19.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 193/1

(1)

Kansainvälisen verotuksen poliittisissa prioriteeteissa korostetaan nykyisin sen varmistamista, että vero maksetaan siellä, missä voitto ja arvo syntyvät. Sen vuoksi on välttämätöntä palauttaa luottamus verojärjestelmien oikeudenmukaisuuteen ja antaa valtioille mahdollisuus käyttää tosiasiallisesti verotuksellista itsemääräämisoikeuttaan. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) on tehnyt näistä uusista poliittisista tavoitteista konkreettisia toimintasuosituksia veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen (base erosion and profit shifting, jäljempänä ’BEPS’) torjumista koskevan aloitteen, jäljempänä ’BEPS-aloite’, yhteydessä. Eurooppa-neuvosto suhtautui tähän työhön myönteisesti 13 ja 14 päivänä maaliskuuta 2013 sekä 19 ja 20 päivänä joulukuuta 2013 antamissaan päätelmissä. Komissio on tietoinen oikeudenmukaisemman verotuksen tarpeesta, minkä vuoksi sen 17 päivänä kesäkuuta 2015 annetussa tiedonannossa vahvistetaan Euroopan unionin oikeudenmukaista ja tehokasta yhtiöverojärjestelmää koskeva toimintasuunnitelma.

(2)

Loppuraportit OECD:n 15 BEPS-toimenpiteestä julkistettiin 5 päivänä lokakuuta 2015. Neuvosto pani kyseisen tuloksen tyytyväisenä merkille 8 päivänä joulukuuta 2015 antamissaan päätelmissä. Neuvoston päätelmissä korostettiin, että EU:n tasolla on löydettävä yhteisiä mutta joustavia OECD:n BEPS-suositusten kanssa sopusoinnussa olevia ratkaisuja. Lisäksi päätelmissä kannatettiin EU:n tasolla hyväksyttävien BEPS-torjuntatoimien tehokasta, nopeaa ja koordinoitua täytäntöönpanoa sekä katsottiin, että EU-direktiivien olisi tapauksen mukaan oltava ensisijainen väline OECD:n BEPS-suositusten täytäntöönpanossa EU:n tasolla. Sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta edellyttää vähintäänkin sitä, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön BEPS-sitoumuksensa ja toimivat yleisemmin veron kiertämistä vastaan sekä varmistavat oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotuksen unionissa riittävän johdonmukaisella ja koordinoidulla tavalla. Markkinoilla, joilla taloudet ovat pitkälle yhdentyneet, on tarve yhteisiin strategisiin lähestymistapoihin ja koordinoituihin toimiin sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja BEPS-aloitteen myönteisten vaikutusten maksimoimiseksi. Lisäksi vain yhteisillä puitteilla voitaisiin estää markkinoiden pirstoutuminen ja poistaa nykyiset eroavuudet ja markkinoiden vääristymät. Yhdenmukaiset kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet kaikkialla unionissa antaisivat lopuksi verovelvollisille oikeudellisen varmuuden siitä, että kyseiset toimenpiteet ovat unionin lainsäädännön mukaisia.

(3)

On tarpeen vahvistaa säännöt, joilla lujitetaan keskimääräistä suojaa sisämarkkinoilla aggressiivista verosuunnittelua vastaan. Koska näiden sääntöjen olisi sovelluttava 28:aan eri yhteisöverojärjestelmään, sääntöjen olisi oltava vain yleisiä ja täytäntöönpano olisi jätettävä jäsenvaltioille, sillä ne voivat paremmin muokata tiettyjä sääntöjen kohtia omiin yhteisöverojärjestelmiinsä parhaiten soveltuvalla tavalla. Tämä tavoite voitaisiin saavuttaa vahvistamalla kansallisille yhteisöverojärjestelmille veron kiertämisen vastainen vähimmäissuoja kaikkialla unionissa. Näin ollen on tärkeää koordinoida tapoja, joilla jäsenvaltiot panevat täytäntöön OECD:n 15 BEPS-toimenpiteen tuotokset, jotta koko sisämarkkinoiden tehokkuutta voitaisiin parantaa veron kiertämiseen puuttumisen osalta. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa sisämarkkinoilla tietyille aloille yhteinen vähimmäissuoja.

