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus väärän rahan valmistamisesta ja levittämisestä (10 000 euron summasta alkaen). Valmistamisesta määrättäväksi enimmäisrangaistukseksi jo aiemmin asetettua vähintään kahdeksan vuoden vankeusrangaistusta sovelletaan vastaavasti nyt myös levittämiseen (5 000 euron summasta alkaen).

2.3

Jos rikos on tehty oikeushenkilön puolesta, oikeushenkilö voi rangaistuksena muun muassa menettää oikeuden julkisista varoista myönnettäviin etuisuuksiin tai tukiin tai se voidaan jopa purkaa.

2.4

Tarkasteltavana oleva ehdotus tiukentaa nykyistä kehystä myös prosessioikeuden alalla. Rikoksen tutkinnasta ja syytteeseenpanosta vastaavat yksiköt voivat käyttää järjestäytyneen rikollisuuden ja muiden vakavien rikosten torjunnassa käytettäviä tutkintakeinoja. Lisäksi oikeusviranomaiset velvoitetaan toimittamaan prosessin kuluessa näytteitä takavarikoiduista väärennetyistä rahoista teknistä analyysia varten, jotta voidaan helpottaa muiden liikkeessä olevien väärennösten paljastamista.

2.5

Ehdotuksessa säädetään myös, että jokaisen sellaisen jäsenvaltion, jonka rahayksikkö on euro, on käytettävä yleistoimivaltaansa sellaisten Euroopan unionin ulkopuolella toteutettujen, euroon kohdistuvien rikosten yhteydessä, joiden tekijä on kyseisen jäsenvaltion alueella tai joihin liittyvät väärennetyt eurot löydetään kyseisestä jäsenvaltiosta.

3.1

ETSK myöntää, että euron väärentäminen yhä monimutkaisemmin ja pidemmälle kehitetyin keinoin on huolestuttava ilmiö, jonka tehokas torjuminen on tärkeää, mutta suhtautuu erittäin varauksellisesti niin tarkasteltavana olevan ehdotuksen sisältöön kun sen perustaankin.

3.2

Vaikutustutkimuksen tieteellinen näyttö on puutteellista, eikä ETSK tästä syystä ole vakuuttunut oikeuspaikkakeinottelua koskevasta argumentista, jota komissio käyttää perusteluna direktiiviehdotuksen antamiselle. ETSK:n mielestä ei ole lainkaan varmaa, että EU:n sisäiset erot rangaistusten tasossa selittäisivät väärentämisen yleistymisen tai että väärentäjät valitsisivat rikoksentekopaikkansa ensisijaisesti kansallisen rikosoikeudellisen lainsäädännön perusteella. Myös muita aineellisia ja logistisia tekijöitä on otettava huomioon pyrittäessä löytämään syitä väärän rahan painatuspaikkojen sijainnille.

3.3

Myöskään väitteeseen, jonka mukaan EU:n sisäiset erot rangaistusten tasossa vaikeuttaisivat rajatylittävää lainvalvontaa ja oikeudellista yhteistyötä sekä tehokasta väärennösten torjuntaa kolmansissa maissa, ei liity yksityiskohtaista analyysia, joka tukisi sitä. ETSK pohtiikin, mitkä ovat tarkasteltavana olevan direktiiviehdotuksen antamisen perimmäiset syyt.

3.4

ETSK korostaa myös, että näiden argumenttien perusteella annetut säännökset luovat erityisen tiukan rangaistusjärjestelmän. Sen lisäksi, että direktiiviehdotuksessa määritellään erilaiset väärennysrikokset ja vahvistetaan vähimmäisrangaistukset ja levittämisrikoksen yhteydessä myös enimmäisrangaistus, siinä on kyse myös lainkäyttövalta- ja menettelytapa-asioista.

3.5

ETSK hämmästelee erityisesti viimeksi mainittuja lainkäyttövaltaan ja menettelyyn liittyviä säännöksiä, jotka menevät pidemmälle kuin mitä perusteluosassa ilmoitetaan ja SEUTin 83 artiklan 1 kohdassa sallitaan (sallittua on säätää ”rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevista vähimmäissäännöistä”). ETSK huomauttaa, että nämä säännökset, joissa säädetään poikkeuksellisten toimenpiteiden soveltamisesta, ovat rikosoikeudellisesti hyvin laajoja, sillä ne luovat euroon liittyviä väärennysrikoksia koskevan yleistoimivaltatapauksen, joka määritelmänsä mukaan poikkeaa yleisistä ratkaisuista, ja mahdollistavat järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa käytettäviin keinoihin turvautumisen.

3.6

ETSK:n mielestä viimeksi mainittu asia on kaikkein hankalin. Direktiiviehdotuksessa määriteltyjä rikoksia ei erotella mitenkään vakavuusasteen mukaan sen perustelemiseksi, että turvaudutaan järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa käytettäviin keinoihin. Tällaiseen säännökseen sisältyy vaara suhteellisuusperiaatteen vakavasta rikkomisesta ja perusoikeuksien loukkaamisesta (1).

3.7

Hakoteille joutumisen välttämiseksi ETSK muistuttaa EU:n lainsäätäjää tarpeesta ottaa huomioon kaikkien jäsenvaltioiden uudemmat ja vanhemmat demokratiaperinteet ja yksilön oikeuksien kunnioittamiseen liittyvät arvot.

3.8

Yleisemmin ETSK muistuttaa, että EU:n laajuisen rikosoikeudellisen alueen rakentaminen edellyttää samanaikaisesti puolustautumisoikeuksien vahvistamista erityisesti Eurojustin ja Europolin yhteydessä, jotta vaatimus perussopimuksiin kirjattujen perusoikeuksien kunnioittamisesta täyttyy (SEUTin 67 artiklan 1 kohta ja 83 artiklan 3 kohta).

3.9

ETSK Euroopan kansalaisyhteiskuntaa edustavana toimielimenä kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että rikoksiin syyllistyneet saattavat olla alun perin hyväuskoisia kansalaisia, jotka saatuaan tietämättään väärennettyä rahaa yrittävät päästä siitä eroon. ETSK korostaa vaarana olevan, että tällaisiin henkilöihin kohdistetaan suhteettomia toimenpiteitä, jolloin uhreista tulee ”rikollisia” vastoin tahtoaan, ja katsoo, että teon taustalla oleva aikomus on ensisijaisen tärkeä huomioon otettava seikka, mitä direktiiviehdotuksen johdanto-osassa ei tuoda riittävästi esiin.

3.10

ETSK myöntää, että ehdotuksessa esitetty seuraamusten asteikko, joka perustuu takavarikoituun summaan (erityisesti 5 artiklan 2 kohta), mahdollistaa osittain tällaisten tapausten huomioon ottamisen. Siitä huolimatta direktiiviehdotukseen sisältyy yksilönvapauksien vakavan loukkaamisen vaara. Ehdotuksessa ei oteta huomioon EU:n eri oikeusperinteiden ja -järjestelmien eroja ja etenkään inkvisitorisen tutkintamenetelmän erityispiirteitä, joiden mukaan syytetty – myös alaikäinen rikoksentekijä – voi olla poliisin pidättämänä suhteellisen pitkän ajan ennen tuomioistuinkäsittelyä.

4.1

ETSK pohtii, onko oikeuspaikkakeinottelun ratkaisuksi ehdotuksessa tarjottu pääasiallinen toimenpide eli säännös kuuden kuukauden vähimmäisvankeusrangaistuksen asettamisesta (ehdotuksen 5 artiklan 4 kohta) tarpeellinen, sillä direktiivissä – joka määritelmänsä mukaan on osoitettu lainsäätäjälle eikä tuomioistuimelle – ei voida velvoittaa, että rangaistus tosiasiallisesti määrätään. ETSK on tässä yhteydessä tyytyväinen, että perusteluosassa muistutetaan yksilöllisesti mukautettavan seuraamuksen periaatteesta, jonka Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut, ja tuomioistuimen vapaan harkintavallan periaatteesta.

4.2

ETSK toteaa lisäksi, että vähimmäisrangaistussäännös, vaikkakaan se ei ole sitova, on vastoin eräiden jäsenvaltioiden oikeusperinnettä, jonka mukaan vähimmäisrangaistusta ei ole asetettu muutoin kuin tapauksissa, joissa sen määrääminen on pakollista.

4.3

Muutetaan ehdotuksen 9 artiklaa seuraavasti: ”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuja kaikkein vakavimpia väärennysrikoksia tutkivilla tai niihin liittyvistä syytetoimista vastaavilla henkilöillä, yksiköillä ja muilla tahoilla on käytettävissä tehokkaat, esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden tai muiden vakavien rikosten tutkinnassa käytettävät keinot.”

19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/45

1.1

Komitea suhtautuu varovaisen myönteisesti komission kahteen tiedonantoon otsikolla ”Kohti tiivistä ja aitoa talous- ja rahaliittoa”. Ne ovat Lähentymis- ja kilpailukykyvälineen käyttöönotto  (1) ja Merkittävien talouspolitiikan uudistussuunnitelmien ennalta yhteensovittaminen  (2). Niissä viedään eteenpäin keskustelua tiedonannossa ”Suunnitelma tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi – Keskustelunavaus” (3) esille nostetuista kahdesta kysymyksestä ja pyritään näin saattamaan valmiiksi talouspolitiikan koordinoinnin yleinen ohjauskehys.

1.2

Komitea pitää valitettavana, ettei tiedonannoissa juurikaan täsmennetä edellä mainitussa suunnitelmassa jo esitettyjä konsepteja. Tämä tekee arvioinnista vaikeaa.

1.3

Komitea on huolissaan, että näin saatetaan monimutkaistaa jo ennestään runsasta talouden ohjausjärjestelmän välineiden kokonaisuutta (vakaus- ja kasvusopimus, finanssipoliittinen sopimus, six-pack, two-pack, Eurooppa 2020 -strategia, talouspolitiikan EU-ohjausjakso, vuotuinen kasvuselvitys, varoitusmekanismi, kansalliset uudistusohjelmat, vakaus- ja lähentymisohjelmat, maakohtaiset suositukset, liiallisen alijäämän menettely, makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely jne.) lisäarvon ollessa suhteellisen pieni.

1.4

Komitea myöntää molempien ehdotusten saattavan auttaa vaikeuksissa olevia jäsenvaltioita mutta on huolissaan siitä, että niiden kasvua ja kapasiteettia elvyttävät vaikutukset saattavat estyä tai viivästyä suurimmassa tarpeessa olevilla alueilla, koska painopisteenä on, että toteutettavien toimenpiteiden on myös oltava hyödyllisiä koko euroalueen kannalta.

1.5

Komitea epäilee, mahtavatko jäsenvaltiot hyväksyä uuden rahoitusvälineen käyttöönoton lähentymis- ja kilpailukykyvälineen rahoittamiseksi. Lisäksi on epäselvää, mitä lisäarvoa se tuo nykyisiin rakennerahastoihin verrattuna.

1.6

Komitea pohtii, kuinka paljon lisäarvoa ehdotettu ennalta yhteensovittaminen tuo talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon ja missä määrin siitä aiheutuu ylimääräistä byrokratiaa.

1.7

Komitea on huolissaan siitä, että ennalta yhteensovittamisessa käytettävät tekijät saattavat vaikuttaa jäsenvaltion uudistustoimenpiteisiin, koska ne muuttavat suhteellista kilpailukykyä toisessa jäsenvaltiossa.

1.8

Komitea katsoo, että rahoitusmarkkinoiden kautta tapahtuvia heijastusvaikutuksia ei tule ottaa huomioon ennalta yhteensovittamisessa. Sen sijaan olisi pyrittävä kaikin tavoin edistämään pankkiunionin perustamista.

1.9

Komitea katsoo, että Emun syventämiseen tähtäävät ehdotukset ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta. Komitea toivookin voivansa jatkaa keskustelua ja tehdä tulevaisuudessa ehdotuksia tilanteen kehittyessä.

2.1

Konteksti: Komissio ehdottaa tiedonannossa, että kilpailukykyä ja kasvua edistäviä kansallisia rakenneuudistuksia tarvitsevien, vaikeuksissa olevien euroalueen jäsenvaltioiden käytössä olisi yhteinen sopimusjärjestely ja solidaarisuusmekanismi, mikäli näiden rakenneuudistusten toteuttamatta jättämisellä olisi kielteisiä heijastusvaikutuksia euroalueen muihin jäsenvaltioihin. Kyseessä olisi kohdennettu rahoitustukijärjestelmä, joka rahoitettaisiin aluksi monivuotisesta rahoituskehyksestä ja mahdollisesti myöhemmin uuden bruttokansantuloon (BKTL) perustuvan rahaston/rahoitusvälineen kautta, mikä vahvistaisi rahoituskapasiteettia.

2.2

Komitean mielestä on vaikeaa arvioida ehdotetun lähentymis- ja kilpailukykyvälineen etuja, ellei sen kaavailtua suuruutta määritellä eikä arvioida lainkaan, pitäisivätkö jäsenvaltiot tällaista rahastoa hyväksyttävänä. Ehdotus, jonka mukaan varat otettaisiin aluksi monivuotisesta rahoituskehyksestä, viittaa siihen, että väline jää pieneksi ja vaikutuksiltaan vähäiseksi.

