(1)

Neuvoston direktiiviä 2011/16/EU (3) on muutettu useita kertoja viime vuosien aikana, jotta siinä on voitu ottaa huomioon verotuksen avoimuuteen tähtääviä uusia unionin aloitteita. Muutoksilla on pääasiassa otettu käyttöön raportointivelvoitteita, joihin liittyy tietojen ilmoittamista muille jäsenvaltioille ja jotka koskevat finanssitilejä, rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä ja ennakkohinnoittelusopimuksia sekä maakohtaisia raportteja ja raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä. Näillä muutoksilla on siten laajennettu automaattisen tietojenvaihdon soveltamisalaa. Jäsenvaltioiden veroviranomaisilla on nyt käytössään laajempi valikoima yhteistyövälineitä veropetosten, verovilpin ja veronkierron eri muotojen havaitsemiseksi ja torjumiseksi.

(2)

Komissio on viime vuosina seurannut direktiivin 2011/16/EU soveltamista ja suorittanut sen arvioinnin vuonna 2019. Automaattisessa tietojenvaihdossa on saatu aikaan merkittäviä parannuksia, mutta kaikenlaiseen tietojenvaihtoon ja hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvissä säännöksissä on edelleen parantamisen varaa.

(3)

Direktiivin 2011/16/EU 5 artiklan mukaan pyynnön vastaanottavan viranomaisen on pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle kaikki tiedot, jotka ovat sen hallussa tai jotka se saa hallinnollisten tutkimusten tuloksena ja jotka ovat ennalta arvioiden olennaisia mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvia veroja koskevien jäsenvaltioiden kansallisten lakien hallinnoimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi. Jotta tietojenvaihdon tehokkuus varmistetaan ja pyyntöjen perusteeton epääminen estetään ja jotta oikeusvarmuus taataan sekä verohallinnoille että verovelvollisille, ennalta arvioidun olennaisuuden kansainvälisesti sovittu vaatimus olisi määriteltävä selkeästi ja kodifioitava.

(4)

Toisinaan on tarpeen käsitellä tietopyyntöjä, jotka koskevat sellaisten verovelvollisten ryhmiä, joita ei voida yksilöidä erikseen ja joiden osalta pyydettyjen tietojen ennalta arvioitua olennaisuutta voidaan kuvata vain yhteisten ominaisuuksien perusteella. Tästä syystä verohallintojen olisi myös jatkossa käytettävä ryhmää koskevia tietopyyntöjä selkeää oikeuskehystä noudattaen.

(5)

On tärkeää, että jäsenvaltiot vaihtavat teollis- ja tekijänoikeuksista saatuja tuloja koskevia tietoja, sillä tämä talouden ala on altis voitonsiirtojärjestelyille sen perustana olevien omaisuuserien suuren liikkuvuuden vuoksi. Rojaltit, sellaisina kuin ne on määritelty neuvoston direktiivin 2003/49/EY (4) 2 artiklan b alakohdassa, olisi sen vuoksi lisättävä pakollisen automaattisen tietojenvaihdon piiriin kuuluviin tuloluokkiin, jotta voidaan tehostaa veropetosten, verovilpin ja veronkierron torjuntaa. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki mahdolliset kohtuulliset toimet asuinjäsenvaltion antaman asukkaan TIN-verotunnisteen sisällyttämiseksi ilmoituksiin tulo- ja pääomaluokista, jotka kuuluvat pakollisen automaattisen tietojenvaihdon piiriin.

(6)

Talouden digitalisaatio on lisääntynyt nopeasti viime vuosina. Veropetoksiin, verovilppiin ja veronkiertoon liittyvien monimutkaisten tilanteiden määrä kasvaa tämän johdosta jatkuvasti. Alustaoperaattoreita hyödyntämällä tarjottujen palveluiden rajatylittävä ulottuvuus on luonut monimutkaisen ympäristön, jossa verosääntöjen noudattamisen valvonta ja varmistaminen voi olla haastavaa. Verosääntöjen noudattaminen on puutteellista ja ilmoittamatta jätettyjen tulojen arvo on huomattava. Jäsenvaltioiden verohallinnoilla ei ole riittävästi tietoa, jotta ne voisivat arvioida ja valvoa asianmukaisesti omassa maassaan digitaalisten alustojen välityksellä harjoitetusta kaupallisesta toiminnasta ansaittuja bruttotuloja. Erityisen ongelmallista tämä on silloin, kun tulot tai veron perusteena olevat summat kulkevat toisille lainkäyttöalueille sijoittautuneiden digitaalisten alustojen kautta.