(4)

On tarpeen vahvistaa säännöt, joita sovelletaan jäsenvaltiossa kaikkiin yhteisöverovelvollisiin. Tämän direktiivin soveltamisalaa ei ole suotavaa laajentaa sellaisiin yksiköihin, joihin ei jäsenvaltiossa sovelleta yhteisöveroa, eli erityisesti läpinäkyviin yksiköihin, koska tällöin direktiivin olisi katettava laajempi joukko kansallisia veroja. Sääntöjä olisi myös sovellettava yhteisöverovelvollisten kiinteisiin toimipaikkoihin, jotka voivat sijaita muissa jäsenvaltioissa. Yhteisöverovelvollisten verotuksellinen kotipaikka voi sijaita jäsenvaltiossa tai ne voivat olla sijoittautuneita jäsenvaltioon sen lainsäädännön mukaisesti. Kyseisiä sääntöjä olisi sovellettava myös sellaisten yksiköiden, joiden verotuksellinen kotipaikka on kolmannessa maassa, kiinteisiin toimipaikkoihin, jos nämä sijaitsevat yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.

(5)

On tarpeen vahvistaa säännöt veropohjan rapautumisen torjumiseksi sisämarkkinoilla ja sen estämiseksi, että voittoja siirretään sisämarkkinoiden ulkopuolelle. Kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen vahvistaa säännöt seuraavilla aloilla: koron vähennyskelpoisuuden rajoittaminen, maastapoistumisvero, yleinen veronkierron vastainen sääntö, ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt ja säännöt verokohtelun eroavuuksiin perustuviin veroetuihin puuttumiselle. Kun kyseisten sääntöjen soveltaminen johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, verovelvollisten olisi saatava huojennus toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa maksetusta verosta. Näillä säännöillä ei siten olisi pelkästään pyrittävä estämään veron kiertämistä vaan myös vältettävä kaksinkertaisen verotuksen kaltaisten muiden esteiden luominen markkinoille.

(6)

Yritysryhmät ovat maailmanlaajuisten verojensa alentamiseksi yhä enemmän toteuttaneet veropohjan rapautumiseen ja voittojen siirtämiseen johtavia toimia liiallisilla korkosuorituksilla. Tällaisten käytäntöjen estämiseksi on tarpeen vahvistaa koron vähennysoikeutta rajoittava sääntö, jolla rajoitetaan verovelvollisten ylimenevien vieraan pääoman menojen vähennyskelpoisuutta. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa sääntö, jonka mukaan vähennyskelpoinen osuus perustuu verovelvollisen verotettavaan tuloon ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia (earnings before interest, tax, depreciation and amortisation, jäljempänä ’EBITDA’). Jäsenvaltiot voisivat alentaa tätä osuutta tai asettaa määräaikoja tai rajoittaa sellaisten vähentämättä jäävien vieraan pääoman menojen määrää, jotka voidaan siirtää ajallisesti eteenpäin tai taaksepäin laajemman suojan varmistamiseksi. Koska tavoitteena on asettaa vähimmäisvaatimuksia, jäsenvaltioiden voisi olla mahdollista ottaa käyttöön vaihtoehtoinen toimenpide, jossa vähennyskelpoinen määrä perustuu verovelvollisen tulokseen ennen korkoja ja veroja (earnings before interest and tax (EBIT)), jota muokataan siten, että se vastaa EBITDA-perusteista osuutta. Jäsenvaltiot voisivat tässä direktiivissä säädetyn koron vähennysoikeutta rajoittavan säännön lisäksi käyttää myös kohdennettuja sääntöjä ryhmänsisäistä velkarahoitusta vastaan, erityisesti alikapitalisointisääntöjä. Verosta vapautettuja tuloja ei saisi vähentää vähennyskelpoisista vieraan pääoman menoista. Näin siksi, että ainoastaan verotettava tulo olisi otettava huomioon määritettäessä, kuinka paljon korkoja voidaan vähentää.

(7)