2.3

Monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014–2020 sopiminen on ollut niin vaikeaa, että komitea epäilee, mahtaisivatko jäsenvaltiot hyväksyä uuden rahoitusvälineen käyttöönoton, jolla vahvistettaisiin BKTL:ään perustuvaa rahoituskapasiteettia lähentymis- ja kilpailukykyvälineen rahoittamiseksi.

2.4

Komitea on yhtä mieltä kaikkia osapuolia hyödyttävän, nopeamman lähentymismekanismin eduista mutta pohtii, onko uuden välineen (lähentymis- ja kilpailukykyväline) käyttöönotto tarpeellista, koska ei käy selkeästi ilmi, minkälaista lisäarvoa se tuo jo olemassa oleviin rakennerahastoihin, kuten koheesiorahastoon tai Euroopan sosiaalirahastoon (ESR), verrattuna.

2.5

Ehdotetun välineen sopimusperusteisuus ei juuri eroa sopimusperusteisesta luonteesta, johon rakennerahastovarojen jakaminen jo tällä hetkellä pohjautuu. Tarvittaisiin konkreettisia esimerkkejä siitä, minkälaiset heijastusvaikutteiset hankkeet katsottaisiin tukikelpoisiksi ja millä tavoin ne eroavat hankkeista, joita rahoitetaan jo muista rahastoista. ETSK pelkää, että jos lähentymis- ja kilpailukykyvälineen alaisissa hankkeissa ei saavuteta tuloksia, sillä voi olla muita vaikutuksia kansallisissa uudistusohjelmissa hyväksyttyjen hankkeiden rahoitukseen. On tärkeää, että ehdotetulla välineellä on selkeästi osoitettava lisäarvo eikä se aiheuta ylimääräistä byrokratiaa.

2.6

Lähentymis- ja kilpailukykyväline on suunniteltu euroaluetta varten, jonka toiminnan kannalta suurempi taloudellinen lähentyminen on tärkeää. Koska rahasto on kooltaan todennäköisesti pieni, komitea ehdottaa, että se olisi kohdennettava erityisesti vaikeuksissa oleviin euroalueen jäsenvaltioihin sulkematta pois mahdollisuutta tukea myös sellaisia hankkeita, joilla on erityisen myönteisiä rajatylittäviä vaikutuksia. Se olisi erityisesti kohdistettava niihin maihin, joiden talouden epätasapainoa pidetään erityisen vaarallisena euroalueen toiminnan kannalta. Ei ole ymmärrettävissä, miksi sopeutusohjelmaan kuuluvat jäsenvaltiot suljetaan tämän tuen ulkopuolelle, sillä ilmeistä on, että juuri ne tarvitsevat eniten rahoitustukea.

2.7

Mikäli talouspolitiikan EU-ohjausjakso toimii suunnitellusti ja maakohtaisista suosituksista käydään parlamentaarinen keskustelu jäsenvaltioissa, tulee toteuttaa tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että ehdotetun lähentymis- ja kilpailukykyvälineen alaisen sopimuksen allekirjoittava jäsenvaltion hallitus käy siitä etukäteen keskustelun parlamentissa kyseisen jäsenvaltion käytännön mukaisesti aivan kuin mistä tahansa rakennerahasto-ohjelmasta. Kuten muissakin EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisissä hankkeissa, komissio voitaisiin pyytää keskustelemaan tai kuultavaksi kansallisiin tai paikallisiin elimiin. Mukaan tulee kutsua myös kansalaisyhteiskunnan edustajia, kuten työmarkkinaosapuolet. Parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan – esim. työmarkkinaosapuolten – osallistumiseen tulee varata riittävästi aikaa.

3.1

Konteksti: komissio kertoo tiedonannossa, että suunnitelmien ennalta yhteensovittamisen käsite tapauksissa, joissa talouspolitiikkaa uudistetaan merkittävästi, otettiin käyttöön talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta, ohjauksesta ja hallinnasta tehdyllä sopimuksella. Nykyisiin EU:n taloudellisen valvonnan puitteisiin sisältyy prosessi talouspolitiikan yhteensovittamiseksi, mutta niissä ei edellytetä, että merkittävistä talouspoliittisista uudistussuunnitelmista käydään järjestelmällisesti keskustelua etukäteen eikä että ne sovitetaan yhteen ennalta. Tämä tiedonanto on panos keskeisten sidosryhmien – erityisesti Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden ja kansallisten parlamenttien – keskusteluun siitä, miten ennalta yhteensovittaminen voidaan toteuttaa.

3.2

Komitea katsoo, että kaikki todellinen edistys talouspolitiikan yhteensovittamisessa on toivottavaa ja euroalueella välttämätöntä. Niinpä komitea pitää tiedonantoa tervetulleena, vaikka katsookin, että yksittäisten jäsenvaltioiden politiikkojen yhteensovittaminen on hyvin kaukana aidosta talouden ohjausjärjestelmästä. Ehdotusten arvioinnissa ongelmana on, että ”merkittävän talouspolitiikan uudistussuunnitelman” määritelmää ei täsmennetä riittävästi tiedonannossa. Mikä katsotaan merkittäväksi ja mikä ei? Pohdittavaksi otetut keskeiset uudistukset sisältävät lähes kaikki sisämarkkinoiden aspektit, rahoitusvakaus ja julkisen talouden kestävyys mukaan luettuina.

3.3

Komitea aprikoi, millä tavoin tämä uusi aloite merkittävien talousuudistusten yhteensovittamisesta eroaa pääkohdiltaan EU-ohjausjaksoon kuuluvista kansallisista uudistusohjelmista ja maakohtaisista suosituksista. Sen on tuotava selkeästi osoitettavissa olevaa lisäarvoa talouspolitiikan EU-ohjausjakson jo nyt runsaaseen ohjelmaan. Avoimuuden ja yksinkertaisuuden näkökulmasta olisi myös tärkeää välttää ylimääräisten valvontamenettelyiden jne. lisääminen. Komitean mielestä tällainen prosessi olisi sisällytettävä EU-ohjausjaksoon ja kansallisiin uudistusohjelmiin, joita on terävöitettävä; ennalta yhteensovittamisen kautta tämä voisi tapahtua konkreettisesti.

3.4

Kun jäsenvaltion kanssa on sovittu maakohtaisista suosituksista, uuden ehdotuksen mukaisesti komissio ja neuvosto voisivat ehdottaa muutoksia jäsenvaltion kansallisiin uudistussuunnitelmiin tapauksissa, joissa muutokset saattaisivat olla perusteltuja talous- ja rahaliiton toiminnan kannalta tai siksi, että niillä oletetaan olevan muihin jäsenvaltioihin kohdistuvia vaikutuksia. Tämä voi komitean mielestä olla hyödyllistä. Demokraattisen legitimiteetin takaamiseksi prosessissa kuitenkin kunnioitetaan kansallista päätäntävaltaa, ja päätös uudistussuunnitelmasta on edelleen jäsenvaltioiden itsensä tehtävänä. Kansallisille parlamenteille ja kansalaisyhteiskunnan edustajille, kuten työmarkkinaosapuolille, tulee tarjota mahdollisuus ja riittävästi aikaa osallistua kuulemismenettelyihin. Lisäksi tulee varmistaa, että lopullisen päätöksen uudistuksen toteuttamisesta tekee kansallinen parlamentti. Komitea pelkää, että tämä myönnytys demokraattisen legitimiteetin hyväksi on pikemminkin näennäinen kuin todellinen, sillä liiallista epätasapainoa koskevassa menettelyssä voidaan muilta osin määrätä seuraamuksia, mikäli neuvosto katsoo, ettei jäsenvaltio ole toteuttanut suositeltuja korjaavia toimia.

3.5

Ennalta yhteensovittamisen tavoitteena on maksimoida yhden jäsenvaltion merkittävien talouspoliittisten uudistussuunnitelmien myönteiset heijastusvaikutukset muihin jäsenvaltioihin ja minimoida kielteiset vaikutukset. Siinä ehdotetaan kolmen tekijän järjestelmää, joka perustuu pääasiallisiin kanaviin, joita pitkin heijastusvaikutukset leviävät. Komitealla on joitakin huolenaiheita niihin liittyen.

3.6

Ensimmäinen tekijä on kauppa ja kilpailukyky. Mikäli jäsenvaltio toteuttaa onnistuneita uudistustoimenpiteitä oman kilpailuasemansa parantamiseksi, on mahdollista, että nämä parannukset ovat haitaksi muille jäsenvaltioille. Tiedonannossa on määriteltävä yksityiskohtaisesti, missä olosuhteissa komissio puuttuisi asiaan ja kehottaisi jäsenvaltiota luopumaan tällaisista toimenpiteistä. Entä onko tämä ainoastaan yksipuolinen lähestymistapa? Antaisiko komissio suosituksia jäsenvaltiolle, joka on aikaisemmin parantanut kilpailukykyään toimilla, joista nyt aiheutuva vahva ylijäämä on haitallinen euroalueen kannalta?

3.7

Toinen tekijä liittyy rahoitusmarkkinoiden kautta tapahtuviin heijastusvaikutuksiin. Komitea epäilee sen tarpeellisuutta tässä yhteydessä ja katsoo, että olisi paljon tehokkaampaa suunnata kaikki käytettävissä olevat voimavarat toimivan pankkiunionin perustamiseen aikataulun mukaisesti.

3.8

Kolmas tekijä – talouteen liittyvät poliittiset näkökohdat ja ”uudistuksen mahdollinen vastustus kyseisen maan sisällä” – kaipaa selvennystä. Ennakoidut ”vastavuoroinen oppiminen” ja ”parhaiden käytäntöjen vaihto” – jotka ovat sinänsä arvokkaita – saattavat jäädä yhtä tehottomiksi kuin Lissabonin toimintasuunnitelma.

3.9

Komitean mielestä tarvitaan vahvemmat perusteet sille, että ennalta yhteensovittamisen piiriin kuuluviin uudistuksiin tulisi sisällyttää aloja, joilla EU:lla ei ole toimivaltaa. Tätä on puolusteltu sillä, että päätös on edelleen täysin jäsenvaltioiden itsensä tehtävänä, mutta perustelu on heikko edellä mainittujen, makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn liittyvien toimien valossa.

3.10

Ennalta yhteensovittamisella tulisi olla sosiaalinen ulottuvuus, joka koskisi erityisesti merkittävien talousuudistusten vaikutuksia työttömyysasteeseen.

19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/48

1.1

ETSK toistaa näkemyksensä, jonka se jo esitti lausunnossaan (1), joka koski vihreää kirjaa sähköisesti välitettävistä rahapeleistä sisämarkkinoilla (2), ja pitää valitettavana, että komissio on ottanut huomioon vain osan kyseisen lausunnon päätelmistä. Komitea toteaa erityisesti, ettei kuluttajansuojan kannalta suurimman uhan eli laittoman pelitoiminnan torjuminen ole tiedonannossa etusijalla.

1.2

ETSK kehottaa komissiota ottamaan huomioon niiden ensisijaisten kysymysten yhteydessä, joihin tiedonannolla pyritään vastaamaan, alan uusien työpaikkojen luomisen, työpaikkojen turvaamisen ja työpaikkojen laadun sekä mahdollisesti menetettävät työpaikat ”fyysisissä” rahapeleissä sähköisesti välitettävien rahapelien hyväksi.

1.3

Rahapelit kasvattavat osaltaan jäsenvaltioiden verotuloja. Kansallisilla veikkaus- ja arpajaisvaroilla ja pelikasinotoiminnalla rahoitetaan hyväntekeväisyyttä, sosiaalisia hankkeita ja urheilua, edistetään matkailua sekä suojellaan kulttuurin, taiteen ja arkkitehtuurin kansallisaarteita. ETSK katsoo, että kaikilla Euroopan laajuisilla pelitoimintaan liittyvillä toimilla on pyrittävä Euroopan sosiaaliseen malliin, jossa kansalaisilla on mahdollisuus terveeseen ja tasapainoiseen ajanvietteeseen.

1.4

ETSK on hyvin huolissaan niistä suurista kansanterveyteen kohdistuvista riskeistä, joita rahapeleihin liittyy. Tässä yhteydessä komitea vahvistaa aiemmin esittämänsä pyynnön, että komissio teettäisi koko EU:n alueella selvityksen ja seurantatutkimuksen rahapeleihin liittyvistä riippuvuuksista ja häiriöistä. Lisäksi komitea kehottaa jäsenvaltioita käyttämään osan kannetuista veroista peliriippuvuuksien vastaisten tiedotuskampanjoiden, ehkäisevien toimien ja hoitojen rahoittamiseen.

1.5

ETSK pitää myönteisenä komission päätöstä parantaa hallinnollista yhteistyötä sekä tietojen, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten välillä.

1.6

ETSK on komission kanssa samaa mieltä tavoitteesta, jonka mukaan jokaisessa jäsenvaltiossa on oltava oma sääntelyviranomainen, jolla on tarkasti määritelty toimivalta ja joka varmistaa tiiviin yhteistyön muiden valtioiden vastaavien viranomaisten kanssa.

1.7

ETSK pitää välttämättömänä löytää tasapaino tämän teknisesti pitkälle kehittyneen ja luonteeltaan rajat ylittävän alan ja toisaalta yleiseen ja yhteiskunnalliseen järjestykseen, laillisuuteen, avoimuuteen ja kansalaisten terveyteen liittyvien riskien välille, mikä edellyttää sitovampia aloitteita kuin komission ehdottamat suositukset.