(7)

Verohallinnot pyytävät säännöllisesti tietoja alustaoperaattoreilta. Tämä aiheuttaa alustaoperaattoreille huomattavia hallinnollisia ja sääntöjen noudattamiseen liittyviä kustannuksia. Eräät jäsenvaltiot ovat samaan aikaan asettaneet yksipuolisen raportointivelvoitteen, mikä lisää alustaoperaattoreiden hallinnollista taakkaa, kun niiden on noudatettava useita kansallisia raportointivaatimuksia. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää ottaa käyttöön standardoitu raportointivelvoite, jota sovellettaisiin koko sisämarkkinoilla.

(8)

Koska suurin osa digitaalisilla alustoilla toimivien myyjien tuloista tai veron perusteena olevista summista kulkee rajojen yli, olennaiseen toimeen liittyvien tietojen raportoinnista saataisiin lisähyötyä, jos nämä tiedot ilmoitettaisiin myös jäsenvaltioille, joilla olisi oikeus verottaa kyseisiä ansiotuloja. Automaattinen tietojenvaihto veroviranomaisten välillä on erityisen tärkeää siksi, että veroviranomaiset saisivat käyttöönsä tiedot, joita ne tarvitsevat voidakseen täsmällisesti määrätä tuloveroja ja suoritettavaa arvonlisäveroa.

(9)

Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi raportointisääntöjen olisi oltava sekä tehokkaita että yksinkertaisia. Digitaalisten alustojen avulla mahdolliseksi tehdyn kaupallisen toiminnan yhteydessä ilmenevien verotettavien tapahtumien havaitseminen on kiistatta vaikeaa ja verohallinnoille koituisi näistä tapauksista ylimääräistä hallinnollista rasitetta, minkä vuoksi on tarpeen asettaa alustaoperaattoreille raportointivelvoite. Alustaoperaattoreilla on paremmat edellytykset kerätä tarvittavat tiedot kaikista yksittäisellä digitaalisella alustalla toimivista ja sitä hyödyntävistä myyjistä sekä tarkistaa nämä tiedot.

(10)

Raportointivelvoitteen olisi koskettava sekä rajatylittävää että muuta kuin rajatylittävää toimintaa, jotta voidaan varmistaa raportointisääntöjen tehokkuus, sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, tasapuoliset toimintaedellytykset ja syrjimättömyyden periaatteen noudattaminen. Raportointisääntöjen soveltaminen vähentäisi lisäksi digitaalisille alustoille aiheutuvaa hallinnollista rasitetta.

(11)

Koska sekä luonnolliset henkilöt että yhteisöt käyttävät digitaalisia alustoja laajasti kaupallisen toiminnan harjoittamiseen, on olennaisen tärkeää varmistaa, että raportointivelvoitetta sovelletaan myyjän oikeudellisesta luonteesta riippumatta. Olisi kuitenkin säädettävä poikkeuksesta julkisen vallan yksiköiden osalta, sillä niiden ei olisi oltava raportointivelvoitteen piirissä.

(12)

Verohallintojen olisi saatava tällaisesta toiminnasta saatujen tulojen raportoinnista kattavat tiedot, joita tarvitaan maksettavan tuloveron täsmälliseen määrittämiseen.

(13)

Yksinkertaisuuden vuoksi sekä sääntöjen noudattamisesta aiheutuvien kustannusten keventämiseksi olisi kohtuullista edellyttää, että alustaoperaattorit raportoivat myyjien digitaalista alustaa hyödyntämällä ansaitsemat tulot vain yhdessä jäsenvaltiossa.

(14)

Kun otetaan huomioon digitaalisten alustojen luonne ja joustavuus, raportointivelvoite olisi ulotettava koskemaan myös niitä alustaoperaattoreita, jotka harjoittavat kaupallista toimintaa unionissa, mutta joiden verotuksellinen kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa, joita ei ole perustettu jäsenvaltiossa, joita ei johdeta jäsenvaltiossa ja joilla ei ole kiinteää toimipaikkaa jäsenvaltiossa, jäljempänä ’ulkomaiset alustaoperaattorit’. Näin varmistettaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille digitaalisille alustoille ja estettäisiin epäreilu kilpailu. Tämän tavoitteen saavuttamista varten ulkomaisilta alustaoperaattoreilta olisi edellytettävä rekisteröitymistä vain yhteen jäsenvaltioon ja tietojen raportoimista tälle jäsenvaltiolle sisämarkkinoilla toimimista varten. Peruttuaan ulkomaisen alustaoperaattorin rekisteröinnin jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaista alustaoperaattoria vaaditaan unioniin uudelleen rekisteröitymisen yhteydessä antamaan kyseiselle jäsenvaltiolle asianmukaiset takeet, esimerkiksi valaehtoisia todistuksia tai vakuustalletuksia.