Kun verovelvollinen on osa ryhmää, joka esittää lakisääteisen konsernitilipäätöksen, koko ryhmän maailmanlaajuinen velkaantuneisuus voidaan ottaa huomioon myönnettäessä verovelvollisille oikeus vähentää suurempia määriä ylimeneviä vieraan pääoman menoja. Voi myös olla suotavaa vahvistaa omaa pääomaa koskeva poikkeussääntö, jolloin koron vähennysoikeutta rajoittavaa sääntöä ei sovelleta, jos yhtiö voi osoittaa, että sen oman pääoman osuus kokonaisvaroista on suunnilleen yhtä suuri tai suurempi kuin ryhmän vastaava osuus. Koron vähennysoikeutta rajoittavaa sääntöä olisi sovellettava verovelvollisen ylimeneviin vieraan pääoman menoihin tekemättä eroa sen välillä, onko menot aiheuttanut kansallisesti, yli rajojen unionin sisällä vai kolmannesta maasta otettu velka tai ovatko menot syntyneet kolmansista osapuolista tai etuyhteydessä olevista yrityksistä johtuen vai ryhmän sisällä. Jos ryhmään kuuluu useampi kuin yksi jäsenvaltiossa sijaitseva yksikkö, jäsenvaltio voi ottaa huomioon kaikkien samassa valtiossa sijaitsevien ryhmään kuuluvien yksiköiden kokonaistilanteen, mukaan lukien erillisiä yksiköitä koskeva verotusjärjestelmä, joka sallii voiton tai korkokapasiteetin siirtämisen ryhmän yksiköiden välillä sovellettaessa sääntöjä, jotka rajoittavat koron vähennyskelpoisuutta.

(8)

Sääntöjen aiheuttaman hallinnollisen taakan ja velvoitetaakan vähentämiseksi niiden verotuksellista vaikutusta merkittävästi heikentämättä voi olla aiheellista säätää safe harbour -säännöstä, jotta nettokorko olisi aina vähennettävissä määrättyyn määrään saakka, kun tämä johtaa EBITDA-perusteista osuutta suurempaan vähennykseen. Jäsenvaltiot voisivat alentaa kiinteitä rahamääräisiä kynnysarvoja kotimaisen veropohjansa laajemman suojan varmistamiseksi. Koska veropohjan rapautuminen ja voitonsiirrot toteutetaan periaatteessa maksamalla liiallisia korkoja sellaisten yksiköiden kesken, jotka ovat etuyhteydessä olevia yrityksiä, on veron kiertämiseen liittyvien riskien rajallisuus huomioon ottaen asianmukaista ja tarpeellista sallia itsenäisten yksiköiden mahdollinen jättäminen koron vähennysoikeutta rajoittavan säännön soveltamisalan ulkopuolelle. Jotta helpotetaan siirtymistä uuteen koron vähennysoikeutta rajoittavaan sääntöön, jäsenvaltiot voisivat säätää siirtymäkautta koskevasta lausekkeesta, joka kattaisi nykyiset lainat, siltä osin kuin niiden ehtoja ei sittemmin muuteta; kun taas kyse on myöhemmin tehdystä muutoksesta, siirtymäkautta ei sovellettaisi lainamäärän tai laina-ajan lisäykseen, vaan se rajoitettaisiin koskemaan alkuperäisiä lainaehtoja. Rajoittamatta valtiontukisääntöjen soveltamista jäsenvaltiot voisivat jättää koron vähennysoikeutta rajoittavan säännön soveltamisalan ulkopuolelle myös pitkäaikaisten julkisten infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseksi otetuista lainoista aiheutuvat ylimenevät vieraan pääoman menot, koska tällaiset rahoitusjärjestelyt aiheuttavat vain vähän tai ei lainkaan veropohjan rapautumisen tai voitonsiirron riskiä. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi asianmukaisesti osoitettava, että julkisten infrastruktuurihankkeiden rahoitusjärjestelyillä on tällaiseen kohteluun oikeuttavia erityispiirteitä toisin kuin muilla rahoitusjärjestelyillä, joihin sovelletaan rajoittavaa sääntöä.

(9)

Vaikka on yleisesti hyväksytty, että myös rahoitusalan yrityksiin eli rahoituslaitoksiin ja vakuutusyrityksiin olisi sovellettava koron vähennyskelpoisuuden rajoittamista, samalla on tunnustettu, että näillä kahdella alalla on erityispiirteitä, jotka edellyttävät räätälöidympää lähestymistapaa. Koska tällä alalla kansainvälisillä foorumeilla ja unionissa käydyissä keskusteluissa ei ole vielä edetty riittävän pitkälle, toistaiseksi ei ole mahdollista vahvistaa rahoitus- ja vakuutusalaa koskevia erityissääntöjä, ja jäsenvaltioiden olisi näin ollen voitava jättää ne koron vähennysoikeutta rajoittavien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.