1.8

ETSK on tietoinen siitä, ettei sähköisesti välitettäviä rahapelejä koskeva EU:n erityissäädös ole tällä hetkellä toteutettavissa. Komitea tukee komission esittämiä jäsenvaltioiden välistä tehokasta yhteistyötä koskevia aloitteita, mutta toivoo, että tietyillä jaetun toimivallan aloilla otettaisiin käyttöön tehokkaampia lainsäädäntövälineitä, mieluiten direktiivejä, joilla suojattaisiin kuluttajia ja haavoittuvia väestöryhmiä ja torjuttaisiin laittomia toimijoita ja rahanpesua.

Näin luotaisiin vähimmäistason mukaiset kuluttajansuojavaatimukset. Jäsenvaltioilla on silti oltava edelleenkin oikeus asettaa kansallisille markkinoilleen halutessaan tiukemmat kuluttajansuojamääräykset tai soveltaa jo olemassa olevia suotuisampia määräyksiä (3).

Tästä syystä ETSK kehottaa Euroopan komissiota, parlamenttia ja neuvostoa toissijaisuusperiaatetta noudattaen ryhtymään toimiin seuraavilla aloilla:

1.9

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio on hyväksynyt komitean pyynnön laajentaa rahanpesun vastaisen direktiivin soveltamisalaa kaikkiin rahapelien muotoihin (4).

1.10

ETSK suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen selvittää IMI-järjestelmää (5) koskevan asetuksen tarjoamia mahdollisuuksia ja toivoo, että tämä auttaa parantamaan kansallisten sääntelyviranomaisten välistä hallinnollista yhteistyötä sekä asiasta vastaavien kansallisten ja eurooppalaisten elinten välistä tietojenvaihtoa.

1.11

ETSK pitää myönteisenä sitä, että komissio aikoo tarkastella mahdollisuutta vaihtaa henkilötietoja jäsenvaltioiden välillä, koska toimijoiden tallentamia suuria tietomääriä voidaan jakaa niin, että tietoja voidaan yhdistää muihin tietoihin ja edistää näin toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaa valvontaa.

1.12

ETSK pitää olennaisen tärkeänä sitä, että jäsenvaltioissa käynnistetään yhteisymmärryksessä sääntelyviranomaisten kanssa kuluttajille suunnattuja tiedotus- ja valistuskampanjoita, joilla kysyntää ohjataan laillisiin sähköisesti välitettäviin rahapeleihin. Tätä toimintaa on täydennettävä toimenpiteillä, joilla torjutaan laittomia toimijoita, kuten julkaisemalla kansallisten sääntelyviranomaisten laatimia mustia ja/tai valkoisia listoja, jotta kuluttajien on helpompi erottaa luvalliset sivustot laittomista sivustoista vedonlyöntisivuston aloitussivulle sijoitettavan kansallisen sääntelyviranomaisen tunnuksen avulla.

1.13

Kuluttajansuojan varmistamiseksi ETSK pyytää, että sähköisesti välitettävissä rahapeleissä käytettäville ohjelmistoille otetaan käyttöön yhteinen, EU:n laajuinen vähimmäissertifiointi, jonka toteuttavat ulkoiset, alaan erikoistuneet elimet ja jossa noudatetaan yhteisiä vaatimuksia ja standardeja. Komitea kehottaa komissiota myös ottamaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa käyttöön sähköisesti välitettävien rahapelien tietoteknisiä alustoja koskevat eurooppalaiset vähimmäisvaatimukset. Lisäksi se kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin pelaajien tietojen suojaamiseksi ja ainoastaan sellaisten maksuvälineiden sallimiseksi, joilla voidaan tehokkaimmin taata sähköisesti välitettyihin rahapeleihin liittyvien maksusuoritusten turvallisuus ja jäljitettävyys.

1.14

ETSK pitää erittäin myönteisenä komission käynnistämää kokeilua, jonka yhteydessä on perustettu sähköisesti välitettäviä rahapelejä käsittelevä asiantuntijaryhmä tietoverkkorikollisuutta koskevien kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi, koska se on – joskin vasta alkuvaiheessa oleva – hyödyllinen työkalu jäsenvaltioiden välisen tehokkaan yhteistyön käynnistämiseksi. ETSK toivoo, että kyseinen asiantuntijaryhmä muuttuu nykyisestä epämuodollisesta ryhmästä elimeksi, jolla on selkeä toimivalta ja tehtävät.

1.15

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioiden tulee edistää oikeusviranomaisten asianmukaista perehdyttämistä rahapeleihin liittyviin petoksiin ja rahanpesuun.

1.16

ETSK kehottaa komissiota tarkistamaan ja ajantasaistamaan lainsäädäntöä tiedonannossa eriteltyjen toiminta-alojen osalta ja ottamaan huomioon jäsenvaltioissa tapahtuneen kehityksen säännösten täytäntöönpanossa: mitä ja miten ne ovat panneet täytäntöön ja millaisia tuloksia kansallisella tasolla on saatu.

1.17

ETSK pyytää jäsenvaltioita antamaan komissiolle valtuudet neuvotella ehdotuksesta kansainväliseksi sopimukseksi urheilun rehellisyyden suojelusta ja edistämisestä ja tukea sitä aktiivisesti. Ehdotusta koskevat neuvottelut käynnistetään lähiaikoina Euroopan neuvostossa.

2.1

Tiedonannossa käsitellään yhtäaikaisesti tarvetta noudattaa palvelujen tarjoamisen vapautta koskevaa EU:n lainsäädäntöä ja varmistaa erityisryhmien suojelu.

2.2

Suoran verkkoyhteyden mahdollistavien telematiikkalaitteiden käyttö on lisännyt voimakkaasti nopeasti yleistyvien sähköisesti välitettävien rahapelien pelaamista. Vuonna 2011 sähköisesti välitettävien rahapelien kokonaistuotto oli 27 jäsenvaltiossa 9,3 miljardia euroa, mikä on 10,9 prosenttia Euroopan sähköisesti välitettävien rahapelien markkinoista, ja määrän arvioidaan kasvavan 13 miljardiin euroon vuoteen 2015 mennessä.

2.3

Internetin käytön ansiosta EU:n jäsenvaltion kansalainen voi käyttää omassa kotimaassaan laittomia palveluja, joita tarjoaa yksi tai useampi toisessa jäsenvaltiossa tai muussa valtiossa toimiluvan saanut toimija, tai joutua alttiiksi tällaisille palveluille. Kysymykseen liittyy ylikansallisia ja kansainvälisiä piirteitä, joten yksittäinen jäsenvaltio ei voi ratkaista asiaa, vaan se edellyttää kokonaisvaltaisia toimia ja entistä tehokkaampaa yhteistyötä. Kansalaisten ja kuluttajien turvaksi on laadittava laitonta pelaamista koskeva yhteinen määritelmä. Huomautettakoon, että pelaajan asuinmaassa luvattomien rahapelien tarjoaminen tai rahapelien tarjoaminen ilman vaadittavaa kansallista toimilupaa on laitonta sekä siinä tapauksessa, että pelipalvelua tarjoaa Euroopan unionin jäsenvaltiosta käsin toimintaansa harjoittava tai siellä toimiluvan saanut toimija, että kolmannesta maasta käsin toimiva alan toimija (6). Laittomia ovat myös toimijat, jotka ovat kaiken valvonnan ja sääntelyn ulkopuolella.

2.4

”Luvattoman” ja ”laittoman” toimijan erottamiseksi viitataan komission tiedonannon alaviitteeseen 15.

2.5

ETSK suhtautuu myönteisesti komission halukkuuteen perustaa rahapelejä käsittelevä asiantuntijaryhmä kokemusten ja käytäntöjen vaihtamiseksi, rahapelien luvattomasta ja laittomasta käytöstä johtuvien ongelmien tutkimiseksi, erityisen ja ajantasaisen koulutuksen järjestämiseksi oikeusviranomaisille, kuluttajille annettavan tiedotuksen parantamiseksi sekä laillisen tarjonnan lisäämiseksi.

2.6

Nämä toimet ovat ensimmäinen hyödyllinen askel petoksia, rikoksia ja rahanpesua ruokkivien laittomien toimijoiden torjumiseksi.

3.1

Tiedonannossa painotetaan kansallisten lainsäädäntöjen eroja ja ehdotetaan jäsenvaltioiden ja unionin laajuisia ensisijaisia toimia ja valtioiden välisiä yhteistyötoimia sekä hahmotellaan mahdollisia toimenpiteitä ja suosituksia ja valtioiden välistä koordinointia ja hallinnollista yhdentämistä.

3.2

Ensisijainen tavoite on varmistaa suorien toimien ja jäsenvaltioille osoitettavien suositusten avulla, että kansallisissa lainsäädännöissä noudatetaan ja sovelletaan EU:n lainsäädäntöä. Tämän varmistamiseksi komissio

3.3

Komissio katsoo, että on jäsenvaltioiden etujen mukaista toteuttaa tehokkaita toimia, joilla torjutaan petoksia ja rahanpesua ja turvataan urheilun rehellisyys pelien, ottelujen ja kilpailutapahtumien manipulointia vastaan esimerkiksi rikollisuutta ja tietoverkkoja koskevia kokemuksia vaihtamalla.

4.1.1

ETSK ilmaisee painokkaasti vakavan huolensa sähköisesti välitettävien rahapelien yleistymisestä ja pelitarjonnan rajusta kasvusta, sillä ne koskettavat yhä laajempia väestönosia ja aiheuttavat vakavia seurauksia perheiden taloudelliselle tilanteelle. Näin ollen on luotava tehokkaat keinot torjua erilaisia mainonnan muotoja, etenkin televisio- ja verkkomainontaa sekä liikennevälineissä olevaa mainontaa.

4.1.2

Rahapelipalvelujen tarjoaminen ja käyttö ovat taloudellista toimintaa, joka on osa sisämarkkinoiden mukaista vapaan liikkuvuuden periaatetta (SEUTin 56 artikla). SEUTin 52 artiklan 1 kohdassa määrätään kuitenkin 56 artiklassa vahvistetun palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksista yleisen järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden perusteella.

4.1.3

ETSK muistuttaa, että jäsenvaltioilla on pääasiallinen toimivalta organisoida ja säännellä rahapelialaa alueellaan. Pelit ovat kuluttajille mahdollisesti hyvin vaarallista toimintaa, jota saatetaan myös käyttää rikollisiin tarkoituksiin, kuten rahanpesuun, jos alaa ei säännellä asianmukaisesti tai jos sääntelyä ei sovelleta tiukasti. Näin ollen vaikka rahapelit sisältyvät palvelujen vapaan liikkuvuuden periaatteeseen SEUTin 49 artiklan nojalla (7), kansallisten lainsäädäntöjen erojen vuoksi sähköisesti välitettäviä rahapelejä koskeva EU:n säädös ei tällä hetkellä ole mahdollinen. Vaikka ETSK tukee Euroopan komission ehdottamia erityisesti jäsenvaltioiden välistä tehokasta yhteistyötä koskevia aloitteita, se kuitenkin toivoo, että joihinkin asioihin (ks. kohta 1.8) puututtaisiin nykyistä tehokkaammin välinein, mieluiten direktiivein, kuluttajien ja haavoittuvien väestöryhmien suojelemiseksi sekä laittomien toimijoiden ja rahanpesun torjumiseksi.

4.1.4

Euroopan unionin tuomioistuimen runsaan oikeuskäytännön mukaan rahapelitoimintaan kohdistuvat rajoitukset voivat olla oikeutettuja yleistä etua koskevista pakottavista syistä, kuten kuluttajansuoja, petosten ehkäisy sekä sen torjunta, että kansalaisia houkutellaan tuhlaamaan liiallisesti pelitoimintaan. (8) Jäsenvaltiot voivat rajoittaa tai supistaa kaikkien tai tietyntyyppisten sähköisesti välitettävien rahapelipalveluiden rajat ylittävää tarjoamista suojellakseen yleisen edun mukaisia tavoitteita pelaamiseen liittyen (9).

4.1.5

Rahapelipalveluihin ei sovelleta yhtenäisiä EU:n laajuisia säännöksiä, ja kansalliset lainsäädännöt poikkeavat huomattavasti toisistaan kunkin maan kulttuurillisten, sosiaalisten ja historiallisten piirteiden mukaan. Jotkut jäsenvaltiot kieltävät sähköisesti välitettävät pelit, toiset sallivat joitakin pelejä, kun taas joillakin on monopolistinen järjestelmä, jota hoitaa joko julkinen toimija tai yksinoikeuden nojalla toimiva yksityinen toimija. Jäsenvaltioiden erilaisista käytännöistä ei ole ajantasaisia tietoja (10), joten ETSK pyytää komissiota laatimaan asiasta kaikkia jäsenvaltioita koskevan kartoituksen.

4.1.6

Kuten Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on selvennetty, jäsenvaltiot, jotka valitsevat alan säännellyn vapauttamisen, voivat hallinnollisella luvalla ottaa laillisesti käyttöön toimilupajärjestelmän, joka perustuu objektiivisiin, avoimiin ja syrjimättömiin arviointiperusteisiin (11).