(15)

On kuitenkin aiheellista säätää toimenpiteistä, joilla vähennetään ulkomaisten alustaoperaattoreiden sekä jäsenvaltioiden veroviranomaisten hallinnollista rasitetta silloin, kun asianmukaisin järjestelyin on varmistettu, että unionin ulkopuolisen lainkäyttöalueen ja jäsenvaltion välillä vaihdetaan vastaavia tietoja. Tällöin olisi asianmukaista vapauttaa unionin ulkopuolisella lainkäyttöalueella raportoivat alustaoperaattorit raportointivelvoitteesta jäsenvaltiossa siltä osin, kuin jäsenvaltion saamat tiedot liittyvät tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan toimintaan ja ne vastaavat tämän direktiivin mukaisten raportointisääntöjen nojalla vaadittuja tietoja. Unionin ulkopuolisten lainkäyttöalueiden kanssa tällä alalla tehtävän hallinnollisen yhteistyön edistämiseksi ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten lainkäyttöalueiden välisissä sopimusneuvotteluissa tarvittava joustavuus, tässä direktiivissä olisi annettava unionin ulkopuolisen lainkäyttöalueen hyväksytylle alustaoperaattorille mahdollisuus raportoida vastaavat tiedot raportoitavista myyjistä ainoastaan unionin ulkopuolisen lainkäyttöalueen verohallinnolle, joka puolestaan lähettäisi tiedot jäsenvaltioiden verohallinnoille. Tätä menettelyä olisi käytettävä aina, kun se on tarkoituksenmukaista, jotta voidaan estää toisiaan vastaavien tietojen ilmoittaminen ja toimittaminen useampaan kertaan.

(16)

Veroviranomaisilla on kaikkialla maailmassa vastassaan alati kasvavaan digitaaliseen alustatalouteen liittyviä haasteita, minkä vuoksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) on laatinut alustaoperaattoreille mallisäännöt jakamis- ja keikkatalouden myyjiä koskevaa raportointia varten, jäljempänä ’mallisäännöt’. Kun otetaan huomioon digitaalisten alustojen ja niillä toimivien myyjien harjoittaman rajatylittävän toiminnan yleisyys, voidaan kohtuudella odottaa, että unionin ulkopuolisilla lainkäyttöalueilla on riittävästi kannustimia seurata unionin esimerkkiä ja toteuttaa tietojen kerääminen ja vastavuoroinen automaattinen tietojenvaihto raportoitavista myyjistä mallisääntöjen mukaisesti. Vaikka mallisäännöt eivät täysin vastaakaan tämän direktiivin soveltamisalaa, siltä osin kuin on kyse myyjistä, joita koskevista tiedoista on raportoitava, ja digitaalisista alustoista, joiden on raportoitava tiedot, niiden odotetaan koskevan raportointia sekä tämän direktiivin että mallisääntöjen soveltamisalaan kuuluviin olennaisiin toimiin liittyvistä vastaavista tiedoista. Molempien soveltamisala voidaan laajentaa kattamaan muitakin olennaisia toimia.

(17)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (5) mukaisesti. Komission olisi erityisesti määritettävä täytäntöönpanosäädöksillä, vastaavatko jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ja unionin ulkopuolisen lainkäyttöalueen välisen sopimuksen mukaisesti vaihdettavat tiedot tässä direktiivissä tarkoitettuja tietoja. Koska hallinnollista yhteistyötä verotuksen alalla koskevien sopimusten tekeminen unionin ulkopuolisten lainkäyttöalueiden kanssa kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan, komissio voisi toimia myös jäsenvaltion pyynnöstä. Tämän hallinnollisen menettelyn olisi tämän direktiivin soveltamisalaa ja edellytyksiä muuttamatta taattava oikeusvarmuus siltä osin, kuin on kyse tästä direktiivistä johtuvien velvoitteiden ja jäsenvaltioiden unionin ulkopuolisten lainkäyttöalueiden kanssa mahdollisesti tekemien tietojenvaihtosopimusten vastaavuudesta. Tätä varten on tarpeen, että vastaavuus voitaisiin vahvistaa myös jäsenvaltion pyynnöstä, ennen kuin tällainen sopimus on tarkoitus tehdä. Jos tietojen vaihto perustuu monenväliseen välineeseen, olisi päätös vastaavuudesta tehtävä kyseisen välineen kattaman koko asiaankuuluvan kehyksen osalta. Vastaavuudesta olisi kuitenkin edelleen voitava tarvittaessa tehdä päätös, joka koskee kahdenvälistä välinettä tai tietojenvaihtoa yksittäisen unionin ulkopuolisen lainkäyttöalueen kanssa.