(10)

Maastapoistumisveroilla varmistetaan, että kun verovelvollinen siirtää varoja tai verotuksellisen kotipaikkansa jonkin valtion verotuksellisen lainkäyttöalueen ulkopuolelle, kyseinen valtio verottaa sen alueella mahdollisesti syntyneen luovutusvoiton taloudellista arvoa, vaikkei tätä voittoa olisi vielä realisoitu maastapoistumishetkellä. Sen vuoksi on tarpeen eritellä tapaukset, joissa verovelvollisiin sovelletaan maastapoistumisveroa koskevia sääntöjä ja joissa niitä verotetaan realisoimattomista luovutusvoitoista, jotka sisältyvät niiden varojen siirtoihin. On myös hyödyllistä selventää, että emoyhtiön ja sen tytäryhtiöiden väliset varojen siirrot, käteinen mukaan lukien, eivät kuulu kaavaillun maastapoistumisveron soveltamisalaan. Veron määrän laskemiseksi on välttämätöntä vahvistaa siirrettyjen varojen markkina-arvo varojen maastapoistumisen ajankohtana markkinaehtoperiaatteen mukaisesti. Jotta varmistettaisiin säännön yhteensopivuus hyvitysmenetelmän kanssa, on suotavaa sallia se, että jäsenvaltiot viittaavat hetkeen, jolloin oikeus verottaa siirrettyjä varoja menetetään. Verotusoikeus olisi määriteltävä kansallisella tasolla. On myös tarpeen sallia se, että vastaanottava valtio kiistää lähtövaltion vahvistaman siirrettyjen varojen arvon, jos se ei vastaa mainittua markkina-arvoa. Jäsenvaltiot voisivat tällöin käyttää nykyisiä riitojenratkaisumenetelmiä. Unionissa on tarpeen tarkastella maastapoistumisverotuksen soveltamista siltä kannalta, noudattaako se unionin lainsäädäntöä. Tällaisissa tilanteissa verovelvollisilla olisi oltava oikeus joko maksaa määrätyn maastapoistumisveron määrä viipymättä tai lykätä sen maksamista maksamalla se osissa muutamien vuosien kuluessa mahdollisesti korkoa maksaen ja antamalla vakuus.

Jäsenvaltiot voisivat pyytää tätä varten asianomaisia verovelvollisia sisällyttämään tarvittavat tiedot ilmoitukseen. Maastapoistumisveroa ei olisi kannettava, kun varojen siirto on luonteeltaan tilapäistä ja varojen on määrä palata siirtäjäjäsenvaltioon taikka kun siirto tapahtuu vakavaraisuusvaatimusten täyttämiseksi tai likviditeetin hallinnan vuoksi tai kun kyseessä ovat arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet tai vakuudeksi asetetut omaisuuserät.

(11)

Verojärjestelmissä on yleisiä veronkierron vastaisia sääntöjä, joiden tarkoituksena on puuttua sellaisiin verotukseen liittyviin väärinkäytöksiin, jotka eivät vielä kuulu erityisesti kohdennettujen säännösten piiriin. Yleisillä veronkierron vastaisilla säännöillä paikataan näin ollen aukkoja, millä ei pitäisi olla vaikutusta erityisten veronkierron vastaisten sääntöjen sovellettavuuteen. Yleisiä veronkierron vastaisia sääntöjä olisi sovellettava unionissa järjestelyihin, jotka eivät ole aitoja; muissa tapauksissa verovelvollisella olisi oltava oikeus valita verotuksen kannalta tehokkain rakenne liiketoimiaan varten. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että yleisiä veronkierron vastaisia sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kansallisissa tilanteissa, unionin sisällä ja kolmansien maiden suhteen siten, että sääntöjen soveltamisala ja soveltamisen tulokset ovat samat sekä kansallisissa että rajatylittävissä tilanteissa. Jäsenvaltioiden olisi saatava soveltaa seuraamuksia, jos yleinen veronkierron vastainen sääntö on sovellettavissa. Arvioitaessa, olisiko järjestelyä pidettävä epäaitona, jäsenvaltiot voisivat ottaa huomioon kaikki asiaan liittyvät taloudelliset syyt, rahoitustoiminta mukaan lukien.

(12)