4.1.7

Sähköisesti välitettäviin rahapeleihin ei liity kuluttajan ja toimijan välistä suoraa suhdetta, mikä lisää toimijoiden harjoittamien vilpillisten menettelyjen vaaraa ja on siten haitaksi kuluttajille (12). Laittomien ja näin ollen valvomattomien rahapelipalvelujen saatavuus on vakava uhka kuluttajille. Jos jäsenvaltiot soveltavat tiukasti toimia, joilla pyritään torjumaan laittomia toimijoita, kuluttajien suojaamiselle saadaan perustakeet ja entistä parempi väline sen toteuttamiseen.

4.1.8

Jäsenvaltiot voivat vapaasti asettaa rahapelipolitiikkansa tavoitteet ja määrittää suojelun tason. Niiden määräämien rajoitusten on kuitenkin noudatettava Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ehtoja, ja niiden on oltava suhteellisia, syrjimättömiä ja sisällyttävä järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti sovellettavaan poliittiseen kehykseen.

4.1.9

Koska yksittäisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välillä on eroja ja sähköisesti välitettäviä rahapelejä koskeva EU:n laajuinen sääntely on tällä hetkellä mahdotonta, säännöksiä olisi lähennettävä ja jäsenvaltioita olisi tuettava nykyisten säännösten täytäntöönpanossa oikeudellisen varmuuden takaamiseksi kuluttajien, alaikäisten ja haavoittuvien väestöryhmien suojelemisen, mainonnan sekä rahanpesun torjunnan yhteydessä. Jäsenvaltioita olisi kannustettava jakamaan hyviä käytäntöjä laittomien toimijoiden torjunnan alalla.

4.1.10

Toissijaisuusperiaatteen mukaan EU:n on puututtava tilanteeseen silloin, kun sen toimet parantavat tilannetta ja tuovat jäsenvaltioiden sääntelyjärjestelmiin lisäarvoa. Kun otetaan huomioon alan erityispiirteet ja internetin käyttöön liittyvät muutokset, ETSK katsoo, että tällaiset EU:n toimet olisi toteutettava tekemällä jatkuvaa yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä ja vaihtamalla hyviä käytäntöjä kansainvälisiä toimia edellyttävän laittomien toimijoiden torjunnassa.

4.2.1

EU:n on vahvistettava valvontaa, hallinnollista yhteistyötä ja sähköisesti välitettäviä rahapelejä koskevien lakien tosiasiallista soveltamista, ja jäsenvaltioiden on toimittava niin, että tämä tavoite saavutetaan.

4.2.2

On tärkeää tarjota käyttöön ja vaihtaa henkilötietoja, jotka toimijat tallentavat valvonnan edistämiseksi, sekä käsitellä näitä tietoja niin, että samalla turvataan tietosuoja. Jäsenvaltioita on kannustettava tekemään hallinnollista yhteistyötä vaihtamalla yleisiä tietoja ja soveltamalla parhaita käytäntöjä, jotta voidaan lisätä tietojen ja kokemusten vaihtoa keskinäisen luottamuksen ja yhteisten etujen ilmapiirin luomiseksi.

4.2.3

Sähköisesti välitettävien rahapelien tietoteknisten alustojen kansallinen hyväksymisjärjestelmä takaa rahapelimarkkinoiden valvonnan. On tärkeää harjoittaa entistä tehokkaampaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja perustaa jokaisessa valtiossa sähköisesti välitettävien rahapelien sääntelyviranomainen, jolla on EU:n laajuisen tiiviin koordinoinnin takaavat täsmälliset toimivaltuudet.

4.2.4

On arvioitava, noudattavatko kansalliset politiikat EU:n säännöksiä ja oikeuskäytäntöä ja toimilupajärjestelmien avoimuutta ja syrjimättömyyttä. Mikäli näiden välillä todetaan epäjohdonmukaisuutta, tapaukseen on puututtava rikkomismenettelyin.

4.2.5

ETSK pitää ilmiön torjumisen kannalta riittämättöminä niitä ennaltaehkäiseviä ja rankaisevia toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot ovat tähän mennessä ottaneet käyttöön torjuakseen sähköisesti välitettäviä rahapelejä, joita alan toimijat tarjoavat ilman toimilupaa eli laittomasti. Näin ollen ETSK ehdottaa sellaisten kansallisten lainsäädäntöperiaatteiden määrittämistä, jotka takaavat sivustojen laillisuuden ja avoimuuden ja jossa säädetään seuraavista seikoista: laittomien sivustojen tunnistaminen ja niiden sisällyttäminen niin sanottuun mustaan listaan; luvallisten sivustojen tunnistaminen jäsenvaltioiden lainsäädännön nojalla ja niiden sisällyttäminen niin sanottuun valkoiseen listaan; laittomien sivustojen estäminen, sulkeminen, takavarikointi ja poistaminen (13); rahaliikenteen ohjautumisen estäminen tällaisille sivustoille ja niiltä eteenpäin; laittomia pelejä koskevan kaupallisen viestinnän ja mainonnan kieltäminen.

4.3.1

ETSK pitää valitettavana, että komission tiedonannossa ei ole vastattu komitean komissiolle ja jäsenvaltioille esittämään vaatimukseen tehokkaista toimenpiteistä kuluttajille suurimman uhan muodostavien laittomien toimijoiden torjumiseksi. Näin ollen se kehottaa ottamaan mahdollisimman nopeasti käyttöön tehokkaita toimenpiteitä laittoman pelitoiminnan ehkäisemistä ja torjuntaa koskevien hyvien käytäntöjen toimeenpanemiseksi.

4.3.2

Komissio aikoo antaa vuonna 2013 suosituksen kuluttajansuojelusta ja vastuullisesta rahapelimainonnasta ja se esittää neljä toimenpidettä: vedetään kuluttajia pois sääntelemättömän ja mahdollisesti haitallisen tarjonnan parista; suojataan alaikäisiä päätymiseltä rahapelien pariin; suojellaan muita haavoittuvia väestöryhmiä ja estetään pelaamishäiriöiden kehittymistä. ETSK kehottaa komissiota sisällyttämään suositukseen laittoman pelitoiminnan torjuntaa ja ehkäisemistä koskevat hyvät käytännöt sen jälkeen, kun kukin jäsenvaltio on tehnyt arvion kuluttajille haitallisimmista pelimuodoista.

4.3.3

ETSK arvostaa sitä, että tiedonannossa kiinnitetään huomiota kuluttajien ja haavoittuvien väestöryhmien suojeluun myös mainonnan ja peliriippuvuuden osalta. Tältä osin se painottaa tarvetta toteuttaa korkeatasoisen suojan takaavia toimenpiteitä, sillä esitetyt välineet eivät sen mielestä ole riittävän tehokkaita. Komitea ehdottaakin sitovampien toimenpiteiden toteuttamista. Koska laiton pelitarjonta muodostaa hallitsemattoman ja vaarallisen luonteensa vuoksi suurimman uhan juuri kuluttajille, olisi kussakin jäsenvaltiossa määritettävä tehokkaita toimenpiteitä parhaimman suojan kuluttajille antavia kansallisia lakeja laiminlyövien laittomien toimijoiden torjumiseksi.

4.3.4

Komission toiminnan tärkeimpänä tavoitteena on oltava jäsenvaltioiden täyden toimivallan ja vastuun varmistaminen siten, että EU:hun luodaan kaikille tämäntyyppisen palvelun tarjontaan luvan saaneille toimijoille sääntelykehys, jonka avulla estetään ongelmapelaaminen ja vahvistetaan ikärajat kaikenlaisille peleille, kielletään vaarallisimmat luotolla pelattavat peli- ja vedonlyöntimuodot (verkkokasino, spread betting ja vedonlyöntipörssi) sekä alaikäisille ja haavoittuville väestöryhmille suunnatut mainontamuodot.

4.3.5

ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan omalla alueellaan tehokkaasti laitonta pelitarjontaa. Se pyytää jäsenvaltiota toteuttamaan sellaisia toimenpiteitä kuin ”musta lista” ja laittomien sivustojen estäminen, turvallisten ja jäljitettävien maksumuotojen määrittäminen, rahoitustoiminnan estäminen sekä laittoman mainonnan ehdoton kieltäminen. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että näiden toimenpiteiden tehokkuus riippuu paljon niiden yhteistoiminnasta, joka vahvistaa laittomia toimijoita torjuvia vaikutuksia.

4.3.6

Kuhunkin jäsenvaltioon olisi perustettava sääntelyviranomainen, jolla olisi erityinen toimivalta seurata kuluttajansuojaa ja laittoman pelitoiminnan torjuntaa koskevien eurooppalaisten ja kansallisten sääntöjen toimeenpanoa ja varmistaa toimeenpanon toteutuminen. Kansallisten sääntelyviranomaisten olemassaolo on edellytys koordinoinnin ja tehokkaan hallinnollisen yhteistyön toteuttamiselle. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden kansallisten erityispiirteiden ja sääntelykehyksen pohjalta luotu sääntelyjärjestelmä kykenee varmistamaan toteutuksen. ETSK toivoo, että kukin jäsenvaltio antaa omalle sääntelyviranomaiselleen tehtäväksi vahvistaa perusteet toimilupien myöntämiselle omilla markkinoillaan.

4.3.7

EU:n kuluttajilla on oltava mahdollisuus erottaa kussakin jäsenvaltiossa laittomat sivustot laillisista myös mahdollisten valitusten tekemiseksi. Tältä osin ETSK suosittelee, että kukin jäsenvaltio velvoittaa kaikki sähköisesti välitettävien pelien tarjoamiseen luvan saaneet toimijat lisäämään omaan verkkosivustoonsa näkyvälle paikalle ja pysyvästi toimilupanumeron ja kansallisen sääntelyviranomaisen merkinnän, josta ilmenee, että toimijalla on kyseisessä jäsenvaltiossa toimilupa.

4.3.8

ETSK pyytää, että alaikäisten suojelemiseksi otetaan käyttöön mahdollisimman laajat lainsäädännölliset takeet, jotka kattavat iän asianmukaiset tarkastusvälineet ja sen varmistamisen, että toimijat todella tarkastavat iän. Vanhempien tietoisuutta internetin käytön riskeistä ja ohjelmien kotona tapahtuvasta suodatuksesta on lisättävä. Asianmukaisia takeita on annettava haavoittuvien ja paljon kotona aikaa viettävien henkilöiden, kuten eläkeläisten, kotirouvien ja työttömien suojelemiseksi.

4.3.9

Nykyinen kriisi saa entistä useammat henkilöt pelaamaan verkossa ja uskomaan, että he voivat ratkaista taloudelliset ongelmat helppojen voittojen avulla. Verkkopelaaminen uhkaa kuitenkin psyykkistä tasapainoa, sillä se aiheuttaa riippuvuutta ja pakko-oireista käyttäytymistä. Kyseisten häiriöiden torjumiseksi ETSK suosittelee, että osa peleistä kannetuista veroista ohjattaisiin peliriippuvuuksien vastaisten tiedotuskampanjoiden, ehkäisevien toimien ja hoitojen rahoittamiseen.

4.3.10

On pidettävä myönteisenä, että komissio aikoo esittää vastuullisesta rahapelimainonnasta suosituksen, vaikka tehokkaampi ja sitovampi toiminta olisi toivottavaa. Suosituksella täydennetään sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä siten, että kuluttajille voidaan välittää asianmukaisia tietoja. ETSK korostaa, että alan toimiin on sisällytettävä laittomien toimijoiden vastaisia toimenpiteitä, kuten sellaisten toimijoiden mainontakielto, jotka esittävät tarjouksia ilman kuluttajan asuinmaan kansallisen sääntelyviranomaisen myöntämää toimilupaa.

4.3.11

On löydettävä oikeanlainen tasapaino sallitun rahapelitoiminnan valvotun laajentamisen - jolla pyritään tekemään pelitarjonnasta houkuttelevaa yleisölle laillisissa toimintapuitteissa - ja tällaisista peleistä aiheutuvan riippuvuuden mahdollisimman tehokasta vähentämistä koskevan tarpeen välillä.

4.3.12

Mainostamisen pitäisi olla vastuullisempaa ja säännellympää erityisesti alaikäisten suojelun vuoksi ja siksi, että sillä on erityisen haitallisia vaikutuksia terveydelle, etenkin mielenterveydelle, ja myös siksi, että sillä vääristellään tietoja ja johdetaan kuluttajia harhaan, koska sillä pyritään luomaan käsitys, että sähköisesti välitettävien pelien pelaaminen on normaalia toimintaa ja vahvistetaan näin epätervettä sosiaalista käyttäytymistä.

4.3.13

ETSK panee merkille, ettei Alice Rap -hankkeen (14) toteuttamisesta huolimatta vieläkään ole saatavilla luotettavia tietoja siitä, missä määrin ja millaisia häiriöitä rahapeleistä aiheutuu. Riippuvuusongelmaa ja siihen liittyviä häiriöitä on seurattava jatkuvasti, jotta saadaan riittävästi tietoja, joiden perusteella kansalliset lainsäätäjät ja Euroopan unioni voivat ottaa käyttöön tehokkaita ja kohdennettuja toimia tämän ongelman torjumiseksi ja ehkäisemiseksi.