(18)

Jotta voidaan estää veropetoksia, verovilppiä ja veronkiertoa, raportoitavaan kaupalliseen toimintaan on aiheellista sisällyttää myös kiinteän omaisuuden vuokralle antaminen, henkilökohtaiset palvelut, tavaroiden myynti ja minkä tahansa liikennevälineen vuokralle antaminen. Alustaoperaattorin työntekijänä toimivan myyjän harjoittaman toiminnan ei olisi kuuluttava tällaisen raportoinnin piiriin.

(19)

Kiinteistöjä vuokraaville myyjille, kuten hotelliketjuille tai matkanjärjestäjille, säännösten noudattamisesta aiheutuvien tarpeettomien kustannusten vähentämiseksi vuokratulojen määrälle olisi vahvistettava kiinteistökokonaisuutta kohden kynnysarvo, jonka yläpuolella raportointivelvollisuutta ei olisi sovellettava. Olisi kuitenkin otettava käyttöön asianmukaiset suojatoimet, jotta vältettäisiin riski siitä, että välittäjät, jotka esiintyvät digitaalisilla alustoilla yhtenä myyjänä mutta samalla hallinnoivat suuria määriä kiinteän omaisuuden yksiköitä, kiertävät raportointivelvoitteitaan.

(20)

Veropetosten, verovilpin ja veronkierron estämistä koskevan tavoitteen toteutuminen voitaisiin varmistaa edellyttämällä, että digitaalisten alustojen operaattorit raportoivat alustojen kautta saadut tulot varhaisessa vaiheessa, ennen kuin jäsenvaltioiden veroviranomaiset tekevät vuotuisen arvionsa veron määrästä. Jotta voidaan helpottaa jäsenvaltioiden veroviranomaisten työtä, raportoidut tiedot olisi vaihdettava kuukauden kuluessa siitä, kun ne on raportoitu. Automaattisen tietojenvaihdon helpottamiseksi ja resurssien käytön tehostamiseksi tietojenvaihdon olisi tapahduttava sähköisesti käyttäen nykyistä unionin kehittämää yhteistä tietoliikenneverkkoa, jäljempänä ’CCN-verkko’.

(21)

Jos ulkomaiset alustaoperaattorit ilmoittavat vastaavat tiedot raportoitavista myyjistä unionin ulkopuolisten lainkäyttöalueiden asianomaisille veroviranomaisille, kyseisten lainkäyttöalueiden veroviranomaisten odotetaan varmistavan huolellisuus- ja raportointivelvoitteiden tehokkaan täytäntöönpanon. Jos näin ei kuitenkaan ole, ulkomaiset alustaoperaattorit olisi velvoitettava rekisteröitymään ja raportoimaan unionissa, ja jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön tällaisten ulkomaisten alustaoperaattoreiden rekisteröinti-, huolellisuus- ja raportointivelvoitteet. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi vahvistettava niitä seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarpeelliset toimet sen varmistamiseksi, että nämä seuraamukset pannaan täytäntöön. Vaikka seuraamusten valinta on jäsenvaltioiden harkinnassa, olisi säädettyjen seuraamusten oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Koska digitaaliset alustat ovat usein maantieteellisesti hyvin kattavia, on asianmukaista, että jäsenvaltiot pyrkivät toimimaan koordinoidusti valvoessaan unionin ulkopuolisilta lainkäyttöalueilta käsin toimiviin digitaalisiin alustoihin sovellettavien rekisteröinti- ja raportointivaatimusten noudattamista ja muun muassa estämään viimeisenä keinona digitaalisten alustojen toiminta unionissa. Komission olisi toimivaltansa rajoissa helpotettava tällaisten jäsenvaltioiden toimien koordinointia ottaen huomioon mahdolliset tulevat digitaalisia alustoja koskevat yhteiset toimenpiteet sekä jäsenvaltioiden käytettävissä olevien mahdollisten toimenpiteiden erot.