Ulkomaisia väliyhtiöitä koskevista säännöistä seuraa, että kevyesti verotetun määräysvallassa olevan tytäryhtiön tulo uudelleenkohdennetaan sen emoyhtiölle. Emoyhtiöstä tulee sitten verovelvollinen tämän sille kohdennetun tulon osalta siinä valtiossa, jossa sen verotuksellinen kotipaikka on. Kyseisen valtion poliittisista prioriteeteista riippuen ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt voivat koskea koko kevyesti verotettua tytäryhtiötä, tiettyjä tulolajeja tai vain keinotekoisesti tytäryhtiölle ohjattua tuloa. Sen varmistamiseksi, että ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt ovat oikeassa suhteessa veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista aiheutuviin ongelmiin, on erityisen tärkeää, että jäsenvaltiot, jotka rajaavat ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat sääntönsä tytäryhtiölle keinotekoisesti ohjattuun tuloon, tähtäävät tarkasti tilanteisiin, joissa suurin osa määräysvallassa olevan tytäryhtiön tuloja koskevasta päätöksenteosta tapahtuu verovelvollisen jäsenvaltiossa. Hallinnollisen taakan ja sääntöjen noudattamisen aiheuttamien kulujen rajoittamiseksi pitäisi myös hyväksyä se, että kyseiset jäsenvaltiot vapauttavat sääntöjen noudattamisesta tietyt yksiköt, joiden voitot tai voittomarginaali ovat pieniä ja joihin siten liittyy pienempi verojen kiertämisen riski. Vastaavasti on tarpeen ulottaa ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt koskemaan kiinteiden toimipaikkojen voittoja, jos kyseiset voitot eivät ole veronalaisia tai ne on vapautettu verosta verovelvollisen jäsenvaltiossa. Ulkomaisia väliyhtiöitä koskevien sääntöjen mukaan ei kuitenkaan ole tarpeen verottaa niiden kiinteiden toimipaikkojen voittoja, joilta verovapaus evätään kansallisten sääntöjen mukaan, koska kyseisiä kiinteitä toimipaikkoja käsitellään, kuten ne olisivat ulkomaisia väliyhtiöitä. Laajemman suojan varmistamiseksi jäsenvaltiot voisivat alentaa määräysvaltakynnystä tai soveltaa korkeampaa kynnysarvoa verrattaessa tosiasiallisesti maksettua yhteisöveroa siihen yhteisöveroon, joka olisi kannettu verovelvollisen jäsenvaltiossa. Saattaessaan ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt osaksi kansallista lainsäädäntöään jäsenvaltiot voisivat soveltaa riittävän korkeaa suhteellista verokannan kynnysarvoa.

On suotavaa tarkastella tilanteita sekä kolmansissa maissa että unionin sisällä. Jotta perusvapauksia kunnioitettaisiin, tulolajeihin olisi yhdistettävä sisältöön perustuva poikkeus, jonka tarkoituksena on rajata sääntöjen vaikutus unionin sisällä tapauksiin, joissa ulkomainen väliyhtiö ei harjoita merkittävää taloudellista toimintaa. Verohallintojen ja verovelvollisten on tärkeää tehdä yhteistyötä merkityksellisten tosiseikkojen ja olosuhteiden selvittämiseksi sen ratkaisemiseksi, onko poikkeussääntöä sovellettava. Olisi hyväksyttävä se, että saattaessaan ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt osaksi kansallista lainsäädäntöään jäsenvaltiot käyttävät kolmansia maita koskevia valkoisia, harmaita tai mustia listoja, jotka on laadittu tiettyjen tässä direktiivissä asetettujen kriteereiden perusteella, joihin voi kuulua yhteisöverokannan taso, tai käyttävät tällä perusteella laadittuja jäsenvaltioita koskevia valkoisia listoja.

(13)

Verokohtelun eroavuudet ovat seurausta maksujen (rahoitusvälineiden) tai yksiköiden oikeudellisen luonnehdinnan eroista, jotka tulevat esille kahden lainkäyttöalueen oikeusjärjestelmien vuorovaikutuksessa. Tällaiset eroavuudet johtavat usein kaksinkertaiseen vähennykseen (eli vähennys molemmissa valtioissa) tai siihen, että tulo vähennetään yhdessä valtiossa lukematta sitä veropohjaan toisessa valtiossa. Verokohtelun eroavuuksiin liittyvien järjestelyjen vaikutusten neutraloimiseksi on tarpeen vahvistaa säännöt, joiden perusteella kahdesta lainkäyttöalueesta toisen olisi evättävä tällaiseen tulokseen johtavan maksun vähentäminen. Tässä yhteydessä on hyödyllistä selventää, että tässä direktiivissä säädettyjen verokohtelun eroavuuksia koskevien toimenpiteiden tarkoituksena on puuttua niihin eroavuustilanteisiin, jotka johtuvat rahoitusvälineen tai yksikön oikeudellisen luonnehdinnan eroista, ja että niillä ei ole tarkoitus vaikuttaa jäsenvaltion verojärjestelmän yleispiirteisiin. Vaikka jäsenvaltiot ovat yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmässä sopineet hybridiyksiköiden ja hybrideinä pidettävien kiinteiden toimipaikkojen verokohtelua koskevista suosituksista unionissa sekä hybridiyksiköiden verokohtelusta suhteessa kolmansiin maihin, on yhä tarpeen antaa sitovia sääntöjä. On tärkeää käsitellä edelleen jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä verokohtelun eroavuuksia sekä muitakin verokohtelun eroavuuksia, kuten niitä, jotka koskevat kiinteitä toimipaikkoja.