4.4.1

Ongelmiin, jotka liittyvät sähköisesti välitettävien rahapelien tarjoajien tunnustamiseen tilanteissa, joissa aiheutuu raskaita tappioita ja suuria voittoja, millä voidaan siten peittää rahanpesutoiminta, on puututtava tunnistamalla toimijat etukäteen ja perustamalla erityinen pelitili yksittäisiä pelaajia varten.

4.4.2

Identiteettivarkaus on merkittävä ongelma, joka liittyy sähköisesti välitettävien rahapelien lisäksi koko internetin ja telematiikan alan tietojen käsittelyä ja vaihtoa koskevaan järjestelmään.

4.4.3

Satunnaislukugeneraattorit on varmennettava tehokkaasti, jotta voidaan vastata ennakoimattomuutta koskevaan periaatteeseen ja samalla varmistaa, että vahvistettu tulos on ainoa mahdollinen ja että sitä on mahdotonta väärentää. Näin voidaan suojella pelaajia ja varmistaa jäsenvaltioiden valitsemien standardien asianmukaisuus voittojen osalta.

4.4.4

Sähköisesti välitettävissä rahapeleissä käytettävien ohjelmistojen turvallisuuden lisäämiseksi ehdotetaan, että ulkoiset erikoistuneet elimet suorittavat EU:n yhteisen vähimmäistason sertifioinnin, jossa noudatetaan samoja parametreja ja standardeja, jotta voidaan tunnistaa ja estää myös laittomat offshore-pelit.

4.4.5

Yksi tapa pelien käytön turvaamiseksi voi olla IP-osoitteiden (Internet Protocol Address) tunnistaminen. Jos henkilö käyttää yhden valtion pelijärjestelmää toisen valtion IP-järjestelmän kautta, on teknisesti mahdollista estää pelaaminen.

4.4.6

Koska verkossa välitettäviin rahapeleihin liittyy rahanpesua ja petoksia, on toivottavaa, että toimijoiden tallentama merkittävä tietovirta ja suuret tietomäärät voidaan asettaa yleisestä järjestyksestä vastaavien viranomaisten saataville, jotta niitä voidaan verrata muihin tietoihin ja helpottaa valvontaa.

4.5.1

Ottelu-, peli- ja kilpailutapahtumien manipulointiin liittyvä vedonlyönti on petos, joka kohdistuu erityisesti urheiluseuroja, kannattajia, kuluttajia ja laillisia rahapelioperaattoreja vastaan.

4.5.2

Komissio on samaa mieltä ETSK:n ehdotuksesta, että on tarpeellista luoda kehys kaikkien osapuolten toimien koordinointia varten, jotta kysymystä voidaan käsitellä kokonaisvaltaisesti ja välttää päällekkäisten resurssien käyttö. Komissio katsoo, että yhteistyötä tarvitaan enemmän vedonlyöntioperaattoreiden, urheilujärjestöjen ja toimivaltaisten viranomaisten, myös rahapeleistä vastaavien sääntelyviranomaisten, välillä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

4.5.3

ETSK toistaa ehdotuksen sellaisen järjestelmän luomisesta, joka ei rajoitu pelkästään ilmiantoihin epäilyistä tietyissä urheilutapahtumissa vaan johon sisältyy myös ennaltaehkäisy-, koulutus- ja pakkotoimenpiteitä, jotta tätä ilmiötä voidaan torjua tehokkaasti.

4.5.4

ETSK on tyytyväinen komission aloitteeseen hyväksyä vuoteen 2014 mennessä suositus parhaista käytännöistä, jotka liittyvät ottelutapahtumien manipulointiin liittyvän vedonlyönnin ehkäisyyn ja torjuntaan, vaikka se ei pidä tällaista oikeudellista välinettä riittävänä. Urheilukilpailujen manipulointi rikkoo urheilun rehellisyyden periaatetta ja muodostaa rikoksen kaikissa jäsenvaltioissa. Tästä huolimatta laiton toiminta tai epäilyt tällaisesta toimista ovat lisääntyneet. Onkin toimittava tehokkaammin urheilukilpailujen manipuloinnin torjumiseksi jäsenvaltioiden välineiden, asiantuntemuksen ja resurssien avulla, yhteisvaikutuksessa niiden kesken ja EU:n kanssa.

4.5.5

ETSK kehottaa jäsenvaltiota luokittelemaan urheilun korruption ja urheilukilpailujen ja -tulosten manipuloinnin rikoksiksi, jos ne eivät ole vielä tehneet näin, ja täten rangaistaviksi teoiksi. Komitea kohottaa komissiota sopimaan jäsenvaltioiden kanssa tällaisia rikoksia koskevasta yhteisestä määritelmästä.

19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/55

1.1.1

Eurooppa on vakavassa taloudellisissa ja sosiaalisessa kriisissä, joka ravistelee yhteiskunnan kaikkia tasoja.

1.1.2

Yritysten selviämisen helpottaminen on yksi toimenpiteistä, joita Euroopan unioni on määrittänyt kriisistä selviämistä varten. Konkurssien vaikutukset ovat laajempia kuin vain kyseisille yrityksille aiheutuvat kielteiset seuraukset, sillä ne ulottuvat yleisesti jäsenvaltioiden talouteen ja erityisesti kansalaisiin veronmaksajina, palkansaajina ja työnantajina.

1.1.3

ETSK kannattaa komission tiedonannossa esitettyjä tavoitteita, vaikka sen mukaan siinä mainitun ”uuden mahdollisuuden” pitäisi koskea yrittäjiä, jotka ovat ottaneet opiksi aiemmasta epäonnistumisestaan ja jotka pystyvät tekemään paluun uudelleen laaditun yrityssuunnitelman avulla.

1.1.4

ETSK kannattaa myös asetusehdotusta, vaikka pitääkin sen kunnianhimon puutetta valitettavana.

1.1.5

Tarvitaan vielä monia pohdintoja ja konkreettisia toimenpiteitä, jotta voidaan suojata velkojien oikeuksia. Samalla on pyrittävä tasapainoon yrittäjien ja palkansaajien etujen välillä, edistettävä yritysten rakenneuudistusta, estettävä omaisuuden tai oikeudenkäyntien siirtäminen jäsenvaltiosta toiseen edullisemman oikeusaseman saamiseksi (forum shopping) ja parannettava yritysryhmien maksukyvyttömyysmenettelyjen yhteensovittamista.

1.2.1

ETSK katsoo, että yritysten maksukyvyttömyyttä koskevan lainsäädännön huomattavaa yhdenmukaistamista koskevat pohdinnat ovat kiinnostavia, vaikka se pitää valitettavana, että tiedonannossa ei anneta tehokasta vastausta EU:n yrityksiä ja kansalaisia ravistelevaan taloudelliseen ja sosiaaliseen kriisiin.

1.2.2

ETSK suhtautuu myönteisemmin Yhdysvaltain maksukyvyttömyyslainsäädännön keskeiseen käsitteeseen Fresh start kuin komission kannattamaan ”uuteen mahdollisuuteen”. Komitea kehottaakin harkitsemaan tämän käsitteen käyttöönottoa EU:n maksukyvyttömyyslainsäädännössä.

1.2.3

ETSK katsoo myös, että palkansaajia pitäisi suojata paremmin ja että palkansaajat pitäisi katsoa kuuluviksi etuoikeutettujen velkojien joukkoon.

1.2.4

Tähän pohdintaan on liitettävä myös kysymys vaikeuksissa olevien yritysten epäasianmukaisesta tukemisesta, jonka osalta ETSK korostaa, että vastuu voi olla myös muilla kuin pankeilla. Se kehottaakin komissiota ottamaan nämä muuttujat huomioon asianmukaisesti.

1.2.5

ETSK katsoo, että rikosoikeudellisen vastuun sisällyttäminen maksukyvyttömyyslainsäädäntöön ei ole toivottavaa, koska se lisäisi maksukyvyttömyysmenettelyjen käsittelyä oikeudessa ja pidentäisi tutkinta-aikoja.

1.2.6

ETSK:n mielestä järjestelmällinen turvautuminen tuomariin ei ole paras ratkaisu. Se kehottaa komissiota harkitsemaan ajatusta uusien elinten perustamisesta, koska esimerkiksi talousalaan liittyvät elimet, joiden kokoonpano on monialainen (talous, rahoitus, oikeus), ymmärtäisivät yrityksiä paremmin ja pystyisivät toimimaan nopeasti ja auttamaan yrityksiä selviytymään taloudellisista vaikeuksistaan.

1.2.7

ETSK kehottaa komissiota myös ottamaan huomioon selvittäjän aseman yhdenmukaistamista koskevat ehdotukset, sellaisena kuin ne esitetään 11 päivänä lokakuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (1).

1.3.1

ETSK kannattaa asetusehdotusta, vaikka se rajoittuukin oikeudenkäyntisääntöihin eikä siinä pyritä yhdenmukaistamaan yritysten maksukyvyttömyystapauksiin sovellettavia kansallisia lainsäädäntöjä.

1.3.2

ETSK suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioille annettuun velvollisuuteen parantaa rajat ylittävissä maksukyvyttömyystapauksissa annettujen asiaankuuluvien oikeuden päätösten julkisuutta koskevia sääntöjä sähköisen rekisterin avulla ja kansallisten maksukyvyttömyysrekisterien yhteenliittämiseen.

1.3.3

ETSK kehottaa kuitenkin komissiota huolehtimaan siitä, että kääntämisestä aiheutuvat rasitukset ja kustannukset sekä määräajat eivät hidasta maksukyvyttömyysmenettelyjä, koska nopeus takaa niiden onnistumisen.

1.3.4

ETSK tukee ylivelkaantumisen siviiliprosessien mukaan liittämistä, mutta tämän lisäyksen ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa haittaa velallisille, jotka ovat yksityishenkilöitä. Yrityksille laadittu lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on täyttää kaupan vaatimukset, on jo lähtökohtaisesti vähemmän suojaava kuin kuluttajalainsäädäntö. Komitea kehottaa komissiota erityiseen huolellisuuteen tässä asiassa.

1.3.5

ETSK kehottaa komissiota myös varmistamaan, että asetuksen liitteiden muuttamista koskevassa delegointimenettelyssä otetaan huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artikla ja käsitettä ”keskeiset osat” koskeva oikeuskäytäntö.

2.1.1

Tähän lainsäädäntöpakettiin kuuluvat aloitteet ovat osa EU:n vastausta EU:n yrityksiä ja kansalaisia ravistelevaan taloudelliseen ja sosiaaliseen kriisiin. Ilmoitettuna tavoitteena on helpottaa yritysten selviämistä ja antaa maksukyvyttömyystilanteeseen joutuneille yrittäjille uusi mahdollisuus.

2.1.2

Komission valitsemassa menetelmässä muutetaan maksukyvyttömyysmenettelyistä 29 päivänä toukokuuta 2000 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o1346/2000 (2), joka koskee pääasiassa rajat ylittäviin maksukyvyttömyysmenettelyihin sovellettavaa kansainvälistä yksityisoikeutta, ja käynnistetään kuulemismenettely tiedonannon ”Uusi eurooppalainen lähestymistapa liiketoiminnan epäonnistumiseen ja maksukyvyttömyyteen” pohjalta.

2.1.3

ETSK on päättänyt esittää näkemyksensä molemmista asiakirjoista samassa lausunnossa.

2.2.1

Komissio ehdottaa 29 päivänä toukokuuta 2000 annetun ”maksukyvyttömyysmenettelyasetuksen” tarkistamista, koska se on vanhentunut ja koska siinä on viisi merkittävää puutetta (4).

2.3.1

Komissio toteaa aivan oikein, että sen 12 päivänä joulukuuta 2012 antama asetusehdotus rajoittuu 29 päivänä toukokuuta 2000 maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun asetuksen ajanmukaistamiseen ja että siinä tyydytään käsittelemään kansallisiin maksukyvyttömyystapauksiin sovellettavien menettelysääntöjen tunnustamista ja yhteensovittamista yhdenmukaistamatta yritysten maksukyvyttömyystapauksiin sovellettavia kansallisia lainsäädäntöjä.

2.3.2

Tiedonannossa pyritään korjaamaan tätä puutetta ehdottamalla pohdittavaksi ajatuksia yritysten maksukyvyttömyyslainsäädännön huomattavasta yhdenmukaistamisesta pitäen mielessä, että kohteena ovat ainoastaan rajat ylittävät maksukyvyttömyystapaukset.

3.1.1

Lähestymistapa perustuu siihen, että yrittäjille on annettava uusi mahdollisuus ja työpaikat on pelastettava.

3.1.2

ETSK puolestaan katsoo, että yritysten konkurssit aivan kuten yritysten perustamisetkin ovat osa talouselämän elinkaarta ja markkinoiden dynamiikkaa. Siksi niitä ei tulisi pitää pahana asiana, jota olisi vältettävä mihin hintaan hyvänsä.

3.1.3

Tämän perusteella ETSK katsoo, että komission mainitsema ”uusi mahdollisuus” tulisi antaa yrityksille, jotka ovat jo ottaneet oppia aiemmasta epäonnistumisestaan ja jotka pystyvät tekemään paluun uudelleen laaditun yrityssuunnitelman avulla.

3.1.4

ETSK korostaa myös, että yritysten konkursseihin voi olla sisäisiä syitä, kuten huono hallinto, mutta myös ulkoisia syitä, jotka johtuvat sekä liiallisesta että sopimattomasta sääntelystä. Myös valtiolla on siksi tiettyä vastuuta konkursseissa, koska se säätää lakeja ja toimii myös hankintaviranomaisena julkisissa hankinnoissa (5).