(22)

On tarpeen vahvistaa direktiivin 2011/16/EU säännöksiä, jotka koskevat yhden jäsenvaltion virkamiesten läsnäoloa toisen jäsenvaltion alueella sekä kahden tai useamman jäsenvaltion suorittamia samanaikaisia tarkastuksia näiden säännösten tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi. Toisen jäsenvaltion virkamiesten läsnäoloa koskeviin pyyntöihin olisi sen vuoksi annettava vastaus tietyssä määräajassa. Jos jonkin jäsenvaltion virkamiehet ovat läsnä hallinnollisessa tutkimuksessa toisen jäsenvaltion alueella tai osallistuvat siihen sähköisiä viestintävälineitä käyttäen, heidän olisi noudatettava menettelyllisiä järjestelyjä, jotka pyynnön vastaanottava jäsenvaltio on vahvistanut henkilöiden haastattelemiseksi suoraan ja asiakirjojen tarkastelemiseksi.

(23)

Jäsenvaltiota, joka aikoo toteuttaa samanaikaisen tarkastuksen, olisi vaadittava ilmoittamaan aikomuksestaan muille asianomaisille jäsenvaltioille. Tehokkuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi on aiheellista säätää, että kunkin asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on vastattava tietyn määräajan kuluessa.

(24)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1286/2013 (6) perustetun Fiscalis 2020 -ohjelman tuella suoritetut monenväliset valvontatoimet ovat osoittaneet, että on hyödyllistä valvoa koordinoidusti yhtä tai useampaa sellaista verovelvollista, joiden osalta kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on yhteinen intressi tai toisiaan täydentäviä intressejä. Tällaisia yhteisiä toimia toteutetaan tällä hetkellä ainoastaan soveltamalla voimassaolevia säännöksiä, jotka koskevat sekä jonkin jäsenvaltion virkamiesten läsnäoloa toisen jäsenvaltion alueella että samanaikaisia tarkastuksia. Monissa tapauksissa tämä käytäntö on kuitenkin osoittanut, että lisäparannuksia tarvitaan, jotta voidaan varmistaa oikeusvarmuus.

(25)

Sen vuoksi on asianmukaista, että direktiiviä 2011/16/EU täydennetään useilla säännöksillä, joilla selvennetään entisestään, mitä kehystä ja pääperiaatteita olisi sovellettava, kun jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset päättävät turvautua yhteiseen tarkastukseen. Yhteisten tarkastusten olisi oltava jäsenvaltioiden hallinnollisessa yhteistyössä verotuksen alalla käytettävissä oleva lisäväline, joka täydentäisi voimassa olevaa kehystä, jossa säädetään toisen jäsenvaltion virkamiesten mahdollisuuksista olla läsnä hallintovirastoissa, osallistua hallinnollisiin tutkimuksiin ja samanaikaisiin tarkastuksiin. Yhteiset tarkastukset olisivat kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten yhdessä suorittamia hallinnollisia tutkimuksia, ja ne liittyisivät yhteen tai useampaan henkilöön, joiden osalta näiden jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on yhteinen intressi tai toisiaan täydentäviä intressejä. Yhteisillä tarkastuksilla voi olla suuri merkitys sisämarkkinoiden toiminnan parantamisessa. Yhteisten tarkastusten rakenne olisi suunniteltava niin, että selkeillä menettelysäännöillä, muun muassa kaksinkertaisen verotuksen riskin pienentämiseen tähtäävillä toimenpiteillä, verovelvollisille tarjotaan oikeusvarmuutta.