(14)

On tarpeen selventää, että tässä direktiivissä säädettyjen veron kiertämisen torjumista koskevien sääntöjen täytäntöönpanon ei olisi vaikutettava verovelvollisten velvollisuuteen noudattaa markkinaehtoperiaatetta eikä jäsenvaltion oikeuteen lisätä soveltuvin osin verovastuuta markkinaehtoperiaatteen mukaisesti.

(15)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (3) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (4) mukaista oikeutta henkilötietojen suojaan sovelletaan tämän direktiivin puitteissa tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn.

(16)

Kun otetaan huomioon, että tämän direktiivin keskeisenä tavoitteena on parantaa koko sisämarkkinoiden kestävyyttä rajojen yli tapahtuvaa veron kiertämistä vastaan, tätä ei voida riittävästi saavuttaa jäsenvaltioiden yksittäisin toimin. Kansalliset yhteisöverojärjestelmät poikkeavat toisistaan, ja jäsenvaltioiden itsenäinen toiminta olisi ainoastaan sisämarkkinoiden pirstoutumisen toistoa välittömän verotuksen alalla. Se mahdollistaisi näin ollen tehottomuuden ja vääristymien jatkumisen erilaisten kansallisten toimenpiteiden välisessä vuorovaikutuksessa. Tämä johtaisi koordinoinnin puuttumiseen. Olisikin suositeltavampaa toteuttaa korjaavia toimenpiteitä unionin tasolla, koska suuri tehottomuus sisämarkkinoilla aiheuttaa pääasiassa rajatylittäviä ongelmia. On näin ollen välttämätöntä löytää koko sisämarkkinoilla toimivia ratkaisuja, ja tämä voidaan saavuttaa parhaiten unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä asetetaan sisämarkkinoille vähimmäissuojataso, minkä vuoksi sillä ainoastaan pyritään vahvistamaan koordinoinnin olennainen vähimmäisaste unionin sisällä direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.

(17)

Komission olisi arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanoa neljän vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja laadittava tästä kertomus neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle kaikki kyseisen arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot,

1)

’vieraan pääoman menoilla’ muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenoja, muita kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjä, korkoa ja rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä menoja taloudellisesti vastaavia menoja, kuten esimerkiksi voitto-osuuslainoista kertyvät maksut, vaihtovelkakirjalainojen ja nollakuponkilainojen kaltaisten välineiden laskennalliset korot, vaihtoehtoisten rahoitusjärjestelyjen kuten islamilaisen rahoituksen mukaiset määrät, rahoitusleasingmaksujen rahoituskustannusosuus, asianomaisen omaisuuserän tasearvoon pääomitettu korko tai pääomitettujen korkojen kuoletukset, siirtohinnoittelusääntöjen mukaiset rahoitustuottojen määrät soveltuvissa tapauksissa, vieraaseen pääomaan liittyvien johdannaisinstrumenttien tai suojausjärjestelyjen mukainen nimelliskorkojen määrä, tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot, rahoitusjärjestelyistä aiheutuvat vakuusmaksut, vieraaseen pääomaan liittyvät järjestelymaksut ja samankaltaiset kulut;

2)

’ylimenevillä vieraan pääoman menoilla’ määrää, jolla verovelvollisen vähennyskelpoiset vieraan pääoman menot ylittävät veronalaiset korkotulot ja muut taloudellisesti vastaavat veronalaiset tulot, joita verovelvollinen saa kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

3)

’verokaudella’ verovuotta, kalenterivuotta tai muuta verotuksellisesti tarkoituksenmukaista ajanjaksoa;

4)

’etuyhteydessä olevalla yrityksellä’

Jos luonnollisella henkilöllä tai yksiköllä on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosentin osuus verovelvollisesta ja yhdestä tai useammasta yksiköstä, kaikki asianomaiset yksiköt, verovelvollinen mukaan lukien, katsotaan myös etuyhteydessä oleviksi yrityksiksi.