3.1.5

ETSK suhtautuu myönteisemmin Yhdysvaltain maksukyvyttömyyslainsäädännön keskeiseen käsitteeseen Fresh start  (6) kuin komission kannattamaan ”uuteen mahdollisuuteen”. Fresh start on ensisijaisesti kulttuurinen eikä oikeudellinen käsite, ja sen mukaan velallinen vapautetaan tietyn ehdoin henkilökohtaisesta velkoja koskevasta vastuustaan. Näin voidaan välttää vaihe, jossa yritys julistetaan oikeuden päätöksellä konkurssiin, ja velallinen voi aloittaa uuden hankkeen ilman, että hänet määritellään konkurssivelalliseksi.

3.1.6

Tiedonannossa annetaan puolestaan ymmärtää, että ”uudessa mahdollisuudessa” on kyse toiminnan jatkamisesta. ETSK:n mukaan olisi kuitenkin haitallista pitää yrityksiä keinotekoisesti talouden rakenteessa antamalla niille ”uusi mahdollisuus”, kun kokemus on osoittanut, että valittu malli ei ole elinkelpoinen.

3.1.7

Tällainen toimenpide vaikuttaisi haitallisesti velkojien ja toimittajien luottamukseen ja lopulta haittaisi talouden toimijoiden tervettä kilpailua.

4.1.1

Kansallisten maksukyvyttömyyslainsäädäntöjen moninaisuus aiheuttaa erityisesti rajat ylittäviä toimia harjoittaville yrityksille kilpailuhaittoja, jotka voivat haitata talouden elpymistä.

4.1.2

Tämä kannustaa omaisuuden tai oikeudenkäyntien siirtämiseen jäsenvaltiosta toiseen edullisemman oikeusaseman saamiseksi (forum shopping) ja johtaa siten sisämarkkinoiden heikentymiseen.

4.1.3

ETSK onkin samaa mieltä Euroopan parlamentin kanssa (7), joka on toivonut maksukyvyttömyyslainsäädännön tiettyjen alojen yhdenmukaistamista.

4.1.4

Myös ETSK pyytää komissiota esittämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan, 81 artiklan 2 kohdan tai 114 artiklan perusteella yhden tai useampia lainsäädäntöehdotuksia yritysten todellisen eurooppalaisen maksukyvyttömyyskehyksen luomiseksi rajoittumatta yksinomaan kansainvälisen yksityisoikeuden oikeudenkäyntisääntöihin.

4.1.5

Maksukyvyttömyystapausten vaikutukset ovat itse asiassa laajempia kuin vain kyseisille yrityksille aiheutuvat kielteiset seuraukset, sillä ne vaikuttavat yleisesti jäsenvaltioiden talouteen ja erityisesti kansalaisiin veronmaksajina, palkansaajina ja työnantajina.

4.2.1

Alun perin kaikkia velkoja koskevaa maksukyvyttömyysmenettelyä käytettiin ainoastaan velkojien tyydyttämiseksi, mutta asteittain sen päämääräksi on tullut yritysten toiminnan jatkuminen, työpaikkojen säilyttäminen ja velkojen maksaminen. Viime aikoina EU:n lainsäädännöllä on pyritty ehkäisemään yritysten ongelmia, kun maksut alkavat loppua.

4.2.2

Menettelyn aloittaminen velallista vastaan on tapahtuma, jota velkoja pelkää, koska erääntyneiden rahamäärien saamisesta ei ole varmuutta. Ensimmäinen turhautumisen aihe johtuu siitä, että menettelyn aloittaminen estää usein velallista hakemasta mitään saatavia, jotka ovat syntyneet ennen päätöstä menettelyn aloittamisesta, ja lykkää meneillään olevia oikeuskäsittelyjä. Jokaisen velkojan on siis ilmoitettava saatavansa lainmukaisessa määräajassa (8).

4.2.3

Toinen turhautumisen aihe velkojalle on riittävien varojen puuttuminen. Käytännössä menettelyn aikana velkojia pyydetään usein valitsemaan joko välitön maksu, jossa luovutaan sangen huomattavasta osasta niiden velkaa, tai velan jakaminen tietylle ajanjaksolle.

4.2.4

Velkojan kannalta olisi siis parasta pystyä estämään koko maksukyvyttömyystilanne esimerkiksi turvaamalla tietyt toiminnot sopimusta tehdessä, vaatimalla kolmannen osapuolen takuita (9) tai vaatimalla panttia, vakuutta tai kiinnitystä yrityksen omaisuudesta (10).

4.3.1

Palkansaajat ovat etulinjassa, kun yritys tekee konkurssin. Heidän palkkojaan ei ole aina maksettu ennen konkurssihakemuksen jättämistä, ja heidän henkilökohtainen taloudellinen tilanteensa on vaikea tänä epävarmana aikana.

4.3.2

Menettelyn aloittaminen tarkoittaa usein sitä, että palkansaajista valitaan edustaja, jonka tehtävänä on valvoa palkkasaataviin liittyviä tietoja. Hän on yrityksen palkansaajien tavanomaisten edustuselinten ohella viestintäkanava henkilöstön, oikeuslaitoksen ja menettelyn suorittajien välillä.

4.3.3

Palkansaajille ennen menettelyn aloittamista erääntyneet määrät on kirjattava yrityksen velkoihin. Kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen vuoksi tähän yleisluonteiseen toimeen kuitenkin suhtaudutaan hyvin eri tavoin. Velkojien järjestykseen liittyvän yhdenmukaistamisen puutteen vuoksi menettelyn lopputulos on siis palkansaajien kannalta erittäin epävarma.

4.3.4

ETSK katsoo, että palkansaajia pitäisi suojata paremmin ja että heidät pitäisi katsoa kuuluviksi etuoikeutettujen velkojien joukkoon. ETSK pitää näin ollen heidän suojansa yhdenmukaistamista hyödyllisenä.

4.4.1

Eräiden rahoituslaitosten kaupalliset menettelyt saattavat johtaa sellaisten yritysten tukemiseen, jotka ovat jo peruuttamattomassa tilanteessa. Näin syntyy näennäinen maksukyky, joka haittaa tervettä kilpailua markkinoilla ja tahraa pankkien mainetta.

4.4.2

ETSK korostaa, että vastuu vääristävästä tukemisesta voi olla muillakin kuin pankeilla, myös valtiolla. Kansalliset tuomarit katsovat lisäksi, että yrityksen tietyillä toimittajilla tai asiakkailla voidaan myös katsoa olevan vastuuta, jos ne tukevat asenteellaan vääristävästi sellaisen yrityksen toimintaa, jonka tilanteen ne tietävät olevan peruuttamattomasti vaarassa.

4.4.3

Myös nämä muuttujat olisi otettava huomioon asianmukaisesti, jotta yritysten maksukyvyttömyyslainsäädäntöä voidaan yhtenäistää.

4.5.1

Suurin osa yritysten konkursseista johtuu objektiivisista syistä, joihin ei liity niiden johtajien petoksellista toimintaa.

4.5.2

Konkurssipetosten ilmiötä ei pitäisi kuitenkaan jättää huomiotta. Komissio viittaakin siihen tiedonannossaan (11) ja ehdottaa rehellisten konkurssien ja epärehellisten konkurssien erottamista toisistaan. Komission mukaan velallinen voisi joutua siviili- tai rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos se jättää tahallaan tai vastuuttomasti noudattamatta laillisia velvollisuuksiaan. Rehellisten konkurssien likvidaatiomenettelyä olisi nopeutettava.

4.5.3

ETSK on puolestaan vakuuttunut, että erityisesti palkansaajien etujen kannalta olisi asianmukaista yhdenmukaistaa velkojen vanhentumisaikaa ja tehdä sen kestosta kohtuullisen lyhyt. Sen sijaan komitea suhtautuu epäillen likvidaatiomenettelyjen erotteluun johtajien rehellisyyden pohjalta, sillä se lisäisi maksukyvyttömyysmenettelyjen käsittelyä oikeudessa, antaisi niille rikosoikeudellisen luonteen ja pidentäisi niiden käsittelyaikaa.

4.5.4

Tämä rikosoikeudellisen vastuun sisällyttäminen maksukyvyttömyyslainsäädäntöön ei ole toivottavaa. ETSK:n mielestä konkurssin petoksellisuuden arviointi on tehtävä maksukyvyttömyysmenettelystä erillisessä menettelyssä.

5.1

ETSK suhtautuu myönteisesti asetuksen soveltamisalan laajentamiseen siten, että mukaan otetaan hybridimenettelyt, maksukyvyttömyyttä edeltävät menettelyt, velan mitätöintimenettelyt sekä luonnollisiin henkilöihin liittyvät menettelyt.

5.2

Komitea suhtautuu myönteisesti myös niiden olosuhteiden selkiyttämiseen, joissa voidaan kumota oletus, että oikeushenkilön pääintressien keskuksen katsotaan sijaitsevan tämän sääntömääräisessä kotipaikassa.

5.3

Myös maksukyvyttömyysmenettelyistä välittömästi johtuvissa tai niihin läheisesti liittyvissä kanteissa, muun muassa takaisinsaantikanteissa, toimivaltaisen tuomioistuimen toiminta-alaa selvittävän menettelyllisen järjestelmän parantaminen on myönteinen asia.

5.4

Se, että sekundäärimenettelyt eivät enää ole välttämättä likvidaatiomenettelyjä ja että niiden aloittamisesta voidaan kieltäytyä, jos ne eivät ole välttämättömiä paikallisten velkojien intressien suojaamiseksi, parantaa myös osaltaan asetusta aivan kuten yhteistyön laajentaminen pää- ja sekundäärimenettelyn välillä.

5.5

Jäsenvaltioiden velvollisuus parantaa julkisuussääntöjä asettamalla sähköisesti kaikkien saataville tuomioistuimen rajatylittävissä maksukyvyttömyystapauksissa tekemät asiaankuuluvat päätökset ja kansallisten maksukyvyttömyysrekisterien yhteenliittäminen ovat myös kiinnostavia ajatuksia.

5.6

ETSK ottaa kuitenkin esiin kääntämisestä aiheutuvat rasitukset ja kustannukset sekä määräajat ja muistuttaa, että nopeus on menettelyn onnistumisen ehdoton edellytys.

5.7

ETSK suhtautuu myönteisesti myös tuomioistuinten ja selvittäjien velvollisuuteen tehdä yhteistyötä maksukyvyttömyysmenettelyissä, joka kohdistuu saman yritysryhmän jäseniin, koska sen ansiosta selvittäjien tehokkuus lisääntyy.

6.1

ETSK:lla on epäilyksiä koordinoinnista 12 päivänä joulukuuta 2012 annetun asetuksen EY N:o 1215/2012 (12) kanssa. Sen tarkoituksena oli korvata kansallisten tuomioistuimen toimivallasta ja Euroopan unionissa annettujen tuomioiden vaikutuksista annettu asetus (EY) N:o 44/2001, eli niin sanottu Bryssel I –asetus. ETSK pohtii, selkeytetäänkö maksukyvyttömyysasetuksesta annetun ehdotuksen johdanto-osan 6 kappaleessa riittävästi kriteerejä Gourdain-oikeuskäytännöstä (13) johtuvalle toimivallan jakamiselle. Tässä oikeuskäytännössä näytettäisiin itse asiassa annettavan rajoittava tulkinta, vaikka tietyt Bryssel I -asetuksen soveltamisalaan kuuluvat toimet ovat määrääviä maksukyvyttömyysmenettelylle. Esimerkiksi se, käytetäänkö omistuksenpidätysehtoa vai ei, on määräävää velallisen omaisuuden laajuuden määrittämisessä. Kyse on merkittävästä asiasta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista koskevan ilmoitetun tavoitteen osalta, koska varojen palauttaminen on avain vaikeuksissa olevien yritysten elvyttämisen onnistumiseen.

6.2

Selvittäjien yhteistyön osalta komissio olisi voinut ehdottaa 31 artiklan muuttamista ja kannustaa enemmän selvittäjien välisten sopimusten tekemiseen. Selvittäjien aseman erot eri jäsenvaltioissa haittaavat itse asiassa selvittäjien ammatillista yhteistyötä.

6.3

Selvittäjien ja tuomioistuinten välisen keskinäisen vaihdannan pitäisi puolestaan koskea ensisijaisesti tavaraluetteloa, velallisen velkoja, velkojen ilmoittamista ja varmentamista sekä neuvottelusuunnitelmiin kuuluvien velkojien yhteensovitettua yhteistä sääntelyä.

6.4

Lopuksi ETSK korostaa, että komissio aikoo käyttää delegointimenettelyä asetuksen liitteiden muuttamiseksi, vaikka niissä näyttää olevan kyse keskeisistä osista, kuten menettelyä koskevasta käsitteestä tai selvittäjinä toimivien henkilöiden luettelosta.

7.1

Maksukyvyttömyyskriteerejä on yhdenmukaistettava. Eräissä jäsenvaltioissa maksukyvyttömyysmenettelyä voidaan itse asiassa käyttää vasta, kun velallinen todetaan maksukyvyttömäksi, muissa taas ”lähitulevaisuudessa todennäköinen” maksukyvyttömyys riittää.