(26)

Oikeusvarmuuden takaamiseksi yhteisiä tarkastuksia koskevien direktiivin 2011/16/EU säännösten olisi myös sisällettävä tämän välineen muut tärkeät yksityiskohdat, kuten määritelty määräaika, johon mennessä yhteistä tarkastusta koskevaan pyyntöön on vastattava, yhteiseen tarkastukseen osallistuvien virkamiesten oikeuksien ja velvollisuuksien laajuus ja yhteistä tarkastusta koskevan loppukertomuksen laatimisessa noudatettava menettely. Näiden yhteisiä tarkastuksia koskevien säännösten ei olisi tulkittava rajoittavan jossakin jäsenvaltiossa sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti yhteisen tarkastuksen seurauksena tai jatkotoimena toteutettavia menettelyjä, kuten veron kantamista tai määräämistä jäsenvaltioiden veroviranomaisten päätöksellä, tähän päätökseen liittyvää muutoksenhaku- tai sovintomenettelyä tai kyseisten menettelyjen perusteella verovelvollisten käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja. Oikeusvarmuuden takaamiseksi loppukertomuksessa olisi esitettävä havainnot, joista toimivaltaiset viranomaiset olivat yksimielisiä, ja lisäksi asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset voisivat sopia, että yhteisen tarkastuksen loppukertomus sisältää myös kysymyksiä, joista ei päästy yhteisymmärrykseen. Havainnot, joista yhteisen tarkastuksen loppukertomuksessa oltiin yksimielisiä, olisi otettava huomioon osallistuvien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kyseisen yhteisen tarkastuksen jälkeen antamissa asiaankuuluvissa asiakirjoissa.

(27)

Oikeusvarmuuden takaamiseksi on aiheellista säätää, että yhteiset tarkastukset olisi suoritettava ennalta sovitulla ja koordinoidulla tavalla ja sen jäsenvaltion lakien ja menettelyvaatimusten mukaisesti, jossa yhteisen tarkastuksen toimet toteutetaan. Tällaisiin vaatimuksiin voi myös sisältyä velvoite varmistaa, että ne jäsenvaltion virkamiehet, jotka ovat osallistuneet yhteiseen tarkastukseen toisessa jäsenvaltiossa, osallistuvat tarvittaessa myös mahdollisiin valitus-, uudelleentarkastelu- tai muutoksenhakumenettelyihin kyseisessä jäsenvaltiossa.

(28)

Yhteiseen tarkastukseen osallistuvien virkamiesten oikeudet ja velvollisuudet heidän ollessaan läsnä toisessa jäsenvaltiossa toteutettavissa toimissa olisi määriteltävä sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa yhteisen tarkastuksen toimet toteutetaan. Kun toisen jäsenvaltion virkamiehet noudattavat sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa yhteisen tarkastuksen toimet toteutetaan, he eivät saisi käyttää valtuuksia, jotka ylittävät heille heidän jäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti annettujen valtuuksien soveltamisalan.

(29)

Vaikka yhteisiä tarkastuksia koskevien säännösten tavoitteena on tarjota hyödyllinen väline hallinnolliseen yhteistyöhön verotuksen alalla, minkään tässä direktiivissä ei olisi katsottava olevan ristiriidassa jäsenvaltioiden oikeudellista yhteistyötä koskevien vakiintuneiden sääntöjen kanssa.

(30)

On tärkeää, että direktiivin 2011/16/EU mukaisesti toimitettuja tietoja käytetään periaatteessa mainitun direktiivin aineelliseen soveltamisalaan kuuluvien verojen määräämiseen, hallinnointiin ja perimiseen. Vaikka tähän ei toistaiseksi ole ollut estettä, epäselvä kehys on aiheuttanut tietojen käyttöön liittyvää epävarmuutta. Sen vuoksi, ja kun otetaan huomioon arvonlisäveron merkitys sisämarkkinoiden toiminnalle, on aiheellista selventää, että jäsenvaltioiden välillä toimitettuja tietoja voidaan käyttää myös arvonlisäveron sekä muiden välillisten verojen määräämiseen, hallinnointiin ja perimiseen.

(31)

Jäsenvaltion, joka ilmoittaa tietoja toiselle jäsenvaltiolle verotustarkoituksia varten, olisi sallittava näiden tietojen käyttö myös muihin tarkoituksiin, jos se on sallittua näiden molempien jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden nojalla. Jäsenvaltio voi tehdä tämän joko sallimalla muunlaisen käytön toisen jäsenvaltion esittämän pakollisen pyynnön jälkeen tai toimittamalla kaikille jäsenvaltioille luettelon muista sallituista tarkoituksista.