Jäljempänä olevaa 9 artiklaa sovellettaessa ja kun verokohtelun eroavuuteen liittyy hybridiyksikkö, tätä määritelmää muutetaan siten, että 25 prosentin vaatimus korvataan 50 prosentin vaatimuksella.

5)

’rahoitusalan yrityksellä’ mitä tahansa seuraavaa yksikköä:

6)

’varojen siirrolla’ järjestelyä, jossa jäsenvaltio menettää oikeuden verottaa siirrettyjä varoja, samalla kun varat pysyvät saman verovelvollisen oikeudellisessa tai taloudellisessa omistuksessa;

7)

’verotuksellisen kotipaikan siirrolla’ järjestelyä, jolla verovelvollinen lakkaa olemasta jäsenvaltiossa verotuksellisesti asuva, samalla kun verovelvollinen hankkii verotuksellisen kotipaikan toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta;

8)

’kiinteän toimipaikan harjoittaman liiketoiminnan siirrolla’ järjestelyä, jolla verovelvollinen lakkaa olemasta verotuksellisesti läsnä jäsenvaltiossa, samalla kun verovelvollinen hankkii tällaisen läsnäolon toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa tulematta tässä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa verotuksellisesti asuvaksi;

9)

’verokohtelun eroavuudella’ yhdessä jäsenvaltiossa olevan verovelvollisen ja toisessa jäsenvaltiossa olevan etuyhteydessä olevan yrityksen välistä tilannetta tai jäsenvaltiossa olevien osapuolten välistä strukturoitua järjestelyä, joissa seuraava lopputulos johtuu rahoitusvälineen tai yksikön oikeudellisen luonnehdinnan eroista:

a)

yksikköä, joka saa tai jonka pitää soveltaa sääntöjä kansallisen verolainsäädännön mukaisesti määritellyn ryhmän puolesta;

b)

yksikköä kansallisen verolainsäädännön mukaisesti määritellyssä ryhmässä, joka ei verotusta varten konsolidoi kaikkien jäsentensä tuloksia.

a)

vähentää ylimeneviä vieraan pääoman menoja enintään 3 000 000 euroa;

b)

vähentää ylimenevät vieraan pääoman menot kokonaan, jos verovelvollinen on itsenäinen yksikkö.

a)

lainoista, jotka on otettu ennen 17 päivää kesäkuuta 2016, mutta ulkopuolelle jättäminen ei saa ulottua näiden lainojen myöhempiin muutoksiin;

b)

lainoista, joilla rahoitetaan pitkän aikavälin julkisia infrastruktuurihankkeita, jos hankkeen toteuttaja, vieraan pääoman menot, varat ja tulot ovat kaikki unionissa.

a)

vähentää ylimenevät vieraan pääoman menot kokonaan, jos se voi osoittaa, että sen oman pääoman osuus sen kokonaisvaroista on yhtä suuri tai suurempi kuin ryhmän vastaava osuus, ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

tai

b)

vähentää ylimeneviä vieraan pääoman menoja enemmän kuin se määrä, jonka vähentämiseen se olisi 1 kohdan mukaan oikeutettu. Tämä ylimenevien vieraan pääoman menojen vähennyskelpoisuudelle asetettu korkeampi raja koskee liikekirjanpidollista konsernia, jonka jäsen verovelvollinen on, ja se lasketaan kahdessa vaiheessa:

a)

mahdollisuudesta siirtää ilman aikarajoitusta eteenpäin ne ylimenevät vieraan pääoman menot, joita ei voida 1–5 kohdan mukaan vähentää kuluvana verokautena;

b)

mahdollisuudesta siirtää ilman aikarajoitusta eteenpäin ja enintään kolme vuotta taaksepäin ne ylimenevät vieraan pääoman menot, joita ei voida 1–5 kohdan mukaan vähentää kuluvana verokautena; tai

c)

mahdollisuudesta siirtää ilman aikarajoitusta eteenpäin ne ylimenevät vieraan pääoman menot ja enintään viisi vuotta eteenpäin se käyttämättä jäänyt korkokapasiteetti, joita ei voida 1–5 kohdan mukaan vähentää kuluvana verokautena.