7.2

Nämä erot edistävät forum shoppingia, ja siksi ne olisi poistettava.

7.3

Myös oikeusturva edellyttää velkojen tuottamiseen liittyvien sääntöjen yhdenmukaistamista.

8.1

ETSK kannattaa komission ehdotusta, joka esitetään johdanto-osan uudessa 9 kappaleessa (14).

8.2

Maksukyvyttömyysmenettelystä 29 päivänä toukokuuta 2000 annetun maksukyvyttömyysasetuksen johdanto-osan 9 ja 10 kappaleet sopivat tähän tarkoitukseen hyvin (15).

8.3

Tämän lisäyksen ei pitäisi kuitenkaan aiheuttaa haittaa velallisille, jotka ovat yksityishenkilöitä. Yrityksille laadittu lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on täyttää kaupan vaatimukset, on jo lähtökohtaisesti vähemmän suojaava kuin kuluttajalainsäädäntö. ETSK kehottaa siksi komissiota erityiseen huolellisuuteen tässä asiassa.

8.4

Komitea kehottaa komissiota myös harkitsemaan yksityishenkilöiden maksukyvyttömyyttä koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamista kuluttajan edut huomioon ottaen.

9.1

Selvittäjien asemaa ja toimivaltaa koskevat kansalliset erot vaikuttavat sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja vaikeuttavat rajat ylittäviä maksukyvyttömyysmenettelyjä (16).

9.2

Yritysten ja talouden elpymisen etujen mukaista on, että selvittäjien toimivaltaa ja tehtävää koskeviin vaatimuksiin liittyvien yleisten näkökohtien yhdenmukaistaminen toteutetaan nopeasti. ETSK yhtyy myös Euroopan parlamentin (17) näkemyksiin ja suosittaa pohdittavaksi seuraavia näkökohtia:

9.3

Komission olisi siis edettävä pidemmälle kuin asetusehdotuksen 31 artiklassa, jossa rajoitutaan vahvistamaan käytäntö ja käsittelemään päämenettelyn selvittäjän ja sekundäärimenettelyn selvittäjän yhteistyötä.

10.1

Neuvottelumenettelyjen edistämisellä voitaisiin lisätä yritysten rakenneuudistussuunnitelmien nopeutta ja tehokkuutta.

10.2

Niiden Euroopan unionissa yleisesti havaittu keskimääräinen kesto ja onnistumistaso puhuvat tämän lähestymistavan valinnan puolesta.

10.3

ETSK ei myöskään katso, että järjestelmällinen tuomariin turvautuminen olisi välttämättä paras ratkaisu.

Komitea kannattaakin ajatusta uusien elinten perustamisesta, koska esimerkiksi talouteen liittyvät elimet, joiden kokoonpano on monialainen (talous, rahoitus, oikeus), pystyisivät toimimaan nopeasti ja auttamaan yrityksiä selviämään taloudellisista vaikeuksistaan.

10.4

Tämä järjestelmä on jo käytössä monissa maissa, ja sitä voitaisiin yleistää muihin jäsenvaltioihin.

10.5

Olisi myös hyödyllistä, että komissio julkaisisi säännöllisesti tilastoja maksukyvyttömyystapauksista, joihin sovelletaan maksukyvyttömyysmenettelyistä annettua asetusta, jotta käytössä olevan järjestelmän tehokkuutta voitaisiin arvioida.

—

liian suppea soveltamisala

—

forum shopping, joka johtuu velallisen pääintressien keskuksen käsitteen epäjohdonmukaisesta soveltamisesta

—

päämenettelyn ja sekundäärimenettelyn välisen koordinoinnin puuttuminen

—

maksukyvyttömyysmenettelyjen riittämätön julkisuus

—

monikansallisten yritysryhmien maksukyvyttömyyttä koskeva oikeudellinen tyhjiö

—

Tehdäkseen edellä mainittujen viiden puutteen korjaamiseen tähtäävän ehdotuksen maksukyvyttömyysasetukseksi komissio on käyttänyt 29. maaliskuuta 2012 aloittamassaan julkisessa kuulemismenettelyssä saamiaan 134 vastausta, Heidelbergin ja Wienin yliopistojen yhteistyönä tekemän vertailevan tutkimuksen päätelmiä sekä analyysiä, jossa arvioitiin eri uudistusvaihtoehtojen vaikutuksia.

19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/61

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti käsiteltävänä olevaan tiedonantoon ja sen tavoitteisiin, joihin on ETSK:n mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota ja joita on pohdittava huolellisesti.

1.2

ETSK tukee komission tavoitetta tiukemmasta sääntelystä, jolla pyritään kieltämään tehokkaasti yrityshakemistoyhtiöiden tietyt aggressiiviset myyntikäytännöt ja määräämään niistä esimerkinomaisia ja varoittavia seuraamuksia.

1.3

Koska tähän kysymykseen on mitä ilmeisimmin otettava välittömästi kantaa ja koska kyseiset käytännöt ovat merkittäviä ja vakavia talouden kannalta EU:n tasolla, ETSK hyväksyy sen, että komissio antaa nyt yksinomaan tätä kysymystä käsittelevän lainsäädäntöehdotuksen vaikutustenarvioinnin perusteella.

1.4

ETSK katsoo, että asiaa varten olisi annettava puiteasetus, joka pantaisiin mahdollisesti täytäntöön delegoitujen säädösten nojalla, mikä takaisi sen soveltamisen paremman yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden jäsenvaltioissa.

1.5

ETSK katsoo, että asianmukaista oikeusperustaa ei voida puiteasetuksen luonteen vuoksi rajoittaa yksinomaan perussopimuksen määräyksiin, jotka koskevat sisämarkkinoiden toteuttamista, eikä sen soveltamisalaa pidä rajata rajatylittäviin liiketoimiin.

1.6

ETSK huomauttaa lisäksi, että on kiinnitettävä huomiota monien näiden käytäntöjen Euroopan laajuiseen luonteeseen, joka edellyttää koordinoitua kansainvälistä toimintaa.

1.7

ETSK kuitenkin katsoo, että paras tapa toteuttaa harhaanjohtavien markkinointikäytäntöjen kiellon johdonmukaista ja yhtenäistä sääntelyä koskeva tavoite olisi direktiivien 2006/114/EY ja 2005/29/EY yhteinen tarkistus yhtä aikaa sekä yritysten välisten (B2B) että yritysten ja kuluttajien välisten (B2C) suhteiden osalta ja molempien erityispiirteiden säilyttäminen yhteisessä kehyksessä. Komitea kehottaakin komissiota aloittamaan prosessin nopeasti.

1.8

ETSK kehottaa komissiota laatimaan ja soveltamaan täydentäviä toimenpiteitä, joilla parannetaan tiedotusta ja tiedon jakamista ja lisätään yhteistyötä hallintoviranomaisten, julkisen ja yksityisen sektorin välisten foorumien ja sidosryhmiä edustavien järjestöjen välillä, sekä kehittämään nopean toiminnan mekanismeja, joiden avulla nämä käytännöt voidaan lopettaa ja korvata aiheutetut vahingot, erityisesti perustamalla välittömästi eurooppalainen ryhmäkanteita koskeva oikeusjärjestelmä, josta ilmoitettiin ensimmäisen kerran yli 30 vuotta sitten ja jota on sen jälkeen lykätty useaan otteeseen.

1.9

ETSK on jäsenineen valmis osallistumaan asiaa koskevaan tulevaan työhön, jota se katsoo voivansa edistää huomattavasti järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavien ja kolmeen ryhmään järjestäytyneiden jäsentensä kokemuksen ansiosta.

2.1

Yritysten välisen kaupallisen viestinnän alalla on keskeisiä sääntöjä, joita on ehdottomasti noudatettava, jotta kilpailu ei vääristy ja jotta markkinat toimivat. Jos näitä sääntöjä ei hyväksytä vapaaehtoisesti, niiden soveltamisesta on tehtävä pakollista.

2.2

Käsiteltävänä olevassa tiedonannossa komissio on hahmotellut joukon toimenpiteitä, joiden tavoitteena on torjua mainosalan yritysten tiettyjä harhaanjohtavia markkinointikäytäntöjä, erityisesti yrityshakemistoja julkaisevien yritysten käyttämiä käytäntöjä.

2.3

Tavoitteena on taata yrityksille, etenkin pk-yrityksille, parempi suoja. Tämä koskee erityisesti käytäntöä, jossa yrityshakemistoyhtiöt ehdottavat yrityksille niiden tietojen lisäämistä yrityshakemistoon tai niiden päivittämistä, vaikka yritykset eivät ole sitä halunneet eivätkä pyytäneet. Tämä on näennäisesti ilmaista, mutta yrityksiltä pyydetään myöhemmin vuosimaksua, josta ei ole sovittu ja jota ei ole hyväksytty etukäteen.

2.4

Komissio ilmoitti julkisen kuulemisen järjestettyään aikomuksestaan vahvistaa harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annettua direktiiviä 2006/114/EY kieltämällä yksiselitteisesti markkinointiviestinnän kaupallisen aikomuksen piilottamisen kaltaiset käytännöt ja samalla vahvistaa rajatylittäviä tilanteita koskevien sääntöjen soveltamista.

2.5

Tiedonannossa mainitaan myös

2.6

Komission mukaan tällaisen toiminnan aiheuttaman taloudellisen vahingon määrä on 1 000–5 000 euroa vuodessa yritystä kohti.

3.1.1

ETSK myöntää, kuten se on tehnyt aiemmassa lausunnossaan, että markkinointiviestinnällä yleisesti ja mainonnalla erityisesti on kaikissa muodoissaan merkittävä yhteiskunnallinen ja taloudellinen rooli, jonka International Advertising Association (IAA) on tiivistänyt oivallisesti. Erityisesti voidaan mainita innovaatioiden levittäminen, luovuuden edistäminen, viihdyttäminen, kilpailuun kannustaminen ja valinnanmahdollisuuksien lisääminen (1).

3.1.1.1

Kun kuitenkin tietyt mainostoimistot käyttävät vilpillisiä menettelyjä tuotteidensa esittelyssä ja pyrkivät houkuttelemaan asiakkaita, on tärkeää, että komissio tuo esille, että suuri osa harhaanjohtavista käytännöistä tehdyistä valituksista koskee juuri kyseisen alan yrityksiä. Se ei kuitenkaan tarkoita edes yrityshakemistoyhtiöiden erityistapauksessa, että kyse ei olisi legitiimistä ja yritysten liiketoiminnan kannalta olennaisesta toiminnasta, jota ne harjoittavat mainostaakseen toimintaansa.

3.1.2

ETSK myöntää, että käsiteltävänä oleva tiedonanto on merkityksellinen ja asianmukainen, vaikka siinä keskitytään pääasiassa ongelmiin, jotka johtuvat tavasta, jolla yrityshakemistoyhtiöt yrittävät houkutella asiakkaita.

3.1.3

ETSK toteaa, että komissio on oikeassa korostaessaan tämän ongelman rajatylittävyyttä ja sen pyrkiessä takaamaan asianmukainen sääntely ja sen lisäksi varmistamaan, että se pannaan tehokkaasti täytäntöön ja että kyseessä olevia käytäntöjä voidaan seurata ja valvoa ja niistä voidaan määrätä seuraamuksia.

3.1.4

ETSK pitää valitettavana, että ennen tiedonantoa ei ole tehty kunnollista vaikutustenarviointia, jonka nojalla olisi voitu perustella vakuuttavammin ehdotetut vaihtoehdot, joiden kustannuksia ja hyötyjä ei ole sitä paitsi määritetty tai arvioitu selkeästi.

3.1.4.1

Lisäksi vaikutustenarviointi, josta komissio ilmoitti 1. maaliskuuta 2013 sidosryhmien kanssa pitämässään kokouksessa, on ETSK:n mielestä myöhässä, ja vaikka sen koko laajuus ja sisältö eivät olekaan vielä tiedossa, se ei vaikuta riittävän vakuuttavalta, jotta voitaisiin tehdä perusteltuja valintoja.

3.1.5

ETSK epäilee myös puhtaasti oikeudellisen tulkinnan näkökulmasta mutta myös yritysten tehokkaamman ja vaikuttavamman suojan kannalta, voidaanko komission ensisijaisena huolenaiheena oleva tapaus liittää asianmukaisesti tarkistettavaksi ehdotetun direktiivin kehykseen.

3.1.5.1

Analysoitu käytäntö on itse asiassa markkinointiviestintää laajassa merkityksessä eikä kuulu mainostoimintaan vaan on pikemminkin aggressiivista ja vilpillistä myyntiä, joka soveltuisi paremmin sopimattomien tai vääristävien kaupallisten menettelyjen laajempiin puitteisiin ja jonka tulisi jopa kuulua rikoslainsäädännön piiriin.

3.1.5.2

Mainonnan käsitteen ulkopuolelle on todellakin jätetty kaikki viestintä, jossa ei ole tai jossa ei voida havaita tiettyjen tavaroiden tai palvelujen mainostamistavoitetta tai viestintää, joka toteutetaan kaupallisten suhteiden puitteissa ja joka ei koske uusien tavaroiden tai palvelujen toimittamista.