(32)

Tämän direktiivin mukaiseen tietojenvaihtoon osallistuvien verohallintojen auttamiseksi jäsenvaltioiden olisi komission avustamana laadittava käytännön järjestelyt, muun muassa tarvittaessa yhteistä rekisterinpitäjää koskeva sopimus tai tietojen käsittelijää ja rekisterinpitäjää koskeva sopimus taikka niiden mallit. Direktiivin 2011/16/EU mukaisesti ilmoitetut ja CCN-verkkoa käyttäen sähköisesti toimitetut tiedot voivat olla ainoastaan komission turvallisuusjärjestelyt hyväksyvän viranomaisen asianmukaisesti valtuuttamien henkilöiden käytettävissä ja vain sikäli, kuin verotuksen alan hallinnollista yhteistyötä koskevan keskusrekisterin sekä CCN-verkon huolto, ylläpito ja kehittäminen sitä edellyttävät. Komissio vastaa myös verotuksen alan hallinnollista yhteistyötä koskevan keskusrekisterin ja CCN-verkon turvallisuuden varmistamisesta.

(33)

Tietoturvaloukkausten estämiseksi ja mahdollisten vahinkojen rajoittamiseksi on äärimmäisen tärkeää parantaa kaikkien sellaisten tietojen turvallisuutta, joita vaihdetaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä direktiivin 2011/16/EU mukaisesti. Sen vuoksi on aiheellista täydentää kyseistä direktiiviä sellaista menettelyä koskevilla säännöillä, jota jäsenvaltioiden ja komission on noudatettava jäsenvaltiossa tai CCN-verkossa tapahtuvien tietoturvaloukkausten yhteydessä. Koska mahdollisen tietoturvaloukkauksen kohteena olevat tiedot ovat arkaluonteisia, olisi aiheellista säätää toimenpiteistä, joita ovat muun muassa tietojenvaihdon pyytäminen ja keskeyttäminen sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden kanssa, jossa tai joissa tietoturvaloukkaus tapahtui, tai CCN-verkon käyttöoikeuden keskeyttäminen yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, kunnes tietoturvaloukkaus on korjattu. Kun otetaan huomioon tietojenvaihtoprosessien tekninen luonne, jäsenvaltioiden olisi sovittava komission avustamana käytännön järjestelyistä, jotka ovat tarpeen tietoturvaloukkausten yhteydessä noudatettavien menettelyjen täytäntöönpanemiseksi, sekä toimenpiteistä, jotka on toteutettava tietoturvaloukkausten ehkäisemiseksi tulevaisuudessa.

(34)

Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2011/16/EU ja erityisesti toimivaltaisten viranomaisten välisen automaattisen tietojenvaihdon yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä vakiomuotoinen lomake, johon kuuluu rajattu määrä osia, mukaan lukien kielijärjestelyt. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(35)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (7) 42 artiklan mukaisesti.

(36)

Kaikessa direktiiviin 2011/16/EU liittyvässä henkilötietojen käsittelyssä olisi edelleen noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (8) ja asetusta (EU) 2018/1725. Direktiivissä 2011/16/EU säädetään tietojenkäsittelystä, jonka ainoana tavoitteena on palvella yleistä etua eli käsitellä verotusasioita, torjua veropetoksia, verovilppiä ja veronkiertoa, turvata verotulot ja edistää oikeudenmukaista verotusta ja näin parantaa mahdollisuuksia sosiaaliseen, poliittiseen ja taloudelliseen osallisuuteen jäsenvaltioissa. Sen vuoksi direktiivin 2011/16/EU viittaukset asiaankuuluvaan unionin tietosuojalainsäädäntöön olisi saatettava ajan tasalle, ja tällä direktiivillä käyttöön otettavat säännöt olisi lisättävä siihen. Tämä on erityisen tärkeää, jotta voidaan taata oikeusvarmuus asetuksissa (EU) 2016/679 ja (EU) 2018/1725 tarkoitettujen rekisterinpitäjien ja tietojen käsittelijöiden osalta ja samalla varmistaa rekisteröityjen oikeuksien suojelu.

(37)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tämän direktiivin tarkoituksena on erityisesti varmistaa, että oikeutta henkilötietojen suojaan ja elinkeinovapautta kunnioitetaan kaikilta osin.

(38)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on jäsenvaltioiden välinen tehokas hallinnollinen yhteistyö sellaisin edellytyksin, jotka ovat yhteensopivia sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kanssa, koska tämän direktiivin tarkoitus, joka on verohallintojen välisen yhteistyön parantaminen, edellyttää yhdenmukaisia sääntöjä, joita voidaan hyödyntää tehokkaasti rajatylittävissä tilanteissa, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(39)

Direktiivi 2011/16/EU olisi sen vuoksi muutettava,