a)

verovelvollinen siirtää päätoimipaikastaan varoja toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa olevaan kiinteään toimipaikkaansa, eikä päätoimipaikan jäsenvaltiolla siirron johdosta enää ole oikeutta verottaa siirrettyjä varoja;

b)

verovelvollinen siirtää jäsenvaltiossa olevasta kiinteästä toimipaikastaan varoja toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa olevaan päätoimipaikkaansa tai toiseen kiinteään toimipaikkaan, eikä kiinteän toimipaikan jäsenvaltiolla siirron johdosta enää ole oikeutta verottaa siirrettyjä varoja;

c)

verovelvollinen siirtää verotuksellisen kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, paitsi niiden varojen osalta, jotka edelleen tosiasiallisesti liittyvät ensimmäisessä jäsenvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan;

d)

verovelvollinen siirtää kiinteän toimipaikkansa harjoittaman liiketoiminnan jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, eikä kiinteän toimipaikan jäsenvaltiolla siirron johdosta enää ole oikeutta verottaa siirrettyjä varoja.

a)

verovelvollinen siirtää päätoimipaikastaan varoja toisessa jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’ETA-sopimus’, osapuolena olevassa kolmannessa maassa olevaan kiinteään toimipaikkaansa;

b)

verovelvollinen siirtää jäsenvaltiossa olevasta kiinteästä toimipaikastaan varoja toisessa jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen osapuolena olevassa kolmannessa maassa olevaan päätoimipaikkaansa tai toiseen kiinteään toimipaikkaan;

c)

verovelvollinen siirtää verotuksellisen kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon tai ETA-sopimuksen osapuolena olevaan kolmanteen maahan;

d)

verovelvollinen siirtää kiinteän toimipaikkansa harjoittaman liiketoiminnan toiseen jäsenvaltioon tai ETA-sopimuksen osapuolena olevaan kolmanteen maahan.

a)

siirretyt varat tai verovelvollisen kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta myydään tai muuten luovutetaan;

b)

siirretyt varat siirretään myöhemmin kolmanteen maahan;

c)

verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka tai verovelvollisen kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta siirretään myöhemmin kolmanteen maahan;

d)

verovelvollinen tekee konkurssin tai asetetaan selvitystilaan;

e)

verovelvollinen laiminlyö osamaksuja koskevien velvoitteidensa noudattamisen eikä korjaa tilannettaan kohtuullisessa ajassa, joka saa olla enintään 12 kuukautta.

a)

kun kyseessä on yksikkö, verovelvollisella on yksin tai yhdessä siihen etuyhteydessä olevien yritysten kanssa suoraan tai välillisesti yli 50 prosenttia äänioikeuksista tai omistuksessaan suoraan tai välillisesti yli 50 prosenttia pääomasta taikka oikeus saada yli 50 prosenttia tämän yksikön voitosta; ja

b)

yksikön tai kiinteän toimipaikan voitoistaan maksama tosiasiallinen yhteisövero on alempi kuin sen yhteisöveron, joka yksiköltä tai kiinteältä toimipaikalta olisi kannettu verovelvollisen jäsenvaltiossa sovellettavan yhteisöverojärjestelmän mukaisesti, ja yksikön tai kiinteän toimipaikan voitoistaan tosiasiallisesti maksaman yhteisöveron erotus.

a)

yksikön jakamattomat tulot tai kiinteän toimipaikan tulot, jotka kertyvät seuraavista luokista:

Tätä alakohtaa ei sovelleta, jos asiaan liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista käy ilmi, että ulkomainen väliyhtiö harjoittaa merkittävää taloudellista toimintaa, johon liittyy henkilöstöä, laitteita, varoja ja tiloja.

Jos ulkomaisen väliyhtiön kotipaikka on tai jos se sijaitsee sellaisessa kolmannessa maassa, joka ei ole ETA-sopimuksen osapuoli, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta edellistä alakohtaa;

tai

b)

ne yksikön tai kiinteän toimipaikan jakamattomat tulot, jotka syntyvät epäaidoista järjestelyistä, joiden keskeisenä tarkoituksena on veroedun saaminen.

Tätä alakohtaa sovellettaessa järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa pidetään epäaitona, siltä osin kuin yksikkö tai kiinteä toimipaikka ei omistaisi niitä varoja tai ei olisi ottanut niitä riskejä, joista se saa tulonsa kokonaan tai osittain, jollei yksikkö olisi sellaisen yrityksen määräysvallassa, jossa suoritetaan avainhenkilötoiminnot, jotka ovat olennaisia kyseisten varojen ja riskien kannalta sekä välttämättömiä väliyhtiön tulonmuodostukselle.

a)

kirjanpidollinen voitto on enintään 750 000 euroa ja muut tuotot enintään 75 000 euroa; tai

b)

kirjanpidollinen voitto on enintään 10 prosenttia sen toimintakustannuksista verokaudella.