3.1.5.3

Direktiivin 2005/29/EY perusteella harhaanjohtavan menettelyn käsite tarkoittaa kaupallista menettelyä, jota pidetään sopimattomana, koska siinä annetaan vääriä tietoja, joita ei ole varmennettu ja jotka jollakin tapaa johtavat tai voivat johtaa myös yleisellä esitystavallaan keskivertokuluttajaa harhaan, vaikka tiedot olisivat tosiasiallisesti virheettömiä yhden tai useamman osan osalta, ja jotka saattavat molemmissa tapauksissa saada keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei olisi muuten tehnyt. Toisin sanoen harhaanjohtavan menettelyn määritelmää ei voida rajoittaa tuotteiden myynninedistämiseen, vaan se voi kattaa tilanteet, joissa ei pyritä tuotteen markkinointiin, tai viestinnän, joka tapahtuu kaupallisten suhteiden puitteissa.

3.1.6

Sitä paitsi hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisessä elintarvike- ja non-food-toimitusketjussa Euroopassa annetussa vihreässä kirjassa (2) komissio varoittaa aivan oikein mahdollisista ristiriidoista ja päällekkäisyyksistä, joita voi aiheutua samoja vastaanottajia ja vastaavia mutta yhteensovittamattomia järjestelmiä käsittelevien toimenpiteiden sarjasta, mikä aiheuttaisi hämmennystä säännösten saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä (3).

3.1.7

ETSK pitää valitettavana, että Euroopan komissio ei ole vielä käynnistänyt keskustelua mahdollisista erilaisista vaihtoehdoista ja että niistä ei ole edes järjestetty julkista kuulemista, vaan komissio on halunnut valita yhden vaihtoehdon, joka voi kuitenkin osoittautua epäedullisemmaksi yrityksille, erityisesti pk-yrityksille. Koska komissio on ilmeisesti jo päättänyt vaihtoehdosta, jonka se ilmoituksensa mukaan valitsee ensi lokakuussa, näyttää hyödyttömältä esittää vaikutustenarviointia viidestä vaihtoehdosta, jos valinta on selvä jo alusta alkaen.

3.1.8

Koska hakemistoja koskevaan keskeiseen kysymykseen on mitä ilmeisimmin muodostettava välittömästi kanta, joka on sitä paitsi jo ilmaistu Euroopan parlamentin aiemmissa tutkimuksissa ja päätöslauselmissa, ja koska kyseiset käytännöt ovat merkittäviä ja vakavia talouden kannalta EU:n tasolla (4), ETSK hyväksyy sen, että komissio antaa lainsäädäntöehdotuksen, jossa keskitytään ainoastaan tähän kysymykseen. Tarkoituksena on erityisesti estää tapaukset, joissa yrityksiin kohdistuu jatkuvaa häirintää ja uhkana ovat oikeudenkäynnit ulkomaisissa tuomioistuimissa ja joissa yritysten ”hallinnolliset menot” kasvavat ja velanperintäyritykset soittelevat niille jatkuvasti lähes uhkaillen.

3.1.8.1

Pk-yritysten lisäksi myös vapaat ammatinharjoittajat, kansalaisjärjestöt, kirjastot, yksityiset oppilaitokset ja jopa tietyt julkishallinnon palvelut ovat joutuneet tällaisten käytäntöjen kohteeksi, ja myös ne pitäisi ajan myötä sisällyttää direktiivin soveltamisalaan laajentamalla ”elinkeinonharjoittajaa” koskevaa käsitettä siten, että se kattaa kaikki, joita nämä käytännöt voivat koskea ja joita ei suojata muilla säädöksillä.

3.1.9

ETSK katsoo kuitenkin, että johdonmukaisempi lähestymistapa olisi saatu aikaan laajentamalla sopimattomien kaupallisten menettelyjen käsitettä harhaanjohtavien ja aggressiivisten toimien muodossa sekä direktiivissä 2005/29/EY annettua mustaa listaa yritysten välisiin suhteisiin.

3.1.10

Kyseisen direktiivin soveltamisalan laajentamisen myönteisenä vaikutuksena olisi myös paremman yhdenmukaisuuden takaaminen, jolloin jäsenvaltioiden ei tarvitsisi luoda uusia lakeja tai säädöksiä sen saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja ne voisivat vain laajentaa sopimattomista kaupallisista menettelyistä voimassa olevan kansallisen lainsäädäntönsä soveltamisalaa, millä taattaisiin EU:n lainsäädännön asianmukainen soveltaminen (5).

3.1.11

Direktiivin 2006/114/EY yksinkertainen muuttaminen komission ehdottamin epäselvin ehdoin ei myöskään takaa pk-yrityksille suojaa tiedonannossa mainituissa tilanteissa. Sen lisäksi, että nämä käytännöt itse asiassa ovat aggressiivisia eivätkä harhaanjohtavia direktiivissä 2005/29/EY tarkoitetulla tavalla, ne johtuvat jo aiemmin syntyneestä kaupallisesta suhteesta eivätkä siksi voi kuulua mainontaan sovellettavaan kehykseen.

3.1.12

Tässä mielessä ja rajoittamatta 3.1.8 kohdassa sanottua ETSK korostaa, että komission on lähitulevaisuudessa harkittava sellaisen horisontaalisen lähestymistavan omaksumista, joka edistää kilpailulainsäädännön ja teollis- ja tekijänoikeutta koskevan lainsäädännön sääntöjen yhdenmukaisuuden lisäämistä ja joka takaa yhtenäisen suojan kaikilta näiltä kaupallisilta menettelyiltä sekä kaupan ja jakelun alalla että kaikissa ammatinharjoittajien välisissä sopimussuhteissa kaupan ja jakelun alan tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämisestä annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaisesti.

3.1.13

ETSK korostaakin, että oikeusasioiden pääosaston, kilpailun pääosaston, sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston ja yritystoiminnan pääosaston välistä koordinointia on lisättävä alalla toteutettavissa toimissa ja tulevissa poliittisissa ja lainsäädäntöehdotuksissa pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa vahvistettujen poliittisten painopisteiden mukaisesti.

3.1.14

Rajoittamatta aiemmin sanottua ja siinä tapauksessa, että komissio valitsee toisen vaihtoehdon, ETSK korostaa, että on määriteltävä konkreettisesti ja täsmennettävä ”kaikista vahingollisimpien” markkinointikäytäntöjen käsite, jotta voidaan ymmärtää, mitkä ovat sen mukaan ne markkinointikäytännöt, jotka edellyttävät parempaa suojaa suhteessa muihin.

3.1.15

ETSK arvostaisi myös sitä, että komissio antaisi aiempaa tarkemman määritelmän kaikista tilanteista, joiden pitäisi olla ”mustalla listalla”, jonka olemassaolon ETSK hyväksyy täysin, jos täysin laittomiksi katsottujen menettelyjen ilmoittamisen halutaan olevan mahdollisimman tarkkaa ja kattavaa. Komissio voi löytää tämän listan laatimista varten riittävän perustan kyselyynsä annetuista vastauksista ja 1. maaliskuuta 2013 pidetyssä kokouksessa eri osapuolten esittämistä puheenvuoroista (6).

3.1.16

ETSK arvostaisi myös tässä tapauksessa sitä, että komissio arvioisi, onko mahdollista laatia harmaa lista käytännöistä, jotka katsotaan laittomiksi tiettyjen konkreettisten olosuhteiden nojalla tapauskohtaisesti tuomarin päätöksellä.

3.1.17

Samoin ETSK katsoo, että yksinkertaisen listauksen ohella olisi vahvistettava ja selkeytettävä käsitteitä harhaanjohtavan mainonnan ja laittoman vertailevan mainonnan käytännöistä siten, että saavutettaisiin järjestelmällinen kohtelu laajassa oikeudellisessa kehyksessä, millä taattaisiin, että uusia sopimattomia menettelyitä valvotaan tarkistetun lainsäädännön nojalla.

3.1.18

ETSK katsoo, rajoittamatta kohdassa 3.1.8 sanottua, että direktiivin 2005/29/EY oikeudellista kehystä on laajennettava ottaen erityisesti huomioon, että tietyille mikroyrityksille ja pienyrityksille on säädettävä yhdenvertaisesta suojasta kuluttajien kanssa tai laajennettava kuluttajasuojaa näihin yrityksiin, mitä komitea kannattaa, täsmällisesti ja tiukasti määritellyin ehdoin silloin, kun niiden tilanne on rinnastettavissa toisiinsa. Näin on jo eräiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä, ja sitä vaativat oikeutetusti näitä yrityksiä edustavat järjestöt ja organisaatiot (7).

3.1.19

ETSK itse asiassa katsoo, että kyse on saman todellisuuden kahdesta osasta ja että olisi hyödyllisintä tarkistaa direktiivi 2005/29/EY samaan aikaan ja rinnakkain nykyisen direktiivin 2006/114/EY kanssa, koska ne liittyvät toisiinsa ja täydentävät toisiaan (8), kyseisen direktiivin äskettäisen arvioinnin perusteella (9).

3.1.20

Näiden käytäntöjen luonne ja epärehellisten yritysten toimintatapa osoittavat, että tarvitaan oikeudellista ryhmäkannemekanismia, jonka avulla voidaan taata tehokas reagointi ja parempi suoja elinkeinonharjoittajille sovittelussa ja jonka avulla voidaan näiden käytäntöjen lopettamisen lisäksi (10) varmistaa kärsitystä vahingosta maksettava oikeudenmukainen korvaus.

3.2.1

ETSK katsoo, että komission pitäisi jo tässä vaiheessa tarkentaa toteutettavien toimien oikeusperusta, etenkin se, onko ne tarkoitettu vain sisämarkkinoiden toteuttamiseen vai muuhun.

3.2.2

ETSK katsoo myös, että soveltuvin oikeudellinen väline on tässä asetus, joka takaa parhaimman oikeusvarmuuden ja tehokkaimman yhdenmukaistamisen.

4.1

ETSK hyväksyy ehdotetun aikataulun osalta komission määrittelemät vaiheet, erityisesti viranomaisverkoston välittömän luomisen, jotta harhaanjohtavasta mainonnasta ja vertailevasta mainonnasta annetun direktiivin soveltamista voidaan parantaa ja jotta tietoja voidaan vaihtaa.

4.2

ETSK suhtautuu myönteisesti myös yhteistyömenettelyn luomiseen lainsäädännön täytäntöönpanon alalla vastaavalla tavalla kuin kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2006/2004. Sen avulla olisi mahdollista velvoittaa jäsenvaltiot keskinäiseen avunantoon alalla ja määrittää lainsäädännön soveltamisesta vastaavat viranomaiset rajoittamatta Alankomaiden esimerkin mukaisia yksityisen ja julkisen sektorin foorumeihin liittyviä vaihtoehtoja tai yhteistyön laajentamisen siten, että se kattaa sidosryhmiä edustavien järjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön.

4.3

ETSK ehdottaa kuluttajasuojalainsäädännön (11) ja riitojenratkaisun käytäntöjen innoittamana, että perustetaan eurooppalainen verkosto pk-yritysten tueksi, jotta rajatylittävät riidat voidaan sopia siten, että petoksen uhriksi joutuneet yritykset saadaan ohjattua asianmukaisimpiin oikeudellisiin mekanismeihin.

4.4

ETSK katsoo myös, että on edistettävä koulutus- ja tiedotustoimia ja jaettava hyviä käytäntöjä kaikille yrityksille, jotta niitä voidaan varoittaa niiden toimintaan kuuluvista riskeistä.

4.5

Koska suurin osa harhaanjohtavista käytännöistä tapahtuu digitaalisessa ympäristössä, ETSK pitää lisäksi välttämättömänä edistää pk-yritysten suojelussa tiukempaa ja soveltuvampaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon menettelyt, joita internetin välityspalvelut käyttävät, ja sopimussuhteet, jotka liittyvät eBayn kaltaisiin foorumeihin tai erityisesti elinkeinonharjoittajien välisiä kaupallisia suhteita varten luotuihin foorumeihin.

4.6

Komission olisi lisäksi otettava huomioon näiden käytäntöjen kansainvälinen ulottuvuus OECD:n edustuksensa puitteissa (12). EU:ta ja sen jäsenvaltioita kannustetaan keskustelemaan OECD:n kanssa kuluttajien suojelemista rajatylittävältä vilpilliseltä liiketoiminnalta koskevien suuntaviivojen (Guidelines for Protecting Consumers from Fraudulent and Deceptive Commercial Practices Across Borders) laajentamisesta kattamaan yritysten väliset suhteet (B2B).

ETSK ehdottaa, että Europol käynnistää tutkimushankkeen laajamittaisista huijauksista EU:ssa: taloudellisten vahinkojen ulottuvuudesta ja uhrien määrästä, suurimpien rajatylittävien toimijoiden roolista ja mahdollisesta voittojen siirtämisestä muuhun laittomaan toimintaan.

4.7

Lopuksi ETSK huomauttaa, että komission on varattava määrärahat, jotka tarvitaan ehdotettujen toimenpiteiden toteuttamiseksi.

4.8

Tulevan työn osalta ETSK haluaa ilmaista yksiselitteisesti olevansa käytettävissä osallistumaan edustajineen tulevaan työhön, jota se katsoo voivansa edistää huomattavasti järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavien kolmeen eturyhmään järjestäytyneiden jäsentensä kokemuksen ansiosta.